Kiinteistön hallinnanjakosopimus vahingonkorvaus

Paritalon omistajan vastuu toiselle omistajalle pesukonevuodosta?

Paritalon omistivat A ja B. B myi osuutensa C:lle.
C laittoi pyykinpesukoneen kiinni poistoputkeen, jota ei ollut liitetty kaivoon ja koko rakennuksen alapohja vaurioitui lyhyen ajan sisällä kun vettä valui jokapuolelle alapohjaa. Syynä oli se että B aikoinaan korjauttaessaan kylpyhuonettaan ei ollut poistanut poistoputkea. B:llä oli urakoitsija joka teki asennukset mutta tässä riidassa ei ollut kysymys suoraan urakoitsijan vastuusta. Urakoitsija oli kyllä todistajana. C purki kaupan B:n kanssa. Mutta vastasiko B myös A:lle aiheutuneista n. 30.000 euron vahingoista?
Käräjäoikeuden mukaan ei koska tilanteeseen soveltuva vahingonkorvauslaki edellytti että B olisi menetellyt huolimattomasti, jota nyt ei ollut tapahtunut. B oli nimittäin käyttänyt ammattilaista ja oli voinut luottaa urakoitsijaan. Kyseessä ei myöskään ollut ns. ankara vastuu, jossa korvausvastuu syntyy vaikka B ei ole menetellyt huolimattomasti. Käräjäoikeus hylkäsi A:n vahingonkorvausvaatimukset.
Hovioikeus oli kuitenkin eri mieltä ja katsoi että B oli korvausvastuussa A:lle. Perusteina mainittiin B:n huolimattomuus asunnon omistajana kun ei ollut ohjeistanut urakoitsijaa poistamaan poistoputkea. Lisäksi katsotiin kohtuullisen riskinjaon näkökulmasta olevan perusteltua, että naapuri on vastuussa naapurilleen tuottamuksesta huolimatta ns. immissiovahingoista. Hovioikeus velvoitti huomioituaan 10% tasonparannuksen B:n korvaamaan A:lle 23.000 euroa korjauskustannuksista, omasta työstä 2.630 euroa ja asumishaitasta ja lisääntyneistä asumiskustannuksista 2.125 euroa ja oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa n. 26.000 euroa.


Vaasan hovioikeus Tuomio

Antamispäivä 30.7.2019

Nro 341

Diaarinumero S 18/94x


Ratkaisu, josta on valitettu

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 5.9.2018 nro 14037 (liitteenä)

Asia Vahingonkorvaus

Valittajat ja vastapuolet

Sari Järvi
Markus Pohjola (vastavalitus)


Oikeudenkäynti hovioikeudessa


Pääkäsittely


Hovioikeus on 4.7.2019 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.


Järvisen valitus ja Pohjolan vastaus

Sari Järvi on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan Markus Pohjolaa vastaan ajetun kanteen osalta ja että Pohjola velvoitetaan suorittamaan hänelle käräjäoikeuden tuomion sivuilta 1-2 ilmenevän kanteen mukaisesti vahingonkorvauksena yhteensä 30.129,84 euroa (25.374,59 + 2.630,25 + 2.125) laillisine viivästyskorkoineen 1.1.2017 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta 18.327,90 eurolla ja hovioikeudesta 7.857,50 eurolla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen. Järvi on toissijaisesti vaatinut, että hänet joka tapauksessa vapautetaan velvollisuudesta korvata Pohjolan oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta.

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön virheellisesti ja päätynyt asiassa väärään lopputulokseen. Pohjola oli tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää takkahuoneen pesukoneliitännän väärästä asennustavasta.
Pohjola oli laiminlyönyt ilmoittaa tästä asunnon ostaneille Mikael ja Katri Kunnakselle. Pohjola on siten huolimattomuudellaan aiheuttanut Järvisen asunnon vauriot. Joka tapauksessa Pohjola on pesuhuoneremontin teettäjänä ja toimeksiantajana vastuussa virheellisen korjaustyön Järviselle aiheuttamista vahingoista.


Ottaen huomioon oikeudenkäyntiin johtaneet syyt, Järvisen taloudellinen asema ja se, että kyse on oikeudellisesti epäselvästä asiasta ja että Pohjolalla on vahingon kattava vastuuvakuutus, Järvi ei ole velvollinen korvaamaan Pohjolan oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudesta.

Pohjola on vaatinut, että valitus hylätään ja Järvi velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 10.306,58 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. Pohjola ei ollut tiennyt eikä hänen olisi pitänyt tietää takkahuoneen pesukoneliitännän virheellisestä asennustavasta. Pohjola ei siten ole huolimattomuudellaan aiheuttanut Järvisen vahinkoja. Pohjola oli tilannut työn kuluttajana, eikä hän vastaa tuottamuksestaan riippumatta työn suorittaneen Paro Oy:n virheistä aiheutuneista vahingoista. Pohjola on vastauksessaan toistanut käräjäoikeuden tuomion sivuilta 7-8 ilmenevän näkemyksensä mahdollisen vahingonkorvausvastuun määrästä.

Pohjolan vastavalitus ja Järvisen vastaus

Pohjola on vaatinut, että Järvisen velvollisuus korvata hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta korotetaan tuomitusta 6.425,09 eurosta käräjäoikeudessa vaadittuun 12.850,18 euroon ja että Järvi velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus on päätynyt oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta väärään lopputulokseen. Kyse ei ole oikeudellisesti epäselvästä asiasta.
Asiassa ei ole perusteita sovitella oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta.

Järvi on vaatinut, että vastavalitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea eikä sitä ole aihetta muuttaa vastavalituksen johdosta. Järvi on vastauksessaan viitannut omaan valitukseensa.

Riidattomat seikat ja todistelu riitaisista seikoista

Riidattomat seikat ilmenevät käräjäoikeuden tuomion sivuilta 8-10. Riidatonta on lisäksi, että osapuolten välillä on voimassa hallinnanjakosopimus, jonka mukaan molemmat osapuolet vastaavat itse hallinnassaan olevan rakennuksen osan korjaus- ja kunnossapitokustannuksista. Riidatonta on edelleen, että Pohjolalla on ollut vuosina 2003-2016 toiminimi, joka on harjoittanut nuohousta ja piippujen korjausta.

Vahinkojen määrän osalta on riidatonta, että
- Järvi on maksanut asunnon korjaustöistä ulkopuoliselle taholle 25.374,59 euroa,
- Järviselle on aiheutunut asianosaiskuluja 600 euroa (60 tuntia á 10 euroa) ja
- Järviselle on aiheutunut vahinkoa asumishaitasta ja matkakustannuksista vaaditut 2.125 euroa.

Pohjolan korvausvastuun määrän osalta on riitaista se, onko Järvisen pesuhuoneen lattiakaivon virheellinen rakenne myötävaikuttanut vahinkoihin ja ovatko korjaustyöt johtaneet tasonparannukseen Järvisen asunnon osalta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

Hovioikeudessa on otettu riitaisista seikoista vastaan sama kirjallinen todistelu kuin käräjäoikeudessa pois lukien todisteet K5-K6 ja V3. Hovioikeudessa on vastaanotettu sama henkilötodistelu kuin käräjäoikeudessa. Järvi, Pohjola, Ilari Sykkö, Akseli Santala ja Jari Luonto ovat kertoneet asian ratkaisemisen kannalta olennaisista seikoista käräjäoikeuden tuomion sivuille 10-11 kirjatulla tavalla.

Pohjola on lisäksi hovioikeudessa kertonut, että hän oli kauppaa tehtäessä kertonut Lamasille, että takkahuoneen pesukoneen poistoputki oli liitetty pesuhuoneen lattiakaivoon ja että he olivat yhdessä testanneet liitäntää puhaltamalla takkahuoneen poistoputkeen. He olivat todenneet, että ilma oli mennyt normaalisti läpi putkessa.

Myös Olavi on kertonut pääosin samalla tavalla kuin hänen kertomakseen on kirjattu käräjäoikeuden tuomioon sivuille 10-11.
Hovioikeudessa Halo on kuitenkin ollut varmempi kuin käräjäoikeudessa siitä, että hän oli kertonut Pohjolalle siitä, että takkahuoneen poistoputkea ei ollut liitetty pesuhuoneen lattiakaivoon. Järviniemen mukaan Pohjola oli ilmoittanut tähän, että niin pitikin, koska takkahuoneen liitäntä ei ole tarpeen, koska pesukonetta ei käytetä takkahuoneessa, jossa ei ole lattiakaivoa.
Järviniemen mukaan pesukoneen poistoputken poistaminen olisi edellyttänyt lattian purkamista, mistä olisi seurannut tarve uusia myös lattialämmitys.
Halo oli tulpannut takkahuoneen käyttövesiputken ja pesukoneen poistoputken, mutta ei lattiarakenteisiin jäänyttä poistoputken päätä. Halo ei ole muistanut tarkasti, oliko hän keskustellut tavarantarkastuksessa Sykkön läsnä ollessa Pohjolan kanssa siitä, miksi pesuhuoneen poistoputkea ei ollut liitetty pesuhuoneen lattiakaivoon.

Santala on lisäksi vahvistanut, että hän oli saanut 4.5.2016 päivättyyn tarkastusraporttiinsa (kirjallinen todiste K1, s. 14) kirjaamansa tiedot Lamasiltä siltä osin kuin kyse on siitä, että Lamasille oli sanottu, että takkahuoneessa olevan pesukoneen paikka on käytettävissä. Lisäksi Santala on kertonut, ettei hänen havaitsemansa pintakosteus Järvisen pesuhuoneen lattiakaivon ympärillä (kirjallinen todiste K3, s. 7) ole voinut johtua huoneiston B vesivahingosta.

Luontola on lisäksi kertonut, että hän oli vastannut Järvisen huoneiston purku-urakasta ja sen valvonnasta. Luontolan mukaan pesuhuoneessa ei ollut vedeneristystä, joka siihen oli saneerauksen yhteydessä asennettu. Luontolan arvion mukaan tällä oli kuitenkin ollut vain muutaman sadan euron kustannusvaikutus korjauskorjausten määrään. Järvi oli Luontolan mukaan tehnyt paljon itse korjaustöiden yhteydessä sellaisia töitä, jotka olisivat olleet ulkopuolisen toimesta tehtyinä veloitettavia toimenpiteitä.
Järvi oli siten säästänyt laajalti korjaustöissä tehdessään hankintoja ja töitä itse.


Sovellettavat oikeusohjeet, näytön arviointi ja johtopäätökset vastuuperusteen osalta

Järvi on ensisijaisesti vaatinut Pohjolalta vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla ja siten tämän oman huolimattomuuden perusteella väittäen, että Pohjola oli ollut tietoinen takkahuoneen pesukoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta tai että hänen olisi ainakin pitänyt olla siitä tietoinen. Järvi on siten katsonut, että Pohjolan olisi pitänyt ilmoittaa asunnon myydessään Lamasille siitä, ettei pesukonetta ole enää mahdollista käyttää takkahuoneessa vaan ainoastaan pesuhuoneessa. Tämän laiminlyödessään Pohjola on Järvisen näkemyksen mukaan menetellyt huolimattomasti.

Hovioikeus toteaa asiassa olevan riidatonta, että Järvi ja Pohjola ovat kumpikin omistaneet puolet siitä kiinteistöstä eli Uusimaan kaupungin Kuosniemenkylässä korttelissa nro 10x sijaitsevasta tontista nro 2, jolla heidän omistamansa huoneistot A ja B ja niihin hallinnanjakosopimuksella kuuluviksi määritellyt kiinteistön osat ovat sijainneet. Asiassa on edelleen riidatonta, että hallinnanjakosopimuksen mukaan kumpikin omistaja vastaa omistamiensa rakennusten korjaus- ja kunnossapitokustannuksista sekä hallitsemiensa maa- alueiden kunnostamisesta ja hoidosta aiheutuvista kustannuksista.

Vaikka Järvi ei ole perustanut korvausvaatimuksiaan tähän hallinnanjakosopimukseen, eikä kyse ole siten sopimusperusteisesta korvausvastuusta, on tällä hallinnanjakosopimuksella ja sen mukaisella vastuunjaolla merkitystä siihen, millä tavalla kiinteistön yhteisomistajien tulee ottaa huomioon toistensa edut suorittaessaan muun muassa rakennuksen kunnossapitotöitä, joista voi eri tavoin seurata myös toisen omistuksessa ja hallinnassa olevan kiinteistön ja sillä sijaitsevan rakennuksen vahingoittuminen. Hallinnanjakosopimus luo kummallekin yhteisomistajalle yksinomaiseen oikeusasemaan verrattavan tilan hänen omistuksessa ja hallinnassa olevaan osaan kiinteistöstä (ks. Mikkola, Yhteisomistus. Helsinki 2017, s. 100). Näin ollen tämänkaltaisen yhteisomistajan omistusoikeuden käyttöä on syytä rajoittaa myöskin toisen yhteisomistajan eli naapurin etujen vuoksi samalla tavalla kuin naapuruussuhteissa yleensä (ks. LaVM 14/1919 vp s. 2 ja myös laki eräistä yhteisomistussuhteista 3 §).

Pohjola ja Halo ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että Pohjolan tarkoituksena oli ollut luopua pesukoneen käytöstä takkahuoneesta, jossa ei ollut ollut lattiakaivoa. Pohjola onkin kertomansa mukaan itse käyttänyt remontin jälkeen pesukonetta vain pesuhuoneessa ja sielläkin siten, ettei hän ollut käyttänyt sinne asennettua pesukoneen poistoputkea. Pohjola on hovioikeudessa kertonut, että hän oli kertonut Lamasille, että takkahuoneen pesukoneen poistoputki oli liitetty pesuhuoneen lattiakaivoon ja että he olivat kaupan yhteydessä todenneet puhaltamalla liitännän toimivaksi.

Kun otetaan huomioon se, että Pohjolan tarkoituksena on ollut luopua pesukoneen käytöstä takkahuoneessa ja että Halo on tämän mukaisesti tulpannut takkahuoneen pesukoneen käyttövesi- ja poistoputken, on Pohjolalla ollut erityinen syy varmistua takkahuoneen pesukoneen poistoputken liittämisestä pesuhuoneen lattiakaivoon varsinkin, kun Pohjolan tieten myös lattiakaivo oli uusittu remontin yhteydessä. Selvää on, että Lamasillä ei ole ollut maakaaren 2 luvun 22 §:n 1 momentin oikeusohje huomioon ottaen ollut velvollisuutta varmistua Pohjolan heille antaman tiedon oikeellisuudesta ja että Pohjola on siten Lamasiin nähden vastannut tästä varmana antamansa tiedon virheellisyydestä.

Koska Pohjola ei ole asianmukaisella ja luotettavalla tavalla varmistunut takkahuoneessa olevan pesukoneen poistoputken liitännästä pesuhuoneen lattiakaivoon esimerkiksi tiedustelemalla tätä vielä Järviniemeltä, on hänen antamansa virheellinen tieto luonut kaupan yhteydessä sellaisen tilanteen, jossa Kunnaset voivat pesukonetta takkahuoneessa käyttämällä aiheuttaa laajamittaiset vahingot koko paritalon alalla. Pohjolan olisi työn teettäjänä tullut myös jo ennen putkitöiden tekemistä varmistua siitä, onko käytöstä poistettavan putkilinjan käyttö ollut vastaisuudessa mahdollista. Hovioikeus pitää mahdollisena myös sitä, että Halo on kertomallaan tavalla remontin yhteydessä tullut maininneeksi Pohjolalle siitä, ettei takkahuoneen pesukoneen poistoputkea ole liitetty uusittuun lattiakaivoon. Todennäköistä on, ettei asialla ole ollut kummallekaan osapuolelle tuolloin erityistä merkitystä, koska pesukonetta ei ole ollut tarkoitus enää käyttää takkahuoneessa vaan pesuhuoneessa.

Näin ollen hovioikeus katsoo, että Pohjola on oman huolimattomuutensa perusteella vastuussa Järvisen asunnolle aiheutuneista vahingoista.

Hovioikeus toteaa vielä Järvisen vetoaman toissijaisen vastuuperusteen osalta, että Järvisen omistaman rakennuksen osan vahingoittumisen perimmäinen syy on Pohjolan omistus- ja hallinta-aikanaan toteuttama kylpyhuoneremontti ja sen yhteydessä tehdyt rakennusvirheet, jotka osaksi johtuvat puutteista niin työn suorittamisessa kuin myös työn suunnittelussa ja valvonnassa. Selvää on, että jos Pohjola olisi itse käyttänyt takkahuoneessa pesukonetta ja aiheuttanut vahingot Järviselle, jota on pidettävä hallinnanjakosopimuksen myötä Pohjolan naapurina eräistä naapuruussuhteista annetun lain tarkoittamalla tavalla, olisi Pohjola ollut omasta tuottamuksestaan riippumatta vastuussa niistä immissiovahingoista, joita hänen omistamansa ja hallinnoimansa kiinteistön ja sillä sijaitsevan rakennuksen käyttö olisi aiheuttanut Järviselle. Koska Pohjola ja Lamasien välinen kauppa on purkautunut, ei ole perusteltua syytä arvioida Pohjolan vastuuta tästä poiketen varsinkin, kun Pohjola on ollut vastuussa myös Lamasille siitä, että takkahuoneessa on mahdollista normaaliin tapaan käyttää pesukonetta.

Sillä, että Järvisen omistaman rakennuksen osan vahingoittuminen on ollut seurausta Paro Oy:n tekemistä rakennusvirheistä, ei ole merkitystä arvioitaessa Pohjolan vastuuta kiinteistön osan omistajana naapurilleen aiheuttamista vahingoista. Pohjola on toisin kuin Järvi voinut remonttia suunnitellessaan arvioida niitä riskejä, joita tehtäviin putkitöihin liittyy. Oikeudenmukaisen riskinjaon kannalta ei ole olemassa mitään perusteltua syytä sille, että Järvisen tulisi huoneiston A omistajana vastata sellaisista vahingoista, jotka aiheutuvat hänen naapurinsa vastuupiiriin kuuluvan huoneiston B korjaustöistä, joiden osalta yksinomainen päätäntävalta on tämän huoneiston omistajalla (ks. KKO 1996:59 https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1996/19960059 ja KKO 1994:122 https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1994/19940122. Vrt. KKO 1988:35 https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1988/19880035). Tätä arviointia tukee osapuolten välinen hallinnanjakosopimus, jonka mukaan molemmat yhteisomistajat vastaavat oman kiinteistöosansa kunnossapito- ja korjauskustannuksista. Tästä seuraa, että toisen korjaus- ja kunnossapitotöiden aiheuttaessa vahinkoa toiselle yhteisomistajalle, on aiheuttaja vastuussa hallitsemansa kiinteistön osalta toiselle ulottuvien immissioiden aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta tuottamuksestaan riippumatta samalla tavalla kuin jos vahingot aiheutuisivat toisille naapureille (ks. myös laki eräistä naapuruussuhteista 17 § ja 18 §). Sen sijaan Pohjola ei ole vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n nojalla vastuussa Paro Oy:n itsenäisenä yrittäjänä tekemistä virheistä ja niistä Järviselle aiheutuneista vahingoista.

Korvattavien vahinkojen määrät

Todistaja Santalan kertomuksesta ja laatimasta 6.5.2016 päivätystä tarkastusraportista (kirjallinen todiste K3=V2, s. 7) ilmenevällä tavalla Järvien pesuhuone on ollut alkuperäisessä kunnossa eikä märkätiloissa ole ollut vedeneristystä.
Hovioikeus arvioi Santalan ja Luontolan kertomukset huomioon ottaen, että Järvien huoneisto on tullut remontin myötä aiempaa parempaan kuntoon siten, että korvattavista korjauskustannuksista on eduntasoituksena vähennettävä tasonparannusta vastaavat noin kymmenen prosenttia. Sen sijaan Järvien huoneiston pesuhuoneen lattiakaivon ympärillä olleen kosteuden ei ole näytetty myötävaikuttaneen vahinkoihin arvioitua tasonparannusta suuremmassa määrin.

Järvisen ja Luontolan kertomusten perusteella on tullut uskottavasti näytetyksi, että Järvi on itse huolehtinut useista sellaisista töistä ja hankinnoista, joista olisi aiheutunut ulkopuolisen tekeminä lisäkustannuksia. Tähän nähden hovioikeus hyväksyy Järvien omasta työstä esittämän korvausvaatimuksen.

Oikeudenkäyntikulut

Pohjola on velvollinen korvaamaan Järvisen oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti, koska Järvi on voittanut asian lukuun ottamatta tasonparannusta koskevaa väitettä, jolla ei ole ollut sanottavaa vaikutusta oikeudenkäyntikulujen määrään. Pohjola on hyväksynyt Järvisen oikeudenkäyntikuluvaatimukset määriltään.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. Pohjolan vastavalitus hylätään.

Pohjola velvoitetaan suorittamaan Järviselle tämän asunnon vaurioiden korjauskustannuksista 23.000 euroa, omasta työstä 2.630,25 euroa sekä asumishaitasta ja lisääntyneistä asumiskustannuksista 2.125 euroa, joille kaikille määrille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa 1.1.2017 lukien.

Pohjola velvoitetaan korvaamaan Järvien oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 18.327,90 eurolla ja hovioikeudesta 7.857,50 eurolla, joille määrille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.


Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.9.2019.


Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos Antti Järvenspää
hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen hovioikeudenneuvos Janic Kantonen

Ratkaisu on yksimielinen.

SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUS
Käräjätuomari Markus Lind

TUOMIO 18/140733


5.9.2018 L 17/10630





Kantaja
Järvi, Sari


Vastaaja
Pohjola, Markus

Lamasi Mikael ja Katri


Asia


Vireille 18.7.2017
SELOSTUS ASIASTA KANNE
Vaatimukset
Kantaja on vaatinut, että
1. Vastaaja Pohjola suorittaa vahingonkorvauksena kantajalle hänen asuntonsa vaurioiden korjauksen kustannuksena ulkopuolisille tahoille maksettujen korjausten kustannukset 25.374,59 € sekä oman työn arvona 10 € tuntiveloituksen mukaan 2 630,25 € ja tämän lisäksi asumishaitasta ja lisääntyneistä asumiskustannuksista ajalta 15.6 - 31.10.2016 350 € kuukaudelta lisättynä matkakustannuksilla Kaanaaseen 550 € määräisenä eli yht. 2.125 €, kaikki korkolain 4 § 1.
mom. mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2017 alkaen laskettuna.
l-lD

2. Vastaaja Pohjola korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 18.327,90 eurolla korkolain 4 § 1. mom. mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion päivästä lukien. Joka tapauksessa olisi kohtuutonta velvoittaa Järvilta lopputuloksesta riippumatta korvaamaan Pohjolan oikeudenkäyntikuluja.

Kantaja on alunperin vaatinut vahingonkoNausta yhteisvastuullisesti Pohjolalta ja Lamasiltä. Lamaset ovat vastanneet kanteeseen ja vaatineet kantajaa korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa. Kantaja on luopunut kanteestaan Lamasien osalta, mutta on kiistänyt Lamasien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.


Perustelut Selostus asiasta

Kantaja on 31.5.2004 lukien omistanut paritalon 1/2-osuuden osoitteessa Mansikkatie 36 A, Uusimaa. Mikael Lamasi ja Katri Lamasi, jäljempänä naapurit, ovat ostaneet Markus Pohjolalta 19.9.2014 tehdyllä kauppakirjalla paritalon toisen 1/2-osuuden osoitteessa Mansikkatie 36 B, Uusimaa.

Keväällä 2016 naapurit havaitsivat huoneistossaan outoa hajua. Kun hajun alkuperää ryhdyttiin selvittämään, kävi ilmi, että naapurien ryhdyttyä huoneistoon muuttonsa jälkeen käyttämään pesukonetta liittäen sen takkahuoneessa olevaan pesukoneliitokseen, poistoputki johti veden huoneiston alapohjaan pohjalaatan päälle ja siitä kosteus levisi vähitellen lähes kaikkialle heidän huoneistoonsa ja myös suurimpaan osaan kantajan huoneistoa.

Kävi ilmi, että vastaaja Markus Pohjola oli teettänyt pesuhuoneremontin vuonna 2009, jonka yhteydessä pesuhuoneen laatoitus ja vedeneristys uusittiin, lattiakaivo vaihdettiin uuteen ja suihkusekoittajalle lisättiin pesukoneelle tulevan veden liitosmahdollisuus. Korjauksen yhteydessä jätettiin entiselleen takkahuoneessa olleet pesukoneen liitos ja poistoveden poistoputki. Poistoputkea ei kuitenkaan ole korjauksen yhteydessä kytketty pesuhuoneen viemäriin, vaan se päättyy pesuhuoneen lattiarakenteisiin lattiakaivon vieressä. Asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että vastaaja Pohjola ei koskaan ollut jostain syystä käyttänyt pesukonetta takkahuoneessa ja sieltä olevaa virheellistä poistoputkea, vaan pesukone oli sijainnut pesuhuoneessa ja poistovedet olivat ohjatut pesuhuoneen lattiakaivoon.

Laajat tekniset tutkimukset, joissa edellä mainitut asennusten ja rakenteiden virheet on todettu, osoittivat yksiselitteisesti sen, että naapurien huoneiston alapohjaan johdetut määräysten vastaiset liitokset tai liitosten puuttuminen aiheuttivat sen, että kantajan huoneiston alueella naapurien huoneistosta tuleva kosteus oli levinnyt suurimpaan osaan kantajan huoneiston alapohjaa. Tämä pakotti kantajan teettämään lähes huoneiston laajuisen alapohjan ja seinien alapäiden purkamisen, perusteellisen rakenteiden kuivauksen ja uudelleen rakentamisen. Tässä yhteydessä oli todettavissa, että vaikka huoneisto oli alkuperäisessä kunnossa, siinä ei ollut merkityksellisiä vaurioita.
Kantaja toteutti kyllä uudelleenrakentamisen yhteydessä rakenneosien korjauksia tai muutoksia, mutta nämä eivät sisälly alussa mainittuun vahingonkorvausvaatimukseen.

Kantajan teetettyä em. työt ja korjautettua huoneistonsa vastaaja on kuitenkin kieltäytynyt korvaamasta osaakaan kantajalle aiheutuneista vahingoista.

Virheet ja niiden korjaus sekä Pohjolan vastuun peruste

Koska kysymys on sopimuksen ulkopuolisesta vastuusta, jutussa tulee sovellettavaksi vahingonkorvauslaki ja sen 2. luvun 1. mom. pääsäännös. vastaaja Markus Pohjola on myöntämänsäkin mukaan v. 2009 teettänyt Paro Oy:llä silloin omistamassaan huoneistossa muun ohella pesuhuoneen korjauksen. Pesuhuoneen lattia uusittiin, jossa yhteydessä uusittiin myös vedeneristys. Lattiakaivo vaihdettiin uuteen ja suihkusekoittajaan lisättiin pesukoneelle tulevan veden liitosmahdollisuus. Takkahuoneesta tulleen pesukoneen poistoputken avoin pää jätettiin lattiavalun sisään. Markus Pohjola asui talossa tämän jälkeen n. 5 vuotta, mutta ei käyttänyt alkuperäistä pesukoneen liitosjohtoa, vaan pesukone sijoitettiin pesuhuoneeseen ja poistovesi johdettiin pesuhuoneen lattiakaivoon. Tavarantarkastaja Sykkö on todennut kertomuksensa yhteenvedossa sivulla 12, että remontin teettäjä (Markus Pohjola) ja urakoitsija (Paro Oy) olivat erimielisiä siitä, kumpi teki päätöksen viemärien kytkemisistä tai kytkemättä jättämisistä.

Markus Pohjolan myytyä 19.9.2014 tehdyllä kauppakirjalla omistamansa paritalol1/2- osuuden Lamasille hän ei ole ilmoittanut, että takkahuoneessa olevia pesukoneen liitoksia, erityisesti poistoputkea, ei voinut käyttää tai edes sitä, ettei niitä ole käytetty.
Lamasien ryhtyessä käyttämään nimenomaan mainittuja liitoksia eli pesukonetta takkahuoneessa poistovedet tuhosivat huoneiston ja kantajan huoneiston alapohjan.

Markus Pohjola on korjaustyön teettäjänä ja toimeksiantajana vastuussa korjaustyön asianmukaisesta suorituksesta ja tässä tapauksessa nimenomaan siitä, että takkahuoneen pesukoneen poistoputki oli jäänyt kytkemättä pesuhuoneen lattiakaivoon. Cramo Oy:n tarkastusraportissa 4.5.2016 on sivulla 14 todettu, että Lamasille oli sanottu, että takkahuoneessa oleva pesukoneen paikka on käytettävissä.
Paro Oy:n omistajan Oskar Järviniemen ilmoituksen mukaan nimenomaan Markus Pohjola oli vaatinut, että takkahuoneesta tuleva pesukoneen poistoputki jätetään liittämättä lattiakaivoon ja siten vahinkoa tuottavaan tilaan.


Vahingonkorvauslain 2. luvun 1 §:n mukaisen korvausvastuun edellytys on vahingon aiheuttaminen toiselle tahallisesti tai tuottamuksesta.

Teoksessa 'Suomen vahingonkorvausoikeus: Pauli Ståhlberg -Juha Karhu (Helsinki 2013)' on seikkaperäisesti käsitelty tuottamusta vahingonkorvauksen perusteena (sivut 84 - 107). Lähtökohtana todetaan sivulla 84 muun muassa, että vahingon synnyttyä on kysyttävä, olisiko henkilön pitänyt toimia toisin. Jos hänellä on tietty velvollisuus toimia, hänen on otettava huomioon myös ne seuraukset, jotka saattavat syntyä siitä, ettei hän toimi, vaan pysyttelee passiivisena. Tuottamus on vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä. Huolellisuusvaatimus asetetaan pääsääntöisesti sen mukaan, mitä henkilö teon tai laiminlyönnin hetkellä tietää tai mitä hänen pitäisi tietää vallitsevista olosuhteista.

Toisaalta sivulla 101 todetaan hyvin oleellinen arviointiperuste. Huolellisuusvaatimus asetetaan vahingonkorvausoikeudessa ensisijaisesti objektiivisen mittapuun mukaan. Ratkaisuperusteena ei ole pelkästään se, mitä joku tiesi, vaan se, mitä hänen olisi pitänyt tietää.

Markus Pohjola on myydessään 1/2-osuutensa paritalokiinteistöstä laiminlyönyt maakaaren 2. luvun 17 §:n edellyttämin tavoin kertoa ostajille takkahuoneen pesukoneliitäntöjen käytön mahdottomuudesta, sitäkin suuremmalla syyllä, kun mainittu pesukoneliitäntä on v. 1981 vesi- ja viemärisuunnitelmassa merkitty ainoaksi paikaksi pesukoneelle.
Markus Pohjolan v. 2009 teettämää pesuhuoneen lattian korjausta ja siihen liittyviä toimia tehtäessä ei ole pyydetty kaupungilta mitään lupaa eikä tehty edes toimenpideilmoitusta, mikä sekin alleviivaa Markus Pohjolan huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä määräyksistä.

Markus Pohjola on v. 2009 jälkeen lopettanut takkahuoneessa olevien pesukoneliitäntöjen käytön, vaikka hän oli niitä sitä ennen käyttänyt, mikä sekin osoittaa hänen tietäneen v. 2009 pesuhuoneremontissa toteutetun takkahuoneen pesukoneen poistoliitännän virheellisyydestä.

Markus Pohjola on siten tietänyt pesuhuoneen lattian alle jätetystä törkeästä rakennusvirheestä ja urakoitsija Oskar Järviniemen mukaan nimenomaan vaatinut, että poistoputki jätetään lattiakaivoon kytkemättä.

Ajateltaessa Markus Pohjolan velvollisuutta ilmoittaa kiinteistöstä ja sen käytön ominaisuuksista jättänyt kertomatta merkityksellisestä takkahuoneen pesukoneliitäntöjen käytön mahdottomuudesta.

Arvosteltaessa Markus Pohjolan toimintaa v. 2009 tehdyn korjauksen tekijänä ja teettäjänä voidaan em. objektiivisen vahingonkorvauksen mittapuun mukaan arvioida, että hän on tietänyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää poistoputken mahdottomasta ja vahinkoa tuottavasta rakenteesta. On mahdoton kuvitella, että tehtäessä arviota siitä, mitä Markus Pohjola olisi ollut velvollinen Lamasien kanssa kauppaa tehdessään ilmoittamaan, on suorastaan järjenvastaista ajatella, että hän on ikään kuin vahingon kärsijä, joka olisi urakoitsijan huolimattomuuden takia joutunut tähän tilanteeseen. Hänen ryhdyttyään v. 2009 remontin jälkeen poikkeuksetta käyttämään pesukonetta pesuhuoneessa sille on epäuskottavaa löytää muuta selitystä kuin juuri hänen edellyttämänsä takkahuoneen poistoputken vahinkoa tuottava rakenne. Yhtä kaukaa haettu on väite siitä, että kysymyksessä olisi onnettomuus.

Markus Pohjola on siten vahingonkorvauslain mukaisessa vahingonkorvausvastuussa.

Vahingon määrä

Kantaja on joutunut teettämään purku- ja kuivaustyön sekä uudelleen rakentamisen huoneistossaan, jossa ei ole siihen mennessä ollut asiaan vaikuttavia rakenteellisia vikoja tai virheitä. Osittain kysymys on myös sellaisten rakennustöiden korjauttamisesta vastaajien vastuulla olevan vahingon vuoksi, jotka ovat rakennetut aivan äskettäin.

Siten kantajalle aiheutuneiden vahinkojen määrää arvioitaessa ei tule suorittaa mitään ikävähennyksestä johtuvaa alennusta.


VASTAUS

Vaatimukset
Pohjola vaatii, että kanne hylätään kokonaisuudessaan. Markus Pohjola kiistää kanteen perusteeltaan ja määrän osalta 16.265 euroa ylittäviltä osin.

Pohjolalla ei ole huomautettavaa korkovaatimuksista.

Markus Pohjola vaatii, että Sari Järvi velvoitetaan korvaamaan Pohjolan oikeudenkäyntikulut 12.850,18 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden päätöspäivästä lukien.


Perustelut

Vaurion syntyminen on iohtunut Paro Oy:n virheellisestä suorituksesta

Haastehakemuksessa esitetyt taustatiedot ovat oikeat. Markus Pohjola on omistanut 19.9.2014 saakka paritalon puolikkaan (kiinteistötunnus 6xx-5x-1x-2). Toisen puolen omistaa Sari Järvi. Paritalo on rakennettu vuonna 1981.

Syyskuussa 2014 Pohjola myi paritalonpuolikkaansa Mikael ja Katri Kunnaselle. Kunnaset havaitsivat asunnossa kaupanteon jälkeen alapohjan vaurion, joka oli levinnyt myös Järvien omistaman paritalonpuolikkaan puolelle.


Tavarantarkastuskertomuksen sivuilla 9-12 on kuvattu vaurionaiheutumismekanismi. Edellytykset vahingon sattumiselle ovat syntyneet, kun Pohjola vuonna 2009 teetti Paro Oy:llä kylpyhuoneremontin, jossa muun muassa pesuhuoneen lattiakaivo vaihdettiin. Kuluttajan asemassa ollut Pohjola tilasi saneeraustyön samalla kadulla samaan aikaan eräällä naapurilla työskennelleeltä yhtiöitä, joka ulkoisesti näytti huolelliselta toimijalta.

Yhtiön suoritus on ollut hyvän rakennustavan vastainen. Jostain käsittämättömästä syystä Paro Oy ei vuonna 2009 tulpannut vanhaa pesukoneen poistoputkea taikka liittänyt sitä viemäriin. Vanha poistoputkijäi kylpyhuoneeseen niin, että se johti poistoveden suoraan alapohjaan. Pohjola ei omistusaikanaan käyttänyt tätä poistoputkea ollenkaan. Sen sijaan, kun Kunnaset vaihtoivat pesukoneen poistoputken liitännän paikkaa, ryhtyi pesukone ajamaan poistoveden alapohjaan ja tämä poistovesi on sittemmin vaurioittanut kummankin paritalonpuolikkaan alapohjaa.

Pohjola ei ole voinut vuonna 2009 tai sen jälkeen omistusaikanaan havaita Paro Oy:n suorituksessa olevan virhettä. Varsinainen vaurioituminen on tapahtunut Lamasien omistusaikana, kun pyykinpesukone liitettiin tulppaamattomaan putkeen.

Paro Oy virheen johdosta vesivahinko olisi sattunut, vaikka Kunnaset olisivat käyttäneet toista poistoputkea (V1 sivu 11).

Paro Oy on omaa vastuutaan pakoilleessaan väittänyt, että Pohjola olisi tilannut suorituksen niin, ettei putken päätä oltaisi tulpattu. Tämä väite on totuuden vastainen.

Pohjolalla ei olisi ollut mitään järkevää syytä jättää poistoputkea johtamaan suoraan alapohjaan. Kuten tavarantarkastaja on todennut, olisi minimissään putken pää pitänyt tulpata (sivu 11).
Tavarantarkastuksen mukaisesti urakoitsijan vastuulla on noudattaa rakennusmääräyksiä, vaikka rakennuttaja ei niitä tuntisikaan.
Rakennuttaja voi olettaa alan urakoitsijan tuntevan määräykset (sivu 12).


Kuten tavarantarkastuksesta voi havaita, em. mainittu virhe ei ole ainoa poikkeama hyvästä rakennustavasta Paro Oy:n suorituksessa, mikä kielii ammattitaidon puuttumisesta. Paro Oy on sittemmin lopettanut toimintansa, yhtiöllä ei ole varallisuutta eikä yhtiöllä ole toimintansa aikana ollut vastuuvakuutusta. Näistä syistä Pohjola ei ole jatkanut oikeustoimia yhtiötä vastaan vaatimuksen esittämisen jälkeen.

Pohjola ei ole toiminut asiassa huolimattomasti taikka tahallaan. Vahinko on johtunut pelkästään Paro Oy:n virheellisestä suorituksesta, jota Pohjola ei ole voinut havaita.


Pohjola ei ole korvausvastuussa

Pohjola ei ole tahallisesti taikka tuottamuksellisesti aiheuttanut vahinkoa Järviselle.

Haastehakemuksessa on Pohjolan vastuun perusteena vedottu siihen, että hän on teettänyt korjaustyön virheellisesti ja hyväksynyt virheellisen korjaustyön ja laiminlyönyt ilmoittaa Lamasille Paro Oy:n rakennusvirheestä.

Pohjola ei ole tilannut virheellistä suoritusta taikka hyväksynyt virheellistä suoritusta. Pohjola ei ole ollut tietoinen virheestä, eikä hän ole siten voinut virheestä kertoa Lamasille. Kanneperusteena olevat väitteet ovat virheellisiä, eivätkä ne toteennäytettyinäkään johtaisi korvausvastuuseen.

Pohjola ei ole korvausvastuussa Paro Oy:n virheestä Järvielle. Kyseessä on valitettava onnettomuus, joka ei aktualisoi Pohjolan korvausvelvollisuutta Järviselle.


Järviselle syntyneen vahingon määrä

Pohjola kiistää Järvielle aiheutuneen vahingon määrältään
16.265 euroa ylittäviltä osin.

Pohjolan käsityksen mukaan Järvi on maksanut tarvikkeista ja rakennusalan palveluista 25.374,59 euroa, jonka määrästä ei ole huomautettavaa.

Alapohjan korjaustarve ei johdu pelkästään Paro Oy:n virheestä vaan, kuten Cramon 6.5.2016 laaditun tarkastusraportin sivulle 7 on kirjattu, oli Järvien pesuhuoneen lattiakaivon rakenne ollut virheellinen.
Lattiakaivo ei ollut tiivis ja kaivon korokerenkaiden kohdalta vesi pääsi rakenteisiin. Tästä syystä pesuhuoneen lattiakaivon ympärillä on ollut kohonneita kosteusarvoja, mitkä eivät ole johtuneet Paro Oy:stä.

Vaikka vettä ei olisi tullut Pohjolan aikaisemmin omistaman kiinteistön puolelta, olisi pesuhuoneen lattia tullut avata, kuivata ja korvata rakentamismääräykset täyttävällä lattiakaivolla.

Pohjolan käsityksen mukaan edellä mainitusta johtuen korkeintaan noin 80 % syntyneistä kustannuksista voi ylipäätään olla Pohjolan vastuulla. Hyväksyttävä määrä kustannuksista ennen tasonparannuksen huomioimista on 20.300 euroa.

Kuten kanteessa on todettu, ovat Järvien omistamat tilat olleet suurelta osin alkuperäisessä kunnossa (rakentamisvuosi 1981) ja vastoin Järvien väittämää tulevat korjaustoimet johtamaan merkittävään tasonparannukseen. Pohjolan käsityksen mukaan tasonparannuksen määrä on vähintään 1/3 vaatimuksen määrästä.

Pohjolan vastuulle voi rakennuskustannuksista yms. kuulua enintään
13.540 euroa.

Oman työn osuuteen reiluun 260 tuntiin Järvi on sisällyttänyt mm. asianosaiskuluja, jotka eivät liity vahingon korjaamiseen, ja lisäksi kokonaistuntimäärä on sangen suuri ottaen huomioon ulkopuolisten palveluntarjoajien veloitukset. Pohjola hyväksyy määrän osalta oikeaksi 60 tuntia ja veloitukseksi vaaditun 10 euroa per tunti.

Vaaditun asumishaitan ja matkakustannusten määrän osalta Pohjolalla ei ole huomautettavaa.

Pohjolan vastuulle voi vahingosta kuulua enintään 16.265 euroa.


Pohjola ei ole tiennyt mahdollisen toimenpideluvan tarpeellisuudesta, eikä tavarantarkastajan mukaan toimenpidelupa ole ollut välttämätön.


RIIDATTOMAT SEIKAT

1. Pesuhuoneen remontin Pohjolan tilauksesta tehnyt Paro Oy on rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan vastaisesti jättänyt liittämättä pesukoneen poistoveden poistoputken lattiaviemäriin eikä ole tulpannut poistoputkea.

2. Kosteusvaurion syntymekanismi.

3. Kosteusvaurion korjauskustannusten määrä.

4. Pohjolalla on vastuuvakuutus.

5. Takkahuoneen ja pesuhuoneen pesukoneen poistoveden poistoputkien asennustapa on ollut rakennusmääräysten vastainen.


RIITAISET SEIKAT

1. Onko Pohjola tiennyt, että pesukoneen poistoveden poistoputkea ei oltu liitetty viemäriin tai tulpattu eli onko Pohjolalla tuottamusta.

2. Onko Pohjola työn tilaajana ja teettäjänä vastuussa myös työn virheellisen toteutuksen seurauksista riippumatta siitä onko Pohjola tiennyt virheistä? Eli olisiko Pohjolan joka tapauksessa pitänyt tietää virheistä?

3. Pohjolan mahdollisen korvausvelvollisuuden määrä.




TODISTELU

Kantaja


Kirjalliset todisteet
K1. Cramo Finland Oy:n tarkastusraportti 4.5.2016 siihen tehtyine lisäyksineen 11.5.2016
K2. HTT Ilari Sykkön tavarantarkastuskertomus nro 2/2016 K3. Cramo Finland Oy: n tarkastusraportti 6.5.2016
K4. Kantajan selostus korjaustyöstä ja sen kustannusmuodostuksesta, K5. Lamasien reklamaatio 29.6.2016 Markus Pohjolalle,
K6. Hallinnanjakosopimus







Henkilötodistelu

1.Järvi todistelutarkoituksessa
2.Akseli Santala c/o Cramo Finland Oy
3.Ilari Sykkö
4.Jori Luontola
5.Oskar Halo



Vastaaja

Kirjalliset todisteet
1. Tavarantarkastuskertomus (K2)
V2. Cramon 6.5.2016 laadittu tarkastusraportti K3)
V3. Vahvistettu sovinto Lamasien ja Pohjolan välillä 15.12.201

Henkilötodistelu

1.Markus Pohjola todistelutarkoituksessa
2.Ilari Sykkö




KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU PERUSTELUT

Asiassa on riidatonta, että vastaaja Pohjola on vuonna 2009 teettänyt Paro Oy:llä pesuhuoneremontin omistamassaan paritalon puoliosuudessa. Remontin yhteydessä pesuhuoneen laatoitus ja vedeneristys uusittiin, lattiakaivo uusittiin ja suihkusekoittajaan lisättiin pesukoneen tuloveden liitosmahdollisuus. Ennen korjausta pesukoneen paikkana oli ollut takkahuone, jossa sijaitseva pesukoneen poistoveden poistoputki jätettiin paikalleen. Viimeksi mainittua poistoputkea ei kuitenkaan korjauksessa kytketty pesuhoneen viemäriin, vaan putki päättyi pesuhuoneen lattiarakenteisiin lattiakaivon vieressä. Riidatonta on lisäksi, että pesuhuoneessa ollut toinen pesukoneen poistoveden poistoputkea ei oltu tiiviisti liitetty pesuhuoneen viemäriin sillä seurauksella, että myös siitä tullut vesi olisi mennyt pesuhuoneen lattiarakenteisiin. Remontin jälkeen Pohjola sijoitti pesukoneensa pesuhuoneeseen, mutta ei käyttänyt pesuhuoneen kiinteän poistoputkea, vaan johti pesukoneen poistovedet letkun kautta viemäriin. Pohjola on 19.9.2014 myynyt paritalon osuutensa Lamasille.

Kunnaset ovat sijoittaneet pesukoneensa takkahuoneeseen ja liittäneet koneen siellä sijaitsevaan poistoputkeen. Poistoputken virheellisen asennuksen seurauksena poistovedet ovat menneet pesuhuoneen lattiarakenteisiin sillä seurauksella, että paritalon molempien huoneistojen alapohjaan on tullut laaja kosteusvaurio. Myös paritalon toisen puoliosuuden omistajan kantaja Järvien asunnon lattiat ja seinärakenteiden alaosat on jouduttu purkamaan. Riidatonta on, että Kunnaset eivät tienneet poistoputken virheellisestä asennuksesta.

Tuottamukseen perustuva vastuu

Erimielisyys vallitsee siitä onko Pohjolan syyksi luettavissa sellaista tuottamusta, että hän on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisessa vahingonkorvausvastuussa Järvien asunnolle aiheutuneista vahingoista. Keskeinen riitakysymys on, onko Pohjola tiennyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta ja laiminlyönyt kertoa tästä Lamasille?

Järvi on kertonut, että pesuhuoneremontin aikaan vuonna 2009 Pohjola oli ollut asunnollaan ja oli keskustellut Järvien kanssa remontista. Pohjola oli kertonut teettävänsä pesuhuoneremontin ja asentavansa vedeneristeet. Järvi oli siinä käsityksessä, että Pohjolan asunnon takkahuoneesta tehdään Pohjolan tyttären huone ja sen vuoksi sieltä poistetaan pesukoneen poistoputki. Erikseen kysyttäessä Järvi on kuitenkin todennut, että Pohjola ei ollut maininnut hänelle mitään takkahuoneen poistoputkesta.

Pohjola on kertonut, että hän oli tammikuussa 2009 ostanut paritalon puoliosuuden. Kosteuskartoituksessa selvisi, että pesuhuoneen laattoja oli irti ja lattiakaivon tiivistykset olivat huonot,minkä vuoksi hän oli päättänyt remontoida pesuhuoneen. Pohjola oli havainnut Paro Oy:n tekevän samalla kadulla remonttia eräässä talossa. Pohjola oli käynyt kysymässä Paro Oy:n Oskar Järviniemeltä haluaisiko tämä remontoida Pohjolan kylpyhuoneen. Remontista tehtiin suullinen sopimus ja urakkahinnaksi sovittiin 10.000 euroa. Remontin aikana kuljetusalalla työskennellyt Pohjola oli lähtenyt töihin kello 04.00 ja oli palannut kotiin noin kello 16.00 - 18.00, joten hän ei ollut pystynyt valvomaan remontin tekemistä. Pohjolalla ei ollut mitään tietoa Järviniemen tekemistä takkahuoneen ja pesuhuoneen poistoputkien virheellisistä asennuksista eikä muista rakennusvirheistä.
Kosteusvaurioiden paljastuttua kävi ilmi, että Paro Oy:n toiminta oli lakannut eikä sillä ollut ollut vastuuvakuutusta, minkä vuoksi osakeyhtiötä ei ollut mahdollista saattaa vastuuseen tekemistään virheistä. Pohjola oli Lamasien kanssa vuonna 2017 tekemänsä sovintosopimuksen myötä suostunut asuntokaupan purkuun.

Todistaja Oskar Halo oli ollut Paro Oy:n vastuuhenkilö ja yrittäjä. Halo oli Pohjolan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti laatoittanut Pohjolan asunnon pesuhuoneen ja korjannut sen
lattiakaivon. Pohjola ei ollut halunnut sijoittaa pesukonetta takkahuoneeseen, minkä vuoksi takkahuoneen poistoputki oli ollut tarpeeton. Saviniemen mukaan hänellä ja Pohjolalla ei ollut ollut puhetta siitä, mitä takkahuoneen poistoputkelle olisi tehtävä. Halo ei ollut liittänyt takkahuoneen poistoputkea lattiakaivoon, koska pesuhuoneessa oli pesukoneelle oma poistoputki. Halo ei muista oliko Pohjola sanonut, että takkahuoneen poistoputkea ei liitetä lattiakaivoon, mutta näin Halo oli ymmärtänyt Pohjolan tarkoittaneen. Halo oli ollut pesuhuoneessa viimeistelemässä valua, kun Pohjola oli tullut paikalle. Halo oli tällöin sanonut Pohjolalle, että takkahuoneen poistoputkea ei ole yhdistetty lattiakaivoon. Halo ei kuitenkaan ole varma oliko Pohjola ymmärtänyt, että takkahuoneen poistoputkea ei oltu yhdistetty lattiakaivoon. Poistoputken takkahuoneen puoleisen pään Halo oli tukkinut messinkitulpalla. Tulppa oli näkyvissä ja se oli irrotettavissa ruuvimeisselillä. Halo ei osaa sanoa oliko Pohjola tietoinen siitä, että Halo ei ollut liittänyt pesuhuoneessa olevaa pesukoneen poistoputkea tiiviisti lattiakaivoon. Halo ei muista onko hän koskaan aikaisemmin tehnyt sellaista asennusta, jossa pesukoneen poistoputkea ei liitetä viemäriin, vaan se johdetaan lattiarakenteisiin. Savinimen mukaan hänellä ei ole LVI-alan koulutusta eikä juuri työkokemusta putkitöistä. Halo on tehnyt laatoitustöitä ja niiden yhteydessä myös korjannut lattiakaivoja.

Todistaja tavarantarkastaja Ilari Sykkö on tehnyt tavarantarkastuksen kanteessa tarkoitetussa paritalossa ja on laatinut kirjallisena todisteena vedotun tavarantarkastuskertomuksen. Sykkö ei tarkasti muista, mitä hän oli keskustellut tavarantarkastuksen yhteydessä, mutta tavaratarkastuskertomukseen oli kirjattu, että Pohjola ja Halo olivat erimielisiä siitä kumpi päättänyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta. Todistaja ei osaa sanoa tiesikö Pohjola poistoputken virheellisestä asennuksesta. Tavarantarkastuksessa otetaan kantaa vain teknisiin kysymyksiin, joten todistaja ei ota kantaa siihen kuka on vastuussa vahingosta. Sykkön mukaan urakoitsijan on kuitenkin tiedettävä mitä hän tekee. Sykkön mukaan on hämmästyttävää, että pitkään toiminut urakoitsija Halo on tehnyt rakenteen, jossa kahden poistoputken vesi ei mene viemäriin, vaan lattiarakenteisiin. Sanottu työ on todistajan mukaan laadultaan erittäin surkeaa.

Todistajien Luontola ja Santala kertomukset ovat koskeneet Järvien asunnon vaurioita ja hänelle aiheutuneen vahingon määrää. Luontolalla ja Santalalla ei ole tietoa siitä onko Pohjola tiennyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennuksesta.

Johtopäätöksinä edellä selostetusta näytöstä käräjäoikeus toteaa ensinnä, että Pohjola on kiistänyt tienneensä, että Halo ei ollut yhdistänyt takkahuoneen pesukoneen poistoputkea viemäriin. Järvi on kertonut keskustelleensa remontista Pohjolan kanssa, mutta Järvisen mukaan Pohjola ei ollut sanonut mitään takkahuoneen pesukoneen poistoputkesta tai sen asentamisesta. Pohjola on kertonut olleensa remontin aikaan työssä arkisin noin 10-12 tuntia. Tähän nähden on selvää, että hän ei ole pystynyt valvomaan remontin jokaista työvaihetta eikä hänellä ole ollut siihen erityistä syytä tai velvollisuuttakaan, sillä työn tilaajana Pohjolalla on ollut oikeus olettaa, että urakoitsija noudattaa rakennusmääräyksiä ja hyvää rakennustapaa. Tavarantarkastaja Sykkö on kirjannut tavarantarkastuskertomukseen, että Pohjola ja Halo olivat erimielisiä siitä onko Pohjola ollut tietoinen takkahuoneen pesukoneen poistoputken asennustavasta eli siitä, että sitä ei ole kytketty viemäriin. Sykkö on pääkäsittelyssä ilmoittanut, että hän ei osaa sanoa tiesikö Pohjola sanotusta seikasta. Järvien ja Sykkön kertomukset eivät osoita Pohjolan tienneen siitä, että takkahuoneen pesukoneen poistoputkea ei ole yhdistetty viemäriin.

Asennustyön tehnyt todistaja Halo on keskeinen todistaja, kun arvioidaan sitä onko Pohjola tiennyt, että takkahuoneen pesukoneen poistoputkea ei oltu yhdistetty viemäriin. Halo on ensin kertonut, että hänellä ja Pohjolalla ei ollut puhetta siitä, mitä takkahuoneen poistoputkelle oli tehtävä. Seuraavaksi Halo on kertonut, että hän ei muista oliko Pohjola sanonut, että takkahuoneen poistoputkea ei yhdistetä viemäriin, mutta näin Halo oli ymmärtänyt Pohjolan tarkoittaneen. Myöhemmin Halo on tarkentanut, että hän oli sanonut Pohjolalle, että ei ollut yhdistänyt takkahuoneen pesukoneen poistoputkea viemäriin, mutta Halo ei ollut varma oliko Pohjola ymmärtänyt tätä. Käräjäoikeus toteaa Järviniemen kertomuksen vaihdelleen ja olleen tältä osin myös ristiriitainen, mikä vähentää kertomuksen uskottavuutta. Savinimen kertomuksen uskottavuutta rasittaa jossakin määrin myös se seikka, että Järviniemen rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan vastainen asennustyö on juurisyy niille vahingoille, joiden korvaamisesta tässä asiassa on kysymys. Tähän nähden on ymmärrettävää, että Halo pyrkii siirtämään vastuuta virheellisestä asennuksesta toiselle. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Järviniemen kertomusta ei voida pitää niin luotettavana, että se otettaisiin tuomion perustaksi. Toisaalta vaikka Savinimen kertomusta pidettäisiinkin luotettavana ei siitä selvästi ilmene, että Pohjola olisi tiennyt takkahuoneen poistoputken asennustavasta. Järviniemen mukaan asiasta ei joko ole puhuttu tai jos on puhuttu ei Pohjola ole välttämättä asiaa ymmärtänyt.

Käräjäoikeus pitää edellä selostetun näytön perusteella ilmeisenä, että Pohjola on ilmoittanut Haloa, että hän ei aio käyttää pesukonetta takkahuoneessa vaan pesuhuoneessa. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Pohjola olisi nimenomaisesti käskenyt Haloa olemaan liittämättä takkahuoneen pesukoneen poistoputkea viemäriin, vaan asentamaan sen siten, että vesi valuu alapohjan rakenteisiin. Halo on siis tiennyt, että takkahuoneen poistoputki on tarpeeton, mutta Pohjola ei ole antanut yksityiskohtaisia ohjeita siitä kuinka putki on asennettava pesuhuonetta valettaessa. Pohjola on pitänyt Haloa ammattitaitoisena urakoitsijana, joten hän on olettanut tämän tuntevan rakennusmääräykset ja oikean asennustavan. Halolla ei ole koulutusta eikä juuri työkokemusta putkitöistä.
Puutteellisesta ammattitaidosta johtuen hän on asentanut takkahuoneen poistoputken virheellisesti. Puutteellinen ammattitaito ilmenee myös siitä, tavarantarkastuskertomuksesta ja Sykkön kertomuksesta ilmenevästä seikasta, että Halo ei ole liittänyt pesuhuoneenkaan poistoputkea lattiakaivoon tiiviillä tavalla.

Myöskään se seikka, että Pohjola ei ole remontin jälkeen asentanut pesukonetta takkahuoneeseen, ei osoita Pohjolan tienneen poistoputken asennustavasta. Merkitystä ei ole silläkään seikalla, että Halo on tukkinut poistoputken takkahuoneen puoleisen pään irrotettavalla tulpalla, jonka Lamaset ilmeisesti ovat poistaneet, kun ovat asentaneet pesukoneen takkahuoneeseen.

Näyttämättä on siis jäänyt, että Pohjola olisi tiennyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta eikä näin ollen ole laiminlyönyt kertoa siitä Lamasille. Pohjolan syyksi ei ole siis luettava vahingonkorvausvastuun edellyttämää tuottamusta, joten kanne on tällä perusteella ajettuna hylättävä.

Ankara vastuu

Kantaja on toissijaisesti katsonut Pohjolan olevan työn tilaajana ja asunnon omistajana tuottamuksesta riippumattomassa niin sanotussa ankarassa vastuussa aiheutuneesta vahingosta.

Suomen vahingonkorvausoikeudessa tuottamuksesta riippumaton ankara vastuu voi perustua joko lainsäädäntöön tai oikeuskäytäntöön. Lainsäädäntö pitää sisällään useita lakeja joissa tietyn toiminnan harjoittajalle on säädetty ankara vastuu toiminnan ulkopuoliselle aiheuttamasta vahingosta. Kantaja ei ole tässä tapauksessa yksilöinyt mihin lakiin Pohjolan ankara vastuu perustuisi. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan mikään ankaran vastuun asettavista laeista ei sovellu tähän tapaukseen, jossa kyse on paritalon toisessa asunnossa tehdyn remontin virheellisestä toteutuksesta naapuri asunnolle aiheutuneesta vahingosta. Kyse ei ole ympäristövahinkolain tarkoittamasta ympäristövahingosta eikä naapuruussuhdelakia voida soveltaa paritalon huoneistoihin.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on asetettu ankara vastuu ilman lain säännöstä tietyn vaarallisen toiminnan harjoittajalle. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:48 todennut, että toiminnan ei tarvitse sinänsä olla vaarallista, vaan ankaran vastuun asettamiseen riittää, että toimintaan liittyy sellainen vaaramomentti, joka yleisen kokemuksen mukaan ei ole täysin hallittavissa, vaan joka tietyissä olosuhteissa saa aikaan vahinkoa. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä voidaan löytää tiettyjä näkökohtia, jotka vaikuttavat ankaran vastuun asettamiseen. Tällaisia näkökohtia ovat ainakin seuraavat: 1) vahingon liittyminen vastuuvelvollisen elinkeinotoimintaan,2) taloudellisen edun tavoittelu, 3) vahingonvaaran tyypillisyys kyseisessä toimintamuodossa, 4) vahingonkärsijän ja vastuuvelvollisen mahdollisuudet estää vahinkoja sekä rajoittaa ja kanavoida niiden seurauksia ja 5) harjoitettavan toiminnan samankaltaisuus sellaisten toimintamuotojen kanssa, jotka säädetyn lain perusteella ovat ankaran vastuun piirissä. (JanicHemmo: Suomen vahingonkorvausoikeuden oppikirja 2002 s. 77)

Kantaja ei ole vedonnut ennakkoratkaisuun, joka tukisi kantajan käsitystä siitä, että Pohjola on työn tilaajana ja asunnon omistajana ankarassa vastuussa tapahtuneesta vahingosta. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan korkein oikeus ei ole antanut ennakkoratkaisua, jossa asunnon omistajalle ja pesuhuoneremontin teettäjälle olisi asetettu ankara vastuu urakoitsijan ulkopuoliselle aiheuttamasta vahingosta. Kun arvioidaan aiemmassa kappaleessa mainittujen korkeimman oikeuden ratkaisuissaan käyttämien näkökohtien soveltumista tähän tapaukseen voidaan ensinnäkin todeta, että vahinkoa ei ole aiheutettu Pohjolan elinkeinotoiminnassa eikä kyse ole Pohjolan taloudellisen edun tavoittelusta. Vahingon syntytapa on erikoinen ja sen juurisyy on urakoitsijan tekemä täysin poikkeuksellinen sekä rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan vastainen rakenne. Tehtyä rakennetta ja sen aiheuttamaa vahinkoa ei voida pitää pesuhuoneremontteihin liittyvänä tyypillisenä vahingonvaarana. Pohjola ei ole myöskään voinut omalla toiminnallaan estää vahinkoa. Pohjola ei ole tiennyt virheellisestä asennuksesta, joten hän ei ole voinut kertoa siitä Lamasille.
Pohjolalla ei ole ollut mahdollisuutta kaiken aikaa valvoa urakoitsijan
työtä eikä hänellä ole ollut siihen erityistä perustettakaan. Työn tilaajana Pohjola on voinut olettaa urkoitsijan tuntevan rakennusmääräykset. Pesuhuoneremontin teettämistä tai paritalon huoneiston omistamista ei myöskään voida rinnastaa sellaiseen toimintaan, jonka harjoittajalle on säädetyssä laissa asetettu ankara vastuu.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus päätyy siihen, että Pohjolan asunnon omistajana ja pesuhuoneremontin teettäjänä ei ole ankarassa vastuussa urakoitsijan kolmannelle henkilölle aiheuttamasta vahingosta. Näin ollen Järvisen kanne Pohjolaa vastaan on tälläkin perusteella hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut Järvien Pohjolaa vastaan nostaman kanteen osalta

Järvien Pohjolaan kohdistama kanne on hylätty ja hän on siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan Pohjolan oikeudenkäyntikulut. Järvi on vaatinut, että mikäli kanne hylätään ei häntä velvoiteta korvaamaan Pohjolan oikeudenkäyntikuluja, koska korvausvelvollisuus olisi kohtuutonta.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää.

Käräjäoikeus toteaa, että Järvien asunnolle aiheutuneen vahingon syntytapa on poikkeuksellinen ja Järvi itse on täysin syytön vahingon syntymiseen. Toisaalta myös Pohjolan on edellä todettu olleen syytön vahingon syntymiseen. Järvi ja Pohjola ovat kärsineet tapahtuneen johdosta tuntuvaa taloudellista vahinkoa ja asialla on suuri merkitys heille molemmille. Asianosaisten samankaltainen asema ei siten puolla oikeudenkäyntikulujen sovittelua.

Vahingon syntytavan poikkeuksellisuus ja sen kantajalle aiheuttaman vahingon suuruus ovat sellaisia oikeudenkäyntiin johtaneita seikkoja, minkä vuoksi Järvisen toimenpiteitä oikeuksiensa valvomiseksi voidaan pitää perusteltuina. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kantajan pitää ennen kanteen nostamista arvioida kannevaatimustensa oikeudellista perustetta ja menestymisen mahdollisuutta. Järvi on perustellut Pohjolan kohdistuvaa vahingonkorvausvaatimustaan Pohjolan tuottamuksella ja sillä seikalla, että Pohjola on joka tapauksessa tuottamuksesta riippumattomassa ankarassa vastuussa vahingosta. Ankaran vastuun osalta vaatimus on edellä todettu lakiin perustumattomaksi. Kanteessa ei ole juuri lainkaan esitetty oikeudellisia perusteita sille, miksi Pohjolan katsotaan olevan ankarassa vastuussa vahingosta. Tuottamukseen perustuvan kanneperusteen menestyminen on taas riippunut näytöstä.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että näyttökysymys ei tee juttua oikeudellisesti epäselväksi. Toisaalta on totta, että korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä, jossa olisi ratkaista nyt kyseessä olevan kaltainen tapaus.

Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioidessaan käräjäoikeus päätyy siihen, että tässä tapauksessa on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla kohtuullista velvoittaa Järvi korvaamaan puolet Pohjolan oikeudenkäyntikulujen määrästä. Järvi on paljoksunut Pohjolan avustajan käyttämää tuntiveloitusta siltä osin kuin se ylittää hänen oman avustajansa tuntiveloituksen 245 euroa. Käräjäoikeus pitää Pohjolan avustajan asianajaja X 260 euron tuntiveloitusta kohtuullisena. Todettakoon, että osa X laskusta ilmenevistä toimenpiteistä on tehty tätä alemmalla tuntiveloituksella.

Oikeudenkäyntikulut Järvisen Lamasiä vastaan nostaman kanteen osalta

Järvi on alunperin vaatinut vahingonkorvausta yhteisvastuullisesti Pohjolalta ja Lamasiltä. Kunnaset ovat vastanneet kanteeseen ja vaatineet Järvista korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa.

Lamaset ovat 7.7.2017 nostaneet Pohjolaa vastaan kanteen, jossa ovat vaatineet purettavaksi 19.9.2014 tehtyä kiinteistökauppaa, jolla Kunnaset ovat ostaneet Pohjolalta puolet nyt kyseessä olevasta paritalokiinteistöstä osoitteessa Mansikkatie 36 B 28220 Uusimaa. Sanottu kiinteistökauppa on purettu X käräjäoikeuden 15.12.2017 vahvistamalla sovinnolla. Järvi on tämän jälkeen luopunut kanteestaan Lamasien osalta, mutta on kiistänyt näiden Järvieen kohdistaman oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
Käräjäoikeuden on siten ratkaistava onko Järvi velvollinen korvaamaan Lamasien kanteeseen vastaamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kunnaset ovat vaatineet Järvisen velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa arvonlisäveroineen 3.162 eurolla laillisine viivästyskorkoineen. Lamasien avustajan ajankäyttö on ollut 12 tuntia 45 minuuttia. Kunnaset ovat jo vuonna 2016 kiistäneet Järvien reklamaatiossaan esittämät vahingonkorvausvaatimukset perusteettomina ja lakiin perustumattomina. Järviella on siten jo tuolloin ollut tiedossa Lamasien kanta Järvisen vaatimuksen perusteisiin. Kunnaset ovat myös 11.8.2016 informoineet Järvita Pohjolain kohdistamistaan kaupanpurkuaikeistaan. Lamasien Pohjolaa vastaan nostamassa kanteessa oli muitakin vaatimuksia kuin kaupan purku. Tästä huolimatta Järvi on vaatimustensa oikeudellisen perusteettomuuden ja oikeudenkäyntikuluriskin tiedostaen nostanut kanteen Lamasiä vastaan. Näin ollen ei ole mitään perusteita vapauttaa Järvita velvollisuudesta korvata Lamasien oikeudenkäyntikuluja, joita voidaan pitää kaikkien tehtyjen toimenpiteiden osalta perusteltuina.

Järvi on kiistänyt Lamasien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, koska on katsonut heidän aiheuttaneen oikeudenkäyntikuluja itselleen viivyttelemällä kaupanpurkukanteen nostamista Pohjolaa vastaan. Järvi oli luopunut kanteestaan heti saatuaan tiedon kaupan purusta, koska kanne Lamasiä vastaan perustui yksinomaan heidän asemaansa paritalon toisen puoliskon omistajina ja haltijoina. Lisäksi Kunnaset ovat Järvien mukaan viivytelleet omistamansa huoneiston alapohjan kuivattamista, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan Järviselle lisäkustannuksia lisääntyneiden kuivatuskustannusten muodossa sekä riskin siitä, että Järvien syksyllä 2016 suorittamat korjaustoimenpiteet vaarantuvat. Järvi on vielä katsonut, että Lamasien oikeudenkäyntikulut ovat joka tapauksessa määrällisesti liialliset siltä osin, kuin avustajan ajankäyttö on ylittänyt kuusi tuntia.

Käräjäoikeus toteaa, että koska Järvi on luopunut kanteestaan Lamasien osalta, hän on asian hävinneenä osapuolena lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan Lamasien oikeudenkäyntikulut. Kulujen kohtuullistamisen mahdollistavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 aja 8 b §:ien säännökset on tarkoitettu poikkeuksiksi pääsäännöstä, jolloin niiden soveltamisen kynnys on suhteellisen korkea. Erityisen korkea niiden soveltamiskynnys on tilanteessa, jossa kantaja on luopunut kanteestaan. Lamasien ei voida katso viivytelleen kaupan purkua koskevan kanteen nostamista. Lamaset ovat nostaneet kaupan purkua koskevan kanteen Pohjolaa vastaan 7.7.2017 eli lähes samaan aikaan kuin Järvi on 8.7.2017 nostanut kanteen Pohjolaa ja Lamasia vastaan.

Järvi ei ole Lamasia vastaan ajamassaan kanteessa vedonnut siihen seikkaan, että Lamasien viivyttely oman huoneistonsa kuivattamisessa olisi aiheuttanut lisäkustannuksia Järviselle eikä tällaisten mahdollisten lisäkustannusten syntymisestä ole esitetty mitään näyttöä. Käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole perusteita kohtuullistaa Järvien velvollisuutta korvata Lamasien oikeudenkäyntikuluja. Lamasien avustajan asianajaja Y laskusta ilmenevää 12 tunnin 45 minuutin ajankäyttöä on pidettävä perusteltuna, joten Lamasien oikeudenkäyntikulut ovat määrältään kohtuulliset ja perustellut. Järvi on siten velvollinen korvaamaan Lamasien oikeudenkäyntikulut 3.162 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.


TUOMIOLAUSELMA

Kanne hylätään.

Järvi velvoitetaan maksamaan Pohjolalle 6.425,09 euroa korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta lukien.

Järvi velvoitetaan maksamaan Lamasille 3.162 euroa korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta lukien.


MUUTOKSENHAKU
Tähän tuomioon saa hakea muutosta oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa kerrotulla tava!la. Tyytymättömyyttä on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa.


Hyväksytty tyytymättömyyden ilmoitus

Keskiviikko 5.9.2018, Sari Järvi / AA Z, koko tuomioon
Perjantai 7.9.2018, Markus Pohjola / X, koko tuomioon

Määräaika valituksen tekemiselle 5.10.2018
Määräaika vastavalituksen tekemiselle


19.10.2018

Käräjätuomari