OSALLISTUJIEN KOKEMUKSIA JA PALAUTETTA

Heippa Jari ☀️

Tässä palautteeni :

Olin vihdoin valmis kohtaamaan vihani vahvasti ja väkevästi. Koko elämäni olen pitänyt vihaa monikerroksisen suojan takana. Se on ollut panssarini ja pelastajani, olen antanut sen kannettavaksi sellaiselle osalle minussa, joka syntyi kivuliaissa hetkissä ollessani pieni tyttö. Nyt olen saanut kasvaa pois vankilastani.

Jarin vahva ja myötätuntoinen ohjaus sekä ryhmän tuki ja juuri oikeiden ihmisten läsnäolo olivat avaamassa portit vapauteen. Vapaus on yhtäaikaa pelottavaa ja helpottavaa. Olen aivan kuin pieni lintu, joka opettelee lentämään suuressa maailmassa Luottamuksen lempeän tuulen kantamana.

Eija, 46 v.

***

En kyllä yhtään tiennyt mitä odottaa, kun sanoin kyllä Vihatyölle. En edes tiennyt mitä sellaisessa pajassa taotaan kuin VihaTyöPaja �� Kotonamme järjestettiin minun ja ystävieni toiveesta intensiivinen 6h Vihatyö paja. Jari Koponen etukäteen varoitteli, että voi tulla rankkaa settii, mut kun ei ennakkoon mitään käryä mistä kyse niin aika takki auki lähdin päivään mukaan. Minun maailmassa vihalla on ollut paljon suppeampi, yksioikoisempi merkitys ja koskaan en ole osannut yhdistää sitä rakkauteen, mutta nytpä osaan. Sain tietoa vaihtoehtoisesta tavasta tulkita kanssaihmisten tekoja ja sanomisia. Nyt moni asia käy järkeeni ja lamppuja syttyi yksi kerrallaan menneisyyteni polulle. En voi muuta sano kuin kiitos Jari, kiitos mukana olleet rohkeat heittäytyjät ja kiitos rakas uteliaisuuteni, että tämänkin kokemuksen minulle mahdollistitte. Voimaannuttavaa, vapauttavaa, viisastuttavaa ja vahvasti suositeltavaa ��❤ Armi, Hyvinkää

Armin palaute ja keskustelu sen pohjalta Facebookissa (<- klikkaa tekstiä)

***

Olen onnellinen siitä, että satuin löytämään tietoa Jarin kurssista ja uskaltauduin osallistumaan. Olen hämmästynyt työskentelymallin syvästä vaikutuksesta ja sen mahdollisuuksista avata elämään aivan uusia näkökulmia. Toivoisin jokaiselle mahdollisuutta kokeilla tällaista työskentelyä.

Jarilla on erityinen taito ottaa osallistujat luontevan vähäeleisesti vastaan. Molempina kurssipäivinä, joille olen osallistunut, on syntynyt luottamuksellinen ilmapiiri jossa avautuminen on ollut mahdollista.

Kurssille voi tulla sellaisena kuin on ja asioiden ja tunteiden äärelle on mahdollista pysähtyä juuri sen verran kuin tuntuu hyvälle, enempään ei kannatakaan. Mikäli joku asia mietityttää tai huolettaa ennen tai jälkeen kurssin, Jariin voi olla yhteydessä.

Menetelmän suuren vaikuttavuuden osalta näen hyvin tärkeänä, että osallistuvilla on mahdollisuus saada tarvittaessa keskustelutukea myös muualta kurssin jälkeen. Yksin asioiden kanssa ei kannata jäädä eikä itseä avata liikaa, oma tilanne ja voimavarat on todella tärkeää huomioida. Totean näin aiemman, vuosikymmenen

takaisen ja tyystin toiseen menetelmään liittyvän kokemukseni perusteella.

Viha on iso sana ja sillä on ikävä kaiku. Kyse on tunteesta, jossa on voimaa, ja joskus tarvitsemme sitä muuttaaksemme asioita haluamaamme suuntaan. Patoutunut viha, joka on saanut alkunsa jo mahdollisesti varhaislapsuudessa ja jäänyt ehkä tiedostamattomaksi, taitaa puolestaan viedä meitä ihan jonnekin muualle kuin minne todella haluaisimme. Jarin kurssi on auttanut minua ymmärtämään aiempaa paremmin tunteitani, itseäni ja historiaani, ja näiden myötä suhtautuminen itseeni ja myös toisiin on nyt aiempaa lempeämpi. Kiitos paljon.

Siiri 41 v.

***

Nainen, 39 v. Syksy 2018: "Moi Jari! Kiitos eilisestä kurssista. Illalla kun olin menossa nukkumaan, yllätin itseni. Kun katsoin peiliin, sieltä näkyi poikkeuksellisen kirkas spontaani hymy ja kirkkaat silmät. Ensimmäinen ajatukseni oli "iskän tyttö". Kiitos. Olo on niin paljon levollisempi. Todella merkittävä päivä elämässä. Yksi merkittävimimmistä. Sydämellinen kiitos. Niin ja lapsen kanssa homma sujui ensikohtaamisesta lähtien oudon hyvin. Ei tullut kiukkukohtauksia äidille eikä lapselle. Mikä helpotus. Hyvää syksyä! Jään seuraamaan fb-sivujasi ja myöhempiä tapahtumia."
***

Kiitos tämän pvän kurssista. Jotain käsittämätöntä tapahtui. Kun lähdin niin sen jälkeen olo on ollut äärettömän hyvä ja itsevarma. Voin olla armollinen itselleni. Kiitos ❤️

Tässä linkki Tainan palautteeseen Facebookissa:

***

Aurora, 56 v.: Olen tehnyt paljon itseni parissa työtä energiahoitajana poistaessa monenlaisia uskomuksia, pelkoja, ahdistusta ym ja tilanteeni onkin muuttunut koko ajan parempaan suuntaa, josta olen tosi kiitollinen.

Tulin vihatyökurssille ihan puhtaasta kiinnostuksesta. Parasta antia siellä oli mielestäni juuri se, että ilmapiiri oli luottamuksellinen ja koin olevani heti turvallisissa käsissä. Se on tosi tärkeää, sillä jos se ei välity, ei niin helposti pysty sisimpiä tuntojaan kertomaan. Vaikka olen tosi herkkä, en enää halua pidätellä ainakaan tietoisesti sisälläni mitään ja siksi suhtaudunkin niin, että minulla ei ole enää mitään menetettävää, vaan päinvastoin voin vaan saada. Sillä asenteella oli tosi helppo olla, vaikka vakavista asioista olikin kysymys.

Kun kerrankin sai vapaasti tuoda esiin kärsimäänsä vääryyttä ja ettei ole tullut ymmärretyksi omana itsenään, oli se aika vapauttavaa. Kun mätkin pesäpallomailalla, tuntui, että siellä olikin paljon enemmän patoutumia kuin osasin kuvitellakaan. Lopulta koin, että esiäitien ja jopa suomen kansan kokemat tukahdetut tunteet alkoivat virrata kauttani vapauteen. Olisin voinut mätkiä vaikka kuinka kauan, sillä sitä painolastia meillä varmasti on ja paljon. Tämän jälkeen olo oli helpottunut, mutta samalla tiesin, että paljon on vielä töitä itseni kanssa.

Aivan uutta kursilla minulle oli se, että vihan avulla voi antaa rakkaudelle tilaa ja siis kertoa missä rajat menevät. Olen oppinut, että viha ja suuttuminen ovat aina ikäviä ja ei toivottuja asioita. Jos olen itse suuttunut, olen aina kärsinyt huonosta omastatunnosta ja pyrkinyt pyytämään anteeksi. Minusta asioita tulisi käsitellä muuten kuin vihalla. Jouduin tätä miettimään tosi pitkään, enkä tiedä vieläkään ajattelenko siitä oikein. Nyt kuitenkin ajattelen niin, että viha on voimavara, jonka avulla voi ilmaista esim. juurikin rajat, mutta se ei ole suuttumista tai ärjymistä, joksi se helposti mielletään. Tässä asiassa tosin on paljon opittavaa, ehkäpä siksi olenkin juuri tulossa toisellekin kurssille.

Kurssi selkiinnytti epämääräisiä tunteita ja auttoi nimeämään niitä. Näin myös tuli järjestystä sisäiseen elämään ja tilaa tunnustella millainen sitä sitten oikein onkaan. Mitä enemmän omaa itseään oppii tuntemaan, sen helpompi on myös tietää mitä milloinkin tarvitsee tehdä ja vielä niin, että se olisi suhteessa sisäiseen, jopa korkeampaan itseen.

Kaiken kaikkiaan vihatyökurssi vapautti jotain sellaista, että heti oli helpompi olla ja hengittää. Ja pikku hiljaa se on autanut voimaantumaan myöskin arjen keskellä niin, että pystyy paremmin olemaan sitä mitä on ja kohtaamaan tulevia asioita rauhallisemmin. Siis todella sydämestäni suurkiitos paitsi Jarille niin myös muille mukana olleille, joiden kokemuksista sai myös paljon mietittävää.

***

”Vihatyökurssi ja tunteiden kohtaaminen

Rohkeutta astua omaan voimaan

Kävin eilen Jari Koposen pitämällä vihatyökurssilla. Tunsin valmistelevani itseäni kurssille menoa jo muutamia kuukausia, koska mulla olisi ollut mahdollisuus osallistua kurssille jo viime maaliskuussa, mutta tunsin sydämessäni että tuntuu ettei ole oikea aika, joku siinä tuntui siinä hetkessä hyvin ahdistavalta. Kiitollinen olen siitä että osasin kunnioittaa itseäni ja omia rajojani ja annoin toiselle ihmiselle mahdollisuuden kurssille. Jarin sanojen mukaan tämä oli juurikin sitä omaa vihatyötä.

Nyt tässä hetkessä tunsin että olen valmis kohtaamaan pelkoni ja häpeäni liittyen vihan tunteeseen, koska elämässäni vihalle ei ole ollut koskaan tilaa, se ei ole saanut tulla näkyväksi ja kuulluksi muiden ihmisten kanssa. Koirani kuoleman jälkeen kylläkin sitä ekaa kertaa elämässäni sain kohdattua voimaannuttavalla tavalla, ja tämä hoiti minua syvästi. Mutta en ole koskaan saanut kokemusta aiemmin elämässäni, että joku olisi fyysisesti läsnä ja kohtaisi minun vihan tunteeni rakkaudella. Tiesin tämän kurssin olevan minulle erityisen tärkeä juurikin tähän vaiheeseen elämässäni. Tunsin, että on aika tuoda tämäkin puoli itsestäni näkyväksi ihan uudella tavalla, antaa itselle mahdollisuus uusiin kokemuksiin ja syvästi pelon kohtaamiseen.

Se, että päättää mennä vihatyökurssille, on suuri päätös. Sitä ei välttämättä voi tehdä hetkessä. Se vaatii harkintakykyä, oman itsensä kuuntelua ja se vaatii rohkeutta kohdata omat pelkonsa. Se vaatii mennä ainakin omalla kohdallani hyvin epämukavuusalueelleni. Tunsin, että kurssilla ei ole helppoa tuoda näkyväksi omia haavoja mutta samalla tunsin, ettei ole helppoa kuunnella muiden tarinoita ja katsoa itsessä sitä mitä muiden kivut itsessä herättää. Mutta tämä oli juurikin se, mitä halusin mennä itsessäni kohtaamaan. Halusin kokea turvallisen ja rakkaudellisen ympäristön, jossa kaikki, siis ihan kaikki tunteet saa tulla näkyväksi ja kohdatuiksi. Saada kokemus, että minua rakastetaan haavoistani huolimatta, ja myöskin saada kokemus siitä että me kaikki olemme yhtä ja hyvin hyvin samankaltaisia.

Kurssin alussa jo huomasin että täällä tuntuu hyvältä olla vaikkakin jännittää. Ja kun Jari aloitti kertomaan ja jakamaan omaa tarinaansa, nosti se minussa kaikenlaisia tunteita pintaan, erityisesti pelkoa ja surua. Oli upeaa saada kokemus, että on turvallinen ympäristö jossa ei ole yksin, jossa saa läpielää erilaisia tunteita. Ja oli hienoa huomata omassa kehossaan, kuinka rauhallinen ja levollinen oma keho ja jopa hengitys olikaan, vaikka kyseessä oli hyvin vaikeiden tunteiden kohtaamista.

Kaikki tunteet tarvitsee tullakseen esiin, turvaa. Ja Jari kuvaili upeasti erilaisia tunteita: pelkoa, vihaa, surua, rakkautta. Ja kertoi näistä isyyden ja äitiyden näkökulmasta. Sain niin paljon ymmärrystä naisen ja miehen ”rooleista” ja siitä mistä itse jäänyt paitsi elämässä ja mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin, tuntiakseni turvaa.

Kurssilla käydään psykodraaman kautta omaa tarinaa läpi, jotta voi saada hoitavia kokemuksia sille mitä on tapahtunut ja käydä läpi niitä tunteita, mitä sisimpään on jäänyt esim. traumaattisista lapsuuden haavoista.

Omalla vuorossani toin esille syvää kipuani isäni kanssa, joka on murtanut ja haavoittanut minua syvästi tuomitsemalla, rankaisemalla ja raivoamisen kautta. Sain istua rakkauden sylissä ja katsoa ja tuntea, miltä sisäisestä lapsestani tuntuu kun isä syyttää ja vähättelee menemään. Rakkauden, lapsen, isän roolissa oli siis eri ihmiset kurssilta. Menin halaamaan ja pitämään minua pienenä sylissä. Sain antaa lapselle sitä rakkautta mitä hän olisi sillonkin tarvinnut, kun koin jääneeni täysin yksin. Pelkäsin koko lapsuuteeni kuollakseni. Elin kauhun keskellä. Isän, miehen jonka olisi pitänyt tuoda lapsille ja äidille turvaa, rikkoi tätä turvaa jatkuvasti. Ei ihme, että äidilläkään ei ollut turvaa jakaa rakkauttaan ja hengittää. Ei kellään ollut tilaa hengittää.

Ja oli niin eheyttävää kuulla rakkauden sanovan minulle, että olet rakas. Sinua rakastetaan. Ja se oli kaikista helpottavinta kuulla kun mulle sanottiin että sä saat epäillä, sua rakastetaan silti. Koska mä oon vaatinut itseltäni et mun vaan täytyy osata, luottaa, pystyä, kyetä. En saa epäillä, en saa olla epävarma, en saa tuntea riittämättömyyttä, täytyy vaan kokea ittensä riittäväksi ja luottaa rakkauteen, että olen rakkauden arvoinen. Se oli niin ihmeellistä saada kuulla että sä saat epäillä, ei se haittaa, se on ok!

Tarvitsin sitten kolme isyys hahmoa mun syyttelevän isäni ja minun, sisäisen lapsen ja rakkauden väliin. Se tuntui niin turvaa tuovalta. Kun nämä isyyshahmot sanoivat mun isälleni ku se alko syyttämään, että nyt hiljaa! Sä jätät NN:n rauhaan! Ja sitten he sanoivat mulle, että sä oot turvassa! Mikä helpotus! Sain olla myös lapsen roolissa, minua halasi yhtä aikaa kaksi ihmistä. Ja isyys piti huolta, että olen turvassa! Mua ei voida satuttaa enää!

Ei mulla sanat riitä kaikkeen siihen, mitä tässä sain kokea, niin paljon tunteita, itkua, helpotusta, rakkautta, pelkoa.. ja lopuksi tuntui uskomattoman hyvältä saada lyödä pesäpallomailan tapaisella mailalla säkkiin muutaman kerran haavoittuvasta lähtöasennosta käsin. Sain ilmaista sitä vihaa, mitä mulla on isääni kohtaan, tuntui tärkeältä ja hyvin voimaannuttavalta.

Kurssilla myös kaikkien muiden tarinoiden kautta, sain kokea todella syvää parantumista, haavojen hoitamista. Oli hienoa nähdä, kuinka kaunis kokonaisuus kaikenkaikkiaan kurssi oli, koska minun täytyi juurikin olla tässä hetkessä todistamassa noiden ihmisten tarinoita ja kipuja koska varsinkin tietyt osat niistä, osui minulle tosi syvälle, hyvin kipeisiin alueisiin. Myöskin ne ”roolit” mitä esitti muiden tarinassa, oli juurikin tarkoituksella juuri ne mitä itse tarvitsi siinä hetkessä kokea.

Nyt tunnen jotain ihan uutta alkaneeni. Todella jotain hyvin syvää kuormaa on lähtenyt sydämestä ja solutasolta vapaaksi, ja tässä sitä saa elää päivä kerrallaan ihmetellen mitä tämä kurssin oivallukset ja hoitavat tapahtumat tuokaan tullessaan. Huomasin kurssin jälkeen, että nyt mun kehomuistiin on mennyt se kokemus, että nämä isyyshahmot suojelevat minua kaikelta. Nyt mun ei tarvii enää pelätä niin paljon muiden odotuksia ja vaatimuksia mua kohtaan. Juurikin erityisesti vanhempieni, edelleen ku se sisäinen lapsi on pelännyt niitä, antanut heidän ajatusten vaikuttaa aivan liikaa itseensä, siihen miten itse itsensä kokee ja näkee ja mitä elämässä toteuttaa.

Mä oon pelännyt esimerkiksi menestymistä, pelännyt etten mä saa oikeasti tehdä niitä asioita mitä rakastan, esim. vaikka perustaa yritystä koska vanhempani ovat pelotelleet mut kuoliaaksi, ettei yrityksen perustaminen kannata. Nyt tuntuu, että mun ja mun vanhempien ja muiden ikävien ihmisten välissä on tämä turvaa tuova isyysmuuri, jota ei enää menneisyydessä olleet tai tässä hetkessä olevat ihmiset voi rikkoa. Tämä muuri on ja pysyy! Se on sama mitä muut ajattelee tai sanoo mulle, nyt mulla on turva, jota en suostu enää antamaan kenenkään rikkoa.

Mua ei saa rikkoa enää! Se on loppu nyt! Itken helpotuksesta, koska kokemukseni kurssilta oli myös se, että en todellakaan ole näiden kipujeni kanssa yksin, käymme niin samankaltaisia asioita läpi ja koemme tunteet samallatavalla. Tuntuu vihdoin siltä, että kuulun jonnekin. Täällä on oikeasti minua rakastavia ihmisiä, niin miehiä kuin naisia. Saan oikeasti olla turvallisesti sitä mitä olen, ei tarvitse pelätä enää ja elää selviytymisen tilassa.

Elämääni on alkanut tulla aivan ihania rakkaita ihmisiä. On ihana opetella askel kerrallaan päästämään muut lähelle, ja saada niitä korjaavia kokemuksia. Ei voi odottaa itseltä, että luottaa rakkauteen ja muihin, jos ei ole saanut korjaavia ja hoitavia kokemuksia. Täytyy antaa itselle ja omalle eheytymiselle aikaa ja tilaa, ja saada kokemuksia siitä, että läheisyydelle avautuminen on turvallista. Saada kokemuksia, että on olemassa miehiä, jotka antaa itselle luvan olla sitä mitä olen ja eivät lähde rinnalta minnekään.

Näitä kokemuksia olenkin saanut alkaa kokea miestenkin kanssa, ja se tuntuu hyvin tärkeältä. Hyvin eheyttävältä. Saa kuulla mieheltä, että tunnet mitä tunnet, minä en lähde yhtään minnekään! Ja sen vaan aistii, kun toinen sanoo sen sydämestä ja tarkoittaa sitä. Sen vaan tuntee itsessä, kenen lähellä on hyvä olla ja kenen ei. Sitä on tosi tärkeä kunnioittaa. Kunnioittaa itseään niin paljon, ettei vie itseään tilanteisiin, jossa itseä satutetaan ja jotka rikkoo itseään. Jos tämä tarkoittaa etäisyyttä omista vanhemmista, suosittelen sitä ottamaan.

On tärkeää luoda itselle turvallinen ympäristö ja turvalliset ihmiset ympärilleen, joiden kanssa on tilaa hengittää, joiden kanssa saa olla sitä mitä on. Jotka kannustaa, jotka tukee, jotka on paikalla myös heikkouden tullessa esiin.

Suosittelen tätä kurssia jokaisella niin lämpimästi! Oli omat haavat ja pelot miten syviä ja kammottavia tahansa! Jarin kurssilla on todella tilaa olla se kuka on, ja siellä kunnioitetaan syvästi omia rajoja, ei tarvi kiirehtiä ei edetä, ei edes osallistua jos siltä tuntuu. Siellä ei vaadita yhtikäs mitään! Siellä on todella turvallista olla. Aluksi pelon kohtaaminen voi tuntua hirvittävältä, mutta se mitä sen jälkeen voi tuntea, voi olla jotain ennenkokematonta ja tärkeää.

Kehossa myöskin kurssin jälkeen on uudenlainen levollisuus. Usein ihminen jännittää purentalihaksia kun on vihan tunteita sisällä ja myös muita kehon alueita. Minun kasvoni kielestä alkaen on täysin rentoutunut ja koko keho myös. Kehohan meillä on uskomattoman viisas, koska kehon viestit eivät valehtele koskaan.

Se, että olen saanut olla miehen turvallisessa sylissä ja tuolla kurssilla turvallisessa ympäristössä ja rakkauden ympäröimänä, saa aikaan uuden verson syntymistä.

Innolla katson mitä tästä syntyy.”

Nainen, 30 vuotta

***

Mietin tässä sohvalla makoillessani mennyttä viikkoa...
Viikko sitten perjantaina aloitin aamupäiväni harjoituksella, joka nosti taakkana kulkeneen syyllisyyden vahvasti pintaan.. Kiitos Iina siitä ���� Kokemus oli omalla tavallaan pelottava, mutta aivan mieletön tyypille, joka on ikänsä enemmän ja vähemmän ”niellyt” tunteet...


Sunnuntaina ajelin Hyvinkäälle ystävän luo, jonka kanssa menimme vihatyökurssille.. Mieletön naisporukka, josta ainoastaan ystäväni oli minulle entuudestaan tuttu, jotka kaikki olimme tulleet oppimaan vihasta Jari Koponen opastuksella... Sain aivan mielettömiä oivalluksia ja lopuksi kokemani vihan purkaus oli voimallinen ja voimaannuttava kokemus ❤️����❤️

Tämä viikko on mennyt aikamoisessa tunne- ja ajatusmylläkässä, mutta uutta on se, että kurkkua ei enää kurista... Tuntuu, kuin olisin todellakin tiputtanut hartioiltani isommankin painon... Ja se kiitollisuus, mitä olen tällä viikolla tuntenut ������������


Pudottakaa tyypit tekin painoa välillä hartioilta, se tekee hyvää!!! �� Ja jos et itse osaa (kuten minä), niin tässä maassa on tollaisia huippuja tyyppejä, jotka ohjaavat siinä ❤️

Puhdistavaa viikonloppua ystävät!

Heli, 32 vuotta

***

Palautetta: "Olin sunnuntaina tunteiden työpajassa. Ammattiohjaajan kanssa käsittelimme pelkoja, surua, vihaa, rakkautta. Pari ystävääni kasasi 10 henkilön ryhmän. Sain kutsun ��. Mielenkiinnosta sekä uteliaisuudesta halusin osallistua.

Lähdin avoimin mielin. Olen kokenut valtavasti surua, pelkään ja jännitän monia tilanteita/asioita, olen tuntenut suuttumusta jota kuitenkaan useimmiten en ilmaise...koska en tykkää riitelemisestä enkä tietoisesti halua loukata tai pahoittaa kenenkään mieltä.

Tämä pajapäivä oli mielenkiintoinen, avaava, tunteikas, yllättävä sekä laajensi ymmärrystä, niin itseni suhteen kuin muiden ihmisten suhteen.
Se miten suhtaudumme tai käyttäydymme tietyissä tilanteissa, on siihen syynsä.

Tämä ryhmä oli ihana ��. Luottamus porukassa sai turvallisuuden tunteen jossa kykeni olemaan avoin��
Minä, joka en koskaan ole ensimmäisenä porukan edessä kokeilemassa mitään, olin ensimmäisenä testaamassa��

Ohjaaja oli ����. Iso kiitos hänelle.
Kutsujen emäntä on valloittava��. Kiitos hänelle tätäkin kautta�� niin kutsusta, kuin kotinsa lainaamisesta tähän pajapäivään��.

Oli kyseessä mikä tahansa itselle uusi asia, epäluuloisuus tai kielteisyys, estävät löytämästä tai oppimasta uusia, elämää helpottavia asioita. Sitä laittaa itsensä häkkiin, jossa kalterit rajaavat liikkumatilan. Jotku elävät häkissä ikänsä, peläten, epäillen, uskaltamatta astua häkistä, vaikka joku tarjoaisi avainta.
Aina ei löydy sitä avainta tai auttajaa, on uskottava, luotettava itseensä ja annettava mahdollisuus muutokseen.

Sinä päätät elätkö häkissä, minkä kokoisessa, onko häkkisi avoin vai suljettu."

Riitta Hyvinkäältä

***

Ystäväni sanoi ensimmäinen kurssin jälkeen: Olet paljon vapaampi ku ennen! Ja niin itsekin tunnen olevani. Kontrolloinnin tarve on vähentynyt. Se helpottaa elämää kummasti ja vapauttaa energiaa moneen muuhun itselle tärkeään asiaan.

Olen saanut olla kaksi kertaa Jarin vihatyökurssilla. Molemmilla kerroilla Jari osasi hyvin auttaa meitä kohtaamaan monia erittäin kipeitäkin tunteitamme. Jarin kursseilla on merkityksellistä, että siellä saa tulla kaikkine tunteineen näkyväksi ja kokea saavansa olla juuri sitä mitä on. Mitään ei ole pakko tehdä eikä tarvitse edes uskoa ja luottaa, mutta silti saa olla se mikä on. Koen tärkeänä, että kursseilla on monen ikäisiä, sekä miehiä että naisia. Se tuo rikkautta ja syvyyttä kursseille.

Itse kohtasin ensimmäisellä kerralla isän läsnäolottomuudesta johtuvaa hylkäämistä ja toisella kerralla isän puolen suvusta nousevia ulkonäköön kohdistuvia paineita sekä itselleni hyvin läheisen pappani varhaisen kuoleman aiheuttamaa hylätyksi tulemisen kokemusta. Itselleni on ollut tärkeää, että olen saanut korjaavaa kokemusta miehiltä, koska aiempi kokemukseni on ollut, että miehet hylkäävät, käyttävät hyväksi tai menevät rikki. Kerrankin joku mies sanoo ne asiat, jotka miesten kuuluukin sanoa!

Jarin käyttämä työskentelymalli on toimiva. Jarilla on erityinen taito luoda turvan tunne. Hän on luotettava ja läsnäoleva kuuntelija ja ohjaaja, tavallinen ihminen tunteineen ja tarpeineen. Hän antaa tilaa olla sellainen kuin on.

Voin lämpimästi suositella astumaan omia pelkoja kohti! Erityisesti ajattelen teitä miehet ja pojat: kohdatkaa tunteenne; se vapauttaa tilaa rakkaudelle ja tuo rikkautta elämään. Nautin kun näen miehen vihan, joka ei satuta vaan tuo turvaa ja rajoja. Sitä meidän yhteiskunta ja me jokainen tarvitsemme; rakkautta, turvaa ja turvallisia rajoja suojelemaan meitä itse kutakin. Se mikä on rikkoutunut yhteydettömyydessä, korjautuu yhteydessä. Yksinäisyyttäkin tarvitaan ja sillä on oma tärkeä tehtävänsä, mutta yhteydessä turvallisiin

ihmisiin saamme olla sitä mitä olemme, kaikkine tunteinemme ja tarpeinemme. Tarvitsemme siis toisiamme. <3

Opetellaan olemaan armollisia itsellemme ja toisillemme. Rakastetaan itseämme ja toinen toisiamme juuri siksi että olemme olemassa. Nautitaan itsemme ja toistemme seurasta sekä elämästä sen kaikkine väreineen.

Nainen 31 v.

***

Nainen 25 v.: Palaute vihatyökurssista 15.6.2018.

Ennakkotietoa kurssista minulla ei ollut, olin vain kuullut Jarin bodcastin vanhemmuudesta ja parisuhteesta ennen kurssia. kurssista olin kuullut posiitivista palautetta, mutta tietoa sen sisällöstä ei ollut.

Luento kurssin alussa oli selkeä. Asiaa oli sopivasti ja tunteet oli jäsennetty helposti ymmärrettäväksi. Oli mahtava kuulla rakkaudesta, vanhemmuudesta ja saada oppia omiin tunnetaitoihin lisää. Kurssilla sai kysyä kysymyksiä, ja sitä kautta sai varmuutta omalle toiminnalle. Leenin tekemä ruoka kurssilla oli erinomaisen maukasta.

Kurssilla sai tutustua omaan vihaan sillä tasolla, mihin itse oli valmis. Itse olin käynyt vihan purkukurssilla aiemminkin, mutta tämä Jarin pitämä oli ainutlaatuinen. Vihan kohde oli helppo löytää psykodraaman

avulla. Jari oli taitava siinä, että tilanteesta tehtiin asiakkaan mukainen. Minulle muovattiin samanlainen tilanne, josta olen kärsinyt lapsena. Tälle tehtiin loppu ja koin turvaa. Sain purkaa siitä syntynyttä vihaa muiden kannustamana. Purin kaikkea muutakin siinä hetkessä tulevaa vihaa patukkaa hakkaamalla, turvallisessa ympäristössä.

Viha on minulle vaikea tunne, koska en ole lapsena saanut opetella positiivisen vihan näyttämistä. Viha on näyttäytynyt minulle ainoastaan pelottavina viharäjähdyksinä (esim. Kun pinna palaa), ja tämän mallin olen itseenikin sisäistänyt. Siksi on tärkeää, että saan tehdä vihatyöskentelyä turvallisessa ympäristössä. Työpajassa tulin kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Tämä oli hoitava kokemus, sillä nämä tarpeet tuli kerrankin tyydytetyksi.

Jälkeenpäin on pystynyt ajattelemaan ja huomioimaan rakkauden näkökulman asioihin ja erityisesti lapsiin. Lapsen kiukkua on ollut helpompi ottaa vastaan rakkaudella. Oma pinna ei enää yhtä useasti pala lasten kiukuttelusta. Sain kurssilta energiaa ja omaan tahtooni pontta. Sain rohkeutta sanoa EI, asettaa itselle rajoja.

Opin rakastamaan itseäni paremmin, ja yhä vähemmän hylkään itseäni. Itsevarmuus ja oma tahto lisääntyy vihan kohtaamisen kautta.

Rohkaisen kurssille muitakin halukkaita! Tunteiden läpikäyminen kannattaa, erityisesti vihasta saa voimaa ja energiaa elämään.

***

Lisää on tulossa...