Plasmoniikan avulla vetyä merivedestä

Polttokennoissa käytettävää vetyä voidaan tuottaa merivedestä, mutta menettelyn vaatima sähkö vaatii kallista prosessia.

University of Central Floridan tutkija Yang Yang on kehitellyt uuden hybridin nanomateriaalin, joka hyödyntää aurinkoenergiaa ja käyttää sitä vedyn tuottamiseen vedestä edullisemmin ja tehokkaammin kuin nykyiset materiaalit.

Läpimurto voisi johtaa uuteen puhtaan polttoaineen lähteeseen, keventää fossiilisten polttoaineiden kysyntää ja tehostaa Floridan taloutta, jossa auringonpaiste ja merivesi ovat runsaat.

Yangin ja hänen tutkimusryhmänsä kehittämä katalysaattori kykenee paitsi keräämään paljon laajemman valospektrin kuin muilla materiaaleilla, mutta myös sietämään meriveden suolaisia olosuhteita.

Kyseessä on MoS2/TiO2-heterorakenteita ei-metallisina plasmonisena valokatalysaattorina tehokkaaseen vedyn tuottoon.

Aiheeseen liittyen Nanobittejä-sivuston uusin katsausartikkeli käsittelee plasmoniikkaa. Se on realisoitumassa elektronin ja valon välittäjäksi tulevaisuuden elektroniikassa.

Kun esimerkiksi infrapunavalo osuu sopivan puolijohteen pintaan sen elektronit alkavat resonoimaan samalla taajuudella kuin infrapunavalo eli säilyttäen optista informaatiota, mutta kutistaen sen mittoihin, jotka ovat yhteensopivia elektronisten piirien kanssa.

Plasmoneilla päästään esimerkiksi mittaustekniikoissa jopa aivan molekyylien tarkkuuksiin. Se on myös tulevan spaserin perusta ja aihetta tutkitaan paljon optisten etujen mahdollistajana mikropiireille.

Tällä hetkellä plasmoniikka tarjoaa tehostusta myös orgaaniselle elektroniikalle, aurinkokennoille ja perinteisille katalyyttisille materiaaleille.