Sipilän hallitus esittää ulosottolain muuttamista. Ulosoton piirissä on satoja tuhansia suomalaisia, joista yli 40 000 on työttömänä. Jos halutaan parantaa ihmisten hyvinvointia ja  nostaa suomalaisten työllisyysastetta pohjoismaiselle tasolle, tulee todellakin ulosottolakia muuttaa. Hallituksen esitys on pieni askel parempaan, mutta mielestäni se on kuitenkin vielä liian pieni.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että vähintään vuoden ajan työttömyysetuutta saaneet ulosottovelalliset olisivat oikeutettuja enintään 6 kk pituiseen lykkäykseen palkan ulosmittauksesta. Muiden velallisten osalta ulosottomies voisi myöntää lykkäystä enintään 4 kk. Tämä tarkoittaa, että lykkäyksen enimmäiskesto pitenisi kahdella kuukaudella nykyisestä. Tällä kannustetaan hakemaan pitkäaikaisempaa työtä. Lykkäystä voisivat saada sellaiset henkilöt, joiden nettotulot jäävät alhaisiksi eli jotka ovat niin sanotun tulorajaulosmittauksen piirissä. Ehdotuksen mukaan ulosottomies voisi kieltäytyä lykkäyksen myöntämisestä ainoastaan, jos velalliselle on jo aiemmin myönnetty lykkäys ja uusi lykkäys vaarantaisi olennaisesti velkojan maksunsaantioikeuden. Lykkäyksen aikana ulosmittausta ei toimitettaisi siis ollenkaan. Asia jäisi odottamaan lykkäyksen päättymistä, eikä lykkääminen aiheuttaisi velalliselle maksuhäiriömerkintää.

Esityksellä pyritään myös kannustamaan työttömiä työllistämään itsensä yrittäjinä. Jos pitkään työttömänä ollut henkilö työllistyy yrittäjänä, elinkeinotulosta voitaisiin ulosmitata vähemmän kuin nykyinen yksi kuudesosa.

Mielestäni on vielä tarkemmin selvitettävä ulosoton suojaosan korottamisen mahdollisuudet. Pidän hyvänä niitä ehdotuksia, että suojaosaa nostettaisiin ja näin kannustettaisiin ottamaan työtä vastaan. Hyvin usein käy niin, että ulosotossa olevan henkilön ei kannata mennä töihin, koska ulosotto korkoineen vie niin suuren osan palkasta, että palkan osuus jää pienemmäksi kuin toimeentulotuki. Nykyinen suojaosuussäädös ei ole riittävä ja ulosotto tuhoaa pienituloisen ansiotyöhalut. Tämä voitaisiin ratkaista muuttamalla ulosottolakia esimerkiksi niin, että korkeintaan 1/10 osan voimassa olevan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisesta tulosta olisi ulosoton alaista.

Ulosottolain kunnollinen perkaaminen hyödyttäisi sekä velallista että velkojaa, velkansa hoitamatta jättäneiden ryhtyessä maksamaan heidän tuloihinsa nähden järjellisempiä osuuksia. Asian korjaamisella olisi myös myönteinen vaikutus kuntien ja valtion verotuloihin sekä toimeentulotukimenot pienentyisivät.

Periaatteina tulee olla, että aina kannattaa tehdä työtä ja velka saadaan asiallisen suuruisena perittyä takaisin. Monien pienituloisten velat koostuvat suhteellisen pienistä laskuista kuten puhelin-, sähkölaskut, vuokrarästeistä jne. Niinpä tuntuukin hyvin kohtuuttomilta korot, joita veloista peritään. Ulosoton velasta täytyisi ensin lyhentää pääoma ja sitten vasta korko. Nyt lyhennetään ensin korkoja ja sitten vasta pääomaa. Osan ulosotossa olevien tulot ovat niin pienet, ettei se riitä pääoman lyhentämiseen, ja siten velka jää roikkumaan.

Viivästyneistä maksuista on rakennettu poikkeuksellisen kannattavaa yritystoimintaa ja olisi syytä puuttua myös perintäyhtiöiden toimintatapoihin. Ulosotto- ja laajemmin velkomisjärjestelmien tarkoituksena on haitallisen ilmiön estäminen ja korjaaminen. Alalla tuntuu kuitenkin rehottavan voiton maksimoinnin ajatus. Tarkoituksenmukaista on, että rahaliikenne toimii, ja velat maksetaan ajallaan ja jos velkaa ei saa maksettua, niin mahdollisimman nopeasti puututaan tilanteeseen, etteivät ongelmat kertaannu. En myöskään lainkaan ymmärrä sitä, että ulosottomiehille maksetaan tulospalkkiota siitä, kuinka paljon saavat velkoja perittyä. Tämä ei käy järkeeni julkista tehtävää hoidettaessa.

Myös velkajärjestelyyn pääsemisen kynnystä tulee madaltaa. Kaikkien kuntien sosiaalitoimessa ei ole esimerkiksi velkaneuvonnan asiantuntemusta tarjolla. Jotta yhä useampi hakija osaisi hakeutua velkajärjestelyn piiriin, voitaisiin esim. lakisäädöksellä vaikuttaa siten, että laskuihin tulee aina laittaa velkaneuvonnan valtakunnallinen puhelinnumero, jonne voi soittaa ja saada apua, jos ei pysty maksamaan laskujaan ajallaan.

Ulosottovelan kestoa täytyy lyhentää 15 vuodesta esim. 10 vuoteen. Uuden alun periaate tulee ottaa käyttöön ja muokata lainoista henkilökohtaisia. Jos velkoja ei voi maksaa, niin niiden täytyy antaa vanhentua. On täysin kohtuutonta, että vielä näinäkin aikoina 90-luvun laman velat ovat joidenkin suomalaisten maksettavana. Kenenkään ei pidä joutua tehtyjen virheiden vuoksi kärsiä kurjuudessa ja varattomana koko loppuelämäänsä.

Ja vielä viimeisenä yksi tärkeimmistä asioita, joihin toivon lakivaliokunnan puuttuvan hallituksen esitystä käsitellessään: Suomessa joutuu maksamattomien laskujen vuoksi ulosottoon jatkuvasti myös alaikäisiä lapsia. Alle 15-vuotiaan joutuminen ulosoton piiriin johtuu yleensä vanhempien maksamatta jääneistä perintö-, lahja- tai jäännösveroista. Alle vuoden ikäisiä sylivauvojakin on ulosoton asiakkaana.

Tyypillisin syy nuoren, 15-17-vuotiaan, ulosottoon joutumiselle ovat maksamattomat joukkoliikenteen tarkastusmaksut ja liikennevakuutukset tai peruuttamattomasta, käyttämättömästä hammaslääkärikäynnistä tulleita hammashoitomaksuja sekä rangaistusmääräyksiä kuten mopolla ylinopeudesta saatuja päiväsakkoja. Valiokunnan on syytä arvioida asiaa erityisesti lastensuojelullisesta näkökulmasta, sekä mihin toimiin olisi mahdollista ja tarpeellista ryhtyä alaikäisten ulosottoon joutumisen ehkäisemiseksi.