Urakoitsijan virheet LVIS-saneerauksessa

Alla olevassa riidassa oli kysymys siitä, oliko ja miltä osin asunto-osakeyhtiö oli menettänyt oikeuden vedota LVIS-urakoitsijan virheisiin kun oli ottanut ne esille vasta 4 kuukautta vastaanottotarkastuksen jälkeen. Riidassa pohdittiin sitä, miten tilaajan olisi pitänyt huomauttaa virheistä urakan aikana tai viimeistään vastaanottotarkastuksessa. Ja mikä merkitys näiden laiminlyönnillä oli. Kysymys oli myös urakoitsijan törkeästä huolimattomuudesta.

Urakoitsija velkoi maksamatonta loppulaskua 130.000 euroa (summat pyöristettyjä). Asunto-osakeyhtiö esitti vastavaatimuksen 180.000 euroa virheiden korjaamisesta.

Käräjäoikeus velvoitti urakoitsijan korvamaan 36.000e AsOy:lle sen vaatimista virheistä. Eli asunto-osakeyhtiölle jäi maksettavaa urakoitsijalle sen 130.000 euron saatavista 92.000 euroa.

Hovioikeus velvoitti urakoitsijan korvaamaan asunto-osakeyhtiölle lisää eli nyt yhteensä 96.000 euroa joten asoy joutui maksamaan urakoitsijan velkomista 130.000 eurosta vain 34.000.

Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikulut urakoitsija 130.000 euroa ja asunto-osakeyhtiö 90.000 euroa kumpikin velvoitettiin käräjä- ja hovioikeuden päätöksien mukaisesti kantamaan itse. Hovioikeuden oikeudenkäyntikuluista, koska urakoitsija oli hävinnyt asian vähäistä enemmän, urakoitsija velvoitettiin korvaamaan asunto-osakeyhtiön hovioikeuden oikeudenkäyntikuluista 48.000 puolet eli 24.000 euroa. Urakoitsijan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa olivat 55.000 euroa.

Lopputulos oli korkeiden oikeudenkäyntikulujen johdosta se, ettei kumpikaan voittanut mitään, päinvastoin. Urakoitsijalta jäi saamatta loppulasku ja sille jäi vielä oikeudenkäyntikuluja maksettavaksi yli 100.000 euroa. Taloyhtiön ei tarvinnut maksaa urakoitsijan loppulaskua mutta se joutui maksamaan lähes saman verran oikeudenkäyntikuluja 114.000 euroa. Sopimalla heti alussa että asunto-osakeyhtiö maksaa esim. puolet loppulaskuista olisi kumpikin päässyt huomattavasti parempaan asemaan.

YSE 1998 -sopimusehtojen keskeiset normit ja kysymykset riidassa:

YSE 62.2 § tilaajan ilmoitettava selvästä virheestä uhalla että joutuu vastuuseen lisäkustannuksista.

YSE 71.7 §:n mukaan molempien osapuolten tulee esittää toista kohtaan vaatimuksensa perusteeltaan yksilöitynä viimeistään vastaanottotarkastuksessa sillä uhalla, että oikeus näiden vaatimusten tekemiseen on muutoin menetetty.

YSE 73 §:n mukaan edellä mainitut vaatimukset on määrällisesti esitettävä viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä puhevallan menettämisen uhalla. Nyt urakoitsija väitti, että lähes kaikki virheet oli havaittu urakan aikana ja oli sen johdosta tullut yksilöidä vastaanottotarkastuksessa ja vaatia taloudellisessa loppuselvityksessä.

YSE 61 §:n 5 kohdan mukaan tilaajan edustajan tai valvojan on havaitessaan urakkasuorituksessa vakavan virheen jota ei korjata, on hänen kirjallisesti huomautettava tästä urakoitsijalle.

YSE 62 §:n mukaan tilaajan taholta tapahtuva valvonta ei rajoita eikä vähennä urakoitsijan sopimuksenmukaista vastuuta.

YSE 26 § urakoitsija vastaa 24§ ja 25§ mukaisesti suorituksestaan ja virheistään.

YSE 29 § Urakoitsijan korjausvelvollisuus on korjausoikeus. Perusteetta evätty urakoitsijan oikeus korjata virheensä, urakoitsijan vastuu rajoittuu niihin kustannuksiin, jotka sille itselleen olisi virheen korjaamisesta aiheutunut.

YSE 29 § urakoitsija vastaa suorituksesta 2 vuotta takuuajan ellei muuta sovittu ja urakoitsijan on tehtävä korjaus viivytyksettä ja yksiselitteisesti riittävin tavoin.

YSE 30§ urakoitsijan törkeä huolimattomuus, jolloin tilaajalla oikeus esittää vaatimuksia vasta vastaanottotarkastuksen jälkeen.


Käräjäoikeus

Mikäli tilaaja ei kuitenkaan ole huomauttanut urakkasuorituksen vakavasta virheestä, joka hänen kohtuuden mukaan olisi tullut havaita ja ilmoittaa urakoitsijalle edellä mainituin tavoin, tilaaja vastaa omaa tuottamustaan vastaavalta osin virheen aiheuttamista kustannuksista. Vastuu ei kuitenkaan siirry, jos virhe aiheutuu urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä.

YSE 29 §:n mukaan urakoitsija vastaa suorituksensa sopimuksen mukaisuudesta takuuajan, jonka pituus on, ellei sopimuksessa ole toisin määrätty, kaksi vuotta. Urakoitsija on velvollinen kustannuksellaan korjaamaan ne urakkasuorituksessa takuuaikana ilmenneet virheet, joita urakoitsija ei näytä hänestä riippumattomista syistä aiheutuneen esimerkiksi normaalista kulumisesta, tilaajan vastuulle kuuluvien huoltotoimenpiteiden laiminlyönneistä. Työntuloksen käyttöä tai vaaraa aiheuttavat virheet urakoitsijan on viipymättä korjattava. Jos urakoitsija viivyttelee edellä tarkoitettujen töiden tekemisessä, on tilaajalla oikeus tehdä työ urakoitsijan kustannuksella ilmoitettuaan asiasta sitä ennen kirjallisesti urakoitsijalle.

YSE 30 §:n mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana.

Käräjäoikeus katsoo jäljenpänä tarkemmin ilmenevin tavoin, että AsOy:n noin neljä kuukautta (17.6.2015) vastaanottotarkastuksen jälkeen reklamoimat virheet ovat olleet nähtävillä yhtä hyvin viimeistään vastaanottotarkastuksessa tai jo sitä ennen suoritetuissa valvontakatselmuksissa, kuin ne olivat todettavissa neljä kuukautta vastaanottotarkastuksen jälkeen, kun AsOy teki reklamaationsa.

Lisäksi mainittuja urakkasuorituksen kohtia on käsitelty valvontamuistiossa ja osan virheväittämien osalta tilaaja on hyväksynyt urakoitsijan ehdottaman ja suorittaman työtavan, joten sittemmin reklamaatiossa ja vastakanteessa esitetyt vaatimuskohdat ovat olleet tilaajan tarkastamia ja havaitsemia tai vähintään havaittavissa jo urakkasuorituksen aikana.

Vaikka YSE 62 §:n mukaan tilaajan valvonta ei vähennä urakoitsijan virhevastuuta, tilaajan valvonnalla on oikeuskäytännössä katsottu olevan merkitystä arvioitaessa sitä hetkeä, jolloin tilaaja on tullut tietoiseksi ja mahdollisesti hyväksynyt urakoitsijan työsuorituksen sisällön.

Käräjäoikeus katsoo jäljenpänä tarkemmin ilmenevin tavoin, että AsOy on edustajansa WG Oy:n valvonnan ja suoritettujen valvontakatselmusten ja niistä tehtyjen valvontamuistioiden perusteella tullut tietoiseksi vastakanteen kaikista urakoitsijan virheellistä suoritusta koskevista väitteistä ja vaatimuksista jo urakka-aikana lukuunottamatta kiinteiden rakenteiden sisään jääneitä palokatkoja ja niihin liittyviä kotelorakenteita, joita on pidettävä piilevinä virheinä. Näin ollen näiden virheväittämien osalta AsOy:n olisi tullut tehdä urakoitsijaa kohtaan vaatimuksensa perusteiltaan yksilöitynä viimeistään vastaanottotarkastuksessa ja määrältään yksilöitynä viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä. Kun AsOy ei ole näin menetellyt, on se menettänyt puhevaltansa muilta osin kuin palokatkoja ja niihin liittyviä kotelointeja koskevien vaatimustensa osalta.

Käräjäoikeus katsoo, että AsOy:n esittämistä vaatimuksista takuuajan vastuun piiriin kuuluu ainoastaan lämmityksen ja käyttöveden säätöjä koskeva vaatimus. Muilta osin kysymys on jo urakkasuorituksen aikana ilmenneestä ja havaittavissa olleesta väitetystä urakkasuorituksen virheestä.

AsOy:n tietoisuudesta/hyväksynnästä erillisten virheväittämien osalta

Vesimittareiden tiivisteet

Käräjäoikeus katsoo asiassa Rn kuulemien todistajien Tn ja Yn kertomuksella selvitetyksi, että Rn toteuttama vesimittareiden liitostapa on ollut AsOy:n nähtävillä urakkaaikana ja liitoskappaleissa käytetyt osat ovat yhtälailla olleet AsOy:n tiedossa koko urakan ajan. AsOy:n käyttämä LVI-valvoja JK on lisäksi tarkastanut ja hyväksynyt vesimittareiden liitostavan valvontamuistiossa 10.12.2014 (kantajan kirjallinen todiste K20).

AsOy on näin ollen jo urakan aikana nähnyt vesimittareiden liitostavan toteutuksen. Koska AsOy ei ole viimeistään vastaanottotarkastuksessa esittänyt vaatimuksia liitostavan toteutuksesta, AsOy on YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää liitosten toteutusta koskevia vaatimuksia.


Käräjäoikeus katsoo joka tapauksessa selvitetyksi, että kun AsOy:n palokatkokorjauksen tehnyt LVI -J Oy on todistaja Jn kertoman mukaisesti tehnyt kohteessa ensimmäisen palokatkokorjauksensa ja kun sen suunnitellut todistaja W ei ole myöskään aiemmin palokatkokorjauksia kertonut suunnitelleensa ja kun myöskään hänen apunaan käyttämä kohteen rakennesuunnittelija A ei ole palokatkoasiantuntija, on AsOy:n palokatkokorjaukseen käyttämää tuntimäärää ja siten korjauskustannuksia noin 90.000 euroa, suunnittelukustannuksia noin 10.000 euroa ja valvontakustannuksia noin 30.000 euroa, pidettävä huomattavasti ylimitoitettuina.

Käräjäoikeus arvioi kohtuullisiksi ja riittäviksi palokatko- ja niihin liittyvien palokatkokoteloiden korjausten ja niitä koskevien suunnittelu- ja valvontakustannusten määräksi yhteensä 50.000 euroa.

Tästä summasta on vähennettävä Rn oman kannevaatimuksensa osalta jo vähentämät 13.490 euroa. Suoritettavaksi jää näin ollen 36.510 euroa, joka on vähennettävä ja kuitattava Rn kanteen vähennyksenä.


Hovioikeus

Palokatkot

Palokatkot eivät olleet täyttäneet niille suunnitelmissa ja siten sopimuksessa edellytettyjä vaatimuksia tulipalokestävyydestä. Virheellinen sopimussuoritus oli ollut omiaan vaarantamaan asuinrakennuksen paloturvallisuuden. Urakkasuorituksessa oli ollut vakava virhe. Ottaen huomioon edellä todetut vakavat puutteet keskeisissä asumisturvallisuuteen liittyvissä palokatkoissa hovioikeus katsoo, että palokatkojen virheellisyyden on näytetty aiheutuneen R Oy:n vastuulla olevista törkeistä laiminlyönneistä.

Palokatkojen virheisiin ei ollut vedottu vastaanottotarkastuksessa eikä taloudellisessa loppuselvityksessä....Hovioikeus katsoo, että ....palokatkojen virheet eivät olleet havaittavissa vastaanottotarkastushetkellä. Palokatkot oli suljettu koteloihin, tai niiden tarkistaminen oli muutoinkin vaatinut rakenteiden avaamista.

Ei ole selvitetty, että palokatkojen virheistä olisi huomautettu R Oy:lle ennen vastaanottotarkastusta urakan aikana. Riippumatta siitä, oliko AsOy:n urakkasopimuksessa nimeämän valvojan pitänyt havaita palokatkojen virheellisyys urakan toteuttamisaikana, mahdollinen ilmoituksen laiminlyönti YSE 1998 -sopimusehtojen 62 §:n 2 kohdan mukaisesti ei kuitenkaan rajaa R Oy:n vastuuta, koska R Oy:n suorituksen virheellisyyden on näytetty aiheutuneen R Oy:n törkeästä laiminlyönnistä.

Lämmitys- ja käyttövesijärjestelmän säädöt

Koska AsOy oli perusteetta evännyt R Oy:n oikeuden korjata virheensä, R Oy:n vastuu rajoittuu niihin kustannuksiin, jotka sille itselleen olisi virheen korjaamisesta aiheutunut. R Oy on ilmoittanut olleensa kykenevä tekemään työt 1.872 eurolla. Tämä olisi muodostunut todistaja Yn kertoman perusteella kahden henkilön kolmen päivän työstä eli yhteensä 48 tunnista 39 euron tuntikustannuksella. Riidatonta on, että AsOy on maksanut korjaustöistä 11.534,80 euroa, ja laskuista ilmenee, että yhdestä kahteen henkilöä on yhdeksän päivän ajan käyttänyt niihin yhteensä 103 tuntia 80,60 euron tuntiveloituksella arvonlisäveroineen (AsOy 27).

Kellarin rasvanerotin ja pumppaamo

Rasvanerottimen ja pumppaamon toteutustavan arviointi oli edellyttänyt teknisiä selvityksiä. Kyseeseen tuli takuuvastuun periaatteiden soveltaminen. Rasvanerotin oli tuottanut hajuhaittaa kellariin. Vastaanottotarkastuksen ajankohtana oli siten ollut tiedossa, että rasvanerottimen toiminnassa oli ollut jotain poikkeuksellista. Tilaajan ei edellytetty reklamoivan vastaanottotarkastuksessa puhevallan menettämisen uhalla rakenteissa olevista virheistä tai sellaisista virheistä, joiden määräystenmukaisuuden tai toiminnallisuuden arviointi edellytti lisäselvityksiä. AsOy:llä ei ollut ollut edellytyksiä reklamoida rasvanerottimen ja pumppaamon virheistä vielä vastaanottotarkastuksessa. AsOy oli huomauttanut hajuhaitasta ja puuttuvasta toimintakokeesta vastaanottotarkastuksessa.

Hovioikeus toteaa Pn lausunnossa olevista kuvista ilmenevän, että pumppaamon vääränmallinen kansi, puuttuva pumppaamon tuuletusviemäri ja rasvanerottimen ilmatasku olivat olleet havaittavissa vastaanottotarkastuksessa (AsOy 19), joten AsOy:n oli tullut vedota niihin liittyviin vaatimuksiin ja perusteisiin vastaanottotarkastuksessa ja määriltään yksilöitynä taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa.

Vastaanottotarkastuspöytäkirjan kohdassa 7 urakoitsijan vastattavaksi katsottaviin virheisiin ja puutteisiin viitataan listaamalla ne erillisissä liitteissä. Kohdassa 21 sopijapuolten toisiinsa kohdistamiksi vaatimuksiksi oli kirjattu ”Tilaajan mukaan töiden suorittaminen loppuun saakka” (AsOy 24 ja K2). Vastaanottotarkastuspöytäkirjan liitteestä muistio 3.2.2015 ilmenee pyörävaraston osalta kirjatun: ”rasvanerotin tuottaa hajuhaittaa kellariin, IV-poistoa (ilmanvaihto) ei ole järjestetty tilasta”. Siten on selvitetty, että pumppaamon ja rasvanerottimen virheelliseen tuuletusviemäröintiin oli vedottu AsOy:n vaatimuksen perusteena vastaanottotarkastuksessa. Sen sijaan rasvanerottimen kannen virheeseen ei ollut vedottu vastaanottotarkastuksessa, vaikka se olisi ollut AsOy:n havaittavissa.

Ei ole selvitetty, että AsOy olisi esittänyt R Oy:öön pumppaamon ja rasvanerottimen virheistä aiheutuvien vaatimusten määrät viimeistään loppuselvitystilaisuudessa tai että vaatimusten määristä olisi aiemmin sovittu. Väitetystä pumpun kiinnitykseen liittyvästä virheestä ei ole riittävää selvitystä, eikä sitä ole siten näytetty toteen. AsOy oli YSE 1998 -sopimusehtojen 71 §:n 7 kohdan nojalla menettänyt oikeutensa vedota rasvanerottimen vääränmalliseen kanteen ja 73 §:n 3 kohdan nojalla tuuletusviemäröinnin virheisiin. AsOy:n kellarin pumppaamoon ja rasvanerottimeen liittyvä korvausvaatimus hylätään.

Yhteenveto

Hovioikeus hyväksyy R Oy:n korvausvelvollisuudeksi palokatkokorjauksista 70.806,43 euroa, korjausten projektinjohto- ja valvontakuluista 20.117,02 euroa, korjausten suunnittelukuluista 6.649,04 euroa, lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säätökustannuksista 3.120 euroa, vesimittariliittimistä 3.000 euroa, hissien siivouskuluista 692,41 euroa ja muista asiantuntijakuluista 4.004,64 euroa eli yhteensä 108.389,54 euroa. Hovioikeus hylkää kellarin pumppaamoa ja rasvanerotinta koskevat vaatimukset kokonaisuudessaan ja AsOy:n muut pääasiaa koskevat vaatimukset enemmälti.

Kun huomioidaan R Oy:n kannevaatimuksestaan jo vähentämä palokatkokorjausten määrä 13.494,80 euroa, AsOy on oikeutettu suorittamaan kuittauksella R Oy:n kannevaatimusta yhteensä 94.894,74 euroa. Näin ollen AsOy:n suoritusvelvollisuudeksi R Oy:lle jää 33.553,46 euroa vastoin käräjäoikeuden tuomitsemaa määrää.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Saman luvun 3 §:n mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Mainitun pykälän esitöiden (HE 191/1993 vp s. 12) mukaan 1 momentin säännös on sellaista asiaa varten, jossa on esitetty useita vaatimuksia, jotka asianosaiset vuoroin voittavat. Silloin, kun samassa asiassa esitetään puolin ja toisin useita vaatimuksia, oikeudenkäyntikulujen kohdentaminen eri vaatimuksiin on usein äärimmäisen vaikeata. Sen lisäksi on usein vaikeata arvioida sitä, mikä merkitys kokonaiskulujen kannalta on sillä vaatimuksella, jonka asianosainen on joko voittanut tai hävinnyt. Sen vuoksi pykälässä ehdotetaan pääsäännöksi, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Joskus on kuitenkin syytä poiketa pykälässä ehdotetusta pääsäännöstä ja velvoittaa asianosainen korvaamaan osaksi vastapuolen kulut. Esimerkiksi silloin, kun vastaaja oikeudenkäynnin alussa myöntää kantajan toisen vaatimuksen, mutta kantajan toinen vaatimus, jonka käsitteleminen on aiheuttanut suurimman osan oikeudenkäyntikuluista, hylätään, kantaja tulisi velvoittaa korvaamaan vastaajan ne oikeudenkäyntikulut, jotka kantajan hylätyn vaatimuksen käsittelystä ovat aiheutuneet.

R Oy on esittänyt 128.448,20 euron velkomusvaatimuksen, joka AsOy:n kuittausväitteen menestyttyä osittain hyväksytään 33.553,46 euron osalta. Näin ollen R Oy:n vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. R Oy:n häviämällä osalla on vähäistä suurempi merkitys asiassa, eikä hyväksymättä jäänyt osa koske ainoastaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua harkinnanvaraista seikkaa. Toisaalta AsOy on hävinnyt vastakanteessa esittämänsä suoritustuomiovaatimuksensa.

Hovioikeus katsoo, että R Oy:n asiamiesten toimenpiteet vastakanteen vastustamiseksi ja kanteen ajamiseksi eivät tosiasiallisesti ole erotettavissa toisistaan. Kanne ja vastakanne ovat koskeneet samassa oikeudenkäynnissä käsiteltyä samaa tosiseikastokokonaisuutta. Vastakanteen vastustamiseksi kirjatut toimet, joihin on kuulunut myös vastaus vastakanteeseen, ovat yhtä lailla hyödyttäneet myös kanteen ajamista. Huomioiden mainituissa esitöissä lausuttu hovioikeus katsoo, ettei ole syytä velvoittaa kumpaakaan asianosaista korvaamaan toisen oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.
Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisun lopputulosta ei ole siten aihetta muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa


Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Säännöksen esitöiden (HE 191/1993 vp s. 21) mukaan muutoksenhaun voittamisella tai häviämisellä tarkoitetaan tällöin sitä, miten muutoksenhakemus on ratkaistu. Jos esimerkiksi muutoksenhaku koskee vain pientä osaa asiasta ja alemman tuomioistuimen päätöstä muutetaan muutosta hakeneen asianosaisen vaatimalla tavalla, häntä on pidettävä voittajana ylemmän tuomioistuimen osalta. Jos alemman tuomioistuimen ratkaisua ei ole
muutettu, muutosta hakenut asianosainen on hävinnyt muutoksenhaun. Kulujen korvausta määrättäessä on myös ylemmän tuomioistuimen osalta noudatettava soveltuvin osin edellä selostettuja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n säännöksiä. Sen mukaan muutoksenhaun hävinneen asianosaisen on pääsääntöisesti korvattava vastapuolensa kulut ylemmässä tuomioistuimessa. Jos molemmat asianosaiset ovat hakeneet muutosta eikä alemman tuomioistuimen päätöstä muuteta, on heidän katsottava edellä 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla vuoroin voittaneen. Samoin 3 §:n säännökset tulevat soveltuvin osin noudatettaviksi silloin, kun asianosaisen muutoksenhakemus hyväksytään ainoastaan osaksi.

AsOy voittaa valituksensa hovioikeudessa osittain edeltä yhteenvetokappaleesta ilmenevin tavoin suurelta osin vaatimusten perusteiden ja määrien osalta. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta muutetaan hovioikeudessa yhteensä 58.384,74 euron verran AsOy:n hyväksi, kun AsOy vaati hyväkseen muutosta 102.481,82 euron verran.

Hovioikeus katsoo, että AsOy:n valituksen muutoksenhaussa häviämällä osalla on vähäistä suurempi merkitys asiassa. Kun huomioidaan ne kohdat, joiden osalta AsOy:llä ei ole oikeutta korvaukseen, sekä se, että niihin ja kaikkiin korvausvaatimusten määriin on liittynyt kirjallisia todisteita ja henkilötodistelua, AsOy:n vaatimusten hyväksymättä jäänyt osa ei koske ainoastaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua harkinnanvaraista seikkaa. Näin ollen AsOy ei ole oikeutettu täyteen korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan. Koska AsOy kuitenkin voittaa sekä perusteisiin että määriin liittyvien riitaisuuksiin liittyvän muutoksenhaun merkittävältä osin, hovioikeus katsoo, että käsillä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu syy velvoittaa R Oy korvaamaan puolet AsOy:lle hovioikeudessa sen valituksesta aiheutuneista tarpeellisista toimenpiteistä johtuneista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista.

R Oy:n vastavalitus on koskenut käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisua, jota ei muuteta. R Oy häviää siten vastavalituksensa. Siltä osin, kun AsOy:n oikeudenkäyntikuluista on eroteltavissa koskemaan ainoastaan R Oy:n vastavalitusta, AsOy on oikeutettu tarpeellisista toimenpiteistä johtuneiden kohtuullisten oikeudenkäyntikulujensa korvaamiseen kokonaisuudessaan. Hovioikeus katsoo, että tällaiseksi kuluksi on eroteltavissa ainoastaan vastavalitukseen perehtymiseen sekä vastauksen laatimiseen ja viimeistelyyn merkityt toimet 26.3.2018, 4.4.2016 ja 6.4.2018 yhteensä 1.255,50 euroa arvonlisäveroineen. Muihin oikeudenkäyntikuluihin hovioikeudessa vastavalituksella on ollut vähäinen vaikutus.

R Oy ei ole huomauttanut AsOy:n asiamiehen laskusta. Hovioikeus hyväksyy AsOy:n asiamiehen veloitusperusteen ja ajankäytön. Muut kulut hyväksytään muutoin, mutta oikeudenkäyntimaksun määränä hyväksytään tuomioistuinmaksulain 2 §:n 1 momentin mukainen 500 euroa 510 euron sijaan, sillä asia on tullut hovioikeudessa vireille ennen tuomioistuinmaksun korotusta 1.1.2019. R Oy on velvollinen suorittamaan AsOy:lle vastavalitukseen vastaamisesta 1.255,50 euroa sekä muista hovioikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluista 47.647,64 eurosta puolet 23.823,82 euroa eli yhteensä 25.079,32 euroa.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

Asunto-Oy S velvoitetaan suorittamaan R Oy:lle urakkasopimukseen perustuen 33.553,46 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 21.5.2015 lukien.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

R Oy velvoitetaan suorittamaan Asunto-Oy Slle oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa 25.079,32 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta.








Helsingin hovioikeus Tuomio

Antamispäivä 24.10.2019

Nro xxx

Diaarinumero S xxx



Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Helsingin käräjäoikeus 2.11.2017 nro xxx (liitteenä)

Asia
Urakkasopimuksen suoritusrikkomus

Valittaja ja vastapuoli
Asunto-Oy S

Vastavalittaja ja vastapuoli
R Oy

Asian käsittely hovioikeudessa

Asiassa on myönnetty jatkokäsittelylupa Asunto-Oy Slle ja R Oy:lle 21.2.2018.

Asiassa on toimitettu pääkäsittely 8.4.–11.4.2019.


Valitus


Asunto-Oy S (jäljempänä AsOy) on vaatinut, että
1) käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin AsOy:n seuraavia korvausvaatimuksia R Oy:tä kohtaan ei ole hyväksytty tai niitä ei ole hyväksytty täysimääräisesti:
a) palokatko- ja kotelokorjauksen kustannukset 86.579,23 euroa;
b) suunnittelukulut 9.963,56 euroa;
c) projektinjohto- ja valvontakulut 29.045,02 euroa;
d) lämmitysjärjestelmän säätökustannukset 11.534,80 euroa;
e) pumppaamoa koskevat kulut 5.225,16 euroa;
f) vesimittaritiivisteet 5.500 euroa;
g) hissien siivouskulut 692,41 euroa; sekä
h) muut asiantuntijakulut 4.004,64 euroa;

2) R Oy (jäljempänä R Oy) velvoitetaan suorittamaan AsOy:lle edellä kohdassa 1 luetellut korvaukset, määrältään yhteensä 152.481,82 euroa. R Oy on vähentänyt omassa kannevaatimuksessaan palokatkokorjauksen kustannuksia 13.490 euroa, jolloin R Oy:n kannevaatimuksen vähentämisen jälkeen (kuittaus) R Oy:n suoritusvelvollisuuden määräksi jää 10.543,62 euroa, ja tälle määrälle korkolain mukaista viivästyskorkoa haastehakemuksen tiedoksiannosta 16.5.2017 lukien. AsOy:n saatavan ylittäessä R Oy:n saatavan R Oy:n kannevaatimus vaaditaan hylättäväksi kokonaisuudessaan;

3) R Oy velvoitetaan korvaamaan AsOy:n oikeudenkäynti- ja selvittelykulut käräjäoikeudessa 90.987,62 eurolla (ALV 24 %) korkoineen; ja

4) että R Oy velvoitetaan korvaamaan AsOy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa yhteensä 48.913,14 eurolla (ALV 24 %) korkoineen sekä valituksen että vastavalitukseen annetun vastauksen osalta.

Yleistä

Käräjäoikeus on arvioinut näytön virheellisesti. Käräjäoikeuden johtopäätökset puhevallan menettämisestä ovat olleet virheellisiä. Vastaanottotarkastukseen liittyvä puhevallan menetys koski ainoastaan vastaanottotarkastuksessa havaittavissa olleita virheitä, eikä tilaajalta ollut edellytetty erityisiä tutkimustoimenpiteitä virheiden havaitsemiseksi.
Puhevallan menettämistä ei voitu perustella sillä, että virhe olisi mahdollisesti ollut nähtävissä jossain vaiheessa urakkaa. Käräjäoikeus ei kaikilta osin ole perustellut AsOy:n vaatimusten hylkäämistä.

Palokatkot ja kotelorakenteet

AsOy ja LVI-J Oy olivat allekirjoittaneet palokatkojen ja niihin liittyvien kotelorakenteiden korjauksia koskevan urakkasopimuksen 13.4.2016. Varsinaisten töiden kesto oli ollut noin kolme kuukautta huhtikuun 2016 lopun ja heinäkuun 2016 välisenä aikana. MW ei ollut toiminut palokatko- ja kotelokorjauksien suunnittelijana. Korjaukset oli suunnitellut PA, jolla oli ollut merkittävä määrä suunnittelukokemusta linjasaneerausten palokatkoista. A oli tehnyt kohteen alkuperäiset palokatkosuunnitelmat, jotka R Oy tosin oli muuttanut toisen palokatkovalmistajan tuotteiksi.

LVI-J Oy:n urakkasuoritus oli ollut kaikilta osin asianmukainen, eikä työssä ollut ollut keskeytyksiä. Tehdyt työt oli valvottu ja hyväksytty. LVI-J Oy:n valinta urakoitsijaksi oli perustunut kilpailutukseen, jonka LVI-J Oy oli voittanut halvimmalla tarjouksella. LVI- J Oy oli suorittanut palokatkotöitä aikaisemminkin.

Yksittäisten palokatkojen korjaamiseen laadittu korjaussuunnitelma ei ollut ollut riittävä yhdistelmäpalokatkojen korjaustavan ja käytettyjen materiaalien osalta, joten palokatkojen korjaustapaa oli jouduttu muuttamaan. AsOy:n toteuttamassa korjaustavassa palokatkojen korjaus oli suoritettu kahdelta puolelta eli huoneiston ja porraskäytävän puolelta, mikä vastasi R Oy:n näkemystä tarvittavista korjauksista sen AsOy:lle ennen oikeudenkäyntiä toimittamassa korjaussuunnitelmassa. Palokatkojen korjaaminen rakenteen molemmin puolin oli ollut lisäksi R Oy:n korjaustyöhön käytettäväksi ehdottamien tuotteiden valmistajan J L.R.


Oy:n korjaussuunnitelmassa lähtökohtana. Todistaja JSn esittämä yhdeltä puolelta korjaaminen J L.R. Oy:n tuotteilla ei ollut ETA- määräysten ja tuotehyväksynnän mukainen ratkaisu. Korjaustavalle ei ollut haettu rakennusvalvonnalta erillistä hyväksyntää, eikä hyväksynnän saamista voitu pitää todennäköisenä. R Oy:llä olisi ollut mahdollisuus tarjota aikanaan yksipuolisen korjaustavan mukaista suunnitelmaa ja esittää rakennusvalvonnan hyväksynnän hakemista. Näin ei kuitenkaan ollut menetelty.

Todistaja Sn esittämä korjausarvio ei ollut lainkaan kattanut kotelorakenteiden korjaamisesta aiheutuvia kustannuksia. R Oy:n oli tullut toteuttaa porraskäytävien alakattoihin kotelot, joiden sisään asennettiin sähkökaapelit. R Oy oli kuitenkin toteuttanut kotelot suunnitelmien vastaisesti liian suurina, mikä oli johtanut siihen, että koteloihin oli asetettu sinne kuulumattomia vesiputkia sekä putkien liitoskappaleita. R Oy:n toteutustapa oli ollut urakka-asiakirjojen sekä hyvän rakennustavan vastainen, sillä vesijohtojen liitoksia ei ollut saanut jättää palonsuojakoteloiden sisään. Liitosten kunnon tarkastaminen R Oy:n toteuttamassa mallissa olisi edellyttänyt palonsuojajärjestelmän vaurioittamista. Kotelorakenteiden korjaus hyvän rakennustavan mukaiseksi oli ollut välttämätöntä ja edellyttänyt koteloiden avaamista porraskäytävän sekä huoneistojen puolelta vuodonvalvontajärjestelmän rakentamiseksi.

AsOy:n korjaus-, suunnittelu- ja valvontakustannukset olivat olleet tehtyyn työhön nähden kohtuulliset, eikä palokatkojen ja niihin liittyvien koteloiden korjaus olisi ollut toteutettavissa pienemmillä kustannuksilla, eikä missään tapauksessa käräjäoikeuden kokonaisuudessaan hyväksymällä 50.000 eurolla. Palokatkojen korjausten toteuttaminen oli havainnoista johtuen edellyttänyt lisää suunnittelua, sillä yhdistelmäläpivientien palokatkojen korjaaminen alkuperäisen korjaussuunnitelman mukaisesti siinä käytettäväksi suunniteltuja tuotteita hyödyntäen ei ollut ollut mahdollista.
Korjaustyöt olivat vieneet erityisen paljon aikaa työskentelyolosuhteiden vuoksi. Palokatkojen koverrukset ja muu työstö olivat olleet erityisen haastavaa muun muassa läpivientireikien pienen koon sekä kaapeleiden rikkoutumisvaaran vuoksi. Todistaja Sn kustannusarvio oli perustunut 10 vuotta vanhaan kustannustietoon, eikä hän ollut selvittänyt, mitä materiaali- ja työkustannuksia arvioon sisältyi.

Lämmitysjärjestelmä ja käyttöveden säädöt

Lämmitysjärjestelmää ei ollut juuri lainkaan säädetty. Linjakohtaisten, kellarissa sijaitsevien linjasäätöventtiilien säädöt oli tehty suunnitelmien vastaisesti, ja kaikki huoneistokohtaiset käyttöveden linjasäätöventtiilit oli jätetty säätämättä. Myös patterien esisäätöarvot oli jätetty kokonaan tekemättä.

Linjasäätöventtiilien perussäätämisessä oli kyse eri asiasta kuin lämpötilojen tarkistusmittauksessa. Huoneistojen lämpötilojen putoamista jopa noin 13 asteeseen pakkasjakson aikana ei voitu pitää hyväksyttävänä sillä perusteella, että lämpötilojen tarkistusmittaukset oli ollut tarkoitus toteuttaa pakkaskauden aikana. Asianmukainen lämmitysjärjestelmän perussäätö olisi estänyt nyt havaitut merkittävät huoneistojen lämpötilojen putoamiset. Taloudellisessa loppuselvityksessä oli todettu AsOy:n saavan lämpötilamittausten poisjäännistä hyvitystä 200 euroa.

Tammikuussa 2016 AsOy oli käynyt R Oy:n kanssa jo noin puolen vuoden ajan palokatkojen virheitä ja muita puutteita koskenutta kirjeenvaihtoa, mikä ei ollut johtanut R Oy:n puolelta mihinkään toimenpiteisiin aiheuttaen AsOy:n ja R Oy:n välille vakavan luottamuspulan. Näissä olosuhteissa ottaen erityisesti huomioon lämmitysjärjestelmän virheiden korjaustöiden kiireellisyys asunhuoneistojen käytön kannalta ja putkirikkojen välttämiseksi AsOy:llä oli ollut erityinen syy teettää korjaustyöt sekä tarvittavat säädöt lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden osalta erillisellä LVI-urakoitsijalla.

AsOy:n hallituksen puheenjohtaja RR ei ollut ollut 26.3.– 27.3.2015 asennuskierroksilla putkimiesten kanssa.

Kellarin rasvanerotin ja pumppaamo

Rasvanerottimen ja pumppaamon toteutustavan arviointi oli edellyttänyt teknisiä selvityksiä. Kyseeseen tuli takuuvastuun periaatteiden soveltaminen. Rasvanerotin oli tuottanut hajuhaittaa kellariin. Vastaanottotarkastuksen ajankohtana oli siten ollut tiedossa, että rasvanerottimen toiminnassa oli ollut jotain poikkeuksellista. Tilaajan ei edellytetty reklamoivan vastaanottotarkastuksessa puhevallan menettämisen uhalla rakenteissa olevista virheistä tai sellaisista virheistä, joiden määräystenmukaisuuden tai toiminnallisuuden arviointi edellytti lisäselvityksiä. AsOy:llä ei ollut ollut edellytyksiä reklamoida rasvanerottimen ja pumppaamon virheistä vielä vastaanottotarkastuksessa. AsOy oli huomauttanut hajuhaitasta ja puuttuvasta toimintakokeesta vastaanottotarkastuksessa.

Vesimittaritiivisteet

Vesimittaritiivisteiden virhe oli ollut piilevä virhe, joka ei ollut ollut vastaanottotarkastuksessa nähtävissä. Kyse oli ollut putkiosien sisällä sijaitsevien tiivisteiden ominaisuuksista. Vesimittareissa käytetyt tiivisteet olivat sijainneet liitososien sisällä, eikä niitä ollut siten voitu havaita vastaanottotarkastuksessa. Vesimittareiden tiivisteet eivät olleet olleet nähtävissä vesijohtorunkojen asennusta tarkastettaessa, eikä AsOy:n LVI- valvoja ollut asennukset hyväksyessään nähnyt tiivisteitä. Asennuksia koskeva hyväksyntä ei siten tarkoittanut piilevien virheiden havaitsemista tai hyväksyntää. Edelleen vaikka valvoja olisi syyllistynyt virheeseen jättäessään puuttumatta virheelliseen asennukseen työn aikana, ei tämäkään seikka ollut oikeudellisesti merkityksellinen vastaanottotarkastuksen puhevaltaa koskevan määräyksen arvioinnissa. Tällaisessa tapauksessa urakoitsijan ja valvojan vastuu oli yhteisvastuuta tilaajaa kohtaan. R Oy oli useaan otteeseen lupautunut vaihtamaan tiivisterenkaat ja siten myöntänyt tiivisteiden virheellisyyden.

Hissit

R Oy oli urakan aikana suorittanut töitään siten, että AsOy:n hissejä ja hissikuiluja oli sotkettu laastilla. Loppusiivouksen suorittaminen ja siitä aiheutuvat kustannukset olivat kuuluneet R Oy:n suoritusvelvollisuuteen.

Muut asiantuntijakulut

Asiantuntijakuluja koskevat vaatimukset olivat liittyneet Kiinteistöliitto Uun laskuttamiin kuluihin, jotka koskivat palokatko- ja LVI- katselmuksia sekä katselmusraporttien laatimista. DI SPn kulut koskivat vesimittarien liittimiä sekä pumppaamoa ja rasvaerotinta koskevia asiantuntijalausuntoja. LVI-J Oy:n lasku liittyi malliksi hankittuun vesimittarin liitinpariin. R Oy:n suorituksessa oli ollut virheitä palokatkojen, vesimittareiden tiivisteiden, rasvanerottimen ja pumppaamon sekä lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säätöjen osalta.

Vastaus

R Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja Asunto-Oy S velvoitetaan korvaamaan R Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa yhteensä 54.817,02 eurolla (ALV 0 %) korkoineen sekä vastauksen että vastavalituksen osalta.

R Oy on toissijaisesti myöntänyt oikeaksi seuraavat korjauskustannusten määrät:
– projektinjohto- ja valvontakulut 2.232 euroa,
– lämmitysjärjestelmän säätö 1.872 euroa,
– pumppaamo 340 euroa,
– vesimittareiden tiivisteet 1.248 euroa ja
– EH Oy:n kulujen ja muiden asiantuntijakulujen osalta R Oy on hyväksynyt AsOy:n vaatimuksen määrät.

Yleistä

AsOy:llä oli ollut käytössään urakan aikana yhteensä viisi rakennuttamisen ammattilaista yhdestä Suomen suurimmista konsulttitaloista.
AsOy oli menettänyt oikeuden esittää vaatimuksia, koska AsOy oli perusteetta estänyt R Oy:n rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 29 §:n mukaisen urakoitsijan korjausoikeuden. Urakoitsija oli ollut vastuussa virheiden korjaamisesta. Virhevastuuseen kuitenkin kuului, että urakoitsijalla oli ollut paitsi velvollisuus myös oikeus korjata virheet. R Oy oli useita kertoja tarjoutunut korjaamaan tiettyjä AsOy:n väittämiä virheitä. AsOy oli kuitenkin järjestelmällisesti torjunut R Oy:n tarjoukset korjauksista ja kieltänyt R Oy:tä tulemasta korjaamaan virheitä. AsOy ei ollut hyväksynyt R Oy:n korjaussuunnitelmia.
Mikäli katsottaisiin, että AsOy ei olisi R Oy:n näkemyksen vastaisesti menettänyt oikeuttaan vaatia kustannuksia, toissijaisesti AsOy oli ollut oikeutettu saamaan korvauksena ainoastaan ne määrät, jotka olisivat aiheutuneet R Oy:lle korjauksien suorittamisesta.
Urakoitsija viime kädessä määritti takuuvirheen korjaustavan, kunhan korjaus täytti urakkasopimuksen laatuvaatimukset. Takuun antaja eli urakoitsija oli ollut oikeutettu määräämään ja ratkaisemaan, miten virheet korjattiin. Ylimääräisten valvontakustannusten käyttäminen perusteena kieltää R Oy:n korjausoikeus oli ollut erikoista myös siitä syystä, että AsOy oli käyttänyt itse toteuttamiensa korjauksien projektinjohtoon ja valvontaan 29.045,02 euroa. R Oy ei ollut millään tavalla vastuussa urakkasopimuksen ulkopuolisista seikoista, eikä R Oy:n korjausoikeutta voitu sivuuttaa tällaisilla perusteilla.
Piilevään virheeseen vetoaminen vastaanottotarkastuksen jälkeen oli edellyttänyt törkeää huolimattomuutta tai vastaavaa toimintaa. R Oy:n toiminnassa ei ollut ollut kyse törkeästä huolimattomuudesta.
AsOy ei ollut vedonnut vastaanottotarkastuksessa tiedossaan olleisiin seikkoihin. Kaikki AsOy:n esittämiä virheväitteitä koskevat seikat – palokatkoja koskevia seikkoja lukuun ottamatta – olivat olleet AsOy:n tiedossa ja nähtävinä urakka-aikana. Tästä huolimatta AsOy ei ollut huomauttanut väitetyistä virheistä vastaanottotarkastuksen yhteydessä, vaan AsOy oli esittänyt väittämiään virheitä koskevia vaatimuksia ensi kertaa noin neljä kuukautta vastaanottotarkastuksen jälkeen. Kun AsOy:n edustajat olivat rakennusaikana nähneet urakoitsijan valitseman toteutustavan, tällöin virheväite oli ollut esitettävissä vastaanottotarkastuksessa täysin siitä riippumatta, oliko kyseessä oleva seikka ollut vastaanottohetkellä jo rakenteiden sisällä piilossa. Kun AsOy oli havainnut rakennusaikana tietyn toteutustavan, sen oli ollut täysin mahdollista esittää vastaanottotarkastuksessa vaatimuksia kyseistä asiaa koskien. AsOy:n vastaanottotarkastuksen jälkeen vetoamat virheet olivat myös olleet pääosin sellaisia, joiden osalta AsOy oli jo työn aikana hyväksynyt valitun toteutustavan. Urakoitsijan takuukorjausvastuulle eivät YSE 29 §:n perusteella kuuluneet sellaiset asiat, jotka olivat olleet jo vastaanottotarkastuksessa tilaajan havaittavissa.

Niiltä osin kun valvojan suorittamat työt olivat olleet huolimattomia, ja AsOy oli näiden perusteella jättänyt reklamoimatta jostakin sen tiedossa tai havaittavissa olleesta virheestä tai puutteesta vastaanottotarkastuksessa, urakkasopimusehtojen mukainen seuraus tästä oli koitunut AsOy:n vahingoksi. R Oy ei ollut näistä laiminlyönneistä vastuussa.

Palokatkot, kotelorakenteet sekä suunnittelu-, projektinjohto- ja valvontakulut

AsOy oli suorittanut palokatkokorjauksia ilman tarvittavaa asiantuntemusta, minkä takia korjauskustannukset olivat nousseet moninkertaisiksi verrattuna kustannuksiin, jotka olisivat aiheutuneet asiantuntevalla toteutuksella. AsOy oli tilannut palokatkokorjauksia urakoitsijalta, jolta oli puuttunut J Oy:n palokatkotuotteiden tuoteosaaminen kokonaisuudessaan. AsOy:llä ei ollut ollut korjausten aikana käytössä asiantuntemusta palokatkojen korjauksen osalta. AsOy oli päätynyt käyttämään palokatkokorjauksissa tahoja, jotka olivat olleet ensimmäistä kertaa tekemisissä palokatkojen kanssa tai joilla ei ollut ollut kokemusta palokatkojen korjaamisen suunnittelusta. AsOy:n valitsemat konsultit olivat tehneet palokatkojen korjauksia pelkästään ETA-määräysten pohjalta, mikä sinänsä oli ollut ymmärrettävä ratkaisu, koska heillä ei ollut ollut osaamista mihinkään muuhun. Asiantunteva palokonsultti olisi osannut toteuttaa korjauksia hyödyntämällä erillishyväksyntämenettelyä, joka on täysin tavanomainen tapa palokatkojen toteutuksessa varsinkin korjausrakentamisessa. Erillishyväksyntämenettelyä käyttämällä korjauskustannukset olisivat olleet murto-osa siitä, mitä AsOy oli kuluttanut korjauksiin. AsOy ei ollut hankkinut palokonsulttien osaamista korjaushankkeeseen. AsOy:n toteuttama korjaustapa oli johtanut siihen, että palokatkoja oli korjattu vailla asiantuntemusta ja kustannuksista välittämättä.

R Oy:n toteuttamat kotelorakenteet oli toteutettu AsOy:n laatimien urakkasopimusten liitteenä olleiden suunnitelmien mukaisesti. AsOy ei ollut luottanut R Oy:öön, joka olisi suorittanut palokatkokorjauksia palokatkotuotevalmistajan J Oy:n ohjeiden mukaisesti.

Kolmas osapuoli oli toteuttanut palokatkoihin liittyvät korjaukset niin, että kotelorakenteisiin ei ollut tehty käytännössä muutoksia. Koteloihin oli ainoastaan asennettu tarkastusluukut, jotka myös R Oy oli lupautunut kustannuksellaan lisäämään asuntojen puolelle. AsOy oli kieltänyt R Oy:n korjausoikeuden 5.11.2016 päivätyssä kirjeessään sellaisella virheperusteella, jonka osalta se ei ollut myöhemmin itsekään toteuttanut korjauksia.

Palokatkojen toteutuksessa oli ollut puutteita, mutta ne olivat olleet vähäisiä. Käytännössä puutteellisuudet olivat johtuneet siitä, että suunnitelmien mukaisesta toteutuksesta oli puuttunut paloakryylikittaus huoneiston puolelta ja porrashuoneen puolella oli ollut osittaisia puutteita paloakryylin syvyysmitassa, mutta toisaalta palokatkoissa oli käytetty palouretaania reilusti enemmän kuin suunnitelmissa oli vaadittu.

Palokatkot olisivat olleet korjattavissa todistaja Sn esittämällä tavalla, jolloin korjausten aiheuttamat kustannukset olisivat olleet murto-osa siitä, mitä AsOy oli kuluttanut korjauksiin. R Oy ei ollut vastuussa AsOy:n toteuttamista tarpeettomista ja liiallisista korjaustoimenpiteistä. AsOy oli kuluttanut palokatkojen korjauksiin käsittämättömästi lähes 130.000 euroa sisältäen suunnittelun ja valvonnan.

Käräjäoikeuden tuomitsema 50.000 euron määrä, joka oli sisältänyt myös suunnittelun, projektinjohdon ja valvonnan kustannukset, oli oikea. Käräjäoikeus piti korjauskustannusten osalta todistaja Sn esittämiä korjauskustannuksia suuntaa antavina ja tuomitsi yli kolminkertaisen summan Sn esittämiin kustannuksiin nähden. S siis oli esittänyt tarvittavien korjauskustannuksien määräksi noin 15.000 euroa, ja käräjäoikeus tuomitsi 50.000 euroa. Tässä summassa oli siis selvästi huomioitu se mahdollisuus, että Sn kustannustieto olisi vanhentunutta tai että joiltain osin korjaukset olisivat saattaneet olla laajempia, mitä S esitti.

Kotelorakenteet olivat olleet nähtävillä koko urakan ajan. Porrashuoneiden kotelointia aloitettaessa yhden porrashuoneen kotelointi oli toiminut malliasennuksena. Vaikka kyseisestä malliasennuksesta ei ollutkaan tehty malliasennuspöytäkirjaa, se ei poistanut sitä tosiasiaa, että malliasennus oli tehty ja se oli kaikkien muiden porrashuoneiden koteloiden toteutuksen lisäksi ollut koko urakan ajan AsOy:n nähtävillä. AsOy:n kotelorakenteista esiin tuomat virheväitteet olivat olleet yhtä hyvin nähtävillä vastaanottotarkastuksessa, kuin ne olivat olleet nähtävillä AsOy:n reklamoidessa niistä. AsOy oli jo urakan aikana nähnyt koteloiden toteutuksen.

Kotelorakenteet olivat olleet suunnitelmien mukaisia. Koteloita ei ollut toteutettu liian suurina, vaan hieman suunnitelmia pienempinä. Suunnitelmissa kotelon alareuna oli ollut alakattolevyssä kiinni, mutta nyt toteutettu kotelo oli ollut hieman suunniteltua pienempi. Koteloihin ei ollut R Oy:n toimesta asennettu mitään sinne kuulumatonta. Vesiputket olivat lävistäneet palonsuojakotelot matkallaan porrashuoneesta asuntoihin. Tämä ei kuitenkaan ollut ollut millään tavalla urakka-asiakirjojen tai hyvän rakennustavan vastaista. Päinvastoin tällaiset lävistykset olivat olleet kohteen suunnitelmien mukaan välttämättömiä. Vesiputket olivat lävistäneet palonsuojakotelon kohtisuorasti ainoastaan silloin, kun putket olivat menneet asuntoihin. Ryhtyessään kotelorakenteiden asennukseen R Oy oli varmistanut toteutettujen kotelorakenteiden määräysten mukaisuuden ja sen, että vesiputket ja sähkökaapelit olivat voineet olla samassa kotelossa. Suunnittelijat olivat vahvistaneet, että nyt toteutetut kotelorakenteet olivat olleet hyväksyttäviä. Jokaisessa asunnossa vesiputket oli suunniteltu kipsilevykoteloon. AsOy oli siis hyväksynyt toteutetun kaltaisen asennuksen asuntojen puolella, mutta ei ollut hyväksynyt sitä porrashuoneen puolella. Porrashuoneen puolella suoritettu asennus ei voinut olla huonompi kuin asunnon puolella suoritettu vastaavanlainen asennus.
Kotelorakenteiden vuodonvalvonta oli toteutettu asianmukaisesti. Asennettaessa vesiputkia porrashuoneista asuntoihin edellä esitetyllä tavalla R Oy:lle oli ilmennyt, että porrashuoneiden ja asuntojen katot olivat olleet eri korkeudella niin, että asuntojen katot olivat olleet huomattavasti porrashuoneiden kattoja alempana. Näin ollen vesiputkien asentaminen porrashuoneista asuntoihin oli ollut pakko toteuttaa niin, että putkia oli tuotu holvin ja alakattolevyn välisessä alakattotilassa sen verran alaspäin, että putkien läpivienti seinän läpi oli saatu sijoittumaan asuntojen katon alapuolelle. Vesiputkien mutkat oli toteutettu porrashuoneiden seinän viertä pitkin puristusliitoksilla. Mutkan tekeminen ei ollut kuitenkaan vaikuttanut putkien tai kotelorakenteiden suunnitelmienmukaisuuteen mitenkään.
Toteutettu kipsilevykotelo oli ollut erittäin helppo avata leikkaamalla kipsilevyyn tarkastusaukko. Kotelo oli ollut yhtä lailla helppo paikata avaamisen jälkeen. Näin ollen toteutettu asennus oli ollut myös tarkastettavuuden ja korjattavuuden osalta määräysten ja suunnitelmien mukainen. Toteutettu asennus oli ollut hyvän rakennustavan mukainen, ja se oli täyttänyt sekä LVI-työselityksen että rakentamismääräyskokoelman vuodonvalvonnan osalta todetut vaatimukset. Rakennusvalvonta oli hyväksynyt nyt käsillä olevan kohteen alkuperäisen toteutuksen lopputarkastuksessaan.

Lämmitysjärjelmä

Lämmitysjärjestelmän säädöt oli tehty LVI-suunnitelmien mukaisesti. Kun LVI-suunnittelija ei ollut merkinnyt suunnitelmiin patteriventtiileiden esisäätöarvoja, ne oli säädetty katsomalla suunnitelmasta kv-arvo ja venttiilityyppi. Näiden perusteella patteriventtiilin säätötaulukosta oli katsottu esisäätöarvo.
Lämmitysjärjestelmään liittyen kohteessa oli tehty 26.–27.3.2015 patteritermostaattien irrotus ja esisäätöarvojen asettaminen. Työtä toteuttaneiden putkimiesten lisäksi kierroksilla oli ollut mukana AsOy:n hallituksen puheenjohtaja RR. Hän oli valvonnan lisäksi antanut työn suorittamisen yhteydessä putkimiehille ohjeita siitä, miten esisäätöarvoja oli pitänyt tietyissä tapauksissa suurentaa tai pienentää.
Kohteessa oli pidetty lämmitysjärjestelmän katselmus 12.1.2016. Katselmusta seuraavana päivänä R Oy oli lähettänyt AsOy:lle sähköpostitse viestin, jossa se oli pyytänyt päästä tarkistamaan ja tarvittaessa korjaamaan patteriventtiileiden esisäätöarvoja. AsOy oli kieltänyt R Oy:tä tulemasta tekemään tarkistuksia ja korjauksia ja teettänyt työn ulkopuolisella urakoitsijalla. AsOy:llä ei ollut ollut oikeutta teettää kolmannella osapuolella tällaista työtä, joka R Oy:llä olisi ollut oikeus tehdä. AsOy:n hallituksen puheenjohtaja oli käynyt omatoimisesti säätämässä joitakin patteriventtiileitä. Vain R Oy olisi saanut tehdä takuuaikana pattereiden esisäätöarvoihin liittyviä töitä. Patteriventtiileiden esisäätöarvojen säätötarve oli pakkaskaudella täysin normaalia toteutetun kaltaisen urakan yhteydessä. R Oy ei voinut olla vastuussa mahdollisista virheistä, joita AsOy ei ollut sovitusta huolimatta päästänyt tarkistamaan tai korjaamaan.
Käyttöveden linjasäätöventtiilien säätö oli tehty, ja sitä koskeva mittauspöytäkirja oli kohdetta koskevassa luovutuskansiossa. AsOy oli kieltänyt R Oy:ä tulemasta tekemään korjauksia 13.1.2016. R Oy ei ollut päässyt arvioimaan hienosäätöjen tarvetta tai tekemään tarvittavia hienosäätöjä AsOy:stä aiheutuneesta syystä, eikä R Oy voinut olla vastuussa mahdollisista puutteista näiltä osin.

Kellarin rasvaerotin ja pumppaamo

R Oy on kiistänyt AsOy:n väitteet rasvaerottimen ja pumppaamon virheistä, kiistänyt määrällisesti pumppaamon osalta esitetyn vaatimuksen lukuun ottamatta tuuletusviemärin asentamista koskevaa 340 euroa ja vedonnut uutena seikkana taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirjaan.
Pumppaamo ja rasvaerotin oli otettu hyväksytysti vastaan, ja AsOy oli menettänyt oikeuden esittää rasvanerotinta ja pumppaamoa koskevia vaatimuksia. Rasvaerotin ja pumppaamo oli rakennettu suunnitelmien mukaisesti. AsOy:n edellyttämät korjaustoimenpiteet olivat olleet muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan. Pumppaamolla oli ollut voimassa laitetoimittajan takuu, joten sen korjaaminen ei olisi aiheuttanut R Oy:lle kustannuksia.

Vesimittareiden tiivisteet

Liitosten toteutustapa oli ollut AsOy:n nähtävillä urakka-aikana, ja liitoskappaleissa käytetyt osat olivat olleet AsOy:n tiedossa koko urakan ajan. AsOy:n käyttämä valvoja oli tarkastanut ja hyväksynyt liitostavan. Vesimittareiden liitokset oli toteutettu asianmukaisesti.

Hissin siivous ja muut kulut

R Oy on kiistänyt AsOy:n esittämät muut asiantuntijakulut ja EH Oy:n kulut perusteeltaan. Kyseisten kulujen määriin R Oy:llä ei ole ollut huomautettavaa.

Vastavalitus

R Oy on vaatinut, että Asunto-Oy S velvoitetaan korvaamaan R Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 129.361,18 eurolla tai ainakin 92.410,73 eurolla (ALV 0%) korkoineen.
Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu oli puutteellinen. Osapuolet olivat käräjäoikeudessa osin voittaneet ja osin hävinneet vaatimuksensa. R Oy oli voittanut vaatimuksista määrällisesti noin 72 prosenttia, kun taas AsOy oli hävinnyt vastakanteella esittämänsä vaatimukset 100-prosenttisesti. R Oy oli voittanut määrällisesti merkittävän osan koko asiasta, eikä sen häviämällä osalla ollut vähäistä suurempaa merkitystä koko asian ratkaisun kannalta. AsOy oli esittänyt ainoan menestyneen vaatimuksensa kuittausväitteenä jo vastatessaan R Oy:n kanteeseen. Näin ollen AsOy:n vastakanne ja siinä esitetyt, alkuperäisen kuittausväitteen kanssa päällekkäiset vaatimukset olivat osoittautuneet tarpeettomiksi. R Oy:n häviämä osa koski ainoastaan käräjäoikeuden arvioimaa palokatkojen korjauskustannusten määrää. Palokatkojen korjaustarpeen R Oy oli myöntänyt oikeaksi jo ennen tuomioistuinprosessia.
Koska AsOy oli käräjäoikeudessa hävinnyt vastakanteensa kokonaan, sen oli joka tapauksessa korvattava R Oy:n vastakannetta koskevat oikeudenkäyntikulut 55.460,27 eurolla. Koska R Oy oli voittanut kanteensa pääosin, AsOy:n oli korvattava R Oy:n kanteen oikeudenkäyntikuluista vähintään puolet eli 36.950,46 euroa.

Vastaus


Asunto-Oy S on vaatinut, että R Oy:n vastavalitus hylätään.

Mikäli hovioikeus päätyisi pysyttämään käräjäoikeuden tuomion pääasian osalta, käräjäoikeuden tuomio oikeudenkäyntikuluista oli oikea. Asian käsittely käräjäoikeudessa oli keskittynyt merkittävin osin siihen, oliko R Oy:n urakkasuorituksessa ollut palokatkojen ja niihin liittyvien kotelorakenteiden osalta AsOy:n väittämiä virheitä ja jos oli, oliko R Oy:llä ollut oikeus kyseisten virheiden korjaamiseen. Lisäksi keskeisin oikeudenkäynnissä käsitelty asia oli ollut palokatkojen ja niihin liittyvien kotelorakenteiden korjauskustannusten hyväksyttävä määrä. AsOy:n muilla vaatimuksilla oli ollut kokonaisuuden kannalta suhteellisen pieni merkitys. Käräjäoikeus on todennut R Oy:n suorituksen olleen tältä osin kokonaisuudessaan virheellinen ja R Oy:n olleen palokatkojen sekä niiden kotelorakenteiden osalta korvausvastuussa AsOy:lle. Käräjäoikeuden mukaan kyse oli ollut törkeästä tuottamuksesta. R Oy ei ollut ollut urakkasopimukseen sovellettavien rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 29 §:n edellyttämällä tavalla suostunut virheiden korjaamiseen viivytyksettä ja riittävin tavoin. Käräjäoikeus on katsonut R Oy:n menettäneen korjausoikeutensa palokatkojen ja kotelorakenteiden osalta.
Käräjäoikeus on todennut tältä osin virheiden lukuisuuden ja törkeysasteen osoittavan R Oy:n piittaamattomuutta ehdottomista rakentamisturvallisuuteen liittyvistä normeista. Palokatkokorjausten kohtuullisiksi ja riittäviksi kustannuksiksi on arvioitu yhteensä 50.000 euroa eli lähes nelinkertaisesti R Oy:n myöntämä määrä.

R Oy:n häviämällä osuudella ei ollut katsottava olleen niin vähäinen merkitys, että AsOy:n olisi korvattava R Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa kokonaan. AsOy oli käytännössä voittanut perusteen osalta oikeudenkäynnin pääosin.

R Oy olisi käytännössä joutunut tekemään lähes kaikki samat toimenpiteet oikeudenkäynnissä tilanteessa, jossa AsOy ei olisi nostanut vastakannetta, vaan se ainoastaan olisi esittänyt R Oy:n vaatimuksia määrältään vastaavan kuittausvaatimuksen. Asian tarkasteleminen R Oy:n esittämällä tavalla ei ottanut huomioon, että tosiasiassa vastakanteen euromääräisestä voittamisesta huolimatta käräjäoikeus ei ole hyväksynyt R Oy:n esittämiä väitteitä palokatkojen vain vähäisistä virheistä, R Oy:n korjausoikeudesta tai kotelorakenteiden virheettömyydestä, mitkä väitteet olivat merkityksellisiä myös vastakanteen osalta. AsOy:n ei voitu siten katsoa hävinneen vastakannetta perusteen osalta.


Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin ja esinetodisteisiin. AsOy ei ole vedonnut hovioikeudessa kirjallisiin todisteisiinsa 20, 25 ja 34. R Oy ei ole vedonnut hovioikeudessa kirjallisiin todisteisiinsa K21–K24, K34, K37, K42 ja K45.

Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa RRtä ja todistajina AKta, PAta, KPä, JJta, SPia, MWta, KEia, JSia, ATia ja MYta.


Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Yleistä

Asianosaisten välisessä kirjallisessa linjasaneerausurakkasopimuksessa 1.4.2014 oli sovittu (K1 ja AsOy 1), että kyseiseen sopimukseen sovellettiin rakennusalan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998 (AsOy 2).
Urakkasopimuksessa oli sovittu 24 kuukauden takuuajasta, joka oli sovittu alkamaan koko urakkasuorituksen vastaanotosta (K1 ja AsOy 1 s. 7).
Urakan vastaanottotarkastus oli pidetty 11.2.2015 (K2) ja taloudellinen loppuselvitys 2.3.2015 (K3). AsOy on 12.9.2016 eli alle 24 kuukauden kuluttua vastaanottotarkastuksesta toimittanut käräjäoikeudelle vastauksen, jossa se on vedonnut virheisiin R Oy:n velkomuskanteen vastustamisperusteena. Asiassa on siten ilmeistä, että AsOy:n väittämät virheet oli havaittu takuuaikana.

YSE 1998 -sopimusehdot ja niiden tulkinta

YSE 1998 -sopimusehtojen rakennuskohteen vastaanottotarkastusta koskevan 71 §:n 7 kohdan mukaan kummankin sopijapuolen on esitettävä toisiinsa kohdistuvat vaatimuksensa perusteiltaan yksilöityinä viimeistään vastaanottotarkastuksessa sillä uhalla, että oikeus näiden vaatimusten tekemiseen on muutoin menetetty. Vastaanottotarkastuksessa vain perusteiltaan esitetyt vaatimukset voidaan kuitenkin määriltään ottaa käsiteltäväksi vielä loppuselvitystilaisuudessa siten kuin 73 §:ssä on mainittu. Mainitun 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menetysseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältäänkin aikaisemmin sovittu.

YSE 1998 -sopimusehtojen takuuajan vastuuta koskevan 29 §:n 2 kohdan mukaan urakoitsija on velvollinen kustannuksellaan korjaamaan ne urakkasuorituksessaan takuuaikana ilmenneet virheet, joita urakoitsija ei näytä hänestä riippumattomasta syystä aiheutuneiksi esimerkiksi osoittamalla, että kyseessä on normaali kuluminen tai virheellisen käytön taikka tilaajan vastuulle kuuluvien huoltotoimenpiteiden laiminlyönnin aiheuttama vaurio. Jos urakoitsija viivyttelee edellä tarkoitettujen töiden tekemisessä, on tilaajalla oikeus tehdä työ urakoitsijan kustannuksella ilmoitettuaan asiasta sitä ennen kirjallisesti urakoitsijalle. Kohdan 3 mukaan virheet, jotka eivät olennaisesti haittaa työntuloksen käyttöä, voidaan sopia hyvitettäviksi arvonvähennyksenä.

YSE 1998 -sopimusehtoja käsittelevässä oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että urakoitsijalla on paitsi velvollisuus, myös oikeus korjata virhe. Jos tilaaja ei salli urakoitsijan suorittaa korjausta, urakoitsijan korvausvastuu virheen korjauskustannusten osalta rajoittuu siihen, mitä kustannuksia urakoitsijalle olisi itselleen aiheutunut virheen korjaamisesta. Urakoitsijan korjausoikeus saattaa väistyä erityisistä syistä. Tilaajalla voi olla oikeus kieltäytyä ensimmäisestä korjausyrityksestä, jos urakoitsija on toiminut epärehellisesti salaten tietämänsä virheet tai rakennuttajalla on muutoin painavia syitä olettaa korjauksen epäonnistuvan. Urakoitsija viime kädessä määrittää takuuvirheen korjaustavan, kunhan korjattu rakenne vastaa urakkasopimuksessa määritettyjä laatuvaatimuksia. (Antti Isohanni: Defensor Legis 3/2016 s. 387; Antero Oksanen, Ville Laine, Kim Kaskimo: Urakkasopimukset 2010 s. 136; Heikki Halila, Mika Hemmo: Sopimustyypit 2008 s. 79–80) Urakoitsijan korjausoikeutta ei voida pitää kaikissa tilanteissa ehdottomana. Huomioiden, että korjausoikeuden käyttö aiheuttaisi joka tapauksessa urakoitsijalle kustannuksia, korjausoikeuden perusteettomasti urakoitsijalta evännyt tilaaja ei menetä kokonaan mahdollisuutta saada korvausta korjauskustannuksistaan.

Suoritusvirheen korjaaminen on yksi sopimusrikkomuksen seuraamusvaihtoehto. Se tarkoittaa, että virhe poistetaan ja kohde saatetaan tilaan, jossa se olisi ilman virhettä. Tämä voi vaatia puuttumista muihin rakenteisiin kuin varsinaiseen virhepaikkaan. Korkein oikeus on katsonut, että osapuolten kesken lähemmin yksilöimättömään takuuseen sitoutunut urakoitsija oli velvollinen rakentamansa virheellisen vesieristeen korjaamisen lisäksi purkamaan sen päälle rakennetut päällysrakenteet ja rakentamaan ne uudelleen (KKO 2001:14).

Korkein oikeus on katsonut, että koska YSE-ehdot eivät ole sopimusosapuolten itsensä laatimia eikä asiassa ollut esitetty selvitystä siitä, että niiden sisältöä olisi käsitelty sopimusneuvotteluissa, sopimusoikeudessa vakiintuneen periaatteen mukaisesti sopimuksen tulkinnan lähtökohdaksi oli otettava sopimuksen sanamuoto. Lisäksi korkein oikeus on katsonut, että tapauksessa tilisuhteiden järjestämistä ja sopimuksesta johtuvien riitojen ratkaisemista koskevien sopimusehtojen tulkinnassa oli otettava huomioon ne tarkoitusperät, joita kyseisillä ehdoilla pyritään edistämään (KKO 2017:14 kohta 13). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, ettei YSE 29 §:n perusteella urakoitsija ole velvollinen korjaamaan sellaisia virheitä, jotka ovat olleet havaittavissa jo vastaanottotarkastuksessa, siitä huolimatta, että ne on havaittu takuuaikana (Joachim Lindholm: Rakennusurakat taloyhtiössä 2016 s. 106, Pia Klementjeff: 50 kysymystä YSEstä 2013 s. 94, Antero Oksanen, Ville Laine, Kim Kaskimo: Urakkasopimukset 2010 s. 247). Sen sijaan piilevät virheet, jotka ovat olleet olemassa jo rakennuskohdetta vastaanotettaessa, kuuluvat takuuaikanakin urakoitsijan vastuun piiriin (Antero Oksanen, Ville Laine, Kim Kaskimo: Urakkasopimukset 2010 s. 247; Heikki Halila, Mika Hemmo: Sopimustyypit 2008 s. 81; ks. oikeuskäytännöstä Rovaniemen hovioikeuden 21.5.2014 antama tuomio nro 252).

Hovioikeus katsoo, että YSE 1998 -sopimusehtojen perusteella tilaajalla on oikeus vedota piilevään virheeseen takuuaikana siitä huolimatta, ettei siihen ollut vedottu vastaanottotarkastuksessa ja taloudellisessa loppuselvityksessä. Toisin kuin takuuajan jälkeen havaittua piilevää virhettä koskeva 30 §, YSE 1998 -sopimusehdot eivät sisällä ehtoa, jossa määritettäisiin urakoitsijan vastuun rajaamisesta siten, että takuuaikana havaitun piilevän virheen tulisi johtua urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä. Lisäksi huomioiden yleisesti takuun tarkoitus tilaajan asemaa parantavana sopimusehtona hovioikeus katsoo, että takuuaikana vedottuun piilevään virheeseen perustuva urakoitsijan vastuu ei lähtökohtaisesti edellytä urakoitsijan vastuulla olevien tekojen tai laiminlyöntien törkeysastetta koskevaa arviointia.

YSE 1998 -sopimusehtojen tilaajan edustusta koskevan 59 §:n 1 kohdan mukaan tilaajan tulee kirjallisesti ilmoittaa urakoitsijalle toimivaltaiset edustajansa sekä heidän valtuutensa ja 2 kohdan mukaan urakoitsija voi kääntyä urakkasuoritusta koskevissa asioissa tilaajan toimivaltaisen edustajan puoleen yhtä pätevästi, kuin jos asiassa olisi käännytty suoraan tilaajan puoleen. Valvonnan vaikutusta vastuuseen koskevan 62 §:n 1 kohdan mukaan tilaajan taholta tapahtuva valvonta ei rajoita eikä vähennä urakoitsijan sopimuksenmukaista vastuuta ja 2 kohdan mukaan mikäli tilaaja ei kuitenkaan ole huomauttanut urakkasuorituksen vakavasta virheestä, joka on ollut niin ilmeinen, että tilaajan olisi tullut se kohtuuden mukaan havaita ja ilmoittaa siitä urakoitsijalle 61 §:n 5 momentissa sanotulla tavalla, tilaaja vastaa omaa tuottamustaan vastaavalta osin virheen aiheuttamista lisäkustannuksista ja vahingoista. Vastuu ei kuitenkaan siirry, jos virhe aiheutuu urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai on seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Todistamisvelvollisuus vastuun siirtymisestä tilaajalle on urakoitsijalla.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sopimukseen perustuvasta vahingonkorvauksesta ja siitä, miltä osin AsOy voi suorittaa R Oy:n laskusaatavaa kuittaamalla ja onko kuittauksen jälkeen R Oy suoritusvelvollinen AsOy:tä tai AsOy R Oy:tä kohtaan. R Oy:n kannevaatimuksen peruste ja määrä 128.448,20 euroa ovat riidattomia.

Näin ollen asiassa on ratkaistava kunkin virheväitteen osalta erikseen, oliko R Oy:n sopimussuorituksessa ollut virhe.

Toisekseen, mikäli virheväite todetaan oikeaksi, on ratkaistava, oliko virheeseen vedottu vastaanottotarkastuksessa ja / tai taloudellisessa loppuselvityksessä.

Mikäli virheeseen ei ollut vedottu vastaanottotarkastuksessa ja / tai taloudellisessa loppuselvityksessä, kolmanneksi on ratkaistava, mikä tämän vetoamatta jättämisen merkitys on. Lisäksi mahdollisesti on ratkaistava, oliko virhe ollut AsOy:n havaittavissa vastaanottotarkastushetkellä ja / tai urakan aikana vai oliko käsillä ollut piilevä virhe. Mahdollisesti samassa yhteydessä on ratkaistava, mikä AsOy:n valvonnan merkitys asiassa oli ollut.

Mikäli korvausvastuun perustetta ei ole aiemmin suljettu pois, neljänneksi on käsiteltävä, oliko R Oy tarjoutunut korjaamaan virheen ja oliko AsOy kieltäytynyt tarjotusta virheen korjaamisesta. Mikäli AsOy oli kieltäytynyt R Oy:n tarjoamasta virheen korjaamisesta, on ratkaistava, oliko AsOy voinut tehdä tämän kieltäytymisen perustellusti ja teettää korjauksen R Oy:n kustannuksella sekä edellä mainittujen seikkojen merkitys korvausvastuun määrän kannalta.

Mikäli vaatimus katsotaan perusteeltaan oikeaksi, viimeiseksi on ratkaistava AsOy:n vaatimusmäärän oikeellisuus.

Vastaanotettu henkilötodistelu

Asunto-Oy S hallituksen puheenjohtaja RR on kertonut, että muun asian yhteydessä linjasaneerauksen jälkeen eräs ammattilainen oli huomannut, etteivät koteloiden sisässä olleet palokatkot olleet tehty oikein. R Oy oli ollut vastahakoinen korjaamaan virheitä ja viivytteli. ARA-avustusten määräaika oli lähellä, joten korjaamisella oli kiire, eikä se olisi kestänyt enää yhtään virhettä. Tässä tilanteessa AsOy päätti teettää korjaustyöt ulkopuolisella toimijalla, joka valittiin kilpailutuksella. Edelleen R on kertonut, että asunto-osakeyhtiö teki sovitun mukaan R Oy:n puolesta huoneistojen lämpötilojen tarkistusmittauksen tammikuussa 2016. Kun ulkolämpötila oli –18 astetta, asunnoissa oli kylmä, pahimmillaan 13,3 ja 15 astetta. R on kertonut, ettei hän ollut säätänyt venttiileitä urakan aikana eikä sen jälkeen eikä ollut ollut mukana venttiilien asennuskierroksilla.

Kiinteistöliitto Uusimaan LVI-asiantuntija AK on kertonut, ettei Sn palokatkoja ollut toteutettu hyvän rakennustavan mukaisesti, vaan toteutuksessa oli ollut useita virheitä. Vesiputkien olisi pitänyt sijaita keskellä palokatkojen läpivientireikiä eikä datakaapeleita olisi tullut viedä läpi samoista rei'istä. Liitoksia ei tullut jättää palo-osastoitujen kotelojen sisään, sillä vesijohtojen tuli olla helposti vaihdettavissa ja koteloissa tuli olla vuodonilmaisu. K on kertonut ehdottaneensa korjaussuosituksenaan AsOy:n kaikkien virheellisesti tehtyjen palokatkojen tarkastamista ja korjaamista. Vesimittariliittimistä oli puuttunut tiivisteet keskittävä olake.

Diplomi-insinööri PA on kertonut toimineensa Sn alkuperäisen linjasaneerausurakan rakennesuunnittelijana. Hän kävi kohteessa MWn kutsumana. Palokatkot oli tehty suunnitelman vastaisesti, puutteellisesti ja monella tapaa virheellisesti.
Esimerkiksi samasta reiästä oli laitettu läpi useampaa eri tekniikkaa ja käytetty väärää materiaalia. Koteloiden koko ei vastannut suunnitelmia. A on kertonut tehneensä palokatkoille ja koteloille korjaussuunnitelmat. Palokatkot oli tullut korjata läpiviennin molemmilta puolilta.

Insinööri KP on kertonut toimineensa Ssa LVI-suunnittelijana. Sähköjohdot oli tullut suunnitelman mukaan koteloida erillään vesijohdoista. Vesijohdot sisältävissä koteloissa tuli olla luukut ja vuodonilmaisimet, joten ne jouduttiin lisäämään kohteeseen tehtyihin koteloihin. Viidessä kohteen kymmenestä linjasäätöventtiileistä ei ollut asetettu suunnitelman mukaista arvoa. Patteriverkoston tasapainotusta ei ollut tehty oikein. Patterit eivät olleet oikeissa esisäätöarvoissa.

LVI-asentaja JJ on kertonut toteuttaneensa Sn kohteen palokatkojen, koteloiden, linjasäätöventtiilien ja patteriverkostojen säätöjen korjaukset. Kohde oli melko suuritöinen ja haastava. Korjaustyöt oli tehty ahtaissa tiloissa, ja lisäksi palokatkojen korjaaminen oli edellyttänyt käytetyn palokatkoaineen poistamista varovaisesti, jotta samassa läpiviennissä kulkeneet sähköjohdot eivät olleet vaurioituneet.
Työkaluille ei ollut ollut säilytystiloja. Suunnittelijat olivat koko ajan tavoitettavissa korjaustöiden aikana. Kohteen lämmityksen säädöt oli tehty väärin tai jätetty tekemättä. Patterien säätäminen vaati talon jokaisen termostaatin irrottamista ja säätämistä esisäätöarvoihin.

LVI-insinööri ja tavarantarkastaja SP on kertonut asunto- osakeyhtiön pyynnöstä tutustuneensa asuntokohtaisten vesimittareiden putkistoliitoksiin, rasvanerottimeen ja pumppaamoon. Vesimittareiden liitosten käyttöiän tuli olla 50 vuotta. Kohteessa olleissa vesimittareissa oli tiivisteet, mutta tiivisterenkaan sisäpuolelta puuttuivat olakkeet, jotka ohjasivat ja pitivät tiivisteen täsmälleen oikeassa paikassa. Sen seurauksena tiivistävää pintaa oli ollut vähän, joten vuoto oli vuosien kuluessa mahdollinen. Tuuletusputkessa oli virhe, koska se teki lenkin ja putosi alas. Olennaista oli, että tuuletusputki oli nouseva.

Diplomi-insinööri MW on kertonut toimineensa Sn korjaustöiden valvojana ja projektinjohtajana. Virheellisten palokatkojen takia kohteessa ei ollut turvallista ja terveellistä asua. Hän oli hoitanut myös kohteen kilpailutuksen. Urakkahinnoittelu kohteessa ei ollut mahdollinen, sillä korjaaminen oli osoittautunut hyvin hankalaksi. Hän valvoi kohdetta käymällä siellä 1–3 kertaa viikossa ja lukemalla tuntilistat läpi.

Diplomi-insinööri KE on kertonut saaneensa MWn selvityksen ja valokuva-aineiston perusteella tietää, että kohteessa oli ollut yhdistelmäläpivientejä ja niihin oli käytetty paloakryyliä, joka ei soveltunut yhdistelmäpalokatkoihin. Putkia oli asennettu liian lähelle läpiviennin seinämää, ja paloakryyliä oli ollut seinäpinnassa, kun sen olisi pitänyt olla rakenteessa. E on kertonut käyneensä kohteessa korjausten jälkeen. Kohteen korjausolosuhteet olivat olleet hankalat.

Diplomi-insinööri JS on kertonut saaneensa aineistoa kohteen palokatkoremontista. Korjausten lopputulos oli täyttänyt palokatkojen osastointivaateen, mutta korjaukset olisi voitu toteuttaa edullisemmin. Palokatkojen korjaamiseen LVI-J Oy:llä ei ollut pätevyyttä.
Korjaamiseen olisi voitu käyttää erillishyväksyntämenetelmää ja tehdä korjaukset yksipuoleisesti. Korjauskustannusten määrä oli kohtuuton.

Projektipäällikkö AT on kertonut R Oy:n toteuttamien koteloiden olleen suunnitelmien mukaiset. Kotelojen tuli olla savutiiviit. Kohteessa oli ollut työnaikainen valvonta. AsOy oli estänyt korjaamisen. AsOy:n esittämät palokatkojen korjauskustannukset eivät olleet järkevästi perusteltavissa.

Asennustyönjohtaja MY on kertonut liitosten jättämisen koteloiden sisään olevan normaalitoimenpide. Urakka-asiakirjoissa ei vaadittu koteloihin tarkastusluukkuja eikä vuodonvalvontaa. Urakan aikana tehtiin patteriventtiilien esisäätöasennus ja sen jälkeen linjasäädöt. AsOy ei ollut päästänyt tekemään niiden korjauksia. Y on kertonut eräällä tarkastuskierroksella huomatun, että ilmastointihormin venttiili oli laitettu kiinni. Venttiilin sulkeminen vaikutti huonelämpötiloihin. Tiettyä vesimittariliitinmallia ei ollut vaadittu, vaan tiiveys oli olennaista.
Rasvanerottimen ja pumppaamon tuuletusviemäri oli suunnitelman mukainen. AsOy:n esittämät korjauskustannukset olivat käsittämättömän suuret.

Palokatkot ja kotelot sekä suunnittelu-, projektinjohto- ja valvontakulut

Palokatkojen virheet

R Oy on myöntänyt palokatkoissa olleen vähäisiä puutteita, joiden vuoksi se oli vähentänyt velkomusvaatimuksestaan palokatkojen korjauskustannusten määränä 13.494,80 euroa. Kn 10.6.2015 päivätystä kirjallisesta lausunnosta (AsOy 4) ilmenee, että tehdyt palokatkot eivät olleet käytetyn palokatkotuotteen tuotevalmistajan ohjeistuksen mukaisia ja että virheet olivat suuret ja vaikuttivat kiinteistön asukkaiden turvallisuuteen palotilanteessa merkittävästi. Hovioikeus katsoo edellä mainituilla Kn, En ja Wn kertomuksilla ja Kn lausunnolla, joita tukevat myös palokatkoista esitetyt valokuvat (AsOy 30), Wn selvitysasiakirja (AsOy 17), katselmusmuistio 1.9.2015 ja R Oy:n vastaus muistioon 14.9.2015 (AsOy 8 ja 9) sekä katselmusmuistiot 2016 (AsOy 38), että R Oy oli toteuttanut palokatkot kokonaisuudessaan virheellisesti.

Palokatkot eivät olleet täyttäneet niille suunnitelmissa ja siten sopimuksessa edellytettyjä vaatimuksia tulipalokestävyydestä. Virheellinen sopimussuoritus oli ollut omiaan vaarantamaan asuinrakennuksen paloturvallisuuden. Urakkasuorituksessa oli ollut vakava virhe. Ottaen huomioon edellä todetut vakavat puutteet keskeisissä asumisturvallisuuteen liittyvissä palokatkoissa hovioikeus katsoo, että palokatkojen virheellisyyden on näytetty aiheutuneen R Oy:n vastuulla olevista törkeistä laiminlyönneistä.

Palokatkojen virheisiin ei ollut vedottu vastaanottotarkastuksessa eikä taloudellisessa loppuselvityksessä. A, K ja W ovat kertoneet, että palokatkot sijaitsivat alakattorakenteiden sisällä, eikä niissä olleita virheitä siten ollut ollut mahdollista havaita avaamatta rakenteita. Hovioikeus katsoo, että edellä mainituilla kertomuksilla ja R Oy:n vastineella 23.6.2015 (AsOy 7), joita tukevat Kn lausunto (AsOy 4) ja valokuvat palokatkoista (AsOy 30) on näytetty, että palokatkojen virheet eivät olleet havaittavissa vastaanottotarkastushetkellä. Palokatkot oli suljettu koteloihin, tai niiden tarkistaminen oli muutoinkin vaatinut rakenteiden avaamista.

Ei ole selvitetty, että palokatkojen virheistä olisi huomautettu R Oy:lle ennen vastaanottotarkastusta urakan aikana. Riippumatta siitä, oliko AsOy:n urakkasopimuksessa nimeämän valvojan pitänyt havaita palokatkojen virheellisyys urakan toteuttamisaikana, mahdollinen ilmoituksen laiminlyönti YSE 1998 -sopimusehtojen 62 §:n 2 kohdan mukaisesti ei kuitenkaan rajaa R Oy:n vastuuta, koska R Oy:n suorituksen virheellisyyden on näytetty aiheutuneen R Oy:n törkeästä laiminlyönnistä.

Koteloiden virheet

Koteloiden virheväitteet R Oy on kiistänyt kokonaisuudessaan. Hovioikeus katsoo suunnittelijoiden Pn ja An sekä AsOy:n korjaustöiden valvojan Wn kertoman perusteella, että sähköjohtojen koteloinnit tuli toteuttaa erillään vesijohtojen koteloinnista, mutta näin R Oy ei ollut toiminut, vaan kotelointien sisään oli suunnitelmien vastaisesti asennettu vesijohtoja ja niiden liitososia. Vesijohtoja sisältäviin koteloihin oli vaadittu suunnitelmissa vuodonilmaisimet, jotka ohjasivat vuodon huoneeseen rakenteiden sijaan (AsOy 14, K13 s. 14 ja K14 s. 1). Lisäksi koteloihin oli vaadittu suunnitelmissa tarkastusluukkuja (AsOy 26, K11), mitä seikkaa tukee se, että taloudellisessa loppuselvityksessä on kirjattu hyvitystä puuttuvista tarkastusluukuista. Näyttöä siitä, että tarkastusluukkuja oli vaadittu suunnitelmissa, tukee lisäksi se, että hallinto-oikeuskäytännössä on katsottu, ettei linjasaneerauksen vesijohtojen koteloinnin ratkaisu, jossa kotelot eivät olleet avattavissa ilman purkutoimenpiteitä, täyttänyt Suomen rakennusmääräyskokoelman vaatimusta vesijohdon helposta tarkastus- ja korjausmahdollisuudesta (korkein hallinto-oikeus 1.9.2016 päätös nro 3659).

K, J ja W ovat kaikki kertoneet, että kotelot oli toteutettu ilman tarkastusluukkuja ja vuodonilmaisimia, mitkä seikat ilmenevät myös Kn kirjallisesta lausunnosta ja Wn selvityksestä (AsOy 4 ja 17). Lisäksi K on todennut koteloissa muita hyvän rakennustavan vastaisia toteutustapoja kipsilevyn ja sähkökotelojen lävistämisen käytön vuoksi. R Oy:n projektipäällikkö T on puolestaan kertonut näkemyksenään koteloiden olleen suunnitelmien mukaiset. T on kertonut, että varsinaisia mallikatselmuksia ei ollut tehty, koska kotelot eivät olleet poikenneet suunnitelmista. R Oy:n asennustyönjohtaja Y on kertonut näkemyksenään, ettei tarkastusluukkuja ja vuodonilmaisimia ollut vaadittu. Huomioiden Tn ja Yn yhteys asiaan ja R Oy:öön sekä Tn lausuman yleisluonteisuus hovioikeus katsoo, ettei heidän kertomallaan ole horjutettu aiemmin mainittua näyttöä koteloiden virheistä. R Oy ei ole esittänyt AsOy:n todistelua varteenotettavasti horjuttavaa vastanäyttöä. Hovioikeus katsoo, että AsOy on näyttänyt toteen koteloiden olleen suunnitelmien ja siten sopimuksen vastaiset. R Oy:n suoritus oli ollut koteloiden osalta virheellinen.

Koteloiden virheellisyyteen ei ollut vastaanottotarkastuksessa vedottu. Taloudellisessa loppuselvityksessä koteloiden tarkastusluukkujen puuttumisesta oli sovittu hyvitystä 25 euroa kappaleelta. Muutoin koteloiden virheistä ei ollut esitetty vaatimuksia. Koteloiden virheisiin ei ollut siten vedottu vastaanottotarkastuksessa ja taloudellisessa loppuselvityksessä.

AsOy:n ei ole selvitetty huomauttaneen koteloiden virheistä urakan aikana. Valvontamuistioista ilmenee, että urakkasopimuksessa nimetty AsOy:n valvoja oli valvonut koteloiden rakentamista urakka-aikana (K15). Tämän valvontatyön yhteydessä hänen olisi pitänyt havaita koteloiden mainitut virheet. Luukkujen ja vuodonilmaisun puuttumiseen ja koteloiden kokoon liittyvät virheet olisivat olleet havaittavissa myös vastaanottotarkastushetkellä. Koteloissa ei ollut ollut piileviä virheitä. Kun huomioidaan YSE 1998 -sopimusehtojen 62 §:n 2 kohdassa ja 71 §:n 7 kohdassa sovittu, AsOy oli menettänyt oikeutensa vaatia erikseen koteloiden korjaamista ja korjaamisesta aiheutuvia kustannuksia R Oy:ltä.

Palokatkojen korjaaminen

AsOy oli pyytänyt R Oy:ltä palokatkojen korjaussuunnitelmaa ensi kerran 17.6.2015, mihin R Oy oli vastannut oikeutetulla pyynnöllä päästä tutustumaan väitettyihin virheisiin (K26 ja AsOy 6). Asiassa ei ole selvitetty, minkä vuoksi AsOy:n ja R Oy:n yhteinen katselmus virheisiin oli saatu järjestettyä vasta 1.9.2015, joten viivästymisen ei ole selvitetty johtuneen R Oy:stä.

Kun huomioidaan, että palokatkojen vakavat virheet olivat vaarantaneet asuinrakennusten paloturvallisuuden ja että asianosaiset olivat sopineet R Oy:n toimittavan korjaussuunnitelman kahden viikon kuluessa 1.9.2015 pidetystä katselmuksesta (AsOy 8 ja K27), R Oy:n olisi tullut toimittaa korjaussuunnitelma viimeistään mainitun ajan kuluttua katselmuksesta laaditun muistion saamisesta 7.9.2015 eli viimeistään 21.9.2015. R Oy oli toimittanut korjaussuunnitelman ensimmäisen version 21.10.2015 AsOy:n sitä 14.10.2015 uudestaan pyydettyä (AsOy 12 ja K29) eli noin kahden ja puolen kuukauden kuluttua katselmuksesta (AsOy 13). Katselmuksen jälkeen R Oy:n on siten selvitetty viivytelleen korjausten suorittamisessa YSE 1998 -sopimusehtojen 29 §:n 2 kohdan tarkoittamalla tavalla.

AsOy ei ollut päästänyt R Oy:tä korjaamaan palokatkoja 21.10.2015 ja 23.11.2015 tämän toimittamien korjaussuunnitelmien perusteella, vaikka AsOy oli katsonut suunnitelmien olleen hyväksyttävät. Tämä ilmenee AsOy:n asiamiehen 5.11.2015 ja 9.12.2015 laatimista kirjeistä R Oy:n asiamiehelle (AsOy 14–16 ja K30). Nämä kirjalliset todisteet osoittavat, että AsOy ei ollut päästänyt R Oy:ä suorittamaan näitä korjaustoimia, koska samassa yhteydessä R Oy ei ollut tarjoutunut korjaamaan koteloita, joiden sisään palokatkot oli suljettu, vaan se olisi palauttanut kotelot virheelliseen muotoon. Kysymys oli korjauskokonaisuudesta, jossa palokatkojen korjaamiseksi oli vaadittu koteloiden avaamista. AsOy oli voinut kohtuudella edellyttää, että koteloiden virheelliseen muotoon ennallistamisen sijaan R Oy olisi palokatkojen korjaamissuunnitelmassa huomioinut myös koteloiden virheiden korjaamisen. AsOy oli varannut kahdesti R Oy:lle tilaisuuden täydentää R Oy:n viivyttelyn jälkeen toimittamaa puutteellista korjaussuunnitelmaa, eikä puutteita ollut täydennetty. Lisäksi palokatkojen virheellisyys oli ollut omiaan vaarantamaan asuinrakennuksen paloturvallisuuden. Hovioikeus katsoo, että AsOy oli oikeutettu teettämään palokatkojen korjaustyön R Oy:n kustannuksella. AsOy ei siten ollut menettänyt oikeuttaan saada korvausta palokatkojen korjauskustannuksista.

Korjaus-, työnjohto-, valvonta- ja suunnittelukustannukset

Asiassa on riidatonta, että AsOy:n toimeksiannosta Rakenne Oy:n diplomi-insinööri W oli johtanut ja valvonut sekä LVI-J Oy oli suorittanut palokatkojen ja koteloiden korjaustyöt. Riidatonta on, että Wn johtamis- ja valvontatyöstä AsOy oli maksanut Rakenne Oy:lle 29.045,02 euroa arvonlisäveroineen ja töistä LVI-J Oy:lle 86.579,23 euroa materiaalikuluineen ja arvonlisäveroineen. Lisäksi riidatonta on, että AsOy oli maksanut rakennesuunnittelija An suorittamasta koteloiden ja palokatkojen korjausratkaisujen suunnittelusta Insinööritoimisto T Oy:lle 9.963,56 euroa arvonlisäveroineen. R Oy on pitänyt maksettuja määriä liiallisina ja korvausvastuunsa määrän joka tapauksessa rajoittuvan määrältään kokonaisuudessaan 50.000 euroon, mikä määrä sisälsi paitsi korjaukset myös valvonnan, työnjohdon ja suunnittelun.

Palokatkoissa oli kysymys rakennuksen paloturvallisuudesta eli erityisen merkityksellisestä asiasta. AsOy oli korjauttanut palokatkot kaksipuoleisesti käyttäen määräysten mukaisia tuotteita, joille ei ollut tarpeen hakea erillishyväksyntää rakennusviranomaisilta. R Oy on väittänyt, että palokatkot olisi voitu korjata vain yksipuoleisesti ja erillishyväksyntämenettelyn kautta toimiminen olisi riittänyt. Hovioikeus katsoo, että lähtökohtaisesti AsOy oli ollut oikeutettu R Oy:n kustannuksella korjauttamaan palokatkot määräysten mukaisilla tuotteilla.

R Oy:n on näytettävä toteen, että juuri tässä tapauksessa virheellisten palokatkojen korjaamiseksi olisi riittänyt poikkeusmenettelyn käyttö. R Oy on esittänyt näyttönä diplomi-insinööri Sn kertomuksen ja lausunnon (K8). S on katsonut, että kohteessa olisi ollut saatavissa erillishyväksyntä rakennusviranomaisilta ja yksipuoleinen korjaus olisi riittänyt. Hänellä on sinänsä laaja kokemus ja asiantuntijuus palokatkoista, mutta nimenomaan erillishyväksyntähakemuksia hän on kertonut tehneensä ainoastaan yhden. S on kertonut, että rakennusvalvonnan toiminta perustuu luottamukseen palokonsultin lausuntoon. S ei ollut käynyt kyseisessä AsOy:n rakennuksessa. Hän oli tehnyt lausuntonsa asiakirjojen ja niihin sisältyvien valokuvien perusteella. Asiassa kuultu E puolestaan on katsonut, että erillishyväksyntää käytetään tilanteissa, joissa on kysymys poikkeuksellisesta kohteesta, eikä ole saatavilla tuotetta, jolla olisi mahdollista suorittaa työ kyseisessä kohteessa. A ja W ovat kertoneet, ettei palokatkoja ollut ollut mahdollista korjata hyväksytyllä tavalla vain läpiviennin toiselta puolelta. Lisäksi on otettava huomioon, että R Oy itsekään ollut tarjoutunut korjaamaan palokatkoja erillishyväksyntää hakemalla ja yksipuoleisesti vaan nimenomaisesti kaksipuoleisesti, mikä ilmenee 20.10.2015 päivätystä täydentävästä korjaussuunnitelmasta (AsOy 13 ja 15). Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei ole näytetty, että ainoastaan yksipuoleinen korjaus ja poikkeusmenettely olisivat korjanneet R Oy:n virheellisen palokatkotyön sopimuksen mukaiseksi. R Oy on velvollinen korvaamaan AsOy:lle palokatkojen korjaamisen kaksipuoleisesti sekä määräysten mukaisten tuotteiden käyttämisen Sn ehdottaman yksipuoleisen korjaamisen ja erillishyväksyntämenettelyn yrittämisen sijaan.

AsOy on ilmoittanut, että huoneistoja oli 55. Laskuista ilmenee, että LVI- J Oy on veloittanut AsOy:ä 925 tunnin työstä 59,52 euron tuntiveloitusperusteella yhteensä 55.056 euroa sisältäen arvonlisäveron (AsOy 27 ja 28). Työmäärä oli siten ollut noin 17 tuntia eli yli kahden työpäivän verran huoneistoa kohden. R Oy on katsonut työtuntien olleen liialliset. Lisäksi on aiheutunut matkakuluja ja materiaalikuluja, joiden määrän aiheellisuutta ei ole vastanäytöllä horjutettu. Hovioikeus katsoo Jn ja Wn kertoman sekä valokuvien (AsOy 30) perusteella työkohteen olleen hankala ja dokumentoinnin siitä tarkkaa. LVI- asentaja J ja W ovat kertoneet, että korjaustyö oli tehty ahtaissa tiloissa ja lisäksi palokatkojen korjaaminen oli edellyttänyt käytetyn palokatkoaineen poistamista varovaisesti, jotta samassa läpiviennissä kulkeneet sähköjohdot eivät olleet vaurioituneet. Valtaosa työaikaa on kulunut palokatkojen korjaamiseen. Työn toteutukseen esimerkiksi työvälineiden säilytyksen osalta on liittynyt tehottomuutta, joka ei kohtuuden mukaan kuulu R Oy:n vastattaviin kustannuksiin. Hovioikeus katsoo huomioon ottaen myös työkohteen tilojen ahtaus ja työn poikkeuksellisuus verrattuna LVI-J Oy:n aiempiin rakennuskohteisiin, että R Oy ei ole näyttänyt väitteitään LVI-J Oy:n ammattitaidottomuudesta toteen. LVI-J Oy:n 59,52 euron arvonlisäverollista tuntiveloitusperustetta voidaan pitää käypänä ja kohtuullisena. Lisäksi kun huomioidaan palokatkokorjausten arvioitu osuus työstä, hovioikeus katsoo, että R Oy:n vastuulle kuuluu 12 tunnin työ huoneistoa kohden eli yhteensä 39.283,20 euroa lisättynä muilla kuluilla eli yhteensä 70.806,43 euroa vaaditun 86.579,23 euron sijaan.

Laskuista ilmenee, että AsOy oli maksanut Rakenne Oy:lle 258,5 tunnilta 90 euron tuntiveloituksella ja kilometrikorvaukset 158,40 euroa lisättynä arvonlisäverolla (AsOy 27) eli yhteensä 29.045,02 euroa. Kun huomioidaan, ettei R Oy ole kyseenalaistanut veloitusperustetta, ja Sn omaksi veloitusperusteekseen työstään ilmoittama 130 euroa tunnilta ilman arvonlisäveroa, Rakenne Oy:n tuntivelvoitusperustetta voidaan pitää käypänä ja kohtuullisena.

Laskuista ilmenee, että tuntitöitä oli seuraavasti: 46,5 tuntia 17.8.– 25.9.2015, 33,5 tuntia 14.10.–30.12.2015, 23 tuntia 1.1.–3.3.2016, 51 tuntia 4.3.–15.4.2016, 84 tuntia 6.4.–31.5.2016 ja 20,5 tuntia 1.–31.6.2016 (AsOy 27). W oli paitsi valvonut työtä myös kertomansa mukaan huolehtinut korjaustöiden kilpailutuksesta ja tehnyt omaa selvitystään vaatimusten esittämiseksi (AsOy 17). Hovioikeus katsoo, että Wn itse korjaustöiden alkua edeltävistä työtunneista eli työnjohtokustannuksina kilpailutuksesta ynnä muusta R Oy:n vastuulle kuuluu kohtuullisena pidettävä 40 tunnin työ.

Hovioikeus katsoo, että AsOy oli oikeutettu R Oy:n kustannuksella valvomaan työtä tavanomaista jossain määrin tarkemmin, kun kysymys oli virheellisesti tehtyjen töiden korjauksista. Samalla valvoja havainnoi ja dokumentoi virheitä ja korjaustapoja, jotta AsOy voi esittää vaatimuksia. W oli rakennustekniikan diplomi-insinööri, ja hänellä oli pitkä kokemus rakennesuunnittelijana ja valvojana. Hän on kertonut, että töiden aikaan hänellä ei ollut palokatkoista erityistä asiantuntemusta. Hän oli todennut näin myös sähköpostissaan palokatkovalmistaja J Oy:n edustajalle 27.4.2016 (AsOy 44). Hovioikeus katsoo, ettei sinällään valvontaan ollut voitu olettaa otettavan ainoastaan palokatkojen erityisasiantuntijaa. R Oy:n vastuulla ei ole AsOy:n valitseman valvojan uuteen aihepiiriin perehtymisestä kertyneet työtunnit. Kun lisäksi huomioidaan arvioitu koteloiden korjaamisen valvonnan osuus, R Oy:n vastattavaksi hyväksytään Wn valvojatyöstä 40 tuntia vähemmän kuin AsOy oli maksanut. Yhteensä R Oy:n vastuulle jää valvonta- ja projektinjohtokustannuksista 178,5 tuntia 90 euron tuntiveloituksella lisättynä kilometrikorvauksilla 158,40 euroa ja arvonlisäverolla eli yhteensä 20.117,02 euroa vaaditun 29.045,02 euron sijaan.

A on kertonut, että hän laati AsOy:n toimeksiannosta korjaussuunnitelmat palokatkoille ja koteloiden korjauksille. Ilman suunnittelua korjauksia ei olisi voitu toteuttaa. R Oy ei ole esittänyt erityisiä väitteitä palokatkojen korjaussuunnitelmakulujen liiallisuudesta. Laskuista ilmenee suunnittelutyön tuntiveloituksen olleen 81 euroa tunnilta lisättynä arvonlisäverolla (AsOy 27). Kuten edellä selostettu, koteloiden virheisiin ei ollut vedottu vastaanottotarkastuksessa ja taloudellisessa loppuselvityksessä, vaikka ne olisi tullut havaita rakennustyön aikana. Kun vähennetään arvioitu 33 tunnin työ koteloiden korjaamisen suunnitteluun kuluneena aikana, hovioikeus katsoo R Oy:n vastuulle jäävien korjaussuunnittelukustannusten määräksi 6.649,04 euroa vaaditun 9.963,56 euron sijaan.

Lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säädöt

Sekä asiassa kuullut LVI-suunnittelija KP että J ovat kertoneet, ettei R Oy ollut tehnyt lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säätämistä suunnitelmien mukaisesti. P on myös kertonut R Oy:n mittauspöytäkirjojen (K16 ja K18) eroista suunnitelmiin. Heidän kertomuksiaan tukee myös Rn kertomus huoneistojen lämpötilahavainnoista. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei R Oy ollut tehnyt lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säätämistä suunnitelmien eli sopimuksessa edellytetyn mukaisesti. R Oy ei ole esittänyt uskottavaa vastanäyttöä. R Oy suoritus on siten ollut virheellinen.

R Oy on väittänyt AsOy:n myötävaikuttaneen virheellisiin lämmitysjärjestelmän säätöihin. R Oy ei ole esittänyt näyttöä näiden väitteidensä tueksi. R on kuulemisessaan kiistänyt R Oy:n väitteet siitä, että hän olisi ollut mukana säätökierroksella, antanut ohjeita säätöarvoista tai olisi itse säätänyt lämmitysjärjestelmää. Rn kertomaa tukee sähköpostiviesti 31.3.2015 (AsOy 29), jossa R Oy:n LVI- projektipäällikkö ilmoittaa AsOy:n valvojalle ja Rlle töiden valmistuneen. Hovioikeus katsoo, ettei Rn tai muutoinkaan AsOy:n puolelta ollut myötävaikutusta lämmitysjärjestelmän säätötöiden virheellisyyteen.

Vastaanottotarkastuspöytäkirjasta ilmenee, että lämpöverkoston säätö- ja tasapainotustyöt olivat olleet tarkastushetkellä 11.2.2015 tekemättä, virhe- ja puutetyöt oli tehtävä 27.2.2015 mennessä ja AsOy oli vaatinut töiden suorittamista valmiiksi (AsOy 24 ja K2). AsOy oli siten asianmukaisesti vedonnut vastaanottotarkastuksessa vaatimukseensa ja sen perusteisiin. R Oy ei ole vedonnut vastustamisen perusteena taloudelliseen loppuselvitykseen liittyviin seikkoihin lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säätämisen osalta.

R Oy oli ilmoittanut lämmitysverkoston säätötöiden valmistuneen 31.3.2015 (AsOy 29). Niiden jälkitarkastus oli ollut 29.4.2015. Siinä oli sovittu, että virtaamien hienosäädöt tehdään loppuun takuuaikana huonelämpötilojen mittausten yhteydessä (K4). Asiassa on selvitetty, että AsOy oli voinut havaita säätövirheet vasta seuraavana pakkaskautena eli talvella 2016. R on kertonut tammikuun 2016 pakkaskauden olosuhteista, että lämpötilat asunnoissa vaihtelivat suuresti. Yksittäisiä mitattuja alhaisia lämpötiloja oli 13 ja 15 astetta ja muutoin lämpötilavaihtelu oli noin 18 asteesta 25 asteeseen. R on kertonut käsillä olleen vaara putkirikosta jäätymisen vuoksi. R Oy:n mukaan alhaisimmassa lämpötilamittauksessa syy oli ollut R Oy:n urakkaan liittymätön ilmanvaihto-ongelma todistaja Yn kertomin tavoin.
Hovioikeus toteaa, että kun AsOy oli ensimmäisen kerran voinut havaita virheet, olosuhteet olivat olleet sellaiset, että AsOy oli voinut odottaa R Oy:n pikaisesti korjaavan virheet. AsOy oli ensi kerran ilmoittanut lämmitysjärjestelmän säätövirheistä R Oy:lle 8.1.2016, jonka jälkeen R Oy oli tarkistanut työtään ja todennut aloittavansa korjaustyöt 18.1.2016 (K31 ja K17). AsOy on kuitenkin nimenomaisesti viestillään 13.1.2016 estänyt R Oy:ä aloittamasta korjaustyötä ja todennut teettävänsä työt ulkopuolisella taholla (K32).

Asiassa ei ole tarkempaa selvitystä esiin nostetusta putkirikkojen vaarasta eikä siitä, että yhdessä asunnossa havaittu 13 asteen lämpötila olisi yksin aiheutunut R Oy:n virheestä. AsOy:n ei ole myöskään selvitetty ilmoittaneen R Oy:lle, että tämän tulisi aloittaa korjaustyöt ilmoittamaansa 18.1.2016 aiemmin. Näin ollen hovioikeus katsoo, että AsOy:n olisi tullut sallia, että R Oy korjaa lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säädöt.
AsOy:n asiamiehen sähköpostiviestistä 13.1.2016 ilmenee, että osaltaan muiden virheiden korjaamiseen liittyneen erimielisyyden seurauksena AsOy ei ollut luottanut R Oy:n kykyyn tai halukkuuteen korjata tammikuussa 2016 havaittuja lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säätövirheitä (K32). Tämä epäluottamus ei ole oikeuttanut AsOy:tä epäämään R Oy:ltä sen oikeutta ja velvollisuutta korjata virheensä.

Koska AsOy oli perusteetta evännyt R Oy:n oikeuden korjata virheensä, R Oy:n vastuu rajoittuu niihin kustannuksiin, jotka sille itselleen olisi virheen korjaamisesta aiheutunut. R Oy on ilmoittanut olleensa kykenevä tekemään työt 1.872 eurolla. Tämä olisi muodostunut todistaja Yn kertoman perusteella kahden henkilön kolmen päivän työstä eli yhteensä 48 tunnista 39 euron tuntikustannuksella. Riidatonta on, että AsOy on maksanut korjaustöistä 11.534,80 euroa, ja laskuista ilmenee, että yhdestä kahteen henkilöä on yhdeksän päivän ajan käyttänyt niihin yhteensä 103 tuntia 80,60 euron tuntiveloituksella arvonlisäveroineen (AsOy 27).

Hovioikeus pitää 39 euron tuntikustannusta uskottavana. Huomioiden, että Yn tekemään tuntimääräarvion luotettavuuteen on saattanut vaikuttaa hänen yhteytensä asiaan ja R Oy:öön, arvion jälkikäteinen luonne sekä LVI-J Oy:n korjaustyöhön tosiasiassa käyttämä tuntimäärä, selvitystä kokonaisuutena punnittuaan hovioikeus katsoo, että kahden henkilön viiden päivän eli 80 tunnin työ 39 euron tuntikustannuksella on uskottava kustannus. Näin ollen R Oy:n tulee korvata lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säätämiskustannuksista yhteensä 3.120 euroa AsOy:lle.




Kellarin rasvanerotin ja pumppaamo

SPn lausunnolla (AsOy 19) ja hänen kertomallaan on selvitetty, että pumppaamon ja rasvanerottimen tuuletusviemäröinnin osalta R Oy:n suoritus oli ollut virheellinen. Pumppaamosta puuttui tuuletusviemäri, ja rasvanerottimen tuuletusviemäriin oli jäänyt ilmatasku. Lisäksi on selvitetty, että pumppaamossa oli vääränmallinen kansi. Pn näkemyksiä tukee se, että kellariin ja yhteen asuinhuoneistoon oli aiheutunut rasvanerottimesta hajuhaittoja, mikä Rn kertomuksen ohella ilmenee kirjallisen todisteena olevasta asukkaan 1.11.2016 lähettämästä sähköpostiviestistä hallituksen puheenjohtaja Rlle (AsOy 43). R Oy:n vastanäyttönä vetoama urakan LVI-suunnitelmiin sisältyvä lausuma, että rasvanerottimen ja pumppaamon tuulettavan viemärin liitos tulee tehdä joutsenkaulaliitoksella lähimpään runkolinjaan (K25) ja Yn kertoma, että liitos tehtiin joutsenkaulaliitoksella kuten piti, ei horjuta Pn arviota. Asiassa ei ole selvitetty, että suunnitelmissa edellytetyn joutsenkaulaliitoksen käyttäminen olisi aiheuttanut tuuletusviemärin ilmataskun. Lisäksi väitteestä, että pumppu oli kiinnitetty nippusitein sen päästen vapaasti liikkumaan, ei ole riittävää selvitystä. Pn lausunnosta ilmenee, että pumpun kiinnityksestä kirjattu oli perustunut hänelle kerrottuun eikä hänen omiin havaintoihinsa.

Hovioikeus toteaa Pn lausunnossa olevista kuvista ilmenevän, että pumppaamon vääränmallinen kansi, puuttuva pumppaamon tuuletusviemäri ja rasvanerottimen ilmatasku olivat olleet havaittavissa vastaanottotarkastuksessa (AsOy 19), joten AsOy:n oli tullut vedota niihin liittyviin vaatimuksiin ja perusteisiin vastaanottotarkastuksessa ja määriltään yksilöitynä taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa.
Vastaanottotarkastuspöytäkirjan kohdassa 7 urakoitsijan vastattavaksi katsottaviin virheisiin ja puutteisiin viitataan listaamalla ne erillisissä liitteissä. Kohdassa 21 sopijapuolten toisiinsa kohdistamiksi vaatimuksiksi oli kirjattu ”Tilaajan mukaan töiden suorittaminen loppuun saakka” (AsOy 24 ja K2). Vastaanottotarkastuspöytäkirjan liitteestä muistio 3.2.2015 ilmenee pyörävaraston osalta kirjatun: ”rasvanerotin tuottaa hajuhaittaa kellariin, IV-poistoa (ilmanvaihto) ei ole järjestetty tilasta”. Siten on selvitetty, että pumppaamon ja rasvanerottimen virheelliseen tuuletusviemäröintiin oli vedottu AsOy:n vaatimuksen perusteena vastaanottotarkastuksessa. Sen sijaan rasvanerottimen kannen virheeseen ei ollut vedottu vastaanottotarkastuksessa, vaikka se olisi ollut AsOy:n havaittavissa.

Ei ole selvitetty, että AsOy olisi esittänyt R Oy:öön pumppaamon ja rasvanerottimen virheistä aiheutuvien vaatimusten määrät viimeistään loppuselvitystilaisuudessa tai että vaatimusten määristä olisi aiemmin sovittu. Väitetystä pumpun kiinnitykseen liittyvästä virheestä ei ole riittävää selvitystä, eikä sitä ole siten näytetty toteen. AsOy oli YSE 1998
-sopimusehtojen 71 §:n 7 kohdan nojalla menettänyt oikeutensa vedota rasvanerottimen vääränmalliseen kanteen ja 73 §:n 3 kohdan nojalla tuuletusviemäröinnin virheisiin. AsOy:n kellarin pumppaamoon ja rasvanerottimeen liittyvä korvausvaatimus hylätään.

Vesimittariliittimet

Asiassa ei ole ilmennyt, että AsOy:n ja R Oy:n kirjallisessa urakkasopimuksessa tai muissa asiakirjoissa olisi mainittu, millaisia vesimittariliittimiä R Oy:n oli tullut käyttää. Ilman nimenomaista sopimusehtoakin AsOy oli voinut olettaa linjasaneerausurakassa käytettävän liittimiä, joiden vuotoriski oli 50 vuoden käyttöajan aikana matala. Hovioikeus katsoo Pn ja Kn lausuntojen (AsOy 18 ja 5), heidän kertomansa sekä Pn kuulemisen aikana hovioikeuden pääkäsittelyssä tutustuttujen liittimien näytekappaleiden perusteella osoitetun, etteivät R Oy:n käyttämät vesimittariliittimet olleet olleet malliltaan sellaisia, että ne olisivat riittävällä varmuudella pysyneet vesitiiviinä koko putkiston käyttöiän. R Oy:n käyttämistä liittimistä oli puuttunut tiivisterenkaan sisäpuolelta olake, joka ohjasi ja piti tiivisteen täsmälleen oikeassa paikassa. Ilman olaketta tiiviste oli omiaan asettumaan huonosti siten, että ajan myötä vuotoriski kasvoi. R Oy ei ole esittänyt Pn uskottavaa ja asiantuntevaa arviota horjuttavaa, varteenotettavaa vastanäyttöä. Koska kyse oli suhteellisen pitkän käyttöiän kuluessa kohoavasta vuotoriskistä, Yn kertoma, ettei hänen tietoonsa ollut tullut olakkeettomiin liittimiin liittyviä vuototapauksia, ei horjuta AsOy:n esittämää näyttöä. AsOy on osoittanut R Oy:n suorituksessa olleen tältä osin virhe.

Vesimittariliittimien virheeseen ei ollut vedottu vastaanottotarkastuksessa eikä taloudellisessa loppuselvityksessä. Hovioikeus toteaa, ettei vesimittariliittimien sisällä olleiden olakkeiden puuttuminen ollut ollut havaittavissa vastaanottotarkastuksen ajankohtana.

R Oy:n tulee näyttää toteen väitteensä, että R Oy:n käyttämät vesimittariliitinosat olivat olleet AsOy:n tiedossa jo urakka-aikana. Muistion 20.12.2014 tekstistä ja valokuvista ei ilmene, että AsOy:n valvoja olisi tehnyt vesijohtorunkojen asennustapatarkastuksen ja hyväksynnän siten, että liittimien olakkeiden puuttuminen olisi ollut hänen havaittavissaan (K20). Muistion valokuvissa liittimet oli jo asennettu, jolloin olakkeiden puuttumista ei voinut havaita. Yn ja Tn kertomasta ei ole ilmennyt, että AsOy:n valvoja tai muu edustaja olisi havainnut liittimien olakkeettomuutta. Hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole näytetty, että R Oy:n käyttämät vesimittariliitinosat olisivat olleet AsOy:n tiedossa jo urakka-aikana. Olakkeiden puuttuminen ei ole ollut myöskään niin ilmeinen virhe, että valvojan olisi tullut se kohtuuden mukaan havaita. Kyseessä oli vastaanottotarkastushetkellä piilevä virhe, johon oli vedottu takuuaikana, jota AsOy ei ollut urakka-aikana havainnut ja jota sen ei ollut tullut kohtuuden mukaan havaita.

AsOy:n ja R Oy:n kirjeenvaihto vesimittariliittimien korjaamisesta oli päättynyt siihen, että AsOy oli 9.12.2015 ilmoittanut olevansa valmis antamaan R Oy:lle mahdollisuuden korjata vesimittareiden liittimet tiivisteiden vaihdolla ja pyytänyt R Oy:ä ilmoittamaan asiasta kahden viikon kuluessa kirjeen päiväyksestä (AsOy 11, 12, 15 ja 16). Asiassa ei ole väitetty eikä muutoinkaan ilmennyt, että R Oy olisi 9.12.2015 jälkeen ilmoittautunut korjaamaan vesimittariliittimien virheet. Kun AsOy:n varaamasta tilaisuudesta huolimatta R Oy ei ollut korjannut vesimittariliittimiin liittynyttä virhettä, AsOy:llä oli ollut oikeus teettää virheen korjaus R Oy:n kustannuksella.

AsOy on vaatinut 25 euroa liitosta kohden arvionaan tulevista korjauskustannuksista. R Oy on myöntänyt määrältään oikeaksi 1.248 euroa. R Oy:n mukaan 32 tunnin työ 39 euron tuntihinnalla olisi ollut riittävä. W on pitänyt 5.500 euroa tiivisteiden vaihdosta kohtuullisena. Y on arvioinut, että yhteensä mittareiden vaihtoon menisi 32 tuntia 39 euron tuntihinnalla. Hovioikeus katsoo, että tämä LVI- asennustyö on suhteellisen yksinkertainen. Vesimittareita oli huoneistoa kohden kaksi kappaletta, sekä kuumaa että kylmää vettä varten, eli liittimiä oli yhteensä 220. AsOy ei ole esittänyt tarkempaa selvitystä kustannusarviostaan. Yn ja Wn arvioiden luotettavuutta heikentää heidän sidonnaisuutensa asiaan sekä arvioiden etukäteinen luonne. Yn arvioon perustuvassa R Oy:n myöntämässä määrässä ei ole huomioitu materiaali- ja muita kuluja. Selvitystä kokonaisuutena punnittuaan hovioikeus pitää 3.000 euron kustannusta uskottavana vaaditun
5.500 euron sijaan. R Oy:n tulee korvata vesimittariliittimien korjaamisesta
3.000 euroa AsOy:lle.

Hissin siivouskulut

R Oy on vastustanut hissin siivouskuluja perusteeltaan, muttei ole vedonnut vastustamisensa tueksi mihinkään seikkaan eikä esittänyt vastatodistelua.

Vastaanottotarkastuspöytäkirjan liitteenä olevan muistion 3.2.2015 virhe- ja puutelistauksesta ilmenee AsOy:n huomauttaneen vastaanottotarkastuksessa hissin ja hissiverkon puhdistamisesta. Puutteet oli sovittu korjattavaksi 27.2.2015 mennessä (AsOy 24, kohta 9). EH Oy oli 1.4.2015 osoittanut AsOy:lle laskun hissikorin katon ja kuilunpohjan siivouksesta ja pesusta (AsOy 27). Laskun liitteenä olevassa työkortissa 12.3.2015 ilmoittajaksi on merkitty RI Oy (AsOy 27).

AsOy on mainitulla todistelulla saattanut todennäköiseksi R Oy:n urakan aikana tehneen töitään siten, että AsOy:n hissejä ja hissikuiluja oli sotkettu ja että hissien ja hissikuilujen loppusiivous ja siitä aiheutuvat kustannukset olivat kuuluneet R Oy:lle. Vastaan puhuvien seikkojen ja vastanäytön puuttuessa vaatimus on näytetty perusteeltaan toteen. R Oy on myöntänyt
vaatimuksen 692,41 euroa määrältään oikeaksi.

Muut asiantuntijakulut

R Oy on vastustanut muiden asiantuntijakulujen korvaamista perusteeltaan ja myöntänyt niiden määrän oikeaksi. Asiantuntijakulut olivat syntyneet Kn laatimista palokatkoja, vesimittareita ja pumppaamoa koskeneista lausunnoista (AsOy 4 ja 5), Pn vesimittariliittimiä sekä pumppaamoa ja rasvanerotinta koskeneista lausunnoista (AsOy 18 ja 19) sekä LVI-J Oy:n hankkimasta vesimittarin malliliitinparista.
Pumppaamoa ja rasvanerotinta lukuun ottamatta R Oy on korvausvelvollinen näiden lausuntojen hankkimisesta. Kun R Oy ei ole vastustanut vaatimuksia määrältään ja Pn laskuista ei ole erotettavissa vain pumppaamoa ja rasvanerotinta koskevia osuuksia (AsOy 27), hovioikeus katsoo, että R Oy:n tulee korvata AsOy:lle vaaditun mukaiset muut asiantuntijakulut 4.004,64 euroa.

Yhteenveto

Hovioikeus hyväksyy R Oy:n korvausvelvollisuudeksi palokatkokorjauksista 70.806,43 euroa, korjausten projektinjohto- ja valvontakuluista 20.117,02 euroa, korjausten suunnittelukuluista 6.649,04 euroa, lämmitysjärjestelmän ja käyttöveden säätökustannuksista 3.120 euroa, vesimittariliittimistä 3.000 euroa, hissien siivouskuluista 692,41 euroa ja muista asiantuntijakuluista 4.004,64 euroa eli yhteensä 108.389,54 euroa. Hovioikeus hylkää kellarin pumppaamoa ja rasvanerotinta koskevat vaatimukset kokonaisuudessaan ja AsOy:n muut pääasiaa koskevat vaatimukset enemmälti.

Kun huomioidaan R Oy:n kannevaatimuksestaan jo vähentämä palokatkokorjausten määrä 13.494,80 euroa, AsOy on oikeutettu suorittamaan kuittauksella R Oy:n kannevaatimusta yhteensä 94.894,74 euroa. Näin ollen AsOy:n suoritusvelvollisuudeksi R Oy:lle jää 33.553,46 euroa vastoin käräjäoikeuden tuomitsemaa määrää.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Saman luvun 3 §:n mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Mainitun pykälän esitöiden (HE 191/1993 vp s. 12) mukaan 1 momentin säännös on sellaista asiaa varten, jossa on esitetty useita vaatimuksia, jotka asianosaiset vuoroin voittavat. Silloin, kun samassa asiassa esitetään puolin ja toisin useita vaatimuksia, oikeudenkäyntikulujen kohdentaminen eri vaatimuksiin on usein äärimmäisen vaikeata. Sen lisäksi on usein vaikeata arvioida sitä, mikä merkitys kokonaiskulujen kannalta on sillä vaatimuksella, jonka asianosainen on joko voittanut tai hävinnyt. Sen vuoksi pykälässä ehdotetaan pääsäännöksi, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Joskus on kuitenkin syytä poiketa pykälässä ehdotetusta pääsäännöstä ja velvoittaa asianosainen korvaamaan osaksi vastapuolen kulut. Esimerkiksi silloin, kun vastaaja oikeudenkäynnin alussa myöntää kantajan toisen vaatimuksen, mutta kantajan toinen vaatimus, jonka käsitteleminen on aiheuttanut suurimman osan oikeudenkäyntikuluista, hylätään, kantaja tulisi velvoittaa korvaamaan vastaajan ne oikeudenkäyntikulut, jotka kantajan hylätyn vaatimuksen käsittelystä ovat aiheutuneet.

R Oy on esittänyt 128.448,20 euron velkomusvaatimuksen, joka AsOy:n kuittausväitteen menestyttyä osittain hyväksytään 33.553,46 euron osalta. Näin ollen R Oy:n vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. R Oy:n häviämällä osalla on vähäistä suurempi merkitys asiassa, eikä hyväksymättä jäänyt osa koske ainoastaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua harkinnanvaraista seikkaa. Toisaalta AsOy on hävinnyt vastakanteessa esittämänsä suoritustuomiovaatimuksensa.

Hovioikeus katsoo, että R Oy:n asiamiesten toimenpiteet vastakanteen vastustamiseksi ja kanteen ajamiseksi eivät tosiasiallisesti ole erotettavissa toisistaan. Kanne ja vastakanne ovat koskeneet samassa oikeudenkäynnissä käsiteltyä samaa tosiseikastokokonaisuutta. Vastakanteen vastustamiseksi kirjatut toimet, joihin on kuulunut myös vastaus vastakanteeseen, ovat yhtä lailla hyödyttäneet myös kanteen ajamista. Huomioiden mainituissa esitöissä lausuttu hovioikeus katsoo, ettei ole syytä velvoittaa kumpaakaan asianosaista korvaamaan toisen oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.
Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisun lopputulosta ei ole siten aihetta muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa


Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Säännöksen esitöiden (HE 191/1993 vp s. 21) mukaan muutoksenhaun voittamisella tai häviämisellä tarkoitetaan tällöin sitä, miten muutoksenhakemus on ratkaistu. Jos esimerkiksi muutoksenhaku koskee vain pientä osaa asiasta ja alemman tuomioistuimen päätöstä muutetaan muutosta hakeneen asianosaisen vaatimalla tavalla, häntä on pidettävä voittajana ylemmän tuomioistuimen osalta. Jos alemman tuomioistuimen ratkaisua ei ole
muutettu, muutosta hakenut asianosainen on hävinnyt muutoksenhaun. Kulujen korvausta määrättäessä on myös ylemmän tuomioistuimen osalta noudatettava soveltuvin osin edellä selostettuja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n säännöksiä. Sen mukaan muutoksenhaun hävinneen asianosaisen on pääsääntöisesti korvattava vastapuolensa kulut ylemmässä tuomioistuimessa. Jos molemmat asianosaiset ovat hakeneet muutosta eikä alemman tuomioistuimen päätöstä muuteta, on heidän katsottava edellä 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla vuoroin voittaneen. Samoin 3 §:n säännökset tulevat soveltuvin osin noudatettaviksi silloin, kun asianosaisen muutoksenhakemus hyväksytään ainoastaan osaksi.

AsOy voittaa valituksensa hovioikeudessa osittain edeltä yhteenvetokappaleesta ilmenevin tavoin suurelta osin vaatimusten perusteiden ja määrien osalta. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta muutetaan hovioikeudessa yhteensä 58.384,74 euron verran AsOy:n hyväksi, kun AsOy vaati hyväkseen muutosta 102.481,82 euron verran.

Hovioikeus katsoo, että AsOy:n valituksen muutoksenhaussa häviämällä osalla on vähäistä suurempi merkitys asiassa. Kun huomioidaan ne kohdat, joiden osalta AsOy:llä ei ole oikeutta korvaukseen, sekä se, että niihin ja kaikkiin korvausvaatimusten määriin on liittynyt kirjallisia todisteita ja henkilötodistelua, AsOy:n vaatimusten hyväksymättä jäänyt osa ei koske ainoastaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua harkinnanvaraista seikkaa. Näin ollen AsOy ei ole oikeutettu täyteen korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan. Koska AsOy kuitenkin voittaa sekä perusteisiin että määriin liittyvien riitaisuuksiin liittyvän muutoksenhaun merkittävältä osin, hovioikeus katsoo, että käsillä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu syy velvoittaa R Oy korvaamaan puolet AsOy:lle hovioikeudessa sen valituksesta aiheutuneista tarpeellisista toimenpiteistä johtuneista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista.

R Oy:n vastavalitus on koskenut käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisua, jota ei muuteta. R Oy häviää siten vastavalituksensa. Siltä osin, kun AsOy:n oikeudenkäyntikuluista on eroteltavissa koskemaan ainoastaan R Oy:n vastavalitusta, AsOy on oikeutettu tarpeellisista toimenpiteistä johtuneiden kohtuullisten oikeudenkäyntikulujensa korvaamiseen kokonaisuudessaan. Hovioikeus katsoo, että tällaiseksi kuluksi on eroteltavissa ainoastaan vastavalitukseen perehtymiseen sekä vastauksen laatimiseen ja viimeistelyyn merkityt toimet 26.3.2018, 4.4.2016 ja 6.4.2018 yhteensä 1.255,50 euroa arvonlisäveroineen. Muihin oikeudenkäyntikuluihin hovioikeudessa vastavalituksella on ollut vähäinen vaikutus.

R Oy ei ole huomauttanut AsOy:n asiamiehen laskusta. Hovioikeus hyväksyy AsOy:n asiamiehen veloitusperusteen ja ajankäytön. Muut kulut hyväksytään muutoin, mutta oikeudenkäyntimaksun määränä hyväksytään tuomioistuinmaksulain 2 §:n 1 momentin mukainen 500 euroa 510 euron sijaan, sillä asia on tullut hovioikeudessa vireille ennen tuomioistuinmaksun korotusta 1.1.2019. R Oy on velvollinen suorittamaan AsOy:lle vastavalitukseen vastaamisesta 1.255,50 euroa sekä muista hovioikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluista 47.647,64 eurosta puolet 23.823,82 euroa eli yhteensä 25.079,32 euroa.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

Asunto-Oy S velvoitetaan suorittamaan R Oy:lle urakkasopimukseen perustuen 33.553,46 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 21.5.2015 lukien.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

R Oy velvoitetaan suorittamaan Asunto-Oy Slle oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa 25.079,32 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta.


Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 23.12.2019.

Helsingin hovioikeuden puolesta:

Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos TM
hovioikeudenneuvos MM asessori JT

Valmistelija: hovioikeuden esittelijä AR Ratkaisu on yksimielinen.





HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS
1. osasto
käräjätuomari MS

TUOMIO xxx


2.11.2017 L xxx





Kantaja R Oy


Asunto-Oy S

Vastaaja
Asunto-Oy S
R Oy

Asia Vireille

Urakkasopimuksen suoritusrikkomus 12.5.2016

R Oy:n kanne

Vaatimukset R Oy on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa Asunto-Oy Sn ("AsOy"):

1. suorittamaan kantajalle urakkasopimukseen perustuvat maksamatta olevat laskut pääomaltaan yhteensä 128.448,20 euroa lisättynä korkolain mukaisella viivästyskorolla seuraavasti:

a. lasku nro 53295, pääoma 108.757,99 euroa, viivästyskoron alkamispäivä 21.5.2015; ja

b. lasku nro RE500075, pääoma 18.185,01 euroa, viivästyskoron alkamispäivä 21.5.2015;

c. lasku nro 53141, pääoma 1.505,20 euroa, viivästyskoron alkamispäivä 25.5.2015; sekä

Perusteet

2. korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta lukien.

AsOy ei ole maksanut urakkasopimuksen mukaisia Rn erääntyneitä saatavia. AsOy:n osoittama edustaja on todennut työvaiheet tehdyksi ja laskut maksukelpoiseksi. AsOy on toiminnallaan rikkonut osapuolten välisen Urakkasopimuksen ehtoja.

Urakkasopimuksen vastaanottotarkastus pidettiin 11.2.2015. R on korjannut vastaanottotarkastuksessa todetut virheet ja puutteet. Muilta osin AsOy on rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 ("YSE") 71 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää vaatimuksia.

Rn saatavat

R ja AsOy ovat solmineet Urakkasopimuksen AsOy:n linjasaneeraukseen liittyen (kantajan kirjallinen todiste K1).
Urakkasopimus perustuu YSE ehtoihin. Urakkasopimuksen vastaanottotarkastus pidettiin 11.2.2015 (kantajan kirjallinen todiste K2), taloudellinen loppuselvitys 2.3.2015 (kantajan kirjallinen todiste K3) ja vastaanottotarkastuksessa todettujen virheiden 2. jälkitarkastus 28.4.2015 (kantajan kirjallinen todiste K4). Vastaanottotarkastuksen, taloudellisen loppuselvityksen ja jälkitarkastuksen jälkeen osapuolten välille ei jäänyt epäselviä tai keskeneräisiä asioita.

AsOy ei ole maksanut seuraavia Rn erääntyneitä laskuja (kantajan kirjallinen todiste K5):

Lasku nro Päiväys Eräpäivä Hyväksytty Määrä (€)
53295 31.3.2015 21.4.2015 7.5.2016 117.640,00
RE50007529.4.2015 13.5.2015 7.5.2015 18.185,01
53141 23.5.2015 9.3.2015 11.5.2015 15.000,00
Yhteensä 150.825,01

Kyseiset laskut perustuvat Urakkasopimuksen mukaisesti suoritettuun työhön. AsOy on hyväksynyt Urakkasopimuksen mukaiset työt vastaanottotarkastuksessa. Urakkasopimuksen kohdassa 14 todetaan laskujen maksamisesta seuraavaa:

"Sopimukseen perustuvat laskut maksetaan 14 vrk kuluessa siitä, kun sopimuksen mukainen työvaihe on todettu tehdyksi ja tilaajan edustaja on kuitannut laskun maksukelpoiseksi".

AsOy:n Urakkasopimuksen mukaisena edustajana toimiva WG Finland Oy on kuitannut laskut nro 53295 ja RE500075 hyväksytyksi 7.5.2015 (kantajan kirjallinen todiste K5). AsOy:llä on ollut velvollisuus maksaa kyseiset laskut 14 päivän kuluessa hyväksynnästä eli viimeistään 21.5.2015. Lasku nro 53141 on kuitattu hyväksytyksi 11.5.2015 (kantajan kirjallinen todiste K5), joten kyseinen lasku olisi tullut maksaa viimeistään 25.5.2015.

Edellä mainittuihin erääntyneisiin laskuihin kohdistuu Rn hyvityslasku nro 53304 määrältään 4.480 euroa (kantajan kirjallinen todiste K6).

Lisäksi AsOy on maksanut laskun nro 52278 määrältään 2.222,01 euroa kahteen kertaan sekä tehnyt laskulle nro 52633 liikasuorituksen määrältään 180 euroa (kantajan kirjallinen todiste K7).

Edelleen Rn avoimista laskuista vähennetään ylimääräisen jälkitarkastuksen kulut 2.000 euroa.

R on kohdistanut hyvityslaskun, liikasuoritukset ja jälkitarkastusmaksun avoimena olevalle laskulle nro 53295 (alkuperäiseltä määrältään 117.640 euroa), jonka osalta vaaditaan ainoastaan hyvityslaskun, liikasuoritusten ja jälkitarkastusmaksun huomioimisen jälkeen jäljelle jäävää osuutta 108.757,99 euroa haastehakemuksen vaatimuskohdan 1a mukaisesti.

AsOy ei ole vaatimuksista huolimatta maksanut Rn erääntyneitä saatavia.

AsOy on menettänyt oikeuden esittää vaatimuksia

AsOy otti hyväksytyn vastaanoton ja taloudellisen loppuselvityksen jälkeen yhteyttä Rn 17.6.2015 päivätyllä kirjeellä, jossa AsOy esitti erinäisiä virheväitteitä urakkaa koskien ja ilmoitti jättävänsä maksamatta erääntyneet urakkalaskut.

YSE 71 §:n 7. kohdan mukaan sopijapuolen on esitettävä vaatimuksensa perusteiltaan yksilöityinä viimeistään vastaanottotarkastuksessa sillä uhalla, että oikeus näiden vaatimusten tekemiseen on muutoin menetetty.

Kaikki AsOy:n esittämiä virheväitteitä koskevat seikat- kohdassa 4.3 käsiteltyjä palokatkoja koskevia seikkoja lukuun ottamatta - ovat olleet AsOy:n tiedossa ja nähtävillä jo urakka-aikana. Tästä huolimatta AsOy ei ole huomauttanut väitetyistä virheistä vastaanottotarkastuksen yhteydessä, vaan AsOy on esittänyt väittämiään virheitä koskevia vaatimuksia ensi kertaa noin neljä kuukautta vastaanottotarkastuksen jälkeen.

Koska AsOy on hyväksynyt urakkasuorituksen vastaanottotarkastuksen pöytäkirjan mukaisesti, AsOy on menettänyt oikeutensa virheväitteiden esittämiseen niiltä osin, kuin väitetyt virheet ovat olleet nähtävillä vastaanottotarkastuksessa. AsOy:llä ei ole siten oikeutta pidättäytyä Rn erääntyneiden laskujen maksamisesta väitettyjen virheiden perusteella, poislukien palokatkoja koskevat virheväitteet.

Palokatkot

AsOy on esittänyt Rlle virheväitteitä koskien rakennuksen palokatkoja. R on esittänyt korjaavansa palokatkoja koskevat väitetyt virheet. AsOy on kuitenkin perusteetta kieltänyt Rlta korjaustöiden tekemisen ja on haastehakemuksen allekirjoitushetkellä teettämässä korjaustöitä kolmannella osapuolella.

R on laskenut, että palokatkojen korjauskulut olisivat olleet Rn suorittamana 13.494,80 euroa (ALV O %), sisältäen 318 työtuntia (34 euroa/h) ja 2.682,80 euron materiaalikustannukset.
Kyseinen summa tulee vähentää Rn erääntyneistä saatavista AsOy:ltä.

R on kohdistanut korjauskustannuksia koskevan vähennyksen erääntyneelle laskulle nro 53141, alkuperäiseltä määrältään 15.000 euroa. Siten kyseisen laskun osalta vaaditaan vaatimuskohdan 1c) mukaisesti ainoastaan 1.505,20 euroa.

Yhteenveto Rn vaatimusten määrästä

Rn avoimena olevien laskujen määrä on yhteensä 150.825,01 euroa (sis. alv 24 %). Laskun nro 53295 loppusummasta vähennetään hyvityslasku, liikasuoritukset ja jälkitarkastusmaksu edellä kohdassa 4.1 kuvatuin tavoin. Laskusta nro 53141 vähennetään palokatkojen korjauskustannukset kohdan 4.3 mukaisesti.

AsOy:n on siten suoritettava Rlle yhteensä 128.448,20 euroa lisättynä 8 %:n viivästyskorolla. Laskuille nrot 53295 ja RE500075 on maksettava viivästyskorkoa 21.5.2015 lukien ja laskulle nro 53141 25.5.2015 lukien.

Asunto-Oy S vastaus ja vastakanne

Vaatimukset
Vastaaja Asunto Oy S on vaatinut, että vastaaja R Oy velvoitetaan suorittamaan sille 179.325,27 euroa. Vaatimuksesta voidaan vähentää vastaajan kannevaatimuksen määrä 128.448,20 euroa, jolloin kuittauksen jälkeen suoritusvelvollisuus on 50.877,07 euroa viivästyskorkoineen haastehakemuksen tiedoksiannosta lukien sekä oikeudenkäynti- ja selvittelykulut viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Yleistä Asunto-Oy S ja R Oy ovat allekirjoittaneet 1.4.2014 urakkasopimuksen linjasaneerauksesta kerrostaloon osoitteessa Skatu 9. Urakkahinta on ollut 1.489.123 euroa ja urakan valmistumisajaksi oli sovittu 30.1.2015. Urakka on vastaanotettu 11.2.2015. Viivästyssakkoa ei kuitenkaan ole peritty.

Urakan vastaanoton jälkeen ja ennen viimeisen maksuerän maksamista tilaaja havaitsi urakoitsijan työntuloksessa merkittäviä puutteita, joita tutki ensi vaiheessa Kiinteistöliitto Un tekninen asiantuntija. Urakan virheiden paljastuttua tilaaja jätti maksamatta viimeisen maksuerän 132.640 euroa. Selvitysten myötä virheitä on koko ajan löytynyt lisää

Virheitä urakkasuorituksessa on todettu seuraavasti:

-kaikki palokatkot virheellisesti toteutettuja
-porrashuoneiden palokatkokotelot toteutettu suunnitelmien vastaisesti ja niin, että vuodonvalvonnan kannalta kriittisiä putkiliitoksia jätettiin kaapeleille tarkoitettujen palonsuojakoteloiden sisään
-lämmityksen säätä ja siihen liittyvät työt tekemättä / virheellisesti toteutettuja
-vesimittariliittimien tiivisteet virheellisesti toteutettuja
-ravintolatilan rasvanerotin ja pumppaamo virheellisesti toteutettuja
-pesuhuoneiden alakattojen tuuletus puutteellinen
-välipohjien sisään asennettujen kerroshajotuksien äänitekninen huononnus vaihtamalla viemärimateriaali ja jättämällä lisäeristys tekemättä

Virheiden korjaaminen on tullut tilaajalle kalliimmaksi kuin viimeisen maksuerän määrä ja virheitä on vielä korjaamatta.

Keskeiset urakkasuorituksen virheet

Vastaanottotarkastuksen merkitys

Urakoitsija väittää tilaajan menettäneen oikeutensa vedota virheisiin, koska niistä ei ole huomautettu vastaanottotarkastuksessa (YSE 71 §). Rakentamisessa käytäntönä on, että vastaanottotarkastuksessa toki reklamoidaan ulkoisesti havaittavat selkeät virheet. Urakoitsijalla on kuitenkin takuuaikainen ja osin myös takuuajan jälkeinen virhevastuu, jota vastaanottotarkastus ei poista. Tilaajan ei edellytetä reklamoivan puhevallan menettämisen uhalla esimerkiksi rakenteissa olevista virheistä tai virheistä, joiden määräysten mukaisuuden tai toiminnallisuuden arviointi edellyttää lisäselvityksiä. Tyypillisesti vastaanottotarkastukseen liittyvä puhevallan menetys voi tulla vastaan asioissa, jotka ovat esteettisiä.

YSE 1998 -ehtojen perusperiaatteena on myös, että tilaajan valvonta ei vähennä urakoitsijan vastuuta (YSE 62 §), Oikeuskäytännössä urakoitsijan on katsottu vastaavan virheistä vaikka virheet ovat olleet valvojan havaittavissa ja näissä tapauksissa urakoitsija ja valvoja ovat olleet yhteisvastuussa virheistä tilaajaa kohtaan.

Tässä asiassa esillä olevat virhevaatimukset eivät ole esteettisiä, ne eivät suurelta osin ole näkyvissä vaan rakenteiden alla piilossa ja kolmanneksi virheiden merkityksen arviointi edellyttää pitkälle menevää määräysten, hyvän rakennustavan ja rakenteiden toimivuuden tuntemusta.

Virheet eivät ole miltään osin sellaisia, että tilaaja menettäisi oikeuden vedota niihin kun niitä ei ole havaittu vastaanottotarkastukseen mennessä. Virheet ovat tulleet tilaajan tietoon vasta vastaanottotarkastuksen jälkeen teetetyissä selvityksissä.

Virheiden havaittavuutta arvioidaan nimenomaan vastaanottotarkastuksessa nähtävillä olevien virheiden näkökulmasta. Sellaiset virheet, jotka olisivat ehkä olleet hyvällä valvonnalla havaittavissa rakentamisen aikana, mutta niitä ei ole havaittu, eivät kuulu vastaanottotarkastuksessa reklamoitavien virheiden joukkoon. Puhevallan menetystä koskeva määräys on vain suoraan näkyvissä olevia virheitä koskeva.

YSE 62 §:n mukaisesti tilaajan valvonta ei vähennä urakoitsijan vastuuta. Se, että tilaaja on tässä tapauksessa reklamoinut myös valvojaa, ei poista eikä vaikuta urakoitsijan vastuuseen.

Jos vastaanottotarkastusta koskevaa puhevallan menetystä sovellettaisiin urakoitsijan väittämällä tavalla, tekisi tämä käytännössä urakoitsijan takuuaikaisen virhevastuun tyhjäksi.

Urakoitsija on YSE 30 §:n nojalla vastuussa piilevistä virheistä, jotka ovat olleet olemassa jo rakennuskohdetta vastaanotettaessa, myös takuuaikana. Tässä tapauksessa on kysymys juuri näistä virheistä.Törkeä tuottamus ei ole edellytys takuuajan virhevastuulle.


Törkeä tuottamus


AsOy:n käsityksen mukaan R vastaa virheistä edellä mainitun perusteella riippumatta tuottamuksen asteesta.

Rn urakkasuorituksen virheet on joka tapauksessa aiheutuneet yhtiön törkeästä tuottamuksellista palokatkojen, virheellisten kotelorakenteiden ja puutteellisen vuodonvalvonnan, lämmitysjärjestelmien puutteiden, vesimittarien tiivisteiden ja pumppaamon sekä rasvanerottimen virheiden osalta.

Palokatkot ja virheelliset kotelurakenteet liittyvät pakottaviin rakentamismääräyksiin ja kyseiset virheet aiheuttavat merkittävän esine­ ja henkilövahinkojen vaaran. Lämmitysjärjestelmän osalta tilaajaa on ilmeisesti harhautettu tietoisesti. Vesimittareiden tiivisteisiin liittyy vuotoriski ja pumppaamon ja rasvanerottimien puutteet ovat myös vastoin pakottavia rakentamismääräyksiä.

Pesuhuoneiden ja alakattotuuletuksen puuttumista ei voitane pitää törkeän tuottamuksen virheinä.



Palokatkot

Palokatko-ongelmien havainnollistamiseksi on syytä havainnollistaa paloalueita ja palonsuojaratkaisuja kohteessa.

Asunto-Oy Ssa on kaksi rappua (Aja B), ja niissä on yhteensä 52 asuinhuoneistoa ja 3 liikehuoneistoa. Molemmissa rapuissa on kellarikerros ja kuusi (6) asuinkerrosta. Kussakin kerroksessa on 1 - 6 huoneistoa. Kellari on oma paloalueensa, kuten myös kukin huoneisto, Kellarista lähtee ylöspäin rappukäytäviin ns. pystynousu, jossa kuljetetaan putket ja johdot rappukäytävän alakattoon ja sieltä huoneistoihin. Pystynousu myös muodostaa oman paloalueen.
Porraskäytävässä kussakin kerroksessa on alakaton yläpuolella lisäksi kotelot, joka on erillinen paloalue. Näissä koteloissa piti kuljettaa suunnitelmien mukaan sähkökaapelit, mutta ne rakennettiin liian suuriksi mistä johtuen koteloihin asennettiin myös huomattava määrä vesijohtoja.

Jokaiseen huoneistoon menee porraskäytävästä sähköjohdot, kuumavesi, kylmävesi ja lämmityksen kiertovesi huoneistoon ja sieltä ulos, eli jokaiseen huoneistoon menee 5 palokatkoa vaativaa läpivientiä (urakoitsija on tosin vedellyt johtoja samoista läpivientirei'istä).
Huoneistoja on 52, joten palokatkoja huoneistosta porraskäytävään on suurin piirtein 265 palokatkoa vaativaa läpivientiä. Lisäksi liikehuoneistoja on kaksi, joista on myös ollut palokatkot porraskäytävään.

Porraskäytävässä on pystynousukotelo kellarista ylimpään kerrokseen saakka ja sieltä joka kerroksesta viisi johtoa/putkea läpäisee sen.
Pystynousukotelo on oma palo-osastonsa, joten nämä läpiviennit tulee olla myös palokatkona toteutettuja. Kun kerroksia on kuusi (6) asuinkerrosta ja rappuja kaksi (2) kappaletta, tarkoittaa tämä 60 palokatkoa pystynousukoteloista rappukäytäviin.

Lisäksi palokatkot on pitänyt olla kellarin ja 1. kerroksen välisessä välipohjassa kohdalla, josta putket ja kaapelit nousevat pystynousuun. Kahdessa rapussa palokatkoja näin ollen kellareista pystynousuihin on 10 kappaletta.

Urakoitsijan on siten pitänyt toteuttaa noin 335 palokatkoa urakassa. Korjauksen yhteydessä ei ole löytynyt yhtään oikein tehtyä palokatkoa vaan kaikki olivat virheellisiä.

Mainittakoon myös, että urakoitsija vaihtoi itsenäisesti suunnitelmien mukaiset palokatkotuotteet urakan aikana.

Työmaalla toteutetussa korjauksessa on kaikki palokatkot kuvattu ennen korjausta ja sen jälkeen. Valokuvat ja selvitys on tämän vastauksen liitteenä.

Virheellisiä palokatkoja oli eri paikoissa toteutettu eri tavoin:

-yksinkertaisin virhe oli läpivienneissä, joissa urakoitsija ei ollut toteuttanut palokatkon päälle tulevaa massausta ns, akryylimassalla, jonka tuli olla toteutettuna vähintään 25 mm syvyyteen palokatkossa.
-Osassa läpivienneistä ei ollut käytetty mitään palokatkotuotteita eli läpiviennit olivat täysin auki
-Suuressa osassa palokatkoja urakoitsija oli toteuttanut suunnitelmien vastaisia "yhdistelmäläpivientejä". Kun kukin johto (sähkö, kuumavesi, kylmävesi, lämmityksen kiertovesi ulos ja lämmityksen kiertovesi sisään) olisi pitänyt olla omassa läpiviennissä, urakoitsija oli porannut seiniin epämääräisiä yhdistelmäreikiä, joissa kulki useampia johtoja. Korjaus ei ollut mahdollista urakoitsijan palokatkotoimittajan tuotteilla, koska suojaetäisyydet eivät täyttyneet. Johtoja ei jouduttu vetämään uudelleen, vaan korjaustapa löytyi pitkällisen selvittelyn jälkeen toisen valmistajan (Wurth) tuotteista.

Virheelliset kotelo rakenteet ja puutteellinen vuodonvalvonta

Urakassa on pitänyt toteuttaa rappukäytävien alakattoihin kotelot, joiden sisään asennetaan sähkökaapelit. Urakoitsija toteutti kotelot suunnitelmien vastaisesti liian suurina, mistä johtuen koteloihin asennettiin sinne kuulumattomia vesiputkia ja niiden liitoskappaleita. Virhe on ilmeisesti tapahtunut siinä, että urakoitsija ei ole aikataulullisesti yhteen sovittanut urakkaansa kuuluvia työvaiheita. Alakattoihin on ensin sattumanvaraisessa järjestyksessä toteutettu johtojen läpiviennit ja alettu vasta urakan lopuksi miettimään miten kotelot asennetaan. Tässä vaiheessa koteloiden kokoa on jouduttu kasvattamaan ja jättämään niiden sisään sinne kuulumattomia putkiasennuksia, koska johtojen ja kaapeleiden asennuspaikat eivät ole enää mahdollistaneet oikean kokoisen kotelon asentamista.

Urakoitsijan virheellisen toteutuksen takia tiiviiden rakenteellisten palonsuojakoteloiden sisällä kulkee mm. vesijohtoja ja vesijohtojen puristusliitoksia. Urakka-asiakirjojen ja hyvän rakennustavan mukaan vesijohtojen liitoksia ei saa jättää palonsuojakoteloiden sisään, Kotelot muodostavat kiinteän paloalueen, josta vuodot eivät tule esiin vaan pääsevät kastelemaan seinärakenteita, eivätkä liitoskohdat ole tarkastettavissa ja korjattavissa palonsuojakoteloa rikkomatta. Jos liitosten kuntoa halutaan tarkastaa, edellyttää tämä kiinteistön palonsuojajärjestelmän vaurioittamista urakoitsijan toteuttamassa ratkaisussa.

Lvi -työselityksessä on vesijohtojen osalta todettu (s, 14) seuraavaa:

Mahdolliset vesivuodot tulee käyttäjän pystyä havaitsemaan helposti. Vesijohdot ja kalustekytkennät sijoitetaan näkyville tai koteloon, josta vesi ei pääse vuodon sattuessa tunkeutumaan rakenteisiin, vaan ohjautuu huoneeseen ja vuoto voidaan siten helposti havaita.

Urakoitsijan olisi niin ikään tullut toteuttaa porraskäytävän kotelorakenteista malliasennus lvi-työselityksen kohdan 05.1 mukaan (s. 8):

Porrashuoneen kotelointi- ja alakattotöistä tehdään yhdestä porrastasanteesta malliasennus, joka hyväksytetään rakennuttajalla. Malliasennusta käytetään muiden porrashuoneiden laatutason vaatimuksena.

Malliasennusta ei ole koskaan tehty, eikä suunnittelijoita ole sellaiseen kutsuttu, Näin ollen kotelorakenteiden ja läpivientien tarkastaminen on jäänyt suorittamatta. Rakentamismääräyskokoelma C2 (1998) kohdan 8,1.1.1 ohjeessa todetaan vuodonvalvonnasta seuraavaa:

Vesijohdot tulisi sijoittaa näkyville täi koteloon, josta vuodon sattuessa vesi ei pääse tunkeutumaan rakenteisiin vaan ohjataan sopivaan kohtaan vuodon havaitsemiseksi. Putkien tulee olla helposti tarkastettavissa ja korjattavissa.

Palonsuojakotelot ovat tarkoitettuja tiiviiksi rakenteiksi, eikä niiden sisälle saa rakentamismääräyskokoelma C2:n eikä urakka-asiakirjojen mukaan sijoittaa vesijohtojen puristusliitoksia. Vuodot eivät tule palonsuojakoteloista esiin, eivätkä ne ole korjattavissa, Kanta on tarkistettu useilta alan asiantuntijoilta sekä myös rakennusvalvonnasta.

Urakoitsijan korjaussuunnitelmaa suunnittelijat kommentoivat seuraavasti:

Porrashuoneiden alakatto- ja toteutuneet kotelorakenteet eivät vastaa suunnitelmia. Työselityksessä on esitetty, että näiden asennuksesta olisi pitänyt pitää mallikatselmus jossa rakenteiden lopullinen laajuus olisi pitänyt tarkastaa. Suunnittelijoiden tietoon ei ole tullut, että kyseinen malliasennus olisi toteutettu.

Kupariputkien käyttö vesijohtoina vaatii sen, että putkien tarkastettavuus on mahdollinen. Nyt porrashuoneen puolelle tehdyn kotelon osalta putkia ei pääse tarkastamaan. Huoneistojen puolella suunnitelmissa tämä oli huomioitu sillä, että jokainen alakatto ja kotelo piti varustaa huoltoluukulla.

Urakoitsijan virheiden takia koteloita on jouduttu muuttamaan. Ensin tilaaja oli korjauksessa lähtenyt siitä, että ylisuuret kotelot korvataan pienillä koteloilla, joissa kulkevat vain sähkökaapelit. Koteloiden rakentaminen urakkasopimuksen mukaisiksi olisi ollut avausten myötä tehtyjen havaintojen mukaan käytännössä mahdotonta tai vähintäänkin erittäin työlästä, koska tämä olisi edellyttänyt asennettujen putkien ja johtojen purkamista ja asentamista uusien, oikeaan paikkaan asennettujen läpivientien kautta.

Näin ollen tilaajan korjauksessa on haettu toinen ja edullisempi korjaustapa, jossa kotelot on avattu palokatkokorjauksia varten ja koteloiden koon muuttamisesta vältyttiin rakentamalla koteloihin vuodonvalvontajärjestelmä. Koteloihin rakennettiin tarkastusluukut sekä vuodonvalvontaputket, joiden kautta mahdollinen vuoto tulee näkyviin. Vuodonvalvontaputkeen toteutettiin palokatko niin, että putki sulkeutuu palon sattuessa. Tämä ratkaisu ei sinällään vastaa urakkasopimuksen vaatimuksia. Kuitenkin tällä ratkaisulla saavutettiin tapa, jolla koteloiden sisällä olevat asennukset ovat hyväksyttävällä tasolla, Koteloiden avaamisen yhteydessä korjattiin niiden sisällä olevat virheelliset palokatkoläpiviennit.

Lämmitysjärjestelmän puutteet

Urakoitsija jätti toteuttamatta tai toteutti virheellisesti urakkaan kuuluneet lämmityksen säädöt. Tästä johtuen kovilla pakkasilla talvella 2015 - 2016 huoneistojen lämpötilat alkoivat pudota sille tasolle, että huoneistoissa ei enää ollut kunnollisia asumisen edellytyksiä. Yhdessä huoneistossa oli lähellä tapahtua vesivahinko putkien jäätymisen seurauksena.

Urakkasopimuksen liitteenä olevan LVl-työselityksen sivulla 3 kuvatulla tavalla urakka piti sisällään seuraavat lämmitysjärjestelmään liittyvät työt;


-kellarin lämpölinjojen linjansäätö- ja suikuventtiilien uusiminen ja lisääminen suunnitelmien mukaisesti
-patteri- ja linjasäätöventtiilien tasapainotus- ja säätötyön
-takuuaikana suoritettavan lämpöjohtoverkoston tasapainotus- ja säätötöiden tarkistuksen
-vanhojen lämpölinjojen uudelleen eristäminen ja uusien säätöparien asennus suunnitelmien mukaisesti

Lämmityksen säätötoimenpiteet on kuvattu tarkemmin lvi-työselityksen kohdassa 19.336 seuraavasti:

Patteriventtiilien termostaattiosien tulee olla irti.

Patteri- ja linjasäätöventtiileihin asennetaan suunnitelmien mukaiset esisäätöarvot.

Linjasäätöventtiilien virtaamat tai paine-erot mitataan ja säädetään suunnitelmien mukaisiksi. Tarvittaessa tehdään tarkennussäätöjä. Sallittu poikkeama± 10 %.

Kertasäätöventtiilit lukitaan säätöarvoonsa. Venttiilin tunnus (linjanumero), virtaama, paine-ero ja säätöasento merkitään venttiiliin ripustettavaan venttiilikorttiin. Virtaamien säädöstä tehdään pöytäkirja, josta ilmenevät venttiilin sijainnin osoittava tunnus, säätöventtiilin tyyppi ja ON-koko, säätöasento, mitattu painehäviö,- säädetty virtaama ja suunniteltu virtaama sekä maininnat edellä luetelluista mittausolosuhteista. Asennetaan patteri venttiilien termostaattiosat paikoilleen.

Talven 2015 - 2016 kovien pakkasten aikaan todettiin, että asuinhuoneistojen lämpötilat alkoivat kylmentyä huomattavasti. Tässä vaiheessa urakoitsijan kanssa oli jo käyty pitkälliset keskustelut korjauksista, jotka eivät olleet johtaneet mihinkään toimenpiteisiin urakoitsijan taholta. Tilaaja ryhtyi kiireellä selvittämään urakoitsijan suorituksen tasoa lämmitysjärjestelmään tehdyissä työsuorituksissa sekä säätö- ja tasapainotustöissä. Asiasta reklamoitiin urakoitsijaa sähköpostitse 8.1.2016.

Keskeiseksi puutteeksi selvisi, että lämmitysjärjestelmää oli tuskin säädetty lainkaan. Lukuisissa asuinhuoneistoissa lämpötilat putosivat "' 15 - 20 asteeseen (alimmillaan vain n. 13 asteeseen) vaikka pattereiden termostaatit oli käännetty maksimiasentoon. Yhdessä huoneistossa putket jäätyivät. Tilaaja joutui hätätyönä selvittämään patteritermostaatit avaamalla niihin asennettuja esisäätöarvoja, olivatko ne tehty suunnitelmien mukaisesti. Tarkastuksista todettiin, että esisäätöarvot olivat täysin suunnitelmista poikkeavat, mikä jo itsessään aiheutti, että lämmitysjärjestelmä ei toimi sille tarkoitetulla tavalla.

Asiasta järjestettiin katselmus urakoitsijan edustajien kanssa 12.1.2016. Tilaisuudessa urakoitsijan edustajat ensin väittivät säätötyötä suoritetuksi, mutta termostaattien avaamisen jälkeen myönsivät virheet. Urakoitsija lähetti 13.1.2015 sähköpostin jossa myönsi esisäätöarvojen olevan virheellisiä pääosassa patteriventtiilejä. Tässä vaiheessa tuloksettoman korjauksia koskevan kirjeenvaihdon, urakoitsijan luottamuspulan sekä töiden kiireellisyyden vuoksi olivat työt jo tilattu erilliseltä lvi-urakoitsijalta.

Säätötyön myötä virheitä paljastui lisää ja säätötyö hankaloitui. Myös linjakohtaisten kellarissa sijaitsevien linjasäätöventtiilien säädöt oli tehty suunnitelmien vastaisesti. Lisäksi kaikki huoneistokohtaiset käyttöveden linjasäätöventtiilit oli jätetty kaikki säätämättä.

Säätöjen virheet tekivät asunnot lähes asuinkelvottomiksi pakkasilla ja lisäksi myös mahdollistivat lämminvesiverkoston lämpötilan putoamisen legionella - bakteerin kasvun mahdollistamalle tasolle.

Rakentamismääräyskokoelma D 1 (2007) kohdan 2.3.8 määräys: "Lämminvesilaitteisto on suunniteltava ja asennettava siten, että veden lämpötila siinä on vähintään 55 °C."

Urakoitsija väittää tilaajan menettäneen puhevallan esittää vaatimuksia, koska asiasta ei ole huomautettu vastaanottotarkastuksessa.

Vastaanottotarkastuksen pöytäkirjaan on kirjattu kohtaan "urakoitsijan vastattavat virheet" 7 seuraavaa:

"Lämpöverkoston säätä- ja tasapainotustyöt ovat tekemättä, "

Näin ollen siis vastaanottotarkastuksessa on ollut erillinen maininta asiasta eikä puhevaltaa ole tämänkään vuoksi katsoa menetetyksi. Mitä tulee käyttöveden säätöihin, ei tämä ole vastaanottotarkastuksessa havaittavissa oleva asia ja virhe voidaan reklamoida myös takuuaikana sen tultua tilaajan tietoon.

Vastaanottotarkastuksessa oli erikseen sovittu, että lämpöverkoston säätö- ja tasapainotustyöt tehdään 27.2.2015 mennessä eli tilaaja oli jo tuossa vaiheessa antanut töille lisämääräajan. Urakoitsija ei kuitenkaan suorittanut töitä tuossa vaiheessa eikä myöhemminkään.

Tilaaja on ollut siinä uskossa, että urakoitsija olisi pitänyt kiinni vastaanottotarkastuksessa antamastaan lupauksesta. Oletettavasti urakoitsija on antanut tilaajan valvontaorganisaatiolle virheellisen tiedon, että säädöt olisi toteutettu.

Joka tapauksessa tilaajalla on puhevalta puutteisiin jo siitä syystä, että asiasta on maininta vastaanottotarkastuksen pöytäkirjassa.



Vesimittareiden tiivisteet

Urakoitsija on asentanut urakassa vesimittareita kaksi kappaletta kuhunkin huoneistoon. Vesimittareiden liitososat on toteutettu virheellisesti mittarivalmistajan ohjeen vastaisesti sekä hyvän rakennustavan vastaisesti. Lausunnon asiasta on antanut LVI-asiantuntija Dl SP.

Vesimittareiden liittimien sisällä olevat tiivisterenkaat eivät asetu liittimen sisään keskitetysti, jolloin jokainen tiiviste muodostaa rakennukseen vuotoriskin. Kun jokaisessa vesimittarissa on kaksi liitoskohtaa, tarkoittaa tämä, että urakoitsija on toteuttanut yli 200 virheellistä ja vuotoriskeille altista liitosta vesimittareihin.

Oikeaoppinen ja valmistajan ohjeen mukainen tapa liitosten toteuttamiselle on liitososa, jossa ns. olake pitää tiivisteen oikealla paikalla. Urakoitsijan toteuttama tapa aiheuttaa sen, että tiiviste ei pysy kunnolla paikoillaan liitinosassa. Tiivisteet ovat lisäksi erittäin kapeita ja liikkeille alttiita, Tiivistepinta voi jäädä hyvin vähäiseksi, jopa alle 1 mm.

Lisäksi vesimittareiden valmistajan ohjeen mukaisessa toteutustavassa vesimittarien liittimissä on ulkokierteet, jolloin liitinosat ovat vaihdettavissa ilman suurempaa työtä. Urakoitsija on kuitenkin asentanut liitososat puristusliitosmenetelmällä, mikä tekee liitososien vaihtamisen mahdottomaksi, ellei kupariputkea katkaista. Edelleen oikeaoppisissa liitososissa olisi vesimittareiden sinetöintimahdollisuus. Tätäkään mahdollisuutta ei ole urakoitsijan toteuttamissa vesimittareissa.

Korjaukseen käytiin keskustelua korjaustavasta. Urakoitsija alkuun kiisti sitkeästi virheen, mutta myöhemmin esitti korjaustapana tiivisteiden vaihtamista suurempiin. Tilaaja oli valmis hyväksymään korjaustavan joka ei vastaa alkuperäisen urakkasopimuksen vaatimuksia liitososien ja sinetöitävyyden osalta, mutta joka poistaa tai ainakin olennaisesti vähentää vuotoriskiä. Korjaustapaesitys oli tiivisteiden vaihtaminen liitokseen sopiviksi ulkohalkaisijaltaan suuremmiksi tiivisteiksi, jotka eivät pääse liikkumaan liitososassa. Urakoitsija lupasi suorittaa vesimittarien liitoskappaleiden tiivisteiden vaihtotyön. Lupaus on annettu erinäisissä yhteyksissä, muun muassa 18.12.2015 päivätyssä kirjeessä urakoitsija esittää suorittavansa sen tammikuun 2016 aikana. Tilaaja on useissa yhteydessä tiedustellut, koska korjaus tullaan suorittamaan, Se on yhä suorittamatta.

Tilaaja on myös esittänyt huomautuksen siitä, että valmistajan ohjeen mukaiset tiivisteet poikkeavat toisistaan lämpimässä ja kylmässä vedessä ja tämä tulisi ottaa huomioon korjauksessa. Käytännössä mahdollisen korjauksen suorittaminen edellyttää myös tilaajalta valvontaa siitä, että tiivisteet todella vaihdetaan ja huomioidaan oikeanlaiset tiivisteet.

Työtä ei ole suoritettu urakoitsijan tai ulkopuolisen toimesta. Katsomme, että virhe oikeuttaa tilaajan pidättymään maksusta vähintään korjauskustannuksia vastaavasti. Kun korjattavia liitinosia on n. 110 kappaletta, arvioimme korjauksen vaativan n. 1 tunnin työn per liitososan korjaus. Tässä on huomioitu myös se, että materiaalit on noudettava, vedet katkaistava korjaustyön ajaksi ja huoneistoihin pääsy järjestettävä, Myös materiaaleille on laskettava joku kustannus. Laskettuna 11O tuntia x 50 euroa / h, tulisi korjauksen kustannukseksi 5,500 euroa.

Asunto-Oy Sn erityisenä toiveena on ollut, että urakoitsija korjaa virheen. Vain näin voidaan varmistua siitä, että valmistajan ohjeesta poikkeavan korjaustavan vastuu mahdollisista vesivahingoista säilyy urakoitsijalla.



Pesuhuoneiden alakattojen tuuletukset

Urakassa on saneerattu märkätilat, ja tässä yhteydessä myös märkätilojen alakatot. Urakkaan kuuluvien suunnitelmien mukaan alakatot tuli toteuttaa tuulettuvina siten, että suunnitelman RAK-520 "alaslasketun katon periaatedetaljit, märkätila" mukaan. Tuuletusrako on suunnitelmassa paneelialakaton ja seinän liitoskohdassa 5-1O mm ympäri huoneen ja tuuletusrako peitetään peitelistalla:

Urakoitsija ei ole toteuttanut alakattoihin urakkasopimusasiakirjojen mukaista tuuletusrakoa. Kohteella tehtyjen havaintojen mukaan tuuletusrakoa on pääsääntöisesti 2-4 mm ja joissain märkätiloissa ja kohdissa tuuletusrakoa ei ole ollenkaan. Toteutus on suunnitelmien ja hyvän rakennustavan vastainen. Olemme myös pyytäneet lausunnon hankkeen suunnittelijoilta, jossa vahvistetaan toteutustapaan liittyvän kosteusteknisiä riskejä.

Virheen havaitseminen vastaanottotarkastuksessa ei ole ongelmatonta. Ensinnäkin tuuletusrakojen koot vaihtelevat kylpyhuoneittain ja lisäksi alakattojen reunaan on asennettu ns, varjolistat jotka visuaalisesti peittävät tuuletusraon. Vaikka alakattojen tuuletuksia tarkastettaisiin pistokoemaisesti, kokonaisuutta on vaikea havaita tutkimatta kaikkia varjolistojen takana olevia tuuletusvälejä ja lisäksi osassa alakatoista tilanne on parempi kuin toisissa. Käsityksemme mukaan tuuletusrakojen puutteet eivät ole sellainen seikka, josta olisi voitu edellyttää tilaajan reklamoivan vastaanottotarkastuksessa.

Virheen merkitystä on erittäin vaikea arvioida. Alakattotilan kosteus ja tuulettuvuus riippuu monista tekijöistä ja mahdolliset vauriot ilmenevät pitkän ajan kuluessa. Alakattojen kosteustekninen toiminta riippuu muun muassa vedenkäytöstä ja ilmanvaihdosta. Rakennuksessa oleva painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä lisää mikrobivaurioiden riskejä alakatoissa.

YSE -ehtojen 27 §:n mukaisesti urakoitsija vastaa siitä, että virheellinen suoritus korjataan tai korvataan uudella suorituksella. Vain poikkeuksellisesti jos korjaaminen olisi kohtuutonta, voidaan virhe hyvittää arvonalennuksella. Märkätilojen tulee kestää korjauksen jälkeen vähintään tavanomainen käyttöikä n. 25 vuotta ja rakenteeseen liittyy kosteusteknisiä riskejä sekä se poikkeaa hyvästä rakennustavasta ja suunnitelmista. Näissä olosuhteissa katsomme, että virhe tulee hyvittää korjauskustannuksia vastaavasti. Korjauskustannuksissa joudutaan lähtemään siitä, että kaikkia alakattoja tuskin tarvitsee uusia.

Yhden alakaton korjauskustannus voidaan arvioida seuraavasti:
• purkutyöt 2 tuntia
• materiaalien hankinnat ja kuljetukset 2 tuntia
• alakaton teko 3 tuntia
• siivoukset ja jätteet 1 tunti
• yhteensä 8 tuntia
• materiaalit 300,00 euroa ja työkustannus 8h*60,00€/h = 480,00 euroa
• yhteensä 780 euroa (sis. alv 24 %)

Jos esimerkiksi puolet alakatoista jouduttaisiin uusimaan, olisi tätä vastaava kustannus 26 asuntoa x 780 euroa= 20,280,00 euroa (sis. alv 24 %).



Viemäreiden kerroshajotusten vaihdettu putkimateriaali

Lvi -työselityksen kohdassa 23 todetaan viemäreiden kerroshajotuksista seuraavaa:

Viemäreiden kerroshajotukset uusitaan Rehaun Raupiano Plus viemäriputkilla ja - osilla valmistajan ohjeiden mukaisesti. Liitokset tehdään kumirengastiivistein. Palo- ja äänitekninen toimivuus edellyttää, että käytettävät tuotteet ovat Rehau Raupiano Plus tuotesarjaa.

Urakoitsija on ilmoittanut työmaakokouksessa 4.9.2014 kohdassa 7 (urakoitsijan asiat) seuraavaa.

Välipohjan sisään jäävien huoneistoviemärien hajotusputket on toteutettu alkuperäisestä suunnitelmasta (Rehau Raupiano) poiketen PVC-putkella.

Urakoitsija on siis muuttanut oma-aloitteisesti materiaalin toisenlaiseksi, jolloin urakoitsijan olisi pitänyt huolehtia siitä, että uusi toteutusratkaisu vastaa toiminnallisesti aikaisempaa. Työmaadokumentaatiosta ei ole löydettävissä merkintöjä, että muutettuja toteutustapoja olisi hyväksytetty suunnittelijoilla. Työmaakokouksen ilmoitus oli tehty siinä vaiheessa kun A-portaan kuudesta oli valmistunut jo viisi urakoitsijan oman ilmoituksen mukaan.

Urakoitsijan toteuttaessa välipohjan sisällä olevat huoneistoviemärien hajotusputket muoviviemärillä "Rehau Raupiano Plus" -putken sijaan, tulee ongelmaksi viemärien äänitekninen toimivuus. Jos muoviviemäreistä halutaan laadultaan vastaava, on ääniteknistä toteutusta parannettava lisäeristeellä tai muuttamalla koko välipohjan rakennetta. Jälkikäteen on selvinnyt, että urakoitsijan toteutustapa ei ole ääniteknisesti vastaava eikä lisä-äänieristystä ole asennettu eikä välipohjien ääniteknistä toimivuutta ole parannettu heikennystä vastaavasti.

Kyseiset asennukset on toteutettu urakan aikana rakenteiden sisään, eivätkä ne ole havainnoitavissa vastaanottotarkastuksessa. Jos urakoitsija olisi selvittänyt koko asennustavan, olisi tilaaja ehdottomasti vaatinut urakkasopimuksessa olevan materiaalin vastaavuutta äänitekniseltä kannalta.

Vaikka materiaalinvaihtaminen on ollut esillä työmaakokouksessa, ei sen merkitystä ja koko rakenneratkaisun muutosta ole selvitetty.
Tilaajalla on ollut perusteltu oletus, että urakoitsija toteuttaa urakkasopimusasiakirjoja vastaavan tuotteen. Myöskään asennustavan ääniteknistä toimivuutta ei ole voitu havainnoida urakan aikana vaan vasta sen jälkeen, Näistä syistä tilaajan ei ole voitu edellyttää esittävän vaatimusta urakan vastaanottotarkastuksessa.

YSE -ehtojen 27 §:n mukaan lähtökohtana on urakoitsijan virheen korjaaminen. Käytännössä putkimateriaalien vaihtaminen betonirakenteisten välipohjien sisältä on kohtuuttoman kallista, eikä sitä voida pitää vaihtoehtona. Lisä-ääneneristysten asentaminen alakattoihin saattaisi periaatteessa olla mahdollista, mutta ongelmaksi tulee näissä tapauksissa kustannukset sekä huonekorkeuden lasku.

Käsillä olevissa olosuhteissa virhe on hyvitettävä YSE-ehtojen 27 §:n 2, kohdan tarkoittamana arvonalennuksena. Mainitun kohdan mukaan:

Jos edellä tarkoitettu virhe on sellainen, että sen oikaiseminen ei ole välttämätöntä ja sen korjaaminen olisi kustannuksiltaan kohtuutonta, urakoitsija on korjauksen tai uuden suorituksen sijasta velvollinen hyvittämään arvonalennuksen, jonka suuruus määräytyy sopimusasiakirjojen perusteiden mukaan tai niiden puuttuessa erikseen sovittavalla tavalla.

Arvonalennuksen määrä voidaan johtaa materiaalien hinnanerosta, mikä on erittäin urakoitsijamyönteinen tapa arvonalennuksen laskentaan.

- Rehau Raupiano plus db-viemäriputken (halkaisija 110mm) hinta on 31,01 euroa /jm (sis alv)
- HT- viemäriputken (halkaisija 110mm) hinta on 6,48 euroa/jm (sis alv 24 %)
- Tästä laskettuna materiaalien hinnanerotus on 24,53 euroa/jm
- Asuntoja on yhteensä 53 kpl ja putkea on arvion mukaan hajotuksissa 5jm/asunto yhteensä 53*5 = 265 jm
- Tällöin urakoitsijan säästö on ollut 265 jm*24,53 euroa/jm = 6.500.45 euroa (sis. alv 24 %)


Kellarin rasvanerotin ja pumppaamo

Urakoitsija on asentanut urakassa yhtiön ravintolatilaa palvelevan rasvanerottimen ja siihen liittyvän pumppaamon. Pumppaamo sijaitsee yhtiön kellaritiloissa. Pumppaamossa on ollut jatkuvia ongelmia ja pumppaamosta on tulvinut likavedet kellaritiloihin tähän vastaukseen mennessä viisi (5) kertaa. Urakoitsija on yrittänyt korjata pumppaamoa siinä onnistumatta.

Pumppaamon ja rasvanerottimen on tutkinut Dl SP, joka on laatinut asiasta asiantuntijalausunnon 26.8.2016. Lausunnon mukaan pumppaamossa ja rasvanerottimessa on tehty useita virheitä:

-viemäripumppaamon tuuletusviemäri puuttuu kokonaan
-rasvanerottimen tuuletusviemäröinti on toteutettu määräysten vastaisesti siten että viemärissä on merkittävä "ilmapussi" ja se on kytketty viemärin vaakaosaan
-pumpun kiinnittäminen säiliön sisälle on toteutettu nippusitein siten että pumppu pääsee liikkumaan
-pumppaamoon on asennettu vääränmallinen, piha-alueille tarkoitettu kansi joka ei ole tiivis ja joka päästää hajuhaittoja yhtiön tiloihin

Tilaajalla ei voida olettaa olevan edellytyksiä reklamoida pumppaamon virheistä vastaanottotarkastuksessa, vaan urakoitsijan toteutustavan arviointi on edellyttänyt rakentamismääräysten ja asennusten selvittämistä asiantuntijan kautta.

Lisäksi on todettava vastaanottotarkastuksen kohdassa 7 (urakoitsijan vastattavat virheet) todetun, että:

"Pumppaamon toimintakoe on tekemättä. "

Merkinnän on katsottava tarkoittavan, ettei pumppaamoa ole hyväksytty suoritetuksi asianmukaisesti.

Virheiden korjaus edellyttää, että rasvanerottimen tuuletusviemäri poistetaan nykyisestä paikasta ja asennetaan määräysten ja suunnitelmien mukaisesti, Pumppaamoon on asennettava oma tuuletusviemäri sekä lisäksi kansi on vaihdettava.

Urakoitsijan korvausoikeuden menettäminen ja käyty kirjeenvaihto

Urakoitsija on väittänyt, että tilaaja ei olisi saanut teettää korjauksia ulkopuolisella vaan että urakoitsija olisi halunnut korjata virheet.

Tilaajan ja urakoitsijan välillä käytiin pitkällinen kirjeenvaihto korjauksista mutta missään vaiheessa urakoitsijalta ei saatu korjaussuunnitelmaa jonka tilaaja olisi voinut hyväksyä. Lopulta tilaaja joutui tilaamaan korjaussuunnitelman hankkeen suunnittelijalta (T Oy:ltä).

Urakan vastaanottamisen jälkeen työnteoksesta alkoi tulla esiin vakavia virheitä ja puutteita. Tilaaja reklamoi urakoitsijaa 17.6.2015 virheistä palokatkoissa, porraskäytävän kotelorakenteissa, vesimittareissa, valurautaviemärin asennuksessa vanhalta putkella sekä märkätilojen alakattojen tuuletuksissa sekä muissa kirjeen liitteenä toimitettujen lausuntojen tarkoittamissa tapauksissa (V6), Kirjeessä varattiin urakoitsijalle tilaisuus virheiden korjaamiseen ja pyydettiin korjaussuunnitelmaa ja korjausaikataulua kahden (2) viikon kuluessa kirjeen päiväyksestä.

Urakoitsija vastasi 23.6.2015 päivätyllä kirjeellä (V7). Kirje ei sisältänyt suostumusta virheiden korjaamiseen, eikä korjaussuunnitelmaa tai korjausaikataulua. Kirjeessä pyydettiin tilausta rakenteiden avauksille vaatien tilaajalta hyväksyntää sille, että tilaaja sitoutuu maksamaan urakoitsijan tutkimukset kaikissa niissä rakenteissa joissa urakoitsija ei totea virhettä. Urakoitsija esitti kuitenkin antavansa täsmentymättömällä aikataululla vastineen palokatkoihin ja vesimittareihin sekä kiisti virheet valurautaviemäreissä, pumppaamassa ja pesuhuoneiden alakattojen tuuletuksessa.

Kohteella pidettiin katselmus 1.9,2015 (V8). Katselmukseen urakoitsija myönsi havaittuja palokatkovirheitä ja lupasi toimittaa kirjallisen korjaussuunnitelman kahden viikon kuluessa.

Urakoitsija vastasi 15,9.2015 päivätyllä kirjeellä (V9). Kirjeessä oltiin suostuvaisia tiettyyn pisteeseen saakka korjaamaan palokatkoja, mutta esimerkiksi vain osin tiivistettyjä palonsuojakoteloita ei suostuttu tiivistämään vaan urakoitsija oli sitä mieltä, että vain osittainen tiivistys on riittävä. Tässä vaiheessa urakoitsija kiisti kokonaan kaikki muutokset koteloihin, sekä piti vesimittariliittimiä asianmukaisesti toteutettuina.

Huomattakoon, että urakkasopimussuunnitelmassa RAK 525 edellytettiin nurkkiin asennettavaa palonsuojamassaa.

Tilaaja vastasi 25.9.2015 päivätyllä kirjeellä (Y10). Kirjeen liitteenä toimitettiin tilaajan asiantuntijoilta hankkimat selvitykset urakoitsijan korjaussuunnitelmasta. Kirjeessä varattiin "viimeinen tilaisuus" toimittaa asianmukainen korjaussuunnitelma viikon kuluessa. Kirjeessä todettiin, että jos korjaussuunnitelmaa ei saada tai jos se ei ole riittävä, tulee tilaaja teettämään korjaukset ulkopuolisella ja perimään korjauskustannukset urakoitsijalta.

Tässä vaiheessa urakoitsijalta saatiin tieto 1.10.2015, että urakoitsija on ottanut yhteyttä asianajajaan, joka sittemmin vastasi asiassa 14.10.2015 päivätyllä kirjeellä (VII). Kirjeessä kiistettiin kaikki muut virheet paitsi palokatkot sekä esitettiin, että urakoitsijan toimeksiannosta sen alihankkija J Oy voisi laatia korjaussuunnitelman, jonka molemmat sitoutuisivat hyväksymään.

Tilaaja on pyytänyt kirjallista korjaussuunnitelmaa uudestaan muun muassa 14.10.2015 päivätyllä sähköpostiviestillä (V12). Viestissä on selvitetty myös korjaussuunnitelman keskeiset vaatimukset. Erikseen on tuotu esille "maalaisjärjen" käyttö ja esitetty, että kotelot pitää saada samalla kuntoon ja urakoitsija voi vaikka esittää korvausvaatimuksen koteloiden korjaamisesta jos se katsoo aiheutetun perusteettomia kustannuksia:

21.10.2015 saatiin lukuisten pyyntöjen jälkeen "korjaussuunnitelma" urakoitsijalta (V13). Tilaaja selvitti toimitetun selvityksen tason ja pyysi kommentit hankkeen suunnittelijoilta ja ulkopuolisilta asiantuntijoilta niin rakennustekniikan kuin lvi-tekniikan osalta. Keskeiseksi ongelmaksi muodostui, että urakoitsija aikoi korjata vain palokatkoja mutta kotelot olisi jätetty ennalleen.

Urakoitsijan korjauksessa olisi avattu käytävän palokatkokoteloita ja korjattu niiden sisällä olleita palokatkoja, mutta suljettu kotelot sellaisinaan. Urakoitsija esitti "korjaussuunnitelmassaan" seuraavaa:

"Porrashuoneen puolella alakaton yläpuolinen kotelorakenne paikataan tarkastuksen/korjauksen jälkeen,"

Tämän maininnan jälkeen "korjaussuunnitelmassa" keskitytään esittämään urakoitsijan väitteitä siitä, miksi rakenteet ovat urakoitsijan käsityksen mukaan erinomaisia ja jopa parantaneet kohteen paloturvallisuutta.

Koteloiden sisälle ei kuitenkaan ole saanut jättää sellaisia johtoasennuksia mitä urakoitsija oli toteuttanut. Jos tilaaja olisi sallinut tämä korjaustavan, olisi urakoitsija ensin avannut koteloita, korjannut niissä olevia palokatkoja ja sulkenut kotelot ennalleen, Tämän jälkeen tilaaja olisi joutunut käynnistämään jo kertaalleen avattujen ja suljettujen koteloiden korjaukset, koska kotelorakenteet eivät täytä suunnitelmien ja hyvän rakennustavan vaatimuksia vuodonvalvonnasta.

Tilaaja vielä erikseen toimitti suunnittelijoiden kommentit urakoitsijalle 5.11.2015 päivätyllä kirjeellä (V14) ja vaati muutoksia korjaustapoihin. Tässä kirjeessä erikseen esitettiin urakoitsijalle mahdollisuutta teettää korjaussuunnitelma hankkeen suunnittelijoilla maksua vastaan.
Urakoitsija vastasi 24.11.2015 päivätyllä kirjeellä (Vl5), mutta ei esittänyt mitään muutoksia tai kunnollista korjaussuunnitelmaa.

Tilaaja on lähes puolen vuoden kirjeenvaihdon jälkeen todennut, että urakoitsija ei väitteistään huolimatta ole ollut halukas asianmukaisesti korjaamaan virheitä ja toimittamaan tilaajalle asianmukaista korjaussuunnitelmaa. Näissä olosuhteissa tilaaja on 9.12.2015 päivätyllä kirjeellä (V16) ilmoittanut urakoitsijalle, että korjausoikeus on menetetty ja tilaaja teettää korjaussuunnitelman ja korjaukset ulkopuolisella urakoitsijalla sekä perii kustannukset urakoitsijalta. Korjaussuunnittelu teetettiin urakan suunnittelijoilla (T Oy).

Merkityksellistä korjausten kannalta on ollut myös terveyden ja turvallisuuden vaarantuminen sekä lisäksi se, että hankkeelle haettu ARA;n avustus uhkasi mennä umpeen. Avustuksen edellytykseksi oli asetettu korjausten suorittaminen ja niitä koskevien laskujen maksaminen, joten kaikki työt oli saatava suoritettua ja niitä vastaavat laskut maksettua ennen hakuajan umpeutumista 30.10.2016.

Jos korjaussuunnittelun käynnistymistä olisi odotettu pidempään, olisi aikataulu avustuksen hakemiselle vaarantunut ja tilaaja olisi menettänyt avustuksen maksamattoman urakkahinnan osasta. Lisäksi kohteen vastaava pääsuunnittelija KP ei olisi ollut myöhemmin käytettävissä korjaussuunnitelman tekemiseen, koska hän oli jäämässä äitiyslomalle.

Tilaajan korjauksessa palokatkot todettiin erittäin alaarvoisesti toteutetuiksi kaikilta osin ja kaikki kohteeseen tehdyt palokatkot jouduttiin korjaamaan, Tämä edellytti kaikkien koteloiden avaamista sekä korjaussuunnitelmien laatimista sellaisille rakenneratkaisuille, joita ei olisi edes voitu asianmukaisesti urakoitsijan palokatkotoimittajan tuotteilla.
Koteloiden alta paljastui virheellisiä ja urakkasopimuksen vastaisia palosuojaamattomia ns, yhdistelmäläpivientejä, joihin jouduttiin hakemaan korjausratkaisu muiden kuin urakoitsijan alihankkijan (J Oy) tuotteista. Korjauksen myötä on siis voitu myös todeta, että urakoitsijan palokatkokorjaussuunnitelma oli aivan liian suppea ja sellaisen toimittajan laatima, jonka tuotteilla palokatkokorjaus ei olisi ollut tehtyjen asennustapojen takia mahdollista.

Urakoitsijan korjausoikeus oikeuskäytännössä ja kirjallisuudessa

Lähtökohta toki urakoitsijan virhevastuussa on, että urakoitsijalle annetaan tilaisuus korjata virheet. Näin on menetelty tässäkin tapauksessa. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu urakoitsijan korjausoikeuden väistyvän erinäisistä syistä. Korjaukseen on ryhdyttävä asianmukaisesti, riittävällä tavalla sekä esitettävä tilaajalle luotettava ja riittävän kattava korjaussuunnitelma ja korjausaikataulu.

Tässä tapauksessa urakoitsijalta ei saatu pyydetyssä tai kohtuullisessa ajassa korjaussuunnitelmaa. Sitten kun korjaussuunnitelma saatiin kuukausien odottelun jälkeen, se ei ollut virheiden korjaamiseksi riittävä. Urakoitsija ei myöskään suostunut laajentamaan korjaussuunnitelmaa pyynnöistä huolimatta, ei edes sitä vastaan että se olisi voinut esittää kustannusvarauksen koteloiden mahdollisista muutostöistä sitä tapausta varten jos tilaajan vaatimukset koteloista osoittautuisivat kohtuuttomiksi. Pyydettyä korjausaikataulua ei ole saatu koskaan, suuri osa virheistä on kiistetty sekä pääosa kirjeenvaihdosta on keskittynyt virheiden kiistämiseen.

Korjauksista neuvottelu on myös pitänyt sisällään jatkuvaa virheiden vähättelyä ja jopa suoranaisesti virheellisten tietojen antamista.
Urakoitsijan puuttuvaa halua korjausten suorittamiseen osoittaa sekin, että urakoitsija ei ole tähän päivään mennessä vaivautunut korjaamaan vesimittariliittimien tiivisteitä esittämällään tavalla.

Näissä olosuhteissa urakoitsija ei voi vedota korjausoikeuden sivuuttamiseen vaan tilaajalla on ollut aihe teettää korjaukset ulkopuolisella.

Urakoitsijan korjausoikeuden osalta on vielä todettava se, että edes korjausoikeuden sivuuttamisesta seuraamus ei ole puhevallan menettäminen. Vaikka urakoitsija olisi itse yrittänyt korjata palokatkojen ja koteloiden virheitä, ei tämä olisi onnistunut sen omalla palokatkomateriaalitoimittajalla, koska J Oy:n valmistamat palokatkotuotteet eivät käyneet urakoitsijan tekemiin yhdistelmäläpivienteihin. Urakoitsijalle olisi joka tapauksessa aiheutunut merkittävä osa viitatuista kustannuksista sekä virheiden korjaamisen kautta, korvaavien tuotteiden hankinnan kautta sekä urakoitsija olisi tässäkin tapauksessa ollut velvollinen korvaamaan tilaajan suunnittelukulut sekä valvontakulut.



Korjauskustannukset laskujen mukaan

Tilaajalle on aiheutunut urakoitsijan virheistä johtuen kustannuksia seuraavasti

Palokatko- ja kotelokorjaus

Tilaaja teetti työn LVI-J Oy:llä. Toimittaja kilpailutettiin ja valittiin ensin yksikköhinnoin. Koska korjauksen aikana todettiin erittäin suuri määrä poikkeavia virheitä ja asennuksia, yksikköhinnat eivät sellaisenaan soveltuneet käytettäväksi työn hinnoitteluun.
LVI-J Oy piti koko työn ajan kirjaa työtunneista ja materiaaleista ja työt on laskutettu tällä ns. omakustannusperiaatteella.

Työn aikana LVI-J Oy tilasi kantajan antaman virheellisen ohjeen perusteella J Oyn palokatkomassaa, joka ei soveltunut yhdistelmäpalokatkojen toteuttamiseen. Kantajan alihankkija lunasti
vaahdot ja tätä vastaava laskutus hyvitettiin. Laskujen mukaiset kustannukset:

Lasku 3953
Lasku 3948 Hyvitys Lasku 3952
Lasku 3973
Lasku 4054 Yhteensä

1.666,56 euroa
22.962,71 euroa
- 2.888,27 euroa (hyvitys Joints massasta) 18.304,75 euroa
29.779,36 euroa
14.234,32 euroa
84.059.43 euroa


Palokatkojen osalta lopulliset korjauskustannukset ovat olleet


Lasku 4057
Lasku 4083 Yhteensä

1.569,92 euroa
949,88 euroa

86.579,23 euroa

Lämmitysjärjestelmän säätökustannukset

LVI-J Oy toteutti lämmitysjärjestelmän säätötyöt, mistä aiheutui toteutuneita kustannuksia tilaajalle seuraavasti:


Lasku 3857
Lasku 3867 Yhteensä

9.134,60 euroa
2.400,20 euroa
11.534.80 euroa


Suunnittelukulut (T Oy)

Tilaaja on joutunut selvittämään urakoitsijan virheitä suunnittelijoiden kautta. Suunnittelijat joutuivat tekemään korjaussuunnitelman urakoitsijan virheiden korjaukselle sekä selvittämään tapoja, joilla urakoitsijan tekemät suunnitelmien ja hyvän rakennustavan vastaiset ratkaisut saadaan jollain tavalla hyväksyttäviksi.


Lasku 243
Lasku 303
Lasku 335
Lasku 223
Lasku 488
Lasku 654
Lasku 797
Lasku 842
Lasku 121
Lasku 653 Yhteensä

803,52 euroa
502,20 euroa
602,64 euroa
275,19 euroa
351,54 euroa
552,42 euroa
2.059,02 euroa
2.410,56 euroa
1.707,48 euroa
698,99 euroa
9.963,56 euroa


Projektinjohto- ja valvontakulut

Urakoitsijan virheiden korjauksia koskeva projektinjohto- ja valvonta on jouduttu hankkimaan ulkopuoliselta. Työn on toteuttanut Rakenne Oy/ Dl MW. Kulut tältä osin ovat:

Lasku 1515
Lasku 1525
Lasku 1543
Lasku 1546
Lasku 1555
Lasku 1537 Yhteensä

5.225,11 euroa
3.756,46 euroa
5.699,04 euroa
9.441,36 euroa
2.332,44 euroa
2.590,61 euroa
29.045,02 euroa


Pumppaamo
Pumppaamon tulvan johdosta tilaaja on joutunut teettämään siivoustyötä ja kuivaustyötä seuraavasti:

Kiinteistöhuolto H Oy Lasku 101332 130 euroa

Lvi-J Oy
Lasku 3954 1,542,56 euroa Pn tulva yhteensä 1.672,56 euroa
Pn virheet on lisäksi tilattu LVI- J Oy:ltä 9.9.2016 päivätyn sp tarjouksen mukaisena 3.552,60 eurolla.

P yhteensä 5.225,16 euroa. Muut asiantuntijakulut:
Tilaajalle on virheiden selvittelystä aiheutunut muita asiantuntijakuluja seuraavasti:

Kiinteistöliitto U


Lasku 15215
Lasku 19015
Lasku 24115

Dl SP Lasku 5.10.2015

1.011,02 euroa
933,52 euroa
1.247,04 euroa


668 euroa


LVI-J Oy
Lasku 3662 145,06 euroa (hankittu vesimittarin liitinpari malliksi)
Muut asiantuntijakulut yhteensä 4.004,64 euroa Muut kulut:
EG Oy 692,41 euroa (osuus laskusta)

Urakan aikana urakoitsija toteutti töitä epäsiististi siten, että hissejä ja hissikuiluja sotkettiin laastilla. Urakoitsijan piti huolehtia loppusiivouksesta, mutta urakoitsija oli ilmeisesti siirtänyt hissien ja hissikuilujen siivoamisen tapahtuvaksi tilaajan hissihuollon suorittajalle.

Työ on kuulunut urakoitsijalle ja se vastaa kustannuksesta. Lisäksi urakan vastaanottotarkastuksessa oli maininnat virhe- ja puutelistassa siivoukseen liittyvistä puutteista sekä A- että B - portaan kohdalla (vastaanottotarkastuksen liite, rakennustekniikan virhe- ja puutelista). Työ on tehty vastaanottotarkastuksen jälkeen joten vastaanottotarkastuksessa oli oletuksena urakoitsijan suoriutuvan loppusiivouksesta.

Yhteenveto laskujen mukaisista kustannuksista;
- Palokatkot ja kotelot 86.579,23 euroa
- Lämmitysjärjestelmä 11.534,80 euroa
- Suunnittelu 9.963,56 euroa
- Projektinjohto ja valvonta 29.045,02 euroa
- P 5.225,16 euroa
- Muut asiantuntijakulut 4.004,64 euroa
- Hissien siivous 692,41 euroa
- Laskuihin perustuvat kulut yhteensä 147.044,82 euroa Korjaamattomien virheiden kustannukset arvion mukaan

Korjaamattomien virheiden kustannusarviot

- Vesimittaritiivisteet 5.500 euroa
- Märkätilojen alakatot 20.280 euroa
- Viemärien materiaalinvaihdoksen aiheuttama äänitekninen haitta 6.500,45 euroa

- Yhteensä 32.280.45 euroa Jälkitarkastuskustannukset
Jälkitarkastuskustannukset 2.000 on vähennetty viimeisestä maksuerästä, joten siltä osin ei enää esitetä tilaajan vaatimuksia.


Yhteenveto tilaajan saatavista

Yhteenveto ilmenee edellä vaatimuksissa.

R oy:n vastaus

R on kiistänyt vastakanteen kokonaan ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan viivästyskorkoineen.

Vastaanottotarkastuksen merkityksestä

AsOy pyrkii vastauksessaan sivuuttamaan Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 ("YSE") merkityksen. AsOy:n mukaan rakentamisessa on "käytäntönä" reklamoida virheistä vastaanottotarkastuksessa, mutta tällä ei AsOy:n näkemyksen mukaan ole juurikaan sitovaa merkitystä.

AsOy.n väite on YSE ehtojen vastainen. Kyse ei ole mistään käytännöstä, vaan sitovasta sopimusehdosta (YSE 71.7 §), jonka noudattamatta jättämisestä seuraa oikeuden menetys.

AsOy ei ole edes väittänyt, että kyse olisi YSE 30 §:ssä mainituista tilanteista (törkeä huolimattomuus).

YSE 71.7 §:n mukaisen vastaanottotarkastuksen olennaisin merkitys on se, että molempien osapuolten tulee esittää toista kohtaan kaikki vaatimuksensa, tai oikeus näiden esittämiseen on menetetty. Kuten asianajaja Ln kirjoittamassa kirjassa on todettu, poikkeuksen muodostaa vain YSE 30 §:n mukaiset tilanteet, joita AsOy ei ole edes väittänyt olevan käsillä.

AsOy:n vastaanottotarkastuksen jälkeen reklamoimat virheet ovat olleet yhtä hyvin nähtävillä vastaanottotarkastuksessa, kuin ne olivat todettavissa neljä kuukautta vastaanottotarkastuksen jälkeen, kun AsOy teki reklamaationsa. Syy AsOy:n vastanottotarkastuksen jälkeen tehtyyn reklamaatioon on se, että AsOy palkkasi uusia konsultteja avukseen.
AsOy olisi voinut tehdä sen jo ennen vastaanottotarkastusta, mikäli' se ei pitänyt aiemmin käyttämiensä konsulttien asiantuntemusta riittävänä.
Yhtä kaikki AsOy:n toiminta on ollut yksin sen päätettävissä, ja AsOy kantaa päätöksiensä osalta yksin YSE 71.7 §:ään liittyvät riskit.

YSE 71.7 § tarkoittaa sitä, että AsOy on menettänyt oikeuden vedota virheisiin kanteessa tarkemmin yksilöidyllä tavalla. Tämä ei tee takuuvastuuta tyhjäksi. Takuuvastuu on täysin erillinen YSE 71.7 §:stä riippumaton kysymys. AsOy:n vastaanottotarkastuksen jälkeen vetoamat virheet ovat myös pääosin sellaisia, joiden osalta AsOy on jo työn aikana hyväksynyt valitun toteutustavan.


Palokatkot

Palokatkoissa ei ole ollut AsOy:n väittämiä virheitä

AsOy on vastauksessaan väittänyt, että kaikki Rn kohteeseen toteuttamat palokatkot olisivat virheellisiä. Edellä mainitut väitetyt virheet ovat AsOy.n mukaan löytyneet toteutettaessa kohteessa korjauksia ulkopuolisella urakoitsijalla. AsOy on esittänyt todisteena Rakenne Oy:n selvityksen, jossa palokatkoja on dokumentoitu ennen ja jälkeen niihin tehtyjä korjaustöitä. Rakenne Oy:n selvityksessä on myös yleisesti otettu kantaa Rn palokatkojen toteutukseen sekä AsOy:n toteuttamiin korjaustöihin.

Palotekninen Insinööritoimisto MK Oy on Rn toimeksiannosta arvioinut kohteeseen tehtyjä palokatkoja, Rakenne Oy:n palokatkoselvitystä ja toteutettuja palokatkojen korjauksia ja korjauskustannuksia (kantajan kirjallinen todiste 8, "Palokatkolausunto"). Palokatkolausunnon mukaan Rn työsuoritus on palokatkojen osalta jäänyt keskeneräiseksi ja osin virheelliseksi. Toisin kuin AsOy väittää, kaikki toteutetut palokatkot eivät siis kuitenkaan ole virheellisiä, vaan niistä on pääasiallisesti vain puuttunut paloakryyliä huoneistojen puolelta.

Rakenne Oy:n selvityksen mukaan korjausten yhteydessä todettiin, että kaikki palokatkot oli tehty suunnitelmien vastaisesti ja ne eivät täyttäneet ETA-määräyksiä. Näiltä osin R toteaa, että myöskään AsOy:n korjaustöinä teettämät palokatkot eivät täytä ETA-määräyksiä. Palokatkojen ETA-hyväksyntä edellyttää muun muassa, että palokatkon tekee palokatkoihin perehtynyt henkilö, joka on saanut tuotekoulutuksen käytettävälle palokatkotuotteelle. Kuten Palokatkolausunnossa todetaan, kohteen palokatkokorjaustyöt tehneellä LVI-J Oy:llä ei ole ollut korjauksissa käytetyn JOINTS-tuoteperheen tuotekoulutusta.

Rakenne Oy:n palokatkoselvitys ja tehdyt korjaustyöt Rakenne Oy:n selvityksessä on asiavirheitä
Rakenne Oy:n palokatkoselvityksessä on todettu, että linjasaneerausurakkaan sisältyvien palokatkojen tekeminen toteutettiin rakennesuunnittelija PAn laatimien suunnitelmien mukaan. R huomauttaa, että palokatkosuunnitelman on edellä mainitusta poiketen tehnyt kuitenkin insinööritoimisto T Oy/LVI-insinööri KK (13.12.2013).

Rakenne Oy:n selvityksen alussa todetaan lisäksi, että havaittiin, että palokatkot eivät ole tehty suunnitelmien mukaan. Alakatoissa ei ollut tarkastusluukkuja. R toteaa, että Insinööritoimisto T Oy:n edellä viitatussa palokatkosuunnitelmassa ei määritellä tehtäväksi tarkistusluukkuja.

Rakenne Oy:n selvityksessä mainitaan yleisluontoisesti, että purkutöiden yhteydessä "todettiin, että [palokatkot] oli toteutettu palokatkosuunnitelmien ja määräysten vastaisesti". Maininnan yhteydessä ei millään tavalla yksilöidä, millä tavalla toteutus oli suunnitelmien tai määräysten vastainen. Samassa yhteydessä ei myöskään tuoda esille, kuka palotekninen asiantuntija suunnitelmien ja määräysten vastaisuuden on todennut.

Edellä esitetyn maininnan jälkeen Rakennus Oy:n selvityksessä todetaan, että rakennesuunnittelija Di A laati suunnitelmat, miten palokatkot tulee korjata. Selvityksestä kuitenkin selviää, että AsOy:n tilaama suunnitelma ei ollut korjaussuunnitelma, vaan An tekemä muutossuunnitelma (2.3.2016), jossa esitetään palokatkojen korjausesitysten lisäksi muun muassa kotelorakenteiden muutos.

Rakenne Oy:n dokumentoimat korjaustyöt ovat ylimitoitettuja ja pääosin tarpeettomia

Palokatkojen erityisasiantuntija, johtava palokonsultti JS on Palokatkolausunnossa käynyt läpi Rakenne Oy:n selvityksessä dokumentoituja palokatkoille tehtyjä korjaustoimenpiteitä. Hän on nostanut huoneisto A1 :een tehdyt korjaukset esimerkiksi kaikista tehdyistä korjaustoimenpiteistä. Sn mukaan korjaukset on toteutettu muissa huoneistoissa samalla tavoin kuin A1 :ssä, joten kommentit soveltuvat kokonaisvaltaisesti kaikkiin LVI-J Oy:n toteuttamiin korjaustoimenpiteisiin. Seuraavaksi käydään tiivistäen läpi Sn kommentteja Rakenne Oy:n dokumentoimiin korjaustöihin.

Rakenne Oy:n selvityksessä mainitaan, että huoneiston A1 porrashuoneen puolella paloakryyli Joints Fire Foam Pro+ (1K) on asennettu vain seinäpintaan, ja että akryylimassan pitäisi olla minimissään 25 mm putken ja reiän välissä. Todellisuudessa Joints Fire Foam Pro+ (1K) on palouretaania, ei paloakryylia. Paloakryylin täyttösyvyys on tuotevalmistajan ohjeen mukaan kupariputkiläpimenossa 15 mm, eikä 25 mm.

Rakenne Oy:n selvityksessä todetaan, että huoneistoon A1 on tehty suunnitelmien vastaisesti ns. yhdistelmäpalokatko, jolla ei ole ETA-määräysten hyväksyntää. R huomauttaa, että korjaus­ ja muutosrakentamisessa tulee usein vastaan tilanteita, jolloin palokatkoa ei voida toteuttaa ETA-hyväksynnän mukaisesti. Helsingin rakennusvalvonnan palokatkosuunnitelmia koskevan ohjeen (kantajan kirjallinen todiste 9) mukaan läpivienti edellyttää, ettei rakenneosan osastoivuutta olennaisesti heikennetä. Kuten Palokatkolausunnossa on todettu, Rn tekemä yhdistelmäpalokatko olisi valmiiksi tehtynä täyttänyt osastointivaateen olla olennaisesti heikentemättä osastoivaa rakennetta.

Huoneiston A1 osalta Rakenne Oy:n selvityksessä on laadittu kymmenenkohtainen korjaustoimenpideluettelo, jolla palokatkot on saatettu AsOy:n tilaamien uusien suunnitelmien mukaiseen kuntoon. Korjaustoimenpiteet ovat täysin ylimitoitetut ja korjaukset ovat pääosin tarpeettomia. Kuten Palokatkolausunnossa on esitetty, oikea ja riittävä korjaustapa olisi ollut seuraava:

• työ tehdään yksinomaan huoneiston puolelta;
• tarvittaessa koverretaan palouretaania (Joints Firefoam Pro+) 150mm syvyyteen ja yhdistelmäpalokatkoissa 200mm;
• palokatko tehdään yksinomaan Joints 2K Fire Foam Pro+ ja palouretaanilla
• muita toimenpiteitä ei palokatkojen osalta tarvita.

Edellä mainitut toimenpiteet olisivat siis olleet riittäviä. R ei voi olla vastuussa AsOy:n toteuttamista tarpeettomista ja liiallisista korjaustoimenpiteistä.

Rakenne Oy:n selvityksessä yksilöityihin korjauskustannuksiin otetaan erikseen kantaa tämän lausuman kappaleessa 10.

LVI-J Oy:n toteuttamat korjaustyöt eivät perustu suunnitelmiin

LVI-J Oy:n korjaustöiden piti perustua PAn 2.3.2016 tekemiin muutossuunnitelmiin. Kuten Palokatkolausunnossa on tuotu ilmi, toteutus kuitenkin poikkeaa näistä suunnitelmista. Sn mukaan vaikuttaa siltä, että korjauksiin liittyviä ratkaisuja on kohteessa tehnyt todennäköisesti palokatkoasentaja eikä suunnittelija, kuten palokatkoasennuksissa edellytetään.

R on tarjoutunut korjaamaan palokatkojen mahdolliset puutteet

R tarjoutui useita kertoja tarkistamaan ja korjaamaan palokatkoissa mahdollisesti olevia virheitä kohteen palokatkotuotteiden toimittajaksi hyväksytyn J Oy:n asiantuntijoiden määräämällä tavalla. Tästäkään huolimatta AsOy ei ole päästänyt Rta tai J Oy:tä tekemään tarkastuksia tai korjauksia.

Rn kirjeet, joilla se on tarjoutunut tarkistuksia ja korjauksia tekemään, on yksilöity edellä.


Kotelorakenteet

Kotelorakenteet ovat suunnitelmien mukaisia

AsOy on väittänyt vastauksessaan, että kohteen rappukäytävien alakattoihin sähkökaapelointia varten rakennetut kotelot on toteutettu suunnitelmien vastaisesti. Väitteiden mukaan kotelot olisi rakennettu liian suurina ja tästä johtuen koteloihin olisi asennettu sinne kuulumattomia vesiputkia ja niiden liitoskappaleita.

AsOy:n kotelorakenteiden virheellisyyttä koskeva väite perustuu siihen että tiiviiden palonsuojakoteloiden sisällä kulkisi urakka-asiakirjojen ja hyvän rakennustavan vastaisesti vesijohtoja ja vesijohtojen puristusliitoksia. AsOy:n mukaan kotelot muodostavat kiinteän paloalueen, josta mahdolliset vuodot eivät tule esiin vaan ne pääsevät kastelemaan seinärakenteita, eivätkä liitoskohdat ole tarkastettavissa ja korjattavissa palonsuojakoteloa rikkomatta. AsOy:n esittämät väitteet eivät pidä paikkaansa.

Vastoin AsOy:n väitettä koteloita ei ole toteutettu liian suurina, vaan hieman suunnitelmia pienempinä. Suunnitelmissa kotelon alareuna on alakattolevyssä kiinni, mutta nyt toteutettu kotelo on hieman suunniteltua pienempi (kantajan kirjallinen todiste K10).

Koteloihin ei ole Rn toimesta asennettu mitään sinne kuulumatonta. AsOy:n väite siitä, että koteloiden sisällä on vesijohtoja ja vesijohtojen puristusliitoksia pitää sinällään paikkansa. Vesiputket nimittäin lävistävät palonsuojakotelot niiden matkalla porrashuoneesta asuntoihin. Tämä ei kuitenkaan ole millään tavalla urakkaasiakirjojen tai hyvän rakennustavan vastaista. Päinvastoin, tällaiset lävistykset ovat olleet kohteen suunnitelmien mukaan välttämättömiä.

Kohteen rakennepiirustuksen RAK-525 (kantajan kirjallinen todiste K11) mukaan palonsuojakotelo sijaitsee koko porrashuoneen matkalla porrashuoneen alakaton reunassa. Vertikaalisesti se sijaitsee porrashuoneen holvin ja alakattolevyyn välisessä tilassa. Saman rakennepiirustuksen mukaan myös vesiputket kuljetetaan porrashuoneen keskiosassa holvin ja alakattolevyn välisessä tilassa.
Näin ollen vesiputket ja palonsuojakotelot on suunniteltu kulkemaan vertikaalisesti samalla korkeudella porrashuoneen kipsilevyrakenteisessa alakatossa.

Vesiputket eivät kulje koteloiden sisällä saman suuntaisesti kotelon kanssa missään kohtaa, vaan ne kulkevat pääasiassa porrashuoneen keskiosassa kotelon suuntaisesti, mutta sen ulkopuolella. Kohteen kerroskohtaisten vesijohtopiirustusten (kantajan kirjallinen todiste K12) mukaan vesiputket menevät edellä viitatussa holvin ja alakattolevyn välisessä alakattotilassa porrashuoneesta asuntoihin saakka. Näin ollen vesiputkien on täytynyt väistämättä lävistää palonsuojakotelot, jotta ne on voitu vetää porrashuoneen keskiosasta asuntoihin. Mikäli näin ei olisi tehty, olisi vesiputket tullut laskea porrashuoneen varsinaiseen huonetilaan alakaton alapuolelle, jotta ne olisi voitu vetää asuntoihin lävistämättä kotelorakenteita. Lienee selvää, että tämä ei ole voinut olla suunnitelmien tarkoitus.

R korostaa, että vesiputket siis lävistävät palonsuojakotelon kohtisuorasi ainoastaan silloin, kun putket menevät asuntoihin. Tällaiset lävistykset ovat edellä esitetysti olleet täysin suunnitelmien mukaisia.
Muilta osin vesiputket eivät kulje palonsuojakotelossa.

Ryhtyessään kotelorakenteiden asennukseen R on varmistanut kohteen suunnittelijoilta (PA ja KP) puhelimitse 14.12.2015 ja 15.12.2015 nyt toteutettujen kotelorakenteiden määräysten mukaisuuden ja sen, että vesiputket ja sähkökaapelit voivat olla samassa kotelossa. Suunnittelijat ovat vahvistaneet, että nyt toteutetut kotelorakenteet ovat hyväksyttäviä.

AsOy:n kotelorakenteita koskevaan väitteeseen liittyen on lisäksi huomattava, että jokaisessa asunnossa vesiputket on suunniteltu kipsilevykoteloon. Asennustyöt asunnoissa on suoritettu tämän suunnitelman mukaisesti, mutta näistä asennuksista AsOy:llä ei ole ollut huomautettavaa eikä se ole vaatinut Rta niitä korjaamaan. AsOy on siis hyväksynyt nyt toteutetun kaltaisen asennuksen asuntojen puolella, mutta ei hyväksy sitä porrashuoneen puolella. Porrashuoneen puolella suoritettu asennus ei voi olla sen huonompi kuin asunnon puolella suoritettu vastaavanlainen asennus.


Kotelorakenteiden vuodonvalvonta on toteutettu asianmukaisesti

Asennettaessa vesiputkia porrashuoneista asuntoihin edellä esitetyllä tavalla, on Rlle ilmennyt, että porrashuoneiden ja asuntojen katot ovat eri korkeudella niin, että asuntojen katot ovat huomattavasti porrashuoneiden kattoja alempana. Asuntojen ja porrashuoneiden katot ovat betonista valettua rakennuksen välipohjaa eikä niiden sisään voida tehdä asennuksia.

Näin ollen vesiputkien asentaminen porrashuoneista asuntoihin oli pakko toteuttaa niin, että putkia on tuotu holvin ja alakattolevyn välisessä alakattotilassa sen verran alaspäin, että putkien läpivienti seinän läpi on saatu sijoittumaan asuntojen katon alapuolelle. Vesiputkien mutka on toteutettu porrashuoneiden seinän viertä pitkin puristusliitoksilla. Mutkan tekeminen ei ole kuitenkaan vaikuttanut putkien tai kotelorakenteiden suunnitelmienmukaisuuteen mitenkään. Kuten edellä kappaleessa on esitetty, olisi palosuojakotelot jouduttu lävistämään joka tapauksessa, vaikka mutkaa ei olisikaan tarvittu.

AsOy on väittänyt ettei vesijohtojen puristusliitoksia saisi jättää palonsuojakoteloiden sisään, koska mahdolliset vuodot eivät tällöin tule esiin vaan ne pääsevät kastelemaan seinärakenteita eivätkä liitoskohdat ole tarkastettavissa ja korjattavissa palonsuojakoteloa rikkomatta.

LVl-työselitys K13, kohta 2 nimenomaisesti sallii vesijohtojen sijoittamisen koteloon. Lisäksi kohdassa vaaditaan, että käyttäjän tulee kyetä havaitsemaan mahdolliset vesivuodot helposti niin, ettei vuodosta pääse tukeutumaan vettä rakenteisiin. Kipsilevykotelo ei pidä vettä kovinkaan hyvin, jonka vuoksi mahdollinen vuoto tulee nopeasti esiin kipsilevyn vuotaessa porrashuoneen lattialle. Joka tapauksessa on selvää, että mahdollinen vuotovesi vuotaa huomattavasti helpommin ja nopeammin kipsilevyn pohjan läpi kuin imeytyy pystypintaiseen maalattuun betoniseinään.

AsOy on yhtälailla väittänyt, että hyvän rakennustavan mukaan vesijohtojen liitoksia ei saisi jättää palosuojakoteloiden sisään. Putkistojen asennusta koskevan LVl-ohjekortin (LVI 20-10348, s. 5, kantajan kirjallinen todiste K14) mukaan puristeliittimet voidaan kuitenkin asentaa sekä näkyville että rakenteiden sisään piiloon jääviksi.

AsOy:n esittämän rakentamismääräyskokoelma C2 (1998) kohdan 8.1.1.1 ohjeen mukaan putkien tulee olla jo edellä LVl-työselityksen yhteydessä esitettyjen vaatimusten lisäksi helposti tarkastettavissa ja korjattavissa. Re huomauttaa tähän liittyen, että nyt toteutettu kipsilevykotelo on erittäin helppo avata leikkaamalla kipsilevyyn tarkastusaukko. Kotelo on yhtälailla helppo paikata avaamisen jälkeen. Näin ollen toteutettu asennus on myös tarkastettavuuden ja korjattavuuden osalta määräysten ja suunnitelmien mukainen.

Toteutettu asennus on siis hyvän rakennustavan mukainen ja se täyttää sekä LVl-työselityksen että rakentamismääräyskokoelman edellä mainitussa ohjeessa vuodonvalvonnan osalta todetut vaatimukset.

Kotelot ovat olleet nähtävillä koko urakan ajan

AsOy on väittänyt vastauksessaan, että LVl-työselityksen kohdan 05. (s. 7-8) mukaista malliasennusta ei olisi koskaan tehty. Väite ei pidä paikkaansa. Porrashuoneiden kotelointia aloitettaessa yhden porrashuoneen kotelointi on toiminut malliasennuksena. Vaikka kyseisestä malliasennuksesta ei olekaan tehty malliasennuspöytäkirjaa, ei se poista sitä tosiasiaa, että malliasennus on tehty ja se on kaikkien muiden porrashuoneiden koteloiden toteutuksen lisäksi ollut koko urakan ajan AsOy:n nähtävillä.

AsOy:n kotelorakenteista esiin tuomat virheväitteet ovat olleet yhtä hyvin nähtävillä vastaanottotarkastuksessa, kuin ne olivat nähtävillä AsOy:n reklamoidessa niistä. Kotelointien ja niiden sisällä kulkevien putkien toteutusta on käsitelty valvontamuistioissa seuraavasti (kantajan kirjallinen todiste K15):

• Valvontamuistio, 10.6.2014;
• Valvontamuistio, 23.6.2014;
• Valvontamuistio, 10.12.2014;
• Valvontamuistio, 9.1.2015;
• Valvontamuistio, 13.1.2015;
• Valvontamuistio, 19.1.2015; ja
• Valvontamuistio, 28.1.2015.

AsOy on näin ollen jo urakan aikana nähnyt koteloiden toteutuksen. Koska AsOy ei ole viimeistään vastaanottotarkastuksessa esittänyt vaatimuksia kotelointien toteutuksesta, AsOy on YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää kotelointien toteutusta koskevia vaatimuksia.


Lämmitysjärjestelmä

Lämmitysjärjestelmän säädöt on toteutettu suunnitelmien mukaisesti

AsOy:n vastauksessa väitetään, että R olisi jättänyt toteuttamatta tai toteuttanut virheellisesti urakkaan kuuluneet lämmityksen säädöt, ja että tästä johtuen talvella 2015-2016 joissakin asunnoissa lämpötila olisi pudonnut huomattavan alhaiseksi.
R kiistää, että se olisi jättänyt edellä mainittuja töitä toteuttamatta tai toteuttanut niitä virheellisesti. AsOy väittää lisäksi yksilöidysti, että kohteen kellarissa sijaitsevien linjasäätöventtiilien säädöt olisi tehty suunnitelmien vastaisesti. R kiistää myös tämän väitteen ja toteaa, ettei AsOy ole perustellut kyseistä väitettään millään tavalla.

Kohteen lämmitysverkoston linjasäätöventtiileiden säädöt on tehty helmi-maaliskuussa 2015 ja näistä säädöistä tehdyt mittauspöytäkirjat on luovutettu AsOylle luovutuskansiossa (Lämmitysverkoston linjasäätöventtiilien mittauspöytäkirjat, 9.2.2015 ja 27.3.2015, kantajan kirjallinen todiste K16). Kaikki mainitut säädöt on tehty LVI-suunnitelmien mukaisesti. Niiltä osin, kuin LVI-suunnittelija ei ollut merkinnyt suunnitelmiin patteriventtiileiden esisäätöarvoja, on ne säädetty katsomalla suunnitelmasta kv-arvo ja venttiilityyppi, joiden perusteella patteriventtiilin säätötaulukosta katsottiin esisäätöarvo.

Lämmitysjärjestelmään liittyen kohteessa tehtiin 26.3.-27.3.2015 patteritermostaattien irrotus ja esisäätöarvojen asetus. Työtä toteuttaneiden putkimiesten lisäksi kierroksilla oli mukana AsOy:n hallituksen puheenjohtaja RR. R on siis ollut valvomassa säätötyön toteutumista ja hän on valvonnan lisäksi antanut työn suorittamisen yhteydessä putkimiehille ohjeita siitä, miten esisäätöarvoja pitää tietyissä tapauksissa suurentaa tai pienentää.
Ainakaan näiltä osin AsOy ei voi väittää etteikö lämmityksen säätöjä olisi toteutettu siten kuin AsOy on itse edellyttänyt.

Kohteella pidettiin lämmitysjärjestelmään liittyvä katselmus 12.1.2016 sen jälkeen, kun AsOy oli 8.1.2016 reklamoinut asiasta Rlle sähköpostitse. Katselmuksessa selvisi, että kahdessa asunnossa esisäätöarvot olivat oikein, yhdeksässä patteriventtiilissä oli suunniteltua suurempi arvo ja viidessä patteriventtiilissä oli suunniteltua pienempi arvo. Näiden arvojen perusteella asunnoissa oli keskimäärin lämpimämpää kuin suunnitelluilla arvoilla. Niiltä osin, kun katselmuksessa ilmeni lämmitysjärjestelmään liittyviä puutteita tai epäilyksiä puutteista, R tarjoutui tarkistamaan ja korjaamaan ne nopealla aikataululla.

Heti katselmusta seuraavana päivänä 13.1.2016 R lähetti AsOy:lle sähköpostitse viestin (kantajan kirjallinen todiste K17), jossa se pyysi päästä tarkistamaan - ja tarvittaessa korjaamaan - patteriventtiileiden esisäätöarvoja. AsOy kuitenkin kielsi Rta tulemasta tekemään tarkistuksia ja korjauksia ja teetti työn ulkopuolisella urakoitsijalla. R huomauttaa, että AsOy:llä ei ollut oikeutta teettää ulkopuolisella urakoitsijalla tällaista työtä, joka Rlla olisi ollut oikeus tehdä YSE 29 § 2 kohdan mukaan. Rn korjausoikeuden sivuuttamista käsitellään tarkemmin tämän lausuman kappaleessa 9.

Edellä mainitulla katselmuskierroksella Rlle ilmeni myös, että AsOy:n hallituksen puheenjohtaja R oli käynyt omatoimisesti säätämässä joitakin patteriventtiileitä. Rlla ei ole tietoa, kuinka monen patterin esisäätöarvoja R on säätänyt. Takuuaikana pattereiden esisäätöarvoihin liittyviä töitä olisi saanut tehcrä vain R. Näin ollen AsOy:n lämmitysjärjestelmään liittyvien virheväitteiden yhteydessä tulee ottaa huomioon AsOy:n mahdollinen oma myötävaikutus väitettyihin virheisiin.

Lämmitysjärjestelmän väitettyihin virheisiin liittyen tulee ottaa huomioon myös se käytännön näkökohta, että patteriventtiileiden esisäätöarvojen säätötarve pakkaskaudella on täysin normaalia nyt toteutetun kaltaisen urakan yhteydessä. Käytännössä tämän kaltaisissa urakoissa toimitaan siten, että urakan valmistuttua asuntojen lämpötilat mitataan pakkaskauden tullen, jonka jälkeen lämpötilamittauksen ja patteritermostaatin säätöarvot ilmoitetaan suunnittelijalle sellaisista huoneista, joissa lämpötila poikkeaa suunnitellusta lämpötilasta. Tämän perusteella suunnittelija laskee uudet kv-arvot, joiden mukaisesti voidaan tehdä tarvittavat muutokset esisäätöarvoihin.

AsOy:n ja Rn välisessä urakassa on ollut tarkoitus tehdä juuri edellä esitetyn kaltainen lämpötilojen mittaus, jonka perusteella olisi voitu tehdä tarkempia huonekohtaisia säätöjä patteriventtiileihin. Kuten kohteen vastaanottopöytäkirjan (kantajan kirjallinen todiste K2) sivulla 2 on todettu, "Sopimusten mukaiset lämpötilamittaukset ovat vielä tekemättä. Mittaukset tehdään pakkasjakson aikana". Kohteen lämpöjohtolinjoihin tehtyjen muutosten vuoksi lämpöverkoston säätä- ja tasapainotustyö saatiin tehtyä vasta 26.-27.3.2015 ja näin ollen pakkasjakson aikana tehtävät lämpötilamittaukset jäivät seuraavalle talvelle.

R on talven 2016 aikana tarjoutunut tekemään lämpötilamittaukset ja pattereiden tarvittavat säädöt, mutta AsOy on kieltänyt Rta suorittamasta näitä toimia. Näin ollen R ei voi olla vastuussa mahdollisista virheistä, joita AsOy ei ole sovitusta huolimatta päästänyt sitä tarkistamaan tai korjaamaan.


Käyttöveden säädöt on toteutettu suunnitelmien mukaisesti

AsOy:n vastauksen mukaan kaikki huoneistokohtaiset käyttöveden linjasäätöventtiilit olisi jätetty säätämättä. Väite ei pidä paikkaansa. Käyttöveden linjasäätöventtiilien säätö on tehty ja sitä koskeva mittauspöytäkirja on luovutuskansiossa (Käyttöveden linjasäätö venttiilien mittauspöytäkirja, 20.12.2015, kantajan kirjallinen todiste K18). Mittauspöytäkirjat on toimitettu myös suunnittelijalle, joka on kommentoinut niitä 28.4.2015. Tätä koskeva maininta on kirjattu kohteen toiseen jälkitarkastuspöytäkirjaan (kantajan kirjallinen todiste K4, s. 1).

Huoneistokohtaisessa käyttöveden linjasäätöventtiilien säädössä on edellä viitatun mittauspöytäkirjan mukaan mitattu venttiilistä virtaama 0,01 1/s venttiilin pienimmässä asennossa 1. Koska mitattu virtaama on ollut suurempi kuin suunniteltu virtaama (0,0075 1/s), ei venttiilien säätöä ole enää tarvinnut suurentaa eikä sitä ole ollut mahdollista pienentää.
Käyttöveden linjasäätöventtiilien säädöt on siis tehty täysin suunnitelmien mukaisesti.

Edellä viitatussa jälkitarkastuspöytäkirjassa todetaan lisäksi, että tarvittavat hienosäädöt virtaamille tehdään takuuaikana huonelämpöjen mittausten yhteydessä. Kuten edellä on esitetty, ei lämpömittauksia päästy tekemään talven 2015 aikana, jonka vuoksi asia siirtyi odottamaan seuraavaa talvea. Yhtälailla edellä on esitetty, että AsOy on kieltänyt Rta tulemasta tekemään korjauksia 13.1.2016.
Näin ollen R ei ole päässyt arvioimaan hienosäätöjen tarvetta tai tekemään tarvittavia hienosäätöjä AsOy:stä johtuvasta syystä eikä R voi tällöin olla myöskään vastuussa mahdollisista puutteista näiltä osin.


Vesimittareiden tiivisteet

Vesimittareiden liitokset on toteutettu asianmukaisesti

R on asentanut urakassa kaksi vesimittaria kuhunkin huoneistoon. AsOy väittää vastauksessaan, että kaikkien vesimittareiden liitososat olisi toteutettu virheellisesti, mittarivalmistajan ohjeen vastaisesti ja hyvän rakennustavan vastaisesti. AsOy on esittänyt asiasta myös Dl SPn antaman lausunnon. R kiistää, että vesimittareiden liitososia olisi asennettu virheellisesti, valmistajan ohjeiden vastaisesti tai hyvän rakennustavan vastaisesti.

AsOy:n vastauksen ja Dl Pn lausunnon mukaan oikeaoppinen ja vesimittareiden valmistajan ohjeen mukainen tapa liitosten toteuttamiselle on liitososa, jossa ns. olake pitää tiivisteen oikealla paikalla. AsOy väittää lisäksi, että Rn toteuttama liitostapa aiheuttaa sen, että tiiviste ei pysy kunnolla paikoillaan liitinosassa.

Esitetyt väitteet eivät pidä paikkaansa. R on saanut 6.10.2015 vesimittareiden valmistajalta K A/S:lta sähköpostiviestin (kantajan kirjallinen todiste K19), jossa valmistajan edustaja MH on vahvistanut, että "emme vaadi käytettäväksi mitään tietynmallista liitinmallia, kunhan liitos on vain tiivis."

Näin ollen merkitystä tulee liitosmallin sijaan antaa sille, onko Rn tekemä liitos tiivis.

Vesimittarissa käytettävän liitosmutterin sisähalkaisijan koko on 24 mm. R on käyttänyt asentamissaan liitoksissa osittain vesimittarin mukana tulleita tiivistekumeja ja osittain erillisiä tiivistekumeja. Vesimittarin mukana tullut tiivisterengas on ulkohalkaisijaltaan 23 mm ja tiivisterenkaan leveys on 3,3 mm. Itse laitteen mukana tulleen tiivisteen mittoja voitaneen pitää minimimittoina hyväksyttävälle ja tiiviin liitoksen varmistavalle tiivisteelle. Mittarin mukana tulleen tiivisteen lisäksi R on käyttänyt sellaisia itse hankkimiaan tiivisterenkaita liitoksissa, joiden ulkohalkaisija on 23,9 mm ja joiden tiivisterenkaan leveys on 4,7 mm. Rn käyttämät liitosmutterit ovat lisäksi sellaisia, joissa käytettävä tiivisterengas jää liitoskohdassa liitosmutterin sisälle, joka käytännössä estää tiivisteen liiallisen siirtymisen sivuun.

Edellä mainittujen mittojen perusteella Rn käyttämät tiivisterenkaat voivat teoriassa liikkua maksimissaan vain 0,1 mm-1 mm. Tällainen erittäin pieni hypoteettinen tiivisteiden liikkumatila liitoskohdissa ei tee liitoksista virheellisiä tai vuotavia. Tiivisteiden kokoihin liittyen on lisäksi huomattavaa, että AsOy:n ja Dl Pn viittaama olakkeellinen liitoskappale sisältää tiivisteen, jonka ulkohalkaisija on 24 mm, ja jonka leveys on 3,5 mm. Rn käyttämät tiivisteet ovat siis käytännössä lähes saman kokoisia (23mm; 3,3mm-24mm; 3,5mm) tai jopa suurempia (23,9mm; 4,7mm-24mm; 3,5mm) kuin AsOy:n ja Dl P viittaamat tiivisteet. Tämä vahvistaa edelleen sitä näkemystä, että R on toteuttanut liitososat hyväksyttävällä tavalla.

AsOy on tuonut vastauksessaan esille, että oikeaoppisissa liitoksissa olisi vesimittareiden sinetöintimahdollisuus, jota Rn toteuttamissa liitososissa ei ole ollut. LVI-työselityksen kohdassa 21.51* (s.16) on asetettu edellytykset huoneistokohtaisen vedenmittauksen laitteistolle ja järjestelmille. Kyseisessä kohdassa ei kuitenkaan ole edellytetty, että vedenmittauksessa tulisi käyttää sinettireiällisiä liittimiä koska tällaisia liittimiä ei ole LVl-työselityksessä edellytetty, ei R ole sellaisia kohteeseen asentanut eikä AsOy:llä ole oikeutta vaatia sellaisia korjattavaksikaan.

Liitinosien vaihdettavuuden osalta R toteaa, että vesimittareiden liitinosat ovat irroitettavissa kierreosin. Alun perin sulkuventtiilit ennen vesimittaria olivat asennettu puristeosin, mutta ne on vaihdettu kierreliitoksiksi.

Liitosten toteutustapa on ollut nähtävillä urakka-aikana ja se on hyväksytty valvojan toimesta

Rn toteuttama vesimittareiden liitostapa on ollut AsOy:n nähtävillä urakkaaikana ja liitoskappaleissa käytetyt osat ovat yhtälailla olleet AsOy:n tiedossa koko urakan ajan. AsOy:n käyttämä LVI-valvoja JK on lisäksi tarkastanut ja hyväksynyt vesimittareiden liitostavan valvontamuistiossa 10.12.2014 (kantajan kirjallinen todiste K20).

AsOy on näin ollen jo urakan aikana nähnyt vesimittareiden liitostavan toteutuksen. Koska AsOy ei ole viimeistään vastaanottotarkastuksessa esittänyt vaatimuksia liitostavan toteutuksesta, AsOy on YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää liitosten toteutusta koskevia vaatimuksia.


Pesuhuoneiden alakattojen tuuletukset

Ala kattojen tuuletukset on toteutettu asianmukaisesti

AsOy on väittänyt vastauksessaan, että Rn toteuttamat kohteen märkätilojen alakatot olisivat suunnitelmien ja hyvän rakennustavan vastaisia. Rn toteuttamassa alakattorakenteessa ei ole virhettä, eikä se aiheuta rakenteille mitään varaa. Märkätilojen rakenteita koskevan RT-kortin kohdan 3.3 (RT 84-11166, kantajan kirjallinen todiste K21) mukaan "Märkätilan alakattotila ei yleensä tarvitse erillistä tuuletusta, sillä kohonnut suhteellinen kosteus laskee käytön jälkeen melko nopeasti normaalille tasolle.". Näin ollen hyvän rakennustavan mukaan alakattojen tuuletus ei ole pakollista.

Alakattojen toteutustapa on ollut nähtävillä urakka-aikana ja vastaanotossa

AsOy:n mukaan tuuletusrakojen puutteet eivät ole sellainen seikka, josta olisi voitu edellyttää tilaajan reklamoivan vastaanottotarkastuksessa.
Perusteena tälle AsOy on esittänyt muun muassa "varjolistojen" asennukset, jotka AsOy:n mukaan peittävät tuuletusraon. Lisäksi AsOy on perustellut väitettään sillä, että tuuletusrakojen koot vaihtelevat kylpyhuoneittain. AsOy:n väitteet eivät pidä paikkaansa. Väitetyt puutteet olisi nimenomaan ollut varsin helppo huomata AsOy:n toimesta jo
urakka-aikana.

Tuuletusrakojen koko on ollut selkeästi AsOy:n nähtävillä koko urakka-ajan aina alakattojen toteutuksesta tähän päivään saakka.
Tuuletusraon koon tarkastaminen vaatii ainoastaan katseen nostamista märkätilojen alakaton ja seinän väliseen liitokseen. AsOy:n esittämä väite siitä, että tuuletusrakoa visuaalisesti peittävät "varjolistat" tekisivät tuuletusrakojen koon tarkastamisesta jotenkin ongelmallista on perusteeton.

Varjolistoilla pyritään nimenomaan visuaalisesti peittämään tuuletusrakoja kiinnittämällä lista mahdollisimman lähelle tuuletusrakoa. Tosiasiassa niillä ei kuitenkaan peitetä rakoja lainkaan. Jos näin tehtäisiin, niin varjolistoilla tukittaisiin tuuletusrakoa. Havainnollistaen voidaan siis todeta, että varjolistan ja seinän sekä alakattopaneelin ja seinän väli on tuuletusrako. Tuuletusrakojen koko on siis ollut varjolistoista huolimatta varsin helposti AsOy:n tarkastettavissa.

AsOy:n väite siitä, että tuuletusrakojen koon vaihtelu huoneistoittain tekisi niiden tarkastamisesta ongelmallista on yhtälailla perusteeton. Ottaen huomioon AsOy:n vastauksessaan viittaaman tuuletusrakoja koskevan suunnitelman (RAK-520), jonka mukaan rakojen koko tuli olla 5-10 mm ympäri huoneen, on varsin oletettavaa, että tuuletusrakojen koko vaihtelee huoneistoittain (tai jopa yksittäisen kylpyhuoneenkin sisällä). Näin ollen AsOy:n on täytynyt ottaa jo suunnitelmien perusteella tällainen koon mahdollinen vaihtelu huomioon niiden tarkastamisessa.

AsOy:n tuuletusraoista esiin tuomat virheväitteet ovat siis olleet yhtä hyvin nähtävillä vastaanottotarkastuksessa,. kuin ne olivat nähtävillä AsOy:n reklamoidessa niistä. Märkätilojen alakattorakenteiden toteutusta on myös käsitelty valvontamuistioissa seuraavasti (kantajan kirjallinen todiste K22):

• Valvontamuistio, 11.7.2014;
• Valvontamuistio, 1.10.2014;
• Valvontamuistio, 9.10.2014;
• Valvontamuistio, 14.10.2014;
• Valvontamuistio, 17.10.2014;
• Valvontamuistio, 26.11.2014;
• Valvontamuistio, 2.12.2014; ja
• Valvontamuistio, 16.12.2014.

AsOy on näin ollen jo urakan aikana nähnyt alakattorakenteiden toteutuksen. Koska AsOy ei ole viimeistään vastaanottotarkastuksessa esittänyt vaatimuksia alakattorakenteiden toteutuksesta, AsOy on YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää alakattorakenteiden toteutusta koskevia vaatimuksia.


Viemäreiden materiaali

Viemäreiden toteutus on asianmukainen ja täyttää sille asetetut edellytykset

AsOy on väittänyt vastauksessaan, että Rn toteutustapa huoneistoviemäreiden hajotusputkien osalta ei vastaa ääniteknisesti suunnitelmissa vaadittua. R kiistää AsOy:n väitteen.

Asiaan liittyen on riidatonta, että R on toteuttanut hajotusputket alunperin suunnitellusta Rehau Raupiano -putkesta poiketen PVC-putkella. Tämä muutos on tullut ilmi useissa urakan aikaisissa asiakirjoissa, mm. Rakennusvalvonnan aloituskokouspöytäkirjassa 12.6.2014 (kantajan kirjallinen todiste K23, s. 2).

Huoneistoviemärit kulkevat huoneistojen kylpyhuoneiden lattian alla, jossa on täyttönä sepeliä noin 50 cm, eli viemärit kulkevat sepelin "sisällä". Viemärien yläpuolella taas on valettu lattiabetoni. Tällaisella sepelin ja lattiabetonin muodostamalla rakenteella saavutetaan äänitekniset vaatimukset täyttävä lopputulos eikä viemäriputkimateriaalin vaihdos näin ollen aiheuta ääniteknisiä ongelmia.

Lienee selvää, että muoviviemäri ei "vapaassa" tilassa täytä ääniteknisiä vaatimuksia. Juuri tästä syystä hajotusputkien yhteydessä on kuitenkin käytetty edellä kuvattua täyttömateriaalia, joka yhdessä lattiabetonin kanssa takaa äänitekniset vaatimukset täyttävän lopputuloksen.
Valittuun toteutustapaan liittyen huomattavaa on lisäksi, että myös Helsingin kaupungin Rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt kyseisen ratkaisun edellä viitatussa Rakennusvalvonnan aloituskokouksessa.

AsOy on hyväksynyt materiaalimuutoksen ja menettänyt puhevaltansa asiassa

AsOy on vastauksessaan väittänyt, ettei se olisi menettänyt puhevaltaansa huoneistoviemäreiden hajotusputkien materiaalia koskevassa asiassa, koska R ei ollut selvittänyt koko rakenneratkaisun muutosta ja merkitystä AsOyille. Lisäksi AsOy on vedonnut siihen, että nyt toteutetun asennustavan ääniteknistä toimivuutta ei ole voitu havainnoida urakan aikana, vaan vasta sen jälkeen.

Viemärimateriaalin muutosasia tullut esille mm. 12.6.2014 pidetyssä Rakennusvalvonnan aloituskokouksessa, jossa myös AsOy on ollut edustettuna. Tämän jälkeen muutoksesta on vielä erikseen mainittu 4.9.2014 pidetyssä työmaakokouksen pöytäkirjassa (kantajan kirjallinen todiste K24). Kumpikin edellä mainituista ilmoituksista hyväksyttiin ilman minkäänlaisia varaumia.

Ottaen huomioon, että muutos on tullut erikseen AsOy:n tietoon rakennusvalvonnan aloituskokouksessa ja työmaakokouksessa, ja että sillä on ollut mahdollista seurata muutokseen liittyvän toteutustavan etenemistä urakan aikana, on AsOy nähnyt ja hyväksynyt muutoksen. Koska AsOy ei ole viimeistään vastaanottotarkastuksessa esittänyt vaatimuksia viemärimateriaalin muutokseen liittyen, AsOy on vähintäänkin YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää viemärimateriaalin muutosta koskevia vaatimuksia.


Kellarin rasvanerotin ja pumppaamo

Rasvanerotin ja pumppaamo on rakennettu suunnitelmien mukaisesti

As Oy on vastauksessaan väittänyt, että Rn kohteen kellariin asentama rasvanerotin ja siihen liittyvä pumppaamo olisivat virheellisiä tai virheellisesti asennettuja. AsOy perustaa väitteensä Dl SPn asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan pumppaamossa ja rasvanerottimessa on havaittu useita virheitä.

R kiistää AsOy:n väitteet rasvanerottimen ja pumppaamon virheistä. Rasvanerotin ja siihen liittyvä pumppaamo on rakennettu suunnitelmien mukaisesti (LVI 200.2 ja LVI 002, kantajan kirjallinen todiste K25) eikä niissä ole virheitä.

AsOy:n mukaan asennuksessa on virhe, koska viemäripumppaamon tuuletusviemäri puuttuu kokonaan. R toteaa näiltä osin, että kohteen kellarikerroksen viemäreitä koskevassa suunnitelmassa (LVI 200.2) on seuraava maininta: "Rasvanerotin ja pumppaamo tuuletetaan V100 viemärillä lähimpään runkolinjaan. Liitos runkolinjaan tehdään joutsenkaulaliitoksella" (alleviivaus lisätty). Suunnitelman mukaan rasvanerotinta ja pumppaamoa varten on siis tarvittu yksi V100 viermäri.

R on asentanut suunnitelman mukaisesti tuuletusviemärin joutsenkaulaliitoksella rasvanerottimeen. Edelleen suunnitelmien mukaisesti R on asentanut Sulzer Saniset 1 pumppaamon heti rasvanerottimen viereen. Kyseinen pumppaamo on kytketty suoralla viemärillä viereiseen rasvanerottimeen. Näin ollen pumppaamo tuulettuu rasvanerottimen kautta, kuten suunnitelmissa on edellytetty. Myöskään pumppaamon valmistajan, Sn, mukaan pumppaamo ei tällaisessa tilanteessa tarvitse erillistä tuuletusta.

AsOy:n mukaan rasvanerottimen tuuletusviemäröinti on toteutettu määräysten vastaisesti siten, että viemärissä on merkittävä "ilmapussi" ja se on kytketty viemärin vaakaosaan. AsOy:n viittaama merkittävä "ilmapussi" on toteutettu edellä mainittujen LVI 002 ja LVI 200.2 suunnitelmien mukaisesti. Kyseinen "ilmapussi" estää runkolinjan viemärijätteiden kulkeutumisen tuuletusviemäriin ja näin ollen se on tarpeellinen tuuletusviemäröinnissä.

Edellä mainittujen virheväitteiden lisäksi AsOy on väittänyt, että pumpun kiinnittäminen säiliön sisälle olisi tehty virheellisesti, ja että pumppaamon päälle olisi asennettu vääränmallinen, piha-alueille tarkoitettu kansi, ei ole tiivis ja josta pääsee hajuhaittoja yhtiön tiloihin. Näiltä osin R toteaa, että pumppujen kiinnittämisen pumppaamon sisälle on hoitanut laitetoimittaja, joka on toimittanut kohteeseen suunnitelmien mukaisen tehdasvalmisteisen pumppaamon. Kyseessä on siten suunnitelmien mukainen asennus.

Pumppaamon kannen osalta R toteaa yhtälailla, että asennettu kansi on suunnitelmien mukainen. Sulzer Saniset 1 pumppaamoon kuuluu mainitunlainen kansi ja toisin kuin AsOy väittää, se on sekä haju- että kaasutiivis. Kannen alapinnan putken mutkassa oleva neste tekee kannen hajutiiviksi, jonka vuoksi pumppaamon huollosta vastaavan tahon on huolehdittava, että putkessa on aina riittävästi vettä tai muuta nestettä. Mikäli kansi ei ole ollut hajutiivis, kyse on AsOy:n vastuulla olevasta huollon laiminlyönnistä.

Edellytetyt korjaustoimenpiteet ovat muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan

AsOy on esittänyt vastauksessaan, että rasvanerottimen ja pumppaamon väitettyjen virheiden korjaaminen edellyttäisi tuuletusviemärin poistamista nykyisestä paikasta ja asentamista uudelleen, toisen tuuletusviemärin asentamista sekä pumppaamon kannen vaihtamista.

Kyseisiä urakkasuoritteita koskevien suunnitelmien mukaan rasvanerotin ja pumppaamo tuuletetaan yhdellä V100 viemärillä. Yhtälailla edellä on tuotu esille, että pumppaamon laitetoimittajan mukaan pumppaamo ei tarvitse erillistä tuuletusta, mikäli sen tuuletus on järjestetty rasvanerottimen kautta. Pumppaamoon asennettu kansi on edellä esitetysti kyseiseen laitteeseen kuuluva suunnitelmien mukainen kansi.

Näin ollen on selvää, että AsOy:n esittämät korvausvaatimukset ovat muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan, eikä niille ole tosiasiassa tarvetta.

AsOy on hyväksynyt rasvanerottimen ja pumppaamon toteutuksen ja menettänyt puhevaltansa asiassa

AsOy on vastauksessaan esittänyt, ettei pumppaamoa olisi hyväksytty suoritetuksi asianmukaisesti. AsOy:n väite perustuu kohteen vastaanottotarkastuksen pöytäkirjan kohdassa 7 tehtyyn mainintaan, jonka mukaan "Pumppaamon toimintakoe on tekemättä". Kyseinen toimintakoe on kuitenkin tehty vastaanottotarkastuksen jälkeen samassa yhteydessä, kun rasvakaivon huollosta vastaavalle huoltomiehelle on annettu rasvakaivon käytönopastus. Tällöin pumppaamoon päästettiin vettä ja todettiin, että pumppu käynnistyy ja sammuu oikealla tavalla.

Rasvanerottimeen ja/tai pumppaamoon liittyen ei tehty AsOy:n toimesta mitään muita huomautuksia vastaanottotarkastuksessa. Kyseiset urakkasuoritukset on otettu hyväksytysti vastaan ja AsOy on YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää rasvanerotinta ja/tai pumppaamoa koskevia vaatimuksia.


Urakoitsijan korjausoikeus

Urakoitsijalla on YSE:n mukaan oikeus korjata virheet

YSE 29 § 2 kohdan mukaan urakoitsija on velvollinen kustannuksellaan korjaamaan urakkasuorituksessaan takuuaikana ilmenneet sellaiset virheet, joiden urakoitsija ei näytä aiheutuneen hänestä riippumattomasta syystä. Urakoitsija on siis kyseisen pykälän perusteella vastuussa virheiden korjaamisesta. Virhevastuuseen kuitenkin kuuluu, että urakoitsijalla on paitsi velvollisuus, myös oikeus korjata virheet.

Oosapuolten kesken on käyty pitkällinen kirjeenvaihto korjauksiin liittyen vuoden 2015 kesä- ja joulukuun välillä. R on useita kertoja tämän kirjeenvaihdon lomassa tarjoutunut korjaamaan tiettyjä AsOy:n väittämiä virheitä. AsOy on kuitenkin järjestelmällisesti torjunut Rn tarjoukset korjauksista ja kieltänyt Rta tulemasta korjaamaan virheitä.

AsOy on väittänyt vastauksessaan, että R olisi menettänyt oikeutensa vedota urakoitsijan korjausoikeuteen, ja että AsOydlä olisi ollut aihe teettää korjaukset ulkopuolisilla tahoilla. Tämä väite ei pidä paikkaansa.

Koska AsOy on perusteetta estänyt Rn YSE 29 §:n mukaisen korjausoikeuden, se on menettänyt kokonaan oikeutensa vaatia itse suorittamiensa korjauksien kustannuksia Rlta. Toissijaisesti AsOy voi olla oikeutettu saamaan korvauksena ainoastaan ne määrät, jotka olisivat aiheutuneet Rlle korjauksien suorittamisesta. Näiltä osin määriin otetaan tarkemmin kantaa myöhemmin.

R on tarjoutunut tarkistamaan ja korjaamaan mahdollisia virheitä R on päässyt osallistumaan AsOy:n 17.6.2015 päivätyssä reklamaatiossa (kantajan kirjallinen todiste K26) mainittujen
virheiden selvittämiseen ensimmäisen kerran kohteessa 1.9.2015 järjestetyssä katselmuksessa. Vasta järjestetyn katselmuksen myötä R on voinut ottaa kantaa AsOy:n reklamaatiossa esittämiin vaatimuksiin ja tarjoutua korjaamaan sellaisia mahdollisia virheitä, jotka kuuluvat urakoitsijan takuun piiriin. Tämän jälkeen R on ripeästi tarjoutunut suorittamaan virheiden korjauksia seuraavasti:

(i) Rn 14.9.2015 päivätty vastaus 1.9.2015 päivättyyn katselmusmuistioon (kantajan kirjallinen todiste K27):

Tarjouduttu korjaamaan palokatkoihin liittyvät virheet korjaussuunnitelman mukaisesti;

(ii) Rn 13.10.2015 päivätty vastaus AsOv:n 25.9.2015 päivättyyn kirjeeseen (kantajan kirjallinen todiste K28):

Tarjouduttu korjaamaan palokatkoihin ja palokatkomateriaaliin liittyvät virheet uuden erillisen korjaussuunnitelman mukaisesti, jonka lisäksi tarjouduttu tarkistamaan vesimittareiden liitostiivisteet;

(iii) Rn 21.10.2015 päivätty vastaus AsOv:n 14.10.201"5 päivättyyn sähköpostiin (kantajan kirjallinen todiste K29):

Tarjouduttu korjaamaan palokatkoihin ja palokatkomateriaaliin liittyvät virheet päivitetyn korjaussuunnitelman mukaisesti, jonka lisäksi tarjouduttu tarkistamaan vesimittareiden liitostiivisteet;

(iv) Rn 23.11.2015 päivätty vastaus AsOv:n 5.11.2015 päivättyyn kirjeeseen (kantajan kirjallinen todiste K30):

Tarjouduttu korjaamaan palokatkoihin liittyvät virheet ja vaihtamaan vesimittareiden liitostiivisteet AsOy:n hyväksymien korjaussuunnitelmien mukaisesti sekä tarvittaessa korjaamaan kotelorakenteita korjaussuunnitelmassa yksilöidyllä tavalla;

AsOy on reklamoinut Rta 17.6.2015 päivätyn reklamaation lisäksi 8.1.2016 päivätyllä sähköpostilla (kantajan kirjallinen todiste K1 , joka liittyi kohteen lämmitysjärjestelmään. R on myös tässä yhteydessä tarjoutunut 13.1.2016 päivätyllä sähköpostiviestillään (kantajan kirjallinen todiste K17) tulemaan tarkistamaan väitettyjä virheitä ja suorittamaan tarvittavat korjaustoimenpiteet selkeän korjaussuunnitelman mukaisesti nopealla aikataululla.

R on siis kiistatta tarjoutunut tulla tarkastamaan ja korjaamaan edellä esitettyjä virheitä. Niiltä osin kun R on edellä esitetyissä vastauksissaan kieltäytynyt korjaamasta jotain tiettyjä AsOy:n vaatimia virheitä, R katsoo, että AsOy:n vaatimukset ovat olleet perusteettomia eikä Rlla ole siksi ollut velvollisuutta niiden korjaamiseen.

R ei ole menettänyt korjausoikeuttaan

Huolimatta Rn lukuisista nopealla aikataululla toteutetuista korjaustarjouksista AsOy ei ole hyväksynyt Rn korjaussuunnitelmia eikä päästänyt Rta korjaamaan väitettyjä virheitä. AsOy on perustellut kieltäytymistään aluksi Rn korjaussuunnitelman olennaisella puutteellisuudella (AsOy:n kirje 25.9.2015, kantajan kirjallinen todiste K28). Tämän jälkeen AsOy on pitänyt Rn korjaussuunnitelmaa palokatkojen ja vesimittariliittimien osalta hyväksyttävänä, mutta kieltänyt Rn korjausoikeuden korjausten toteutustavan perusteella (AsOy:n kirje 5.11.2015, kantajan kirjallinen todiste K30).

Lopulta AsOy on 13.1.2016 päivätyllä sähköpostilla (kantajan kirjallinen todiste K32) ilmoittanut muun muassa, että luottamus urakoitsijan toimintaan on romahtanut eikä Rlla ole asiaa kohteelle korjaustoimenpiteitä tekemään, koska työn valvonta edellyttäisi AsOyJtä huomattavia kustannuksia. AsOy ei siis ole luottanut Roon, joka olisi tullut suorittamaan esim. palokatkokorjauksia palokatkotuotevalmistajan J Oy:n ohjeiden mukaisesti. Sen sijaan AsOy tilasi palokatkokorjauksia urakoitsijalta, jolta on puuttunut J Oy:n palokatkotuotteiden tuoteosaaminen kokonaisuudessaan.

Rn korjaussuunnitelmien mukaisilla korjauksilla palokatkot olisi saatettu vastaamaan urakkasopimuksessa edellytettyä laatutasoa. AsOy on itsekin hyväksynyt Rn korjaussuunnitelman palokatkojen osalta 5.11.2016 päivätyllä kirjeellään. AsOy ei ole kuitenkaan hyväksynyt edellä mainitussa kirjeessään Rn korjaussuunnitelmaa kokonaisuudessaan, koska korjaussuunnitelmassa ei ole esitetty toimenpiteitä kotelorakenteille.
Kotelorakenteisiin liittyen R huomauttaa, että AsOy on Rn korjausoikeuden sivuuttamisen jälkeen kevään 2016 aikana toteuttanut palokatkoihin liittyvät korjaukset kolmannen osapuolen toimesta niin, että kotelorakenteisiin ei tehty käytännössä mitään muutoksia. Koteloihin on ainoastaan asennettu tarkastusluukut, jotka myös R on lupautunut kustannuksellaan lisäämään asuntojen puolelle. AsOy on siis kieltänyt Rn korjausoikeuden 5.11.2016 päivätyssä kirjeessään sellaisella virheperusteella, jonka osalta se ei ole myöhemmin itsekään toteuttanut mitään korjauksia. Näiltä osin on selvää, että AsOy on kieltänyt Rn korjausoikeuden perusteetta.

Urakointikäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan urakoitsija on se, joka viime kädessä määrittää takuuvirheen korjaustavan, kunhan korjaus täyttää urakkasopimuksen laatuvaatimukset. Mikäli neuvotteluissa valittavasta korjaustavasta ei päästä yksimielisyyteen osapuolten välillä, takuun antaja eli urakoitsija on oikeutettu määräämään ja ratkaisemaan, miten virheet korjataan.

AsOy:n väite siitä, että R olisi menettänyt korjausoikeutensa luottamuksen romahtamisen tai lisääntyneiden valvontakustannusten vuoksi ovat yhtälailla perusteettomia. Kuten edellä on esitetty, R on viivytyksettä osoittanut AsOylle halukkuutensa korjata kaikki sellaiset mahdolliset virheet, jotka kuuluvat Rn takuun piiriin. R on myös toimittanut AsOy:lle sellaiset
korjaussuunnitelmat, joilla takuun piiriin kuuluvat virheet olisi saatettu vastaamaan urakkasopimuksessa edellytettyä laatutasoa.

Ylimääräisten valvontakustannusten käyttäminen perusteena kieltää Rn korjausoikeus asettuvat hieman erikoiseen valoon myös siitä syystä, että AsOy on käyttänyt itse toteuttamiensa korjauksien projektinjohtoon ja valvontaan 29.045,02 euroa.

Niiltä osin kun AsOy on vastauksessaan vedonnut ARA:n avustusten hakuaikojen umpeutumiseen tai projektin suunnittelijan lomiin urakoitsijan korjausoikeuden sivuuttamisen perusteena, R toteaa, ettei se ole millään tavalla vastuussa tällaisista urakkasopimuksen ulkopuolisista seikoista eikä Rn korjausoikeutta voida sivuuttaa tällaisella perusteella.
R ei ole menettänyt korjausoikeuttaan, vaan AsOy on perusteettomasti sivuuttanut sen ja teettänyt korjaukset kolmannen osapuolen toimesta.

Korjauskustannukset

Ensisijaisesti R katsoo AsOy.n menettäneen kokonaan oikeuden vaatia korvauksia Rlta, koska AsOy on perusteetta estänyt Rn YSE 29 §:n mukaisen korjausoikeuden.

Toissijaisesti R ottaa seuraavaksi kantaa vaatimuksien määriin.

Palokatkojen ja koteloiden korjauskustannukset

AsOy on esittänyt vastauksessaan, että palokatkojen ja koteloiden korjauskustannukset olisivat olleet yhteensä 86.947,70 euroa (poislukien vielä tekemättömät korjaukset). Kuten tämän lausuman kappaleessa 2 on tuotu esille, AsOy:n teettämät korjaustyöt ovat täysin ylimitoitetut.
Palokatkojen erityisasiantuntija, johtava palokonsultti JS on todennut Palokatkolausunnossa, että ammattimaisesti ja oikein tehdyt korjaustyöt olisivat maksaneet 10-15 % nyt toteutuneista kustannuksista, eli noin 9.000-14.000 euroa. Remonttipartio onkin saanut palokatkojen korjauksista hinnat, joiden mukaisesti korjaukset olisivat maksaneet 9.457,48 euroa (sis. alv.).
Aiheutuneita kustannuksia arvioitaessa tulee huomioida se, että korjaustyöt tehneellä LVI-J Oy:llä ei ole ollut käytettyjen tuotteiden tuotekoulutusta. Toteutetuista korjauksista päätellen LVI-J Oy:llä ei myöskään ole ollut riittävää palokatkojen erityisasiantuntemusta. Puutteellinen koulutus ja osaaminen näkyy erityisesti siinä, että korjaustöitä on tehty ns. varman päälle, jonka vuoksi kustannuksia on syntynyt huomattava määrä yli tarvittavan korjaustason.

Rn omien korjausten hinta palokatkojen osalta olisi ollut 13.494,80 euroa, joka on jo vähennetty yhtiön avoinna olevien laskujen määrästä, joten korvausvaatimus kiistetään myös määrältään kokonaan.

Lämmitysjärjestelmän säätökustannukset

Lämmitysjärjestelmän säätö olisi aiheuttanut Rn omana työnä 1.872 euron (sis. alv.) kustannukset. Nämä muodostuvat 48 tunnin työstä. Re myöntää toissijaisesti määrällisesti 1.872 euroa oikeaksi määräksi.

Suunnittelukulut
Palokatkojen osalta olisi ollut mahdollista käyttää palokatkovalmistaja J Oy:n määrittämiä korjaustapoja. Palokatkovalmistaja ei veloita näistä mitään.
R kiistää määrällisesti suunnittelukulujen vaatimuksen kokonaisuudessaan.

Projektinjohto- ja valvontakulut
Projektinjohto- ja valvontakulujen osalta R myöntää toissijaisesti määrällisesti 2.232. euroa (sis. alv.) oikeaksi määräksi. Tämä sisältää 40 työtuntia 55,8 euron tuntihintaan.

Pumppaamo
Pumppaamo on täysin suunnitelmien mukainen. Lisäksi sillä on voimassa laitetoimittajan takuu. R kiistää määrällisesti pumppaamon osalta esitetyn vaatimuksen tuuletusviemärin asentamista koskevan omatyönä suoritetun 340 euron ylittävin osin.

Muut asiantuntijakulut ja EH Oy:n kulut
R kiistää AsOyn esittämät muut asiantuntijakulut ja EH Oy:n kulut perusteeltaan. Kyseisten kulujen määristä Rlla ei ole huomautettavaa.

Vesimittareiden tiivisteet
Vesimittareiden tiivisteet aiheuttaisivat Rn omana työnä 1.248 euron (sis. alv.) kustannukset. Nämä muodostuvat 32 tunnin työstä. R myöntää toissijaisesti määrällisesti 1.248 euroa oikeaksi määräksi.

Alakattojen tuuletuksien korjaus
Alakattojen tuuletuksen korjaus aiheuttaisi Rn omana työnä 3.249 euron (sis. alv.) kustannukset. Nämä muodostuvat 85,5 tunnin työstä.
R myöntää toissijaisesti määrällisesti 3.249 euroa oikeaksi määräksi.
AsOy:n vaatimus, 20.280 euroa, on yhtä ylimitoitettu, kuin vaatimus palokatkorjauksien osalta.

Viemäreiden materiaalivaihdos
R kiistää viemärin materiaalivaihdoksen aiheuttamasta ääniteknisestä haitasta esitetyn vaatimuksen 6.500 euroa määrällisesti omatyönä viemärimateriaalivaihdoksista tehdyn 1.237,55 euron ylittävin osin.

Lausuma/vastaus R on täsmennyksenä edellä esitettyyn viitannut lisäksi lausumassaan/vastauksessaan vastakanteeseen 30.6.2017 ja 6.10.2017 esitettyyn.

Urakoitsijan takuukorjausvastuulle eivät YSE 29 §:n perusteella kuulu sellaiset asiat, jotka olisivat olleet jo vastaanottotarkastuksessa tilaajan havaittavissa, joten kun AsOy:n vastaanottotarkastuksen jälkeen reklamoimat virheet olivat nähtävissä ja AsOy:n tiedossa jo vastaanottotarkastuksessa, on AsOy menettänyt oikeutensa vedota mainittuihin väitettyihin virheisiin.
Kotelorakenteisiin liittyen porrashuoneiden koteloiden muutoksista on käyty keskustelua osapuolten välillä urakka-aikana. Koteloiden kokoon liittyvät muutokset ovat olleet AsOy:n tiedossa jo ennen vastaanottotarkastusta.
Vesimittareiden tiivisteisiin liittyen; yhdessäkään vesimittarin tiivisteessä ei ole ollut vuotaa yli kahden vuoden aikana.
Viemärimateriaalin vaihdokseen liittyen; urakan valmistumisen jälkeen ei ole tullut ainoastakaan valitusta tai reklamaatiota viemäriin liittyvistä ääniongelmista.
Urakoitsijan korjausoikeuteen liittyen; AsOy:n kotelorakenteille teettämät korjaukset (tarkastusluukut ja vuodonvalvonta) ovat olleet tarpeettomia ja perusteettomia, eikä urakoitsija voi tällaisesta korjauksesta kieltäytymällä menettää korjausoikeuttaan.
Vastaanottotarkastuksen merkitykseen liittyen; urakkasopimuksen mukaan AsOy:n edustajana työsuoritusta koskevissa asioissa on toiminut WG Finland Oy.
Siltä osin kun AsOy:n valvonta on ollut huolimatonta, seuraus tästä koituu AsOy:n vahingoksi.

R on kiistänyt, että sen urakkasuoritus olisi miltään osin ollut törkeän huolimatonta. Väitetyt puutteet ovat olleet vähäisiä.
AsOy on epäonnistunut korjaustöiden kilpailutuksessa sekä korjausurakan johtamisessa ja suunnittelussa. LVI-J Oy:n ylimitoitettu laskutus on myös osoitus yhtiön asiantuntemuksen puutteesta palokatkojen korjaamisessa. Muiltakin osin kustannukset ovat ylimitoitettuja.

Lausuma
Asunto Oy S on täsmennyksenä edellä esitettyyn viitannut lisäksi lausumassaan 1.9.2017 esitettyyn. Rn asiantuntija Sn palokatkoja koskeva korjaustapaehdotus työteknisesti vaikea toteuttaa ja käytännössä mahdoton. Korjausta ei ole ollut mielekästä yrittää pelkästään huoneistojen puolelta ja mitään varmuutta ETA- hyväksynnän vastaisten palokatkojen jälkikäteishyväksynnästä ei ole ollut olemassa. Sn palokatkolausunto on tehty käymättä paikan päällä ja se on virheellinen eikä vastaa Rn itse esi_ttämää korjaustapaa. AsOy:n hankkima L2 paloturvallisuus Oy:n lausunto 31.8.2017 on tehty kohteeseen tutustuen ja valokuvamateriaalia käyttäen, joten se on luotettava. AsOy:n hallituksen puheenjohtaja R ei ole toiminut urakoitsijan väittämällä tavalla.
Urakoitsijan viivästyskorko voi olla vaaditun 8 5:n sijasta korkeintaan korkolain mukainen viivästyskorko.

Todistelu

Kirjallinen todistelu

R Oy

K1. Urakkasopimus, 1.4.2014
Todistusteema: Urakkasopimukseen soveltuvat YSE ehdot. Laskut on maksettava 14 päivän kuluessa niiden hyväksymisestä. Viivästyskoron alkamisajankohta.
K2. Vastaanottotarkastuksen pöytäkirja, 11.2.2015
Todistusteema: AsOy on hyväksynyt Urakkasopimuksen mukaisen urakan. AsOy ei ole esittänyt vaatimuksia urakkasopimuksen mukaisia Rn saatavia kohtaan. AsOy on menettänyt oikeutensa esittää virheväitteitä. AsOy ja R ovat sopineet, että sopimusten mukaiset lämpötilamittaukset tehdään seuraavan pakkasjakson aikana
K3. Taloudellinen loppuselvitys, 2.3.2015
Todistusteema: AsOy on menettänyt oikeutensa esittää virheväitteitä.
K4. Muistio urakan 2. jälkitarkastuksesta, 29.4.2015
Todistusteema: AsOy on menettänyt oikeutensa esittää virheväitteitä. AsOy ja R ovat sopineet, että käyttöveden linjasäätöventtiilien hienosäätö tehdään huonelämpötilojen mittauksen yhteydessä.
K5. Rn laskut nrot 53295, RE500075 ja 53141 Todistusteema: Rn saatavan määrä. AsOy:n edustaja on hyväksynyt laskujen maksamisen. Viivästyskoron alkamisajankohta.
K6. Rn hyvityslasku nro 53304 Todistusteema: Rn saatavan määrä.
K7. Ote Rn myyntireskontrasta koskien laskuja nrot 52278 ja 52633 Todistusteema: Rn saatavan määrä.
KS. Palotekninen Insinööritoimisto MK Oy:n Palokatkolausunto, 20.1.2017
Todistusteema: AsOy:n toteuttamat korjaukset eivät täytä ETA-määräyksiä. Rakenne Oy:n palokatkoselvityssä on virheitä. AsOy.n toteuttamat korjaustyöt ovat ylimitoitettuja, eikä niitä ole tehty suunnitelmien mukaisesti. Puutteelliset palokatkot olisi saatu korjattua suunnitelmien mukaiseksi huomattavasti kevyemmin toimenpitein (kustannukset 10-15 % toteutuneesta), kuin AsOy on toteuttanut.
K9. Helsingin rakennusvalvontavirasto, Palokatkosuunnitelmaohje, helmikuu 2013 Todistusteema: Remonttipartion toteuttamat palokatkot olisivat loppur tehtyinä olleet Helsingin rakennusvalvonnan ohjeiden mukaiset.
K10. Kuvat korjatuista kotelorakenteista (asuntojen A20 ja A28 kohdalta) Todistusteema: Kotelorakenteita ei ole toteutettu liian suurina.
K11. Rakennepiirrustus RAK-525 (vastaajan todiste 26) Todistusteema: Kotelorakenteet ja vesiputket on asennettu suunnitelmien mukaisesti.
K12. Urakan LVI-suunnitelma 683 202.1, 13.12.2013 Todistusteema: Kotelorakenteet ja vesiputket on asennettu suunnitelmien mukaisesti.
K13. LVI -työselitys, 13.12.2013 (vastaajan todiste 3) Todistusteema: Vesiputket on asennettu suunnitelmien mukaisesti. Rn asentamat vesiputket ja kotelorakenteet täyttävät tarvittavat vuodonvalvontaa koskevat edellytykset Rn asentamat vesimittariliittimet ovat suunnitelmien mukaiset.
K14. LVl-ohjekortti 20-10348, kesäkuu 2004 Todistusteema: Rn toteuttama asennus on hyvän rakennustavan mukainen.
K15. Urakan valvontamuistioita kotelointien toteutuksesta, (10.6.2014, 23.6.2014, 10.12.2014, 9.1.2015, 13.1.2015, 19.1.2015ja 28.1.2015) Todistusteema: AsOy on nähnyt kotelorakenteiden ja niiden sisällä kulkevien putkien toteutuksen useita kertoja urakan aikana. AsOy ei ole tehnyt huomautuksia Rn kotelorakenteiden tai niiden sisällä kulkevien putkien toteutuksesta urakan aikana.
K16. Lämmitysverkoston linjasäätöventtiilien mittauspöytäkirjat, 9.2.2015 ja 27.3.2015 Todistusteema: Lämmitysjärjestelmän linjasäätöventtiilien säädöt on tehty suunnitelmien mukaisesti.
K17. Sähköposti EL, 13.1.2016 Todistusteema: R on viivytyksettä tarjoutunut tarkastamaan ja tarvittaessa korjaamaan pattereiden esisäätöarvoja.
K18. Käyttöveden linjasäätöventtiilien mittauspöytäkirja, 20.12.2015 Todistusteema: Käyttöveden linjasäätöventtiilien säätö on tehty suunnitelmien mukaisesti.
K19. Sähköposti MH - EI, 6.10.2015 Todistusteema: Rn toteuttama vesimittareiden asennus on mittareiden valmistajan vaatimusten mukainen.
K20. Urakan valvontamuistio, 10.12.2014 Todistusteema: AsOy on menettänyt oikeutensa esittää virheväitteitä vesimittarin liitostapaan liittyen.
K21. RT-kortti 84-11166, marraskuu 2014 Todistusteema: Rn toteuttama alakattoasennus on hyvän rakennustavan mukainen.
K22. Urakan valvontamuistioita alakattorakenteiden toteutuksesta, (11.7.2014, 1.10.2014, 9.10.2014, 14.10.2014, 17.10.2014, 26.11.2014, 2.12.2014 ja 16.12.2014)
Todistusteema: AsOy on nähnyt alakattorakenteiden toteutuksen useita kertoja urakan aikana. AsOy ei ole tehnyt huomautuksia Rn alakattorakenteiden toteutuksesta urakan aikana.
K23. Rakennusvalvonnan aloituskokouksen pöytäkirja, 12.6.2014 Todistusteema: Rn tekemä muutos putkimateriaaliin on ollut AsOy:n tiedossa jo urakan alkuvaiheessa. AsOy ei ole tehnyt huomautuksia Rn muutoksesta.
K24. Työmaakokous 8, pöytäkirja, 4.9.2014 Todistusteema: Rn tekemä muutos putkimateriaaliin on ollut AsOy:n tiedossa urakan aikana. AsOy ei ole tehnyt huomautuksia Rn muutoksesta.
K25. Urakan LVI-suunnitelmat 683 002 ja 683 200.2 Todistusteema: Rasvanerotin ja pumppaamo on rakennettu suunnitelmien mukaisesti.
K26. Asunto-Oy Sn reklamaatiokirje Rlle, 17.6.2015 (vastaajan todiste 6) Todistusteema: AsOy on toimittanut reklamaationsa vastaanottotarkastuksen jälkeen, jonka vuoksi AsOy on menettänyt oikeutensa esittää virheväitteitä.
K27. Sähköposti VL - EI, sisältäen katselmusmuistion, 7.9.2015 ja Rn 14.9.2015 päivätty vastaus katselmusmuistioon (vastaajan todisteet 8 ja 9) Todistusteema: Remonttipartio on viipymättä tarjoutunut tarkistamaan ja korjaamaan mahdollisia virheitä.
K28. Asunto-Oy Sn kirje Rlle, 25.9.2015 ja Rn 13.10.2015 päivätty vastaus kirjeeseen (vastaajan todisteet 10 ja 11) Todistusteema: R on viipymättä tarjoutunut tarkistamaan ja korjaamaan mahdollisia virheitä. AsOy on perusteettomasti kieltänyt Rn korjaus- ja tarkastusoikeuden.
K29. Sähköposti VL - TNV, 14.10.2015 ja Rn 21.10.2015 päivätty vastaus sähköpostiin (vastaajan todisteet 12 ja 13) Todistusteema: R on viipymättä tarjoutunut tarkistamaan ja korjaamaan mahdollisia virheitä. AsOy on perusteettomasti kieltänyt Rn korjaus- ja tarkastusoikeuden.
K30. Asunto-Oy Sn kirje Rlle, 5.11.2015 ja Rn 23.11.2015 päivätty vastaus kirjeeseen (sama kuin AsOy:n todisteet 14 ja 15, ei toimiteta uudelleen) Todistusteema: R on viipymättä tarjoutunut tarkistamaan ja korjaamaan mahdollisia virheitä. AsOy on perusteettomasti kieltänyt Rn korjaus- ja tarkastusoikeuden.
K31. Sähköposti VL - TV, 8.1.2016 Todistusteema: AsOy on toimittanut reklamaationsa vastaanottotarkastuksen jälkeen, jonka vuoksi AsOy on menettänyt oikeutensa esittää virheväitteitä.
K32. Sähköposti VL - EI, TV, 13.1.2016 Todistusteema: AsOy on perusteettomasti kieltänyt Rn korjaus- ja tarkastusoikeuden.
K33. J L.R. Oy:n periaatekuvat BL-T-V1, VS-S-V1, VS-M-V1 ja HS-Y-V1
Todistusteema: JSn esittämä palokatkojen korjaustapa olisi ollut määräysten mukainen.
K34. LVl-piirrutus 683 204.1, 13.12.2013 -
Todistusteema: Vesiputket kulkevat suunnitelmien mukaan porrashuoneen keskiosassa, josta ne on viety huoneistoihin. Kupariputkea ei suunnitelmien mukaan asenneta suojaputken sisään.
K35. TLn sähköposti JKlle ja RRlle, 31.3.2015
Todistusteema: R on toteuttanut kohteen lämmitysverkon tasapainotustyön ja luovuttanut sen AsOy:n tarkasteltavaksi.
K36. Valokuvat vesimittariliittimestä ja sen kanssa käytetyistä tiivisrenkaista
Todistusteema: Rn käyttämät vesimittariliittimet ja tiivisrenkaat täyttävät suunnitelmien mukaiset vaatimukset.
K37. RIL 107-2012 Rakennusten veden-ja kosteudeneristysohje Todistusteema: Rn toteuttama alakattoasennus on hyvän rakennustavan mukainen.
K38. HTn sähköposti LSlle, 24.5.2017 Todistusteema: Rn toteuttama rasvanerottimen asennus on valmistajan ohjeiden mukainen.
K39. VVn sähköposti LSlle, 2.6.2017 Todistusteema: Rn toteuttama pumppaamon asennus on valmistajan ohjeiden mukainen. Pumppaamon kansi on tarkoitettu sisätiloihin.
K40. AsOy:n tarjouspyyntö palokatkokorjauksiin liittyen, neljä vastausta tarjouspyyntöön, yhteenveto annetuista tarjouksista, pienurakkasopimus palokatkojen korjaustöitä (edition perusteella AsOy:ltä saadut asiakirjat) Todistusteema: AsOy ei ole tosiasiassa kilpailuttanut korjausurakoita.
AsOy on epäonnistunut korjausurakoiden suunnittelussa ja johtamisessa. As Oy on teettänyt ison osan korjaustöistä ilman kirjallista sopimusta palveluntarjoajien kanssa.
K41. Ote On hinnastosta R Oy:lle, 27.6.2017 SALASSA PIDETTÄVÄ 15.10.2022 saakka.
Todistusteema: Rn materiaalikustannukset korjauksia varten.
K42. Piirrustus pesuhuoneen alakaton mahdollisista tuuletustoimenpiteitä
Todistusteema: Pesuhuoneen alakattojen tuuletus voidaan toteuttaa pienillä toimenpiteillä purkamatta alakattoja.
K43. Ote S ABS Sanisett pumppaamon asennusohjeesta Todistusteema: Rn toteuttama pumppaamon asennus on valmistajan ohjeiden mukainen.
K44 Sähköpostiketju koskien kotelomuutoksia 6.6.2014-9.6.2014 ja arkkitehtipiirustus ARK 101 A, 9.6.2014
Todistusteema: Koteloiden muutoksista on käyty keskustelua urakka-aikana.
K45.HTn raportti, K 15
Todistusteema: Korjaustapa on hyvän rakennustavan mukainen

Liite

K46 Esimerkki erlllishyväksyntälausunnosta, K 20.10.2016 Todistusteema: Erillishyväksyntämenettely

1. Vesimittareissa käytetty liitosmutteri (SANHA 22*3/4" DVGW) sekä kaksi asennuksissa käytettä tiivistettä (katselmusesineet toimitetaan istuntoon)
Todistusteema: Rn käyttämät vesimittariliittimet ja tiivisrenkaat täyttävät suunnitelmien mukaiset vaatimukset.

Asunto-Oy S 1. Urakkasopimus
Todistusteema: Urakan ehdot

2. YSE 1998 -ehdot
Todistusteema: Urakan ehdot

3. Lvi -työselitys Todistusteema: Urakan ehdot

4. Kiinteistöliitto Un lausunto palokatkoista 10.6.2015 Todistusteema: Urakan virheet

5. Kiinteistöliitto Un lausunto 5.6.2015 lvi-katselmuksesta Todistusteema: Urakan virheet

6. Reklamaatiokirje urakoitsijalle 17.6.2015
Todistusteema: Virheistä reklamointi, varattu tilaisuus korjausten suorittamiselle, pyydetty korjaussuunnitelmaa ja korjausaikataulua

7. Urakoitsijan kirje 23.6.2015
Todistusteema: Käyty kirjeenvaihto, virheiden kiistäminen, korjaussuunnitelman ja korjausaikataulun toimittamatta jättäminen

8. Sähköposti 7.9.2015 urakoitsijan edustajalla sisältäen katselmusmuistion
Todistusteema: Urakan virheet, sovitut toimintatavat

9. Urakoitsijan vastauskirje 15.9.2015
Todistusteema: Urakoitsijan kannanotot, korjausoikeuden menettäminen

10. Tilaajan kirje 25.9.2015
Todistusteema: Käyty kirjeenvaihto, korjausoikeuden menettäminen

11. Urakoitsijan kirje 14.10.2015
Todistusteema: Käyty kirjeenvaihto, korjausoikeuden menettäminen

12. Tilaajan sähköposti 14.10.2015
Todistusteema: Urakoitsijan korjausoikeuden menettäminen

13. Urakoitsijan kirje 21.10.2015
Todistusteema: Käyty kirjeenvaihto, korjausoikeuden menettäminen

14. Tilaajan kirje 5.11.2015
Todistusteema: Urakoitsijalle varattu tilaisuus täydentää korjaussuunnitelmaa, korjausoikeuden menettäminen

15. Urakoitsijan kirje 24.11.2015
Todistusteema: Käyty kirjeenvaihto, korjausoikeuden menettäminen, korjaussuunnitelmaa ei vieläkään täydennetty

16. Tilaajan kirje 9.12.2015
Todistusteema: Käyty kirjeenvaihto, korjausoikeuden menettäminen

17. Rakenne Oy:n selvitys palokatkokorjauksesta
Todistusteema: Virheet ja niiden korjaaminen

18. Dl SPn asiantuntijalausunto vesimittariliittimistä Todistusteema: Urakan virheet

19. Dl SPn asiantuntijalausunto pumppaamosta ja rasvaneroittimesta
Todistusteema: Urakan virheet

20. Työmaakokouksen 4.9.2014 pöytäkirja
Todistusteema: Tapa jolla kerroshajotusten materiaalivaihdos on ollut esillä työmaakokouksessa, tilaaja ei ole menettänyt puhevaltaa vedota materiaalivirheeseen

21. Urakkasopimuksen palokatkosuunnitelma
Todistusteema: Palokatkoilta vaadittu taso, urakoitsija muuttanut omaaloitteisesti asiakirjoissa määritellyn palokatkojärjestelmän (Hilti)

22. Urakkasopimuksen sähkötyöselostus
Todistusteema: Urakan sisältö

23. Urakkaohjelma
Todistusteema: Sovitut ehdot

24. Vastaanottotarkastuksen pöytäkirja
Todistusteema: Vastaanoton tapahtumat ja huomautukset

25. Urakkasopimussuunnitelma RAK-520
Todistusteema: Märkätilojen alakaton tuuletus urakka-asiakirjoissa

26. Urakkasopimussuunnitelma RAK-525
Todistusteema: Urakkaan kuuluneet suoritukset ja työtavat

27. Tositeaineisto kertyneistä kustannuksista
Todistusteema: Tilaajan vastasaatavat

28. LVI-J Oy:n laskut 4057 ja 4083 sekä sähköpostitarjous 9.9.2016
Todistusteema: Virheiden korjauskustannukset

29. Urakoitsijan sähköposti 31.3.2015 onnistuneesta säätyöstä
Todistusteema: Urakoitsija on suorittanut säätötyön itsenäisesti, eikä R ole puuttunut asennukseen.

30. Palokatkoja koskevat valokuvat huoneistoittain (muistitikku, toimitetaan postitse erillislähetyksenä)

31. Paloturvallisuus L2 asiantuntijalausunto 31.8.2017
Todistusteema: Urakan virheet ja korjaustapa sekä kustannukset

32. Sähköposti VV (Sulzer) 15.8.2017
Todistusteema: Urakan virheet/pumppaamo ja rasvanerotin

33. Sähköposti HT (W) 10.8.2017
Todistusteema: Urakan virheet/pumppaamo ja rasvanerotin


34. Ote luvia wood -asennusohjeesta
Todistusteema: Pesuhuoneiden alakattojen tuuletustarve

35. J 2k Fire foam pro+ ETA-hyväksyntäraportti
Todistusteema: Massan käyttöedellytykset ja ETA-hyväksynnän asettamat vaatimukset

36. Näytekappaleet vesimittariliittimistä ja tiivisteistä (toimitetaan erillisenä postilähetyksenä, sisältää yhden mallivesimittarin mukana tulleine tiivisteineen, kylmän veden ja kuuman veden käytettyjä liitososia ja tiivisteitä sekä mittarivalmistajan ohjeen tarkoittaman olakkeellisen liitososan)

37. ARA avustuspäätös 8.4.2014, ilmoitus 19.10.2016 ja maksatushakemus
Todistusteema: Korjausten aikataulu ja kustannusten maksaminen avustuksen saamisen edellytyksenä, urakoitsijan viivyttely korjauksissa vaaransi ARA - avustuksen saamisen

38. 4 kpl työmaamuistioita (19.4.2016, 25.4.2016,12.5.2016, 30.6.2016) palokatkoja kotelokorjauksen ajalta
Todistusteema: Korjausten toteutustapa ja havainnot kohteella

39. Alkuperäinen palotekninen suunnitelma
Todistusteema: Palokatkot

40. Urakoitsijan muutossuunnitelma urakan ajalta palokatkojen muuttamiseksi J Oy:n tuotteiksi 17.6.2014
Todistusteema: Palokatkot

41. Palokatkojen ja koteloiden korjaussuunnitelma
Todistusteema: Palokatkot

42. Palokatkojen ja koteloiden korjaussuunnitelma / loppupiirustukset
Todistusteema: Palokatkot

43. EKn sähköposti yhtiön hallitukselle 1.11.2016
Todistusteema: Pumppaamon ja rasvanerottimen hajuhaitat huoneistoon

44. Sähköpostikirjeenvaihto yhdistelmäpalokatkoista
Todistusteema: Ristiriitaiset ja ETA -määräysten vastaiset ohjeet yhdistelmäpalokatkoille, tuotekoulutus ei johda hyvään lopputulokseen

Henkilötodistelu

R Oy 1. JS
Teema: Tapahtumat, virheet, korjauskustannukset

2. AT
Teema: Tapahtumat, virheet, korjauskustannukset

3. MY
Teema: Tapahtumat, virheet, korjauskustannukset


Asunto-Oy S

1. RR todistelutarkoituksessa
Todistusteema: Tapahtumat, virheet, korjauskustannukset

2. PA
Todistusteema: Tapahtumat, virheet, korjaussuunnittelu, korjaustavat

3. MW
Todistusteema: Virheet, korjauskustannukset, korjaustavat

4. SP
Todistusteema: Virheet, korjauskustannukset, korjaustavat

5. AK
Todistusteema: Havainnot, virheet, korjauskustannukset, korjaustavat

6. JJ
Todistusteema: Urakan virheet ja niiden korjaaminen

7. KP
Todistusteema: Urakan virheet, korjaussuunnittelu

8. KE
Todistusteema: Palokatkojen virheiden arviointi



KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perusteet

R Oy:n kanne

AsOy on myöntänyt kanteen perusteeltaan ja määrältään oikeaksi, mutta katsonut että sillä on oman kanteensa mukainen vastasaatava Rlta.

Asunto Oy Sn vastakanne


Normisto


YSE 71.7 §:n mukaan molempien osapuolten tulee esittää toista kohtaan vaatimuksensa perusteeltaan yksilöitynä viimeistään vastaanottotarkastuksessa sillä uhalla, että oikeus näiden vaatimusten tekemiseen on muutoin menetetty.

YSE 73 §:n mukaan edellä mainitut vaatimukset on määrällisesti esitettävä viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä puhevallan menettämisen uhalla.

YSE 61 §:n 5 kohdan mukaan tilaajan edustajan tai valvojan on havaitessaan urakkasuorituksessa vakavan virheen jota ei korjata, on hänen kirjallisesti huomautettava tästä urakoitsijalle.

YSE 62 §:n mukaan tilaajan taholta tapahtuva valvonta ei rajoita eikä vähennä urakoitsijan sopimuksenmukaista vastuuta.

Mikäli tilaaja ei kuitenkaan ole huomauttanut urakkasuorituksen vakavasta virheestä, joka hänen kohtuuden mukaan olisi tullut havaita ja ilmoittaa urakoitsijalle edellä mainituin tavoin, tilaaja vastaa omaa tuottamustaan vastaavalta osin virheen aiheuttamista kustannuksista. Vastuu ei kuitenkaan siirry, jos virhe aiheutuu urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä.

YSE 29 §:n mukaan urakoitsija vastaa suorituksensa sopimuksen mukaisuudesta takuuajan, jonka pituus on, ellei sopimuksessa ole toisin määrätty, kaksi vuotta. Urakoitsija on velvollinen kustannuksellaan korjaamaan ne urakkasuorituksessa takuuaikana ilmenneet virheet, joita urakoitsija ei näytä hänestä riippumattomista syistä aiheutuneen esimerkiksi normaalista kulumisesta, tilaajan vastuulle kuuluvien huoltotoimenpiteiden laiminlyönneistä. Työntuloksen käyttöä tai vaaraa aiheuttavat virheet urakoitsijan on viipymättä korjattava. Jos urakoitsija viivyttelee edellä tarkoitettujen töiden tekemisessä, on tilaajalla oikeus tehdä työ urakoitsijan kustannuksella ilmoitettuaan asiasta sitä ennen kirjallisesti urakoitsijalle.

YSE 30 §:n mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana.


Vastaanottotarkastuksen merkityksestä

Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että osapuolten on viimeistään vastaanottotarkastuksessa esitettävä perusteeltaan ja taloudellisessa loppuselvityksessä määrältään puhevallan menettämisen uhalla kaikki siihen mennessä havaittavissa olevat virheet lukuunottamatta niin sanottuja piileviä virheitä. Piileviin virheisiin voidaan palata myöhemmin, jos kysymys on lisäksi törkeään huolimattomuuteen tai vastaavaan toimintaan perustuvasta YSE 30 §:ssä mainitusta virheestä. Mainittua normia on pidetty osapuolten välillä sitovana ellei työmaakäytännössä tai muutoin ole osapuolten välillä toisin sovittu.

Edelleen oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että takuuajan vastuu koskee lähtökohtaisesti vain sellaisia virheitä, jotka ovat ilmenneet vastaanottotarkastuksen jälkeen eli takuuaikana. Mikäli tilaaja ei ole vastaanottotarkastuksen yhteydessä kiinnittänyt huomiota havaitsemiinsa tai havaittavissa oleviin rakennusvirheisiin ja vaatinut niiden korjaamista, tällaisiin virheisiin ja puutteisiin ei voida palata enää takuuajan tarkastuksessa. Sen sijaan piilevät virheet (YSE 30 §), jotka ovat olleet olemassa jo
rakennuskohdetta vastaanotettaessa, kuuluvat takuuaikanakin urakoitsijan vastuun piiriin.

AsOy on solminut kohteen valvontaa koskevan sopimuksen WG Finland Oy:n kanssa ja osapuolten välisen urakkasopimuksen mukaan tilaajaa edustaa työsuoritusta koskevissa asioissa WG Finland Oy, joka on myös suorittanut kohteessa lukuisia valvontatarkastuksia ja tehnyt niitä koskevia valvontamuistioita. AsOy:llä on ollut näin ollen käytössään ammattimainen valvojayhtiö ja kohteessa AsOy:llä on ollut ainakin viisi erillistä eri rakennusteknistä osa-aluetta koskevaa valvojaa.

Johtopäätökset näytöstä tältä osin

Käräjäoikeus katsoo jäljenpänä tarkemmin ilmenevin tavoin, että AsOy:n noin neljä kuukautta (17.6.2015) vastaanottotarkastuksen jälkeen reklamoimat virheet ovat olleet nähtävillä yhtä hyvin viimeistään vastaanottotarkastuksessa tai jo sitä ennen suoritetuissa valvontakatselmuksissa, kuin ne olivat todettavissa neljä kuukautta vastaanottotarkastuksen jälkeen, kun AsOy teki reklamaationsa.

Lisäksi mainittuja urakkasuorituksen kohtia on käsitelty valvontamuistiossa ja osan virheväittämien osalta tilaaja on hyväksynyt urakoitsijan ehdottaman ja suorittaman työtavan, joten sittemmin reklamaatiossa ja vastakanteessa esitetyt vaatimuskohdat ovat olleet tilaajan tarkastamia ja havaitsemia tai vähintään havaittavissa jo urakkasuorituksen aikana.

Vaikka YSE 62 §:n mukaan tilaajan valvonta ei vähennä urakoitsijan virhevastuuta, tilaajan valvonnalla on oikeuskäytännössä katsottu olevan merkitystä arvioitaessa sitä hetkeä, jolloin tilaaja on tullut tietoiseksi ja mahdollisesti hyväksynyt urakoitsijan työsuorituksen sisällön.

Käräjäoikeus katsoo jäljenpänä tarkemmin ilmenevin tavoin, että AsOy on edustajansa WG Oy:n valvonnan ja suoritettujen valvontakatselmusten ja niistä tehtyjen valvontamuistioiden perusteella tullut tietoiseksi vastakanteen kaikista urakoitsijan virheellistä suoritusta koskevista väitteistä ja vaatimuksista jo urakka-aikana lukuunottamatta kiinteiden rakenteiden sisään jääneitä palokatkoja ja niihin liittyviä kotelorakenteita, joita on pidettävä piilevinä virheinä. Näin ollen näiden virheväittämien osalta AsOy:n olisi tullut tehdä urakoitsijaa kohtaan vaatimuksensa perusteiltaan yksilöitynä viimeistään vastaanottotarkastuksessa ja määrältään yksilöitynä viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä. Kun AsOy ei ole näin menetellyt, on se menettänyt puhevaltansa muilta osin kuin palokatkoja ja niihin liittyviä kotelointeja koskevien vaatimustensa osalta.

Käräjäoikeus katsoo, että AsOy:n esittämistä vaatimuksista takuuajan vastuun piiriin kuuluu ainoastaan lämmityksen ja käyttöveden säätöjä koskeva vaatimus. Muilta osin kysymys on jo urakkasuorituksen aikana ilmenneestä ja havaittavissa olleesta väitetystä urakkasuorituksen virheestä.

AsOy:n tietoisuudesta/hyväksynnästä erillisten virheväittämien osalta
Vesimittareiden tiivisteet
Käräjäoikeus katsoo asiassa Rn kuulemien todistajien Tn ja Yn kertomuksella selvitetyksi, että Rn toteuttama vesimittareiden liitostapa on ollut AsOy:n nähtävillä urakkaaikana ja liitoskappaleissa käytetyt osat ovat yhtälailla olleet AsOy:n tiedossa koko urakan ajan. AsOy:n käyttämä LVI-valvoja JK on lisäksi tarkastanut ja hyväksynyt vesimittareiden liitostavan valvontamuistiossa 10.12.2014 (kantajan kirjallinen todiste K20).

AsOy on näin ollen jo urakan aikana nähnyt vesimittareiden liitostavan toteutuksen. Koska AsOy ei ole viimeistään vastaanottotarkastuksessa esittänyt vaatimuksia liitostavan toteutuksesta, AsOy on YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää liitosten toteutusta koskevia vaatimuksia.

Pesuhuoneiden alakattojen tuuletukset

AsOy:n mukaan tuuletusrakojen puutteet eivät ole sellainen seikka, josta olisi voitu edellyttää tilaajan reklamoivan vastaanottotarkastuksessa. Perusteena tälle AsOy on esittänyt muun muassa "varjolistojen" asennukset, jotka AsOy:n mukaan peittävät tuuletusraon. Lisäksi AsOy on perustellut väitettään sillä, että tuuletusrakojen koot vaihtelevat kylpyhuoneittain. AsOy:n väitteet eivät pidä paikkaansa. Väitetyt puutteet olisi nimenomaan ollut varsin helppo huomata AsOy:n toimesta jo urakka-aikana.

Urakoitsija on katsonut, että tuuletusrakojen koko on ollut selkeästi AsOy:n nähtävillä koko urakka-ajan aina alakattojen toteutuksesta tähän päivään saakka. Tuuletusraon koon tarkastaminen vaatii ainoastaan katseen nostamista märkätilojen alakaton ja seinän väliseen liitokseen. AsOy:n esittämä väite siitä, että tuuletusrakoa visuaalisesti peittävät "varjolistat" tekisivät tuuletusrakojen koon tarkastamisesta jotenkin ongelmallista on perusteeton.

Varjolistoilla pyritään nimenomaan visuaalisesti peittämään tuuletusrakoja kiinnittämällä lista mahdollisimman lähelle tuuletusrakoa. Tosiasiassa niillä ei kuitenkaan peitetä rakoja lainkaan. Jos näin tehtäisiin, niin varjolistoilla tukittaisiin tuuletusrakoa. Tuuletusrakojen koko on siis ollut varjolistoista huolimatta varsin helposti AsOy:n tarkastettavissa.

Käräjäoikeus toteaa, että AsOy:n vastauksessaan viittaaman tuuletusrakoja koskevan suunnitelman (RAK-520), jonka mukaan rakojen koko tuli olla 5-10 mm ympäri huoneen, on selvää, että tuuletusrakojen koko vaihtelee huoneistoittain. Näin ollen AsOy:n on täytynyt ottaa jo suunnitelmien perusteella tällainen koon mahdollinen vaihtelu huomioon niiden tarkastamisessa.

AsOy:n tuuletusraoista esiin tuomat virheväitteet ovat siis olleet yhtä hyvin nähtävillä vastaanottotarkastuksessa, kuin ne olivat nähtävillä AsOy:n reklamoidessa niistä. Märkätilojen alakattorakenteiden toteutusta on myös käsitelty valvontamuistioissa seuraavasti (kantajan kirjallinen todiste K22):

• Valvontamuistio, 11.7.2014;
• Valvontamuistio, 1.10.2014;
• Valvontamuistio, 9.10.2014;
• Valvontamuistio, 14.10.2014;
• Valvontamuistio, 17.10.2014;
• Valvontamuistio, 26.11.2014;
• Valvontamuistio, 2.12.2014; ja
• Valvontamuistio, 16.12.2014.

Käräjäoikeus toteaa, että AsOy on esittänyt jopa kyseisiä kattolistoja koskevia reklamaatioita vastaanottotarkastuksessa.
Käräjäoikeus katsoo siten, että AsOy on näin ollen jo urakan aikana nähnyt alakattorakenteiden toteutuksen ja näin ollen myös tuuletusrakojen koon. Koska AsOy ei ole viimeistään vastaanottotarkastuksessa esittänyt vaatimuksia alakattorakenteiden toteutuksesta, AsOy on YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää alakattorakenteiden toteutusta koskevia vaatimuksia.

Viemäreiden materiaali

Asiaan liittyen on riidatonta, että R on toteuttanut hajotusputket alunperin suunnitellusta Rehau Raupiano -putkesta poiketen PVC-putkella. Tämä muutos on tullut ilmi useissa urakan aikaisissa asiakirjoissa, mm. Rakennusvalvonnan aloituskokouspöytäkirjassa 12.6.2014 (kantajan kirjallinen todiste K23, s. 2).

AsOy on vastauksessaan väittänyt, ettei se olisi menettänyt puhevaltaansa huoneistoviemäreiden hajotusputkien materiaalia koskevassa asiassa, koska R ei ollut selvittänyt koko rakenneratkaisun muutosta ja merkitystä AsOyille. Lisäksi AsOy on vedonnut siihen, että nyt toteutetun asennustavan ääniteknistä toimivuutta ei ole voitu havainnoida urakan aikana, vaan vasta sen jälkeen.

Viemärimateriaalin muutosasia on tullut esille mm. 12.6.2014 pidetyssä Rakennusvalvonnan aloituskokouksessa, jossa myös AsOy on ollut edustettuna. Tämän jälkeen muutoksesta on vielä erikseen mainittu 4.9.2014 pidetyssä työmaakokouksen pöytäkirjassa (kantajan kirjallinen todiste K24). Kumpikin edellä mainituista ilmoituksista hyväksyttiin ilman minkäänlaisia varaumia.

Käräjäoikeus katsoo, että ottaen huomioon, että muutos on tullut erikseen AsOy:n tietoon rakennusvalvonnan aloituskokouksessa ja työmaakokouksessa, ja että sillä on ollut mahdollista seurata muutokseen liittyvän toteutustavan etenemistä urakan aikana, on AsOy nähnyt ja hyväksynyt muutoksen. Koska AsOy ei ole viimeistään vastaanottotarkastuksessa esittänyt vaatimuksia viemärimateriaalin muutokseen liittyen, AsOy on YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää viemärimateriaalin muutosta koskevia vaatimuksia.

Kellarin rasvanerotin ja pumppaamo

Käräjäoikeus toteaa, että AsOy on vastauksessaan esittänyt, ettei pumppaamoa olisi hyväksytty suoritetuksi asianmukaisesti. AsOy:n väite perustuu kohteen vastaanottotarkastuksen pöytäkirjan kohdassa 7 tehtyyn mainintaan, jonka mukaan "Pumppaamon toimintakoe on tekemättä. Kyseinen toimintakoe on esitetyn henkilötodistelun mukaan tehty vastaanottotarkastuksen jälkeen samassa yhteydessä, kun rasvakaivon huollosta vastaavalle huoltomiehelle on annettu rasvakaivon käytönopastus.

Urakoitsijan todistajien T ja Yn uskottavien kertomusten mukaisesti väitetyt virheelliset suoritustavat ovat olleet esillä ja nähtävissä koko urakkasuorituksen ajan.

Käräjäoikeus katsoo, että rasvanerottimeen ja/tai pumppaamoon liittyen ei tehty AsOy:n toimesta mitään muita huomautuksia vastaanottotarkastuksessa. Kyseiset urakkasuoritukset on otettu hyväksytysti vastaan ja AsOy on YSE 71.7 §:n mukaisesti menettänyt oikeutensa esittää rasvanerotinta ja/tai pumppaamoa koskevia vaatimuksia.

AsOy:n vastakanteen tutkittavista virheväittämistä
Lämmitysjärjestelmä
AsOy:n vastauksessa väitetään, että R olisi jättänyt toteuttamatta tai toteuttanut virheellisesti urakkaan kuuluneet lämmityksen säädöt, ja että tästä johtuen talvella 2015-2016 joissakin asunnoissa lämpötila olisi pudonnut huomattavan alhaiseksi.R on kiistänyt, että se olisi jättänyt edellä mainittuja töitä toteuttamatta tai toteuttanut niitä virheellisesti. AsOy väittää lisäksi yksilöidysti, että kohteen kellarissa sijaitsevien linjasäätöventtiilie säädöt olisi tehty suunnitelmien vastaisesti. R on kiistänyt myös tämän väitteen ja toteaa, ettei AsOy ole perustellut kyseistä väitettään millään tavalla.

Kohteen lämmitysverkoston linjasäätöventtiileiden säädöt on tehty helmi-maaliskuussa 2015 ja näistä säädöistä tehdyt mittauspöytäkirjat on luovutettu AsOy:le luovutuskansiossa (Lämmitysverkoston linjasäätöventtiilien mittauspöytäkirjat, 9.2.2015 ja 27.3.2015, kantajan kirjallinen todiste K16). Kaikki mainitut säädöt on tehty LVI-suunnitelmien mukaisesti. Niiltä osin, kuin LVI-suunnittelija ei ollut merkinnyt suunnitelmiin patteriventtiileiden esisäätöarvoja, on ne säädetty katsomalla suunnitelmasta kv-arvo ja venttiilityyppi, joiden perusteella patteriventtiilin säätötaulukosta katsottiin esisäätöarvo.

Lämmitysjärjestelmään liittyen kohteessa tehtiin 26.3.-27.3.2015 patteritermostaattien irrotus ja esisäätöarvojen asetus. Työtä toteuttaneiden putkimiesten lisäksi kierroksilla oli mukana AsOy:n hallituksen puheenjohtaja RR.

Kohteella pidettiin lämmitysjärjestelmään liittyvä katselmus 12.1.2016 sen jälkeen, kun AsOy oli 8.1.2016 reklamoinut asiasta Rlle sähköpostitse. Katselmuksessa selvisi, että kahdessa asunnossa esisäätöarvot olivat oikein, yhdeksässä patteriventtiilissä oli suunniteltua suurempi arvo ja viidessä patteriventtiilissä oli suunniteltua pienempi arvo. Niiltä osin, kun katselmuksessa ilmeni lämmitysjärjestelmään liittyviä puutteita tai epäilyksiä puutteista, R tarjoutui tarkistamaan ja korjaamaan ne nopealla aikataululla.

Heti katselmusta seuraavana päivänä 13.1.2016 R lähetti AsOy:lle sähköpostitse viestin (kantajan kirjallinen todiste K17), jossa se pyysi päästä tarkistamaan - ja tarvittaessa korjaamaan - patteriventtiileiden esisäätöarvoja. AsOy kuitenkin kielsi Rta tulemasta tekemään tarkistuksia ja korjauksia ja teetti työn ulkopuolisella urakoitsijalla.

Käräjäoikeus katsoo, että AsOy:llä ei ollut oikeutta teettää ulkopuolisella urakoitsijalla tällaista työtä, joka Rlla olisi ollut oikeus tehdä YSE 29 § 2 kohdan mukaan. Kysymys on ollut Rn korjausoikeuden sivuuttamisesta.

Käräjäoikeus toteaa, että lämmitysjärjestelmän väitettyihin virheisiin liittyen patteriventtiileiden esisäätöarvojen säätötarve pakkaskaudella on täysin normaalia nyt toteutetun kaltaisen urakan yhteydessä. Käytännössä urakoissa toimitaan siten, että urakan valmistuttua asuntojen lämpötilat mitataan pakkaskauden tullen, jonka jälkeen lämpötilamittauksen ja patteritermostaatin säätöarvot ilmoitetaan suunnittelijalle sellaisista huoneista, joissa lämpötila poikkeaa suunnitellusta lämpötilasta. Tämän perusteella suunnittelija laskee uudet kv-arvot, joiden mukaisesti voidaan tehdä tarvittavat muutokset esisäätöarvoihin.

Käräjäoikeus katsoo Rn toimesta esitetyn henkilötodistelun perusteella selvitetyksi, että AsOy:n ja Rn välisessä urakassa on ollut tarkoitus tehdä edellä esitetyn kaltainen lämpötilojen mittaus, jonka perusteella olisi voitu tehdä tarkempia huonekohtaisia säätöjä patteriventtiileihin. Kohteen vastaanottopöytäkirjan (kantajan kirjallinen todiste K2) sivulla 2 on todettu, "Sopimusten mukaiset lämpötilamittaukset ovat vielä tekemättä. Mittaukset tehdään pakkasjakson aikana". Kohteen lämpöjohtolinjoihin tehtyjen muutosten vuoksi lämpöverkoston säätö- ja tasapainotustyö saatiin tehtyä vasta 26.-27.3.2015 ja näin ollen pakkasjakson aikana tehtävät lämpötilamittaukset jäivät seuraavalle talvelle.

Käräjäoikeus katsoo edellä esitetyn nojalla selvitetyksi, että R on talven 2016 aikana tarjoutunut tekemään lämpötilamittaukset ja pattereiden tarvittavat säädöt, mutta AsOy on kieltänyt Rta suorittamasta näitä toimia. Käräjäoikeus katsoo, että näin ollen R ei ole vastuussa mahdollisista virheistä, joita AsOy ei ole sovitusta huolimatta päästänyt sitä tarkistamaan tai korjaamaan.

Käyttöveden säädöt

AsOy:n vastauksen mukaan kaikki huoneistokohtaiset käyttöveden linjasäätöventtiilit olisi jätetty säätämättä.

Rn mukaan väite ei pidä paikkaansa. Käyttöveden linjasäätöventtiilien säätä on tehty ja sitä koskeva mittauspöytäkirja on luovutuskansiossa (Käyttöveden linjasäätö venttiilien mittauspöytäkirja, 20.12.2015, kantajan kirjallinen todiste K18). Mittauspöytäkirjat on toimitettu myös suunnittelijalle, joka on kommentoinut niitä 28.4.2015. Tätä koskeva maininta on kirjattu kohteen toiseen jälkitarkastuspöytäkirjaan (kantajan kirjallinen todiste K4, s. 1).

Rn mukaan huoneistokohtaisessa käyttöveden linjasäätöventtiilien säädössä on edellä viitatun mittauspöytäkirjan mukaan mitattu venttiilistä virtaama 0,01 1/s venttiilin pienimmässä asennossa 1. Koska mitattu virtaama on ollut suurempi kuin suunniteltu virtaama (0,0075 1/s), ei venttiilien säätöä ole enää tarvinnut suurentaa eikä sitä ole ollut mahdollista pienentää. Käyttöveden linjasäätöventtiillen säädöt on siis tehty täysin suunnitelmien mukaisesti. Mainitussa jälkitarkastuspöytäkirjassa todetaan lisäksi, että tarvittavat hienosäädöt virtaamille tehdään takuuaikana huonelämpöjen mittausten yhteydessä. Koska lämpömittauksia ei päästy tekemään talven 2015 aikana, asia siirtyi odottamaan seuraavaa talvea.

Käräjäoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella selvitetyksi, että AsOy on kieltänyt Rta tulemasta tekemään korjauksia 13.1.2016. Näin ollen R ei ole päässyt arvioimaan hienosäätöjen tarvetta tai tekemään tarvittavia hienosäätöjä AsOy:stä johtuvasta syystä eikä R ole vastuussa mahdollisista puutteista näiltä osin.

Palokatkot ja niihin liittyvät kotelorakenteet

Käräjäoikeus toteaa, että asiassa on esitetty selvitys siitä, että Rn tekemät palokatsot on suoritettu urakkasopimuksen vastaisesti ja virheellisellä tavalla.

Käräjäoikeus katsoo AsOy:n esittäneen riittävän selvityksen Wn todistajankertomuksella ja siihen liittyneellä palokatkokorjausselvityksellä (AsOy 17) siitä, että Rn suoritus on selvityksessä todetuin tavoin ollut kokonaisuudessaan virheellinen.

Käräjäoikeus katsoo myös Wn todistajakertomuksen perusteella, jolta osin R ei ole myöskään esittänyt selkeää vastatodistelua, että palokatkovirheet ovat niin räikeitä käytännössä muistiosta ilmenevin tavoin jokaisen noin 330 palokatkon palouretaanin täytön ja paloakryylimassauksen osalta, että kysymyksessä on ollut YSE 30 §:n mukainen törkeän tuottamuksen virhevastuu, jolta osin AsOy on voinut esittää reklamaationsa ja korvausvaatimuksensa neljä kuukautta vastaanottotarkastuksen jälkeen ja täsmentää korvausvaatimuksen määrällisesti vastakanteessaan.

Käräjäoikeus katsoo myös, että palokatkoihin liittyvät kotelorakenteet ovat itse palokatkoja vastaavin tavoin olleet niin sanottuja piileviä virheitä jääden alakattorakenteiden alle piiloon, joten myös tältä osin vaatimukset on voitu esittää neljä kuukautta vastaanottotarkastuksen jälkeen.

Käräjäoikeus katsoo siten, että R on palokatkojen ja niiden kotelorakenteiden osalta korvausvastuussa AsOy:lle YSE 26 ja 29 §:n nojalla.

Käräjäoikeus katsoo, että asiassa esitetty kirjallinen selvitys (AsOy 26-30) ja sitä tukeva AsOy:n henkilötodistelu on osoittanut, että R ei ole YSE 29 §:n edellyttämällä tavalla suostunut korjaamaan palokatkojen ja niihin liittyvien kotelorakenteiden virheitä viivytyksettä eikä yksiselitteisesti riittävin tavoin.

Käräjäoikeus katsoo edelleen, että ottaen huomioon virheiden lukuisuus ja tärkeysaste, joka on osoittanut Rlta palokatkojen osalta piittaamattomuutta niitä koskevista ehdottomista rakentamisturvallisuuteen liittyvistä normeista, AsOy on näiltä osin perustellusti menettänyt luottamuksen Rn kykyyn ja haluun korjata palokatkot ja kotelorakenteet, joten R on menettänyt korjausoikeutensa näiltä osin.

Korjauskustannukset

Käräjäoikeus katsoo toisaalta Rn esittäneen omalla henkilötodistelullaan, T, Y ja erityisesti Sn kertomuksella riittävän selvityksen siitä, että AsOy:n suorittamien korjaus- ja niihin liittyvien suunnittelu- ja valvontakustannusten määrä on selkeästi liiallinen.

S on kertonut, että hänen näkemyksensä mukaiselle korjaustavalle olisi ollut saatavissa Helsingin kaupungin rakennusvalvonnasta erillishyväksyntä, ja että kun korjaus olisi suunniteltu palokatkoasiantuntijan avulla ja toteutettu palokatkoasentajan tekemänä, se olisi ollut tehtävissä murto-osalla nyt siihen menneistä noin 9 kuukauden työsuorituksen aikana pääosin tuntityönä menneistä kustannuksista ja ajankäytöstä.

Käräjäoikeus pitää Sn kertomusta, hänen kiistattoman palokatkoasiantuntijuuden tason ja kokemuksen perusteella tältä osin luotettavana. Sn esittämän arviomäärän osalta käräjäoikeus toteaa, että S ei ole käynyt kohteessa eikä siten ollut tarkoin selvillä sen erityisluonteisuudesta ja ahtaista työtiloista, joten Sn esittämää arviota noin 15.000 euroa on pidettävä sinänsä liian pienenä, joskin suuntaa-antavana.

Käräjäoikeus katsoo joka tapauksessa selvitetyksi, että kun AsOy:n palokatkokorjauksen tehnyt LVI -J Oy on todistaja Jn kertoman mukaisesti tehnyt kohteessa ensimmäisen palokatkokorjauksensa ja kun sen suunnitellut todistaja W ei ole myöskään aiemmin palokatkokorjauksia kertonut suunnitelleensa ja kun myöskään hänen apunaan käyttämä kohteen rakennesuunnittelija A ei ole palokatkoasiantuntija, on AsOy:n palokatkokorjaukseen käyttämää tuntimäärää ja siten korjauskustannuksia noin 90.000 euroa, suunnittelukustannuksia noin 10.000 euroa ja valvontakustannuksia noin 30.000 euroa, pidettävä huomattavasti ylimitoitettuina.

Käräjäoikeus arvioi kohtuullisiksi ja riittäviksi palokatko- ja niihin liittyvien palokatkokoteloiden korjausten ja niitä koskevien suunnittelu- ja valvontakustannusten määräksi yhteensä 50.000 euroa.

Tästä summasta on vähennettävä Rn oman kannevaatimuksensa osalta jo vähentämät 13.490 euroa. Suoritettavaksi jää näin ollen 36.510 euroa, joka on vähennettävä ja kuitattava Rn kanteen vähennyksenä.

Muut kustannukset

Käräjäoikeus katsoo edellä kerrotun ja arvioidun perusteella selvitetyksi, että muiden vaadittujen kustannusten osalta AsOy:n vaatimukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Käräjäoikeus katsoo, että osapuolet ovat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n nojalla osin voittaneet ja hävinneet vaatimuksensa siten, että kumpikin saa kärsiä oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Muutoksenhaku

Asunto Oy S velvoitetaan suorittamaan R Oy:lle urakkasopimukseen perustuvat maksamatta olevat suoritukset 91.938,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 21.5.2015 lukien. Muut osapuolten vaatimukset on hylätty.
Tuomioon saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hovioikeuteen.

Tyytymättömyyden ilmoittaminen

Asunto-Oy S on 2.11.2017 ilmoittanut tyytymättömyyttään koko tuomioon. Asunto-Oy S on 2.11.2017 hakenut määräajan pidennystä valituksen jättämiselle. Pyyntö on hyväksytty.

Valituksen määräpäivä on 15.1.2018 Vastavalituksen määräpäivä on 29.1.2018

käräjätuomari

MS