32-vuotias sieppijärveläinen Petteri on pelannut aina PaPassa tai Kontiossa, vaikka pikkulinnut kertovat, että maailmallekin olisi joskus kysytty.

– Sen verran erikoinen kundi, että ei lähteny Valeri Popovichia nöyryyttähmään Valkeakosken Hakhaan aikahnaan. Parempi oli asua Sieppijärvelä, pelikaverit kertovat ja lisäävät, että jos Sieppijärvelä olisi ollut aikoinaan tenniskenttä, Petteri pelaisi nykyisin ammatikseen tennistä.

Vuosien varrella Petterin parhaat pelimuistot tulevat paikallispeleistä ja naapurimaissa käydyissä turneissa.

– Paras pelimuisto oli voittaa joku vuosi sitte Kontio Kolarissa syyspimeässä viimehetkien maalilla, ja tietenki kaikki keskiyön hamppariturnaukset Ruotsissa. Hankalin vastustaja keskiyön turnauksessa pelattiin Spartak Moskovaa vastaan ja ei päästy kertaakaan pallon kans niitten puolelle, ja tehtiin muka paitsioansa, mutta kukaan ei muistanu ottaa pallollista kiinni, Petteri muistelee.

Kysyttäessä Petterin parhaita ominaisuuksia, joukkuetovereiden kehuista ei ole tulla loppua.

– Ko Petteri on maalissa, niin se kyllä piettää vaikka yksinki joukkueen pelissä matkassa. Sarjan paras maalivahti ko on.

– Paras ominaisuus on hithaat jalat korvaava poikkeuksellinen pelisilmä. Maalivahtina aika uskomaton, en oikhein keksi isoja puutheita. Aina pittää juosta irtopalloile, koska Petteri ylheensä kairaa jonku ruuhmiinosan pallon etheen vaikka tilanne olis toivottoman näkönen.

– Petterin parhaat ominaisuudet on lähitorjunnat ja reaktiotorjunnat. Kenttäpellaajana ollessa pelin "haistelukyky".
Hermo tolppien välissä saattaa mennä, jos kentällä löysäillään.

– Saattaa kimpaantua, jos muut ei anna kaikkeansa, koska Petteri sen tekkee. Joskus heikkoina hetkinä saattaa kiehahtaa ko joku tullee muutamhaan otheesseen liian ihole tai vastaavaa.

Pelireissuilla Petteri on hauska ja puhelias koputusringin hölmöilijä, joka kuitenkin yleensä aina kairaa itsensä peleissä kuiville – yleenä Ritatörmän Petrin loputtomasta kukkarosta.