Hitler pelasti Suomen -kirjan esittely ja arviointi

Hitler pelasti Suomen.

Petsamon Nikkelikaupunki 1937-1944, sen merkitys Suomen itsenäisyyden takeena

Kirja ilmestyi 2023. Kirjoittaja Erkki Nieminen VTM, KT

Kirjan tarkoitus on tuoda lisötietoa Petsamon Kolosjoen nikkeliyhdyskunnan merkityksestä Suomen itsenäisyyden takeena. Petsamosta ja sen kuuluisesta nikkelistä on kirjoitettu paljon. Sen sijaan keksellä erämaata sijainneen Kolosjoen yhdyskunnan toiminnasta ei tiedetä juuri mitään. Miten korkeatasoinen yhdyskunta syntyi. kehittyi ja tuhoutui? Tähän kirja vastaa.

Kirjassa on om alukunsa kansaivälisestä kiinnostuksesta Euroopan rikkaimpiin nikklivaroihin Petsamon Kolosjoella. Niitä tavoittelivat Kanada, Englanti, Neuvostoliitto ja Sakasa. Suomi tasapainoili taitavasti tässä vuosien 1939-1944 suuravaltojen paineessa osoittaen suurta suomalaista sisukkuutta. Vaikka Suomi lopulta menettikin Petsamon, se pystyi kuitenkin säilyttämään itsenäisyytensä Petsamon Kolosjoen ansioista.

Kirja-arvostelu;

Petsamon Kolosjokea sanoinja kuvin

Taustaa

Petsamo kuului Suomeen 1920 - 1944, kuten kaikki hyvin tiedämme.

Aiheesta on toki kirjoitettu vuosien varrella paljonkin, mutta yksi aihekokonaisuus on jäänyt vähälle huomiolle. Petsamo tunnetaan ja muistetaan hyvin nikkelistään, mutta se organisaatio ja työväki, joka varsinaisen nikkelimalmin louhinnan ja jatkokäsittelyn suoritti, on jäänyt vähälle huomiolle.

Nyt tätä puutetta on korjannut kasvatustieteen tohtori Erkki Nieminen kirjallaan ”Hitler pelasti Suomen”.

Teoksen alaotsikko on ”Petsamon nikkelikaupunki 1937 - 1944, Sen merkitys Suomen itsenäisyyden takeena”. Kirjan salaperäisen nimen takaa löytyykin kaksi aihetta ja kirja siis koostuu kahdesta osasta.

Niiden nimet kertovatkin jo enemmän siitä, mistä kirjassa on kysymys.

Ensimmäisen osan nimi ”Petsamon nikkelikaupungin (1937 – 1944) merkitys Suomen
itsenäisyyden takeena” toistaa kirjan nimeä.

Toisen osan nimi ”Elämää Kolosjoen kaivosyhdyskunnassa 1937-1944” ilmaisee konkreettisemmin, mistä kirjassa on kysymys.

Erkki Nieminen on todellinen Petsamo- tutkimuksen veteraani, kun hän oli mukana tekemässä jo 1989 julkaistua teosta ”Petsamon nikkeli, Taistelu strategisesta metallista”. Silloisen kirjahankkeen vetäjät olivat Petsamon Nikkeli Oy:n ylempiä toimihenkilöitä - nyt jo kaikki edesmenneitä - Nieminen kirjoiti kirjaan luvun ”Elämää kaivosyhdyskunnassa”. Jo edellisvuonna hän oli saanut valmiiksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa samannimisen sosiologian oppialaan kuuluvan pro gradututkielman. Se puolestaan oli perustunut 81.n Kolosjoella asuneen henkilön haastatteluihin, joista valtaosan oli Nieminen tehnyt itse.

Kolosjoen yhdyskunnan, kaivoskaupungin, rakentaminen oli aloitettu 1937 ja loppu tuli syyskuussa 1944. Kesken sunnuntaisen leikkimielisen Suomi-Saksa jalkapallomaaottelun tuli ilmatorjuntapäällikkö Eugen Autere kuuluttamaan kentälle, että Kolosjoen alueen evakuointi alkaa seuraavana aamuna 4.9. Ottelu päättyi siihen paikkaan ja suomalaiset kiirehtivät pakkaamaan tavaroitaan.

Syyskuun 19. päivänä solmitussa Moskovanvälirauhassa Neuvostoliitto otti alueen takaisin itselleen ja Petsamolle suunniteltu suuri ja monipuolinen tulevaisuus jäi toteutumatta.

Todettakoon vielä, että Petsamo-Seura ja sen puheenjohtaja Toivo Kunnari ovat suhtautuneet myötämielisesti Niemisen tutkimushankkeeseen ja kannustaneet häntä saamaan työnsä valmiiksi. Tässä lyhyesti tutkimustyön ja teoksen synnyn taustatiedot.

Petsamon nikkeli Saksan sodankäynnille tärkeä

Kirjan nimi personoituu siis Saksan sodanaikaiseen, yksinvaltiaaseen johtajaan Adolf Hitleriin. Yhtä hyvin nimi voisi olla ”Petsamon nikkeli pelasti Suomen”. Joka Tapauksessa Nieminen perustelee kattavasti, aikaisempaan tutkimukseen viitaten sitä, että nimenomaan
Hitler näki Petsamon nikkelin Saksan sodankäynnille elintärkeänä pelkistäen asian sanomalla, että Saksa ei voi voittaa sotaa ilman Petsamon nikkeliä.

Kirjan nimeä Nieminen perustele sillä, että Neuvostoliiton ulkoministeri Molotovin käydessä Berliinissä marraskuussa 1940 pyytämässä Hitleriltä lupaa hoitaa Suomen kysymys loppuun eli valloittaa Suomi ja liittää se osaksi Neuvostoliittoa, vastasi Hitler ”ei sotaa Suomen kanssa”. Vastaustaan Hitler perusteli sillä, että Saksa tarvitsee Suomesta nikkeliä ja
puutavaraa ja tähän vastaukseen oli Molotovin tyytyminen.

Tohtori Nieminen perustelee käsitystään myös viittaamalla muutaman tunnetun ulkomaisen ja suomalaisen historioitsijan tutkimustuloksiin. Kirjassa ei ole varsinaisia yksilöityjä ja numeroituja lähdeviitteitä, mutta kylläkin harvakseltaan suluissa tieto siitä, mihin hänen
käsityksensä ja johtopäätöksensä perustuvat.

Tämä antaa kirjoittajalle mahdollisuuden käyttää värikkäämpiä kielikuvia ja suoraviivaisempia tulkintoja kuin muuten olisi mahdollista. Se lisää tekstin luettavuutta ja mielenkiintoisuutta. Kun kysymyksessä ei ole mikään opinnäyte, on valinta mielestäni aivan Ok.

Kyllä Petsamon nikkeli Saksalle tärkeä olikin. Se sai kaivoksesta malmimäärän joka jalostettuna vastasi noin 16.000 tonnia puhdasta nikkeliä, mikä vastasi noin puolentoista sotavuoden kulutusta. Hinta tästä kaikesta oli kova. Saksa suojeli Jäniskosken voimalaitoksen 3 - 4 metrinvahvuisella betonikuvulla ja samanlainen suojakupu suunniteltiin Kolosjoen sulaton suojaksi. Sitä ei kuitenkaan ehditty rakentaa ennen sodan päättymistä. Kun saksalaisdivisioonat hyökkäsivät Petsamosta kohti Murmanskia, tyrehtyi hyökkäys Litsajoelle ja sen jälkeen jäi joukkojen päätehtäväksi suojata Petsamon nikkelikaivokset länsiliittoutuneiden mahdollisilta hyökkäyksiltä. Kolosjoella oli lisäksi erittäin vahva
ilmapuolustus eikä sinne tehtykään sodan aikana yhtään pommitusta tai ilmahyökkäystä. Kun Saksa sodan pitkittyessä aikoi pitää nikkelikaivoksen joka tapauksessa hallussaan, rakennettiin syksyllä 1944 Käsivarren poikki lujasti linnoitettu puolustusasema, Karesuando Stellung. Kaikki edellä kerrotut toimenpiteet vaativat runsaasti voimavaroja, sekä materiaalia että rakennustyömiehiä ja sotilaita, joilla olisi ollut käyttöä muillakin, tärkeämmillä rintaman osilla. Kirjassa on myös erillinen luku Petsamon Nikkeli Oy:n toimitusjohtajasta J.O.Söderhjelmistä.

Hänen tekemisensä olivat todelle merkityksellisiä - niin Suomelle kuin nikkeliyhtiöllekin - monimutkaisessa nikkelipelissä.

Kolosjoen ”kaivoskaupungin” arkea

Kirjassa on seikkaperäisesti esitetty Kolosjoen yhdyskunnan syntyminen, siis rakentaminen ja asujaimiston muodostuminen.

Kaiken takana oli Petsamon Nikkeli Oy:n kehittyminen kaivoksena ja teollisuusyrityksenä. Esille nousevaa on se, että ohjeet ja työnjohto, voiko sanoa, että koko infrastruktuuri ja kulttuuri, tuli Kanadasta ja Englannista ja jossakin määrin myös Amerikasta.

Rakennuskannaltaan Kolosjoki olikin aikanaan Suomen modernein paikkakunta. Ainakin kerrostalojen asunnot ja ylimmän johdon pikkutalot oli varustettu keskuslämmityksillä, vesijohdoilla ja sisävessoilla.

Saksan hyökättyä syyskuun 1. päivänä 1939 Puolaan ja toisen maailmansodan alettua muuttui meno Kolosjoellakin.

Viimeistään seuraavan vuoden elokuussa, Suomen otettua mukaan nikkeliyhtiön liiketoimintaan saksalaisen I.G. Farben -yhtiön muuttuivat käytännöt. Englantilaiset lähtivät ja Saksan vaikutusvalta kasvoi, mutta Kolosjokilaisten arjessa muutos ei heti näkynyt, myöhemmin kylläkin.

Nieminen on ansiokkaasti selvittänyt kaivosyhtiön ja sen henkilökunnan oloa ja eloa monesta näkökulmasta ja sijansa saa niin erilaiset urheilu- ja kulttuurimuodot kuin kaikenlainen seurustelu perheiden kesken ja kaivoksen väen kanssa. Urheilu eri muodoissa olikin yhdyskunnan suosituin harrastusmuoto.

Parasta kirjan antia ovat seitsemän henkilön yksilöidyt haastattelut, niissä ihmisten arki tulee selvimmin ja luontevimmin kuvatuksi.

Tiedossa on, monesta aikaisemmasta tutkimuksesta, että nikkeliläiset ja Kolosjoki elivät omaa elämäänsä ja muu Petsamon väki toisaalla omaa arkeaan.

Toki tiet monessa yhteydessä kohtasivat, mutta erillisyys oli silmiin pistävää. Oma
havaintoni vuosikymmeniä kestäneeltä ajanjaksolta on se, että peruspetsamolaiset jossakin määrin ”vierastivat” kaivosta ja sen väkeä. Syyt tähän saattoivat olla monet, ehkä yksi
merkittävä syy oli se, että syntyperäiset petsamolaiset ja ennen nikkelikaivoksen käynnistymistä alueelle muuttaneet suomalaiset kokivat kaivoksen jotenkin ulkopuoliseksi.

Kirjassa on vähälle huomiolle jäänyt se, että Kolosjoelta oli Neuvostoliiton rajalle alle 50 km ja Neuvosto-Venäjän vaikutus oli alueella monesta syystä vielä voimakas, vaikka kanssakäymistä venäläisten kanssa ei juuri ollutkaan.

Rajan läheisyys toi oman eksotiikkansa ja kun asiaa tarkasteli kaivoksen tosiasiallisesti omistavan, pääkonttoriaan New Yorkissa pitävän The International Nickelcompany of Canadan näkökulmasta, oli asialla merkitystä.

Uskoakseni asialla oli merkitystä myös kaikille petsamolaisille, myös kaivoksen väelle ja asia konkretisoitui talvisodan aikana, kun alue evakuoitiin. Vaikka Petsamoon vielä palattiinkin, aiheutti suursodan jatkuminen ihmismielissä jonkinlaista epävarmuutta siitä, mikä on
tulevaisuus. Petsamo oli kaunis episodi, ajanjakso nuoren Suomen historiassa. Nyt jälkeen päin sitä voi verrata vaikkapa kauniiseenuneen, jonka loppu ei kuitenkaan ollut onnellinen.

Tohtori Erkki Nieminen on tehnyt suuriarvoisen työn tutkiessaan Kolosjoen kaivosyhteiskunnan elämää. Tuloksena on monipuolinen selvitys tuon kaukaisen maankolkan merkityksestä koko Suomelle ja petsamolaisille ja heidän jälkeläisensä saavat vielä kerran tietoa siitä, millaista elämä todella siellä oli. Kirjassa on runsas kuvitus, tosin kuvien
laatu vaihtelee suuresti.

Petsamo oli ja on merkittävä osa Suomen historiaa ja se on syytä kaikkien suomalaisten pitää mielessään. Esko Vuorisjärvi