Saamelaiskulttuuri taiteena Utsjoen hoitolaitoksiin

Hankkeen tavoitteena on tuoda saamelaista käsityötä sekä saamelaista valokuvataidetta Utsjoen muistisairaiden palveluasumisyksikkö Dorvuun sekä Utsjoen vuodeosastolle. Monelle muistisairaalle tai vanhukselle saamelainen käsityö luo ikkunan menneeseen elämään. Elämään milloin vielä jaksoi ja kykeni tehdä käsitöitä, käydä hillasuolla, poroerotuksissa ja lohenpyynnissä Tenolla tai muun ruokakalan pyynnissä tunturijärvissä. Elämää ennen hoitolaitokseen muuttamista. Tässä vaiheessa elämää tärkeäksi muodostuvat puhe-, kuulo-, näkö- ja tuntoaistit, joilla on mahdollista olla yhteydessä kotona asumisen aikaan. Valokuvat vahvistavat asukkaiden muistoja, kokemuksia eletystä elämästä. Käsitöiden kautta voi tuntea koskettamalla, pukemalla päälle tai katselemalla sitä aikaa jolloin vielä laitoksen asukas jaksoi itse neuloa, ommella, vuolla ja työstää käsitöitä.

Saamenpuku - gákti on näkyvimpiä saamelaisen kulttuurin symboleja. Utsjoella on oma saamenpuvun mallinsa, joka on yhteinen Norjan Karasjoen alueen saamelaisten kanssa. Nyt laitoshoidossa olevat saamelaisvanhukset ovat eläneet sitä aikaa lapsuudessa ja nuoruudessa,
jolloin saamenpuku oli käytössä päivittäin, niin arkena kuin juhlana. Myös muut käsityöesineet olivat arkikäytössä, pahkasta tehdyistä kuksista juotiin kahvit ja tärkeimmät aarteet säilytettiin puusta tehdyistä kiisoissa. Laitoshoidossa turvallisuussyistä hoitohenkilökunta käyttää
työvaatteista ja asukkaat puetaan heidän omiin vaatteisiinsa, mutta harvemmin saamenpukuihin.

Hoitohenkilökunnalla ei ole tietoa ja taitoa saamenpukujen pukemisesta, eikä asukkailla yleensä ole niitä hoitolaitoksissa. Aikojen saatossa saamenpuvun käyttö on muuttunut, arkipukeutumisessa voidaan käyttää yksittäisiä saamenpuvun osia, kuten nutukkaita tai villahuivia. Juhlapukeutumisessa käytetään saamenpukua asukokonaisuutena. Nykyisin saamelaista käsityötä pidetään arvossa, mutta käsitöiden tekemisen kulttuuri on muuttunut monien historiallisten syiden vuoksi. Syitä ovat muun muassa perinteiden tiedon siirtymisen vaikeutuminen, kun lapset lähetettiin asuntolakouluun, arkivaatetuksen länsimaistuminen, kuten myös saamenmaan globalisoituminen ja halpojen tavaroiden saatavuuden paraneminen. Koska saamenpuvun osat tai esineet tehdään käsityönä, ne ovat arvokkaita. Kun vanhus tai muistisairas joutuu laitoshoitoon, monikaan omainen ei halua laittaa heidän mukaansa duodjia. Moni esine, esimerkiksi naisten käyttämät hopeiset riskut, kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle. Vanhuksen tai muistisairaan
käyttämä duodji jää usein omaisille muistoksi ja vanhoja käsitöitä vaalitaan, sillä niihin kytkeytyy suvun historiaa.

Hankkeen aikana tehdään myös taidevalokuvien muodossa mennyt elämä läsnäolevaksi hoitolaitoksissa. Kuviin on tarkoitus taltioida Utsjoelle alueena ominaista saamelaista kulttuuria. Saamelaisten elinkeinot perustuvat kulttuuriin, omaan alueeseen ja sen luonnon monipuoliseenkäyttöön. Perinteistä poronhoitoa harjoitetaan koko Utsjoen alueella ja jokisaamelaista kalastuskulttuuria Tenolaaksossa. Tenon ja sen sivujokien sekä tunturijärvien kalastus on ollut ja on edelleen hyvin tärkeä elinkeino saamelaisille. Utsjoella on perinteisesti myös karjankasvatusta, sillä Tenon rannoilla on reheviä kasvupaikkoja pelloille. Kuvia katselemalla, esimerkiksi lohensoudusta, porotöistä, talollisten elämästä, sekä pienistä kylistä kuten Nuvvuksesta, Dalvadaksesta, vanhasta Karigasniemestä yms. muistisairaat ja vanhukset voivat uppoutua vanhaan elettyyn elämään ja muistella sitä, minkälaista elämä on ollut ennen hoitolaitokseen muuttoa.

Kuvat toimivat ikkunana heidän kotipaikkaansa ja elämäänsä. Tarkoituksena ei ole ottaa pelkkiä kauniita valokuvia Utsjoelta, vaan tuoda esille vanhusten silmin, mitkä asiat ovat olleet heille tärkeitä.Hankkeella on huomattava vaikutus Utsjoen saamelaisvanhusten ja -muistisairaiden viihtyvyyteen laitoshoidossa. Suomalaisen kulttuurin pohjalta luotu laitoshoito poikkeaa huomattavasti saamelaisen kulttuurin perinteestä. Aikaisemmin saamelaisperheissä useat sukupolvet asuivat samassa taloudessa. Vanhukset ja sairaat ihmiset hoidettiin kotona, osana perhettä. Nykyisin myös saamelaisperhessä vanhukset ja muistisairaat, jotka eivät itsenäisesti pärjää kotona, asuvat hoitolaitoksissa, sillä työikäiset omaiset käyvät töissä tai ovat muuttaneet pois paikkakunnalta. Laitoshoito poikkeaa hyvin paljon siitä, mitä saamelainen muistisairas taivanhus on elänyt Utsjoella ennen laitoshoitoon joutumista. Hoito on melkein täysin suomenkielistä, sillä saamenkielisiä hoitajia on vähän. Monet saamelaisvanhukset tulevat Utsjoen kunnan taajamien ulkopuolelta pienistä kylistä Teno- ja Utsjokilaaksoista ja laitoshoitoon joutuminen kirkonkylälle on vanhuksille suuri muutos aikaisempaan elämään.

Hanke mahdollistaa saamelaisvanhuksille ja muistisairaille heidän oman kulttuurin saavutettavuuden taiteen ja kulttuuriperinteen kautta hoitolaitoksessa. Hankkeen aikana hankittavat käsityöt ja valokuvateokset edistävät kommunikointia ja ymmärrystä saamelaisvanhusten ja hoitohenkilökunnan välillä. Hoitolaitoksessa enemmistö hoitohenkilökunnasta on muualta tulleita ja ovat äidinkieleltään suomenkielisiä ja hoitolaitoksen asukkaat ovat paikallisia saamenkielisiä. Hankkeen vaikutukset ovat laajat työympäristön viihtyvyyteen sekä hoitohenkilökunnan tietämykseen saamelaisesta kulttuurista. Hoitohenkilökunta pääsee kosketukseen asukkaiden menneeseen elämään, jolloin ymmärrys saamelaista kulttuuria
kohtaan kasvaa. Moni muualta tullut hoitaja ei välttämättä tiedä mitään saamelaisesta kulttuurista ennen Utsjoelle tuloa ja paikallisen kulttuurin ymmärrys puuttuu.

Hanke toteutetaan vuoden 2021 aikana.