hirsitalourakka

Hirsitalourakka ja urakoitsijan laiminlyönti ilmoittaa oman pääoman menettäminen kaupparekisteriin?

Hallituksen on seurattava yhtiön taloutta. Mikäli osakeyhtiö joutuu taloudellisiin vaikeuksiin hallituksen on ilmoitettava tämä kaupparekisteriin. Jos tämä laiminlyödään, hallituksen jäsenet vastaavat velkojille tästä aiheutuneesta vahingosta. Ongelmana on velkojilla silloin selvittää, milloin ilmoitus olisi ollut tehtävä ja mikä oli tämän laiminlyönnin ja velkojille aiheutuneen vahingon syyseuraussuhde.

Alla urakoitsijan osakeyhtiö oli ajautunut konkurssiin ja hirsitalourakan tilaaja vaati korvauksia hallituksen jäseneltä edellä mainituilla perusteilla. Käräjäoikeus hylkäsi vaatimukset mutta hovioikeus hyväksyi ne ja velvoitti urakoitsijan hallituksen jäsenenä suorittamaan 200.000 euroa korvauksia ja 47.000 euroa oikeudenkäyntikuluja tilaajalle.

Hovioikeuden perusteluista:

Osakeyhtiön hallitukselle kuuluvasta velvollisuudesta tilanteessa, jossa yhtiön oman pääoma on negatiivinen, säädetään osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentissa. Sen mukaan yhtiön hallituksen on, jos se havaitsee,että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Hallituksen jäsenen vahingonkorvausvel- vollisuudesta säädetään osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentissa. Sen mukaan hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään muuten tätä lakia tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Pykälän 3 momentin mukaan vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti.

Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:ää koskevien esitöiden (HE 109/2005 vp) mukaan säännöksen vastaisen menettelyn seuraamukset ratkaistaan osakeyhtiölain vahingonkorvausta koskevien periaatteiden mukaan. Vahingonkorvauksen tuomitsemisen edellytyksenä on vahingon aiheutumisen lisäksi syy-yhteyden osoittaminen yhtiön johdon lainvastaisen menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä. Yhtiön hallitus voi havaita oman pääoman menettämisen joko tilinpäätöstä laatiessaan tai yhtiön toiminnan aikana esimerkiksi tavanomaisesta talousraportoinnista. Oman pääoman menettämistä koskevan ilmoituksen tarkoitus on julkistaa erityisesti yhtiön sidosryhmille yhtiön taloudellinen tilanne.

Kn on edellä todetusti väittänyt, että siinä tapauksessa, että hän olisi ollut tietoinen oman pääoman menettämisestä, hän olisi kieltäytynyt urakkahinnan maksamisesta ennakkosuorituksina tai purkanut urakkasopimuksen. Oikeudesta pidättyä täyttämästä sopimusta tai purkaa sopimus toisen sopijapuolen ennakoidun sopimusrikkomuksen johdosta säädetään kauppalaissa. Kauppalain 61 §:n 1 momentin mukaan jos sopijapuolen toiminta tai hänen taloudelliset olonsa osoittautuvat kaupanteon jälkeen sellaisiksi, että on painavia syitä olettaa hänen sopimusvelvoitteidensa jäävän olennaisilta osin täyttämättä, vastapuoli saa omalta osaltaan keskeyttää sopimuksen täyttämisen ja pidättyä suorituksestaan. Kauppalain 62 §:n mukaan jos on käynyt selväksi, että kaupan purkamiseen oikeuttava sopimusrikkomus tulee tapahtumaan, sopijapuoli saa purkaa kaupan jo ennen kuin sopimuksen täyttämisen aika on käsillä. Kaupan purku jää kuitenkin vaille vaikutusta, jos vastapuoli heti asettaa hyväksyttävän vakuuden sopimuksen täyttämisestä.

Oman pääoman menettäminen ja sen havaitseminen

Asiassa on ratkaistava ensinnä se, milloin Yn oma pääoma on muuttunut negatiiviseksi ja milloin S on tämän havainnut.

Tasekirjan (todiste K5) mukaan Yn oma pääoma on ollut 12.107,04 euroa positiivinen tilikauden 2008 päättyessä 31.12.2008. Hovioikeus katsoo selvitetyksi, että tase 31.12.2008 antaa väärän kuvan yhtiön oman pääoman tilanteesta. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että Kn tositepäiväkirjan (K 6) mukaan 21.10.2008 Ylle maksama 150.000 euroa on kirjattu yhtiön kirjanpitoon arvonlisäverollisena myyntinä, jolloin sen vaikutus yhtiön tulokseen on ollut 122.950 euroa. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että Y oli aloittanut Kn kohteen rakennustyöt vasta vuonna 2009, joten Kn maksama ennakkomaksu ei ole vastannut rakennushankkeeseen tehdyn työn määrää, eikä maksua olisi siten tullut kirjata tuloksi yhtiön kirjanpitoon vuodelle 2008. Tämän lisäksi tositepäiväkirjasta ilmenee, että toisesta keskeneräisestä rakennushankkeesta on tehty 40.000 euron varastokirjaus, joka ilmenee yhtiön taseesta vaihto-omaisuutena, eikä tälle kirjaukselle ole osoitettu olleen kirjanpitolain mukaista perustetta. Näin ollen Yn oma pääoma on tosiasiassa ollut tilikauden 1.1. - 31.12.2008 päättyessä 150.842,96 euroa negatiivinen.

Tasekirjasta (K 5) ilmenee, että Yn oma pääoma oli ollut 12.540,07 euroa edellisen tilikauden päättyessä 31.12.2007. Todistaja L on kertonut, että hänen laskelmiensa mukaan yhtiön toiminnan tappiollisuuden vuoksi oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi viimeistään toukokuussa 2008, jonka lopussa oma pääoma oli ollut 8.400 euroa negatiivinen. Heinäkuussa 2008 yhtiön oma pääoma oli ollut 94.054 euroa negatiivinen ja syyskuussa 2008 puolestaan 36.493 euroa negatiivinen. Oma pääoman negatiivisuus oli syyskuussa pienentynyt sen vuoksi, että ennakkomaksuja oli kir- jattu yhtiön tuloksi elokuussa 2008. Hovioikeus katsoo ottaen huomioon Yn oman pääoman suuruuden vuoden 2007 lopussa sekä todistaja Ln kertomuksesta ilmenevät seikat, että Yn oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi toukokuussa 2008.

S on väittänyt, että hän oli havainnut oman pääoman negatiivisuuden vasta, kun vuoden 2009 tilinpäätös oli laadittu kesäkuussa 2010. S on kertonut, että hän oli arvioinut Yn taloudellisen tilanteen positiiviseksi vuonna 2008, eikä hän muistanut oliko yhtiön oma pääoma ollut negatiivinen lokakuussa 2008. Yhtiöllä oli ollut vuonna 2008 käynnissä viisi rakennushanketta ja riittävästi rahavaroja käytössään. S oli toimittanut yhtiön asiakirjat kuukausittain kirjanpitäjälle, mutta ei muistanut kuinka usein yhtiön tilasta oli raportoitu hänelle. Hän ei ollut antanut kirjanpitäjälle mitään ohjeita kirjanpidon laatimista varten.

Hovioikeus toteaa, että Sllä on ollut Yn hallituksen ainoana jäsenenä yleinen ja jatkuva velvollisuus seurata yhtiön taloudellisen tilanteen kehittymistä. Sn kertoman perusteella on ilmeistä, että hänen oma käsityksensä yhtiön taloudellisesta tilanteesta oli perustunut siihen, että yhtiöllä oli ollut käytettävissään varoja juoksevien menojensa hoitamiseen. Tämä on kuitenkin perustunut pääasiassa yhtiön saamiin huomattaviin ennakkomaksuihin. Sn on täytynyt tulla tietoiseksi oman pääoman suuruudesta vuoden 2007 tilikauden päättyessä viimeistään tilinpäätöstä laadittaessa. Koska oma pääoma on ollut tilikauden 2007 lopussa vain 12.540,07 euroa, yhtiöllä on ollut Snkin kertoman mukaan vain viisi rakennushanketta ja sen toiminta on tosiasiassa ollut ollut tappiollista, hovioikeus katsoo, että Sn on täytynyt havaita oman pääoman negatiivisuus viimeistään kesällä 2008 eli ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008.

Onko Sn menettelystä aiheutunut vahinkoa ja onko hän toiminut huolellisesti?

S on laiminlyönyt osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa tehdä rekisteri-ilmoitus oman pääoman menettämisestä. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää syy-yhteyttä Sn osakeyhtiölain vastaisen menettelyn ja Klle aiheutuneen vahingon välillä. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää siten sitä, että Klle urakkasopimuksen laiminlyönnistä aiheutunut vahinko olisi jäänyt ainakin toteutunutta pienemmäksi, jos S olisi tehnyt rekisteri-ilmoituksen.

Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa todennut, ettei K ollut edes väittänyt, että hänellä olisi ollut oikeus purkaa urakkasopimus Yn taloudellisen tilanteen perusteella. K on kuitenkin kanteensa 10.5.2011 perusteissa väittänyt, että Sn laiminlyötyä rekisteri-ilmoituksen tekemisen, hän ei ollut saanut tietoa yhtiön oman pääoman menettämisestä, ja mikäli rekisteri-ilmoitus olisi tehty asianmukaisesti, hän olisi purkanut sopimuksen tai ainakin suorittanut maksuja tehdyn työn mukaisesti. K on myös haastehakemuksen täydennyksessä nimenomaisesti vedonnut siihen, että hänellä olisi ennakoidun sopimusrikkomuksen vuoksi ollut oikeus pidättyä omasta suorituksestaan, purkaa sopimus tai vaatia turvaava vakuus omalle suoritukselleen. Hovioikeus toteaa, että vaikka edellä mainittuja seikkoja ei ollut kirjattu käräjäoikeuden yhteenvetoon, ei K ollut nimenomaisesti luopunut näistä väitteistään. Näin ollen Kn kuolinpesä on voinut vedota näihin seikkoihin myös hovioikeudessa.

Arvioitaessa sitä, onko Klle aiheutunut vahinkoa siitä, ettei hän ollut pidättäytynyt ennakkosuorituksista tai purkanut sopimusta, koska ei ollut tiennyt Yn oman pääoman menettämisestä, hovioikeus toteaa seuraavan. K on väittänyt maksaneensa rakennustöiden tekemisestä Ylle sekä Sn pyynnöstä Yn aliurakoitsijoille FV GmbH:lle ja VL Oy:lle urakkasopimukseen perustuen ja lisä- töistä yhteensä 504.668,34 euroa. Hän on kertonut tehneensä maksusuoritukset ennakkoon, koska hän oli luottanut Yn vakavaraisuuteen ja kykyyn huolehtia velvoitteistaan. Yn ajauduttua konkurssiin rakennustyöt olivat kuitenkin jääneet keskeneräisiksi ja Kn mukaan töiden loppuunsaattamisesta oli aiheutunut hänelle vahinkona vaaditut 200.724 euroa. Jos hän olisi tiennyt oman pääoman menettämisestä keväällä 2009, hän ei olisi enää maksanut Ylle ennakkoon, vaan vasta jälkikäteen tehdyn työn mukaan taikka olisi purkanut sopimuksen. Hänellä ei ollut ollut sopimuksia FV GmbH:n ja VL Oy:n kanssa ja hän oli maksanut näille yhtiöille Sn pyynnöstä.

S on väittänyt, että rakennustyöt olivat tulleet valmiiksi ennen Yn konkurssia 13.10.2010 eikä hän ollut vastuussa FV GmbH:lle ja VL Oy:lle suoritetuista maksuista.

Todistaja KE on kertonut käyneensä rakennuskohteessa ensimmäisen kerran 21.12.2010. Rakennus ei tuolloin ollut valmis, sillä muun muassa sähkö- ja lvi-asennuksia, lattiaa, ulkoportaita, autotallia, pihatöitä ja katon varustelua ei ollut tehty loppuun. Hovioikeus katsoo asiassa erityisesti Kn ja KEn kertomuksilla sekä rakennuskohteesta esitettyjen valokuvien (K 14) perusteella selvitetyksi, että rakennustyöt eivät olleet Sn väittämällä tavalla valmistuneet ennen Yn konkurssia vaan olivat jääneet keskeneräisiksi.

Sn laiminlyönnin ja Klle aiheutuneen vahingon välillä ei kuitenkaan voi olla syy-yhteyttä, jos K ei olisi saanut tietoa oman pääoman menettämistä koskevasta kaupparekisterimerkinnästä, vaikka S olisi tehnyt siitä ilmoituksen.

K on kertonut käräjäoikeudessa tallennetussa kuulustelussaan selvittäneensä Yn tiedot kaupparekisteristä ennen sopimuksen tekemistä Yn kanssa ja katsoneensa rekisteritietoja ajoittain sen jälkeenkin. Sen sijaan Sn mukaan K ei ollut ollut kiinnostunut Yn taloudellisesta tilanteesta, mutta hän oli käynyt rakennustyömaalla seuraamassa työn edistymistä ja maksanut yhtiölle työn edistymisen mukaan.

Hovioikeus pitää tältä osin uskottavana Kn kertomusta. Sen puolesta puhuu ensinnäkin se, että urakkasopimus on ollut taloudellisesti merkittävä hanke ja K on maksanut urakkamaksuja huomattavia määriä ennakkoon, mihin nähden Klla on ollut aihetta selvittää urakoitsijaa koskevat tiedot. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi kaupparekisteritietojen selvittämistä voidaan pitää ilmeisenä keinona ottaen huomioon myös Kn ammatti asianajajana.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo selvitetyksi, K oli seurannut Yn kaupparekisteritietoja, mutta ei ollut saanut tietää Yn oman pääoman menettämisestä, koska S ei ollut tehnyt siitä rekisteri-ilmoitusta. K oli Yn taloudellisesta tilanteesta tietämättömänä maksanut ennakkoon Ylle ja Sn pyynnöstä Yn aliurakoitsijoille rakennustöiden suorittamisesta loppuun. Hovioikeus pitää jo lähtökohtaisesti ilmeisenä, ettei K olisi tehnyt ennakkomaksusuorituksia, jos hän olisi ollut tietoinen Yn taloudellisesta tilanteesta. Näin ollen Sn laiminlyönti tehdä rekisteri-ilmoitus on syy-yhteydessä Klle aiheutuneeseen vahinkoon.

Edellä todetusti jos hallituksen jäsen osakeyhtiölain vastaisella menettelyllään on aiheuttanut vahingon muulle henkilölle, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. S ei ole osoittanut menetelleensä huolellisesti.

Edellä lausutuilla perusteilla Sn on korvattava Klle keskeneräisten rakennustöiden loppuunsaattamista koskeva vahinko, joka on aiheutunut siitä, että S oli laiminlyönyt tehdä Yn oman pää- oman menettämistä koskevan ilmoituksen kaupparekisteriin.
Helsingin hovioikeus
Tuomio
Antamispäivä 13.3.2017
Nro xxx
Diaarinumero S xxx

Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 5.11.2015 nro xxx (liitteenä)

Asia:
Vahingonkorvausvelvollisuus

Valittaja DKn kuolinpesä

Vastapuoli IS

Asian käsittely hovioikeudessa

DKlle on myönnetty jatkokäsittelylupa 2.2.2016.

Kn avustaja on ilmoittanut Kn kuolleen ja Kn kuolinpesän osakkaiden jatkavan kanteen ajamista hovioikeudessa.

Hovioikeus on 13.12.2016 tehnyt pääkäsittelypäätöksestä tarkemmin ilmenevän käsittelyratkaisun ISn nimeämän uuden todistelun osalta.

Pääkäsittely on toimitettu 16.1.2017.


Valitus:

DKn kuolinpesä on toistaen käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta kanteesta ilmenevät vaatimukset perusteineen vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja IS velvoitetaan maksamaan sille vahingonkorvauksena 200.724 euroa korkoineen 31.1.2011 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista käräjäoikeudessa 38.315,39 euroa korkoineen ja että S velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 8.777,33 eurolla korkoineen.

S oli Y Oy Ltd:n (myöhemmin Y) omistajana ja hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä laiminlyönyt ilmoittaa Yn oman pääoman muuttumisesta negatiiviseksi osakeyhtiölain 20 luvun
23 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Säännöksen tavoitteena oli yhtiön taloudellista tilaa koskevan informaation välittäminen yhtiön intressitahoille. Kn oli Yn oman pääoman negatiivisuudesta tietämättömänä tehnyt 13.10.2008 Yn kanssa urakkasopimuksen hirsitalon rakentamisesta ja lisätyötilauksia sekä maksanut Ylle ja Sn pyynnöstä Yn aliurakoitsijoille FV GmbH:lle ja VL Oy:lle urakkasopimukseen perustuen yhteensä 362.200 euroa sekä sopimukseen kuulumattomista lisätöistä 142.468,34 euroa.

Yn oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008 ja joka tapauksessa 31.12.2008 päättyneen tilikauden aikana. Tilinpäätösten mukaan Yn oma pääoma oli ollut 31.12.2008 päättyneellä tilikaudella 12.107,04 euroa positiivinen ja 31.12.2009 päättyneellä tilikaudella 133.956,83 euroa negatiivinen. Yn kirjanpito oli 31.12.2008 päättyneellä tilikaudella tehty virheellisesti kirjaamalla totuuden vastaisesti 40.000 euron varastokirjaus ja kirjaamalla Kn maksama 150.000 euron ennakkomaksu yhtiön tuloksi 21.10.2008, vaikka ennakkomaksun mukaiset rakennustyöt oli aloitettu vasta vuonna 2009. Yn oma pääoma oli siten todellisuudessa ollut 150.842,96 euroa negatiivinen.

Yn liiketoiminnan koko ja sen tappiollisuus huomioon ottaen S oli ollut tietoinen yhtiön taloudellisesta tilanteesta koko ajan ja ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008. Hän oli myös ollut velvollinen seuraamaan yhtiön taloudellista tilannetta. Ylla oli ollut käynnissä vain muutama kohde eikä yhtiöllä ollut ollut rahavaroja. Urakkasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yhtiön taloudessa ei ollut tapahtunut mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut oman pääoman menettämisen 13.10. - 31.12.2008 välisenä aikana. Kn ei olisi allekirjoittanut urakkasopimusta, mikäli hän olisi tiennyt Yn oman pääoman olevan negatiivinen. S oli tullut tietoiseksi oman pääoman muuttumisesta negatiiviseksi viimeistään vuoden 2008 tilinpäätöksen allekirjoittamishetkellä 30.4.2009. Kn 30.4.2009 jälkeen suorittamat maksut ylittivät vaaditun vahingonkorvauksen määrän.

Y oli laskuttanut ja K oli maksanut Ylle 200.724 euroa enemmän kuin työsuorituksen arvo oli ollut urakkasopimuksen purkamishetkellä 26.11.2010, mikä vastasi rakennustyön valmiiksi saattamisen vaatiman työn arvoa. S oli laiminlyönyt tehdä rekisteri-ilmoituksen oman pääoman menettämisestä ennen 13.10.2008 tai viimeistään 30.4.2009. Laiminlyönti oli sen ajankohdasta riippumatta aiheuttanut Klle 200.724 euron suuruisen vahingon.

Käräjäoikeus oli perustanut tuomionsa seikkoihin, joihin S ei ollut vedonnut vastustamisensa tueksi. S ei ollut vedonnut siihen, että Kn ei olisi saanut urakkasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tapahtuneen oman pääoman menettämisen seurauksena pidättäytyä maksuista ennen kuin urakkasuoritus vastasi suoritettuja maksuja tai purkaa urakkasopimusta eikä siihen, että K ei olisi saanut tietoa oman pääoman menettämisestä rekisteri-ilmoituksen perusteella. Sen sijaan toisin kuin käräjäoikeus on lausunut, K oli kanteen 10.5.2011 perusteluissa esittänyt väitteen oikeudestaan pidättäytyä maksuista tai purkaa urakkasopimus oman pääoman menettämisen seurauksena. S oli myöntänyt oman pääoman olleen negatiivinen 31.12.2009 päättyneellä tilikaudella, mutta vedonnut siihen, ettei hän ollut voinut huomata sitä ennen tilinpäätöksen valmistumista 17.6.2010, minkä jälkeen K ei ollut enää maksanut Ylle, vaan suorassa sopimussuhteessa olleille FV GmbH:lle ja VL Oy:lle ja siitä syystä syy-yhteys Sn laiminlyönnin ja vahingon välillä puuttui.

Vastaus

IS on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. S on vedonnut käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin vastausperusteisiinsa.

Todistelu


Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiinsa. Kn kuolinpesä on vedonnut lisäksi käräjäoikeudessa esitettyyn todistaja Kn laatimaan kustannusarvioon.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on kuunneltu tallenne käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen kuolleen DKn kuulustelusta käräjäoikeudessa. Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa Istä sekä todistajina TKta ja MLta.


Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu sekä sovellettavat säännökset ja muut oikeusohjeet

DK on tehnyt 13.10.2008 Y Oy Ltd:n (Y) kanssa sopimuksen hirsitalon rakentamisesta 328.000 euron urakkahintaan. K on maksanut urakkasopimuksen piiriin kuulunteista töistä Ylle ja kahdelle muulle yhtiölle yhteensä 362.200 euroa sekä lisäksi erikseen tilaamistaan lisätöistä 142.468,34 euroa.

Y Oy on asetettu konkurssiin 13.10.2010. IS on ollut Yn hallituksen ainoa varsinainen jäsen.

Kn (sittemmin Kn kuolinpesä) on väittänyt, että Yn oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi jo ennen edellä mainitun urakkasopimuksen solmimista. S ei kuitenkaan ollut tehnyt oman pääoman negatiivisuudesta ilmoitusta kaupparekisteriin eikä K ollut siitä muutoinkaan tietoinen. Kn mukaan hän olisi oman pääoman negatiivisuudesta tietoisena purkanut urakkasopimuksen tai ainakin pidättäytynyt ennakkomaksuista. K on vaatinut, että S velvoitetaan korvaamaan hänelle vahingon, joka hänelle oli aiheutunut Sn laiminlyönnistä tehdä kaupparekisteriin merkintä oman pääoman menettämisestä.

Osakeyhtiön hallitukselle kuuluvasta velvollisuudesta tilanteessa, jossa yhtiön oman pääoma on negatiivinen, säädetään osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentissa. Sen mukaan yhtiön hallituksen on, jos se havaitsee,että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Hallituksen jäsenen vahingonkorvausvel- vollisuudesta säädetään osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentissa. Sen mukaan hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään muuten tätä lakia tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Pykälän 3 momentin mukaan vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti.

Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:ää koskevien esitöiden (HE 109/2005 vp) mukaan säännöksen vastaisen menettelyn seuraamukset ratkaistaan osakeyhtiölain vahingonkorvausta koskevien periaatteiden mukaan. Vahingonkorvauksen tuomitsemisen edellytyksenä on vahingon aiheutumisen lisäksi syy-yhteyden osoittaminen yhtiön johdon lainvastaisen menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä. Yhtiön hallitus voi havaita oman pääoman menettämisen joko tilinpäätöstä laatiessaan tai yhtiön toiminnan aikana esimerkiksi tavanomaisesta talousraportoinnista. Oman pääoman menettämistä koskevan ilmoituksen tarkoitus on julkistaa erityisesti yhtiön sidosryhmille yhtiön taloudellinen tilanne.

Kn on edellä todetusti väittänyt, että siinä tapauksessa, että hän olisi ollut tietoinen oman pääoman menettämisestä, hän olisi kieltäytynyt urakkahinnan maksamisesta ennakkosuorituksina tai purkanut urakkasopimuksen. Oikeudesta pidättyä täyttämästä sopimusta tai purkaa sopimus toisen sopijapuolen ennakoidun sopimusrikkomuksen johdosta säädetään kauppalaissa. Kauppalain 61 §:n 1 momentin mukaan jos sopijapuolen toiminta tai hänen taloudelliset olonsa osoittautuvat kaupanteon jälkeen sellaisiksi, että on painavia syitä olettaa hänen sopimusvelvoitteidensa jäävän olennaisilta osin täyttämättä, vastapuoli saa omalta osaltaan keskeyttää sopimuksen täyttämisen ja pidättyä suorituksestaan. Kauppalain 62 §:n mukaan jos on käynyt selväksi, että kaupan purkamiseen oikeuttava sopimusrikkomus tulee tapahtumaan, sopijapuoli saa purkaa kaupan jo ennen kuin sopimuksen täyttämisen aika on käsillä. Kaupan purku jää kuitenkin vaille vaikutusta, jos vastapuoli heti asettaa hyväksyttävän vakuuden sopimuksen täyttämisestä.

Oman pääoman menettäminen ja sen havaitseminen

Asiassa on ratkaistava ensinnä se, milloin Yn oma pääoma on muuttunut negatiiviseksi ja milloin S on tämän havainnut.

Tasekirjan (todiste K5) mukaan Yn oma pääoma on ollut 12.107,04 euroa positiivinen tilikauden 2008 päättyessä 31.12.2008. Hovioikeus katsoo selvitetyksi, että tase 31.12.2008 antaa väärän kuvan yhtiön oman pääoman tilanteesta. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että Kn tositepäiväkirjan (K 6) mukaan 21.10.2008 Ylle maksama 150.000 euroa on kirjattu yhtiön kirjanpitoon arvonlisäverollisena myyntinä, jolloin sen vaikutus yhtiön tulokseen on ollut 122.950 euroa. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että Y oli aloittanut Kn kohteen rakennustyöt vasta vuonna 2009, joten Kn maksama ennakkomaksu ei ole vastannut rakennushankkeeseen tehdyn työn määrää, eikä maksua olisi siten tullut kirjata tuloksi yhtiön kirjanpitoon vuodelle 2008. Tämän lisäksi tositepäiväkirjasta ilmenee, että toisesta keskeneräisestä rakennushankkeesta on tehty 40.000 euron varastokirjaus, joka ilmenee yhtiön taseesta vaihto-omaisuutena, eikä tälle kirjaukselle ole osoitettu olleen kirjanpitolain mukaista perustetta. Näin ollen Yn oma pääoma on tosiasiassa ollut tilikauden 1.1. - 31.12.2008 päättyessä 150.842,96 euroa negatiivinen.

Tasekirjasta (K 5) ilmenee, että Yn oma pääoma oli ollut 12.540,07 euroa edellisen tilikauden päättyessä 31.12.2007. Todistaja L on kertonut, että hänen laskelmiensa mukaan yhtiön toiminnan tappiollisuuden vuoksi oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi viimeistään toukokuussa 2008, jonka lopussa oma pääoma oli ollut 8.400 euroa negatiivinen. Heinäkuussa 2008 yhtiön oma pääoma oli ollut 94.054 euroa negatiivinen ja syyskuussa 2008 puolestaan 36.493 euroa negatiivinen. Oma pääoman negatiivisuus oli syyskuussa pienentynyt sen vuoksi, että ennakkomaksuja oli kir- jattu yhtiön tuloksi elokuussa 2008. Hovioikeus katsoo ottaen huomioon Yn oman pääoman suuruuden vuoden 2007 lopussa sekä todistaja Ln kertomuksesta ilmenevät seikat, että Yn oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi toukokuussa 2008.

S on väittänyt, että hän oli havainnut oman pääoman negatiivisuuden vasta, kun vuoden 2009 tilinpäätös oli laadittu kesäkuussa 2010. S on kertonut, että hän oli arvioinut Yn taloudellisen tilanteen positiiviseksi vuonna 2008, eikä hän muistanut oliko yhtiön oma pääoma ollut negatiivinen lokakuussa 2008. Yhtiöllä oli ollut vuonna 2008 käynnissä viisi rakennushanketta ja riittävästi rahavaroja käytössään. S oli toimittanut yhtiön asiakirjat kuukausittain kirjanpitäjälle, mutta ei muistanut kuinka usein yhtiön tilasta oli raportoitu hänelle. Hän ei ollut antanut kirjanpitäjälle mitään ohjeita kirjanpidon laatimista varten.

Hovioikeus toteaa, että Sllä on ollut Yn hallituksen ainoana jäsenenä yleinen ja jatkuva velvollisuus seurata yhtiön taloudellisen tilanteen kehittymistä. Sn kertoman perusteella on ilmeistä, että hänen oma käsityksensä yhtiön taloudellisesta tilanteesta oli perustunut siihen, että yhtiöllä oli ollut käytettävissään varoja juoksevien menojensa hoitamiseen. Tämä on kuitenkin perustunut pääasiassa yhtiön saamiin huomattaviin ennakkomaksuihin. Sn on täytynyt tulla tietoiseksi oman pääoman suuruudesta vuoden 2007 tilikauden päättyessä viimeistään tilinpäätöstä laadittaessa. Koska oma pääoma on ollut tilikauden 2007 lopussa vain 12.540,07 euroa, yhtiöllä on ollut Snkin kertoman mukaan vain viisi rakennushanketta ja sen toiminta on tosiasiassa ollut ollut tappiollista, hovioikeus katsoo, että Sn on täytynyt havaita oman pääoman negatiivisuus viimeistään kesällä 2008 eli ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008.

Onko Sn menettelystä aiheutunut vahinkoa ja onko hän toiminut huolellisesti?

S on laiminlyönyt osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa tehdä rekisteri-ilmoitus oman pääoman menettämisestä. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää syy-yhteyttä Sn osakeyhtiölain vastaisen menettelyn ja Klle aiheutuneen vahingon välillä. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää siten sitä, että Klle urakkasopimuksen laiminlyönnistä aiheutunut vahinko olisi jäänyt ainakin toteutunutta pienemmäksi, jos S olisi tehnyt rekisteri-ilmoituksen.

Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa todennut, ettei K ollut edes väittänyt, että hänellä olisi ollut oikeus purkaa urakkasopimus Yn taloudellisen tilanteen perusteella. K on kuitenkin kanteensa 10.5.2011 perusteissa väittänyt, että Sn laiminlyötyä rekisteri-ilmoituksen tekemisen, hän ei ollut saanut tietoa yhtiön oman pääoman menettämisestä, ja mikäli rekisteri-ilmoitus olisi tehty asianmukaisesti, hän olisi purkanut sopimuksen tai ainakin suorittanut maksuja tehdyn työn mukaisesti. K on myös haastehakemuksen täydennyksessä nimenomaisesti vedonnut siihen, että hänellä olisi ennakoidun sopimusrikkomuksen vuoksi ollut oikeus pidättyä omasta suorituksestaan, purkaa sopimus tai vaatia turvaava vakuus omalle suoritukselleen. Hovioikeus toteaa, että vaikka edellä mainittuja seikkoja ei ollut kirjattu käräjäoikeuden yhteenvetoon, ei K ollut nimenomaisesti luopunut näistä väitteistään. Näin ollen Kn kuolinpesä on voinut vedota näihin seikkoihin myös hovioikeudessa.

Arvioitaessa sitä, onko Klle aiheutunut vahinkoa siitä, ettei hän ollut pidättäytynyt ennakkosuorituksista tai purkanut sopimusta, koska ei ollut tiennyt Yn oman pääoman menettämisestä, hovioikeus toteaa seuraavan. K on väittänyt maksaneensa rakennustöiden tekemisestä Ylle sekä Sn pyynnöstä Yn aliurakoitsijoille FV GmbH:lle ja VL Oy:lle urakkasopimukseen perustuen ja lisä- töistä yhteensä 504.668,34 euroa. Hän on kertonut tehneensä maksusuoritukset ennakkoon, koska hän oli luottanut Yn vakavaraisuuteen ja kykyyn huolehtia velvoitteistaan. Yn ajauduttua konkurssiin rakennustyöt olivat kuitenkin jääneet keskeneräisiksi ja Kn mukaan töiden loppuunsaattamisesta oli aiheutunut hänelle vahinkona vaaditut 200.724 euroa. Jos hän olisi tiennyt oman pääoman menettämisestä keväällä 2009, hän ei olisi enää maksanut Ylle ennakkoon, vaan vasta jälkikäteen tehdyn työn mukaan taikka olisi purkanut sopimuksen. Hänellä ei ollut ollut sopimuksia FV GmbH:n ja VL Oy:n kanssa ja hän oli maksanut näille yhtiöille Sn pyynnöstä.

S on väittänyt, että rakennustyöt olivat tulleet valmiiksi ennen Yn konkurssia 13.10.2010 eikä hän ollut vastuussa FV GmbH:lle ja VL Oy:lle suoritetuista maksuista.

Todistaja KE on kertonut käyneensä rakennuskohteessa ensimmäisen kerran 21.12.2010. Rakennus ei tuolloin ollut valmis, sillä muun muassa sähkö- ja lvi-asennuksia, lattiaa, ulkoportaita, autotallia, pihatöitä ja katon varustelua ei ollut tehty loppuun. Hovioikeus katsoo asiassa erityisesti Kn ja KEn kertomuksilla sekä rakennuskohteesta esitettyjen valokuvien (K 14) perusteella selvitetyksi, että rakennustyöt eivät olleet Sn väittämällä tavalla valmistuneet ennen Yn konkurssia vaan olivat jääneet keskeneräisiksi.

Sn laiminlyönnin ja Klle aiheutuneen vahingon välillä ei kuitenkaan voi olla syy-yhteyttä, jos K ei olisi saanut tietoa oman pääoman menettämistä koskevasta kaupparekisterimerkinnästä, vaikka S olisi tehnyt siitä ilmoituksen.

K on kertonut käräjäoikeudessa tallennetussa kuulustelussaan selvittäneensä Yn tiedot kaupparekisteristä ennen sopimuksen tekemistä Yn kanssa ja katsoneensa rekisteritietoja ajoittain sen jälkeenkin. Sen sijaan Sn mukaan K ei ollut ollut kiinnostunut Yn taloudellisesta tilanteesta, mutta hän oli käynyt rakennustyömaalla seuraamassa työn edistymistä ja maksanut yhtiölle työn edistymisen mukaan.

Hovioikeus pitää tältä osin uskottavana Kn kertomusta. Sen puolesta puhuu ensinnäkin se, että urakkasopimus on ollut taloudellisesti merkittävä hanke ja K on maksanut urakkamaksuja huomattavia määriä ennakkoon, mihin nähden Klla on ollut aihetta selvittää urakoitsijaa koskevat tiedot. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi kaupparekisteritietojen selvittämistä voidaan pitää ilmeisenä keinona ottaen huomioon myös Kn ammatti asianajajana.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo selvitetyksi, K oli seurannut Yn kaupparekisteritietoja, mutta ei ollut saanut tietää Yn oman pääoman menettämisestä, koska S ei ollut tehnyt siitä rekisteri-ilmoitusta. K oli Yn taloudellisesta tilanteesta tietämättömänä maksanut ennakkoon Ylle ja Sn pyynnöstä Yn aliurakoitsijoille rakennustöiden suorittamisesta loppuun. Hovioikeus pitää jo lähtökohtaisesti ilmeisenä, ettei K olisi tehnyt ennakkomaksusuorituksia, jos hän olisi ollut tietoinen Yn taloudellisesta tilanteesta. Näin ollen Sn laiminlyönti tehdä rekisteri-ilmoitus on syy-yhteydessä Klle aiheutuneeseen vahinkoon.

Edellä todetusti jos hallituksen jäsen osakeyhtiölain vastaisella menettelyllään on aiheuttanut vahingon muulle henkilölle, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. S ei ole osoittanut menetelleensä huolellisesti.

Edellä lausutuilla perusteilla Sn on korvattava Klle keskeneräisten rakennustöiden loppuunsaattamista koskeva vahinko, joka on aiheutunut siitä, että S oli laiminlyönyt tehdä Yn oman pää- oman menettämistä koskevan ilmoituksen kaupparekisteriin.

Vahingon määrä

K on vaatinut vahingonkorvauksena kaikkiaan 200.724 euroa. Vahingonkorvauksen määrä on laskettu sen perusteella, paljonko rakennuksen valmiiksi saattaminen on maksanut.
K on tehnyt Yn kanssa sopimuksen hirsitalon rakentamisesta avaimet käteen -periaatteen mukaisesti urakkahintaan 328.000 euroa. K oli tilannut Ylta lisätöinä muun muassa rakennusluvan sau- nalle, pihatyöt, autotallin, porakaivon ja ulkoterassit. K on maksanut Ylle, FV GmbH:lle ja VL Oy:lle urakkasopimukseen perustuen yhteensä 362.200 euroa sekä lisätöistä 142.468,34 euroa, yhteensä 504.668,34 euroa.

Hovioikeus katsoo todistaja Kn arvioimalla tavalla, että jo suoritetulla määrällä 504.668,34 euroa sopimuksen mukainen rakennus lisätöineen olisi pitänyt tulla valmiiksi. Nyt näin ei ole tapahtunut ja korvattavan vahingon määränä voidaan pitää rakennuksen urakkasopimuksen ja sovittujen lisätöiden loppuunsaattamisesta aiheutunutta ylimääräistä kustannusta. Klla on näyttövelvollisuus vahingon määrästä ja siitä, että hänen vaatimuksensa vastaa suoritusta, jonka tekemisestä hän on sopinut Yn kanssa.

K on väittänyt rakennustöiden loppuunsaattaminen maksaneen 200.724 euroa ja esittänyt kustannuksista tositteita. Hän ei ole kuitenkaan eritellyt tarkemmin, mitä rakennustöitä loppuunsaattamisen yhteydessä oli tehty. Todistaja K on laatinut rakennustöiden loppuunsaattamisesta kustannusarvion, jonka mukaan loppuunsaattamiskustannusten määrä olisi 187.000 euroa. Klla ei ollut kustannusarviota laatiessaan ollut käytettävissään urakkasopimusta (K 2) ja hän on kustannusarviossaan käyttänyt rakennustöistä osin eri nimikkeitä kuin urakkasopimuksessa on käytetty. Kn arvion mukaan kyseisen hirsitalon rakentamiskustannukset olisivat 350.000 euroa. Hän on laskenut kustannusarviossa työn hinnaksi 30 euroa tunnilta. Takan kustannusta ei ollut laskettu arvioon mukaan.
K ei ole myöskään ottanut huomioon parven rakentamisen osuutta kustannusarviossaan. Hovioikeus katsoo, että Kn tekemä arvio voidaan ottaa vahingonkorvauksen suuruutta arvioitaessa lähtökoh- daksi. Kn kustannusarviosta tulee kuitenkin ensin vähentää sellaiset kustannusarvioon sisältyvät rakennustyöt, joiden tekemisestä ei ollut sovittu urakkasopimuksessa tai muutoin lisätöinä.

Urakkasopimuksen (K 2) liitteessä 1 on eritelty tarkemmin mitä materiaaleja rakennustyössä tuli käyttää ja todettu, että saunan kiuas, kaivo, viemäri, sadevesiviemäri, tie rakennuspaikalle, räjäytystyöt, tontin tasaus, takka, savupiippu, kiinteät kalusteet ja kodinkoneet, rakennusjätteen vienti pois tontilta, loppusiivous, maisemointityöt ja muu pihavarustus eivät kuuluneet avaimet käteen -toimitukseen. K on kertonut, että muun muassa keittiön rakentaminen ei ollut kuulunut urakkasopimukseen, eikä siitä ole väitettykään sovitun erikseen. KEn tekemästä kustannusarviosta on keittiön lisäksi samasta syystä vähennettävä pintavesikourut, alustatilan puhdistus, pysäköintipaikkojen teko, purkujätteen poisvienti, salaojat ja salaojakaivot, puut ja pensaat, ulkovarusteet, loppusiivous, sähkökiuas ja pesutilojen kiinteät kalusteet, joiden osuus kustannusarviossa on yhteensä noin 24.000 euroa.

S ei ole kiistänyt, etteikö lisätöinä ollut sovittu pihatöiden, autotallin, porakaivon ja ulkoterassin rakentamisesta. Hovioikeus katsoo, että S on vastuussa näiden töiden loppuunsaattamiskustannuksista. K on väittänyt, että parven rakentaminen oli kuulunut urakkasopimukseen. Sn mukaan parven rakentamiselle ei ollut ollut rakennuslupaa. Urakkasopimuksen (K 2) mukaan rakennus on kuitenkin kaksikerroksinen, eikä siitä muutoinkaan ilmene, että parven rakentaminen ei olisi ollut osa sopimusta. Hovioikeus katsoo, että parven rakentaminen on kuulu- nut urakkasopimukseen.

Todistaja KEn laatimasta kustannusarviosta ilmenee, mitä toimenpiteitä rakennuksen loppuunsaattaminen edellyttää. Kustannusarviosta puuttuu parvitilan rakentamisen kustannukset, joiden osuus 10.000 euroa tulee lisätä arvioon. Kustannusarvio sisältää kuitenkin myös sellaisia toimenpiteitä, joita ei ole sisältynyt alkuperäiseen urakkasopimukseen tai tilattuihin lisätöihin. Nämä kustannukset on vähennettävä korvattavan vahingon määrästä ja enemmän selvityksen puuttuessa hovioikeus arvioi vähennettävien kustannusten määräksi noin 25.000 euroa. Hovioikeus arvioi korvattavan vahingon määräksi 175.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

S on hävinnyt asian. K on voittanut asian vahingonkorvausvaatimuksen perusteen osalta ja Kn vaatimuksen määrän hyväksymättä jäänyt osuus on koskenut vain harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. S on siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n, 3 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan kokonaisuudessaan Kn ja tämän kuolinpesän oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Sllä ei ole ollut huomautettavaa oikeudenkäyntikulujen määrästä.


Tuomiolauselma


Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

Käräjäoikeuden 21.5.2012 antamaa yksipuolista tuomiota nro 12/27726 muutetaan siten, että IS velvoitetaan suorittamaan DKn kuolinpesälle vahingonkorvauksena 200.724 euron sijasta
175.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2011 lukien. Vahingonkorvauksen määrästä tulee vähentää Kn kuolinpesälle Y Oy Ltd:n konkurssissa mahdollisesti maksettava jako-osuus.

IS velvoitetaan suorittamaan DKn kuolinpesälle korvaukseksi oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista käräjäoikeudessa 38.315,39 euroa ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 8.777,33 euroa. Korvauksille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

ISn oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 12.5.2017.

Helsingin hovioikeuden puolesta:


Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos TO
hovioikeudenneuvos JH määräaikainen hovioikeudenneuvos JK


Ratkaisu on yksimielinen.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS
2. osasto
käräjätuomari JH
UffE_
(Helsingin hovioikeuden.!llt­
kaisu asiassa 4Jf"p/3Z.)
Kantaja DK

TUOMIO xxx

5.11.2015 L xxx

elo Aatsto J Oy/AA EH


Vastaaja

Asia Vireille

IS
Switzerland Vahingonkorvausvelvollisuus
28.8.2012 Viite: xxx

YKSIPUOLINEN TUOMIO

Käräjäoikeus on 21.5.2012 antanut asiassa yksipuolisen tuomion ja päätöksen nro xxx. Yksipuolisella tuomiolla käräjäoikeus on velvoittanut lSn maksamaan DKlle osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisena ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuneena vahingonkorvauksena 200.724 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2011 lukien.

S on 28.8.2012 hakenut takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon.

TÄYTÄNTÖÖNPANON KESKEYTTÄMINEN

Käräjäoikeus on Sn vaatimuksesta 29.8.2012 päätöksellään nro
xxx keskeyttänyt yksipuolisen tuomion täytäntöönpanon.

ASIAN RIIDATONTA TAUSTAA

K on tehnyt Y Oy Ltd:n (myöhemmin "Y") kanssa sopimuksen 150 neliömetrin suuruisen hirsitalon rakentamisesta "avaimet käteen" -periaatteella 13.10.2008. Sopimuksen mukainen urakkahinta on ollut 328.000 euroa. K on maksanut Ylle ja FV GmbH:lle ja VL Oy:lle urakkaan kuuluneista töistä yhteensä 362.200 euroa.

Urakkasopimuksessa sovitun kiinteähintaisen urakan lisäksi K on tilannut lisätöitä. Lisätöihin on kuulunut rakennusluvan hakeminen saunalle sekä pihatyöt, autotalli, porakaivo ja ulkoterassit perustuksineen. Näistä lisätöistä K on maksanu,,t 142.468,34

euroa. 2
Y oli asetettu konkurssiin 13.10.2010.

K on purkanut urakkasopimuksen 26.11.2010. S oli Yn hallituksen ainoa varsinainen j!3seri:_
KANNENASTAUS TAKAISINSAANTIHAKEMUKSEEN


Vaatimukset


Perusteet

DK on vaatinut, että Helsingin käräjäoikeuden 21.5.2012 antama yksipuolinen tuomio nro xxx pysytetään voimassa ja S velvoitetaan
1,suorittamaan osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuneen vahingon korvauksena 200.742 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 31.1.2011 lukien, sekä
2.korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa 38.315,39 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Yn hallitus oli havaittuaan yhtiön pääoman olevan negatiivisen jättänyt tekemättä tahallaan tai huolimattomuudesta osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisen rekisteri-ilmoituksen. Hallituksen laiminlyönnistä oli aiheutunut Klle vahinkoa. Sekirkine yhtiön hallituksen ainoana jäsenen oli osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n perusteella vastuussa laiminlyönnistä Klle aiheutuneesta vahingosta.

Y oli asetettu konkurssiin 13.10.2010. Tilikauden 1.1.-31.12.2008 päättyessä oma pääoma oli ollut 12.107,04 euroa positiivinen.Seuraavan tilikauden 1.1.-31.12.2009 päättyessä yhtiön oma pääoma oli ollut 133.956,83 euroa negatiivinen. Yhtiön oma pääoma oli ollut negatiivinen jo 31.12.2008 päättyneen tilikauden aikana ennen urakkasopimuksen allekirjoittamista 13.10.2008. Viimeistään yhtiön omapääoma oli ollut negatiivinen keväällä 2009.

Yn hallitus ei ollut tehnyt yhtiön oman pääoman muuttumisesta negatiiviseksi osakeyhtiölain edellyttämää rekisteri-ilmoitusta eikä myöskään ilmoittanut Klle suoraan yhtiön oman pääoman menettämistä. K oli luottaen yhtiön vakavaraisuuteen jatkanut urakkasopimukseen ja lisätöihin perustuvien, etupainotteisten maksujen suorittamista rekisteri-ilmoituksen laiminlyönnin jälkeen, mistä oli aiheutunut hänelle korvattavaksi vaadittu vahinko.

S oli velvollinen korvaamaan Klle aiheutuneena vahinkona ilmoituksen laiminlyönnistä urakan ja lisätöiden loppuunsaattamisesta aiheutuvat menot ja / tai urakkasopimuksen purkuhetkellä liikaa maksettuna suorituksena 200.742 euroa. K oli maksanut suorituksia etupainotteisesti. Hirsitalo ei ollut ollut sopimuksen purkuhetkellä läheskään valmis.

VASTAUS/TAKAISINSAANTIHAKEMUS


Vaatimukset


Perusteet


EDITIORATKAISU

lS on vaatinut, että häntä vastaan Helsingin käräjäoikeuden 21.5.2012 antama yksipuolinen tuomio nro xxx kumotaan sen täytäntöönpano välitoimena keskeytetään, häntä vastaan nostettu kanne hylätään kokonaisuudessaan ja K velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 11.800 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua asian ratkaisusta lukien.

Yn hallituksella ei ollut ollut osakeyhtiölakiin perustuvaa velvollisuutta 31.12.2009 vallinneessa tilanteessa tehdä kaupparekisteri-ilmoitusta yhtiön oman pääoman menettämisestä. Jos katsottiin, että ilmoitusvelvollisuus oli ollut, S ei ollut rikkonut osakeyhtiölakia tahallaan tai huolimattomuudesta.

Yn hallitus/S ei ole havainnut oman pääoman negatiivisuutta kesken tilikauden. Yn vuotta 2009 koskeva tilikausi oli päättynyt 31.12.2009. Tilikautta koskeva tilinpäätös oli laadittu kesäkuussa 2010. Ylla oli vielä marraskuussa 2009 ollut tuloutettavia ennakkomaksuja suhteellisen runsaasti, joten sen oma pääoma ei ollut voinut muodostua tuolloin negatiiviseksi. Joulukuussa 2009 Y oli palauttanut ennakkomaksuja 40.000 euroa ja· vastaavasti tulouttanut niitä 36.000 euroa. Tilikausi oli muodostunut vastoin odotuksia tappiolliseksi.

Klle ei ollut syntynyt vahinkoa Sn väitetyn laiminlyönnin seurauksena. Urakan kohde oli ollut täysin valmis siinä vaiheessa, kun urakkasopimus oli purettu. Joka tapauksessa K oli tehnyt kaikki urakkasopimukseen ja lisätöihin perustuvat suoritukset Ylle aikana, jolloin yhtiön talous oli kunnossa tai Yn hallitus ei ollut ainakaan voinut havaita oman pääoman olevan negatiivinen ennen tilinpäätöksen 31.12.2009 valmistumista vuoden 2010 puolella. Syy-yhteyttä väitetyn vahingon ja Sn menettelyn välillä ei ole.

K hankki palveluita myös kahdelta muulta yritykseltä, FV GmbH ja VL Oy:ltä. Kn suorituksilla FVle ja VL Oy:lle ei ole oikeudellista merkitystä tämän asian arvioinnissa. Asiassa on kyse yksinomaan Yn ja Kn välisestä sopimuksesta.

Korvausvaatimus oli määrältään liiallinen. Urakan kohdetta oli laajennettu alunperin sovitusta. Sen loppuunsaattaminen ei tullut maksamaan korvauksena vaadittua määrää. K on jättänyt tekemättä jääneeksi väitetyt työt täysin vailla yksilöintiä. ·

Käräjäoikeus on 2.5.2015 ja 14.11.2014 antamillaan päätöksillä velvoittanut Kn pyynnöstä Y Oy Ltd:n konkurssipesän pesänhoitajan asianajaja ANn tuomaan oikeuteen hallussaan olevat Y Oy Ltd:n kuukausituloslaskelmat ja taseet, välitilinpäätökset, pääkirjan ja tilintarkastajan tarkastuskertomukset sekä kirjanpidon tositemateriaalit tilikausilta 2008-2009. K on velvoitettu suorittamaan Y Oy Ltd:n konkurssipesälle korvaukseksi asiakirjojen toimittamisesta oikeuteen vaaditut 774 euroa.Pesänhoitaja on toimittanut asiakirjat oikeuteen siltä osin kuin ne olivat hänen hallussaan.

AVUSTAJAN VAPAUTTAMINEN TEHTÄVÄSTÄÄN

Käräjäoikeus on 10.2.2015 antamallaan päätöksellä vapauttanut asianajaja PTn toimimasta lSn oikeudenkäyntiavustajana tässä asiassa 4.2.2015 lukien. Asianajaja T on pyytänyt vapauttamista avustajan tehtävästään luottamuspulaan vedoten eikä S ole vastustanut pyyntöä.

S ei ole hankkinut itselleen uutta oikeudenkäyntiavustajaa tähän asiaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Yn kaupparekisteriote
2. Urakkasopimus
3. Maksutositteet
4. Yn tuloslaskelma
5. Yn tasekirja v. 2008
6. Tositepäiväkirja v. 2008
7. Tositepääkirja v. 2008
8. Tositepäiväkirja v. 2009
9. Tositepääkirja v. 2009
10. Kn ottamia valokuvia kohteesta
11. Sopimus lamellihirsikehikosta
12. Yhtiön kirjanpitoaineisto tositteineen v. 2008
13. Yhtiön kirjanpitoaineisto tositteineen v. 2009
14. Valokuvaliite
15. tositteet loppuunsaattamiskustannuksista

Kantajan henkilötodistajat

1. DK todistelutarkoituksessa
2. TK
3. ML

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Osapuolten välinen talourakkasopimus
2. jäljennös pääpiirustuksista
3. Yn tuloslaskelmat ja taseet vuosina 2008-2009 ja tase-erittelyt
4. Lainhuutotodistus M -nimisestä kiinteistöstä 507-411-2-62
5. Kiinteistörekisteriote M -nimisestä kiinteistöstä
6. Kantajan 1.10.2009 hankkimat uudet pääpiirrustukset
7. Jakoluettelon vahvistamista koskeva päätös 7.11.2013 ja Y Oy

Ltd:n jakoluettelo 31.10.2013 5
Vastaajan henkilötodistajat

1 YS todistelutarkoituksessa
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut Sovellettavat säännökset ja riidan kohde

Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaan hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus, jos yhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen.

Osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:n 2 momentin hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään osakeyhtiölakia rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Saman pykälän 3 momentin mukaan vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti.

Tässä asiassa on kysymys siitä, että kantajana oleva K on tehnyt Y Oy Ltd -nimisen yhtiön (Y) kanssa sopimuksen 150 neliömetrin suuruisen hirsitalon rakentamisesta "avaimet käteen"
-periaatteella 13.10.2008. Myöhemmin K on tilannut yhtiöltä myös lisätöitä urakkaan liittyen. K on maksanut alkuperäiseen urakkaan kuuluneista töistä yhteensä 362.200 euroa ja lisätöistä 142.468,34 euroa.

Kanteen mukaan alkuperäisen urakkasopimuksen mukaisia ja lisätöihin perustuneita laskuja on maksettu etupainotteisesti ennen kuin niitä koskevia töitä oli vielä tehty. Kanteessa on myös väitetty, että yhtiön oma pääoma oli ollut negatiivinen jo ennen urakkasopimuksen laatimista ja viimeistään vuonna 2009. Kanteessa on edelleen väitetty, että K ei olisi jatkanut etupainotteisten suoritusten tekemistä, jos hän olisi saanut tietää, että Yn oma pääoma oli menetetty.

Asiassa on riidatonta, että yhtiön oma pääoma on menetetty viimeistään vuonna 2010, minkä jälkeen yhtiö on asetettu konkurssiin 13.10.2010.

Asiassa on siten ratkaistava ensinnäkin kysymys siitä, milloin yhtiön oma pääoma on tosiasiassa menetetty ja milloin yhtiön hallituksen ainoan jäsenen Sn oli tullut havaita tämä seikka. Mikäli katsotaan, että S on laiminlyönyt tehdä ilmoituksen oman pääoman menettämisestä, tulee arvioitavaksi onko tästä Sn menettelystä aiheutunut kantajalle vahinkoa. Mikäli Sn menettelyn ja Klle aiheutuneen vahingon välillä katsotaan olevan syy-yhteys, tulee arvioitavaksi tämän vahingon määrä.

Näyttö
lS on kertonut olevansa koulutukseltaan insinööri. Hänen mukaansa yhtiön kirjanpidosta oli vastannut erillinen kirjanpitoyhtiö eikä hän osannut itse kertoa yhtiön kirjanpidosta. Hän ei ollut ollut tietoinen siitä, että yhtiö olisi menettänyt osakepääomansa. Mikäli näin olisi käynyt, hän oli luottanut siihen, että kirjanpitäjä tekee tarvittavat ilmoitukset. Hän ei ole osannut kertoa kirjanpitoon tehdyistä kirjauksista enemmälti.

Sn mukaan rakennustyöt oli aloitettu heti urakkasopimuksen tekemisen jälkeen. Työt olivat päässeet kunnolla vauhtiin kuitenkin vasta kesällä 2009, kun tarvittavat rakennusluvat oli saatu. Viimeiset urakkaan liittyvät työt oli tehty elokuussa 2010. Urakka oli Sn mukaan saatettu täysin loppuun. K ei ollut maksanut mistään tekemättä jääneestä työstä.

DK on kertonut, että urakkasopimuksen mukaiset työt olivat alkaneet vasta vuoden 2009 kesällä, vaikka K oli maksanut urakasta tuossa vaiheessa jo 215.000 euroa. Urakkasopimus oli tehty yksin Yn kanssa, vaikka hän oli suorittanut joitain urakkasopimuksen mukaisia muillekin yhtiöille Sn nimenomaisesta pyynnöstä. K oli urakkasopimuksen mukaisesti ja Sn pyynnöstä maksanut Ylle urakkaan liittyneitä suorituksia ennakollisesti ennen kuin Y oli tosiasiassa tehnyt näihin suorituksiin liittyneitä töitä. Urakka oli ollut vasta noin puolivalmis siinä vaiheessa, kun urakkasopimus on purettu 26.11.2010.

Kn mukaan hän olisi lopettanut urakkaan perustuvien laskujen maksamisen välittömästi, jos olisi saanut tietää, että Yn oma pääoma oli menetetty. K oli omalla kustannuksellaan saattanut urakkaan liittyneet työt loppuun urakkasopimuksen purkamisen jälkeen. Urakkasopimuksen purkamisen jälkeen aiheutuneet töiden loppuunsaattamiskustannukset olivat olleet hänen mukaansa noin
200.000 euroa.

Todistaja ML on kertonut perehtyneensä Yn kirjanpitoon tilikausien 2008 ja 2009 osalta. Hänen mukaansa muun muassa Kn urakasta saadut ennakkomaksut vaikuttivat kirjatun kirjanpitoon väärin tilikaudella 2008. Kyseiset ennakkomaksut oli tuloutettu kirjanpitoon, vaikka niitä koskevia töitä ei ilmeisesti ollut vielä tehty. Mikäli kirjanpito olisi tehty oikein, yhtiön oma pääoma olisi ollut tilikaudelta 2008 negatiivinen noin 150.000 euroa.

Todistaja TK on kertonut urakan valmiusasteesta purkuhetkellä. Hän oli käynyt urakkasopimuksen purkamisen jälkeen rakennustyömaalla ja laatinut arvion urakan loppuunsaattamiskustannuksista. Hänen arvionsa mukaan urakan loppuunsaattaminen ja todettujen rakennusvirheiden korjaaminen olisi maksanut 187.414 euroa.

Kirjallisina todisteina esitettyjen tilinpäätösasiakirjojen mukaan Yn

oma pääoma on ollut tilikaudella 1.1.2008-31.12.2008 positiivinen 12.107,04 euroa ja tilikaudella 1.1.2009-31.12.2009 negatiivinen 133.956'.8 euroa. Vuoden 2008 tositepäiväkirjasta käy ilmi, että Kn lokakuussa 2008 suorittama 150.000 euron maksu on kirjattu yhtiön tuloksi.

K on kertonut ja kirjallisina todisteina esitetyistä maksutositteista ilmenee, että K on maksanut Ylle 8.1.2009 40.000 euroa, 11.5.2009 52.200 euroa, 28.6.2010 45.000 euroa ja 12.8.2010 50.000 euroa. Kn mukaan nämä suoritukset ovat olleet urakkasopimuksen mukaisia maksuja.

Kn kertomuksesta ja maksutositteista ilmenee lisäksi, että K on maksanut Ylle 25.4.2009 5.000 euroa, 11.5.2009 6.100 euroa, 31.8.2009 noin 36.000 euroa, 11.9.2009 noin 40.000 euroa ja 28.6.2010 noin 49.000 euroa. Kn mukaan nämä suoritukset ovat olleet lisätöihin perustuneita maksuja.

Johtopäätökset

Oman pääoman menettäminen ja Sn vastuu

S ja K ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että kysymyksessä olevan rakennusurakan työt ovat käynnistyneet varsinaisesti vasta kesällä 2009. S ei ole esittänyt asiassa selvitystä siitä, miksi Kn urakkaan liittyvä 150.000 euron suoritus on tästä huolimatta kirjattu yhtiön kirjanpidossa yhtiön tuloksi vuodelle 2008. Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo, että kyseinen suoritus on kirjattu kantajan väittämin tavoin väärin yhtiön kirjanpitoon. Tämä seikka huomioon ottaen yhtiön oma pääoma on ollut tosiasiassa vuonna 2008 negatiivinen.

Tilinpäätös vuodelta 2008 on valmistunut keväällä 2009. Käräjäoikeus toteaa, että Sn olisi tullut yhtiön hallituksen jäsenenä viimeistään tuolloin havaita edellä mainittu virheellinen kirjaus ja se seikka, että yhtiön oma pääoma oli tosiasiassa menetetty. Sn olisi tuolloin tullut tehdä osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n mukainen rekisteri-ilmoitus oman pääoman menettämisestä.

Asiassa on jäänyt tarkemmin selvittämättä, milloin yhtiön oma pääoma on menetetty. Käräjäoikeus toteaa, ettei asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että S olisi tiennyt tai että hänen olisi pitänyt tietää yhtiön oman pääoman menettämisestä kesken vuoden 2008 tilikauden.
Käräjäoikeus katsoo, ettei asiassa ole näytetty Sn tienneen tai että hänen olisi pitänytkään tietää, että oma pääoma oli menetetty siinä vaiheessa, kun hän oli tehnyt yhtiön puolesta kysymyksessä olevaa urakkasopimusta tai muutenkaan aikaisemmin kuin tilinpäätös vuodelta 2008 oli valmistunut.

S on osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:n mukaan vastuussa tahallisesta tai huolimattomasta osakeyhtiölain vastaisesta menettelystään, ellei hän osoita menetelleensä huolellisesti.

Käräjäoikeus toteaa, ettei asiassa ole näytetty Sn tahallisesti jättäneen ilmoittamatta yhtiön oman pääoman menettämistä. S ei ole kuitenkaan myöskään osoittanut menetelleensä asiassa huolellisesti. Hänen on siten katsottava olevan vastuussa siitä vahingosta, joka hänen osakeyhtiölain vastaisesta menettelystään on aiheutunut. Klle aiheutunut vahinko ja syy-yhteys.

Vastaaja on kiistänyt kanteen myös sillä perusteella, että kantajalle mahdollisesti aiheutunut vahinko ei ole ollut syy-yhteydessä vastaajan menettelyyn.

Sn vahingonkorvausvastuuta asiassa on arvioitava tavanomaisin vahingonkorvausoikeudellisin kriteerein. Hallituksen esityksen 109/2005 mukaan vahingonkorvauksen tuomitsemisen edellytyksenä on vahingon aiheutumisen lisäksi syy-yhteyden osoittaminen johdon lainvastaisen menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä.

Edellä mainitusta johtuen osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n mukainen rekisteri-ilmoituksen tekemisvelvollisuus voidaan nähdä erityisen tärkeäksi uusille sopimuskumppaneille, jotka voivat sen perusteella tehdä päätöksiä siitä kannattaako kyseisen yhtiön kanssa tehdä sopimusta. Sen sijaan säännöksen merkitys voidaan nähdä vähäisemmäksi olemassa olevien sopimuskumppanien kannalta. Nämä sopimuskumppanit ovat lähtökohtaisesti sidottuja aikaisemmin laadittuun sopimukseen riippumatta yhtiön taloudellisen tilanteen muuttumisesta.

Mikäli sopimus on tehty tilanteessa, jossa ilmoitusvelvollisuus on laiminlyöty, voi hallituksen jäsen olla vastuussa sopimuksen tekemisestä sopimuskumppanille aiheutuneesta vahingosta. Tällaisen vahingon voidaan katsoa olevan syy-yhteydessä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin.

Edellä mainituin perustein käräjäoikeus on katsonut tässä asiassa, ettei ilmoitusvelvollisuutta ollut laiminlyöty ennen urakkasopimuksen tekemistä, vaan vasta urakkasopimuksen voimassaolon aikana.
Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ei ole siten vaikuttanut urakkasopimuksen tekemiseen.

Kanteen mukaan kantaja ei olisi suorittanut urakkasopimukseen tai lisätöihin perustuneita suorituksia vastaajalle enää lainkaan, jos kantaja olisi saanut tietää oman pääoman menettämisestä. Käräjäoikeus toteaa, ettei urakkasopimuksesta ilmene eikä kantaja ole edes väittänyt, että kantajalla olisi ollut oikeutta purkaa urakkasopimusta vastaajan taloudellisen tilanteen perusteella. Käräjäoikeus toteaa, että kantaja olisi ollut sidottu urakkasopimukseen siitä huolimatta, että vastaaja olisi täyttänyt ilmoitusvelvollisuutensa vuonna 2009 urakkasopimuksen laatimisen jälkeen. Kantajalle urakkasopimuksesta mahdollisesti aiheutunut vahinko ei siten ole syy-yhteydessä vastaajan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin eikä vastaaja siten ole vastuussa kantajalle siitä vahingosta, joka on aiheutunut kantajan maksettua Ylle urakkasopimukseen perustuvia maksuja töistä, jotka ovat mahdollisesti jääneet joiltain osin tekemättä tai jotka on tehty 9 virheellisesti.

Asiassa on otettava kuitenkin huomioon, että kantaja on tilannut Ylta huomattavan määrän lisätöitä urakkasopimuksen laatimisen jälkeen. Asiassa on selvitetty, että kantaja on maksanut lisätöistä Ylle 25.4.2009 5.000 euroa, 11.5.2009 6.100 euroa, 31.8.2009 noin 36.000 euroa, 11.9.2009 noin 40.000 euroa ja 28.6.2010 noin 49.000 euroa. K on kertonut, että urakkasopimuksen ulkopuolisia töitä oli tehty ja hän oli maksanut näistä lisätöistä Ylle aina, kun Y oli toimittanut niitä koskevia laskuja.

Asiassa on riidatonta, että että urakkasopimukseen kuuluneina lisätöinä oli sovittu rakennusluvan hakemisesta saunalle ja pihatöistä sekä autotallin, porakaivon ja ulkoterassien rakentamisesta. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, milloin kantaja on tilannut kyseessä olevat lisätyöt vastaajalta.

Edellä mainituin tavoin S ja K ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että rakennustyöt ovat käynnistyneet varsinaisesti vasta kesällä 2009. Kn mukaan lisätöistä on sovittu vaiheittain urakan etenemisen mukaan. Näin ollen edellä mainituista lisätöistä ainakin suurimmilta osin on katsottava sovitun vasta sen jälkeen, kun Sn olisi jo tullut tehdä ilmoitus oman pääoman menettämisestä keväällä 2009 vuoden 2008 tilinpäätöksen valmistuttua.

Todistaja KE on kertonut, että autotallia koskevia töitä ei ollut saatettu loppuun Yn toimesta. Sen sijaan ulkoterassit olivat suurimmilta osin valmiita. Autotallin osalta valmiina oli ulkokehikko ja lattia. Työt olivat tältä osin kuitenkin viimeistelemättömiä ja esimerkiksi autotallin ovi puuttui kokonaan. Myös autotallin tekniset laitteet olivat puutteellisesti asennettu. Autotallin osalta töitä oli siten merkittäviltä osin Kn mukaan vielä tekemättä. Muiltakin osin sovittuja lisätöitä oli joiltain osin vielä tekemättä.

S on kertonut, että kaikki tilatut lisätyöt oli tehty ja maksettu.

Käräjäoikeus toteaa asiassa tulleen näytetyksi, että sovituista lisätöistä oli ollut osa vielä tekemättä siinä vaiheessa, kun urakkasopimus on purettu. Lisätöistä on myös sovittu sen jälkeen, kun Sn olisi tullut tehdä ilmoitus oman pääoman menettämisestä. Sn korvausvastuu edellyttää kuitenkin lisäksi, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen on ollut syy-yhteydessä Klle maksetuista ja tekemättä jääneistä lisätöistä aiheutuneeseen vahinkoon.

Kn mukaan hän olisi lopettanut yhteistyön välittömästi, jos hän olisi saanut tietää, että yhtiö oli menettänyt oman pääomansa.Käräjäoikeus toteaa, ettei Klla ole ollut mitään velvollisuutta ilmoittaa oman pääoman menettämisestä Slle. Asiassa on siten ratkaisevaa, olisiko K saanut tietää osakepääoman menettämistä kesken urakan, jos S olisi tehnyt osakeyhtiölain edellyttämän rekisteri-ilmoituksen. Käräjäoikeus toteaa, ettei tästä seikasta ole esitetty asiassa selvitystä eikä K ole edes väittänyt, että hän olisi saanut tietää osakepääoman menettämisestä pelkän rekisteri-ilmoituksen perusteella.

Käräjäoikeus toteaa, että asiassa on sinänsä näytetty, että kantajalle on aiheutunut vahinkoa siitä, että maksetut lisätyöt ovat osittain jääneet tekemättä. Uskottavana on sinänsä myös pidettävä sitä kantajan väitettä, että hän olisi lopettanut yhteistyön välittömästi, jos olisi ollut tietoinen yhtiön todellisesta taloudellisesta tilanteesta vuonna 2009. Ottaen huomioon, ettei Sllä ole ollut lakiin tai sopimukseen perustuvaa velvollisuutta ilmoittaa oman pääoman menettämisestä Klle eikä asiassa ole esitetty selvitystä siitä, miten K olisi saanut tiedon oman pääoman menettämisestä rekisteri-ilmoituksen perusteella käräjäoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että rekisteri-ilmoituksen tekemättä jättämisellä olisi ollut vaikutusta siihen, että K on tehnyt lisätöitä koskevia maksusuorituksia vuosina 2009 ja 2010 Ylle. Kantajalle aiheutunut vahinko ei siten ole syy-yhteydessä vastaajan menettelyyn, minkä vuoksi vastaaja ei ole vahingonkorvausvastuussa kantajalle aiheutuneesta vahingosta.

Edellä mainituilla perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Kanne on tullut hylätyksi, minkä vuoksi kantaja on velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa.

Vastaaja on vaatinut oikeudenkäyntikuluina 11.800 euroa. Vastaaja on toimittanut selvityksenä oikeudenkäyntikuluistaan pääosin englanninkielisen erittelemättömän laskun pääkäsittelyn jälkeen 8.9.2015. Käräjäoikeuden kehotettua vastaajaa toimittamaan erittelyn oikeudenkäyntikulujen määrästä vastaaja on toimittanut käräjäoikeudelle toimenpide-erittelyn, jonka mukaan kaikkien toimenpiteiden yhteenlaskettu summa on yhteensä 5.040 euroa ja kulujen määrä 20,55 euroa. Vastaajan oikeudenkäyntiavustajana on toiminut tässä asiassa aikaisemmin asianajaja PT, jonka tekemistä toimenpiteistä erittelyssä ilmeisesti on kysymys.

Kantaja on myöntänyt määrällisesti vastaajan oikeudenkäyntikuluina toimenpide-erittelystä ilmenevän 5.040 euroa. Käräjäoikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty muuta selvitystä vastaajan oikeudenkäyntikulujen määrästä. Muun selvityksen puuttuessa käräjäoikeus katsoo kohtuulliseksi vastaajan oikeudenkäyntikulujen määräksi tässä asiassa kantajan myöntämän 5.040 euroa lisättynä toimenpide-erittelystä ilmenevillä kuluilla 20,55 euroa eli yhteensä 5.060,55 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

DK velvoitetaan suorittamaan lSlle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 5.060,55 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta lukien.

Käräjäoikeuden 21.5.2012 antama yksipuolinen tuomio nro xxx kumotaan siltä osin kuin vastaaja on velvoitettu maksamaan kantajalle osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisena ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuneena vahingonkorvauksena 200.724 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2011 lukien.

Käräjäoikeuden 29.8.2012 antama päätös nro xxx edellä mainitun yksipuolisen tuomion täytäntöönpanon keskeyttämisestä raukeaa.