HAMPAIDEN JA SUUN HOITO


Koiralla on aivan saman tyyppisiä hammasvaivoja kuin ihmisillä: plakki aiheuttaa hammaskiveä ja hammaskivi ientulehdusta sekä parodontiittia. Jos koiran suu ja hampaat eivät ole kunnossa, se vaikuttaa koiran yleisterveyteen ja hyvinvointiin.


Plakkia ja hammaskiveä poistetaan ultraäänilaitteella ja hammaskiven poistoon tarkoitetuilla käsi-instrumenteilla. Runsas hammaskiven määrä saattaa vaatia useamman puhdistuskerran. Poistamisen jälkeen on erityisen tärkeää huolehtia hyvästä suuhygieniasta ja ennalta ehkäistä plakin muodostuminen puhdistamalla hampaat säännöllisesti.

Vaikeiden ientulehdusten ja parodontiitin hoitoon kuuluu muutakin hoitoa kuin hammaskiven poisto, joten niiden hoidosta vastaa eläinlääkäri. Ohjaan tarvittaessa eläinlääkärille.


Ultraäänilaite näyttää tavalliselta sähköhammasharjalta, mutta sillä ei harjata vaan laitetta pidetään paikallaan puhdistettavalla alueella. Oikein käytettynä ultraäänilaite ja käsi-instrumentit eivät vahingoita hampaita. Olen saanut koulutuksen laitteen käyttöön.


Harjasosan alla on mikrosiru, joka lähettää ultraääntä, joka on ihmiskorvalle äänetön. Välittäjäaineena käytetään laitteelle tarkoitettua hammastahnaa.

Ultraääniaallot vähentävät mikrobeja hampaiden pinnalta sekä ientaskuista ja ehkäisevät näin plakin muodostumista sekä pehmentävät hammaskiveä, jolloin se on helpompi poistaa. Ultraääni impulssit pystyvät tunkeutumaan hammasväleihin (joihin harja ei pääse) ja ikeniin jopa 12 mm säteellä tuhoten mikrobeja.

Ultraääniharja on tavallista harjaa tehokkaampi, sillä se tuhoaa suussa olevia bakteereja myös hammasväleistä ja ikenistä.


Koirat eivät usein näytä suu- tai hammaskivun oireita. Ne voivat jatkaa syömistä, vaikka suu olisi kipeä.

Syömiskäyttäytyminen voi kuitenkin muuttua. Koira välttelee kovan ruuan syömistä tai puree ruokaa vain toisen puolen hampailla tai hotkii ruokansa välttääkseen kivun tunnetta.

Kipuun voi liittyä kuolaamista, agressiivisuutta tai apaattisuutta.

Jos hengitys haisee pahalta, tavallisin syy on hampaan pinnalle kertynyt bakteerikerros eli plakki ja hammaskivi sekä niiden aiheuttama ientulehdus.

Paras tapa ehkäistä plakin muodostumista ja sen kehittymistä hammaskiveksi on hoitaa koiran hampaita säännöllisesti ja käyttää hammaskivenpoistossa.

Pennuille kertyy harvemmin hammaskiveä, mutta hampaiden käsittelyn ja säännöllisen hammashoidon harjoittelu on hyvä aloittaa jo pienenä. Pennun maitohampaat voivat myös katketa esim vetoleikeissä, joten hampaiden kehitystä on syytä seurata säännöllisesti. Maitohampaista kulmahammas katkeaa helpoimmin. Bakteerit tunkeutuvat katkenneen maitohampaan ytimen kautta juuren kärkeen ja aiheuttavat siellä tulehduksen, jolloin pysyvän hampaan kehitys häiriintyy ja alueelle voi muodostua hammasjuuripaise. Katkennut maitohammas tulee poistaa mahdollisimman pian sen katkeamisen jälkeen.

Vanhan koiran hampaiden hoitamatta jättäminen voi aiheuttaa kroonista kipua. Jatkuva bakteremia (bakteerit verenkierrossa) voi väsyttää eläintä ja altistaa tulehduksille muualla elimistössä (maksa, munuaiset, sydän, keuhkot).


Koira tuntee kipua, mutta se ei välttämättä näytä sitä, joten vaivat saattavat jäädä huomaamatta. Säännöllinen hampaiden kotihoito ja hammastarkastukset ovat yksi tärkeimmistä koiran terveyttä parantavista toimista.



ULTRAÄÄNI

Ultraääni on äänen kaltaista aaltoliikettä, jonka taajuus on yli 20 kHz (ihmiskorvan kuuloalueen yläpuolella). Ultraääni on atomien mekaanista aaltoliikettä ja tarvitsee edetäkseen väliaineen. Ultraääni ei etene tyhjiössä ja vaimenee kaasuissakin nopeasti, mutta etenee hyvin nesteissä ja useimmissa kiinteissä aineissa. Kiinteissä aineissa ultraääni etenee sekä pitkittäisinä että poikittaisina aaltoina (kaasuissa ja nesteissä vain pitkittäisinä aaltoliikkeinä).

Ultraäänen ei ole todettu aiheuttavan minkäänlaisia kudosvaurioita; ne ovat potilaan kannalta turvallisia. Ultraäänen parantavan vaikutuksen uskotaan perustuvan erittäin suuritaajuuksisen mekaanisen värähdysliikkeen kudoksissa synnyttämään lämpöön.


HAMMASPLAKKI

Plakiksi kutsutaan hampaiden pinnalla olevaa bakteeripeitettä. Se muodostuu, kun syljessä olevat proteiinit tekevät puhtaan hampaan pinnalle ohuen kalvon, johon tietyt suun bakteerit pystyvät kiinnittymään.

Plakin koostumus vaihtelee hampaiston eri osissa. Purupinnoilla ja hammasväleissä on happamissa oloissa viihtyviä bakteereja. Ienrajoissa ja ikenen alla viihtyvät hapettomia oloja kestävät anaerobiset bakteerit.


HAMMASKIVI

Hammaskivi sisältää suussa eläviä bakteereita ja syljen sisältämien mineraalien yhdisteitä. Syljen sisältämän kalsiumin ja fosfaatin lisäksi hammaskivessä voi olla myös muita mineraaleja kuten magnesium- ja pii-yhdisteitä. Koostumus voi vaihdella hampaiston eri osissa. Esimerkiksi yläposkihampaisiin muodostunut hammaskivi on kalkkeutuneempaa ja sisältää vähemmän karbonaattiyhdisteitä verrattuna alahampaiden hammaskiveen.

Hammaskiveä muodostuu, kun hampaiden pinnalla elävät bakteerit alkavat saostua syljen sisältämien mineraalien (lähinnä kalsium ja fosfaatti) vaikutuksesta. Hammaskiven muodostuminen riippuu syljen koostumuksesta ja bakteerien määrästä hampaiden pinnalla. Mikäli syljen kalsium- ja fosfaattipitoisuudet ovat korkeat, hampaiden pinnoille kerääntynyt plakki aiheuttaa kalsiumin ja fosfaatin kiteytymisen ja siten hammaskiven muodostumisen. Hammaskivi on siis syljen mineraalien kiteyttämää bakteerimassaa.

Suussa tärkein laukaiseva tekijä syljessä olevien kalsiumin ja fosfaatin saostumiselle on hampaiden pinnoille kerääntyvä bakteeripeite eli plakki.

Plakin ja syljen sisältämien mineraalien lisäksi hammaskiven muodostumiseen vaikuttaa syljen happamuus. Tuore sylki on aluksi hieman normaalia emäksisempää, mikä edistää hammaskiven muodostumista. Tämän vuoksi hammaskiveä kertyy helposti yläposkihampaisiin ja alaetuhampaiden sisäpinnoille, jossa sylkirauhaset tuottavat suurimman osan suuhun tulevasta syljestä. Syljen normaali pH on noin 6,5-7,5. Nopeimmillaan hammaskiveä voi syntyä muutamassa viikossa, mutta suurin osa kalkkeutumisesta tapahtuu kuukausien ja vuosien kuluessa. Hammaskiveä muodostuu yleensä aluksi hampaan ja ikenen rajaan, mutta myöhemmässä vaiheessa hammaskiveä voi muodostua myös ikenen alle. Näkyvä hammaskivi on yleensä väriltään keltaista, ikenen alla oleva hammaskivi tummaa.

Huokoisen rakenteensa vuoksi hammaskivi tarjoaa hyvän alustan elävien bakteerien kiinnittymiselle, siksi hammaskivestä seuraa helposti ientulehdus ja on riskitekijä parodontiitin syntymiselle.

Koska syljen koostumukseen ei itse pysty juurikaan vaikuttamaan, hammaskiven muodostumista voi hidastaa vähentämällä bakteerien määrää suussa puhdistamalla hampaita.


Hammaskiven muodostumista hidastavat aineet

Klooriheksidiini on yksi tehokkaimmista. Hammaskiven muodostumista ehkäisevä vaikutus perustuu sen kykyyn tuhota suun bakteereita. Lisäksi se tehoaa suun sieni-infektioihin. Klooriheksidiini on vaikealiukoinen, erittäin emäksinen ja maultaan karvas yhdiste.

Triklosaani on aromaattinen yhdiste, joka estää bakteerien kasvua.

Eteeriset öljyt on todettu tehokkaiksi yhdisteiksi estämään hammaskiven muodostumista. Teho perustuu bakteerien kasvua hidastavaan vaikutukseen. Esim mentoli, tymoli, eugenoli, metyylisalisylaatti ja eukalyptoli.

Sinkkisitraatti hidastaa tiettyjen mineraalien muodostumista sekä häiritsee bakteerien kasvua ja lisääntymistä.



IENTULEHDUS

Ientulehdus on hampaiden kiinnityskudossairaus, josta kärsii 70-80 % yli 3-vuotiaista koirista.

Ientulehduksen oireet ovat ikenien punoitus ja turvotus, ienverenvuoto ja usein pahanhajuinen hengitys. Ientulehdus ei yleensä aiheuta kipua, mutta ikenet voivat olla kosketusarat. Ientulehdusta hoidetaan huolehtimalla suuhygieniasta ja poistamalla mahdollinen hammaskivi.

Ientulehdusta aiheuttavat hampaiden pinnoille kertyneet bakteerit, plakki ja hammaskivi. Ientulehduksen voimakkuuteen vaikuttavat mm perinnölliset tekijät, yleisterveys ja ravitsemus. Kantavalla nartulla riski ientulehdukselle on tavanomaista suurempi.

Perintötekijät vaikuttavat ientulehduksen voimakkuuteen. Toisilla ikenien punoitus, turvotus ja verenvuoto voivat olla hyvinkin voimakkaita jo pienestä määrästä bakteereja. Toisilla sama määrä bakteereita ei välttämättä aiheuta juuri lainkaan ientulehdusoireita. Tämä johtuu mm puolustussolujen yksilöllisestä reagointiherkkyydestä hampaiden pinnoilla eläviä bakteereita vastaan.

Kantavalla nartulla hormonitoiminta aiheuttaa muutoksia verisuoniin sekä kehon puolustuskykyyn. Kantoaikana ientulehduksen riski on hieman tavanomaista suurempi. Hormonitoiminnan muutokset yhdessä suun bakteerikoostumuksen muutosten kanssa voivat aiheuttaa ientulehdusta. Ientulehdus paranee yleensä hammaskiven poistolla sekä huolehtimalla hyvästä suuhygieniasta.

Alentunut kehon puolustuskyky ikääntymisen myötä lisää riskiä ientulehdukselle.

Ientulehdus syntyy hampaiden pinnoille kertyneen plakin aiheuttaessa ärsytystä ikeniin. Ientulehdus on ikenen reaktio ja puolustuskeino plakin hammaskiven sisältämiä bakteereita vastaan. Ientulehduksen seurauksena ikenien verisuonitus ja verenkierto sekä puolustussolujen määrä lisääntyvät.

Plakin ja hammaskiven aiheuttama ientulehdus paranee, kun hampaiden pinnalla oleva bakteeripeite poistetaan. Ientulehduksen hoidon tukena voidaan käyttää hammaskiven muodostumista estäviä suunhoitotuotteita kuten klooroheksidiini liuosta tai -geeliä.

Hoitamaton tulehdustila altistaa parodontiitin kehittymiselle. Parodontiitti tuhoaa hampaan kiinnityskudoksia ja voi pitkälle edetessään johtaa hampaiden menettämiseen.

Ientulehduksessa ja parodontiitissa suun bakteerikoostumus muuttuu. Suussa lisääntyy hapettomissa oloissa viihtyvien anaerobisten bakteerien määrä. Bakteerien tuottamat kaasut ilmenevät pahanhajuisena hengityksenä.



PARODONTIITTI

Parodontiitti tarkoittaa hampaan kiinnityskudoksia tuhoavaa sairautta, jonka aiheuttaa suussa elävät bakteerit. Kiinnityskudoksen tuhoutuessa hampaan kiinnitys leukaluuhun heikkenee. Hoitamaton parodontiitti aiheuttaa hampaiden menetyksiä.

Parodontiitti on monitekijäinen sairaus, jonka muodostumiseen altistavat perimän lisäksi huono suuhygienia ja yleissairaudet esim diabetes.

Hammas kiinnittyy leukaluuhun hampaan ja leukaluun välissä olevien säikeiden avulla. Lisäksi hampaat kiinnittyvät ikeneen sekä suoraan ikenen pintasolujen että kiinnityssäikeiden avulla. Hampaan ympäristöönsä kiinnittäviä kudoksia (mm ien, ligamentit, alveoliluu) kutsutaan parodontiumiksi. Sen tehtävä on suojata hammasta mikrobeilta sekä kiinnittää hammas leukaluuhun. Parodontium suojelee hammasta mikrobeita vastaa monin tavoin. Esim ikenen pinnan solut pystyvät tuottamaan bakteereiden kasvua ja lisääntymistä hidastavia yhdisteitä sekä houkuttelemaan mikrobeita tuhoavia puolustussoluja tulehduspaikalle. Ikenen pinnan solut myös uusiutuvat nopeasti, jolloin tuhoutuneiden solujen tilalle tulee jatkuvasti uusia toimintakykyisiä soluja. Ienkudoksen puolustuskyky sekä reagointitapa bakteereiden aiheuttamaan ärsytykseen on yksilöllistä.

Hampaan ja ikenen liitoskohdan pettäessä bakteerit pääsevät tunkeutumaan ikenen ja hampaan liitoskohdan läpi. Ikenen alla bakteerit lisääntyvät ja muodostavat hampaan pinnalle plakkia.

Syljen mineraalien vaikutuksesta ikenen alla oleva plakki kovettuu, jolloin ikenen alle muodostuu hammaskiveä. Kovettunut hammaskivi toimii kasvualustana uusille bakteereille, mikä ylläpitää ja edistää tulehduksen leviämistä. Tulehduksen edetessä sekä bakteereita että ienkudoksesta peräisin olevat aineet johtavat luuta hajottavien solujen aktivoitumiseen ja vähitellen leukaluun tuhoutuminen hampaan ympäriltä alkaa. Parodontiitin edetessä hampaan kiinnitys heikkenee ja johtaa lopulta hampaan lisääntyneeseen liikkuvuuteen ja mahdollisesti hampaan irtoamiseen.

Tiettyjen bakteereiden suhteellisen korkea osuus suun bakteereista on yksi parodontiitin tärkeä riskitekijä.

Ienkudoksen toiminnan kannalta kehon yleiskunto, puolustussolujen toiminta, mahdolliset yleissairaudet sekä ravinto vaikuttavat parodontiumin puolustuskykyyn ja siten parodontiitin kehittymiseen.


Vaikuttaa myös muualle kehoon

Hoitamattomana parodontiitti aiheuttaa kiinnityskudoksia tuhoavaa tulehdusta hampaita ympäröivissä kudoksissa. Verenkierron kautta bakteereilla on pääsy koko kehoon ja hoitamaton parodontiitti voi olla riskitekijä monille yleissairauksille (sydän- ja verenkiertosairaudet, diabetes).

Vastaavasti hampaita ympäröivät kudokset ja varsinkin ien reagoivat herkästi moniin terveydentilan muutoksiin.

Parodontiitin hoito vaatii säännöllistä ylläpitohoitoa. Hoidon onnistumisen kannalta on ratkaisevan tärkeä merkitys hyvällä ja säännöllisellä suuhygienian hoidolla.