Cheonanin onnettomuus on syytä tutkia laajapohjaisella yhteistyöllä

 

Antti Siika-aho

30.05.2010

Tilanne Korean niemimaalla kiristyi uhkaavasti maaliskuussa sattuneen eteläkorealaisen sota-aluksen uppoamisen jälkeen. Uppoaminen nostatti välittömästi epäilyt Pohjois-Korean osuudesta tapahtumaan ja torstaina 20.05. Etelä-Korean hallitus ilmoitti virallisesti syyttävänsä pohjoista naapuriaan laivan upottamisesta torpedolla. Syytöksensä se perusti kokoamansa kansainvälisen tutkimusryhmän raporttiin.

Raportin perusteella pohjoiskorealaiset sukellusveneet tunkeutuivat etelän vesille ja laukaisivat torpedon kohti Cheonania. Raportin pohjalta Etelä-Korean presidentti Lee Myung Bak ilmoitti vievänsä tapauksen YK:n turvallisuusneuvostoon ja vaati ankaria toimia Pohjois-Koreaa vastaan. Jo aiemmin Etelä-Korean hallitus ilmoitti katkaisevansa kaikki kauppasuhteensa pohjoiseen ja käynnistävänsä kaiutinpropagandan koreoiden rajalla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.

Pohjois-Korean kansanarmeija kiisti heti tuoreeltaan syytökset sen osallisuudesta Cheonanin upottamiseen ja torjui tutkimusraportissa esitetyt todisteet. Tiedotteessaan 20.05. se ilmoitti olevansa mahdollisen painostuksen edessä vaikka sotaan. Samaisessa tiedotteessa kansanarmeija tarjoutui yllättävänä päänavauksena lähettämään tutkijaryhmän Souliin tutustumaan todisteisiin.

Etelä-Korean hallitus kuitenkin torjui viikonloppuna Pohjois-Korean esityksen tutkijaryhmästä eikä ole suostunut sitä tarkemmin perustelemaan. Torjunta on aiheuttanut kritiikkiä etelässä. Hämmästystä herättää se, miksi tarjoukseen ei voida suostua, vaikka sitä kautta Pohjois-Korealle voitaisiin konkreettisesti osoittaa kylmät tosiasiat. Erikoinen yksityiskohta tilanteessa on, että presidentti Lee syytti Pohjois-Koreaa maiden vuonna 1991 solmiman perussopimuksen rikkomisesta - Pohjois-Korea puolestaan vaatii yhteisen tutkijaryhmän perustamista samaan sopimukseen viitaten.

Paikalliset asiantuntijat ja eräät sotilasvirkamiehet ovat tuoreeltaan kyseenalaistaneet Etelä-Korean hallituksen tutkijaryhmän raportin. Hankyoreh-lehti siteerasi perjantaina 21.05. entisiä laivastoupseereita, joiden mukaan raportissa esitetyt viittaukset pohjoiskorelaisiin sukellusveneisiin ja torpedoon ovat huteralla pohjalla. Tekniset yksityiskohdat ovat ristiriitaisia eivätkä suoraan viittaa pohjoiseen, asiantuntijat arvioivat. Spekulaatioita lisää sekin, kuinka ihmeessä pohjoiskorealainen monensadan tonnin sukellusvene olisi voinut tunkeutua huomaamatta Cheonanin lähelle saatikka läpi tarkoin vartioidusta merirajasta. Tuoreeltaan Cheonanin uppoamisen jälkeen Etelä-Koreassa olevien USA:n ja etelän yhteisjoukkojen komentaja kenraali Walter Sharp kiisti laivaston nähneen mitään epätavallista liikettä tapauksen aikoihin tai sen jälkeen.

Etelä-Koreassa pidetään alue-ja paikallisvaalit kesäkuun alussa. Vaalit ovat tärkeät presidentti Lee Myung Bakin johtamalle konservatiivipuolueelle GNP:lle. Lee on ottanut tiukan asenteen Cheonanin upottamisessa, joka on nyt saanut Etelä-Korean opposition syyttämään presidenttiä tapauksella ratsastamisesta ja katseiden siirtämisestä pois maan sisäisistä ongelmista.

Viime päivinä vaatimukset Pohjois-Korean saamisesta vastuuseen Cheonanin upottamisesta ovat kasvaneet. Pohjois-Koreaa pidetään yleisesti Itä-Aasian häirikkönä ja tätä kuvaa vasten myös Keltaisenmeren välikohtaus on herättänyt huolta maan aikeista. Epäilyt Etelä-Korean tutkimusraportin luotettavuudesta ja aluevaalien läheinen ajankohta herättävät huolta siitä, ollaanko Cheonanin tapausta viemässä nyt suinpäin YK:n turvallisuusneuvostoon. Näiden seikkojen valossa on syytä pohtia, voisiko tapauksen ympärillä leijuvia epäselvyyksiä hälventää kokoamalla sellainen tutkijaryhmä, jossa mukana ovat pohjoiskorealainen osapuoli sekä riippumattomia kansainvälisiä tahoja – Kiinan mukaantuloa poissulkematta. Kaikkien osapuolten sitoutuminen tutkimukseen olisi reilu ja kaikentyhjentävä ratkaisu.

Korean niemimaan turvallisuuspoliittinen tilanne tuskin lientyy, vaikka pakotteita Pohjois-Korealle annettaisiinkin. Lisäpakoitteet saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa kaiken koreoidenvälisen yhteistyön katkeamiseen ja lisätä sotilaallista vastakkainasettelua maiden rajalla. Kestävää ratkaisua haettaessa tapetille nousee kysymys, olisiko vihdoinkin aika saada lopullinen rauhansopimus Korean sodan osapuolten välille. Se voisi tulevaisuudessa luotettavammin ehkäistä sotilaallisia yhteenottoja Korean niemimaalla ja edistää ratkaisevalla tavalla Itä-Aasian turvallisuutta.

Kirjoittaja on Suomi-Korea-Seuran puheenjohtaja