Täystyrmäys perheasioilleTiistai 25.1.2011 klo 9.33 Olen melkoisen yllättynyt pääministeri Mari Kiviniemen saamasta palautteesta koskien uutta perheministerin perustamista. Ei tunnu lasten ja perheiden asiat kiinnostavan muita puolueita ja poliitikkoja. Lauantaina tehty keskustelunavaus on ammuttu alas yllättävilläkin perusteluilla.
Koko kuluvan vaalikauden ajan oppositio on muistuttanut lapsiköyhyyden, perheiden ongelmien ja lasten huostaanottojen lisääntymisestä. Hallituksessa on oltu hereillä ja parannettu lapsilisiä, minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja, ja sidottu etuudet elinkustannuskehitykseen. Vanhempainvapaajärjestelmään tulee remontti pian julkaistavan työryhmän raportin pohjalta. Isien mahdollisuutta lasten hoitamiseen on lisätty ja tullaan lisäämään.
Yhdellä perheministerillä ei tietysti lakaista kaikkia ongelmia tiehensä. Eihän työministerikään ole koskaan saanut Suomeen täystyöllisyyttä. Me Keskustassa otamme todesta sen, että nyt on lasten, nuorten ja perheiden aika saada erityishuomio omille asioille. Näitä kohderyhmiä koskevia asioita on useissa ministeriöissä, josta ne on syytä koota yhteen. Pelkkä lapsi- ja perhepoliittinen ohjelma tai julistus ei näytä purevan. Tarvitaan jämerämpää otetta tulevista sukupolvista.
Kommentti palautteeseen: Kiitos palautteestasi. Näen perheministerin ennen kaikkea perheiden "sparraajana". Sen lisäksi, että yhteiskunta tukee rahallisesti sekä peruspalveluilla ja tukitoimilla perheitä, perheministerin tehtävänä olisi kannustaa perheitä aktiivisiksi kansalaisiksi. Perheministeri työskentelisi sen eteen, että lapsille osattaisiin tarjota perheissä hyvät eväät, jotta he aikuisina löytäisivät oman tiensä hyvään elämään. Uskon, että perheministerin avulla pystyisimme tehokkaammin vaikuttamaan asenneilmastoomme. Vanhemmuuden taito on osittain hukkunut kaiken muun alle. Yhteiskunnassamme täytyy olla joka puolella koko ajan läsnä, mutta muistavatko vanhemmat olla läsnä lapsilleen? Vanhemmuuden tukemiseen olisi tarvetta huomattavasti nykyisiä resursseja enemmän. Parhaat asiantuntijat perheiden asioille löytyvät ruohonjuuritasolta, ja tämän tason yhteyttä valtakunnallisen päätöksenteon tasolle tulisi lujittaa. Esimerkiksi erilaiset pilottihankkeet vaikkapa päiväkodissa tai koulussa ovat hyvä tapa testata uusia menetelmiä käytäntöön. |
|
Perheministeriöllä voisi olla paikkansa.
Pairhaimmillaan se ei olisi pelkkä lapsiperheiden ongelmiin poliittisia ratkaisuja etsivä hallinnollinen yksikkö vaan aidosti paremman ja kestävämmän tulevaisuuden rakentamisen reittejä etsivä edelläkävijä.
Lasten ja nuorten osallisuuden varmistaminen itseään koskevien asioiden päätöksenteossa kuuluisi luontevasti osaksi perheministeriönkin tavoitteita. Millaisia osallistumisen paikkoja ja tapoja perheministeriössä sinun mielestäsi kuuluisi kehittää?