Säilyvätkö alueelliset terveyspalvelut?


Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellinen uudistus ja maakuntauudistus ovat kirvoittaneet kipakoitakin mielipiteitä palvelujen katoamisesta ja raskaasta keskittämistä. Uudistuksen perimmäinen tarkoitus palveluiden laadun kehittämisen lisäksi on kustannuskehityksen merkittävä leikkaaminen. Tuohon kustannusten hillitsemiseen nykyisellä mallilla ei päästä, päinvastoin. Jotain on siis tehtävä, ilman muutosta meiltä loppuu varat huolehtia heikommassa asemassa olevista ja hoitaa ihmisiä.

Uudistuksen käynnistyessä 2019 maakunnan päättäjillä on mahdollisuus päättää, miten maakunta tarjoaa palveluja. Valinnanvapaus tuo omat mausteensa tähän palveluverkostojen kokonaisuuteen. Jos julkinen palvelukoneisto ei taivu uudistuksiin, yksityinen ja kolmas sektori tuottavat varmasti joustavammin palveluja alueiden tarpeisiin. Vahva julkinen koko maakunnan kattava palveluverkosto on paras lähtökohta tulevan uudistuksen jälkeiseen terveydenhuoltopalvelujen alueelliseen turvaamiseen. Näin monikansalliset terveystalot eivät valtaa koko markkinaa.

Maakunta päättää jatkossa itse palveluverkostostaan. Tämä viesti on ollut koko valmistelun ajan sama. Meidän maakunnassa sairaanhoitopiirin taholta on tehty ankaraa keskittämistä jo kymmenkunta vuotta. Maakunnan eteläalueen päättäjät ovat joutuneet käymään monia taisteluita puolustaessaan Oulaskankaan synnytyksiä, Visalan mielenterveyspalveluja tai Raahen leikkauksia. Mikään ei näytä muuttuneen. Palveluiden alasajo on ollut sairaanhoitopiiriltä niin taitavaa, että alueemme edustajat eivät ole huomanneet asioihin ajoissa puuttua. Nyt Visalasta ovat loppuneet psykiatrit, Oulaskankaan synnytykset ovat Valviran kynsissä ja Raahen laadukkaat leikkaukset ovat vaarassa päättyä uusien päivystysvaatimusten mukana. Miten meidän väkirikkaalla eteläosalla näin pääsi käymään?

Jatkossa useammin tarvittavat perusterveydenhuollon palvelut pitää saada läheltä, mutta vaativa erikoissairaanhoito voi olla kauempanakin. Eduskunnassa käsittelyssä olevan terveydenhuoltolain muutoksen myötä toimintoja kuitenkin keskitetään entistä vahvemmin ympärivuorokautista päivystystä harjoittaviin sairaaloihin. Tavoitteena on edelleen hakea ratkaisua, jolla maakunnan päätöksiä ei lukittaisi ennen uudistusta. Vaihtoehtona voi olla sopimusneuvottelu, jossa maakunnan sairaaloiden kesken sovitaan työnjaosta siten, että lain vaatimukset täyttyvät. Valitettavasti meidän maakunnassamme tämä ei välttämättä toimi, kun yhteinen tahtotila sopimiseen on kadoksissa. Toivottavasti tahtoa maakunnan yhtenäisen tulevaisuuden kannalta löytyisi.

Maakuntauudistuksessa pitää muuttua myös päätöksentekijöiden toiminta- ja ajattelutavat. Jatkossa maakuntatasolla päätöksiä tehdessä ei voi katsella vain yksittäisen kunnan etuja. Päättäjät joutuvat pohtimaan eri alueiden näkökulmia, mitä palveluita miltäkin alueelta on saatavilla. Tämä vaatii meiltä maakunnan eteläosan päättäjiltä vahvaa omien jokilaaksojen asukkaiden etujen puolustamista.