Milloin YSEn taloudellinen loppuselvitys päättyy?

Tapauksessa on kysymys siitä, onko Aliurakoitsija Oy esittänyt vaatimukset taloudellisen loppuselvityksen jälkeen ja siten menettänyt puhevaltansa vaatimusten esittämiseen.

Osapuolten väliseen sopimukseen sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998 (jäljempänä YSE-ehdot).

Asunto-osakeyhtiön rakennusurakan pääurakoitsijana toiminut Rakennustoimisto T eli Pääurakoitsija Oy on tilannut Aliurakoitsija Oy:ltä iv-urakan työt. Kohteen on tullut valmistua 30.5.2013 mennessä alkuperäisen sopimuksen mukaan. Keväällä 2013 asunto-osakeyhtiö rakennuttajana on antanut Pääurakoitsija Oy:lle kuukauden lisäaikaa saattaa urakka loppuun eli 30.6.2013 saakka.

Aliurakoitsija Oy ei ole voinut tehdä sopimuksen mukaisia töitään urakka-aikana, sillä Pääurakoitsija Oy on viivästynyt omassa työssään, minkä vuoksi myös Aliurakoitsija Oy:n urakka-aika on pidentynyt. Rakennustoimisto T Pääurakoitsija Oy on käräjäoikeudessa kiistänyt vaatimuksen perusteeltaan ja määrältään sekä sillä perusteella, että Aliurakoitsija Oy oli menettänyt puhevaltansa vaatimusten esittämiseen, kun se ei ollut esittänyt niitä taloudellisessa loppuselvityksessä 12.9.2013.

YSE-ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menetysseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältäänkin aikaisemmin sovittu.

Käräjäoikeuden mukaan allekirjoitusten puuttumiset ja uusien kokousten järjestäminen viittaavat kuitenkin siihen, että osapuolet eivät ole hyväksyneet toistensa tekemissä muistioissa ja pöytäkirjoissa esitettyjä näkemyksiä vaatimuksista ja että taloudellista loppuselvitystä ei ole hyväksytty päättyneeksi.

Näin ollen käräjäoikeus pitää näytettynä, ettei taloudellinen loppuselvitys ole päättynyt ainakaan ennen 9.1.2014 pidettyä kokousta. Kun Aliurakoitsija Oy on esittänyt kanteeseen sisältyvät vaatimuksensa Pääurakoitsija Oy:lle 17.12.2013 eli ennen taloudellisen loppuselvityksen päättymistä, oikeutta vaatimusten tekemiseen ei ole menetetty.

Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoo Aliurakoitsija Oyn menettäneen puhevaltansa vaatimusten esittämiseen YSE-ehtojen 73 §:n 3 kohdan nojalla.

Hovioikeuden mukaan:

Korkein oikeus on tässä asiassa antamassaan ratkaisussa KKO 2019:73 todennut, että osapuolet voivat keskinäisellä sopimuksellaan poiketa YSE-ehtojen loppuselvitystä koskevista määräyksistä (kohta 17). Osapuolet voivat loppuselvitystilaisuuteen kokoonnuttuaan sopia siitä, että loppuselvitystilaisuutta jatketaan myöhemmin. Vaikka YSE-ehdoissa onkin määrätty lopputilityksen ja sen jälkeen pidettävän loppuselvitystilaisuuden määräajoista, osapuolet voivat halutessaan sopia loppuselvityksen jatkamisesta myös ehdoissa määrättyä pitempään. Loppuselvitystilaisuuden jälkeenkin on mahdollista, että osapuolet sopivat loppuselvityksen jatkamisesta ja siitä, että uusien vaatimusten esittäminen on edelleen sallittua. Osapuoli voi myös yksipuolisesti luopua vetoamasta loppuselvityksestä johtuvaan toisen osapuolen puhevallan menetykseen. Todistustaakka tällaisesta loppuselvityksen jälkeen tehdystä sopimuksesta tai luopumisesta on siihen vetoavalla (kohta 21).

Arvioitaessa sitä, onko osapuolten katsottava sopineen loppuselvityksen jatkamisesta, on otettava huomioon loppuselvityksen tarkoitus ja YSE-ehtojen määräykset osapuolten välisissä toimituksissa noudatettavista menettelytavoista. Loppuselvityksen tarkoitus ja nämä määräykset korostavat osapuolten tuottaman kirjallisen aineiston merkitystä selvitettäessä, mitä osapuolet ovat loppuselvityksestä sopineet (kohdat 22 ja 24).

Asiassa riitaista se, onko taloudellinen loppuselvitys asianosaisten välillä päättynyt 12.9.2013 vai onko sitä jatkettu osapuolten välisissä jälkimmäisissä kokouksissa 17.12.2013 ja 9.1.2014. Osapuolet olivat kokouksesta 12.9.2013 laadittuun muistioon kirjanneet aiheeksi Tuusulan L***tie 7–9:n ilmavaihtourakan taloudellinen loppuselvitys. Hovioikeus toteaa, että muistiosta ei ilmene, että kokouksessa olisi sovittu jatkokokouksesta tai että taloudellista loppuselvitystä olisi vielä ollut tarkoitus jatkaa.

Hovioikeus toteaa, että korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin tavoin Aliurakoitsija Oy:llä on näyttötaakka taloudellisen loppuselvityksen jatkamisesta. Edellä lausuttuihin seikkoihin nähden hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että osapuolet olisivat päättäneet jatkaa taloudellista loppuselvitystä 12.9.2013 jälkeen. Näin ollen Aliurakoitsija Oy on menettänyt puhevaltansa vaatimusten esittämiseen ja kanne on siten hylättävä.

Hakusanat: urakkasopimus, suoritusrikkomus, loppuselvitys, näyttötaakka

KKO 2019:73
KKO 2017:14


Helsingin hovioikeus
Päätös Nro 475
Antamispäivä 15.4.2020
Diaarinumero S 19/2183


Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Tuusulan käräjäoikeus 16.3.2018 nro 3205 (liitteenä)

Asia
Urakkasopimuksen suoritusrikkomus

Valittaja
Rakennustoimisto T T***o Oy (konkurssissa)

Vastapuoli
T***c Oy

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus ei ole 4.7.2018 antamallaan päätöksellä nro 931 myöntänyt Rakennustoimisto T T***o Oy:lle jatkokäsittelylupaa.

Korkein oikeus on 2.9.2019 antamallaan päätöksellä nro 1400 kumonnut hovioikeuden päätöksen ja myöntänyt Rakennustoimisto T T***o Oy:lle jatkokäsittelyluvan sekä palauttanut asian hovioikeuteen.

Pääkäsittely on toimitettu 16.3.2020.

Valitus

Rakennustoimisto T T***o Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja T***c Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 8.795,10 eurolla ja asianosaiskulut käräjäoikeudessa 2.210 eurolla, oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.667,50 eurolla, korkeimmassa oikeudessa 2.282,50 eurolla sekä oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 4.574,10 eurolla ja asianosaiskulut 1.705 eurolla korkoineen.

T***c Oy oli menettänyt puhevaltansa vaatimusten esittämiseen. T***c Oy ei ollut esittänyt vaatimuksia taloudellisessa loppuselvityksessä 12.9.2013. Taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirjassa oli todettu, että kummallakaan osapuolella ei ollut muita vaateita toisiaan kohtaan. Mainitussa loppuselvityksessä tai sen jälkeen osapuolten kesken ei ollut puhuttu mitään mahdollisesta jatkokokouksesta tai sellaisen tarpeesta. Osapuolille oli ollut selvää, että taloudellinen loppuselvitys oli pidetty ja kokouksen päättyessä puhevalta vaatimusten esittämiseen oli menetetty. Ottaen huomioon kohteessa 29.8.2013 pidetty vastaanottotarkastus, vaatimukset olisivat olleet esitettävissä 12.9.2013 pidetyssä taloudellisessa loppuselvityksessä. Se, että Rakennustoimisto T T***o Oy oli noin kolme kuukautta kokouksen jälkeen moittinut taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirjaa ja esittänyt lisäselvityksiä, ei ollut palauttanut T***c Oy:lle jo menetettyä puhevaltaa. T***c Oy oli esittänyt vaatimuksensa perusteeltaan ja määrältään vasta 17.12.2013, jolloin puhevalta oli jo ollut menetetty.

Vastaus

T***c Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja Rakennustoimisto T T***o Oy velvoitetaan korvaamaan sen asianosais-, oikeudenkäynti- ja selvittelykulut käräjäoikeudessa 11.489,43 eurolla ja korkeimmassa oikeudessa 960 eurolla sekä hovioikeudessa 1.920 eurolla.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Urakassa oli järjestetty kolme loppuselvitystilaisuutta 12.9.2013, 17.12.2013 ja 9.1.2014. Taloudellinen loppuselvitys oli siten alkanut 12.9.2013 ja jatkunut jatkokokouksissa 9.1.2014 saakka. T***c Oy oli esittänyt vaatimukset 17.12.2013 pidetyssä loppuselvitystilaisuudessa eli ennen taloudellisen loppuselvityksen päättymistä 9.1.2014. Myös Rakennustoimisto T T***o Oy oli esittänyt uuden vaatimuksen T***c Oy:tä kohtaan 17.12.2013 järjestetyssä loppuselvitystilaisuudessa. T***c Oy ei ollut menettänyt puhevaltaansa esittää vaatimuksia Rakennustoimisto T T***o Oy:tä kohtaan.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin V1–V3 ja V7 sekä Rakennustoimisto T T***o Oy lisäksi todisteeseen V8. Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa M K***sta ja T T***oa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Rakennusurakan pääurakoitsijana toiminut Rakennustoimisto T T***o Oy (konkurssissa) on tilannut T***c Oy:ltä ilmanvaihtourakan työt. Osapuolten väliseen sopimukseen sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998 (jäljempänä YSE-ehdot).

T***c Oy on käräjäoikeudessa vaatinut, että Rakennustoimisto T T***o Oy velvoitetaan suorittamaan sille korvausta urakka-ajan pidentymisestä aiheutuneista ylimääräisistä kustannuksista 18.761 euroa korkoineen. Rakennustoimisto T T***o Oy on käräjäoikeudessa kiistänyt vaatimuksen perusteeltaan ja määrältään sekä sillä perusteella, että T***c Oy oli menettänyt puhevaltansa vaatimusten esittämiseen, kun se ei ollut esittänyt niitä taloudellisessa loppuselvityksessä 12.9.2013. T***c Oy on puolestaan katsonut, ettei taloudellinen loppuselvitys ollut päättynyt 12.9.2013, vaan sitä oli jatkettu 17.12.2013 ja 9.1.2014. Asiassa on riidatonta, että T***c Oy oli esittänyt vaatimukset 17.12.2013.

Käräjäoikeus on katsonut, ettei taloudellinen loppuselvitys ollut päättynyt ainakaan ennen 9.1.2014 pidettyä kokousta eikä T***c Oy ollut menettänyt oikeuttaan vaatimusten esittämiseen. Käräjäoikeus on velvoittanut Rakennusliike T T***o Oy:n suorittamaan T***c Oy:lle korvaukseksi urakan viivästymisestä 18.281 euroa korkoineen.

Hovioikeudessa on Rakennustoimisto T T***o Oy:n valituksen johdosta kysymys ainoastaan siitä, onko T***c Oy esittänyt vaatimukset taloudellisen loppuselvityksen jälkeen ja siten menettänyt puhevaltansa vaatimusten esittämiseen. Asiassa ei ole valitettu vahingon perusteen ja määrän osalta.

Oikeudelliset lähtökohdat

YSE-ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menetysseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältäänkin aikaisemmin sovittu.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:14 (kohdat 24 ja 25) aiempaan ratkaisukäytäntöönsä viitaten todennut, että taloudellista loppuselvitystä koskevien määräysten tarkoituksena on, että kaikki urakkasopimukseen perustuvat vaatimukset puolin ja toisin esitetään ja selvitetään lopullisesti samassa menettelyssä. Loppuselvityksen päämääränä on saada aikaan kokonaisselvittely sopijapuolten välillä. Loppuselvityksessä täsmentyy, miltä osin osapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset ovat kokonaisuutena huomioon otettuina riitaisia ja miltä osin riidattomia.

Korkein oikeus on tässä asiassa antamassaan ratkaisussa KKO 2019:73 todennut, että osapuolet voivat keskinäisellä sopimuksellaan poiketa YSE-ehtojen loppuselvitystä koskevista määräyksistä (kohta 17). Osapuolet voivat loppuselvitystilaisuuteen kokoonnuttuaan sopia siitä, että loppuselvitystilaisuutta jatketaan myöhemmin. Vaikka YSE-ehdoissa onkin määrätty lopputilityksen ja sen jälkeen pidettävän loppuselvitystilaisuuden määräajoista, osapuolet voivat halutessaan sopia loppuselvityksen jatkamisesta myös ehdoissa määrättyä pitempään. Loppuselvitystilaisuuden jälkeenkin on mahdollista, että osapuolet sopivat loppuselvityksen jatkamisesta ja siitä, että uusien vaatimusten esittäminen on edelleen sallittua. Osapuoli voi myös yksipuolisesti luopua vetoamasta loppuselvityksestä johtuvaan toisen osapuolen puhevallan menetykseen. Todistustaakka tällaisesta loppuselvityksen jälkeen tehdystä sopimuksesta tai luopumisesta on siihen vetoavalla (kohta 21).

Arvioitaessa sitä, onko osapuolten katsottava sopineen loppuselvityksen jatkamisesta, on otettava huomioon loppuselvityksen tarkoitus ja YSE-ehtojen määräykset osapuolten välisissä toimituksissa noudatettavista menettelytavoista. Loppuselvityksen tarkoitus ja nämä määräykset korostavat osapuolten tuottaman kirjallisen aineiston merkitystä selvitettäessä, mitä osapuolet ovat loppuselvityksestä sopineet (kohdat 22 ja 24).

YSE-ehdoissa puhevallan menettäminen on kytketty loppuselvitystilaisuuden päättymiseen. Puhevallan kannalta ei siten ole merkitystä sillä, milloin kokousta koskeva pöytäkirja laaditaan, tarkastetaan ja allekirjoitetaan. Loppuselvitystilaisuuden myötä menetetty puhevalta ei myöskään palaudu pelkästään sen vuoksi, että jompikumpi osapuoli loppuselvityksen jälkeen moittii loppuselvityspöytäkirjaa tai muutoin palaa loppuselvityksessä käsiteltyihin taikka muutoin urakkaan liittyviin asioihin. Myöhempi urakkaa koskevien asioiden käsittely voi kuitenkin osoittaa, että osapuolet ovat päättäneet jatkaa loppuselvitystä tai että jompikumpi osapuolista on luopunut vetoamasta loppuselvityksen päättämisestä johtuvaan puhevallan menetykseen (KKO 2019:73, kohta 27).

Näytön arviointi ja johtopäätökset

T***c Oy on esittänyt kanteen kohteena olevat vaatimukset 17.12.2013. Asiassa riitaista se, onko taloudellinen loppuselvitys asianosaisten välillä päättynyt 12.9.2013 vai onko sitä jatkettu osapuolten välisissä jälkimmäisissä kokouksissa 17.12.2013 ja 9.1.2014.

Kokouksesta 12.9.2013 laadittuun muistioon (V1) on kirjattu kokouksen aiheeksi Tuusulan L***tie 7–9:n ilmavaihtourakan taloudellinen loppuselvitys. Muistiossa on todettu, että kokouksen tarkoituksena on ollut käsitellä osapuolten toisiinsa kohdistamat ilmanvaihtourakkaan liittyvät vaateet. Muistiossa on käsitelty osapuolten puolin ja toisin esittämiä vaatimuksia ja todettu T***c Oy:n vaatimusten kokonaismäärä Rakennustoimisto T T***o Oy:ltä. Muistiossa on lopuksi todettu, ettei kummallakaan osapuolella ollut muita vaateita toisiaan kohtaan.

Hovioikeus toteaa, että muistiosta ei ilmene, että kokouksessa olisi sovittu jatkokokouksesta tai että taloudellista loppuselvitystä olisi vielä ollut tarkoitus jatkaa. Myöskään T***on ja K***sen kertomuksista ei ole ilmennyt, että he olisivat tuolloin sopineet taloudellisen loppuselvityksen jatkamisesta. Tähän ja 12.9.2013 muistion sisältöön nähden hovioikeus katsoo, että taloudellisen loppuselvityksen on lähtökohtaisesti katsottava päättyneen 12.9.2013.

Kokouksesta 17.12.2013 laaditusta pöytäkirjasta (V2) ilmenee, että kokouksen aihe on ollut ”taloudellisen loppuselvityksen, joka oli 12.9.2013, lisäselvityksiä”. Pöytäkirjan mukaan Rakennustoimisto T T***o Oy on moittinut 12.9.2013 kokouksen pöytäkirjaa, koska siihen oli jäänyt kirjaamatta T***gon kokouksessa esiin tuoma tarve selvittää vielä asiakirjoista eräitä kustannuksia. Pöytäkirjan (V2) mukaan Rakennustoimisto T T***o Oy ei ole selvitysten jälkeen hyväksynyt nuohouskustannuksia ja on esittänyt siivouskustannuksia koskevan vaatimuksen. T***c Oy on puolestaan esittänyt nyt kanteen kohteena olevat vaatimukset. Pöytäkirjaan on kirjattu Rakennustoimisto T T***o Oy:n vastustaneen T***c Oy:n esittämiä vaatimuksia perusteettomina ja sen vuoksi, että ne oli ”keksitty varsinaisen taloudellisen loppuselvityskokouksen 12.9.2013 jälkeen”. Toisaalta pöytäkirjan kohdassa 6 on todettu, että tämän tilaisuuden jälkeen vaateita ei saa enää esittää.

Pöytäkirjan (V3) mukaan kokous 9.1.2014 on ollut lisäkokous taloudelliseen loppuselvitykseen 12.9.2013 ja 17.12.2013. Pöytäkirjasta ilmenee osapuolten toisiinsa kohdistamat vaateet ja niihin esitetyt kannat. Pöytäkirjassa on todettu, että ”taloudellinen loppuselvittely” päättyy tähän kokoukseen.

K*** on kertonut, että ensimmäisessä kokouksessa ei ollut tullut esille muita vaatimuksia kuin muistiosta ilmenevät vaatimukset. Tämän jälkeen T***o oli kutsunut koolle 17.12.2013 kokouksen, jossa oli käsitelty osapuolten keskinäisiä vaatimuksia ja käyty läpi ensimmäisen kokouksen osalta nuohouskuluja. K***sen käsityksen mukaan varsinainen tilitys oli toimitettu vasta 17.12.2013, jolloin myös T***o oli esittänyt uuden vaatimuksen. Viimeinen taloudellinen loppuselvitys oli pidetty 9.1.2014.

T***o on puolestaan kertonut, että 12.9.2013 kokous oli ollut ainut taloudellinen loppuselvitys ja jälkimmäisissä kokouksissa oli ollut kysymys vain lisäselvityksistä. 12.9.2013 kokouksen jälkeen T***on tehtäväksi oli jäänyt selvittää asiakirjojen sisältöä tiettyjen velvoitteiden osalta ja hän oli tehnyt nämä lisäselvitykset 17.12.2013 kokouksessa. T***o oli vastustanut T***c Oy:n 17.12.2013 esittämiä uusia vaatimuksia taloudellisen loppuselvityksen jälkeen keksittyinä. Rakennustoimisto T T***o Oy:n 17.12.2013 esittämä siivousvaatimus sen sijaan oli jo sisältynyt 12.9.2013 esitettyihin vaatimuksiin eikä kysymyksessä ollut ollut uusi vaatimus.

Hovioikeus toteaa, että kokousten 17.12.2013 ja 9.1.2014 pöytäkirjamerkinnät ovat epäselviä siltä osin, onko osapuolten ollut tarkoitus jatkaa taloudellista loppuselvitystä ja sallia uusien vaatimusten esittäminen 12.9.2013 kokouksen jälkeen. Myös asianosaisten kertomukset ovat tältä osin ristiriitaiset. Taloudellisen loppuselvityksen jatkamista tukee 17.12.2013 pöytäkirja- merkintä siitä, ettei mainitun tilaisuuden jälkeen uusia vaatimuksia saanut esittää, sekä 9.1.2014 pöytäkirjamerkintä taloudellisen loppuselvityksen päättymisestä. Toisaalta muilta osin pöytäkirjamerkinnät tukevat T***on kertomusta siitä, että 17.12.2013 ja 9.1.2014 kokouksissa on ollut kysymys lisäselvityksistä jo päättyneeseen taloudelliseen loppuselvitykseen. Tätä tukee erityisesti myös se, että Rakennustoimisto T T***o Oy on 17.12.2013 pöytäkirjasta (V2) ilmenevin tavoin vastustanut T***c Oy:n vaatimuksia loppuselvityksen jälkeen esitettyinä.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin tavoin T***c Oy:llä on näyttötaakka taloudellisen loppuselvityksen jatkamisesta. Edellä lausuttuihin seikkoihin nähden hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että osapuolet olisivat päättäneet jatkaa taloudellista loppuselvitystä 12.9.2013 jälkeen. Näin ollen T***c Oy on menettänyt puhevaltansa vaatimusten esittämiseen YSE- ehtojen 73 §:n 3 kohdan nojalla ja kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä T***c Oy on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan Rakennustoimisto T T***o Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.

T***c Oy:llä ei ole ollut huomautettavaa Rakennustoimisto T T***o Oy:n oikeudenkäyntikulujen määrään. T***c Oy on siten velvollinen korvaamaan Rakennustoimisto T T***o Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa vaatimuksen mukaisesti.

Rakennustoimisto T T***o Oy on vaatinut asianosaiskuluina käräjäoikeudessa 2.210 euroa ja hovioikeudessa 1.705 euroa. T***c Oy on kiistänyt asianosaiskulut käräjäoikeusvaiheen osalta 1.045 euroa ylittäviltä osin ja hovioikeusvaiheen osalta kokonaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Lain esitöiden mukaan asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä. (HE 107/1998 vp s. 19)

T***c Oy:n myöntämä määrä käräjäoikeuden osalta on kattanut asianosaiskulut siltä ajalta, kun vastaajalla ei ole ollut vielä asiamiestä käytössään. T***c Oy:n myöntämää määrää ylittäviltä osin ja hovioikeusvaiheen asianosaiskulujen osalta hovioikeus katsoo, etteivät yhtiön vaatimat asianosaiskulut ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n nojalla korvattavia kuluja. Näin ollen vaatimus asianosaiskuluista on käräjäoikeuden osalta hylättävä 1.045 euron ylittäviltä osin ja hovioikeuden osalta kokonaan.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan, kanne hylätään ja Rakennustoimisto T T***o Oy vapautetaan velvollisuudesta korvata T***c Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

T***c Oy velvoitetaan suorittamaan Rakennustoimisto T T***o Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 8.795,10 euroa, hovioikeudessa 6.241,60 euroa ja korkeimmassa oikeudessa 2.282,50 euroa sekä asianosaiskuluista käräjäoikeudessa 1.045 euroa, mainitut määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukausi hovioikeuden tuomion antamisesta lukien.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 15.6.2020.

Helsingin hovioikeuden puolesta:

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos T R***
hovioikeudenneuvos V K*** (puheenjohtaja)
asessori L S***


Ratkaisu on yksimielinen.


TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUS
TUOMIO
Annettu kansliassa
18/3205

Käräjätuomari M T M***i
16.3.2018
L 17/2830

Kantaja
T***c Oy

Vastaaja
Rakennustoimisto T T***o Oy

Asia Urakkasopimuksen suoritusrikkomus
Vireille 28.3.2017

ASIAN TAUSTAA

Rakennustoimisto T. T***o Oy (jäljempänä T***o Oy) on toiminut Asunto Oy Tuusulan L***en rakennusurakan pääurakoitsijana. T***o Oy on tilannut T***c Oy:ltä kohteen iv-urakan työt.

Alkuperäisen sopimuksen mukaan kohteen on tullut valmistua 30.5.2013 mennessä. Keväällä 2013 rakennuttaja on antanut T***o Oy:lle kuukauden lisäaikaa saattaa urakka loppuun eli 30.6.2013 saakka.

Kohde on lopulta luovutettu tilaajalle elokuun lopussa 2013.

Osapuolten väliseen sopimukseen sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998.

KANNE

Vaatimukset

T***c Oy on vaatinut, että T***o Oy velvoitetaan maksamaan sille urakka-ajan pidentymisestä ja kiinniotosta aiheutuneet kulut 18.761 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.1.2014 lukien.

T***c Oy on lisäksi vaatinut, että T***o Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 11.489,43 eurolla korkoineen.

Perusteet

T***c Oy ei ole voinut tehdä sopimuksen mukaisia töitään urakka-aikana. T***c Oy:n urakan on tullut valmistua 30.5.2013. T***o Oy on kuitenkin viivästynyt omassa työssään, minkä vuoksi myös T***c Oy:n urakka-aika on pidentynyt. Tästä on aiheutunut T***c Oylle kustannuksia. Työnjohto on joutunut olemaan työmaalla ylimäärisiä tunteja. T***c Oy on joutunut palkkaamaan ylimääräisen asennusryhmän rajoittaakseen viivästystä ja maksamaan alihankkijalleen korvausta ylimääräisestä urakka-ajan ulkopuolisesta työstä. T***c Oy on myös joutunut tekemään asennus- ja säätötöitä ylitöinä. llmanvaihtokoneet on jouduttu viemään välivarastoon odottamaan asennusta. Viivästyksestä 1.6. - 31.8.2013 aiheutuneet kustannukset ovat olleet vähintään 18.761 euroa. YSE 1998 ehtojen mukaan pääurakoitsija vastaa sopijapuolelleen viivästyksestä aiheutuneista kustannuksista.

T***c Oy on reklamoinut T***o Oy:tä aikataulun viivästymisestä ainakin 25.4.2013 ja 12.6.2013, jolloin T***c Oy on pidättänyt oikeuden urakka-ajan pidennykseen kustannuksineen sekä ryntäys- ja ylityökustannuksiin, joita viivästyminen on aiheuttanut tai aiheuttaa.

Perusteiltaan yksilöity vaatimus on siten esitetty ajoissa.
Taloudellista loppuselvitystä ei ole saatettu loppuun 12.9.2013. Osapuolet eivät ole hyväksyneet ja allekirjoittaneet tilaisuudesta laadittua muistiota, joten sitä ei voida pitää lopullisena tai sitovana taloudellisena loppuselvityksenä. Loppuselvitystilaisuuksia on ollut useita tämän jälkeen. T***o Oy on kieltäytynyt allekirjoittamasta taloudellisen loppuselvityksen lopullista pöytäkirjaa.

VASTAUS

Vaatimukset

T***o Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja että T***c Oy velvoitetaan korvaamaan T***o Oy:n oikeudenkäyntikulut 8.795,10 eurolla ja yhtiön edustajan T T***on asianosaiskulut 2.210 eurolla korkoineen.

Perusteet ·

T***c Oy:n vaatimus on sopimuksen vastainen, jälkikäteen keksitty ja perusteeton.

lv-urakka ei ole viivästynyt. T***o Oy:n ja iv-urakoitsijan sopimuksessa on mainittu, että iv-töiden tulee olla valmiit ennen toimintakoetta, mutta päivämääriä ei ole mainittu,

Rakennuttajan urakalle myöntämä lisäaika ei ole johtunut T***o Oy:stä, vaan rakennuttajan oman suunnittelijan rakennussuunnitelmien puutteista. Sisäpuolisten töiden tuli valmistua 30.6.2013 ja ulkopuoli -f 1 töiden 30.8.2013. Tilaaja on ottanut kohteen vastaan 29.8.2013, ja toimintakokeet olivat vähän ennen tätä.

T***c Oy:n väittämässä ennakkoilmoituksessa 12.6.2013 ei ole esitetty perusteiltaan eikä määriltään yksilöityjä vaatimuksia. Reklamaatioksi otsikoidussa asiakirjassa on vain pidätetty oikeus urakka-ajan jatkoon ja kustannuksiin sekä ryntäys- ja ylityökustannuksiin.

YSE 1998 73 §:n mukaan perusteiltaan ja myös määrällisesti yksilöidyt vaatimukset on esitettävä viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa, muuten oikeus on menetetty. Vaatimuksia ei ole esitetty taloudellisessa loppuselvityksessä. Taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirjassa 12.9.2013 on todettu, ettei osapuolilla ole ollut muita kuin pöytäkirjassa mainitut vaatimukset toisiaan kohtaan. Nyt kysymyksessä olevia vaatimuksia ei ilmene pöytäkirjasta lainkaan, vaan ne on esitetty myöhemmin. Sen vuoksi puhevalta niiden osalta on menetetty.

T***c Oy:n vaatimukset ovat määrällisestikin perusteettomia, liiallisia ja täysin kohtuuttomia. T***c Oy ei myöskään ole oikeutettu saamaan erillistä korvausta töistä, jotka joka tapauksessa olisivat kuuluneet sen aliurakkasopimuksen mukaisiin velvollisuuksiin.

Taloudellinen loppuselvitys on saatettu loppuun 12.9.2013. Sen jälkeen on pidetty vain täydentäviä kokouksia.

RIITAISTA
Onko iv-urakka viivästynyt? Onko väitetty viivästyminen johtunut T***o Oy:stä? Mitä iv-töiden valmistumisajankohdasta oli sovittu?

Onko T***c Oy:lle aiheutunut kuluja mahdollisesta urakan viivästymisestä? Näiden kulujen määrä? Onko T***o Oy:llä velvollisuus korvata viivästymisestä aiheutuneet kulut?

Onko korvausta vaadittu ajoissa, vai onko mahdollinen oikeus korvaukseen menetetty?

Milloin taloudellinen loppuselvitys on saatettu loppuun? Onko T***c Oy sitovasti luopunut kaikista vaatimuksista?

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

T***c Oy

1. Tarjouspyyntö 2.2.2012
2. Tilausvahvistus 28.3.2012
3. Lopputilitys taloudellista loppuselvitystä varten 16.12.2013
4. T***c Oy:n reklamaatio 12.6.2013
5. Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998
6. Työmaakokouksen nro 13 pöytäkirja 25.4.2013 liitteineen
7. Valokuvaliite
8. Helsingin hovioikeuden tuomio 30.9.2016
9. Urakkasopimus
10. Urakkaneuvottelupöytäkirja
11. Valokuvia 23.7.2013
12. Valokuvia 1.8.2013
13. Kustannustositteita osa 1
14. Kustannustositteita osa 2

T***o Oy
1. Taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirja 1., 12.9.2013
2. Taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirja 2., 17.12.2013
3. Taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirja 3., 9.1.2014
4. Tarjouspyyntö 27.1.2012
5. Urakkaneuvottelupöytäkirja 11.5.2012
6. Pienurakkasopimus 29.5.2012
7. Ote YSE 1998 yleisistä sopimusehdoista
8. Vastaanottotarkastus, sisäpuoliset työt, pöytäkirja 29.8.2013
9. Urakoitsijapalaverin pöytäkirja 25.6.2013

Henkilötodistelu

T***c Oy

- M K*** todistelutarkoituksessa
- J N***a

T***o Oy

-T T***o todistelutarkoituksessa

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Urakan viivästymisestä

Asiassa on riidatonta, että kysymyksessä olevan rakennusurakan valmistumisajaksi oli tilaajan ja T***o Oy:n välisessä urakkasopimuksessa sovittu 30.5.2013. On niin ikään riidatonta, että urakka on lopulta valmistunut ja luovutettu tilaajalle vasta noin kolme kuukautta alun perin sovittua myöhemmin.

T***o Oy on katsonut, että pääurakan viivästyksestä huolimatta T***c Oy:n aliurakkana tekemä ilmanvaihtourakka ei ollut viivästynyt, koska ilmanvaihtourakalle ei ollut sovittu tarkkaa valmistumisajankohtaa. Oli ainoastaan sovittu, että ilmanvaihtotöitä on tullut tehdä pääurakan etenemisen mukaan ja että niiden on tullut olla valmiina toimintakokeisiin mennessä. Toimintakokeet on tässä tapauksessa tehty vähän ennen kohteen luovutusta elokuun 2013 lopussa.

Sopimus ilmanvaihtourakasta on alun perin tehty T***o Oy:n ja lima H***o Oy:n välillä 29.5.2012 (T***c Oy:n todiste 9).
Liiketoimintakaupan johdosta ilmanvaihtourakoitsijaksi on keväällä 2013 vaihtunut T***c Oy. Sopimuksessa töiden valmistumisajankohdan osalta on viitattu urakkaneuvottelupöytäkirjaan. Urakkaneuvottelupöytäkirjassa 11.5.2013 (T***c Oy:n todiste 10) puolestaan on todettu, että rakennusten luovutus on 30.5.2013 ja että "iv-työt tulee olla valmiit toimintakokeisiin mennessä".

Pitää sinänsä paikkansa, että sopimuksessa nimenomaisesti ilmanvaihtotöille ei ole sovittu tarkkaa valmistumispäivää.
Urakka-asiakirjoja tulee kuitenkin lukea ja tulkita kokonaisuutena, ja on ilman yksilöidympää mainintaakin jo asian luonteen vuoksi selvää, että ilmanvaihtourakan on tullut olla valmis ja toimintakokeiden suoritettuna ennen kokonaisurakan luovuttamista. Sopimuksessa osapuolet ovat· siten sitoutuneet siihen, että ilmanvaihtourakka päättyy ennen toukol\.,.d n 2013 loppua. Voidaan myös pitää todellisuudelle vieraana ajatuksena, että ilmanvaihtourakoitsija olisi sitoutunut kiinteällä urakkahinnalla avoimeen, täysin ulkopuolisista tekijöistä riippuvaan aikatauluun, joka olisi merkittävästi vaikeuttanut urakoitsijan muiden töiden järjestelyä ja ennakointia.

Vastoin T***o Oy:n esittämää myös T***c Oy:n urakka on siis viivästynyt. T***c Oy:n edustaja M K*** ja todistaja J N***a ovat kertoneet viivästyksen syistä. K***sen mukaan pääurakassa oli ollut suuria aikatauluongelmia erityisesti keväällä ja kesällä 2013. Pääurakan viivästysten vuoksi T***c Oy ja muutkaan aliurakoitsijat eivät olleet päässeet tekemään asennuksia ja muita sovittuja töitä ajoissa. Asiasta oli käyty kirjeenvaihtoa ja pidetty useita palavereja. Urakan aikaan sähköurakkaa tehneen yhtiön palveluksessa ollut todistaja N***a on kertonut, että hänen tullessaan työmaalle helmikuussa 2013 urakka oli jo ollut 2–3 kuukautta myöhässä. N***an mukaan pääurakoitsija oli ollut myöhässä, mikä oli viivästyttänyt aliurakoita. Useat aliurakoitsijat olivat tehneet viivästyksestä reklamaatioita. Rakennustekniset työt olivat olleet myöhässä, pinnat eivät olleet valmiita, työmaa oli siivoton eikä asennuksia näistä syistä ollut voitu tehdä. Keskeneräisyyksien vuoksi töitä ei ollut saatu tehtyä kerralla valmiiksi, vaan niitä oli jouduttu tekemään pienissä erissä eri puolilla työmaata. K***sen ja N***an mukaan esimerkiksi huoneistokohtaisia ilmanvaihtokoneita ei ollut voitu asentaa paikoilleen, kun sisäkatot eivät olleet valmiina eikä siivousta tehty.

K***sen ja N***an kertomuksilla on näytetty, että aliurakan viivästyminen oli johtunut nimenomaan pääurakan viivästymisestä. Tätä tukee myös T***c Oy:n kirjallinen todistelu, esimerkiksi todiste 6, josta ilmenevät useiden aliurakoitsijoiden reklamaatiot. Saman työmaan viivästymistä on myös käsitelty Tuusulan käräjäoikeuden tuomiossa 15n134, josta Helsingin hovioikeus on antanut ratkaisun 30.9.2016 nro 1404 (T***c Oy:n todiste 8). Asiassa on ollut muun ohessa kysymys sähköurakoitsijan T***o Oy:ltä työmaan viivästymisen vuoksi vaatimista korvauksista. Ratkaisuissa on lainvoimaisesti todettu, että urakka-ajan pidentyminen on aiheutunut T***o Oy:stä johtuvista syistä. Vaikka ratkaisun perustelut eivät saakaan oikeusvoimaa, niillä on kuitenkin nyt käsiteltävässä asiassa voimakas todistusvaikutus, kun kysymyksessä on sama vaatimuksen peruste.

Reklamaatioista ja taloudellisesta loppuselvityksestä

YSE 1998 -sopimusehtojen 23 §:n mukaan
Kun työmaalla syntyy töiden pysähtymisen tai viivästymisen uhka, urakoitsijan on viipymättä ilmoitettava tästä tilaajalle. Mikäli työt pysähtyvät tai ilmaantuu muu sellainen syy, jonka johdosta urakoitsija katsoo, että hänellä on oikeus saada urakka-aikaan pidennystä tai kustannusten korvausta, hänen tulee välittömästi ilmoittaa tästä tilaajalle kirjallisesti uhalla, että hän muussa tapauksessa menettää oikeutensa näihin.

T***c Oy:n todisteena esittämästä 25.4.2013 pidetyn työmaakokouksen pöytäkirjasta (todiste 6) ilmenee, että T***c Oy on tuossa kokouksessa esittänyt kirjallisen aikatauluselvityksen, jossa on todettu aikataulun viivästyminen sekä pidätetty puheoikeus mahdollisiin lisäkustannuksiin sopimuksen mukaisen aikataulun myöhästymisen johdosta. Lisäksi T***c Oy on lähettänyt 12.6.2013 kirjallisen aikataulureklamaation (T***c Oy:n todiste 4), jossa on eritelty eri työvaiheiden viiveet sekä pidätetty oikeus urakka-ajan jatkoon ja kustannuksiin sekä ryntäys- ja ylityökustannuksiin, joita viivästyminen aiheuttaa tai on aiheuttanut.

Käräjäoikeus toteaa, että näillä ilmoituksilla T***c Oy on täyttänyt YSE 23 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa. On selvää, että vielä tässä vaiheessa yksilöityjä määrällisiä korvausvaatimuksia ei ole voitu esittää, koska kustannusten määrä ei ole ollut tiedossa.

Asiassa on todettu riidattomaksi, että varsinaista ilmanvaihtourakan YSE 71 §:n mukaista vastaanottotarkastusta ei ole koskaan järjestetty ja että korvausvaatimukset puolin ja toisin on sen vuoksi tullut esittää puhevallan menettämisen uhalla viimeistään urakan taloudellisessa loppuselvityksessä (YSE 73 §). Riitaiseksi sen sijaan on jäänyt se, milloin taloudellinen loppuselvitys on päättynyt, eli mikä on ollut korvausvaatimusten esittämisen ajallinen takaraja.

T***o Oy on katsonut, että taloudellinen loppuselvitys on pidetty ja päättynyt 12.9.2013. T***o Oy:n todisteena 1 on K***sen laatima muistio taloudellisesta loppuselvityksestä kyseiseltä päivältä. Muistion mukaan palaverissa on esitetty vaateita puolin ja toisin. Muistion lopussa on todettu, että kummallakaan osapuolella ei ollut muita vaateita toisiaan kohtaan. Osapuolet eivät ole allekirjoittaneet muistiota.

T***o Oy:n todisteina 2 ja 3 on T T***on laatimat pöytäkirjat · 17.12.2013 ja 9.1.2014 pidetyistä kokouksista. Ensimmäinen kokous on pöytäkirjan mukaan nimetty lisäselvityksiksi taloudelliseen loppuselvityskokoukseen ja jälkimmäinen lisäkokoukseksi taloudellisiin loppuselvityksiin. T***c Oy:n puolesta ei ole allekirjoitettu kokouksen 17.12.2013 pöytäkirjaa, eikä jälkimmäisessä pöytäkirjassa ole allekirjoituksia lainkaan.

T***o Oy:n näkemyksen mukaan 12.9.2013 jälkeen pidetyissä palavereissa oli ollut kysymys vain siitä, että T T***o oli halunnut tarkennuksia ja lisäselvityksiä jo aikaisemmin esitettyihin vaatimuksiin, mutta että kokonaan uusia vaatimuksia ei enää saanut esittää.

Allekirjoitusten puuttumiset ja uusien kokousten järjestäminen viittaavat' kuitenkin siihen, että osapuolet eivät ole hyväksyneet toistensa tekemissä muistioissa ja pöytäkirjoissa esitettyjä näkemyksiä vaatimuksista ja että taloudellista loppuselvitystä ei ole hyväksytty päättyneeksi. Myös T***o Oy on esittänyt kokouksessa 17.12.2013 uuden rahamääräisen vaatimuksen. K***sen mukaan on tavanomaista, että taloudellinen loppuselvitys jatkuu useissa kokouksissa ennen kuin kaikki vaatimukset saadaan puolin ja toisin selvitetyiksi.

Esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus pitää näytettynä, ettei taloudellinen loppuselvitys ole päättynyt ainakaan ennen 9.1.2014 pidettyä kokousta. Kun T***c Oy on esittänyt kanteeseen sisältyvät vaatimuksensa T***o Oy:lle 17.12.2013 eli ennen taloudellisen loppuselvityksen päättymistä, oikeutta vaatimusten tekemiseen ei ole menetetty.

T***c Oy:lle aiheutuneesta vahingosta

YSE 1998 -sopimusehtojen 35 §:n mukaan

Mikäli urakkasuoritus on tilaajasta aiheutuvasta syystä kokonaan tai osittain keskeytyksissä tai viivästynyt urakkasopimuksessa sovitusta valmistumisajankohdasta {...] tilaaja on velvollinen korvaamaan urakoitsijan osoittamat lisäkustannukset[...].

Kyseisen sopimusehdon nojalla T***o Oy on siten velvollinen korvaamaan T***c Oy:lle ilmanvaihtourakan viivästymisestä aiheutuneet kustannukset.

M K*** on kertonut, että lisäkustannuksia oli aiheutunut työnjohtokustannuksina sekä siitä, että T***c Oy oli joutunut antamaan osan urakkaan kuuluneista töistä oman aliurakoitsijansa tehtäväksi tuntityönä, kun T***c Oy:n omia työntekijöitä ei ollut ollut riittävästi käytettävissä urakka-ajan päätyttyä. Resurssit oli varattu urakka-ajaksi, eikä työntekijöitä ollut voinut pitää odottamassa sen jälkeen. Kuluja oli aiheutunut myös siitä, että ilmanvaihtokoneet oli jouduttu viemaän välivarastoon, koska niitä ei ollut voitu jättää työmaalle pölyyntymään.

Kanteessa esitetty korvausvaatimus koostuu seuraavista eristä:
- työnjohto 8.428 euroa
- aliurakoitsijalle maksettu 6.717 euroa
- muut viivästyskustannukset 4.816 euroa

Viimeksi mainittu erä koostuu mittaus- ja säätötöiden ryntäys- ja ylityökustannuksista 1.200 euroa, rakennustöiden aikatauluviiveistä johtuneista kustannuksista 1.500 euroa (materiaalihukka, tavaroiden siirto ja etsiminen, laitteille aiheutuneet vauriot), iv-koneiden välivarastointikustannukset ja rahti 1.600 euroa sekä yleiskustannus 12 % mainituille summille. Vaatimukset on eritelty T***c Oy:n todisteessa 3. Tosiasiallinen yhteenlaskettu kokonaissumma edellä mainituista vaatimuksista on 19.961 euroa, mutta T***c Oy on ilmoittanut käräjäoikeudessa, ettei oikaise haastehakemukseen laskuvirheen vuoksi tullutta hieman pienempää vaatimusmäärää.

T***o Oy on kiistänyt vaaditut korvausmäärät. Yhtiön edustaja T T***o on käräjäoikeudessa todennut, ettei ollut 25.6.2013 ja elokuun 2013 puolivälin välisenä aikana nähnyt K***a työmaalla kertaakaan, vaikka hän oli itse tehnyt siellä pitkiä päiviä. T***on mukaan tuona aikana ei olisi edes voitu tehdä ilmanvaihtotöitä, koska T***c Oy oli vienyt ilmanvaihtokoneet pois työmaalta omin päin. K*** ei myöskään ollut vastannut T***on puheluihin. T***on näkemyksen mukaan T***c Oy:llä ei ollut ollut neuvotteluvalmiutta eikä halua tehdä kesän aikana niitäkään töitä, joita olisi pystytty tekemään. T***o on myös katsonut, että korvausvaatimus on ylimitoitettu alkuperäiseen urakkasummaan 121.600 euroon sekä siihen nähden, että jo 25.4.2013 ilmanvaihtourakan valmiusaste oli ollut toisen rakennuksen osalta 95 % ja toisen rakennuksen osalta 90 % (T***cin todisteen 6 liite 9).

Edellä on jo todettu, että rakennusurakan viivästyminen on estänyt ilmanvaihtotöiden tekemisen täysipainoisesti kesän 2013 aikana. Töitä oli K***sen mukaan kuitenkin tehty sitä mukaa kuin se oli ollut mahdollista. Aivan pieniä yksittäisiä töitä varten työmaalle ei ollut tarkoituksenmukaista mennä.

Käräjäoikeus toteaa, että viivästyksen vuoksi T***c Oy on joutunut seuraamaan tilannetta ja pääurakan etenemistä pitkin kesää, ja on luonnollista, että tilanteesta on aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia. Urakan viivästymistilanteissa on tavallista, että lisäkustannukset muodostuvat melko suuriksi urakkasummaan nähden, koska lisätyöt säännönmukaisesti veloitetaan tuntitöinä. Koska urakoitsija on varannut työntekijäresurssit sovituksi urakka-ajaksi, voi myös osoittautua välttämättömäksi, että viivästyneitä töitä joudutaan tekemään ylitöinä ja teettämään ulkopuolisilla, kuten tässäkin on tapahtunut. On myös selvää, että vahinkojen välttämiseksi ilmanvaihtokoneita ole voitu pitää pölyisellä työmaalla odottamassa epämääräistä aikaa, vaan ne on täytynyt viedä muualle varastoon.

Todisteena aiheutuneista kustannuksista on esitetty T***c Oy:n kirjanpidosta tulostetut tositteet työnjohdon matkalaskuista ja ajopäiväkirjoista (todiste 13) sekä T***c Oy:n alihankkijalle l***k Oy:lle maksetuista lisäkustannuksista (todiste 14). T***c Oy on ilmoittanut, että kaikista kustannuksista ei ole saatavissa tositteita, koska liiketoimintakaupan järjestelyjen yhteydessä tositeaineistoa oli joutunut hukkaan.

K*** on kertonut, että matkalaskut perustuvat hänen omiin käynteihinsä työmaalla heinä-elokuussa 2013. Todisteesta 13 voidaan nähdä, että heinäkuun aikana käyntejä on ollut kuusi ja elokuun aikana kahdeksan. Käräjäoikeus pitää K***sen kertomuksella ja kirjallisella todisteella näytettynä, että käyntejä on ollut tämän verran. Todisteen mukaan käynneistä on aiheutunut pelkästään kulukorvauksina noin 450 euron suuruinen menoerä. Lisäksi T***o Oy on velvollinen korvaamaan T***c Oy:n työnjohdon työmaalla käyttämät työtunnit. Vaadittua työnjohtokustannusten määrää ei esitetyn selvityksen perusteella ole syytä epäillä.

l***k Oy:lle maksetuista ylimääräisistä kustannuksista on esitetty tositteita noin 5.700 euron määrästä. K*** on kuitenkin kertonut, että maksettu kokonaismäärä oli ollut se, joka ilmenee 16.12.2013 päivätystä tilityslaskelmasta. Käräjäoikeus hyväksyy tämänkin vaatimuksen kokonaisuudessaan.

K***sen kertoman sekä 16.12.2013 päivätyn tilityksen erittelyn perusteella käräjäoikeus hyväksyy määrällisesti myös vaatimukset ylityö­ ja ryntäyskustannuksista sekä laitteiden välivarastoinnista ja siihen liittyvästä rahdista. Erittelyyn sisältyvästä 1.500 euron erästä, joka käsittää yleisempiä viivästykseen liittyviä kustannuksia, ei sen sijaan ole esitetty tarkempaa yksilöintiä tai selvitystä, joten tältä osin vaatimus on hylättävä.

Korvattavaksi jäävät siten
- työnjohto 8.428 euroa
- aliurakoitsijalle maksettu 6.717 euroa
- muut viivästyskustannukset + 12 % 3:136 euroa
Yhteensä 18.281 euroa

Määrältään ja perusteiltaan yksilöity korvausvaatimus selvityksineen on esitetty T***o Oy:lle 17.12.2013. Velvollisuus maksaa korvaukselle viivästyskorkoa alkaa korkolain 7 §:n mukaan 30 päivän kuluttua vaatimuksen esittämisestä eli 16.1.2014.

Oikeudenkäyntikulut
Koska T***o Oy on hävinnyt jutun, se on velvollinen korvaamaan T***c Oy:n oikeudenkäyntikulut. T***o Oy on hyväksynyt kuluvaatimuksen määrältään lukuunottamatta pääkäsittelyaikaan sisältynyttä tunnin lounastaukoa sekä 25,50 euron kopiointikuluja.

Pääkäsittelyajan osalta käräjäoikeus toteaa, että T***c Oy:n avustajan laskussa ei ole veloitettu erikseen matka-aikaa, jolloin palkkio istuntoajasta sisältää myös istuntoon matkustamiseen käytetyn ajan.

Kun avustaja on tullut istuntoon Helsingistä, kuuden tunnin veloitus viisi tuntia kestäneestä istunnosta on perusteltu.

Lähtökohtaisesti kopiointikulut kuuluvat asianajotoimiston yleiskuluihin, jolloin niistä ei makseta erillistä kulukorvausta. Poikkeuksellisen suurista kopiointikuluista voidaan kuitenkin maksaa erillinen korvaus. Kiistettyjen kulujen osalta kysymyksessä on ollut 51 sivun kopioiminen.

Kopiomäärää voidaan pitää erilliseen korvaukseen oikeuttavana.

Mainituilla perusteilla T***o Oy on velvollinen maksamaan T***c Oy:lle oikeudenkäyntikuluista vaaditun suuruisen korvauksen.

Tuomiolauselma

Rakennusliike T T***o Oy velvoitetaan maksamaan T***c Oy:lle

-korvaukseksi urakan viivästymisestä 18.281 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.1.2014 lukien

-korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 11.489,43 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Muutoksenhaku

Ratkaisuun saa hakea muutosta Helsingin hovioikeudelta valittamalla oikeudenkäymiskaaren 25 ja 25 a luvuissa säädetyssä järjestyksessä tai korkeimmalta oikeudelta ennakkopäätösvalituksella oikeudenkäymiskaaren 30 a luvussa säädetyssä järjestyksessä kirjallisista muutoksenhakuohjeista ilmenevällä tavalla. Tyytymättömyys ratkaisuun on ilmoitettava käräjäoikeudelle tai sen kansliaan viimeistään seitsemäntenä päivänä ratkaisun julistamis- tai antamispäivästä.

Tyytymättömyyden ilmoitus

Rakennusliike T. T***o Oy on ilmoittanut tyytymättömyyttä koko ratkaisuun.

Valitusosoitus liitteenä.

Käräjätuomari

M T M***i