Pätemätön kiinteistön lahjoitus?

Milloin lahjoittaja on siinä kunnossa ettei voi pätevästi lahjoittaa kiinteistöä toiselle oli kysymys alla olevassa riidassa. Oliko lahjoittaja J J ollut sairauden ja heikon terveydentilansa vuoksi vailla oikeustoimikelpoisuutta lahjoittaessaan 10.12.2015 kiinteistöt lahjansaajalle A Slle. Luovutuksen pätevyyttä oli arvioitava sen valossa, oliko J J varmuudella täysin ymmärtänyt tilaisuuden tarkoituksen ja siinä tehdyt kiinteistöjen lahjoitukset, ja mikäli hän ei ollut ymmärtänyt, onko tilannetta käytetty tarkoituksella hyväksi vai täytyykö A Sn vähintään olettaa tienneen siitä.

A Sn mukaan J J oli sopinut lahjoituksesta hänen isänsä T Sn kanssa. A, T ja J S olivat sovitun mukaisesti 10.12.2015 menneet yhdessä J Jn kotiin, missä tämä oli ollut yksin. Kiinteistön luovutus oli tehty sähköisessä palvelussa keittiön pöydän ääressä. Jn pankkitunnukset olivat A Sstin hallussa. S oli hoitanut kiinteistön luovutuksen sähköisessä palvelussa. Myöhemmin, kun J J vihdoin oli ymmärtänyt, ettei hän enää omistanut Kesalaa, hän oli ollut hyvin masentunut ja surrut Kesalan menettämistä. J J halunnut saman tien juristin hoitamaan asiaa.

Käräjäoikeus katsoi, että lääketieteellinen tai muukaan näyttö ei riitä osoittamaan, ettei J olisi ymmärtänyt luovutusten merkitystä. Kantaja ei ole näyttänyt toteen sitä, että J ei olisi kyennyt itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja ymmärtänyt oikeustointen merkitystä. Käräjäoikeus totesi, että asiassa ei ole tullut esille muita seikkoja, joiden nojalla olosuhteet olisivat olleet sellaiset, että vastaajan menettely olisi ollut kunnianvastaista ja arvotonta.

Käräjäoikeus toteaa, että, kysymys ei kuitenkaan ole holhoustoimilain mukaisesta oikeustoimikelpoisuuden arvioinnista, vaan Jn ymmärryksestä suhteessa yksittäisiin oikeustoimiin. Käräjäoikeuden mukaan asiassa ei myöskään ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella oikeustointen yksittäisiä ehtoja tai niitä kokonaisuutena voitaisiin pitää oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomina. Edellytyksiä oikeustointen sovittelulle ei näin ollen ollut. Kanne oli tämän vuoksi hylättävä.

Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus oli asiassa eri mieltä. Hovioikeuden mukaan kokonaisuutena arvioiden esitetty näyttö ei tue johtopäätöstä siitä, että J Jlla olisi ollut aito ja vakaa tahto ja tarkoitus lahjoittaa kyseessä olevat kiinteistöt A Slle. J Jn kyky oikeustoimen päättämiseen 10.12.2015 on ollut alentunut sairauden vuoksi. Hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A S olisi tietoisesti käyttänyt hyväkseen J Jn ymmärtämättömyyttä siten, että menettelyä olisi pidettävä kiskomisena.

Edellä todetuin perustein Hovioikeus toteaa, että A Sän täytyy kuitenkin olettaa havainneen ja siten tienneen J Jn alentuneesta kyvystä oikeustoimien tekemiseen. Lahjoitukset on siten tehty olosuhteissa, joista tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota niihin. Näin ollen J Jn ja A Sn välillä 10.12.2015 tehdyt kiinteistöjen lahjoitukset on katsottava pätemättömiksi.

Avainsanat: oikeustoimikelpoisuus, kiinteistö, lahjoitus, sovittelu

Helsingin hovioikeus
Tuomio nro 1546
Diaarinumero S 18/2325
Antamispäivä 6.11.2020


Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 31.8.2018 nro 46867 (liitteenä)
Asia Kiinteistöä koskeva riita
Valittaja J Jn oikeudenomistajat
Vastapuoli T A S

Asian käsittely hovioikeudessa
J Jn oikeudenomistajille on myönnetty jatkokäsittelylupa 1.2.2019.

Valitus

Vastaus

Hovioikeudessa on toimitettu pääkäsittely 13. - 14.1.2020.

J Jn oikeudenomistajat (jäljempänä myös kuolinpesä) ovat vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja 10.12.2015 tehdyt kiinteistöjen xx luovutukset julistetaan pätemättömiksi. Lisäksi kuolinpesä on vaatinut, että A S velvoitetaan korvaamaan korkoineen heidän oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 20.810,66 eurolla ja hovioikeudessa 18.326,55 eurolla.

J J ei ollut halunnut luovuttaa omaisuuttaan vastikkeetta A Slle tai kenellekään muulle. J J oli ollut sairautensa ja terveydentilansa vuoksi vailla ymmärrystä ja oikeustoimikelvoton. A S oli tietoisena tästä käyttänyt J Jn asemaa hyväkseen saaden itselleen huomattavaa omaisuutta vastikkeetta. J Jn terveydentila oli vielä luovutushetken jälkeenkin ollut sellainen, ettei hän olisi ollut kykenevä arvioimaan luovutuksen merkitystä. Kiinteistöjen luovutus oli ainakin tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen A Sn oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen. Vastikkeeton luovutus oli joka tapauksessa kohtuuton.

A S on vaatinut, että valitus hylätään ja J Jn oikeudenomistajat velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 16.340,20 eurolla viivästyskorkoineen.

Todistelu
Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Lahjoitus ja lahjan saaja olivat vastanneet J Jn tahtoa ja tarkoitusta. J J oli halunnut varmistaa tärkeäksi kokemansa Muolakan kantatilan yhtenäisyyden lahjoittamalla siitä aikanaan lohkotut kiinteistöt serkkunsa pojalle A Slle. J J oli ollut täydessä ymmärryksessä ja toimintakykyinen lahjoitushetkellä ja vielä lahjoituksen jälkeen vuonna 2016. J J oli ymmärtänyt tekemänsä oikeustoimen merkityksen, eikä häntä ollut painostettu tai johdateltu sen tekemiseen. Jos J J ei ollut ymmärtänyt oikeustoimen merkitystä, A S ei ollut ollut siitä tietoinen. Luovutetun omaisuuden arvo ei ollut J Jn varallisuusasemaan nähden poikkeuksellisen suuri, eikä A S ollut hyötynyt lahjoituksesta juurikaan taloudellisesti.

Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin sekä uutena todisteena A Sn sähköposteihin 18.10.2018 ja 19.10.2017.

Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa T A Sä, asiantuntijana K Jaa sekä todistajina A Stia, H Sea, J Sea, V Ja, T Stia, J Sä, T Maa, V Kstä ja T Sä.

Hovioikeuden ratkaisu

1.Asian tausta ja kysymyksenasettelu

J J (s. 1944) oli toiminut ennen eläkkeelle jäämistään X Oyj:n kansainväliseen kauppaan liittyvissä johtotehtävissä. J J oli saanut helmikuussa 2015 aivoinfarktin ja kesällä 2015 ainakin yhden epileptisen kohtauksen. J J oli saanut jälleen 23.11.2015 epileptisen kohtauksen ja joutunut Jorvin sairaalaan osastohoitoon, josta hänet oli kotiutettu joulukuun alussa.

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen J Jn serkku T S ja hänen poikansa A ja J S olivat 10.12.2015 tulleet J Jn kotiin, missä kiinteistöt oli lahjoitettu käyttämällä Maanmittauslaitoksen sähköistä asiointijärjestelmää. Kiinteistöjen lahjoittaminen oli tehty kiinteistö kerrallaan käyttämällä J Jn ja A Sn pankkitunnuksia. J J ei ollut itse tehnyt mitään kiinteistöjen luovuttamiseen liittyviä toimenpiteitä tietokoneella.

J J oli vaatinut 8.11.2016 vireille tulleella kanteella kiinteistöjen luovutusten julistamista pätemättömäksi. J Jn kuoltua käräjäoikeuden käsittelyn aikana 23.3.2017 hänen kuolinpesänsä oli jatkanut kannetta.

Asiassa on kysymys siitä, oliko J J ollut sairauden ja heikon terveydentilansa vuoksi vailla oikeustoimikelpoisuutta lahjoittaessaan 10.12.2015 kiinteistöt A Slle. Jos J J on ollut oikeustoimikelpoinen, on arvioitavana, onko lahjoitusta pidettävä pätemättömänä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (jäljempänä oikeustoimilaki) 31 §:n 1 momentissa tarkoitetun kiskomisen vuoksi tai onko lahjoitus tehty sellaisissa olosuhteissa, että siihen vetoaminen on sanotun lain 33 §:n nojalla kunnianvastaisesta ja arvotonta. Siinä tapauksessa, ettei kiinteistöjen luovutustoimi ole edellä mainituilla perusteilla pätemätön, on vielä harkittava, onko lahjoitusta pidettävä oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetuin tavoin kohtuuttomana siten, että oikeustoimi tulisi määrätä raukeamaan.

2. Oikeustoimikelpoisuus ja pätemättömyysarvioinnin lähtökohdat

Oikeustoimikelpoisuuden on katsottu vakiintuneesti puuttuvan paitsi vajaavaltaiselta myös sellaiselta henkilöltä, joka ei ole ymmärryskykynsä heikkouden vuoksi kyennyt riittävästi arvioimaan oikeustoimen merkitystä. Oikeustoimikelvottoman henkilön tekemä oikeustoimi on pätemätön eikä se korjaannu sopimuskumppanin vilpittömän mielen perusteella (ks. esim. Hemmo, Sopimusoikeus I, 2007, s. 332–333 ja 340–341).

Sinänsä oikeustoimikelpoisen henkilön tekemä oikeustoimi voidaan katsoa pätemättömäksi oikeustoimilain 3 luvun säännösten nojalla esimerkiksi toisen osapuolen toimintaan liittyvän väärinkäytösperusteen vuoksi. Sovellettavien lainkohtien sisältö on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivulla 5.

Oikeustoimilain 31 §:n 1 momentin mukaisella kiskomisella tarkoitetaan menettelyä, jossa henkilö käyttää hyväkseen muun muassa toisen pulaa tai ymmärtämättömyyttä ja siten ottaa tai edustaa itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhdassa siihen mitä hän on antanut. Kiskomisen edellyttämä hyväksikäytettävä asema voi perustua muun muassa henkilön sairauteen. Heikko asema voi syntyä myös tilapäisen seikan vaikutuksesta. Olennaista on toisen osapuolen tietoinen hyväksikäyttö ja suoritusten keskinäinen suhde.

Oikeustoimilain 33 § voi myös tulla sovellettavaksi tilanteissa, joissa toisen osapuolen kyky oikeustoimen päättämiseen on alentunut muun muassa sairauden tai siihen verrattavan tilan vuoksi. Oikeustoimen pitäminen pätemättömänä edellyttää tässäkin tapauksessa sopimuksen epäedullisuutta. Lisäksi edellytetään, että oikeustoimen toisen osapuolen täyttyy olettaa tienneen sopimuskumppaninsa alentuneesta kyvystä päättää oikeustoimesta.

3. Näyttö

3.1. J Jn toimintakyky ja terveydentila 2015-2016

Asiassa on riidatonta, että J J oli helmikuussa 2015 saamastaan aivoinfarktista ja kesällä 2015 saamastaan ainakin yhdestä epileptisestä kohtauksesta huolimatta teettänyt kesällä 2015 kattoremontin Kesalaan eli riidan kohteena olevaan kiinteistökokonaisuuteen. Kirjallisista todisteista ilmenee lisäksi, että kesäkuussa 2015 J J oli myynyt kaksi vapaa-ajan kiinteistöä yhteensä 285.000 euron kauppahinnalla kaupanvahvistajan läsnäollessa allekirjoitetuilla kauppakirjoilla.

V Kehen kertomuksesta ilmenee, että kesällä ja alkusyksyllä 2015 Kesalassa oli tehty hakkuita, joihin liittyen Ks ja J J olivat tavanneet useita kertoja, viimeksi 10.9.2015. Myöhemmin syyskuussa 2015 J J oli tilannut Keltä arvion Kesalan metsien arvosta. Ks oli tavannut J Jn vielä helmikuussa 2016, kun hän oli avustanut tätä metsäveroilmoituksen tekemisessä. Tuolloin J J oli ollut kiukkuisempi ja ärtyneempi kuin 2015 syksyllä. J Jlla oli ollut oma mappi, josta he olivat etsineet kuitteja. J J oli itse hoitanut veroilmoituslomakkeet ja maksut eteenpäin.

Espoon kaupungin kotihoidon lääkäri T Ma oli tavannut 20.11.2015 J Jn tämän kotona. Man mukaan J Jn toimintakyky oli ollut alentunut. J J oli kyennyt liikkumaan kodin ulkopuolella ja käymään kaupoissa, mutta hän ei esimerkiksi ollut muistanut pankkikortin tunnuslukua. Myös kotona pärjäämisessä oli ollut ongelmia, sillä mikroaaltouunin ja matkapuhelimen käyttäminen ei ollut onnistunut. J J oli yrittänyt käyttää tietokonetta. Ma ei ollut arvioinut tapaamisella J Jn oikeustoimikelpoisuutta, vaan keskenjääneeseen kuntoutukseen liittyneitä asioita. Man käsitys oli, että J J oli kyennyt ymmärtämään melko hyvin arkisia asioita, mutta vaikeampia taloudellisia tai oikeudellisia asioita hän ei välttämättä ollut ymmärtänyt.

J J oli saanut 23.11.2015 uuden epileptisen kohtauksen, jonka vuoksi hän oli joutunut Jorvin sairaalaan osastohoitoon. Tässä yhteydessä hänelle oli tehty 2. - 3.12.2015 neuropsykologisia tutkimuksia. Potilaskertomuksesta ilmenee, että neuropsykologiset testit oli jouduttu 2.12.2015 keskeyttämään J Jn huonon kunnon vuoksi. Seuraavana päivänä 3.12.2015 J J oli ollut virkeä, mutta hän oli tarvinnut apua paidan ja takin päälle pukemisessa. Matkalla tutkimustilaan J Jn kävely oli ollut epävarman näköistä. Varsinaisina tutkimushavaintoina oli kirjattu, että J Jlta ei ollut onnistunut lyhyen tekstin lukeminen siten, että hän olisi ymmärtänyt ja muistanut sen sisältöä. Lukiessa myös katseen siirto riviltä toiselle oli ollut vaikeaa ja osa sanoista oli jäänyt huomioimatta. Ääneen kerrotusta asiasta J Jlle ei ollut jäänyt pääjuoni mieleen. Kielelliset muistisuoritukset olivat olleet heikkoja, eikä sanalistan oppimisessa kertaamisesta ollut ollut apua. Viisarikellosta hän oli tunnistanut vain tasatunnit. Laskutehtävistä oli onnistunut vain yksi- ja kaksi- numeroisten lukujen yhteen- ja vähennyslaskut. Suuremmista luvuista osa numeroista oli jäänyt huomioimatta. Kirjoittaminen oli sen sijaan onnistunut.

A Stin mukaan J J oli parantunut helmikuussa 2015 saamastaan infarktista melko hyvin. J J oli teettänyt kesällä 2015 Kesalassa remontteja, jotta hän olisi voinut olla siellä jatkossakin itsenäisesti. Kesalasta J J oli palannut syksyllä 2015 kotiinsa Viherlaaksoon, jossa kotihoito oli jatkunut. J Jn 23.11.2015 saaman sairauskohtauksen jälkeen Jorvin sairaalan osastohoidon aikana A St oli syöttänyt J Ja. Tämä oli keskustellut tällöin jonkin verran, mutta ei Stin mukaan ollut ymmärtänyt yhtään mitään. J J ei enää ollut osannut käyttää puhelinta eikä televisiota. J J oli asunut vielä vuoden 2016 puolella Xssa, jonne A St oli järjestänyt kotihoidon. Kotihoito oli antanut J Jlle ruuan ja lääkkeet. A St oli käynyt pesemässä J Ja kerran viikossa ja hakenut hänet viikonloppuisin kotiinsa Ln. Vasta kesällä 2016 J J oli ymmärtänyt, ettei hän enää omistanut Kesalaa. Tuolloin hän oli halunnut juristin hoitamaan asiaa.

V J oli vaimonsa kanssa vieraillut 2.12.2015 veljensä luona Jorvin sairaalassa. J J oli tunnistanut veljensä vasta sen jälkeen, kun V Jn vaimo oli kertonut, keitä he olivat. Yhdessä he olivat menneet sairaalan kahvilaan, missä J J oli kertonut, ettei hän kyennyt itse pukeutumaan tai hoitamaan asioitaan. Jouluaatonaattona 23.12.2015 V J oli soittanut veljelleen toivottaakseen hyvää joulua. J J ei ollut muistanut V Jn käyneen Jorvin sairaalassa tapaamassa häntä.

J S on kertonut tavanneensa J Ja kesällä 2015 muutamia kertoja. Tuolloin J S oli selvitellyt, olivatko ukkosten aiheuttamat sähkökatkot aiheuttaneet Kesalassa vahinkoja. J J oli osannut itsekin kesällä 2015 katsoa sulakkeet, mutta hän oli ottanut mielellään apua vastaan. Aivoinfarktin jälkeen J J oli ollut terävässä kunnossa ja pärjännyt hyvin käytännön asioissa. Tunnetilat olisivat olleet kuitenkin vahvempia kuin aiemmin, ja J J oli saattanut suuttua tai sanoa asioista aikaisempaa jyrkemmin. Myös liikkuminen oli heikentynyt.

A Stin poika lääkäri T St on kertonut J Jn terveyden olleen hyvä, kunnes tämä oli helmikuussa 2015 saanut aivoinfarktin. Siitä oli alkanut taudinkuvaan kuuluva aaltoileva alamäki. J J oli toipunut aivoinfarktista aluksi hyvin, kunnes oli toistuvasti alkanut saada epileptisiä kohtauksia. Jokaisen kohtauksen jälkeen J J oli mennyt huonompaan kuntoon. Marraskuun lopulla 2015 J J oli saanut vakavan kohtauksen, jonka jälkeen hän ei ollut ollut enää entisensä. J J oli muuttunut sekavaksi eikä esimerkiksi keskusteltaessa ollut pysynyt enää asiassa. Muutoinkin J J oli tullut enemmän autettavaksi eikä ollut enää pärjännyt kotonaan. Jouluaattona 2015 T Stin luona J J oli ollut puheissaan epäjohdonmukainen eikä hän ollut ollut koko ajan läsnäoleva keskusteluissa. Vuoden 2016 puolella J Jn terveydentila oli ollut vaihteleva. Hänellä oli ollut sekä valoisampia että synkempiä vaiheita, mutta terveydentila oli koko ajan heikentynyt. Kun J J oli saanut uusia kohtauksia, hänet oli viety sairaalaan, mutta kotiutettu nopeasti, vaikkei hän ollut kotona pärjännytkään. Sen vuoksi T Stin sisar H Se oli kesällä 2016 ottanut J Jn omaan kotiinsa asumaan.

H Se ja J Se ovat kertoneet pääasiassa J Jn terveydentilasta vuonna 2016. J Jn muutettua kesällä 2016 heille asumaan oli palkattu fysioterapeutti kuntouttamaan häntä. J J olikin saatu kuivaksi ja käveleväksi. Myös J Jn muisti ja ymmärrys olivat parantuneet. Tämän jälkeen J J oli ymmärtänyt, ettei hän enää omistanutkaan Kesalaa ja suuttunut kovasti.

3.2. J Jn lahjoitustahdosta esitetty selvitys

T St oli ryhtynyt kesällä 2016 toimimaan J Jn edunvalvojana ja tehnyt tämän omaisuudesta selvityksen maistraatille. T Stin vertailtua verotuspäätöksiä oli käynyt ilmi, että suuri määrä kiinteistöjä oli poistunut J Jn omistuksesta. Asiaa selvitettäessä oli ilmennyt, että A Stille oli toimitettu lahjakirjoja. J J ei ollut puhunut T Stille mitään lahjoituksesta taikka siitä, että hänellä olisi ollut edes aikomus myydä tai lahjoittaa Kesalaa. Sitä vastoin J J oli kertonut myyneensä kaksi kiinteistöään kesällä 2015.

A S oli kuullut isältään T Sltä J Jn aikeesta lahjoittaa kiinteistöt hänelle paria viikkoa ennen lahjoitusta. Isä oli kysynyt, sopiiko lahjoitus hänelle ja ottaako hän Kesalan vastuulleen. Tuolloin isä oli kertonut, että asiasta oli ollut puhetta jo usean vuoden ajan. A S ei ollut itse kuullut asiasta aiemmin, vaan lahjoitus oli ollut yllättävä. A S ei itse ollut keskustellut asiasta J Jn kanssa etukäteen lainkaan. Hän oli tavannut J Ja lähinnä sukujuhlissa ja lapsuudenkodissaan, kun tämä oli vieraillut siellä. Muutettuaan vuonna 2000 Helsinkiin A S oli tavannnut J Ja harvoin. Vuonna 2015 he olivat tavanneet ainoastaan kiinteistöjen luovutustilaisuudessa.

T S on kertonut, että Kesalan tila oli aikoinaan lohkottu suvun vanhasta Muolakan kantatilasta. T S oli keväällä 2013 ostanut Muolakan tilan rakennukset ja pellot. Kun J J oli kuullut kaupasta, hän oli elokuussa 2013 ilmoittanut T Slle haluavansa luovuttaa tälle Kesalan tilan. J Jn tahto oli ollut, että Kesalan maat liitettäisiin takaisin suvun kantatilaan. T S ei ollut halunnut ottaa Kesalaa vastaan, koska hän oli ollut luopumassa tilanpidosta. Tällöin J J oli päättänyt luovuttaa Kesalan T Sn lapsille. Seuraavana vuonna J J oli kysynyt, miten asiassa edetään. T S oli sanonut, että metsäarvio pitäisi tehdä verottajaa varten tai muuten asia ei etenisi. Jossakin vaiheessa J J oli harkinnut, että omistusoikeus siirtyisi kaupalla. T Sn mukaan lokakuussa 2015 A St oli soittanut hänelle ja pyytänyt kaupantekoon Kesalaan. Metsäarviota ei kuitenkaan ollut ollut tuolloin käytössä. T S oli 28.11.2015 mennyt yhdessä A Stin kanssa Jorvin sairalaan katsomaan J Ja. He olivat puhuneet muun ohella kiinteistöjen kaupasta. A St oli kyllästynyt kuuntelemaan keskustelua ja lähtenyt kahvioon. Seuraavana päivänä J J oli soittanut sairaalasta T Slle autonsa myynnistä. T S, A St ja J J olivat olleet puhelimitse yhteydessä useita kertoja myös 30.11.2015. Tuolloin J J oli halunnut muun ohella tietää, paljonko hänelle tulisi kiinteistöjen myynnistä veroseuraamuksia. Kun T S oli arvioinut määräksi noin 20.000 euroa, J J oli todennut, ettei hänelle saanut tulla lainkaan veroseuraamuksia. T Sä oli sanonut J Jlle, että ainoa tapa luovuttaa kiinteistöt ilman veroseuraamuksia hänelle itselleen oli lahja. J J oli sanonut, että tehdään sitten niin ja hän oli päättänyt lahjoittaa kiinteistöt. J J oli ilmoittanut, että hän itse maksaisi edelleen Kesalan sähkölaskut, mutta pojan eli A Sn pitäisi tehdä klapeja.

Kiinteistöjen luovuttamisen jälkeen T S oli käynyt 20.12.2015 tervehdyskäynnillä J Jn luona, minkä jälkeen A Stilta oli vielä tullut kiitoskirje vaivattomasti menneestä kaupantekotilaisuudesta. Kesalan avaimet J J oli antanut T Slle 8.1.2016, ja vielä tämän jälkeen hän oli tyytyväisenä käynyt Kesalassa helmi-maaliskuussa sekä kesäkuussa 2016.

Stora Enson metsäasiantuntija V Kehen mukaan J J oli pitkään miettinyt Kesalan kohtaloa, koska hänellä ei ollut omia perillisiä tai muita läheisiä. Syksyllä 2015 J Jlla ja Kellä oli ollut puhetta tilan luovuttamisesta kantatilan yhteyteen. J J oli halunnut itselleen varmuuden tilan arvosta ja miettinyt, tulisiko tila luovuttaa kaupalla vai lahjalla. J Jlla oli ollut selvä tahto, että Kesala tulisi liittää kantatilaan ja että T S oli ollut henkilö, jonka hän oli halunnut saavan Kesalan. Ken mukaan myös A St oli ajatuksen kannalla ja tämä oli hoputtanut päätöksen tekemistä. Khen ja J Jn tapaamisessa helmikuussa 2016 oli sivuttu myös kiinteistöjen lahjoituksia, mutta ne eivät olleet olleet keskustelussa pääasia. Ks ei ole muistanut, että mitä asiasta oli keskusteltu.

V J on kertonut, että hän oli tiennyt veljensä J Jn vuonna 2006 säätiölle tekemästä testamentista, jonka hän myös oli hyväksynyt. Veljesten keskinäinen yhteydenpito oli ollut vähäistä. Ennen Jorvin sairaalassa käyntiä 2.12.2015 he olivat edellisen kerran tavanneet vuonna 2012 tai 2013. Kesala oli ollut J Jlle ”kaikki kaikessa”. J J ei ollut kertonut veljelleen Kesalan lahjoittamisesta. V J oli saanut tiedon Kesalan lahjoittamisesta 19.7.2016, kun T S oli soittanut ja kertonut siitä.

J Jn kanssa noin 25 vuotta parisuhteessa ollut A St on kertonut saaneensa tietää lahjoituksesta vasta 10.12.2015 lahjoitustilaisuudessa. Hän oli ihmetellyt, miten sellaista oli voitu tehdä. Kun J Jlle kesällä 2016 oli selvinnyt, ettei hän enää omistanut Kesalaa, hän oli halunnut saman tien juristin hoitamaan asiaa. A St ei ole muistanut syytä, miksi hän oli lähettänyt T Slle joulukuussa 2015 metsäkauppaan liittyviä kiinteistöjen metsäarviopapereita.

J Se on kertonut, että muutettuaan asumaan heille kesällä 2016 J J oli ollut koko ajan menossa Kesalaan. Kun J J vihdoin oli ymmärtänyt, ettei hän enää omistanut Kesalaa, hän oli ollut hyvin masentunut ja surrut Kesalan menettämistä.

3.3.Tapahtumat 10.12.2015 Jn kotona

A Sn mukaan J J oli sopinut lahjoituksesta hänen isänsä T Sn kanssa. A, T ja J S olivat sovitun mukaisesti 10.12.2015 menneet yhdessä J Jn kotiin, missä tämä oli ollut yksin. J Jn liikkumisessa oli ollut havaittavissa kankeutta ja fyysisestä olemuksesta heikentymistä, mutta hän ei ollut ollut erityisen huonossa kunnossa.

J Jn pankkitunnukset olivat olleet A Silla, ja häntä oli odotettu paikalle. A S oli ymmärtänyt, että A St hoiti J Jn asioita, koska hänellä oli ollut tämän pankkitunnukset. Stia odoteltaessa J J oli esitellyt kotiaan ja oli juotu kahvit, jotka J J oli keittänyt. Kun A Stia ei ollut kuulunut, J J oli soittanut hänelle, ja A St oli saapunut pian sen jälkeen.

Kiinteistöjen lahjoitustoimet oli tehty keittiön pöydän ääressä. A S ei ollut varma, oliko toimiin käytetty J Jn vai J Sn tietokonetta. Maanmittauslaitoksen järjestelmä oli ollut A Slle tuntematon, mutta hänen veljensä J S oli käyttänyt sitä aikaisemmin. Jokaisen luovutetun kiinteistön osalta tiedot oli pitänyt viedä järjestelmään erikseen. Ensimmäisen luovutuksen kohdalla A St oli näppäillyt J Jn pankkitunnukset. Se oli ollut hidasta ja seuraavan luovutuksen osalta A St oli sanellut tunnukset. Myös se oli ollut hankalaa ja A St oli sen jälkeen laittanut tunnukset pöydälle, jotta J S saattoi katsoa ja näppäillä ne itse.

A S oli samassa tilaisuudessa lähettänyt lahjakirjat sähköpostilla A Stille. T S oli pyytänyt A Stilta metsäarviokirjoja. J J, T S ja A St olivat lopuksi juhlistaneet kiinteistöjen luovutusta konjakilla.

J S on kertonut, että J J, T S ja A St olivat yhdessä järjestelleet kiintestöjen luovuttamista. J S oli kuullut lahja-asiasta ensimmäisen kerran kesällä 2015 isältään T Sltä. T S oli sopinut luovutustilaisuudesta J Jn ja A Stin kanssa. J S oli ollut mukana tilaisuudessa ”kirjurina”, koska hän oli tuntenut sähköisen järjestelmän toiminnan.

J S on kertonut tapahtumista J Jn asunnolla ja sähköisen palvelun käyttämisesta pääosin samalla tavalla kuin A S. Luovutukset oli tehty käyttäen J Jn tietokonetta. J Sn mukaan J J oli ymmärtänyt täysin, mitä oli ollut tekemässä. J J oli aluksi istunut myös pöydän ääressä, missä luovutustoimet oli tehty, mutta siirtynyt sitten T Sn kanssa olohuoneeseen. J Jn luona 10.12.2015 oli haluttu varmistaa, että J J pystyy käyttämään Kesalaa kuten aiemminkin ja siksi käyttöoikeus oli kirjattu lahjakirjaan. Tuolloin oli myös ajateltu, että polttopuiden pilkkomisesta J Jn käyttöön olisi hyvä mainita. Muita ehtoja lahjakirjaan ei tilanteessa ollut keksitty.

A St on kertonut, että J Jn päästyä pois Jorvin sairaalasta T S oli 10.12.2015 soittanut hänelle ja kertonut tulevansa samana päivänä tervehdyskäynnille J Jn luokse. A St oli ollut paikalla J Jn kotona jo ennen Sden tuloa. A St oli avannut J Jn tietokoneen ja antanut J Jn käskystä tämän pankkitunnukset A ja J Slle kiinteistöjen lahjoittamiseen liittyvien toimenpiteiden tekemiseksi. J J ja T S olivat juoneet konjakkia. Kun kiinteistöjen siirrot oli tehty, A ja J S olivat tulostaneet lahjakirjat A Stille. J Jlla oli ollut voimakas lääkitys ja tämä oli mennyt konjakin nauttimisesta aivan sekaisin. A St ei ollut käräjäoikeudessa kehdannut kertoa konjakin nauttimisesta, koska hän ei ollut pitänyt sitä tärkeänä asiana.

T Sn mukaan hänen poikansa oli luvannut tehdä kiintestöjen luovutukset sähköisessä palvelussa. T S oli ilmoittanut J Jlle, mitä luovutusta varten tarvittiin ja sopinut tämän kanssa kiinteistöjen luovutuspäiväksi 10.12.2015. Tuolloin hän oli mennyt paikalle yhdessä A ja J Sn kanssa. J J oli ollut yksin kotona. Hänen pankkitunnuksensa olivat olleet A Stilla, joka oli saapunut paikalle myöhemmin. A St oli tuonut tullessaan myös metsätaloussuunnitelman. A St oli aluksi ollut mukana käyttämässä sähköistä palvelua, jossa kiinteistöjen luotutukset tehtiin. Se oli kuitenkin ollut vaivalloista, ja J S oli hoitanut toimet loppuun itse. J J oli mennyt viereen katsomaan, kuinka luovutukset tehtiin. T Sn mukaan J J oli ollut hyvällä tuulella, eikä hänen voinnissaan ollut ollut mitään tavallisesta poikkeavaa. Lopuksi J J ja T S olivat ottaneet tilaisuuden kunniaksi yhdet konjakit.

4. Johtopäätökset

4.1 J Jn oikeustoimikelpoisuus

T Stin kertomuksesta ilmenevin tavoin aivoinfarktin saaneen henkilön, kuten J Jn, psyykkinen tila ja ymmärryskyky voivat vaihdella parempien ja huonompien jaksojen välillä. Tämä vaikeuttaa yksiselitteisen arvion tekemistä J Jn oikeustoimikelpoisuudesta lahjoituksen ajankohtana. K Jan näkemyksille J Jn oikeustoimikelpoisuudesta ei voida antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä, koska yksittäistapauksessa oikeustoimikelpoisuuden arvioinnissa on kysymys asiassa esitetyn todistelun perusteella tehtävistä johtopäätöksistä, mikä kuuluu viime kädessä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Kesällä 2015 J Jn tekemien kahden vapaa-ajan kiinteistökaupan, Kesalan remontoinnin ja metsähakkuiden sekä Ken kertomuksen perusteella hovioikeus katsoo, että helmikuussa 2015 saamastaan aivoinfarktista huolimatta J J oli ymmärtänyt ja kyennyt arvioimaan itsenäisesti tekemiensä oikeustoimien merkityksen syyskuussa 2015 ja ollut ainakin vielä tuolloin oikeustoimikelpoinen.

Man kertomus osoittaa, että J Jn toimintakyky muistia ja motorisia taitoja vaativien tehtävien suorittamiseen oli ollut merkittävästi alentunut marraskuussa jo ennen 23.11.2015 tapahtunutta uutta epileptistä sairauskohtausta. J Jn kyvyttömyys käyttää tavanomaisia kodinkoneita osoittaa merkittävää toimintakyvyn alenemaa. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että J Jn pankkitunnukset olivat jo tuolloin olleet pysyvästi A Stin hallussa. Neuropsykologisissa testeissä 2. - 3.12.2015 tehdyt havainnot viittaavat vahvasti siihen, ettei J J ollut tuolloin kyennyt itse arvioimaan tekemiensä oikeustoimien merkitystä. Tätä johtopäätöstä tukevat myös V Jn havainnot veljensä terveydentilasta tapaamisella 2.12.2015. T Sn kertomus, jonka mukaan J J olisi 23.11.2015 saamansa sairauskohtauksen jälkeen ollut sairaalassa psyykkisesti hyväkuntoinen, on vahvasti ristiriidassa objektiivisena arviona pidettävän neuropsykologisen tutkimuksen kanssa.

J J on kotiutettu sairaalasta joulukuun alussa. Kotiuttamisesta ei kuitenkaan ole tehtävissä johtopäätöksiä J Jn oikeustoimikelpoisuudesta tai toimintakyvyn olennaisesta paranemisesta neuropsykologisen testin tuloksiin nähden. Myös J Jn perussairauden etenevä luonne huomioon ottaen ei voida pitää uskottavana, että hänen toimintakykynsä olisi 10.12.2015 parantunut merkittävästi.

Tästä syystä T Sn, A Sn ja J Sn kertomuksille J Jn toiminnasta ja toimintakyvystä lahjoitustilaisuudessa 10.12.2015 ei voida antaa suurta merkitystä näyttönä. Toisaalta myös A Stin kertomuksessa lahjoitustilaisuuden tapahtumista on ollut ristiriitaisuuksia ja muita puutteita, jotka heikentävät kertomuksen näyttöarvoa. Ken kertomus metsäveroilmoituksen laatimisesta yhdessä J Jn kanssa helmikuussa 2016 tukee jossakin määrin käsitystä J Jn terveydentilan kohenemisesta joulukuun alun tilanteesta, mutta siitä ei ole tehtävissä johtopäätöksiä luovutushetken tilanteesta.

Edellä todetun perusteella hovioikeus katsoo, että J Jn kyky oikeustoimen päättämiseen 10.12.2015 on ollut alentunut sairauden vuoksi. Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden ei kuitenkaan riittävällä varmuudella voida päätellä, että hänen kykynsä itsenäiseen tahdonmuodostukseen olisi kokonaan puuttunut siten, että häntä olisi pidettävä oikeustoimikelvottomana.

4.2. Luovutuksen pätevyyden arviointi

Luovutustilaisuuden tapahtumista esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus katsoo, että tapaamisesta J Jn kotona 10.12.2015 oli sovittu J Jn ja T Sn kesken. Ottaen huomioon, mitä edellä on lausuttu J Jn kyvystä päättää oikeustoimesta lahjoitusajankohtana, on vielä arvioitava, oliko J J varmuudella täysin ymmärtänyt tilaisuuden tarkoituksen ja siinä tehdyt kiinteistöjen lahjoitukset, ja mikäli hän ei ollut ymmärtänyt, onko tilannetta käytetty tarkoituksella hyväksi vai täytyykö A Sn vähintään olettaa tienneen siitä.

Näyttö Kesalaan liittyvistä J Jn suunnitelmista ja aikomuksesta luovuttaa kiinteistöt on ristiriitaista. A Stin, Sen, Sen sekä T Stin kertomukset tukevat johtopäätöstä, ettei J J ollut tietoisesti luopunut omistusoikeudestaan kiinteistökokonaisuuteen. Tosin A Stia lukuun ottamatta edellä mainittujen todistajien havainnot J Jn tahdosta koskevat kesää 2016, joten näille kertomuksille ei voida antaa yksinään ratkaisevaa merkitystä. On mahdollista, että J Jn psyykkinen tila oli heikentynyt entisestään eikä hän ollut enää kesällä 2016 muistanut tekemäänsä lahjoitusta tai hän oli alkanut jälkikäteen katua sitä.

A Sllä ei ole ollut omakohtaista tietoa J Jn suunnitelmista, kuten ei myöskään J Sllä. T Sn kertomusta J Jn suunnitelmista luovuttaa kiinteistöt tukee jossakin määrin Ken kertomus. Ken kertomuksesta ei voida kuitenkaan päätellä, oliko J Jn ajatuksena ollut omaisuuden mahdollinen siirtäminen kaupalla vai lahjoituksena. T Sn mukaan oli puhuttu kaupasta ja vasta 30.11.2015 J J olikin päättänyt lahjoittaa kiinteistöt. J Jn tahdonilmaisuun tuolloin vaikuttaneena merkittävänä epävarmuustekijänä on kuitenkin otettava huomioon hänen vain viikkoa aikaisemmin saamansa vakava sairauskohtaus ja hänen terveydentilastaan sen jälkeen edellä lausuttu.

Kokonaisuutena arvioiden esitetty näyttö ei tue johtopäätöstä siitä, että J Jlla olisi ollut aito ja vakaa tahto ja tarkoitus lahjoittaa kyseessä olevat kiinteistöt A Slle.

Kiinteistöjen luovutus on tehty Maanmittauslaitoksen sähköisessä palvelussa, jossa menettely on poikennut merkittävällä tavalla esimerkiksi J Jn kesällä 2015 kaupanvahvistajan läsnäollessa tekemistä kiinteistökaupoista. J J ei ole kyennyt itse tekemään mitään kiinteistöjen luovuttamisessa edellytettyjä toimenpiteitä eikä oikeustoimen pätevyyden varmentamista koskevia toimia. Hänellä ei ole edes ollut hallussaan pankkitunnuksia, joita käyttäen luovutukset on tehty, vaan tunnukset ovat olleet A Stilla. Myös lahjakirjat oli luovutuksen jälkeen lähetetty A Stille. Otten huomioon J Jn terveydentila luovutushetkellä, luovutustilaisuuden olosuhteet ja se, että hänen luovutustahtoaan on perustellusti epäiltävä, hovioikeus katsoo, ettei ole varmuutta siitä, että J J on ymmärtänyt lahjoittaneensa kiinteistöt A Slle.

Kertomansa mukaan A S ei ollut ollut luovutukseen liittyen lainkaan tekemisissä J Jn kanssa ennen luovutustilaisuutta, eikä hän ollut muutoinkaan tavannut J Ja koko vuonna. Kaikesta oli sovittu hänen isänsä T Sn toimesta ja tämän vain kaksi viikkoa aikaisemmin ilmoittama tieto lahjasta oli tullut A Slle yllätyksenä. Epäselväksi on jäänyt myös, mitä A S on tiennyt J Jn terveydentilasta yleensä taikka hänen 23.11.2015 saamasta sairauskohtauksesta ja sairaalassa olosta vain viikkoa ennen luovutustilaisuutta. A S oli kuitenkin havainnut J Jn fyysisen kunnon heikentyneen. J Jn psyykkisen toimintakyvyn selkeästä alentumisesta edellä todettu huomioon ottaen hovioikeus ei pidä uskottavana, että se olisi voinut jäädä luovutustilaisuudessa havaitsematta.

Kiinteistöt on siirretty A Slle vastikkeettomana lahjana. Selvää on, että tehdyt oikeustoimet ovat olleet J Jlle epäedullisia hänen varallisuudestaan huolimatta. Hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A S olisi tietoisesti käyttänyt hyväkseen J Jn ymmärtämättömyyttä siten, että menettelyä olisi pidettävä kiskomisena. Edellä todetuin perustein A Sn täytyy kuitenkin olettaa havainneen ja siten tienneen J Jn alentuneesta kyvystä oikeustoimien tekemiseen. Lahjoitukset on siten tehty olosuhteissa, joista tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota niihin. Näin ollen J Jn ja A Sn välillä 10.12.2015 tehdyt kiinteistöjen lahjoitukset on katsottava pätemättömiksi.

5. Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulos huomioon ottaen A S on velvoitettava korvaamaan J Jn oikeudenomistajien oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa. A Sllä ei ole ollut lausuttavaa oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrästä.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

J Jn 10.12.2015 tekemät kiinteistöjen X luovutukset T A Slle julistetaan pätemättömiksi.

T A S velvoitetaan suorittamaan J Jn oikeudenomistajille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 20.810,66 euroa ja hovioikeudessa 18.326,55 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta lukien.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 5.1.2021.

Helsingin hovioikeuden puolesta:

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos L L
hovioikeudenneuvos J Y
hovioikeudenneuvos K H

Valmistelija:
hovioikeuden esittelijä E P
Äänestys.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS
2. osasto
TUOMIO 18/46867 1
L 16/46056
31.8.2018
Käräjätuomari P R
Käräjätuomari H H
Käräjätuomari S L

Kantaja
J, J, kuolinpesä

Vastaaja
S, T A
Asia Vireille
Kiinteistöä koskeva riita 8.11.2016

ASIAN RIIDATON TAUSTA

J J on saanut aivoinfarktin helmikuussa 2015. J on saanut epileptisen kohtauksen kesällä 2015 ja 23.11.2015. Hänen omistamallaan kiinteistöllä X sijaitsevaa rakennusta (Kesala) on remontoitu kesällä 2015. Remontin yhteydessä Kesalaan on uusittu katto. Stora Enso on tehnyt Jlle 1.12.2015 päivätyn arvion kiinteistöjen X arvosta.

J Jn tunnuksilla on 10.12.2015 siirretty kiinteistötietojärjestelmän sähköisessä palvelussa viisi hänen omistamaansa kiinteistöä X hänen serkkunsa T Sn pojalle T A Slle (jäljempänä myös vastaaja). Luovutushetkellä vastaaja, T S ja vastaajan veli J S ovat olleet vierailulla J Jn luona. A St, jonka kanssa J oli ollut parisuhteessa 25 vuotta, on luovutushetkellä ollut samassa rakennuksessa. Luovutuksen tekeminen sähköisessä palvelussa on edellyttänyt tunnistautumista Jn verkkopankkitunnuksilla. Verkkopankkitunnukset ovat olleet A Stin hallussa hänen saapuessaan kiinteistölle. J ei ole itse suorittanut kiinteistöjen luovutuksen vaatimia teknisiä toimenpiteitä sähköisessä järjestelmässä. A S on 10.12.2015 lähettänyt lahjakirjat tiedoksi A Stille sähköpostilla. A St on 20.12.2015 jälkeen toimittanut arviokirjan T Slle.

Luovutuksen yhteydessä J Jlle on pidätetty elinikäinen asumisoikeus Kesalaan. Uuusisto-kiinteistön luovutuskirjaan on kirjattu, että talon (Kesala) vähäinen irtaimisto kuuluu kiinteistöön. Pidätetty asumisoikeus on kirjattu kiinteistötietojärjestelmään ja otettu huomioon verotuksessa.


KANNE

Vaatimukset

Perusteet
J on 14.2.2016 allekirjoittanut A Stin pojalle T Stille annetun edunvalvontavaltuutuksen, joka on tullut vireille maistraatissa 14.7.2016 ja josta maistraatti on antanut päätöksen 9.8.2016. J J on kuollut 23.3.2017. Hänen kuolinpesänsä on jatkanut kannetta. Jn lakimääräinen perillinen on hänen veljensä V J. J on testamentannut koko omaisuutensa säätiölle.

J Jn kuolinpesä (jäljempänä kantaja) on vaatinut, että 10.12.2015 suoritetut kiinteistöjen X luovutukset julistetaan pätemättömäksi.

Kantaja on lisäksi vaatinut, että T A S velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 20.810,66 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamispäivästä lukien.

J ei ole halunnut lahjoittaa omaisuuttaan vastaajalle tai kenellekään muulle. Hän ei ole suorittanut luovutusta itse. St ovat tulleet Jn luokse kutsumatta. J oli muutamaa päivää aikaisemmin kotiutunut sairaalasta. J ei tuntenut tai tunnistanut A Sä.

J ei ole sairautensa ja terveydentilansa vuoksi ymmärtänyt, mitä sähköisessä palvelussa oli tarkoitus tehdä. Hän ei ole ymmärtänyt, mitä pankkitunnuksilla tehdään tai kyennyt arvioimaan luovutusta tai ylipäänsä mitään oikeustointa. Hänellä ei ole ollut lainkaan päätöksentekokykyä, eikä hän ole edes kyennyt huolehtimaan itsestään luovutuksen ajankohtana.

J on ollut oikeustoimikelvoton. Vastaaja on tiennyt tämän ja käyttänyt Jn asemaa hyväkseen. Vastaaja on näin saanut itselleen huomattavan omaisuuden vastikkeetta. Omaisuudella on ollut Jlle erityinen merkitys. Hänellä ei ole ollut motiivia luovuttaa omaisuutta vastaajalle.

Jn terveydentila ei ole luovutushetken jälkeenkään ollut sellainen, että hän olisi kyennyt arvioimaan luovutuksen merkitystä. Kiinteistöjen luovutus on tehty sellaisissa olosuhteissa, että vastaajan on niistä tietoisena kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen.

Jn edunvalvontavaltuutettu ei saanut heti tietoa kiinteistöjen luovutuksista, koska Jlle oli pidätetty asumisoikeus. Asumisoikeuden vuoksi sähkölaskut, kiinteistöverot ja muut maksut on osoitettu Jlle myös luovutusten jälkeen.

Oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaa kohtuuttomuuteen.

VASTAUS

Vaatimukset

Perusteet

A S on vaatinut, että kanne hylätään ja J Jn kuolinpesä velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 22.889,48 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamispäivästä lukien.

Lahjoitus ja lahjan saaja on vastannut Jn tahtoa. Lahjoitustarkoitus on ollut hänelle selvä lahjoitushetkellä. Lahjoitustilaisuus on sovittu yhdessä Jn kanssa. Hän on ollut täydessä ymmärryksessä ja toimintakykyinen lahjoitushetkellä ja vielä lahjoituksen jälkeen vuonna 2016. J on ymmärtänyt tekemänsä oikeustoimen merkityksen. Häntä ei ole painostettu tai johdateltu oikeustoimen tekemiseen. Jn tukena on koko ajan ollut hänen seurustelukumppaninsa A St, jolla on myös ollut tieto lahjoituksista lahjoitushetkestä alkaen. Edunvalvontavaltuutettu oli Stin poika.

Mikäli J ei ole ymmärtänyt oikeustoimen merkitystä, vastaaja ei ole ollut tästä tietoinen. Vastaaja on ollut perustellusti käsityksessä, että Jn tarkoituksena on lahjoittaa kiinteistöt hänelle. Hän ei lahjoitushetkellä ole havainnut Jn ymmärryksessä olevan vikaa. Hän on ollut käsityksessä, että J kykenee itsenäisen päätöksentekoon ja että lahjan antamiselle on selkeä motiivi. Jn lapsuudenkoti on säilynyt hänen hallinnassaan lahjakirjan mukaisesti hänen elämänsä loppuun saakka.

Luovutetun omaisuuden arvo ei Jn varallisuusasemaan nähden ole ollut poikkeuksellisen suuri. Vastaaja ei ole juurikaan hyötynyt lahjoituksesta taloudellisesti.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Kantaja

K1. (Todisteesta luovuttu)

K2. Ruukki Construction Oy:n lasku 27.7.2015
K3. Lahden Lämpöpumput Oy:n lasku 21.9.2015
K4. Kiinteistön kauppakirja 26.6.2015
K5. Kiinteistön kauppakirja 25.6.2015

K6. Jn potilaskertomus 29.11.2016
K7. Jn potilaskertomus 10.-16.8.2016
KS. Dosentti, neurologian erikoislääkäri K Jan asiantuntijalausunto

Vastaaja
V1. Verotoimiston lahjaverolaskelma
V2. Sähköposti 10.12.2015 A Stille
V3. Kirje 20.12.2015 liitteineen
V4. Otteet kiinteistötietojärjestelmästä

Henkilötodistelu


Kantaja
Vastaaja
1. Todistaja T St
2. Todistaja H Se
3. Todistaja J Se
4. Todistaja A St
5. Todistaja V J
6. Asiantuntija K Ja
1. A S todistelutarkoituksessa
2. Todistaja J S
3. Todistaja T S
4. Todistaja T Ma
5. Todistaja V Ks


KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut
Pääasia

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistava, onko lahjoitukset julistettava pätemättömäksi varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (jäljempänä oikeustoimilaki tai OikTL) nojalla. Tältä osin kysymys on ensiksi siitä, onko J kyennyt itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja ymmärtänyt oikeustointen merkityksen luovutushetkellä. Mikäli katsotaan, että näin ei ole ollut, kysymys on siitä, onko vastaaja ollut tietoinen tästä ja käyttänyt Jn asemaa hyväkseen (OikTL 31 §). Lisäksi kysymys on siitä, onko vastaajan menettely ollut kunnianvastaista ja arvotonta (OikTL 33 §). Lopuksi kysymys on siitä, onko oikeustoimen ehto kohtuuton tai johtaako sen soveltaminen kohtuuttomuuteen (OikTL)

Sovellettavat säännökset

Oikeustoimilain 31 §:n 1 momentin mukaan jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.

Pykälän 2 momentin mukaan sama olkoon laki, jos 1 momentissa mainittuun menettelyyn on syypää toinen kuin se, johon oikeustoimi on kohdistettu, ja tämä siitä tiesi tai hänen olisi pitänyt siitä tietää.

Oikeustoimilain 33 §:n mukaan oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.

Oikeustoimilain 36 §:n 1 momentin mukaan jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Pykälän 2 momentin mukaan jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Arvioinnin lähtökohdat

Käräjäoikeus toteaa, että kysymys on Jn kyvystä itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja hänen ymmärryksestään luovutushetkellä 10.12.2015 ja suhteessa kanteessa tarkoitettuihin oikeustoimiin.
Kantajalla on näyttötaakka siitä, että J ei ole kyennyt itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja ymmärtänyt kysymyksessä olevien luovutusten merkitystä. J ei ole ollut oikeustoimikelvoton holhoustoimilain tarkoittamassa mielessä.

Jn tahdonmuodostuksesta ja ymmärryksestä esitetty selvitys

Potilaskertomus (K6) koskee neuropsykologista tutkimusta, joka on tehty 2.-3.12.2015 eli noin viikkoa ennen luovutusajankohtaa. Tutkimus on tehty erikoistuvan lääkärin konsultaatiopyynnön johdosta. Konsultaatiopyynnössä 30.11.2015 erikoistuva lääkäri toteaa muun muassa: X Nyt paikan suhteen potilas on orientoitunut, kuukautta ei kykene nimeämään, ei myöskään vuodenaikaa, mutta kertoo, että vuodenvaihteessa haluaa varata konserttilippuja. Kotiosoitteensa Neuropsykologi on todennut asiassa merkityksellisiä seikkoja seuraavasti: Y
Arvionaan neuropsykologi on todennut: Y

Potilaskertomuksen alkuun on 29.11.2016 lisätty merkintä, jonka mukaan edunvalvojan pyynnöstä lähetetään potilaan kotiosoitteeseen kopio edellä selostetusta lausunnosta ja selvennys koskien potilaan oikeustoimikelpoisuutta kysymyksessä olevana ajankohtana.
Merkinnässä on toistettu tutkimuksen sisältöä ja johtopäätös. Lopuksi todetaan: "Neuropsykologisen arvion perusteella potilas ei ole ollut oikeustoimikelpoinen / kykenevä hoitamaan raha-asioitaan ja omaisuuttaan 3.12.2015 tutkimuksen aikoihin."

Kauppakirjoista (K4, KS) ilmenee, että J on helmikuussa 2015 saamansa aivoinfarktin jälkeen kesäkuussa 2015 myynyt arvoltaan merkittävää omaisuutta kaupanvahvistajan läsnä ollessa.

Potilaskertomus (K7) koskee hoitojaksoa neurokirurgian vuodeosastolla X sairaalassa 10.-16.8.2016. Loppuarvion mukaan kesäkuussa 2016 Jn *** tulos on ollut *** pistettä.

Dosentti, neurologian erikoislääkäri K Ja on laatinut asiantuntijalausunnon (K8) kantajan pyynnöstä. Lausunto perustuu sairauskertomuksiin 24.11.2015-31.3.2016 Jorvin sairaalasta sekä lahjakirjoihin. Ja ei ole tavannut Ja.

Lausunnon johtopäätösten mukaan:

- J ei sairautensa vuoksi ole kyennyt ymmärtämään lahjakirjaan kirjattuja lisämääreitä asumisoikeudesta, sähkösopimuksesta tai sitä, että "omistusoikeus lahjoituksen kohteeseen siirtyy samalla, kun sekä luovuttaja että luovutuksen saaja ovat omalta osaltaan hyväksyneet tämän lahjakirjan kiinteistökaupan verkkopalvelussa"
-Tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen ja muistin vaikeudet ovat olleet niin vaikeita, ettei J olisi ymmärtänyt näiden lahjakirjojen ja niiden lisämääreiden merkitystä, vaikka ne olisi esitetty hänelle kirjallisesti allekirjoitettaviksi. Hänen kykynsä ymmärtää tämän tyyppisiä monimutkaisia oikeustoimia on joulukuussa 2015 ollut merkittävästi alentunut.

Ja on käräjäoikeudessa kuultuna vahvistanut lausuntonsa. Hänen mukaansa lausunto perustui pääosin neuropsykologin arvioon. Muut seikat eivät kognitiivisten kykyjen osalta olleet ristiriidassa sen kanssa. Jn kunto oli 23.11.2015 kohtauksen jälkeen selvästi heikentynyt. Noin viikkoa kohtauksen jälkeen kunto oli todennäköisesti palautunut sitä edeltäneelle tasolle. Sen sijaan aikavälillä 3.-10.12.2015 kunto ei todennäköisesti ollut enää kohentunut. Jn kunto oli siten luovutushetkellä 10.12.2015 ollut hyvin samanlainen kuin tutkimusajankohtana 3.12.2015. Tutkimusajankohtana ilmenneet vaikeudet johtuivat aivoinfarktista.

Neuropsykologisen tutkimuksen lukemistestissä ei testattu ymmärrystä vaan kykyä muodostaa kirjaimista sanoja.

Kysyttäessä Jn ymmärryksestä tutkimusajankohtana Ja on todennut, että arkikeskustelu on sujunut, mutta keskittymiskyky oli tutkimusten mukaan heikko. Kirjatut tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen häiriöt viittasivat siihen, että pitkän loogisen keskustelun punainen lanka todennäköisesti katosi. Jlla ei ollut sellaista muistihäiriötä, joka aiheuttaisi nopeaa unohtelua, mutta loogisen tarinan välitänkin toistaminen oli vaikeaa. Kielellinen muisti oli selvästi heikentynyt.

Jos Jlta olisi kysytty, että "Tämä tontti, tiedäthän mikä se on? Haluatko lahjoittaa tämän tontin?", hän olisi Jan mukaan luultavasti kyennyt sanomaan, että haluaa lahjoittaa sen tai että ei halua lahjoittaa sitä. Hän olisi siis todennäköisesti kyennyt hyvin yksinkertaiseen kyllä/ei-päätökseen. Sen sijaan Ja ei ole pitänyt todennäköisenä, että J olisi ymmärtänyt sellaista monimutkaista rakennelmaa, jota tässä luovutuksessa oli käytetty ja johon sisältyi esimerkiksi asumisoikeutta ja polttopuiden hankkimista sekä ajankohtia koskevia määreitä. Hänen mukaansa J ei olisi osannut "laittaa" määreitä lahjakirjoihin.

Todistaja T Ma toimi kotihoidon lääkärinä Espoon kaupungilla. J oli hänen asiakkaansa. Hän tapasi Jn kahdesti: ensimmäisen kerran 20.11.2015 ja toisen kerran 21.6.2016. Lisäksi hän kävi Jn asioita säännöllisesti läpi niin sanotulla paperikierrolla. Hän oli tutustunut kaikkiin olemassaoleviin julkisen sairaanhoidon asiakirjoihin Jsta ennen tapaamisia.

Ensimmäisen tapaamisen syy oli ajokyvyn arviointi. Kysyttäessä Jn tahdonmuodostuksesta ja ymmärryksestä tuolloin Ma on kertonut, että J osasi selvästi tuoda tahtonsa esille, mutta ei välttämättä kyennyt hoitamaan asioita. J ymmärsi itsekin, ettei hän kyennyt ajamaan autoa. Hän ymmärsi myös, halusiko hän ostaa tai myydä jotakin. Primääritaso oli kognitiivisesti vielä aika hyvä. Syksyllä 2015 J sai *** pisteet ***, joskin kysymys oli aika karkeasta mittauksesta. Kesällä 2016 tulos oli ***. Kesällä 2016 Jn tilanne oli jo varsin taantunut suhteessa syksyyn 2015.

Neuropsykologin arvio oikeustoimikelpoisuudesta ja kyvystä hoitaa raha-asioita oli luotettava, eikä sitä varmaankaan ollut syytä epäillä. J ei varmaankaan olisi kyennyt hoitamaan raha-asioitaan kysymyksessä olevana ajankohtana, mutta hänellä oli itsemääräämisoikeus ja hänen tahdonilmaisunsa oli siinä mielessä luotettava. Jn tila oli kuitenkin sellainen, että häntä olisi mahdollisesti voitu hyväksikäyttää.

Todistaja V Ks työskenteli Stora Enson metsäasiantuntijana ja tapasi Ja vuosina 2012-2016 noin 3-4 kertaa vuodessa metsänhoitoasioihin liittyen. Hän avusti Ja metsäveroilmoitusten tekemisessä. Vielä 2015 J oli hyvinkin toimintakykyinen ja hoiti aktiivisesti asioitaan. Syksyllä 2015 Jn metsissä tehtiin hakkuita, joiden yhteydessä Ks ja J kävelivät yhdessä metsissä. Samana syksynä he myös katsoivat yhdessä puukaupan lopetuspaperit. J ymmärsi varmasti, mistä oli kysymys. Tällöin tuli myös konkreettisesti esille tilusten kohtalo tulevaisuudessa. Jlla oli pitkän aikaa ollut mielessä tilusten lahjoittaminen, niiden liittäminen kantatilaan. Se oli hänen ehdoton tahtonsa ja toivomuksensa. Tähän liittyen J kyseli Kltä, minkä arvoisia tilukset olisivat. Syksyllä 2015 myös A St oli paikalla näissä keskusteluissa. Myös St piti tärkeänä, että J tekisi jotain tilan luovutuksen kanssa. St oli myös sitä mieltä että tila kuuluu sinne, mistä se on aikanaan erotettu. Jn ja Stin yhteinen toivomus oli, että tila menee T Slle tai hänen pojilleen. St eivät olleet mukana näissä keskusteluissa.

A St, T St, H Se ja V J ovat kertoneet J Jn terveydentilasta tavalla, joka vastaa edellä selostettua kirjallista todistelua. A Stin mukaan J ei syksyn kohtauksen jälkeen pystynyt enää mihinkään tai ymmärtänyt mitään. Hänen mukaansa J ei osannut esimerkiksi vastata puhelimeen, laittaa televisiota päälle tai pukeutua. A Stin tytär H Se on koulutukseltaan hoitaja. Hänen mukaansa J Jlla oli helmikuun 2015 aivoinfarktista lähtien muistamattomuutta ja hänen luonteensa muuttui. Ollessaan Jorvin sairaalassa vuonna 2015 J hänen mukaansa "haahuili" pyörätuolissa käytävillä ja saattoi haukkua pyykkipussia; hän ei tiennyt, missä oli. Jn kehon vasenta puolta ei ollut "olemassa", oikea puoli haparoi. A Stin poika T St on koulutuksltaan lääkäri. Hänen mukaansa Jlla ei ollut vuoden 2015 joululounaalla lähimuistia: J muisti kyllä vanhoja asioita, mutta ei viimeaikaisia tapahtumia.

H Sen puoliso J Se on kertonut vain Jn luovutusajankohdan jälkeisestä terveydentilasta ja ymmärryksestä.

Tapahtumat luovutustilaisuudessa 10.12.2015

Vastaaja, hänen isänsä T S ja veljensä J S saapuivat Jn kotiin Espoossa noin kello 16. St ovat kertoneet pääosin yhdenmukaisesti tapahtumista tilaisuudessa. Heidän mukaansa A St ei ollut paikalla Jn luona heidän saapuessaan. St saapui vasta myöhemmin Jn soitettua hänelle. A Stin itsensä mukaan hän oli paikalla Sden saapuessa. St ovat kertoneet, että J osallistui keskusteluun hallintaoikeudesta. J Sn mukaan asumisoikeudesta keskusteltiin lähinnä, että mökki (Kesala) olisi Jn käytössä kuten siihenkin asti ja että hän käyttäisi sitä niin kauan kuin pystyy. J mietti sitä, kauanko hän vielä kykenisi käymään Kesalassa. T S ehdotti polttopuita koskevaa kirjausta. J innostui tästä ja oli tyytyväinen siihen, että polttopuut sisältyisivät hallintaoikeuteen. Myös vastaaja A S on kertonut, että polttopuut olivat tärkeitä Jlle.

Myös muilta osin Siden ja toisaalta Stin kertomukset eroavat monissa yksityiskohdissa. Kaikki paikalla olleet ovat kuitenkin kertoneet yhtenevästi, että luovutukset tehtiin keittiössä olevalla tietokoneella Jn pankkitunnuksilla, jotka St antoi Sille Jn pyynnöstä tai käskystä. Tietokonetta käytti J S.

A St on kertonut, että hän oli samassa huoneessa, kun luovutuksia tehtiin. Hän ei kertomansa mukaan tiennyt, mitä tietokoneella tehtiin. Vastaaja lähetti tilaisuudessa hänelle sähköpostilla lahjakirjat.

Tilanne oli Stin mielestä niin hämmentävä, ettei hän ole osannut kertoa tapaamiseen liittyviä yksityiskohtia, esimerkiksi sitä, milloin St lähtivät. Hän säilytti lahjakirjat, joista J ei hänen näkemyksensä mukaan ymmärtänyt mitään. A St ei ollut tapahtuman jälkeen Sihin yhteydessä.

Käräjäoikeuden johtopäätökset oikeustointen pätevyydestä

Suurin osa asiassa kuulluista todistajista on tavalla tai toisella läheisasemassa asianosaisiin nähden, minkä käräjäoikeus on ottanut huomioon näytön arvioinnissa. Käräjäoikeus on siten antanut painoarvoa erityisesti lääketieteelliselle selvitykselle sekä ulkopuolisen todistaja Ken kertomukselle.

Asiassa on useiden todistajien kertomana tullut selvitetyksi, että luovutuksen kohteena on ollut J Jlle erittäin tärkeä omaisuus, johon on kuulunut muun muassa hänen lapsuudenkotinsa Kesala. Tämä ei sinänsä ole ollut riitaista. Useat kantajan todistajat ovat kertoneet, ettei J missään tapauksessa aikonut luovuttaa Kesalaa. St ja todistaja Ks ovat kertoneet tältä osin toisen version tapahtumista. Käräjäoikeus toteaa, että se, ettei esimerkiksi T Stilla ollut tietoa Jn mahdollisista luovutusaikeista, ei sinänsä osoita näiden aikeiden puuttumista. Khen yksityiskohtaisen ja luotettavan kertomuksen perusteella käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että Jlla on ollut selvä aikomus luovuttaa kiinteistöt T Slle tai tämän pojille. Asiassa on kuitenkin vielä ratkaistava, onko hän kyennyt ymmärtämään luovutusten merkityksen 10.12.2015.

Neuropsykologisen tutkimuksen (K6), Jan lausunnon ja kertomuksen sekä A Stin, T Stin ja H Sen kertomusten perusteella on selvitetty, että Jn fyysinen toimintakyky on voimakkaasti heikentynyt vuonna 2015. Näkökyvyssä ja ylipäänsä visuaalisessa hahmottamisessa, lukemisessa, muistissa ja muissa kognitiivisissa taidoissa on ollut suuria vaikeuksia syksyllä 2015.

Asiassa on esitetty runsaasti näyttöä myös Jn kunnosta vuonna 2016 sekä Kesala-rakennuksen hoitoon, kuten lukkojen vaihtamiseen tai lisäämiseen liittyvää selvitystä. Näillä seikoilla ei ole merkitystä. Käräjäoikeus toteaa erityisesti, että henkiseltä toimintakyvyltään huomattavasti taantuneen Jn reaktioilla Kesalan luovutukseen kesällä 2016 ei ole mitään merkitystä tässä asiassa.

Jan lausunto ja kertomus ovat osittain perustuneet virheelliseen ennakkokäsitykseen siitä, että Jn olisi itse väitetty muotoilleen lahjakirjat ja suorittaneen toimenpiteet sähköisessä järjestelmässä. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että J ei ole itse suorittanut toimenpiteitä. Jan mukaan J on voinut ymmärtää konkreettisen luovutuksen, mutta ei monimutkaisia lisämääreitä esimerkiksi hallintaoikeudesta tai polttopuista.

Man mukaan J on 20.11.2015 kyennyt ilmaisemaan tahtonsa ja tahdonilmaisu on ollut luotettava. Jan kertomuksen perusteella Jn toimintakyky 10.12.2015 ei ole suuresti eronnut toimintakyvystä 20.11.2015 eli ennen jälkimmäistä epileptistä kohtausta (23.11.2015).

Käräjäoikeus toteaa, että esitetty lääketieteellinen näyttö on osittain ristiriitaista. Kuten edellä on todettu, kysymys ei kuitenkaan ole holhoustoimilain mukaisesta oikeustoimikelpoisuuden arvioinnista, vaan Jn ymmärryksestä suhteessa yksittäisiin oikeustoimiin. Näyttötaakka ymmärryksen puuttumisesta on kantajalla. Sillä, onko J kyennyt hoitamaan raha-asioitaan, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Hänen ei ole tarvinnut itse osata lisätä luovutusten ehtoja lahjakirjoihin. Luovutustahto lisämääreineen on voinut syntyä keskustelun tuloksena. Määreiden kohteina olevat asiat (asuminen, sähkö, polttopuut) ovat Jn jokapäiväiseen elämään liittyviä peruskäsitteitä, jotka hän on terveydentilastaan huolimatta voinut ymmärtää. Edellä lausuttuun nähden käräjäoikeus katsoo, että lääketieteellinen tai muukaan näyttö ei riitä osoittamaan, ettei J olisi ymmärtänyt luovutusten merkitystä. Kantaja ei siten ole näyttänyt toteen sitä, että J ei olisi kyennyt itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja ymmärtänyt oikeustointen merkitystä. Tämän vuoksi vastaajan tietoisuuden arviointi ei ole asiassa tarpeen.

Asiassa ei ole tullut esille muita seikkoja, joiden nojalla olosuhteet olisivat olleet sellaiset, että vastaajan menettely olisi ollut kunnianvastaista ja arvotonta.

Asiassa ei myöskään ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella oikeustointen yksittäisiä ehtoja tai niitä kokonaisuutena voitaisiin pitää oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomina. Edellytyksiä oikeustointen sovittelulle ei näin ollen ole. Kanne on tämän vuoksi hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut
Kantaja on hävinnyt asian. Se on siten velvollinen korvaamaan vastaajan tarpeellisista toimista aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Kantajalla ei ole ollut huomauttamista vastaajan asiamiehen ajankäytön osalta. Kantaja on kuitenkin paljoksunut vastaajan asiamiehen 270 euron tuntilaskutusta 220 euroa ylittävin osin.

Käräjäoikeus katsoo, että vastaajan asiamiehen tuntilaskutusta ei voida asian laatuun nähden pitää tavanomaisesta poikkeavana. Kantaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.

Tuomiolauselma

Muutoksenhaku
Kanne hylätään.

J Jn kuolinpesä velvoitetaan suorittamaan T A Slle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 22.889,48 euroa.

Korvaukselle on suoritettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamispäivästä lukien.

Ratkaisu on yksimielinen.

Tähän tuomioon saa hakea valittamalla muutosta Helsingin hovioikeudelta oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa tarkemmin säädetyllä tavalla tai korkeimmalta oikeudelta ennakkopäätösvalituksella oikeudenkäymiskaaren 30 A luvussa tarkemmin säädetyllä tavalla.
Tyytymättömyyttä on ilmoitettava viimeistään perjantaina 7.9.2018 kello
16.15 mennessä.

Tyytymättömyyden ilmoitus

J Jn kuolinpesä on määräajassa ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon.
Määräajat:

Valitus Vastavalitus

Valitusosoitus liitteenä.
1.10.2018
15.10.2018
käräjätuomari P Ra