Tasarahamallissa kaikkia päivähoitomuotoja tuetaan yhtä paljon. Tuki määräytyy lapsen iän mukaan.

Päivähoitoikäisille Tasaraha 600 €/ kk ja pienille koululaisille Puolipäiväraha 200 €/ kk. Vauvojen ja taaperoiden kotihoito turvataan Sylirahalla 200 - 1700 €/ kk . Tuki on sama yllä olevan mukaisesti kaikista perheen lapsista.

Tuki ei ole sidoksissa vanhempien työssäkäyntiin, opiskeluun, tuloihin tms. Tasarahamalli takaa perheen toimeentulon lasten ollessa pieniä ja hoidon tarpeessa.

Hoitaja voi olla kuka tahansa perheen valitsema henkilö tai hoitopalvelun tuottaja.

Tasarahan ja Puolipäivärahan voi käyttää:

• osa- tai kokopäivähoitopaikan ostamiseen kunnallisesta päivähoidontuottajalta.
  Tasarahaa tai Puolipäivärahaa käytetään kuten palveluseteliä. Kunnallinen palveluntuottaja
  laskuttaa asiakasperhettä palvelun todellisen hinnan mukaisesti. Kunnallisen päivähoidon
  subventio poistetaan.
  
  
• osa- tai kokopäivähoitopaikan ostamiseen yksityiseltä päivähoidontuottajalta.
  Tasarahaa tai Puolipäivärahaa käytetään kuten palveluseteliä. Yksityinen palveluntuottaja
  laskuttaa asiakasperhettä palvelun käytön mukaisesti.
  
  
• perheen valitseman henkilön palkkaamiseen lastenhoitajaksi. Tasarahasta tai Puolipäivärahasta maksetaan ennakonpidätys ja ne kerryttävät eläkettä. Perheen palkkaama lastenhoitaja saa olla myös sukulainen.
  
  
  
• lapsen omien vanhempien toimeentuloon työajan lyhentyessä tai kotivanhemmuuden aikana. Tasarahasta ja Puolipäivärahasta maksetaan ennakonpidätys ja ne kerryttävät eläkettä.

• Syliraha maksetaan 0-2-vuotiaan lapsen omille vanhemmille silloin, kun he hoitavat lapsen kotona. Sylirahasta maksetaan ennakonpidätys ja se kerryttää eläkettä.
  
  

Mallin virheellisyyden paljastaa yksinkertainen kysymyssarja:

1. Miksi päivähoitopaikka on yhteiskunnalle kannattava investointi?

• Koska kummankaan lapsen vanhemmista ei tarvitse olla kotona hoitamassa lasta, vaan molemmat voivat mennä töihin.
  
  

2. Mutta kokopäivähoitopaikkahan maksaa kunnalle paljon enemmän, kuin mitä perhe maksaa päivähoitomaksuja?

• Kun (yleensä) äiti siirtyy kotoa työhön, hän alkaa saada palkkaa ja maksaa siitä veroja. Verotuotoilla ja päivähoitomaksuilla voidaan kattaa päivähoitopaikan hinta.
  
  

3. Kuka äidin palkan maksaa?

• Työnantaja.
  
  

4. Miksi työnantaja maksaa äidille palkkaa?

• Palkka on korvaus työtehtävän X hoitamisesta.

5. Kuka työtehtävän x hoiti silloin, kun äiti ei ollut sitä hoitamassa?

• ... ... aivan: Äidin sijainen.

Yleisesti käytetyn laskentamallin virhe on siinä, että äidin verotuotto lasketaan kuin elinkeinoelämässä syntyisi aina uutta työtä äidin siirtyessä työelämään. Useimmiten naiset jäävät perhevapaille työpaikastaan, johon ovat palaamassa takaisin. Poissaolon ajaksi tehtävään valitaan sijainen, koska työtehtävää X ei voi jättää hoitamatta. Verotuoton pohjana ei ole tietty henkilö (äiti), vaan työpaikka. Koska työpaikka ei häviä, yhteiskunta saa saman tai lähes saman verotuoton tekipä työn äiti tai hänen sijaisensa.

Huomiotta jätetään myös se, että perhevapaiden sijaisuudet ovat hyviä portteja työelämään niille, joilla ei ole vakituista työpaikkaa tai työpaikkaa lainkaan. Sijaisuuksien hoitamista varten ei irtisanouduta omasta, vakituisesta työpaikasta. Siksi äidin tai isän siirtyessä perhevapaalle työttömien joukosta työllistyy joku. Myös työttömyyden kustannukset jätetään yleisesti käytetyssä laskutavassa huomiotta.

Julkisella sektorilla on tiukan talouden aikana pyritty jättämään silloin tällöin sijasia palkkaamatta. Valtaosa opettajien, bussinkuljettajien, lääkäreiden ja viranomaisten tehtävistä on kuitenkin pakko täyttää etenkin pidempien sijaisuuksien ajaksi.

Yksityisellä sektorilla sijaiset ovat aina välttämättömiä, jos yrityksen toiminta on terveellä pohjalla. Yksityisellä sektorilla työpaikkojen olemassaolon ehto on se, että työ on tuottavaa. Tuottamattomat työpaikat saneerataan nopeasti pois. Jos tuottavaa työtä on tehtävänä, sitä ei jätetä tekemättä siksi, että työntekijä jää perhevapaalle, vaan tilalle palkataan sijainen.

* ansiosidonnaista työttömyyskorvausta ei makseta kokonaan verorahoista, vaan työttömyyskassan ja ammattiliiton keräämät jäsenmaksut kattavat korvauksesta osan. Korvauksen maksajana joka tapauksessa ovat veronmaksajien/ työllisten yhteiset hartiat.