Heipat Espoon valtuusto, kohti uusia uria

Mitä ihmettä juristi-ekonomi Lintunen oikein tekee politiikassa?, kysyi edesmennyt toimittaja Seppo Korkman aikoinaan Länsiväylä-lehden tilaisuudessa. Varmaan muutakin mielekästä tekemistä riittäisi?

Vastaus oli helppo ja pätee yhä: hyvinvointiyhteiskunta Suomi ja Espoo ovat vaikeuksissa – isänmaan asialla ollaan.

Seppo Korkmanin tarkka uutisnenä löysi kuntapolitiikasta aina sen olennaisen.

Jo ennen vuoden 2012 kuntavaaleja varoittamani Titanic-risteily Suomen velkaisimmaksi kaupungiksi jäävuorien keskellä sai osakseen paljonkin huomioita, Länsiväylää myöten.

Juuri sellaiseksi kuitenkin päädyimme.

Korjattavaa on siis jatkossakin, mutta omalta osaltani politiikan peruskoulu on nyt käyty. Yhdeksän vuoden merimatka Espoon valtuustossa riittää.

Päättötodistukseni arvioikoon äänestäjäni. Vielä kerran, suuret kiitokset antamistanne lähes 2000:sta äänestä!

---

Huomaan, että valtuustovuosieni mittaan ajamani asiat ovat edelleen ajankohtaisia.

Ihka ensimmäisessä valtuuston kokouksessani eräs edustaja lausui, että lisäsatsauksia lapsiperheiden palveluihin ei tarvita, koska ”isovanhemmat voivat hoitaa”.

Järki käveli kuitenkin ideologian edellä, ja lopulta Espoo sai ehdottamani oman perhetyön palvelumallinsa.

Parempi se kuin kallis jälkijättöinen satsaus lastensuojeluun.

Missä olisimme, jos emme ennaltaehkäisisi, vaan korjaisimme pelkkiä vahinkoja?

---

Menestys politiikassa on kuitenkin ailahtelevaista.

Espoon strategioihin kovalla työllä saamani kirjaukset merkittävästä lisäyksestä pientalojen tonttitarjontaan eivät todellisuudessa koskaan johtaneet tarjonnan kasvuun.

Uuden uljaan metro-Espoon rakentajia riitti sitäkin enemmän.

Joskus politiikan tulokset kypsyvät kuitenkin hitaasti.

Tonttitarjontapuheeni starttasivat osaltaan Pohjois- ja Keski-Espoon yleiskaavatyön, mikä tarkoittaa ajan mittaan kymmeniätuhansia uusia espoolaisia pientaloasukkaita.

Espoon talousyhtälön kestävyyttä ratkaistaan toki vielä pitkään.

Kannattaa muistaa, että tuntemamme espoolainen menestystarina on aina nojannut taloutta edistävään tiede- ja elinkeinopolitiikkaan sekä houkuttelevaan asunto-, asuinympäristö- ja tonttitarjontapolitiikkaan.

Välillä näytti kuitenkin siltä, että metro-Espoon kovassa vauhdissa unohtuivat ne sillä kartalla ehkä pienemmät mutta merkitykselliset asiat.

Esimerkiksi paikoituksen toimivuus ja edullisemmat toimitilat voivat olla aivan elinehtoja pienemmille yrityksille.

Talous on myös reagointikykyä: miten Espoo on nyt esimerkiksi vastaamassa koronapandemian myötä startanneeseen etätyöbuumiin ja kotien kasvaneeseen tilantarpeeseen?

Hyvien veronmaksajien muuttoliike Espoosta poispäin huolestuttaa jo kovimpia kerrostalomattojen kutojiakin.

---

Opin paljon myös politiikan teon välineistä.

Vaarallisin niistä on populismi.

Näin se toimii: ota joku alkukantaisia tunteita herättävä aihe ja luo oma sarvipäinen heimosi, jossa älyllisen pohdinnan sijaan leirinuotiolla kerrotaan tarinoita möröistä. Tarjoa helppoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin.

Esimerkiksi ilmastonmuutos on fakta, mutta miten käy kun faktat kielletään?

Demokratian kehdossa Yhdysvalloissa tapahtunut kuolonuhreja vaatinut hyökkäys kongressiin on karu muistutus ja varoitus valheiden ja vastakkainasettelun politiikan seurauksista.

Sosiaalisen median alustat suosivat näkyvyydessä ääripäitä ja jättävät hiljaisen enemmistön entistäkin hiljaisemmaksi.

Suomi ja Espoo pärjäävät, mikäli jatkossakin osaamme kunnioittaa laillista demokraattista prosessia ja järkeen perustuvaa päätöksentekoa jo niiden oman arvon tähden.

Aina välillä kannattaa vaikka googlettaa ’kultainen sääntö’. Tai vaikka lukaista ote J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista:

"Te voiton saitte. Teill on valta nyt,

siis minun tehkää, miten miellyttää.

Mut laki, ennen mua syntynyt,

myös jälkeheni jää."

---

Huiskutan rannalta heipat Espoon valtuustolle, mutta luottamustyöni kyllä jatkuu. Edelleen espoolaisen junioriurheilun ja -liikunnan parissa futisjoukkueen apuvalmentajana.

Joukkueemme arvoihin kuuluvat mm. vastuun kantaminen itsestä ja muista sekä kasvaminen yhteisöllisyyteen ja kilpailullisuuteen.

Kuten politiikassa, hienojen arvojen ja tavoitteiden taakse tarvitaan kuitenkin vastuuntuntoisia aikuisia osoittamaan lapsillemme ja nuorillemme, mitä tärkeiksi nostamamme arvot tarkoittavat myös käytännössä.

Kodeilla, kouluilla ja harrastusseuroilla on kaikilla tässä oma tärkeä roolinsa.

Junioritkin ymmärtävät, että vastuunkantajina emme maalaile sarvipäisiä mörköjä seinille, vaan teemme johdonmukaisesti töitä yhä paremman itsemme ja yhä paremman joukkueemme eteen.

Niin urheilussa kuin politiikassa, ne joukkueet pärjäävät, jotka luottavat omaan peliinsä ja omiin vahvuuksiinsa.

---

Tätä kirjoittaessani lasten ja nuorten harrastustoiminta on käytännössä pysähdyksissä koronapandemiaan liittyvien rajoitusten takia.

Samaan aikaan seuroissa on tehty valtava työ turvallisten toimintatapojen varmistamiseksi.

On surullista ja turhauttavaa, että valtiovalta ja pääkaupunkiseudun kaupungit eivät ole yhdessä löytäneet ratkaisua, jolla harrastustoimintaa olisi voitu jatkaa terveysturvallisuus huomioiden.

Ei ole liioittelua todeta, että lasku maksetaan lopulta lastensuojelutarpeen kasvuna.

---

Lopulta taitaa toki olla niin että saamme juuri niin hyvät edustajat politiikassa kuin ansaitsemme.

Pidetään siis silmät auki ja muistetaan äänestää ja tukea pelaajiamme politiikankin kentällä.

Erityisesti näinä aikoina.

 

Kai Lintunen

kaupunginvaltuutettu (kok.)

OTK, KTM, MLE

juniorijalkapallojoukkueen apuvalmentaja