Tampereel ja takasi

Tampereelle ja takaisin. Tai no, olin kyl yötä myöten (27.4-28.4.2017). 

Kävin, olin 50 vuotiskurssitapaamisessa. Pääpaikkana oli Tampereen yliopisto. Ei sitä kaksykkösenä vastavalmistuneena sosiaalihuoltajana keväällä 1967 osannut edes kuvitella, että sellainenkin päivä eteen tulee. Ja että se tulee loppujen lopuksi aika nopsaan. Vuodet vierivät, välillä tuntuu, että ne karkaavat.  

Tapasimme myös parhaillaan sosiaalialaa opiskelevia ja heidän opettajiaan. Mielenkiintoisia kysymyksiä x), opiskelijoiden meille etukäteen antamia, riitti vanhojen konkareitten vastattavaksi niin, että varattu aika ei kaikkeen edes riittänyt.  

Tampere -talossakin kävimme (osa meistä), mutta en huomannut, missä vaiheessa talon ulkoväritys vaihtui. Ehkä se vaihtui iltayhdeksän jälkeen, sillä kun em. talossa olleen konsertin jälkeen kurvaisimme hotellin kautta paikkaan numero seuraava, niin hotellin aulassa ainakin tuli selväks, että Tappara oli voittanut Suomen mestaruuden. Semmoisia riemun huudahduksia siellä kuului. Tais yhdellä olla Tapparan huivikin harteilla. Sen verran meikäläinenkin tietää, ettei tartte erikseen kysyä tai googlettaa, mikä se semmonen Tappara on. Minä taisin 50 vuotta sitten kuitenkin fanittaa enemmän Ilvestä. Samaan hengenvetoon voin todeta, jotta jääkiekosta en muuta ymmärrä/tajua kuin sen, milloin joku tekee maalin. Mut sehän on paljon se!

Torni oli paikallaan. Ihan ylhäällä oli pikkupakko käydä verestämässä kohtpuoleen parin vuoden takaista tapahtumaa. Silloin syömä- ja juomapuoli jäi leivokseen ja lasilliseen viiniä. Nyt istuin vähän kauemmin, mutta alakerran ravintelissa. Hyvää oli. Oli sekä ilta- että aamupala. Ja Hotelli Villalle kymppi kodikkuudesta!

Iso kiitos tapaamistamme järjestäneille: Eija, Jella, Kirsti, Marjatta ja Raija ja erityisesti Kaimalle, plus yliopiston porukalle, opiskelijoille ja opettajille. Näkymisiin taas joku päivä! Jotain jo sovittiinkin! 

x) Opiskelijoiden kysymykset:

* Minua kiinnostaa, miten alumnit näkevät syrjäytymisen - onko se tosiaan tämän päivän ilmiö vai onko syrjäytyneitä ollut aina ihan samalla tavalla, ja siitä on alettu vasta nyt puhua?

* Mitä mieltä olette sosiaalityön ammattihenkilölaista? Sijaisten uusista voimaan tulleista pätevyysvaatimuksista ym.? Ymmärtääkseni ennen sosiaalityötä on voinut tehdä monenlaisilla tutkinnoilla. Haluaisin tietää, onko muutos ja tiukentuneet pätevyysvaatimukset alumnien mielestä hyvä vai huono asia ja miksi.

* Onko sosiaalityön julkisuuskuva muuttunut mielestänne paljon? Otsikoissa on joskus todella negatiivisia puolia sosiaalityöstä ja tuntuu, että media yrittää antaa sosiaalityöstä tietynlaisen kuvan.

* Sosiaalityö nähdään alisteisessa asemassa lääketieteeseen nähden. Miten sosiaalityön oikeutusta, tärkeyttä ja välttämätöntä asemaa voisi perustella SOTE:ssa. Sosiaalityöntekijöitä korvataan monissa paikoissa sosiaaliohjaajilla, sosiaalineuvojilla ym. Miten voimme perustella sosiaalityön paikkaa?

* Voitteko kertoa millaisia työuranne ovat olleet? Minua kiinnostaisi tietää pitkän sosiaalityön uran tehneiden ihmisten kokemuksia.

* Lapsen osallisuutta tulisi esimerkiksi lastensuojelussa edistää - näin säätää laki ja näin myös yliopisto tulevia työntekijöitä opettaa. Lapsen osallisuuteen liittyy kuitenkin riski, että tärkeät osallisuutta lisäävät toimet voivat samalla olla lasta haavoittavia ja kuormittavia. Esimerkiksi lapsen mielipiteen selvittäminen lastensuojeluasiassa on samalla äärimmäisen tärkeää lapsen äänen kuulumisen varmistamiseksi; että sisältää riskin, että lapsi kokee ystävällisestikin tehdyn selvityksen raskaana tai joutuu sen johdosta esimerkiksi lähipiirin painostuksen kohteeksi. Miten tasapainoilla lapsen osallisuuteen ja haavoittuvuuteen liittyvien kysymysten keskellä niin, että sosiaalityöntekijä voisi toimillaan edistää lapsen etua?

* Mitä keinoja olette löytäneet työssä jaksamiseen?

* Miten asiakkaiden tilanteet ja ongelmat ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana? Millaisia mahdollisia uusia haasteita tämä on tuonut sosiaalityölle?

* Minua kiinnostaa yhteiskunnallinen asennoituminen ja esimerkiksi kielenkäyttö. Onko sosiaalihuoltajilla kokemus, että asenteet ovat viime aikoina koventuneet? Miten puolustaa sosiaalityön arvoja ja asiakkaiden asemaa koventuneessa yhteiskunnallisessa keskustelussa?

* Miten kohdata asiakkaista nouseva rasismi? Voiko sosiaalityöntekijä ohittaa asiakkaan tuottamaa rasismia? Miten rasistisiin puheisiin tulisi reagoida?