Torstain kyselytunnilla Eduskunnassa nostettiin esille vanhustenhuollon henkilöstömitoituksen laskeminen (täyttä hulluutta!). Illalla myöhemmin käsiteltiin istunnossa ensi vuoden talousarviota ja sama henkilökunnan vähentäminen on käynnissä muussakin toiminnassa, kuten Puolustusvoimissa.

Puolustusvoimauudistuksessa edellisellä hallituskaudella sovittiin henkilöstön määrästä niin, että yhtä peruskoulutuskauden joukkuetta kohti on oltava 2,5 kouluttajaa. Tämä on ehdoton edellytys, jotta Suomessa säilyy laadukas reservi ja uskottava oma puolustus. Kantahenkilökuntaa tarvitaan riittävä määrä kouluttamaan varusmiehiä ja reserviläisiä. Näin ei tällä hetkellä ole, eikä 2,5 kouluttajan tavoite toteudu. Avoinna olevia kouluttajien virkoja on noin 550. Rahaa näiden tehtävien hoitamiseen ei valtion vuoden 2017 talousarviossa ole, vaan sen sijaan budjettikirjassa puolustusvoimien toimintamenoissa (momentti 27.10.01) yhteydessä todetaan seuraavasti: ”Palkattavan henkilöstön määrä vähenee 50 henkilötyövuotta vuoteen 2016 verrattuna. Vähennys aiheutuu pääosin määräaikaisten sopimussotilaiden määrän vähenemisestä.”

Puolustusvaliokunta on ollut huolissaan puolustusvoimien henkilöstön jaksamisesta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan henkilöstön jaksaminen ja toimintakyky on jo nyt osoittautumassa kasvavaksi huolenaiheeksi. Epävarmuutta toiminnan suunnitteluun aiheuttaa erityisesti kilpailukykysopimukseen sisältyvän vuosityöajan lisäyksen johdosta tehtävä rahojen leikkaus. Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) arvioi, että kiky-sopimuksen vuoksi henkilötyövuosia leikataan jopa parisataa.

Kantahenkilökunnan vajetta puolustusministeri on yrittänyt laastaroida lisäbudjetilla antamalla lisämäärärahaa sopimussotilaiden (100 henkilötyövuotta) palkkaamiseen. Tämä ei ole riittävä taso, eivätkä yhden vuoden määräaikaiset sopimussotilaat korvaa kantahenkilökuntaa, sillä he voivat varusmieskoulutuksensa pohjalta osallistua ainoastaan auttaviin tehtäviin. Miten käy koulutuksen tason tätä myötä?

Eilisen keskustelun yhteydessä puolustusministeri lupasi, että lisäbudjetti sopimussotilaisiin tulisi taas ensi vuonna. Eikö kuitenkin kaikista järkevintä olisi laittaa tällaiset pakolliset kustannukset jo alunperinkin talousarvioon ja palkata se määrä vakituista henkilökuntaa kuin puolustusvoimien ylläpitämiseksi tarvitaan? Vai yrittääkö valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) tällä tavalla saada budjetin näyttämään paremmalta, vaikka tiedetään, että todellisuudessa sieltä puuttuu miljoonia ja velkaa otetaan ensi vuonna pakollisiin menoihin? Kunnissa tällaisesta alibudjetoinnista on kokemusta. Se on velkaantumisen tie.

Suomen puolustuskyky on pääosin osaavan reservin varassa. Laadulliset tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla koulutuksella, jota toteuttamaan tarvitaan motivoitunut, asiansa osaava henkilökunta. Varusmiesten ja 18 000 reserviläisen vuosittainen koulutus on suomalaisten valitsema linja, jota varten veroja maksetaan.

On suuri riski, että tällä menolla ajaudutaan lähitulevaisuudessa tilanteeseen, jossa joudutaan muuttamaan Suomen puolustusratkaisun keskeisiä perusasioita. Minulla on sellainen tunne, että kansalaiset eivät ole valmiita luopumaan yleisestä asevelvollisuudesta, alueellisesta kattavuudesta tai valmiita lakkauttamaan varuskuntia. Sipilän hallitus tuhlaa tärkeitä verorahoja muun muassa miljoonaperintöjen veroalennukseen, kun se voisi käyttää rahat paremmin ihan perusasioihin.