KKO:1999:86
Dokumentin versiot
På svenska
Osakeyhtiö - Hallituksen jäsen - Yhtiön varojen käyttö
Vahingonkorvaus
Diaarinumero: S97/1404
Esittelypäivä: 15.1.1999
Antopäivä: 20.8.1999
Taltio: 2072
Osakeyhtiön hallituksen jäsen velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta yhtiön konkurssipesälle oltuaan osallisena järjestelyssä, jossa yhtiön varoja käytettiin sen omien osakkeiden ostamiseen. Korvausta tuomittiin myös sen johdosta, että hallituksen jäsen oli osallistunut yhtiön varojen lainaamiseen emoyhtiölle tilanteessa, jossa luottotappion vaara oli ilmeinen. Ään.
OYL 12 luku 7 § (248/1981)
OYL 15 luku 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.8.1999
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asian käsittely Turunseudun käräjäoikeudessa
Riidattomat tosiasiat
A oli toiminut New Elatec Furnaces Oy:n (jäljempänä NEF Oy) hallituksen jäsenenä vuodesta 1990 alkaen 19.3.1993 saakka. Lisäksi NEF Oy:n hallituksen jäseninä olivat toimineet 14.5.1991 alkaen B, joka oli ollut 1.2.1991 alkaen myös yhtiön toimitusjohtaja, sekä eräs kolmas henkilö. NEF Oy oli 18.1.1994 asetettu konkurssiin velkojan 4.3.1993 jättämästä hakemuksesta.
NEF Oy:n 500 osakkeesta A:n määräysvallassa ollut Trafotek Oy oli omistanut 450 osaketta, jotka se oli 10.4.1991 myynyt B:n määräysvallassa olleelle Silmecon Oy:lle. Muut osakkeet olivat myöhemmin siirtyneet Trafotek Oy:lle.
NEF Oy:n 31.8.1992 pidetty yhtiökokous, jossa koko osakekantaa olivat edustaneet A ja B, oli yksimielisesti myöntänyt hallituksen jäsenille ja toimitusjohtajalle vastuuvapauden tilikaudelta 1.2.1991 -31.1.1992.
New Elatec Furnaces Oy:n konkurssipesän kanne
Konkurssipesä kertoi, että Silmecon Oy oli maksanut osakkeiden kauppahinnan 630 000 markkaa Trafotek Oy:lle osakeyhtiölain 12 luvun säännösten vastaisesti NEF Oy:n omilla varoilla eli kuittaamalla NEF Oy:n saatavaa Trafotek Oy:ltä.
NEF Oy oli lisäksi 10.4.1991 alkaen antanut Silmecon Oy:lle lainaa siten, että pesäluettelossa NEF Oy:n saatavat siltä olivat olleet 1 101 921,91 markkaa. Saatavista 945 000 markkaa oli muutettu hallituksen päätöksellä 29.12.1991 vakautetuksi lainaksi. NEF Oy oli 29.1.1993 annetuksi kirjatulla konserniavustuksella vähentänyt Silmecon Oy:n sille olevia velkoja 865 000 markalla. Konserniavustusta koskeva päätös ei ollut syntynyt laillisesti ja oli sinänsä mitätön. Lainoja annettaessa Silmecon Oy:n taloudellinen tilanne oli ollut niin huono, että NEF Oy:n saatavat olivat olleet alunperin arvottomia.
A, B ja edellä tarkoitettu kolmas henkilö olivat hallituksen jäseninä laiminlyömällä valvontavelvollisuutensa sekä A ja B myös osallistumalla päätöksiin aiheuttaneet NEF Oy:lle vahinkoa, joka heidän oli korvattava yhtiölle.
Mainituilla perusteilla konkurssipesä vaati, että A ja B yhteisvastuullisesti osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n nojalla velvoitetaan maksamaan sille korvaukseksi annettujen lainojen ja konserniavustuksen osalta yhtiölle syntyneenä vahinkona 1 966 921,95 markkaa ja NEF Oy:n varoista maksetun osakkeiden kauppahinnan osalta 630 000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.
Vastaukset
A ja B väittivät ensisijaisesti, ettei konkurssipesällä ollut oikeutta ajaa kannetta, koska yhtiökokous oli myöntänyt heille vastuuvapauden tietoisena osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 2 momentissa edellytetyistä seikoista. Toissijaisesti A ja B kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä.
Käräjäoikeuden tuomio 28.6.1996
Kanneoikeus
NEF Oy oli asetettu konkurssiin hakemuksesta, joka oli tehty 4.3.1993 eli vähemmän ajan kuin kahden vuoden kuluessa vastuuvapauden myöntämistä koskevasta yhtiökokouksen päätöksestä. Osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan konkurssipesällä oli oikeus ajaa kannetta. Kanne oli nostettu saman luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.
NEF Oy:n osakkeiden maksaminen
Riidatonta oli, että Silmecon Oy:n maksu Trafotek Oy:lle NEF Oy:n osakkeiden kauppahinnasta oli tapahtunut 10.4.1991 pankkisiirrolla, jolla Trafotek Oy oli suorittanut NEF Oy:lle 2 000 000 markan konserniavustuksen ja vähentänyt siitä kauppahinnan 630 000 markkaa sekä eräitä muita saataviaan 650 000 markkaa NEF Oy:ltä ja 200 000 markkaa Silmecon Oy:ltä. Asianosaiset olivat erimielisiä tämän kirjaustavan merkityksestä. Kauppahinnan maksun kirjaamistapa ei yksistään osoittanut menettelyä oikeaksi tai vääräksi, mikäli voitiin näyttää todellisten tapahtumien osoittavan toista.
Asianosaiset olivat olleet yksimielisiä siitä, että Trafotek Oy oli ollut velvollinen suorittamaan NEF Oy:lle aikaisemmin päätetyn ja kirjanpitoon merkityn konserniavustuksen. Vastaajat olivat kertoneet tarkoituksena olleen, että Silmecon Oy otti kaupan yhteydessä vastatakseen konserniavustuksen suorittamisesta NEF Oy:lle myöhemmin.
NEF Oy:n ja Silmecon Oy:n välinen rahaliikenne osakekaupasta alkaen konkurssiin saakka ei miltään osin viitannut siihen, että Silmecon Oy:llä olisi ollut todellinen tarkoitus tukea NEF Oy:tä vastuulleen ottamallaan konserniavustuksella, vaan pikemminkin osoitti, että osakkeiden kauppahinta oli tarkoitus lopullisesti ottaa NEF Oy:n omista varoista. Mitään muuta näyttöä sen tueksi, että kauppahinnan maksun kirjaaminen olisi tapahtunut virheellisesti, ei ollut esitetty.
Selvää oli, että yhtiö itse ei saanut hyödykseen vastiketta kaupassa, jossa yhtiön varoja käytettiin sen omien osakkeiden ostamiseen. Mikäli varoja ei palautettu yhtiölle, sille aiheutui vahinkoa.
Oli näytetty, että NEF Oy:n osakkeiden kauppahinnan maksulla oli rikottu osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 3 momentin säännöstä ja siten aiheutettu vahinkoa NEF Oy:lle.
Lainojen laillisuus
Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 2 momentin oli katsottu tarkoittavan mahdollisuutta lähes rajoittamattomaan rahanlainaukseen konsernin eri yhtiöiden välillä. Säännös ei kuitenkaan merkinnyt poikkeusta osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:ssä ja 15 luvun 1 §:ssä hallitukselle ja toimitusjohtajalle asetetusta yleisestä velvollisuudesta toimia huolellisesti ja yhtiön edun mukaisesti. Yhtiörakenteesta riippumatta ei voitu ajatella, ettei osakeyhtiön hallitus olisi ollut säädetyin tavoin vastuussa yhtiön toiminnasta ja varainhoidosta. Eräissä tapauksissa oli selvää, että tytäryhtiön hallituksen mahdollisuudet vastustaa emoyhtiön vaatimuksia olivat hyvin vähäiset. Sekään ei poistanut hallituksen velvollisuutta valvoa tytäryhtiön etua.
Yhtiön omiin taloudellisiin mahdollisuuksiin nähden runsas rahan lainaaminen emoyhtiölle ilman turvaavia vakuuksia tai selvää todennäköisyyttä lainojen takaisinmaksusta saattoi vaarantaa tytäryhtiön mahdollisuudet vastata omista velvoitteistaan. Sen vuoksi hallituksella ja toimitusjohtajalla oli erityinen velvollisuus varmistua siitä, ettei yhtiön oma taloudellinen asema olennaisesti heikentynyt lainaamisen johdosta.
Silmecon Oy:n tilinpäätöksistä esitetyn selvityksen mukaan yhtiön oma pääoma oli ollut 31.12.1990 noin 950 000 markkaa negatiivinen ja yhtiö oli asetettu konkurssiin 29.6.1993. NEF Oy:n mahdollisuudet saada lainasaataviaan olivat heti osakekaupan jälkeen olleet erittäin heikot eivätkä olleet ennen sen konkurssia parantuneet. Silmecon Oy:n konkurssihallinnon antaman, luotettavana pidettävän todistuksen mukaan NEF Oy:n 1 101 665,30 markan saatavalle ei tullut kertymään jako-osuutta.
Oli näytetty, että lainoja annettaessa niistä vastuussa olleet olivat menetelleet varomattomasti ja laiminlyöneet valvoa yhtiön etua aiheuttaen siten vahinkoa NEF Oy:lle.
Lainojen vakauttaminen
NEF Oy:n hallituksen 29.12.1991 tekemä päätös, jolla Silmecon Oy:lle annetuista lainoista 945 000 markkaa oli muutettu vakautetuksi lainaksi, oli tehty tilanteessa, jossa Silmecon Oy:n taseen oma pääoma olisi 31.12.1991 edelleen ollut muuten negatiivinen. Tässä yhteydessä NEF Oy ei ollut antanut uutta lainaa.
Vaikka muodollisesti ottaen NEF Oy:n asema vakautetun lainan ehtojen mukaan velkojana oli heikentynyt, ei vakauttaminen todellisuudessa ollut muuttanut yhtiön asemaa, koska NEF Oy:n mahdollisuudet saada saataviaan Silmecon Oy:ltä olivat joka tapauksessa erittäin heikot. Silmecon Oy:n konkurssipesän antamasta todistuksesta kävi ilmi, ettei yhtiön etuoikeudettomille velkojille kertynyt jako-osuutta.
Ei ollut näytetty, että lainojen vakauttamista koskevalla hallituksen päätöksellä olisi aiheutettu vahinkoa NEF Oy:lle.
Konserniavustus
NEF Oy oli 29.1.1993 päivätyn, B:n yksin allekirjoittaman hallituksen pöytäkirjan mukaan antanut Silmecon Oy:lle 865 000 markan konserniavustuksen, jolla kuitattiin Silmecon Oy:n velkaa NEF Oy:lle. A oli ilmoittanut, ettei ollut koskaan hyväksynyt toimenpidettä ja oli siitä tiedon saatuaan eronnut hallituksesta. Muuta selvitystä päätöksen syntymisestä ei ollut esitetty.
Yhtiöjärjestyksen mukaan NEF Oy:n hallitukseen kuului kolme jäsentä. Osakeyhtiölain 8 luvun 9 §:n nojalla hallituksen päätösvaltaisuus olisi edellyttänyt kahden jäsenen läsnäoloa. Siten hallituksen päätös ei sitonut yhtiötä ja se saattoi katsoa päätöksen perusteella tapahtuneen saatavien kuittauksen tehottomaksi, mihin konkurssipesä oli myös vedonnut.
Lainasaatavien kuittaaminen konserniavustuksella ei ollut heikentänyt yhtiön taloudellista asemaa sen enempää kuin lainojen vakauttaminenkaan. Koska yhtiön mahdollisuus saada suoritus saatavistaan oli ollut erittäin heikko ja melko pian toimenpiteen jälkeen osoittautunut olemattomaksi, ei merkitystä ollut sillä, oliko saatavien määrä ollut konserniavustuksen verran suurempi tai pienempi.
Ei ollut näytetty, että konserniavustuksen antamisella olisi aiheutettu vahinkoa NEF Oy:lle.
Vahingon määrä
Konkurssipesä oli vaatinut A:lta ja B:ltä korvaukseksi selostusosassa mainitut määrät ja ilmoittanut korvausvaatimuksensa muodostuvan pesäluettelossa mainitusta 1 101 921,95 markan saatavasta, johon sisältyi 945 000 markan vakautettu laina, ja 865 000 markan konserniavustuksesta, jolla oli pienennetty saatavan määrää, sekä osakkeiden 630 000 markan kauppahinnasta. Osakkeiden kauppahintaa oli kuitenkin käsitelty kirjanpidossa NEF Oy:n lainasaatavana Silmecon Oy:ltä. Siten se sisältyi pesäluettelossa ilmoitettuihin saataviin.
Konserniavustusta koskeva päätös ei sitonut NEF Oy:tä ja sen suuruinen saatavien kuittaus oli NEF Oy:tä kohtaan tehoton. Sanotun vuoksi oli vahingon määrän kannalta merkityksetöntä, katsottiinko konserniavustuksen sisältyvän lainasaataviin vai pidettiinkö sitä erillisenä eränä.
NEF Oy:n lainasaataviin perustuva tappion määrä oli siis yhteensä 1 966 921,95 markkaa, johon sisältyivät myös konserniavustus ja osakkeiden kauppahinta. Vahingon määrä ei periaatteessa voinut olla suurempi kuin se määrä, jota yhtiö ei olisi voinut antaa lainaksi. Koska lainojen antamisen edellytykset olivat puuttuneet alunperin, ei ollut perusteltua katsoa yhtiölle aiheutunutta vahinkoa tätä pienemmäksi.
Hallituksen jäsenten vastuu
Yhtiön varoihin nähden huomattavan rahalainan antaminen ei ollut edes konsernirakenteessa sellaista juoksevaa hallinnon hoitamista, johon toimitusjohtaja saattoi ryhtyä ilman hallituksen päätöstä. Oikeudelle oli esitetty asianosaisten ilmoituksen mukaan pöytäkirjat kaikista hallituksen kokouksista, joita oli pidetty osakekaupan jälkeen. Näistä pöytäkirjoista ei ilmennyt, että hallitus olisi tehnyt päätöksiä lainojen antamisesta ennen 29.12.1991 tehtyä vakauttamispäätöstä. Kuten edellä todettiin, vakauttamispäätöksellä ei silloisissa olosuhteissa lainojen antamisen jo tapahduttua ollut sanottavaa merkitystä.
Hallitus ei siis ollut tehnyt sellaisia päätöksiä, joista päätöksentekoon osallistumisen vuoksi seuraisi sen jäsenille osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ssä tarkoitettu vastuu.
Konkurssipesä oli katsonut, että hallituksen jäseninä A, B ja eräs kolmas henkilö olivat vastuussa aiheutuneesta vahingosta ainakin valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta. Hallituksen jäsenyys edellytti ainakin jossain määrin aktiivista suhtautumista yhtiön asioihin, ellei ollut erityistä syytä pidättäytyä siitä. Tällainen erityinen syy saattoi olla yhtiössä tehty sopimus hallituksen jäsenten työnjaosta. Toisaalta hallituksen jäsenet, jotka eivät osallistuneet yhtiön päivittäiseen toimintaan, olivat tehtävässään sen tiedon varassa, jota heille yhtiöstä annettiin, ilman että heillä oli aihetta itse tarkemmin selvittää liikkeenhoidon tapahtumia.
Esitettyjen asiakirjojen mukaan A oli osallistunut yhtiön taloudelliseen päätöksentekoon hallituksen kokouksissa ja allekirjoittamalla yhtiön puolesta asiakirjoja. Siihen nähden hänellä oli täytynyt olla niin paljon tietoa yhtiön asioista, että hänellä olisi ollut erityinen syy ryhtyä toimenpiteisiin Silmecon Oy:n lainojen johdosta. Kuten edellä todettiin, lainat oli annettu ilman hallituksen päätöksiä ja suurimmaksi osaksi vuoden 1991 aikana siten, että vasta lainojen vakauttamispäätöksessä niiden määrä tuli selville, jolloin vahinko oli jo tapahtunut. Se, ettei A ollut osallistunut konserniavustuksen antamiseen ja oli eronnut sen jälkeen hallituksesta, osoitti hänen vastustaneen Silmecon Oy:n enempää lainoittamista. Ei ollut esitetty mitään selvitystä siitä, että hänellä olisi osakekauppaa tehtäessä ja kauppahinnan maksusta sovittaessa ollut aihetta epäillä Silmecon Oy:n jättävän hoitamatta kaupan yhteydessä syntyneitä velvoitteitaan. Näistä syistä A:n laiminlyönti valvoa tarkemmin yhtiön etua ei ollut voinut aiheuttaa yhtiölle vahinkoa.
B oli NEF Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä ja samalla Silmecon Oy:n vastaavissa tehtävissä tehnyt lainoitusta ja osakekaupan kauppahinnan maksutapaa koskevia päätöksiä ja hoitanut käytännössä niiden toimeenpanon. NEF Oy:n varojen siirrosta on ollut hyötyä ainoastaan B:n määräysvallassa olleelle Silmecon Oy:lle, joka oli jo tuolloin vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa. NEF Oy:n kannalta lainoitus oli jo 31.1.1992 päättyneen tilikauden aikana aiheuttanut taseen olennaisen heikkenemisen erityisesti rahoitusomaisuuden todellisen arvon alentuessa lähes 2 000 000 markalla. Osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:n ja 12 luvun 7 §:n 3 momentin vastainen B:n menettely, joka Silmecon Oy:n toiminnan kannalta oli ollut hyväksyttävää, oli aiheuttanut NEF Oy:lle osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ssä tarkoitetun edellä mainitun vahingon. Vaikka menettelyn tarkoituksena ei epäilemättä ollut ollut nimenomaisesti vahingon aiheuttaminen NEF Oy:lle, vahingon syntyminen Silmecon Oy:n tuolloisen tilanteen vuoksi oli ollut niin ilmeistä, että vahingon aiheuttamista oli pidettävä tahallisena.
Näillä perusteilla käräjäoikeus, joka velvoitti B:n maksamaan New Elatec Furnaces Oy:n konkurssipesälle osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n mukaisena vahingonkorvauksena 1 966 921,95 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 20.2.1995 lukien, hylkäsi kanteen A:n osalta.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Leskinen.
Turun hovioikeuden tuomio 27.5.1997
Konkurssipesä ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Larkiomaa, Mikkola ja Uusitupa. Esittelijä Sinikka Linnavuori.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan konkurssipesä vaati A:n velvoittamista suorittamaan sille yhteisvastuullisesti asiassa aikaisemmin tuomitun B:n kanssa vahingonkorvauksena 1 966 921,95 markkaa korkoineen. Konkurssipesä pyysi, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely Korkeimmassa oikeudessa, tai että asia palautetaan hovioikeuteen suullisen käsittelyn toimittamista varten.
A antoi häneltä pyydetyn vastauksen, toistaen ensisijaisesti käräjäoikeudessa esittämänsä väitteen kanneoikeuden vanhentumisesta. Siltä varalta, ettei väitettä hyväksytä, A vaati konkurssipesän vaatimuksen hylkäämistä. Jos kuitenkin korvausta päädytään tuomitsemaan, A vaati korvausvelvollisuutensa sovittelemista pääluvun mukaiseksi.
Korkein oikeus toimitti 15.1.1999 asiassa suullisen käsittelyn.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.8.1999
Perustelut
Kanneoikeuden vanhentuminen
Osakeyhtiölain 15 luvun 7 §:n mukaan yhtiön lukuun luvun 1 §:n nojalla ajettavaa kannetta ei voida nostaa hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa vastaan kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden päättymisestä, jona se päätös tehtiin tai siihen toimenpiteeseen ryhdyttiin, johon kanne perustuu. Luvun 5 §:n 3 momentissa puolestaan säädetään, että jos yhtiö asetetaan konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty kahden vuoden kuluessa siitä, kun yhtiökokouksessa päätettiin myöntää vastuuvapaus tai olla nostamatta kannetta, saa konkurssipesä tämän päätöksen estämättä ajaa kannetta.
NEF Oy:n yhtiökokous on 31.8.1992 myöntänyt hallituksen jäsenille ja toimitusjohtajalle vastuuvapauden tilikaudelta 1.2.1991 - 31.1.1992. Kun NEF Oy on asetettu konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty 4.3.1993 eli vähemmän ajan kuin kahden vuoden kuluessa vastuuvapauden myöntämistä koskevasta yhtiökokouksen päätöksestä, konkurssipesä on sanotun päätöksen estämättä saanut ajaa kannetta.
NEF Oy:n konkurssipesän osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ään perustuva kanne on koskenut 10.4.1991 ja sen jälkeen suoritettuja toimenpiteitä. Kun NEF Oy:n tilikausi on ollut 1.2. ja 31.1. välinen aika, kanne yhtiön hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa vastaan on tullut nostaa viimeistään kolmen vuoden kuluessa 31.1.1992 lukien. Konkurssipesän 31.1.1995 vireille tullut kanne on siten nostettu ajoissa.
Asian tausta ja tapahtumatiedot
A on toiminut NEF Oy:n hallituksen jäsenenä vuodesta 1990 alkaen eroamiseensa 19.3.1993 saakka. Kyseisestä ajanjaksosta A on toiminut hallituksen puheenjohtajana 28.5.1991 lukien.
A:n määräysvallassa ollut Trafotek Oy on 10.4.1991 myynyt B:n määräysvallassa olleelle Silmecon Oy:lle 450 NEF Oy:n osaketta. Osakekaupan tekemiseen vaikuttaneeksi syyksi on esitetty toimialarationalisointi. NEF Oy ja Silmecon Oy toimivat molemmat korkealämpötilauunialalla. B on nimitetty 1.2.1991 NEF Oy:n toimitusjohtajaksi ja hän on ollut 14.5.1991 lukien myös mainitun yhtiön hallituksen jäsen.
NEF Oy on 10.4. - 1.8.1991 kuudella eri kerralla antanut Silmecon Oy:lle lainaksi 1 467 000 markkaa. NEF Oy:n hallitus on 29.12.1991 tehnyt päätöksen, jolla Silmecon Oy:lle aikaisemmin annetuista lainoista 945 000 markan määräinen osa on muutettu vakautetuksi lainaksi.
Tämän jälkeen NEF Oy on käräjäoikeudelle esitetyn X:n laatiman selvityksen mukaan lainannut edelleen Silmecon Oy:lle 1.2.1992 - 19.3.1993 eli siihen mennessä, kun A on eronnut NEF Oy:n hallituksen jäsenyydestä, 1 496 087,52 markkaa. Saman selvityksen mukaan Silmecon Oy on vastaavana ajanjaksona maksanut NEF Oy:lle lainoja takaisin 1 529 618,62 markkaa, mihin määrään sisältyy kuitenkin myös käräjäoikeuden tuomiossa kerrottu tammikuussa 1993 Silmecon Oy:lle annetuksi kirjattuun 865 000 markan määräiseen konserniavustukseen perustunut maksu.
Silmecon Oy:n tuloslaskelman mukaan yhtiön tulos tilikaudelta 1.7.1989 - 31.12.1990 on ollut 1 521 403,67 markkaa tappiollinen. Yhtiön taseen 31.12.1990 mukaan yhtiön oman pääoman vajaus on ollut 951 623,26 markkaa ja yhtiön 493 600 markan osakepääoma on siten ollut kokonaisuudessaan menetetty.
NEF Oy:n liikevaihto on ollut 3 141 833,82 markkaa tilikaudella 1.2.1991 - 31.1.1992 ja 2 499 201,27 markkaa tilikaudella 1.2.1992 - 31.1.1993. Yhtiön tulos 31.1.1992 päättyneellä tilikaudella on ollut 63 848 markkaa voitollinen. Tilikaudella 1.2.1992 - 31.1.1993 tulos on ollut tappiollinen 74 275,59 markkaa. Yhtiön taseen 31.1.1992 loppusumma on ollut 2 820 437,25 markkaa ja lainasaamisten määrä 1 138 246 markkaa. Taseen 31.1.1993 loppusumma on ollut 3 366 940,20 markkaa ja lainasaatavien määrä 1 453 629,26 markkaa. Viimeksi mainitut määrät eivät ole kuitenkaan sisältäneet edellä mainittua Silmecon Oy:lle annetuksi kirjattua 865 000 markan konserniavustusta, jolla Silmecon Oy:n on kirjattu kuitanneen velkaansa NEF Oy:lle.
Silmecon Oy:n koko osakepääoma oli siten NEF Oy:n osakkeita koskevaa kauppaa tehtäessä 10.4.1991 ollut menetetty ja yhtiö oli ollut osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:ssä tarkoitetun selvitystilauhan alainen. Ottaen huomioon, että NEF Oy:n osakepääoma oli 500 000 markan suuruinen, yhtiön taloudellinen asema ja toimintaedellytykset ovat ratkaisevasti riippuneet Silmecon Oy:n kyvystä maksaa saamansa lainat takaisin. NEF Oy:n tilintarkastaja on tarkastuskertomuksessaan 31.8.1992 ja samana päivänä antamassaan tilintarkastusmuistiossa kiinnittänyt huomiota lainasaamisiin liittyvään tappioriskiin ja selvitystilauhkaan. Huomautus ei ole johtanut toimenpiteisiin.
Silmecon Oy on asetettu konkurssiin 29.6.1993. NEF Oy:n lopulliset saatavat Silmecon Oy:n konkurssissa ovat olleet 1 101 665,30 markkaa. Saataville ei pesänhoitajan todistuksen mukaan kerry jako-osuutta.
A:n korvausvastuu
NEF Oy:n osakkeiden kauppaan liittyvä maksujärjestely
NEF Oy:n osakkeita koskevan kauppahinnan maksu Trafotek Oy:lle on tapahtunut käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin 10.4.1991. Maksujärjestelyä koskevan pankkisiirtokuitin mukaan Trafotek Oy on suorittanut NEF Oy:lle 2 000 000 markan määräisen konserniavustuksen, josta se on kuitenkin vähentänyt sanotun kauppahinnan määrän 630 000 markkaa ja 650 000 markan saatavansa NEF Oy:ltä. Lisäksi Trafotek Oy on vähentänyt kyseisestä suorituksestaan 200 000 markkaa Silmecon Oy:ltä olevana saatavana. Kuittiin tehdyn merkinnän mukaan asiasta ovat sopineet puhelimitse A sekä Y-niminen henkilö. Menettelyn seurauksena NEF Oy:lle on syntynyt 830 000 markan määräinen saatava Silmecon Oy:ltä. Myös NEF Oy:n kirjanpidossa saatavaa on käsitelty Silmecon Oy:lle annettuna lainana. Kuten käräjäoikeus on todennut ja myös Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä on A:n kertomana käynyt ilmi, A:n tarkoituksena on ollut, että Trafotek Oy:n konserniavustus NEF Oy:lle siirtyi osakkeiden kaupan jälkeen Silmecon Oy:n vastattavaksi, mitä myös mainittu 830 000 markan kirjaus NEF Oy:n kirjanpidossa osoittaa. A on siten tiennyt, että koko sanottu määrä oli siirtynyt Silmecon Oy:n velaksi NEF Oy:lle.
Kauppahinnan maksujärjestely kerrotulla tavalla on tosiasiassa merkinnyt sitä, että Silmecon Oy on saanut NEF Oy:ltä lainaksi ne varat, joilla NEF Oy:n osakkeiden kauppahinta on maksettu.
Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 3 momentin, sellaisena kuin se oli laissa 248/1981, mukaan osakeyhtiö ei saanut antaa rahalainaa siihen tarkoitukseen, että velallinen hankkisi lainavaroilla yhtiön tai samaan konserniin kuuluvan toisen yhtiön osakkeita.
Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentin (248/1981) mukaan rahalainan antaminen yhtiön tai samaan konserniin kuuluvan toisen yhtiön osakkeenomistajalle oli sallittu vain viimeksi kuluneelta tilikaudelta vahvistetun taseen osoittaman vapaan oman pääoman määrän rajoissa ja edellyttäen, että velalliselta saatiin hyväksyttävä vakuus. Pykälän 2 momentin (248/1981) mukaan rahalainan antaminen oli kuitenkin 1 momentissa säädettyjen rajoitusten estämättä sallittu, milloin velallinen oli osakeyhtiö, joka kuului samaan konserniin kuin lainan antava yhtiö. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että rahalainan antaminen konsernissa olisi kaikissa tapauksissa sallittu. Viimeksi mainittuun säännökseen liittyen hallituksen esityksessä laiksi osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n muuttamiseksi (HE 11/1981 s. 5) on todettu, ettei säännöksellä puututa siihen, milloin lainaa yhtiön taloudellinen tila huomioon ottaen ei voida antaa, milloin vakuutta on luottoriskin vähentämiseksi vaadittava tai onko tarpeellista vakuutta myönnettäessä vaatia vastavakuutta.
A on sopinut osakkeiden kauppaan liittyvästä maksujärjestelystä myös NEF Oy:n hallituksen jäsenenä. Järjestelyllä on osakkeiden kauppahinnan osalta rikottu osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua kieltoa. A ei ole myöskään edes pyrkinyt selvittämään, pystyikö Silmecon Oy suoriutumaan osakkeiden kaupan yhteydessä vastattavakseen ottamistaan veloista NEF Oy:lle, eikä ole huolehtinut siitä, että NEF Oy sai saatavalleen turvaavan vakuuden. Tämän vuoksi hän on myös menetellyt hallituksen jäsenelle kuuluvan osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ään perustuvan yleisen huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti. A on siten tuottamuksellaan kerrotun 830 000 markan velaksiannon perusteella aiheuttanut NEF Oy:lle vahinkoa.
Muu lainananto Silmecon Oy:lle
NEF Oy:n hallituksen kokousten pöytäkirjojen mukaan kerrotuista 10.4. - 1.8.1991 Silmecon Oy:lle annetuista lainoista ei ole tehty päätöksiä NEF Oy:n hallituksessa. Asiassa ei ole näytetty, että A muutoinkaan olisi osallistunut niistä päättämiseen. Hallituksen kokousten pöytäkirjoista ei myöskään ilmene eikä asiassa muutoinkaan ole näytetty vastoin A:n kiistämistä, että hän olisi tiennyt kerrotuista lainoista siinä vaiheessa, kun lainat Silmecon Oy:lle annettiin.
Kysymys on näin ollen siitä, onko A laiminlyönyt hänelle NEF Oy:n hallituksen jäsenenä kuuluneen valvontavelvollisuuden.
Osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:n mukaan hallituksen tulee huolehtia yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Tämä velvollisuus käsittää myös sen, että hallitus valvoo toimitusjohtajaa ja pitää huolta siitä, että tämä hoitaa tehtäväänsä. Hallituksen velvollisuutena on tarvittaessa ryhtyä käytettävissään olevilla keinoilla toimenpiteisiin estääkseen yhtiön kannalta haitallisen juoksevien asioiden hoidon. Hallituksen velvollisuuteen kuuluu myös muutoin valvoa yhtiön taloudellisen tilan kehittymistä ja ryhtyä tarvittaessa vaadittaviin toimenpiteisiin. Hallituksen jäsen voi joutua osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun korvausvastuuseen esimerkiksi silloin, jos hän on laiminlyönyt valvoa toimitusjohtajan toimintaa. Hallituksen jäsen ei voi välttää korvausvastuuta pysyttelemällä erossa yhtiön toiminnasta. Toisaalta sellaiselle hallituksen jäsenelle, joka ei osallistu yhtiön jokapäiväiseen toimintaan, ei voida asettaa pitkälle menevää vaatimusta seurata aktiivisesti yhtiön taloudellisia asioita, jollei siihen ilmene erityistä syytä. Hallituksen puheenjohtajalta voidaan kuitenkin edellyttää muuta hallituksen jäsentä aktiivisempaa seurantaa.
NEF Oy:n hallituksen kokousten pöytäkirjoista on havaittavissa, että A on osallistunut hallituksen toimintaan olemalla kokousten puheenjohtaja ja osallistumalla yhtiön taloudellisista asioista päättämiseen. Sen sijaan A ei ole asiassa esitetyn selvityksen mukaan osallistunut yhtiön juoksevaan hallintoon, joka on ollut yksin B:n vastuulla. Osakekauppaan johtaneet syyt ja A:n jääminen NEF Oy:n hallituksen jäseneksi viittaavat siihen, että A on luottanut hänen ja B:n yhteisten liiketavoitteiden toteutumiseen. Siitä huolimatta ettei A ole ottanut riittävästi selkoa Silmecon Oy:n taloudellisesta tilasta, voidaan edellä lausutun perusteella katsoa, ettei A:lla ole ollut lähtökohtaisesti aihetta epäillä B:n ryhtyvän antamaan NEF Oy:n varoja velaksi Silmecon Oy:lle. Varojen lainaaminen on myös tapahtunut keskellä NEF Oy:n tilikautta verraten lyhyenä ajanjaksona, minkä vuoksi A:n mahdollisuudet puuttua asiaan ovat olleet käytännössä vähäiset.
Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että A vielä tuossa vaiheessa olisi laiminlyönyt hänelle NEF Oy:n hallituksen jäsenenä kuuluvan valvontavelvollisuutensa ja olisi siten vastuussa vahingosta, joka NEF Oy:lle on aiheutunut 10.4. - 1.8.1991 tapahtuneista velaksiannoista.
A on 29.12.1991 osallistunut NEF Oy:n hallituksen kokoukseen, jossa on päätetty yksimielisesti myöntää Silmecon Oy:lle 945 000 markan määräinen vakautettu laina muuttamalla sanotun määräinen osa NEF Oy:n Silmecon Oy:lle aikaisemmin antamista lainoista vakautetuksi lainaksi. Käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuilla perusteilla lainojen vakauttamisella ei kuitenkaan ole aiheutettu yhtiölle vahinkoa.
A on, niinkuin hän on myös Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä kertonut, tullut sanotussa hallituksen kokouksessa 29.12.1991 tietoiseksi Silmecon Oy:n velkaantumisesta NEF Oy:lle. Velkojen määrä on ollut lähes kolminkertainen NEF Oy:n osakepääomaan verrattuna. Vakauttamispäätöksen on toisaalta täytynyt olla A:lle selvä osoitus myös siitä, että NEF Oy:n mahdollisuus saada Silmecon Oy:ltä maksu saatavilleen oli vaarantunut ja että luottotappion vaara tästä syystä oli ilmeinen. Tämän vuoksi A:n olisi NEF Oy:n hallituksen puheenjohtajana pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin estääkseen NEF Oy:n aseman heikentymisen Silmecon Oy:n velkojana. Tämän A on kokonaan laiminlyönyt, joten hän on Silmecon Oy:n velkaannuttua 29.12.1991 jälkeen lisää vastuussa tästä velkaantumisesta NEF Oy:lle aiheutuneesta vahingosta.
Vahingon määrä ja sovittelu
NEF Oy:n konkurssipesän pesäluettelon mukaan yhtiön saatavien määrä Silmecon Oy:ltä on ollut 1 101 921,95 markkaa, mihin ei ole sisältynyt edellä kerrottu Silmecon Oy:lle annetuksi kirjattu 865 000 markan määräinen konserniavustus. NEF Oy:n tilinpäätöstietojen mukaan yhtiön lainasaamisten määrä on ollut 1 138 246 markkaa 31.1.1992 ja 1 453 629,26 markkaa 31.1.1993.
Konkurssipesä ei ole esittänyt asiassa selvitystä siitä, mistä eristä kyseiset lainasaamiset ovat muodostuneet ja missä määrin niihin on sisältynyt 10.4. -1.8.1991 Silmecon Oy:lle annettuja yhteensä 1 467 000 markan määräisiä lainoja, joiden antamisesta aiheutuneesta vahingosta A ei siis ole korvausvastuussa. Tämän vuoksi vahingonkorvauksen määrä joudutaan arvioimaan. A:n vahingonkorvausvelvollisuuden määräksi Korkein oikeus katsoo 900 000 markkaa.
Vahingonkorvauksen sovittelulle ei ole perustetta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan A:n osalta.
A velvoitetaan suorittamaan New Elatec Furnaces Oy:n konkurssipesälle osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n mukaisena vahingonkorvauksena 900 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 27.2.1995 lukien. Turun hovioikeus on velvoittanut B:n suorittamaan konkurssipesälle kysymyksessä olevan vahingon korvauksena 1 966 921,95 markkaa korkoineen 20.2.1995 lukien. Edellä mainittu A:n korvausvelvollisuus on yhteisvastuullinen kyseisen B:n korvausvelvollisuuden kanssa. Konkurssipesän kanne A:ta vastaan hylätään enemmälti.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Tulokas (eri mieltä), Vuori (eri mieltä) ja Kitunen. Esittelijä Jussi Karttunen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Vuori: Olen eri mieltä A:n vastuusta 10.4. - 1.8.1991 annetuista lainoista.
New Elatec Furnaces Oy:n varoja on siirretty 1.4. -1.8.1991 kuudella pankkisiirrolla emoyhtiölle Silmecon Oy:lle 1 467 000 markkaa. Määrä on ollut lähes kolminkertainen New Elatec Furnaces Oy:n osakepääomaan nähden. Varat ovat menneet konkurssikypsälle yhtiölle.
Osakekaupan taustasta esitetty selvitys ja A:n jääminen kaupan jälkeen New Elatec Furnaces Oy:n hallitukseen viittaavat siihen, että A ja B ovat luottaneet markkinoiden elpymiseen ja yhteisten liiketavoitteiden toteutumiseen. Silmecon Oy:n rahoittaminen on näissä olosuhteissa merkinnyt tietoista riskinottoa ja New Elatec Furnaces Oy:n velkojien oikeuksien vaarantamista. Ei ole uskottavaa, että A viimeksi mainitun yhtiön hallituksen puheenjohtajana ja kokeneena liikemiehenä olisi ollut tietämätön varojen siirtämisestä. Jos kuitenkin näin on, A:n on katsottava laiminlyöneen velvollisuutensa hallituksen jäsenenä valvoa yhtiön taloudenpitoa ja toimitusjohtajan tehtävien hoitoa.
Näillä lisäperusteilla hyväksyn kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitan A:n suorittamaan yhteisvastuullisesti aikaisemmin tuomitun B:n kanssa New Elatec Furnaces Oy:n konkurssipesälle 1 966 921,96 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.2.1995 lukien. Korvausvelvollisuuden sovittelemiselle ei ole esitetty perustetta.
Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Vuori. Vahingonkorvaukselle tuomittavan viivästyskoron osalta lausun lisäksi seuraavaa.
Vahingonkorvauskannetta koskeva haaste on annettu A:lle tiedoksi 27.2.1995. Konkurssipesä on vaatinut lain mukaista viivästyskorkoa tuosta päivästä lukien. Käräjäoikeus on kokonaan hylännyt kanteen 28.6.1996 ja hovioikeus on päätynyt samalle kannalle tuomiossaan 27.5.1997. Vahingonkorvausvelvollisuus A:lle asetetaan vasta tällä Korkeimman oikeuden tuomiolla.
Viivästyskoron suorittamisvelvollisuuden alkaminen edellyttää velan ja velallisen maksuvelvollisuuden olemassaoloa. Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvausvelan osalta vaaditaan lisäksi, että velkoja esittää korvausvaatimuksen sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys.
Korkolain lähtökohtana on siten, että vain perustellut ja ainakin kohtuullisessa määrin selvitetyt korvausvaatimukset käynnistävät viivästyskoron laskemisen. Tämä liittyy siihen viivästyskorkoa koskevaan yleiseen periaatteeseen, että velallisella tulee olla mahdollisuus velka maksamalla välttää viivästyskorko. Korkolain 7 §:ssä maksuaikaa on varattu kuukausi siitä, kun asianmukainen vaatimus ja selvitys velasta esitettiin.
Korkolaissa on säännelty viivästyskoron laskemisen alkamisajankohta eri tilanteissa. Avoimeksi on sen sijaan jäänyt, tuleeko viivästyskoron laskemista keskeytyksettä jatkaa myös esillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa tuomioistuin on hylännyt kanteen ja joissa korvaus tuomitaan vasta muutoksenhakuvaiheessa.
Edellä mainitut korkolain viivästyskorkoa koskevat lähtökohdat puoltavat sellaista tulkintaa, että kanteen hylkääminen keskeyttää viivästyskoron laskemisen korvausvelalle. Kun tuomioistuin on tutkinut korvauskanteen ja hylännyt sen, ei ole enää olemassa sellaista perusteltua ja selvitettyä korvausvaatimusta, joka oikeuttaisi viivästyskorkoa vaatimaan. Luonnollisena lähtökohtana on pidettävä sitä, että samoja edellytyksiä on sovellettava sekä viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamiseen että sen jatkumiseen. Kanteen hylkäämisen jälkeen ei myöskään vastaajalla ole enää perustetta maksaa vaadittua velkaa eikä mistään viivästyksestä voida hänen osaltaan puhua. Kanteen hylkäämisellä on tosiasiallisesti samanlainen vaikutus kuin velkojan viivästyksellä tai ylivoimaisella esteellä, jotka korkolain 10 §:ssä mainitaan vapautumisperusteina.
Korkolain 9 §:n perusteella A on velvollinen suorittamaan 16 %:n viivästyskorkoa nyt tuomitulle korvaukselle haastepäivästä 27.2.1995 lukien käräjäoikeuden tuomioon 28.6.1996 saakka sekä siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta, kunnes täysi maksu on suoritettu.
Dokumentin versiot
På svenska
Osakeyhtiö - Hallituksen jäsen - Yhtiön varojen käyttö
Vahingonkorvaus
Diaarinumero: S97/1404
Esittelypäivä: 15.1.1999
Antopäivä: 20.8.1999
Taltio: 2072
Osakeyhtiön hallituksen jäsen velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta yhtiön konkurssipesälle oltuaan osallisena järjestelyssä, jossa yhtiön varoja käytettiin sen omien osakkeiden ostamiseen. Korvausta tuomittiin myös sen johdosta, että hallituksen jäsen oli osallistunut yhtiön varojen lainaamiseen emoyhtiölle tilanteessa, jossa luottotappion vaara oli ilmeinen. Ään.
OYL 12 luku 7 § (248/1981)
OYL 15 luku 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.8.1999
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asian käsittely Turunseudun käräjäoikeudessa
Riidattomat tosiasiat
A oli toiminut New Elatec Furnaces Oy:n (jäljempänä NEF Oy) hallituksen jäsenenä vuodesta 1990 alkaen 19.3.1993 saakka. Lisäksi NEF Oy:n hallituksen jäseninä olivat toimineet 14.5.1991 alkaen B, joka oli ollut 1.2.1991 alkaen myös yhtiön toimitusjohtaja, sekä eräs kolmas henkilö. NEF Oy oli 18.1.1994 asetettu konkurssiin velkojan 4.3.1993 jättämästä hakemuksesta.
NEF Oy:n 500 osakkeesta A:n määräysvallassa ollut Trafotek Oy oli omistanut 450 osaketta, jotka se oli 10.4.1991 myynyt B:n määräysvallassa olleelle Silmecon Oy:lle. Muut osakkeet olivat myöhemmin siirtyneet Trafotek Oy:lle.
NEF Oy:n 31.8.1992 pidetty yhtiökokous, jossa koko osakekantaa olivat edustaneet A ja B, oli yksimielisesti myöntänyt hallituksen jäsenille ja toimitusjohtajalle vastuuvapauden tilikaudelta 1.2.1991 -31.1.1992.
New Elatec Furnaces Oy:n konkurssipesän kanne
Konkurssipesä kertoi, että Silmecon Oy oli maksanut osakkeiden kauppahinnan 630 000 markkaa Trafotek Oy:lle osakeyhtiölain 12 luvun säännösten vastaisesti NEF Oy:n omilla varoilla eli kuittaamalla NEF Oy:n saatavaa Trafotek Oy:ltä.
NEF Oy oli lisäksi 10.4.1991 alkaen antanut Silmecon Oy:lle lainaa siten, että pesäluettelossa NEF Oy:n saatavat siltä olivat olleet 1 101 921,91 markkaa. Saatavista 945 000 markkaa oli muutettu hallituksen päätöksellä 29.12.1991 vakautetuksi lainaksi. NEF Oy oli 29.1.1993 annetuksi kirjatulla konserniavustuksella vähentänyt Silmecon Oy:n sille olevia velkoja 865 000 markalla. Konserniavustusta koskeva päätös ei ollut syntynyt laillisesti ja oli sinänsä mitätön. Lainoja annettaessa Silmecon Oy:n taloudellinen tilanne oli ollut niin huono, että NEF Oy:n saatavat olivat olleet alunperin arvottomia.
A, B ja edellä tarkoitettu kolmas henkilö olivat hallituksen jäseninä laiminlyömällä valvontavelvollisuutensa sekä A ja B myös osallistumalla päätöksiin aiheuttaneet NEF Oy:lle vahinkoa, joka heidän oli korvattava yhtiölle.
Mainituilla perusteilla konkurssipesä vaati, että A ja B yhteisvastuullisesti osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n nojalla velvoitetaan maksamaan sille korvaukseksi annettujen lainojen ja konserniavustuksen osalta yhtiölle syntyneenä vahinkona 1 966 921,95 markkaa ja NEF Oy:n varoista maksetun osakkeiden kauppahinnan osalta 630 000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.
Vastaukset
A ja B väittivät ensisijaisesti, ettei konkurssipesällä ollut oikeutta ajaa kannetta, koska yhtiökokous oli myöntänyt heille vastuuvapauden tietoisena osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 2 momentissa edellytetyistä seikoista. Toissijaisesti A ja B kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä.
Käräjäoikeuden tuomio 28.6.1996
Kanneoikeus
NEF Oy oli asetettu konkurssiin hakemuksesta, joka oli tehty 4.3.1993 eli vähemmän ajan kuin kahden vuoden kuluessa vastuuvapauden myöntämistä koskevasta yhtiökokouksen päätöksestä. Osakeyhtiölain 15 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan konkurssipesällä oli oikeus ajaa kannetta. Kanne oli nostettu saman luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.
NEF Oy:n osakkeiden maksaminen
Riidatonta oli, että Silmecon Oy:n maksu Trafotek Oy:lle NEF Oy:n osakkeiden kauppahinnasta oli tapahtunut 10.4.1991 pankkisiirrolla, jolla Trafotek Oy oli suorittanut NEF Oy:lle 2 000 000 markan konserniavustuksen ja vähentänyt siitä kauppahinnan 630 000 markkaa sekä eräitä muita saataviaan 650 000 markkaa NEF Oy:ltä ja 200 000 markkaa Silmecon Oy:ltä. Asianosaiset olivat erimielisiä tämän kirjaustavan merkityksestä. Kauppahinnan maksun kirjaamistapa ei yksistään osoittanut menettelyä oikeaksi tai vääräksi, mikäli voitiin näyttää todellisten tapahtumien osoittavan toista.
Asianosaiset olivat olleet yksimielisiä siitä, että Trafotek Oy oli ollut velvollinen suorittamaan NEF Oy:lle aikaisemmin päätetyn ja kirjanpitoon merkityn konserniavustuksen. Vastaajat olivat kertoneet tarkoituksena olleen, että Silmecon Oy otti kaupan yhteydessä vastatakseen konserniavustuksen suorittamisesta NEF Oy:lle myöhemmin.
NEF Oy:n ja Silmecon Oy:n välinen rahaliikenne osakekaupasta alkaen konkurssiin saakka ei miltään osin viitannut siihen, että Silmecon Oy:llä olisi ollut todellinen tarkoitus tukea NEF Oy:tä vastuulleen ottamallaan konserniavustuksella, vaan pikemminkin osoitti, että osakkeiden kauppahinta oli tarkoitus lopullisesti ottaa NEF Oy:n omista varoista. Mitään muuta näyttöä sen tueksi, että kauppahinnan maksun kirjaaminen olisi tapahtunut virheellisesti, ei ollut esitetty.
Selvää oli, että yhtiö itse ei saanut hyödykseen vastiketta kaupassa, jossa yhtiön varoja käytettiin sen omien osakkeiden ostamiseen. Mikäli varoja ei palautettu yhtiölle, sille aiheutui vahinkoa.
Oli näytetty, että NEF Oy:n osakkeiden kauppahinnan maksulla oli rikottu osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 3 momentin säännöstä ja siten aiheutettu vahinkoa NEF Oy:lle.
Lainojen laillisuus
Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 2 momentin oli katsottu tarkoittavan mahdollisuutta lähes rajoittamattomaan rahanlainaukseen konsernin eri yhtiöiden välillä. Säännös ei kuitenkaan merkinnyt poikkeusta osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:ssä ja 15 luvun 1 §:ssä hallitukselle ja toimitusjohtajalle asetetusta yleisestä velvollisuudesta toimia huolellisesti ja yhtiön edun mukaisesti. Yhtiörakenteesta riippumatta ei voitu ajatella, ettei osakeyhtiön hallitus olisi ollut säädetyin tavoin vastuussa yhtiön toiminnasta ja varainhoidosta. Eräissä tapauksissa oli selvää, että tytäryhtiön hallituksen mahdollisuudet vastustaa emoyhtiön vaatimuksia olivat hyvin vähäiset. Sekään ei poistanut hallituksen velvollisuutta valvoa tytäryhtiön etua.
Yhtiön omiin taloudellisiin mahdollisuuksiin nähden runsas rahan lainaaminen emoyhtiölle ilman turvaavia vakuuksia tai selvää todennäköisyyttä lainojen takaisinmaksusta saattoi vaarantaa tytäryhtiön mahdollisuudet vastata omista velvoitteistaan. Sen vuoksi hallituksella ja toimitusjohtajalla oli erityinen velvollisuus varmistua siitä, ettei yhtiön oma taloudellinen asema olennaisesti heikentynyt lainaamisen johdosta.
Silmecon Oy:n tilinpäätöksistä esitetyn selvityksen mukaan yhtiön oma pääoma oli ollut 31.12.1990 noin 950 000 markkaa negatiivinen ja yhtiö oli asetettu konkurssiin 29.6.1993. NEF Oy:n mahdollisuudet saada lainasaataviaan olivat heti osakekaupan jälkeen olleet erittäin heikot eivätkä olleet ennen sen konkurssia parantuneet. Silmecon Oy:n konkurssihallinnon antaman, luotettavana pidettävän todistuksen mukaan NEF Oy:n 1 101 665,30 markan saatavalle ei tullut kertymään jako-osuutta.
Oli näytetty, että lainoja annettaessa niistä vastuussa olleet olivat menetelleet varomattomasti ja laiminlyöneet valvoa yhtiön etua aiheuttaen siten vahinkoa NEF Oy:lle.
Lainojen vakauttaminen
NEF Oy:n hallituksen 29.12.1991 tekemä päätös, jolla Silmecon Oy:lle annetuista lainoista 945 000 markkaa oli muutettu vakautetuksi lainaksi, oli tehty tilanteessa, jossa Silmecon Oy:n taseen oma pääoma olisi 31.12.1991 edelleen ollut muuten negatiivinen. Tässä yhteydessä NEF Oy ei ollut antanut uutta lainaa.
Vaikka muodollisesti ottaen NEF Oy:n asema vakautetun lainan ehtojen mukaan velkojana oli heikentynyt, ei vakauttaminen todellisuudessa ollut muuttanut yhtiön asemaa, koska NEF Oy:n mahdollisuudet saada saataviaan Silmecon Oy:ltä olivat joka tapauksessa erittäin heikot. Silmecon Oy:n konkurssipesän antamasta todistuksesta kävi ilmi, ettei yhtiön etuoikeudettomille velkojille kertynyt jako-osuutta.
Ei ollut näytetty, että lainojen vakauttamista koskevalla hallituksen päätöksellä olisi aiheutettu vahinkoa NEF Oy:lle.
Konserniavustus
NEF Oy oli 29.1.1993 päivätyn, B:n yksin allekirjoittaman hallituksen pöytäkirjan mukaan antanut Silmecon Oy:lle 865 000 markan konserniavustuksen, jolla kuitattiin Silmecon Oy:n velkaa NEF Oy:lle. A oli ilmoittanut, ettei ollut koskaan hyväksynyt toimenpidettä ja oli siitä tiedon saatuaan eronnut hallituksesta. Muuta selvitystä päätöksen syntymisestä ei ollut esitetty.
Yhtiöjärjestyksen mukaan NEF Oy:n hallitukseen kuului kolme jäsentä. Osakeyhtiölain 8 luvun 9 §:n nojalla hallituksen päätösvaltaisuus olisi edellyttänyt kahden jäsenen läsnäoloa. Siten hallituksen päätös ei sitonut yhtiötä ja se saattoi katsoa päätöksen perusteella tapahtuneen saatavien kuittauksen tehottomaksi, mihin konkurssipesä oli myös vedonnut.
Lainasaatavien kuittaaminen konserniavustuksella ei ollut heikentänyt yhtiön taloudellista asemaa sen enempää kuin lainojen vakauttaminenkaan. Koska yhtiön mahdollisuus saada suoritus saatavistaan oli ollut erittäin heikko ja melko pian toimenpiteen jälkeen osoittautunut olemattomaksi, ei merkitystä ollut sillä, oliko saatavien määrä ollut konserniavustuksen verran suurempi tai pienempi.
Ei ollut näytetty, että konserniavustuksen antamisella olisi aiheutettu vahinkoa NEF Oy:lle.
Vahingon määrä
Konkurssipesä oli vaatinut A:lta ja B:ltä korvaukseksi selostusosassa mainitut määrät ja ilmoittanut korvausvaatimuksensa muodostuvan pesäluettelossa mainitusta 1 101 921,95 markan saatavasta, johon sisältyi 945 000 markan vakautettu laina, ja 865 000 markan konserniavustuksesta, jolla oli pienennetty saatavan määrää, sekä osakkeiden 630 000 markan kauppahinnasta. Osakkeiden kauppahintaa oli kuitenkin käsitelty kirjanpidossa NEF Oy:n lainasaatavana Silmecon Oy:ltä. Siten se sisältyi pesäluettelossa ilmoitettuihin saataviin.
Konserniavustusta koskeva päätös ei sitonut NEF Oy:tä ja sen suuruinen saatavien kuittaus oli NEF Oy:tä kohtaan tehoton. Sanotun vuoksi oli vahingon määrän kannalta merkityksetöntä, katsottiinko konserniavustuksen sisältyvän lainasaataviin vai pidettiinkö sitä erillisenä eränä.
NEF Oy:n lainasaataviin perustuva tappion määrä oli siis yhteensä 1 966 921,95 markkaa, johon sisältyivät myös konserniavustus ja osakkeiden kauppahinta. Vahingon määrä ei periaatteessa voinut olla suurempi kuin se määrä, jota yhtiö ei olisi voinut antaa lainaksi. Koska lainojen antamisen edellytykset olivat puuttuneet alunperin, ei ollut perusteltua katsoa yhtiölle aiheutunutta vahinkoa tätä pienemmäksi.
Hallituksen jäsenten vastuu
Yhtiön varoihin nähden huomattavan rahalainan antaminen ei ollut edes konsernirakenteessa sellaista juoksevaa hallinnon hoitamista, johon toimitusjohtaja saattoi ryhtyä ilman hallituksen päätöstä. Oikeudelle oli esitetty asianosaisten ilmoituksen mukaan pöytäkirjat kaikista hallituksen kokouksista, joita oli pidetty osakekaupan jälkeen. Näistä pöytäkirjoista ei ilmennyt, että hallitus olisi tehnyt päätöksiä lainojen antamisesta ennen 29.12.1991 tehtyä vakauttamispäätöstä. Kuten edellä todettiin, vakauttamispäätöksellä ei silloisissa olosuhteissa lainojen antamisen jo tapahduttua ollut sanottavaa merkitystä.
Hallitus ei siis ollut tehnyt sellaisia päätöksiä, joista päätöksentekoon osallistumisen vuoksi seuraisi sen jäsenille osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ssä tarkoitettu vastuu.
Konkurssipesä oli katsonut, että hallituksen jäseninä A, B ja eräs kolmas henkilö olivat vastuussa aiheutuneesta vahingosta ainakin valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta. Hallituksen jäsenyys edellytti ainakin jossain määrin aktiivista suhtautumista yhtiön asioihin, ellei ollut erityistä syytä pidättäytyä siitä. Tällainen erityinen syy saattoi olla yhtiössä tehty sopimus hallituksen jäsenten työnjaosta. Toisaalta hallituksen jäsenet, jotka eivät osallistuneet yhtiön päivittäiseen toimintaan, olivat tehtävässään sen tiedon varassa, jota heille yhtiöstä annettiin, ilman että heillä oli aihetta itse tarkemmin selvittää liikkeenhoidon tapahtumia.
Esitettyjen asiakirjojen mukaan A oli osallistunut yhtiön taloudelliseen päätöksentekoon hallituksen kokouksissa ja allekirjoittamalla yhtiön puolesta asiakirjoja. Siihen nähden hänellä oli täytynyt olla niin paljon tietoa yhtiön asioista, että hänellä olisi ollut erityinen syy ryhtyä toimenpiteisiin Silmecon Oy:n lainojen johdosta. Kuten edellä todettiin, lainat oli annettu ilman hallituksen päätöksiä ja suurimmaksi osaksi vuoden 1991 aikana siten, että vasta lainojen vakauttamispäätöksessä niiden määrä tuli selville, jolloin vahinko oli jo tapahtunut. Se, ettei A ollut osallistunut konserniavustuksen antamiseen ja oli eronnut sen jälkeen hallituksesta, osoitti hänen vastustaneen Silmecon Oy:n enempää lainoittamista. Ei ollut esitetty mitään selvitystä siitä, että hänellä olisi osakekauppaa tehtäessä ja kauppahinnan maksusta sovittaessa ollut aihetta epäillä Silmecon Oy:n jättävän hoitamatta kaupan yhteydessä syntyneitä velvoitteitaan. Näistä syistä A:n laiminlyönti valvoa tarkemmin yhtiön etua ei ollut voinut aiheuttaa yhtiölle vahinkoa.
B oli NEF Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä ja samalla Silmecon Oy:n vastaavissa tehtävissä tehnyt lainoitusta ja osakekaupan kauppahinnan maksutapaa koskevia päätöksiä ja hoitanut käytännössä niiden toimeenpanon. NEF Oy:n varojen siirrosta on ollut hyötyä ainoastaan B:n määräysvallassa olleelle Silmecon Oy:lle, joka oli jo tuolloin vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa. NEF Oy:n kannalta lainoitus oli jo 31.1.1992 päättyneen tilikauden aikana aiheuttanut taseen olennaisen heikkenemisen erityisesti rahoitusomaisuuden todellisen arvon alentuessa lähes 2 000 000 markalla. Osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:n ja 12 luvun 7 §:n 3 momentin vastainen B:n menettely, joka Silmecon Oy:n toiminnan kannalta oli ollut hyväksyttävää, oli aiheuttanut NEF Oy:lle osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ssä tarkoitetun edellä mainitun vahingon. Vaikka menettelyn tarkoituksena ei epäilemättä ollut ollut nimenomaisesti vahingon aiheuttaminen NEF Oy:lle, vahingon syntyminen Silmecon Oy:n tuolloisen tilanteen vuoksi oli ollut niin ilmeistä, että vahingon aiheuttamista oli pidettävä tahallisena.
Näillä perusteilla käräjäoikeus, joka velvoitti B:n maksamaan New Elatec Furnaces Oy:n konkurssipesälle osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n mukaisena vahingonkorvauksena 1 966 921,95 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 20.2.1995 lukien, hylkäsi kanteen A:n osalta.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Leskinen.
Turun hovioikeuden tuomio 27.5.1997
Konkurssipesä ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Larkiomaa, Mikkola ja Uusitupa. Esittelijä Sinikka Linnavuori.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan konkurssipesä vaati A:n velvoittamista suorittamaan sille yhteisvastuullisesti asiassa aikaisemmin tuomitun B:n kanssa vahingonkorvauksena 1 966 921,95 markkaa korkoineen. Konkurssipesä pyysi, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely Korkeimmassa oikeudessa, tai että asia palautetaan hovioikeuteen suullisen käsittelyn toimittamista varten.
A antoi häneltä pyydetyn vastauksen, toistaen ensisijaisesti käräjäoikeudessa esittämänsä väitteen kanneoikeuden vanhentumisesta. Siltä varalta, ettei väitettä hyväksytä, A vaati konkurssipesän vaatimuksen hylkäämistä. Jos kuitenkin korvausta päädytään tuomitsemaan, A vaati korvausvelvollisuutensa sovittelemista pääluvun mukaiseksi.
Korkein oikeus toimitti 15.1.1999 asiassa suullisen käsittelyn.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.8.1999
Perustelut
Kanneoikeuden vanhentuminen
Osakeyhtiölain 15 luvun 7 §:n mukaan yhtiön lukuun luvun 1 §:n nojalla ajettavaa kannetta ei voida nostaa hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa vastaan kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden päättymisestä, jona se päätös tehtiin tai siihen toimenpiteeseen ryhdyttiin, johon kanne perustuu. Luvun 5 §:n 3 momentissa puolestaan säädetään, että jos yhtiö asetetaan konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty kahden vuoden kuluessa siitä, kun yhtiökokouksessa päätettiin myöntää vastuuvapaus tai olla nostamatta kannetta, saa konkurssipesä tämän päätöksen estämättä ajaa kannetta.
NEF Oy:n yhtiökokous on 31.8.1992 myöntänyt hallituksen jäsenille ja toimitusjohtajalle vastuuvapauden tilikaudelta 1.2.1991 - 31.1.1992. Kun NEF Oy on asetettu konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty 4.3.1993 eli vähemmän ajan kuin kahden vuoden kuluessa vastuuvapauden myöntämistä koskevasta yhtiökokouksen päätöksestä, konkurssipesä on sanotun päätöksen estämättä saanut ajaa kannetta.
NEF Oy:n konkurssipesän osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ään perustuva kanne on koskenut 10.4.1991 ja sen jälkeen suoritettuja toimenpiteitä. Kun NEF Oy:n tilikausi on ollut 1.2. ja 31.1. välinen aika, kanne yhtiön hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa vastaan on tullut nostaa viimeistään kolmen vuoden kuluessa 31.1.1992 lukien. Konkurssipesän 31.1.1995 vireille tullut kanne on siten nostettu ajoissa.
Asian tausta ja tapahtumatiedot
A on toiminut NEF Oy:n hallituksen jäsenenä vuodesta 1990 alkaen eroamiseensa 19.3.1993 saakka. Kyseisestä ajanjaksosta A on toiminut hallituksen puheenjohtajana 28.5.1991 lukien.
A:n määräysvallassa ollut Trafotek Oy on 10.4.1991 myynyt B:n määräysvallassa olleelle Silmecon Oy:lle 450 NEF Oy:n osaketta. Osakekaupan tekemiseen vaikuttaneeksi syyksi on esitetty toimialarationalisointi. NEF Oy ja Silmecon Oy toimivat molemmat korkealämpötilauunialalla. B on nimitetty 1.2.1991 NEF Oy:n toimitusjohtajaksi ja hän on ollut 14.5.1991 lukien myös mainitun yhtiön hallituksen jäsen.
NEF Oy on 10.4. - 1.8.1991 kuudella eri kerralla antanut Silmecon Oy:lle lainaksi 1 467 000 markkaa. NEF Oy:n hallitus on 29.12.1991 tehnyt päätöksen, jolla Silmecon Oy:lle aikaisemmin annetuista lainoista 945 000 markan määräinen osa on muutettu vakautetuksi lainaksi.
Tämän jälkeen NEF Oy on käräjäoikeudelle esitetyn X:n laatiman selvityksen mukaan lainannut edelleen Silmecon Oy:lle 1.2.1992 - 19.3.1993 eli siihen mennessä, kun A on eronnut NEF Oy:n hallituksen jäsenyydestä, 1 496 087,52 markkaa. Saman selvityksen mukaan Silmecon Oy on vastaavana ajanjaksona maksanut NEF Oy:lle lainoja takaisin 1 529 618,62 markkaa, mihin määrään sisältyy kuitenkin myös käräjäoikeuden tuomiossa kerrottu tammikuussa 1993 Silmecon Oy:lle annetuksi kirjattuun 865 000 markan määräiseen konserniavustukseen perustunut maksu.
Silmecon Oy:n tuloslaskelman mukaan yhtiön tulos tilikaudelta 1.7.1989 - 31.12.1990 on ollut 1 521 403,67 markkaa tappiollinen. Yhtiön taseen 31.12.1990 mukaan yhtiön oman pääoman vajaus on ollut 951 623,26 markkaa ja yhtiön 493 600 markan osakepääoma on siten ollut kokonaisuudessaan menetetty.
NEF Oy:n liikevaihto on ollut 3 141 833,82 markkaa tilikaudella 1.2.1991 - 31.1.1992 ja 2 499 201,27 markkaa tilikaudella 1.2.1992 - 31.1.1993. Yhtiön tulos 31.1.1992 päättyneellä tilikaudella on ollut 63 848 markkaa voitollinen. Tilikaudella 1.2.1992 - 31.1.1993 tulos on ollut tappiollinen 74 275,59 markkaa. Yhtiön taseen 31.1.1992 loppusumma on ollut 2 820 437,25 markkaa ja lainasaamisten määrä 1 138 246 markkaa. Taseen 31.1.1993 loppusumma on ollut 3 366 940,20 markkaa ja lainasaatavien määrä 1 453 629,26 markkaa. Viimeksi mainitut määrät eivät ole kuitenkaan sisältäneet edellä mainittua Silmecon Oy:lle annetuksi kirjattua 865 000 markan konserniavustusta, jolla Silmecon Oy:n on kirjattu kuitanneen velkaansa NEF Oy:lle.
Silmecon Oy:n koko osakepääoma oli siten NEF Oy:n osakkeita koskevaa kauppaa tehtäessä 10.4.1991 ollut menetetty ja yhtiö oli ollut osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:ssä tarkoitetun selvitystilauhan alainen. Ottaen huomioon, että NEF Oy:n osakepääoma oli 500 000 markan suuruinen, yhtiön taloudellinen asema ja toimintaedellytykset ovat ratkaisevasti riippuneet Silmecon Oy:n kyvystä maksaa saamansa lainat takaisin. NEF Oy:n tilintarkastaja on tarkastuskertomuksessaan 31.8.1992 ja samana päivänä antamassaan tilintarkastusmuistiossa kiinnittänyt huomiota lainasaamisiin liittyvään tappioriskiin ja selvitystilauhkaan. Huomautus ei ole johtanut toimenpiteisiin.
Silmecon Oy on asetettu konkurssiin 29.6.1993. NEF Oy:n lopulliset saatavat Silmecon Oy:n konkurssissa ovat olleet 1 101 665,30 markkaa. Saataville ei pesänhoitajan todistuksen mukaan kerry jako-osuutta.
A:n korvausvastuu
NEF Oy:n osakkeiden kauppaan liittyvä maksujärjestely
NEF Oy:n osakkeita koskevan kauppahinnan maksu Trafotek Oy:lle on tapahtunut käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin 10.4.1991. Maksujärjestelyä koskevan pankkisiirtokuitin mukaan Trafotek Oy on suorittanut NEF Oy:lle 2 000 000 markan määräisen konserniavustuksen, josta se on kuitenkin vähentänyt sanotun kauppahinnan määrän 630 000 markkaa ja 650 000 markan saatavansa NEF Oy:ltä. Lisäksi Trafotek Oy on vähentänyt kyseisestä suorituksestaan 200 000 markkaa Silmecon Oy:ltä olevana saatavana. Kuittiin tehdyn merkinnän mukaan asiasta ovat sopineet puhelimitse A sekä Y-niminen henkilö. Menettelyn seurauksena NEF Oy:lle on syntynyt 830 000 markan määräinen saatava Silmecon Oy:ltä. Myös NEF Oy:n kirjanpidossa saatavaa on käsitelty Silmecon Oy:lle annettuna lainana. Kuten käräjäoikeus on todennut ja myös Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä on A:n kertomana käynyt ilmi, A:n tarkoituksena on ollut, että Trafotek Oy:n konserniavustus NEF Oy:lle siirtyi osakkeiden kaupan jälkeen Silmecon Oy:n vastattavaksi, mitä myös mainittu 830 000 markan kirjaus NEF Oy:n kirjanpidossa osoittaa. A on siten tiennyt, että koko sanottu määrä oli siirtynyt Silmecon Oy:n velaksi NEF Oy:lle.
Kauppahinnan maksujärjestely kerrotulla tavalla on tosiasiassa merkinnyt sitä, että Silmecon Oy on saanut NEF Oy:ltä lainaksi ne varat, joilla NEF Oy:n osakkeiden kauppahinta on maksettu.
Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 3 momentin, sellaisena kuin se oli laissa 248/1981, mukaan osakeyhtiö ei saanut antaa rahalainaa siihen tarkoitukseen, että velallinen hankkisi lainavaroilla yhtiön tai samaan konserniin kuuluvan toisen yhtiön osakkeita.
Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentin (248/1981) mukaan rahalainan antaminen yhtiön tai samaan konserniin kuuluvan toisen yhtiön osakkeenomistajalle oli sallittu vain viimeksi kuluneelta tilikaudelta vahvistetun taseen osoittaman vapaan oman pääoman määrän rajoissa ja edellyttäen, että velalliselta saatiin hyväksyttävä vakuus. Pykälän 2 momentin (248/1981) mukaan rahalainan antaminen oli kuitenkin 1 momentissa säädettyjen rajoitusten estämättä sallittu, milloin velallinen oli osakeyhtiö, joka kuului samaan konserniin kuin lainan antava yhtiö. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että rahalainan antaminen konsernissa olisi kaikissa tapauksissa sallittu. Viimeksi mainittuun säännökseen liittyen hallituksen esityksessä laiksi osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n muuttamiseksi (HE 11/1981 s. 5) on todettu, ettei säännöksellä puututa siihen, milloin lainaa yhtiön taloudellinen tila huomioon ottaen ei voida antaa, milloin vakuutta on luottoriskin vähentämiseksi vaadittava tai onko tarpeellista vakuutta myönnettäessä vaatia vastavakuutta.
A on sopinut osakkeiden kauppaan liittyvästä maksujärjestelystä myös NEF Oy:n hallituksen jäsenenä. Järjestelyllä on osakkeiden kauppahinnan osalta rikottu osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua kieltoa. A ei ole myöskään edes pyrkinyt selvittämään, pystyikö Silmecon Oy suoriutumaan osakkeiden kaupan yhteydessä vastattavakseen ottamistaan veloista NEF Oy:lle, eikä ole huolehtinut siitä, että NEF Oy sai saatavalleen turvaavan vakuuden. Tämän vuoksi hän on myös menetellyt hallituksen jäsenelle kuuluvan osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ään perustuvan yleisen huolellisuusvelvollisuuden vastaisesti. A on siten tuottamuksellaan kerrotun 830 000 markan velaksiannon perusteella aiheuttanut NEF Oy:lle vahinkoa.
Muu lainananto Silmecon Oy:lle
NEF Oy:n hallituksen kokousten pöytäkirjojen mukaan kerrotuista 10.4. - 1.8.1991 Silmecon Oy:lle annetuista lainoista ei ole tehty päätöksiä NEF Oy:n hallituksessa. Asiassa ei ole näytetty, että A muutoinkaan olisi osallistunut niistä päättämiseen. Hallituksen kokousten pöytäkirjoista ei myöskään ilmene eikä asiassa muutoinkaan ole näytetty vastoin A:n kiistämistä, että hän olisi tiennyt kerrotuista lainoista siinä vaiheessa, kun lainat Silmecon Oy:lle annettiin.
Kysymys on näin ollen siitä, onko A laiminlyönyt hänelle NEF Oy:n hallituksen jäsenenä kuuluneen valvontavelvollisuuden.
Osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:n mukaan hallituksen tulee huolehtia yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Tämä velvollisuus käsittää myös sen, että hallitus valvoo toimitusjohtajaa ja pitää huolta siitä, että tämä hoitaa tehtäväänsä. Hallituksen velvollisuutena on tarvittaessa ryhtyä käytettävissään olevilla keinoilla toimenpiteisiin estääkseen yhtiön kannalta haitallisen juoksevien asioiden hoidon. Hallituksen velvollisuuteen kuuluu myös muutoin valvoa yhtiön taloudellisen tilan kehittymistä ja ryhtyä tarvittaessa vaadittaviin toimenpiteisiin. Hallituksen jäsen voi joutua osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun korvausvastuuseen esimerkiksi silloin, jos hän on laiminlyönyt valvoa toimitusjohtajan toimintaa. Hallituksen jäsen ei voi välttää korvausvastuuta pysyttelemällä erossa yhtiön toiminnasta. Toisaalta sellaiselle hallituksen jäsenelle, joka ei osallistu yhtiön jokapäiväiseen toimintaan, ei voida asettaa pitkälle menevää vaatimusta seurata aktiivisesti yhtiön taloudellisia asioita, jollei siihen ilmene erityistä syytä. Hallituksen puheenjohtajalta voidaan kuitenkin edellyttää muuta hallituksen jäsentä aktiivisempaa seurantaa.
NEF Oy:n hallituksen kokousten pöytäkirjoista on havaittavissa, että A on osallistunut hallituksen toimintaan olemalla kokousten puheenjohtaja ja osallistumalla yhtiön taloudellisista asioista päättämiseen. Sen sijaan A ei ole asiassa esitetyn selvityksen mukaan osallistunut yhtiön juoksevaan hallintoon, joka on ollut yksin B:n vastuulla. Osakekauppaan johtaneet syyt ja A:n jääminen NEF Oy:n hallituksen jäseneksi viittaavat siihen, että A on luottanut hänen ja B:n yhteisten liiketavoitteiden toteutumiseen. Siitä huolimatta ettei A ole ottanut riittävästi selkoa Silmecon Oy:n taloudellisesta tilasta, voidaan edellä lausutun perusteella katsoa, ettei A:lla ole ollut lähtökohtaisesti aihetta epäillä B:n ryhtyvän antamaan NEF Oy:n varoja velaksi Silmecon Oy:lle. Varojen lainaaminen on myös tapahtunut keskellä NEF Oy:n tilikautta verraten lyhyenä ajanjaksona, minkä vuoksi A:n mahdollisuudet puuttua asiaan ovat olleet käytännössä vähäiset.
Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että A vielä tuossa vaiheessa olisi laiminlyönyt hänelle NEF Oy:n hallituksen jäsenenä kuuluvan valvontavelvollisuutensa ja olisi siten vastuussa vahingosta, joka NEF Oy:lle on aiheutunut 10.4. - 1.8.1991 tapahtuneista velaksiannoista.
A on 29.12.1991 osallistunut NEF Oy:n hallituksen kokoukseen, jossa on päätetty yksimielisesti myöntää Silmecon Oy:lle 945 000 markan määräinen vakautettu laina muuttamalla sanotun määräinen osa NEF Oy:n Silmecon Oy:lle aikaisemmin antamista lainoista vakautetuksi lainaksi. Käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuilla perusteilla lainojen vakauttamisella ei kuitenkaan ole aiheutettu yhtiölle vahinkoa.
A on, niinkuin hän on myös Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä kertonut, tullut sanotussa hallituksen kokouksessa 29.12.1991 tietoiseksi Silmecon Oy:n velkaantumisesta NEF Oy:lle. Velkojen määrä on ollut lähes kolminkertainen NEF Oy:n osakepääomaan verrattuna. Vakauttamispäätöksen on toisaalta täytynyt olla A:lle selvä osoitus myös siitä, että NEF Oy:n mahdollisuus saada Silmecon Oy:ltä maksu saatavilleen oli vaarantunut ja että luottotappion vaara tästä syystä oli ilmeinen. Tämän vuoksi A:n olisi NEF Oy:n hallituksen puheenjohtajana pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin estääkseen NEF Oy:n aseman heikentymisen Silmecon Oy:n velkojana. Tämän A on kokonaan laiminlyönyt, joten hän on Silmecon Oy:n velkaannuttua 29.12.1991 jälkeen lisää vastuussa tästä velkaantumisesta NEF Oy:lle aiheutuneesta vahingosta.
Vahingon määrä ja sovittelu
NEF Oy:n konkurssipesän pesäluettelon mukaan yhtiön saatavien määrä Silmecon Oy:ltä on ollut 1 101 921,95 markkaa, mihin ei ole sisältynyt edellä kerrottu Silmecon Oy:lle annetuksi kirjattu 865 000 markan määräinen konserniavustus. NEF Oy:n tilinpäätöstietojen mukaan yhtiön lainasaamisten määrä on ollut 1 138 246 markkaa 31.1.1992 ja 1 453 629,26 markkaa 31.1.1993.
Konkurssipesä ei ole esittänyt asiassa selvitystä siitä, mistä eristä kyseiset lainasaamiset ovat muodostuneet ja missä määrin niihin on sisältynyt 10.4. -1.8.1991 Silmecon Oy:lle annettuja yhteensä 1 467 000 markan määräisiä lainoja, joiden antamisesta aiheutuneesta vahingosta A ei siis ole korvausvastuussa. Tämän vuoksi vahingonkorvauksen määrä joudutaan arvioimaan. A:n vahingonkorvausvelvollisuuden määräksi Korkein oikeus katsoo 900 000 markkaa.
Vahingonkorvauksen sovittelulle ei ole perustetta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan A:n osalta.
A velvoitetaan suorittamaan New Elatec Furnaces Oy:n konkurssipesälle osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n mukaisena vahingonkorvauksena 900 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 27.2.1995 lukien. Turun hovioikeus on velvoittanut B:n suorittamaan konkurssipesälle kysymyksessä olevan vahingon korvauksena 1 966 921,95 markkaa korkoineen 20.2.1995 lukien. Edellä mainittu A:n korvausvelvollisuus on yhteisvastuullinen kyseisen B:n korvausvelvollisuuden kanssa. Konkurssipesän kanne A:ta vastaan hylätään enemmälti.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Tulokas (eri mieltä), Vuori (eri mieltä) ja Kitunen. Esittelijä Jussi Karttunen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Vuori: Olen eri mieltä A:n vastuusta 10.4. - 1.8.1991 annetuista lainoista.
New Elatec Furnaces Oy:n varoja on siirretty 1.4. -1.8.1991 kuudella pankkisiirrolla emoyhtiölle Silmecon Oy:lle 1 467 000 markkaa. Määrä on ollut lähes kolminkertainen New Elatec Furnaces Oy:n osakepääomaan nähden. Varat ovat menneet konkurssikypsälle yhtiölle.
Osakekaupan taustasta esitetty selvitys ja A:n jääminen kaupan jälkeen New Elatec Furnaces Oy:n hallitukseen viittaavat siihen, että A ja B ovat luottaneet markkinoiden elpymiseen ja yhteisten liiketavoitteiden toteutumiseen. Silmecon Oy:n rahoittaminen on näissä olosuhteissa merkinnyt tietoista riskinottoa ja New Elatec Furnaces Oy:n velkojien oikeuksien vaarantamista. Ei ole uskottavaa, että A viimeksi mainitun yhtiön hallituksen puheenjohtajana ja kokeneena liikemiehenä olisi ollut tietämätön varojen siirtämisestä. Jos kuitenkin näin on, A:n on katsottava laiminlyöneen velvollisuutensa hallituksen jäsenenä valvoa yhtiön taloudenpitoa ja toimitusjohtajan tehtävien hoitoa.
Näillä lisäperusteilla hyväksyn kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitan A:n suorittamaan yhteisvastuullisesti aikaisemmin tuomitun B:n kanssa New Elatec Furnaces Oy:n konkurssipesälle 1 966 921,96 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.2.1995 lukien. Korvausvelvollisuuden sovittelemiselle ei ole esitetty perustetta.
Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Vuori. Vahingonkorvaukselle tuomittavan viivästyskoron osalta lausun lisäksi seuraavaa.
Vahingonkorvauskannetta koskeva haaste on annettu A:lle tiedoksi 27.2.1995. Konkurssipesä on vaatinut lain mukaista viivästyskorkoa tuosta päivästä lukien. Käräjäoikeus on kokonaan hylännyt kanteen 28.6.1996 ja hovioikeus on päätynyt samalle kannalle tuomiossaan 27.5.1997. Vahingonkorvausvelvollisuus A:lle asetetaan vasta tällä Korkeimman oikeuden tuomiolla.
Viivästyskoron suorittamisvelvollisuuden alkaminen edellyttää velan ja velallisen maksuvelvollisuuden olemassaoloa. Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvausvelan osalta vaaditaan lisäksi, että velkoja esittää korvausvaatimuksen sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys.
Korkolain lähtökohtana on siten, että vain perustellut ja ainakin kohtuullisessa määrin selvitetyt korvausvaatimukset käynnistävät viivästyskoron laskemisen. Tämä liittyy siihen viivästyskorkoa koskevaan yleiseen periaatteeseen, että velallisella tulee olla mahdollisuus velka maksamalla välttää viivästyskorko. Korkolain 7 §:ssä maksuaikaa on varattu kuukausi siitä, kun asianmukainen vaatimus ja selvitys velasta esitettiin.
Korkolaissa on säännelty viivästyskoron laskemisen alkamisajankohta eri tilanteissa. Avoimeksi on sen sijaan jäänyt, tuleeko viivästyskoron laskemista keskeytyksettä jatkaa myös esillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa tuomioistuin on hylännyt kanteen ja joissa korvaus tuomitaan vasta muutoksenhakuvaiheessa.
Edellä mainitut korkolain viivästyskorkoa koskevat lähtökohdat puoltavat sellaista tulkintaa, että kanteen hylkääminen keskeyttää viivästyskoron laskemisen korvausvelalle. Kun tuomioistuin on tutkinut korvauskanteen ja hylännyt sen, ei ole enää olemassa sellaista perusteltua ja selvitettyä korvausvaatimusta, joka oikeuttaisi viivästyskorkoa vaatimaan. Luonnollisena lähtökohtana on pidettävä sitä, että samoja edellytyksiä on sovellettava sekä viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamiseen että sen jatkumiseen. Kanteen hylkäämisen jälkeen ei myöskään vastaajalla ole enää perustetta maksaa vaadittua velkaa eikä mistään viivästyksestä voida hänen osaltaan puhua. Kanteen hylkäämisellä on tosiasiallisesti samanlainen vaikutus kuin velkojan viivästyksellä tai ylivoimaisella esteellä, jotka korkolain 10 §:ssä mainitaan vapautumisperusteina.
Korkolain 9 §:n perusteella A on velvollinen suorittamaan 16 %:n viivästyskorkoa nyt tuomitulle korvaukselle haastepäivästä 27.2.1995 lukien käräjäoikeuden tuomioon 28.6.1996 saakka sekä siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta, kunnes täysi maksu on suoritettu.