Vierailin perheeni kanssa Etelä-Kaliforniassa sukulaisteni luona. Vaikka kyseessä oli syysloma, pidin silmäni auki ympäröivään yhteiskuntaan. Katselin kaupunkia, kuuntelin paikallisia uutisia.
Kodittomien määrä on viime vuosina lisääntynyt rajusti Orange Countyssa. Heitä istuu lasten leikkipuistoissa, kaduilla ja erityisesti Santa Ana joen varrella, johon muodostuneen yhteisön määrä on jo noin 500 henkilöä. Santa Anan kaupunginjohtajan mukaan kodittomuus ei ole koskaan aiemmin ollut heillä näin paha ja tilanne on jo karannut viranomaisten käsistä. Hänen mukaansa kodittomat hiipivät ihmisten takapihoille ja nukkuvat siellä öitään. Aamulla he eivät lähde pois. Ihmiset pelkäävät asuinalueittensa huonontumista ja asuntojensa arvon romahtamista. Lapsiperheet kokevat turvattomuutta ja monet pelkäävät kävellä kaduilla. Pienet ravintolayrittäjät ovat pulassa, kun kodittomat käyvät kyselemässä savukkeita ja ruokaa pöydistä.
Yksi tekijä paisuneeseen ongelmaan on ollut se, ettei vankilasta vapautuneille ole asuntoja. Uusien järjestelyiden myötä kymmeniä tuhansia väkivallattomia rikoksentekijöitä on vapautettu, mutta heillä ei ole paikkaa mihin mennä ja he päätyvät kodittomiksi kaduille. Tästä on seurannut se, että väkivaltainen rikollisuus ja huumeidenkäyttö ovat lisääntyneet.
Lisäksi suuri osa kodittomasta väestöstä on mielenterveysongelmaisia. Yhdysvalloissa ei hoideta psyykkisiä sairauksia samalla tasolla kuin muita sairauksia, joten pitkäaikaisia tukipalveluja ei ole saatavilla. Tämän seurauksena he päätyvät kadulle.
Santa Anan kaupunki on keksinyt hätäapukeinoja, kuten ensisuojia ja Santa Anan kaupunginvaltuusto hyväksyi yksimielisesti asunnottomuuden ehkäisysuunnitelman ja palkkasi asunnottomien palvelujen johtajan syyskuussa.
Ollessani Irlannissa lokakuussa valiokunnan virkamatkalla, oli Dublinissa meneillään samanlainen tilanne. Siellä oli lapsiperheitä hätämajoituksessa hotelleissa ja puistot olivat täynnä kodittomia ihmisiä. Tämä oli seurausta sille, että vuoden 2007 finanssikriisin jälkeen Irlanti ei ole rakentanut asuntoja. Nyt tilanne on kriisiytynyt ja päässyt todella pahaksi.
Kaliforniassa kaupat ovat lopettaneet muovipussien antamisen ilmaiseksi. Ympäristöystävällisellä teolla on ollut seurauksia, joita moni ei tule ajatelleeksi. Kun muovipusseja oli helposti saatavilla, tekivät kodittomat ihmiset tarpeensa niihin ja heittivät roskiin. Nyt kun pusseja ei enää entiseen malliin ole ilmaiseksi saatavilla, on ulosteiden myötä leviämässä tartuntatauteja, kuten hepatiittia, norovirusta, salmonellaa. Tämä on suuri uhka kansanterveydelle. Virukset ja bakteerit leviävät kaikkiin ja vesi saastuu herkästi ja sairastuttaa tuhansia.
Ratkaisuna ei ole ilmaisten muovipussien palauttaminen, vaan tietysti yksi avain pulmaan on kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen. Asuntoja pitää rakentaa jatkuvasti ja tulee huolehtia siitä, ettei ongelma pitkity ja ihmiset jumiudu kaduille. Kuten kalifornialainen paikallinen poliisi minulle kertoi, on todella vaikeaa saada ihmisiä enää kadulta takaisin asuntoihin, kun heille on muodostunut sinne jo oma elämänrytmi ja kadulla eläminen alkaa olla osa sinua ja elämäntapaasi ja yhteisö ympärilläsi on kuin tuttu naapurusto. Lääkkeenä vaivaan pidän myös terveydenhuollon tarjoamista kaikille ja lasten maksutonta varhaiskasvatusta sekä työllisyyden vahvistamista antamalla maksutonta koulutusta sekä nuorille että aikuisille.
