Käräjäoikeuden mukaan Suomen vahingonkorvausoikeudessa tuottamuksesta riippumaton ankara vastuu voi perustua joko lainsäädäntöön tai oikeuskäytäntöön. Lainsäädäntö pitää sisällään useita lakeja, joissa tietyn toiminnan harjoittajalle on säädetty ankara vastuu toiminnan ulkopuoliselle aiheuttamasta vahingosta.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on asetettu ankara vastuu ilman lain säännöstä tietyn vaarallisen toiminnan harjoittajalle. Ratkaisussa KKO 1997:48 korkein oikeus totesi, että toiminnan ei tarvitse sinänsä olla vaarallista, vaan ankaran vastuun asettamiseen riittää, että toimintaan liittyy sellainen vaaramomentti, joka yleisen kokemuksen mukaan ei ole täysin hallittavissa, vaan joka tietyissä olosuhteissa saa aikaan vahinkoa.

Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko vastaajan syyksi luettavissa sellaista tuottamusta, että hän olisi vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisessa vahingonkorvausvastuussa kantajan asunnolle aiheutuneista vahingoista. Keskeinen riitakysymys oli se, oliko vastaaja tiennyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta ja laiminlyönyt kertoa tästä toiselle tapauksen vastaajista.

Käräjäoikeus totesi, ettei vastaaja ole kiistänyt tienneensä sitä, ettei asennustyön tehnyt ollut yhdistänyt takkahuoneen pesukonea poistoputkea viemäriin. Kantaja oli kertonut keskustelleensa remontista vastaajan kanssa, mutta kantajan mukaan vastaaja ei ollut sanonut mitään takkahuoneen pesukoneen poistoputkesta tai sen asentamisesta. Vastaaja on pitänyt asennustyön tehnyttä ammattitaitoisena urakoitsijana, joten hän on olettanut tämän tuntevan rakennusmääräykset ja oikean rakennustavan. Käräjäoikeuden mukaan näyttämättä oli siis jäänyt, että vastaaja olisi ollut tiennyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta. Vastaajan syyksi ei ollut siis luettava vahingonkorvausvastuun edellyttämää tuottamusta, joten kanne hylättiin.

Kantaja oli toissijaisesti katsonut vastaajan olevan työn tilaajana ja asunnon omistajana tuottamuksesta riippumattomassa eli niin sanotussa ankarassa vastuussa aiheutuneesta vahingosta. Kantaja ei ollut yksilöinyt sitä, mihin lakiin vastaajan ankara vastuu perustuisi. Käräjäoikeus totesi, että mikään ankaran vastuun asettavista laeista ei sovi tähän tapaukseen. Käräjäoikeus päätyi siihen lopputulokseen, ettei vastaaja asunnon omistajana ja pesuhuoneremontin teettäjänä ollut ankarassa vastuussa urakoitsijan kolmannelle henkilölle aiheuttamastaan vahingosta. Näin ollen kantajan kanne vastaajaa vastaan hylättiin myös tältäkin perusteelta.

Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi, että vastaaja on oman huolimattomuutensa perusteella vastuussa kantajan asunnolle aiheutuneista vahingoista. Hovioikeuden mukaan vastaaja ei ollut asianmukaisella ja luotettavalla tavalla varmistunut takkahuoneessa olevan pesukoneen poistoputken liitännästä pesuhuoneen lattiakaivoon esimerkiksi tiedustelemalla tätä vielä asennustyön tehneeltä. Siten vastaajan vastavalitus hylättiin ja vastaaja velvoitettiin suorittamaan kantajille muun muassa asunnon vaurioiden korjauskustannukset sekä oikeudenkäyntikulut.

Vaasan hovioikeus

Tuomio

Antamispäivä 30.7.2019

Nro 314

Diaarinumero S 18/944

Ratkaisu, josta on valitettu

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 5.9.2018 nro 14073 (liitteenä)

Asia

Vahingonkorvaus

Valittajat ja vastapuolet

A WWW

M DDD (vastavalitus)

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Pääkäsittely

Hovioikeus on 4.7.2019 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

WWWn valitus ja DDDn vastaus

A WWW on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan M DDDia vastaan ajetun kanteen osalta ja että DDD velvoitetaan suorittamaan hänelle käräjäoikeuden tuomion sivuilta 1-2 ilmenevän kanteen mukaisesti vahingonkorvauksena yhteensä 30.129,84 euroa (25.374,59 + 2.630,25 + 2.125) laillisine viivästyskorkoineen 1.1.2017 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta 18.327,90 eurolla ja hovioikeudesta 7.857,50 eurolla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen. WWW on toissijaisesti vaatinut, että hänet joka tapauksessa vapautetaan velvollisuudesta korvata DDDn oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta.

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön virheellisesti ja päätynyt asiassa väärään lopputulokseen. DDD oli tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää takkahuoneen pesukoneliitännän väärästä asennustavasta.

DDD oli laiminlyönyt ilmoittaa tästä asunnon ostaneille H ja M PPPlle. DDD on siten huolimattomuudellaan aiheuttanut WWWn asunnon vauriot. Joka tapauksessa DDD on pesuhuoneremontin teettäjänä ja toimeksiantajana vastuussa virheellisen korjaustyön WWWlle aiheuttamista vahingoista.

Ottaen huomioon oikeudenkäyntiin johtaneet syyt, WWWen taloudellinen asema ja se, että kyse on oikeudellisesti epäselvästä asiasta ja että DDDlla on vahingon kattava vastuuvakuutus, WWW ei ole velvollinen korvaamaan DDDn oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudesta.

DDD on vaatinut, että valitus hylätään ja WWW velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 10.306,58 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. DDD ei ollut tiennyt eikä hänen olisi pitänyt tietää takkahuoneen pesukoneliitännän virheellisestä asennustavasta. DDD ei siten ole huolimattomuudellaan aiheuttanut WWWn vahinkoja. DDD oli tilannut työn kuluttajana, eikä hän vastaa tuottamuksestaan riippumatta työn suorittaneen CCC Oy:n virheistä aiheutuneista vahingoista. DDD on vastauksessaan toistanut käräjäoikeuden tuomion sivuilta 7-8 ilmenevän näkemyksensä mahdollisen vahingonkorvausvastuun määrästä.

DDDn vastavalitus ja WWWn vastaus

DDD on vaatinut, että WWWn velvollisuus korvata hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta korotetaan tuomitusta 6.425,09 eurosta käräjäoikeudessa vaadittuun 12.850,18 euroon ja että WWW velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus on päätynyt oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta väärään lopputulokseen. Kyse ei ole oikeudellisesti epäselvästä asiasta.

Asiassa ei ole perusteita sovitella oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta.

WWW on vaatinut, että vastavalitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea eikä sitä ole aihetta muuttaa vastavalituksen johdosta. WWW on vastauksessaan viitannut omaan valitukseensa.

Riidattomat seikat ja todistelu riitaisista seikoista

Riidattomat seikat ilmenevät käräjäoikeuden tuomion sivuilta 8-10. Riidatonta on lisäksi, että osapuolten välillä on voimassa hallinnanjakosopimus, jonka mukaan molemmat osapuolet vastaavat itse hallinnassaan olevan rakennuksen osan korjaus- ja kunnossapitokustannuksista. Riidatonta on edelleen, että DDDlla on ollut vuosina 2003-2016 toiminimi, joka on harjoittanut nuohousta ja piippujen korjausta.

Vahinkojen määrän osalta on riidatonta, että

- WWW on maksanut asunnon korjaustöistä ulkopuoliselle taholle 25.374,59 euroa,

- WWWlle on aiheutunut asianosaiskuluja 600 euroa (60 tuntia á 10 euroa) ja

- WWWlle on aiheutunut vahinkoa asumishaitasta ja matkakustannuksista vaaditut 2.125 euroa.

DDD korvausvastuun määrän osalta on riitaista se, onko WWWn pesuhuoneen lattiakaivon virheellinen rakenne myötävaikuttanut vahinkoihin ja ovatko korjaustyöt johtaneet tasonparannukseen WWWn asunnon osalta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

Hovioikeudessa on otettu riitaisista seikoista vastaan sama kirjallinen todistelu kuin käräjäoikeudessa pois lukien todisteet K5-K6 ja V3. Hovioikeudessa on vastaanotettu sama henkilötodistelu kuin käräjäoikeudessa. WWW, DDD, R J HHH, V A SSS ja J M LLL ovat kertoneet asian ratkaisemisen kannalta olennaisista seikoista käräjäoikeuden tuomion sivuille 10-11 kirjatulla tavalla.

DDD on lisäksi hovioikeudessa kertonut, että hän oli kauppaa tehtäessä kertonut PPPlle, että takkahuoneen pesukoneen poistoputki oli liitetty pesuhuoneen lattiakaivoon ja että he olivat yhdessä testanneet liitäntää puhaltamalla takkahuoneen poistoputkeen. He olivat todenneet, että ilma oli mennyt normaalisti läpi putkessa.

Myös O U M SSS on kertonut pääosin samalla tavalla kuin hänen kertomakseen on kirjattu käräjäoikeuden tuomioon sivuille 10-11.

Hovioikeudessa SSS on kuitenkin ollut varmempi kuin käräjäoikeudessa siitä, että hän oli kertonut DDDlle siitä, että takkahuoneen poistoputkea ei ollut liitetty pesuhuoneen lattiakaivoon. SSSn mukaan DDD oli ilmoittanut tähän, että niin pitikin, koska takkahuoneen liitäntä ei ole tarpeen, koska pesukonetta ei käytetä takkahuoneessa, jossa ei ole lattiakaivoa.

SSSn mukaan pesukoneen poistoputken poistaminen olisi edellyttänyt lattian purkamista, mistä olisi seurannut tarve uusia myös lattialämmitys.

SSS oli tulpannut takkahuoneen käyttövesiputken ja pesukoneen poistoputken, mutta ei lattiarakenteisiin jäänyttä poistoputken päätä. SSS ei ole muistanut tarkasti, oliko hän keskustellut tavarantarkastuksessa HHHn läsnä ollessa DDDn kanssa siitä, miksi pesuhuoneen poistoputkea ei ollut liitetty pesuhuoneen lattiakaivoon.

SSS on lisäksi vahvistanut, että hän oli saanut 4.5.2016 päivättyyn tarkastusraporttiinsa (kirjallinen todiste K1, s. 14) kirjaamansa tiedot PPPiltä siltä osin kuin kyse on siitä, että PPPlle oli sanottu, että takkahuoneessa olevan pesukoneen paikka on käytettävissä. Lisäksi SSSa on kertonut, ettei hänen havaitsemansa pintakosteus WWWn pesuhuoneen lattiakaivon ympärillä (kirjallinen todiste K3, s. 7) ole voinut johtua huoneiston B vesivahingosta.

LLL on lisäksi kertonut, että hän oli vastannut WWWn huoneiston purku-urakasta ja sen valvonnasta. LLLn mukaan pesuhuoneessa ei ollut vedeneristystä, joka siihen oli saneerauksen yhteydessä asennettu. LLLn arvion mukaan tällä oli kuitenkin ollut vain muutaman sadan euron kustannusvaikutus korjauskorjausten määrään. WWW oli LLLn mukaan tehnyt paljon itse korjaustöiden yhteydessä sellaisia töitä, jotka olisivat olleet ulkopuolisen toimesta tehtyinä veloitettavia toimenpiteitä.

WWW oli siten säästänyt laajalti korjaustöissä tehdessään hankintoja ja töitä itse.

Sovellettavat oikeusohjeet, näytön arviointi ja johtopäätökset vastuuperusteen osalta

WWW on ensisijaisesti vaatinut DDDlta vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla ja siten tämän oman huolimattomuuden perusteella väittäen, että DDD oli ollut tietoinen takkahuoneen pesukoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta tai että hänen olisi ainakin pitänyt olla siitä tietoinen. WWW on siten katsonut, että DDDn olisi pitänyt ilmoittaa asunnon myydessään PPPlle siitä, ettei pesukonetta ole enää mahdollista käyttää takkahuoneessa vaan ainoastaan pesuhuoneessa. Tämän laiminlyödessään DDD on WWWn näkemyksen mukaan menetellyt huolimattomasti.

Hovioikeus toteaa asiassa olevan riidatonta, että WWW ja DDD ovat kumpikin omistaneet puolet siitä kiinteistöstä eli Porin kaupungin R***kylässä korttelissa nro *** sijaitsevasta tontista nro *, jolla heidän omistamansa huoneistot A ja B ja niihin hallinnanjakosopimuksella kuuluviksi määritellyt kiinteistön osat ovat sijainneet. Asiassa on edelleen riidatonta, että hallinnanjakosopimuksen mukaan kumpikin omistaja vastaa omistamiensa rakennusten korjaus- ja kunnossapitokustannuksista sekä hallitsemiensa maa-alueiden kunnostamisesta ja hoidosta aiheutuvista kustannuksista.

Vaikka WWW ei ole perustanut korvausvaatimuksiaan tähän hallinnanjakosopimukseen, eikä kyse ole siten sopimusperusteisesta korvausvastuusta, on tällä hallinnanjakosopimuksella ja sen mukaisella vastuunjaolla merkitystä siihen, millä tavalla kiinteistön yhteisomistajien tulee ottaa huomioon toistensa edut suorittaessaan muun muassa rakennuksen kunnossapitotöitä, joista voi eri tavoin seurata myös toisen omistuksessa ja hallinnassa olevan kiinteistön ja sillä sijaitsevan rakennuksen vahingoittuminen. Hallinnanjakosopimus luo kummallekin yhteisomistajalle yksinomaiseen oikeusasemaan verrattavan tilan hänen omistuksessa ja hallinnassa olevaan osaan kiinteistöstä (ks. Mikkola, Yhteisomistus. Helsinki 2017, s. 100). Näin ollen tämänkaltaisen yhteisomistajan omistusoikeuden käyttöä on syytä rajoittaa myöskin toisen yhteisomistajan eli naapurin etujen vuoksi samalla tavalla kuin naapuruussuhteissa yleensä (ks. LaVM 14/1919 vp ja myös laki eräistä yhteisomistussuhteista 3 §).

DDD ja SSS ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että DDDn tarkoituksena oli ollut luopua pesukoneen käytöstä takkahuoneesta, jossa ei ollut ollut lattiakaivoa. DDD onkin kertomansa mukaan itse käyttänyt remontin jälkeen pesukonetta vain pesuhuoneessa ja sielläkin siten, ettei hän ollut käyttänyt sinne asennettua pesukoneen poistoputkea. DDD on hovioikeudessa kertonut, että hän oli kertonut PPPlle, että takkahuoneen pesukoneen poistoputki oli liitetty pesuhuoneen lattiakaivoon ja että he olivat kaupan yhteydessä todenneet puhaltamalla liitännän toimivaksi.

Kun otetaan huomioon se, että DDDn tarkoituksena on ollut luopua pesukoneen käytöstä takkahuoneessa ja että SSS on tämän mukaisesti tulpannut takkahuoneen pesukoneen käyttövesi- ja poistoputken, on DDDlla ollut erityinen syy varmistua takkahuoneen pesukoneen poistoputken liittämisestä pesuhuoneen lattiakaivoon varsinkin, kun DDDn tieten myös lattiakaivo oli uusittu remontin yhteydessä. Selvää on, että PPPillä ei ole ollut maakaaren 2 luvun 22 §:n 1 momentin oikeusohje huomioon ottaen ollut velvollisuutta varmistua DDDn heille antaman tiedon oikeellisuudesta ja että DDD on siten PPPiin nähden vastannut tästä varmana antamansa tiedon virheellisyydestä.

Koska DDD ei ole asianmukaisella ja luotettavalla tavalla varmistunut takkahuoneessa olevan pesukoneen poistoputken liitännästä pesuhuoneen lattiakaivoon esimerkiksi tiedustelemalla tätä vielä SSSltä, on hänen antamansa virheellinen tieto luonut kaupan yhteydessä sellaisen tilanteen, jossa PPPt voivat pesukonetta takkahuoneessa käyttämällä aiheuttaa laajamittaiset vahingot koko paritalon alalla. DDDn olisi työn teettäjänä tullut myös jo ennen putkitöiden tekemistä varmistua siitä, onko käytöstä poistettavan putkilinjan käyttö ollut vastaisuudessa mahdollista. Hovioikeus pitää mahdollisena myös sitä, että SSS on kertomallaan tavalla remontin yhteydessä tullut maininneeksi DDille siitä, ettei takkahuoneen pesukoneen poistoputkea ole liitetty uusittuun lattiakaivoon. Todennäköistä on, ettei asialla ole ollut kummallekaan osapuolelle tuolloin erityistä merkitystä, koska pesukonetta ei ole ollut tarkoitus enää käyttää takkahuoneessa vaan pesuhuoneessa.

Näin ollen hovioikeus katsoo, että DDD on oman huolimattomuutensa perusteella vastuussa WWWn asunnolle aiheutuneista vahingoista.

Hovioikeus toteaa vielä WWWn vetoaman toissijaisen vastuuperusteen osalta, että WWWn omistaman rakennuksen osan vahingoittumisen perimmäinen syy on DDDn omistus- ja hallinta-aikanaan toteuttama kylpyhuoneremontti ja sen yhteydessä tehdyt rakennusvirheet, jotka osaksi johtuvat puutteista niin työn suorittamisessa kuin myös työn suunnittelussa ja valvonnassa. Selvää on, että jos DDD olisi itse käyttänyt takkahuoneessa pesukonetta ja aiheuttanut vahingot WWWlle, jota on pidettävä hallinnanjakosopimuksen myötä DDDn naapurina eräistä naapuruussuhteista annetun lain tarkoittamalla tavalla, olisi DDD ollut omasta tuottamuksestaan riippumatta vastuussa niistä immissiovahingoista, joita hänen omistamansa ja hallinnoimansa kiinteistön ja sillä sijaitsevan rakennuksen käyttö olisi aiheuttanut WWWlle. Koska DDDn ja PPPn välinen kauppa on purkautunut, ei ole perusteltua syytä arvioida DDDn vastuuta tästä poiketen varsinkin, kun DDD on ollut vastuussa myös PPPille siitä, että takkahuoneessa on mahdollista normaaliin tapaan käyttää pesukonetta.

Sillä, että WWWn omistaman rakennuksen osan vahingoittuminen on ollut seurausta CCC Oy:n tekemistä rakennusvirheistä, ei ole merkitystä arvioitaessa DDDn vastuuta kiinteistön osan omistajana naapurilleen aiheuttamista vahingoista. DDD on toisin kuin WWW voinut remonttia suunnitellessaan arvioida niitä riskejä, joita tehtäviin putkitöihin liittyy. Oikeudenmukaisen riskinjaon kannalta ei ole olemassa mitään perusteltua syytä sille, että WWWn tulisi huoneiston A omistajana vastata sellaisista vahingoista, jotka aiheutuvat hänen naapurinsa vastuupiiriin kuuluvan huoneiston B korjaustöistä, joiden osalta yksinomainen päätäntävalta on tämän huoneiston omistajalla (ks. KKO 1996:59 ja KKO 1994:122. Vrt. KKO 1988:35). Tätä arviointia tukee osapuolten välinen hallinnanjakosopimus, jonka mukaan molemmat yhteisomistajat vastaavat oman kiinteistöosansa kunnossapito- ja korjauskustannuksista. Tästä seuraa, että toisen korjaus- ja kunnossapitotöiden aiheuttaessa vahinkoa toiselle yhteisomistajalle, on aiheuttaja vastuussa hallitsemansa kiinteistön osalta toiselle ulottuvien immissioiden aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta tuottamuksestaan riippumatta samalla tavalla kuin jos vahingot aiheutuisivat toisille naapureille (ks. myös laki eräistä naapuruussuhteista 17 § ja 18 §). Sen sijaan DDD ei ole vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n nojalla vastuussa CCC Oy:n itsenäisenä yrittäjänä tekemistä virheistä ja niistä WWWlle aiheutuneista vahingoista.

Korvattavien vahinkojen määrät

SSSan kertomuksesta ja laatimasta 6.5.2016 päivätystä tarkastusraportista (kirjallinen todiste K3=V2, s. 7) ilmenevällä tavalla WWWen pesuhuone on ollut alkuperäisessä kunnossa eikä märkätiloissa ole ollut vedeneristystä.

Hovioikeus arvioi SSSan ja LLLn kertomukset huomioon ottaen, että WWWn huoneisto on tullut remontin myötä aiempaa parempaan kuntoon siten, että korvattavista korjauskustannuksista on eduntasoituksena vähennettävä tasonparannusta vastaavat noin kymmenen prosenttia. Sen sijaan WWWn huoneiston pesuhuoneen lattiakaivon ympärillä olleen kosteuden ei ole näytetty myötävaikuttaneen vahinkoihin arvioitua tasonparannusta suuremmassa määrin.

WWWn ja LLLan kertomusten perusteella on tullut uskottavasti näytetyksi, että WWW on itse huolehtinut useista sellaisista töistä ja hankinnoista, joista olisi aiheutunut ulkopuolisen tekeminä lisäkustannuksia. Tähän nähden hovioikeus hyväksyy WWWn omasta työstä esittämän korvausvaatimuksen.

Oikeudenkäyntikulut

DDD on velvollinen korvaamaan WWWn oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti, koska WWW on voittanut asian lukuun ottamatta tasonparannusta koskevaa väitettä, jolla ei ole ollut sanottavaa vaikutusta oikeudenkäyntikulujen määrään. DDD on hyväksynyt WWWn oikeudenkäyntikuluvaatimukset määriltään.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. DDDn vastavalitus hylätään.

DDD velvoitetaan suorittamaan WWWlle tämän asunnon vaurioiden korjauskustannuksista 23.000 euroa, omasta työstä 2.630,25 euroa sekä asumishaitasta ja lisääntyneistä asumiskustannuksista 2.125 euroa, joille kaikille määrille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa 1.1.2017 lukien.

DDD velvoitetaan korvaamaan WWWn oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 18.327,90 eurolla ja hovioikeudesta 7.857,50 eurolla, joille määrille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.9.2019.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos A V***

hovioikeudenneuvos P K***

hovioikeudenneuvos M K***

Ratkaisu on yksimielinen.

SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUS

TUOMIO 18/14073

5.9.2018 L 17/10630

Käräjätuomari M L***t

Kantaja

WWW, A

Vastaaja

DDD, M

PPP, H

PPP, M

Asia

Vahingonkorvaus

Vireille

18.7.2017

SELOSTUS ASIASTA KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että

1. Vastaaja DDD suorittaa vahingonkorvauksena kantajalle hänen asuntonsa vaurioiden korjauksen kustannuksena ulkopuolisille tahoille maksettujen korjausten kustannukset 25. 374,59 € sekä oman työn arvona 10 € tuntiveloituksen mukaan 2 630,25 € ja tämän lisäksi asumishaitasta ja lisääntyneistä asumiskustannuksista ajalta 15.6 - 31.10.2016 350 € kuukaudelta lisättynä matkakustannuksilla Kaanaaseen 550 € määräisenä eli yht. 2.125 €, kaikki korkolain 4 § 1. mom. mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2017 alkaen laskettuna.

2. Vastaaja DDD korvaa kantajan oikeudenkäyntikulut 18.327,90 eurolla korkolain 4 § 1. mom. mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion päivästä lukien. Joka tapauksessa olisi kohtuutonta velvoittaa WWWta lopputuloksesta riippumatta korvaamaan DDDn oikeudenkäyntikuluja.

Kantaja on alunperin vaatinut vahingonkorvausta yhteisvastuullisesti DDDlta ja PPPltä. PPPt ovat vastanneet kanteeseen ja vaatineet kantajaa korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa. Kantaja on luopunut kanteestaan PPPn osalta, mutta on kiistänyt PPPn oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Perustelut

Selostus asiasta

Kantaja on 31.5.2004 lukien omistanut paritalon 1/2-osuuden osoitteessa M***tie ** A, P***. H PPP ja M PPP, jäljempänä naapurit, ovat ostaneet M DDDlta 19.9.2014 tehdyllä kauppakirjalla paritalon toisen 1/2-osuuden osoitteessa M***ntie ** B, P***.

Keväällä 2016 naapurit havaitsivat huoneistossaan outoa hajua. Kun hajun alkuperää ryhdyttiin selvittämään, kävi ilmi, että naapurien ryhdyttyä huoneistoon muuttonsa jälkeen käyttämään pesukonetta liittäen sen takkahuoneessa olevaan pesukoneliitokseen, poistoputki johti veden huoneiston alapohjaan pohjalaatan päälle ja siitä kosteus levisi vähitellen lähes kaikkialle heidän huoneistoonsa ja myös suurimpaan osaan kantajan huoneistoa.

Kävi ilmi, että vastaaja M DDD oli teettänyt pesuhuoneremontin vuonna 2009, jonka yhteydessä pesuhuoneen laatoitus ja vedeneristys uusittiin, lattiakaivo vaihdettiin uuteen ja suihkusekoittajalle lisättiin pesukoneelle tulevan veden liitosmahdollisuus. Korjauksen yhteydessä jätettiin entiselleen takkahuoneessa olleet pesukoneen liitos ja poistoveden poistoputki. Poistoputkea ei kuitenkaan ole korjauksen yhteydessä kytketty pesuhuoneen viemäriin, vaan se päättyy pesuhuoneen lattiarakenteisiin lattiakaivon vieressä. Asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että vastaaja DDD ei koskaan ollut jostain syystä käyttänyt pesukonetta takkahuoneessa ja sieltä olevaa virheellistä poistoputkea, vaan pesukone oli sijainnut pesuhuoneessa ja poistovedet olivat ohjatut pesuhuoneen lattiakaivoon.

Laajat tekniset tutkimukset, joissa edellä mainitut asennusten ja rakenteiden virheet on todettu, osoittivat yksiselitteisesti sen, että naapurien huoneiston alapohjaan johdetut määräysten vastaiset liitokset tai liitosten puuttuminen aiheuttivat sen, että kantajan huoneiston alueella naapurien huoneistosta tuleva kosteus oli levinnyt suurimpaan osaan kantajan huoneiston alapohjaa. Tämä pakotti kantajan teettämään lähes huoneiston laajuisen alapohjan ja seinien alapäiden purkamisen, perusteellisen rakenteiden kuivauksen ja uudelleen rakentamisen. Tässä yhteydessä oli todettavissa, että vaikka huoneisto oli alkuperäisessä kunnossa, siinä ei ollut merkityksellisiä vaurioita.

Kantaja toteutti kyllä uudelleenrakentamisen yhteydessä rakenneosien korjauksia tai muutoksia, mutta nämä eivät sisälly alussa mainittuun vahingonkorvausvaatimukseen.

Kantajan teetettyä em. työt ja korjautettua huoneistonsa vastaaja on kuitenkin kieltäytynyt korvaamasta osaakaan kantajalle aiheutuneista vahingoista.

Virheet ja niiden korjaus sekä DDDn vastuun peruste

Koska kysymys on sopimuksen ulkopuolisesta vastuusta, jutussa tulee sovellettavaksi vahingonkorvauslaki ja sen 2. luvun 1. mom. pääsäännös. vastaaja M DDD on myöntämänsäkin mukaan v. 2009 teettänyt CCC Oy:llä silloin omistamassaan huoneistossa muun ohella pesuhuoneen korjauksen. Pesuhuoneen lattia uusittiin, jossa yhteydessä uusittiin myös vedeneristys. Lattiakaivo vaihdettiin uuteen ja suihkusekoittajaan lisättiin pesukoneelle tulevan veden liitosmahdollisuus. Takkahuoneesta tulleen pesukoneen poistoputken avoin pää jätettiin lattiavalun sisään. M DDD asui talossa tämän jälkeen n. 5 vuotta, mutta ei käyttänyt alkuperäistä pesukoneen liitosjohtoa, vaan pesukone sijoitettiin pesuhuoneeseen ja poistovesi johdettiin pesuhuoneen lattiakaivoon. Tavarantarkastaja HHH on todennut kertomuksensa yhteenvedossa sivulla 12, että remontin teettäjä (M DDD) ja urakoitsija (CCC Oy) olivat erimielisiä siitä, kumpi teki päätöksen viemärien kytkemisistä tai kytkemättä jättämisistä.

M DDDn myytyä 19.9.2014 tehdyllä kauppakirjalla omistamansa paritalon 1/2- osuuden PPPlle hän ei ole ilmoittanut, että takkahuoneessa olevia pesukoneen liitoksia, erityisesti poistoputkea, ei voinut käyttää tai edes sitä, ettei niitä ole käytetty.

PPPn ryhtyessä käyttämään nimenomaan mainittuja liitoksia eli pesukonetta takkahuoneessa poistovedet tuhosivat huoneiston ja kantajan huoneiston alapohjan.

M DDD on korjaustyön teettäjänä ja toimeksiantajana vastuussa korjaustyön asianmukaisesta suorituksesta ja tässä tapauksessa nimenomaan siitä, että takkahuoneen pesukoneen poistoputki oli jäänyt kytkemättä pesuhuoneen lattiakaivoon. CCC Oy:n tarkastusraportissa 4.5.2016 on sivulla 14 todettu, että PPPlle oli sanottu, että takkahuoneessa oleva pesukoneen paikka on käytettävissä.

CCC Oy:n omistajan O SSSn ilmoituksen mukaan nimenomaan M DDD oli vaatinut, että takkahuoneesta tuleva pesukoneen poistoputki jätetään liittämättä lattiakaivoon ja siten vahinkoa tuottavaan tilaan.

Vahingonkorvauslain 2. luvun 1 §:n mukaisen korvausvastuun edellytys on vahingon aiheuttaminen toiselle tahallisesti tai tuottamuksesta.

Teoksessa Suomen vahingonkorvausoikeus: Pauli Ståhlberg -Juha Karhu (Helsinki 2013)' on seikkaperäisesti käsitelty tuottamusta vahingonkorvauksen perusteena (sivut 84 - 107). Lähtökohtana todetaan sivulla 84 muun muassa, että vahingon synnyttyä on kysyttävä, olisiko henkilön pitänyt toimia toisin. Jos hänellä on tietty velvollisuus toimia, hänen on otettava huomioon myös ne seuraukset, jotka saattavat syntyä siitä, ettei hän toimi, vaan pysyttelee passiivisena. Tuottamus on vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä. Huolellisuusvaatimus asetetaan pääsääntöisesti sen mukaan, mitä henkilö teon tai laiminlyönnin hetkellä tietää tai mitä hänen pitäisi tietää vallitsevista olosuhteista.

Toisaalta sivulla 101 todetaan hyvin oleellinen arviointiperuste. Huolellisuusvaatimus asetetaan vahingonkorvausoikeudessa ensisijaisesti objektiivisen mittapuun mukaan. Ratkaisuperusteena ei ole pelkästään se, mitä joku tiesi, vaan se, mitä hänen olisi pitänyt tietää.

M DDD on myydessään 1/2-osuutensa paritalokiinteistöstä laiminlyönyt maakaaren 2. luvun 17 §:n edellyttämin tavoin kertoa ostajille takkahuoneen pesukoneliitäntöjen käytön mahdottomuudesta, sitäkin suuremmalla syyllä, kun mainittu pesukoneliitäntä on v. 1981 vesi- ja viemärisuunnitelmassa merkitty ainoaksi paikaksi pesukoneelle.

M DDDn v. 2009 teettämää pesuhuoneen lattian korjausta ja siihen liittyviä toimia tehtäessä ei ole pyydetty kaupungilta mitään lupaa eikä tehty edes toimenpideilmoitusta, mikä sekin alleviivaa M DDDn huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä määräyksistä.

M DDD on v. 2009 jälkeen lopettanut takkahuoneessa olevien pesukoneliitäntöjen käytön, vaikka hän oli niitä sitä ennen käyttänyt, mikä sekin osoittaa hänen tietäneen v. 2009 pesuhuoneremontissa toteutetun takkahuoneen pesukoneen poistoliitännän virheellisyydestä.

M DDD on siten tietänyt pesuhuoneen lattian alle jätetystä törkeästä rakennusvirheestä ja urakoitsija O SSSn mukaan nimenomaan vaatinut, että poistoputki jätetään lattiakaivoon kytkemättä.

Ajateltaessa M DDDn velvollisuutta ilmoittaa kiinteistöstä ja sen käytön ominaisuuksista jättänyt kertomatta merkityksellisestä takkahuoneen pesukoneliitäntöjen käytön mahdottomuudesta.

Arvosteltaessa M DDDn toimintaa v. 2009 tehdyn korjauksen tekijänä ja teettäjänä voidaan em. objektiivisen vahingonkorvauksen mittapuun mukaan arvioida, että hän on tietänyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää poistoputken mahdottomasta ja vahinkoa tuottavasta rakenteesta. On mahdoton kuvitella, että tehtäessä arviota siitä, mitä M DDDn olisi ollut velvollinen PPPn kanssa kauppaa tehdessään ilmoittamaan, on suorastaan järjenvastaista ajatella, että hän on ikään kuin vahingon kärsijä, joka olisi urakoitsijan huolimattomuuden takia joutunut tähän tilanteeseen. Hänen ryhdyttyään v. 2009 remontin jälkeen poikkeuksetta käyttämään pesukonetta pesuhuoneessa sille on epäuskottavaa löytää muuta selitystä kuin juuri hänen edellyttämänsä takkahuoneen poistoputken vahinkoa tuottava rakenne. Yhtä kaukaa haettu on väite siitä, että kysymyksessä olisi onnettomuus.

M DDD on siten vahingonkorvauslain mukaisessa vahingonkorvausvastuussa.

Vahingon määrä

Kantaja on joutunut teettämään purku- ja kuivaustyön sekä uudelleen rakentamisen huoneistossaan, jossa ei ole siihen mennessä ollut asiaan vaikuttavia rakenteellisia vikoja tai virheitä. Osittain kysymys on myös sellaisten rakennustöiden korjauttamisesta vastaajien vastuulla olevan vahingon vuoksi, jotka ovat rakennetut aivan äskettäin.

Siten kantajalle aiheutuneiden vahinkojen määrää arvioitaessa ei tule suorittaa mitään ikävähennyksestä johtuvaa alennusta.

VASTAUS

Vaatimukset

DDD vaatii, että kanne hylätään kokonaisuudessaan. M DDD kiistää kanteen perusteeltaan ja määrän osalta 16.265 euroa ylittäviltä osin.

DDDlla ei ole huomautettavaa korkovaatimuksista.

M DDD vaatii, että A WWW velvoitetaan korvaamaan DDDn oikeudenkäyntikulut 12.850,18 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden päätöspäivästä lukien.

Perustelut

Vaurion syntyminen on johtunut CCC Oy:n virheellisestä suorituksesta

Haastehakemuksessa esitetyt taustatiedot ovat oikeat. M DDD on omistanut 19.9.2014 saakka paritalon puolikkaan (kiinteistötunnus 609-51-108-2). Toisen puolen omistaa A WWW. Paritalo on rakennettu vuonna 1981.

Syyskuussa 2014 DDD myi paritalonpuolikkaansa H ja M PPPlle. PPPt havaitsivat asunnossa kaupanteon jälkeen alapohjan vaurion, joka oli levinnyt myös WWWn omistaman paritalonpuolikkaan puolelle.

Tavarantarkastuskertomuksen sivuilla 9-12 on kuvattu vaurionaiheutumismekanismi. Edellytykset vahingon sattumiselle ovat syntyneet, kun DDD vuonna 2009 teetti CCC Oy:llä kylpyhuoneremontin, jossa muun muassa pesuhuoneen lattiakaivo vaihdettiin. Kuluttajan asemassa ollut DDD tilasi saneeraustyön samalla kadulla samaan aikaan eräällä naapurilla työskennelleeltä yhtiöitä, joka ulkoisesti näytti huolelliselta toimijalta.

Yhtiön suoritus on ollut hyvän rakennustavan vastainen. Jostain käsittämättömästä syystä CCC Oy ei vuonna 2009 tulpannut vanhaa pesukoneen poistoputkea taikka liittänyt sitä viemäriin. Vanha poistoputki jäi kylpyhuoneeseen niin, että se johti poistoveden suoraan alapohjaan. DDD ei omistusaikanaan käyttänyt tätä poistoputkea ollenkaan. Sen sijaan, kun PPPt vaihtoivat pesukoneen poistoputken liitännän paikkaa, ryhtyi pesukone ajamaan poistoveden alapohjaan ja tämä poistovesi on sittemmin vaurioittanut kummankin paritalonpuolikkaan alapohjaa.

DDD ei ole voinut vuonna 2009 tai sen jälkeen omistusaikanaan havaita CCC Oy:n suorituksessa olevan virhettä. Varsinainen vaurioituminen on tapahtunut PPPn omistusaikana, kun pyykinpesukone liitettiin tulppaamattomaan putkeen.

CCC Oy virheen johdosta vesivahinko olisi sattunut, vaikka PPPt olisivat käyttäneet toista poistoputkea (V1 sivu 11).

CCC Oy on omaa vastuutaan pakoilleessaan väittänyt, että DDD olisi tilannut suorituksen niin, ettei putken päätä oltaisi tulpattu. Tämä väite on totuuden vastainen.

DDDlla ei olisi ollut mitään järkevää syytä jättää poistoputkea johtamaan suoraan alapohjaan. Kuten tavarantarkastaja on todennut, olisi minimissään putken pää pitänyt tulpata (sivu 11).

Tavarantarkastuksen mukaisesti urakoitsijan vastuulla on noudattaa rakennusmääräyksiä, vaikka rakennuttaja ei niitä tuntisikaan.

Rakennuttaja voi olettaa alan urakoitsijan tuntevan määräykset (sivu 12).

Kuten tavarantarkastuksesta voi havaita, em. mainittu virhe ei ole ainoa poikkeama hyvästä rakennustavasta CCC Oy:n suorituksessa, mikä kielii ammattitaidon puuttumisesta. CCC Oy on sittemmin lopettanut toimintansa, yhtiöllä ei ole varallisuutta eikä yhtiöllä ole toimintansa aikana ollut vastuuvakuutusta. Näistä syistä DDD ei ole jatkanut oikeustoimia yhtiötä vastaan vaatimuksen esittämisen jälkeen.

DDD ei ole toiminut asiassa huolimattomasti taikka tahallaan. Vahinko on johtunut pelkästään CCC Oy:n virheellisestä suorituksesta, jota DDD ei ole voinut havaita.

DDD ei ole korvausvastuussa

DDD ei ole tahallisesti taikka tuottamuksellisesti aiheuttanut vahinkoa WWWlle.

Haastehakemuksessa on DDDn vastuun perusteena vedottu siihen, että hän on teettänyt korjaustyön virheellisesti ja hyväksynyt virheellisen korjaustyön ja laiminlyönyt ilmoittaa PPPlle CCC Oy:n rakennusvirheestä.

DDD ei ole tilannut virheellistä suoritusta taikka hyväksynyt virheellistä suoritusta. DDD ei ole ollut tietoinen virheestä, eikä hän ole siten voinut virheestä kertoa PPPlle. Kanneperusteena olevat väitteet ovat virheellisiä, eivätkä ne toteennäytettyinäkään johtaisi korvausvastuuseen.

DDD ei ole korvausvastuussa CCC Oy:n virheestä WWWlle. Kyseessä on valitettava onnettomuus, joka ei aktualisoi DDDn korvausvelvollisuutta WWWlle.

WWWlle syntyneen vahingon määrä

DDD kiistää WWWlle aiheutuneen vahingon määrältään 16.265 euroa ylittäviltä osin.

DDDn käsityksen mukaan WWW on maksanut tarvikkeista ja rakennusalan palveluista 25.374,59 euroa, jonka määrästä ei ole huomautettavaa.

Alapohjan korjaustarve ei johdu pelkästään CCC Oy:n virheestä vaan, kuten CCC 6.5.2016 laaditun tarkastusraportin sivulle 7 on kirjattu, oli WWWn pesuhuoneen lattiakaivon rakenne ollut virheellinen. Lattiakaivo ei ollut tiivis ja kaivon korokerenkaiden kohdalta vesi pääsi rakenteisiin. Tästä syystä pesuhuoneen lattiakaivon ympärillä on ollut kohonneita kosteusarvoja, mitkä eivät ole johtuneet CCC Oy:stä.

Vaikka vettä ei olisi tullut DDDn aikaisemmin omistaman kiinteistön puolelta, olisi pesuhuoneen lattia tullut avata, kuivata ja korvata rakentamismääräykset täyttävällä lattiakaivolla.

DDDn käsityksen mukaan edellä mainitusta johtuen korkeintaan noin 80 % syntyneistä kustannuksista voi ylipäätään olla DDDn vastuulla. Hyväksyttävä määrä kustannuksista ennen tasonparannuksen huomioimista on 20.300 euroa.

Kuten kanteessa on todettu, ovat WWWn omistamat tilat olleet suurelta osin alkuperäisessä kunnossa (rakentamisvuosi 1981) ja vastoin WWWn väittämää tulevat korjaustoimet johtamaan merkittävään tasonparannukseen. DDDn käsityksen mukaan tasonparannuksen määrä on vähintään 1/3 vaatimuksen määrästä.

DDDn vastuulle voi rakennuskustannuksista yms. kuulua enintään 13.540 euroa.

Oman työn osuuteen reiluun 260 tuntiin WWW on sisällyttänyt mm. asianosaiskuluja, jotka eivät liity vahingon korjaamiseen, ja lisäksi kokonaistuntimäärä on sangen suuri ottaen huomioon ulkopuolisten palveluntarjoajien veloitukset. DDD hyväksyy määrän osalta oikeaksi 60 tuntia ja veloitukseksi vaaditun 10 euroa per tunti.

Vaaditun asumishaitan ja matkakustannusten määrän osalta DDDlla ei ole huomautettavaa.

DDDn vastuulle voi vahingosta kuulua enintään 16.265 euroa.

DDD ei ole tiennyt mahdollisen toimenpideluvan tarpeellisuudesta, eikä tavarantarkastajan mukaan toimenpidelupa ole ollut välttämätön.

RIIDATTOMAT SEIKAT

- Pesuhuoneen remontin DDDn tilauksesta tehnyt CCC Oy on rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan vastaisesti jättänyt liittämättä pesukoneen poistoveden poistoputken lattiaviemäriin eikä ole tulpannut poistoputkea.

- Kosteusvaurion syntymekanismi.

- Kosteusvaurion korjauskustannusten määrä.

- DDDlla on vastuuvakuutus.

- Takkahuoneen ja pesuhuoneen pesukoneen poistoveden poistoputkien asennustapa on ollut rakennusmääräysten vastainen.

RIITAISET SEIKAT

- Onko DDD tiennyt, että pesukoneen poistoveden poistoputkea ei oltu liitetty viemäriin tai tulpattu eli onko DDDlla tuottamusta.

- Onko DDD työn tilaajana ja teettäjänä vastuussa myös työn virheellisen toteutuksen seurauksista riippumatta siitä onko DDD tiennyt virheistä? Eli olisiko DDDn joka tapauksessa pitänyt tietää virheistä?

- DDDn mahdollisen korvausvelvollisuuden määrä.

TODISTELU

Kantaja

Kirjalliset todisteet

Henkilötodistelu

K1. CCC Oy:n tarkastusraportti 4.5.2016 siihen tehtyine lisäyksineen 11.5.2016

K2. HTT R HHH tavarantarkastuskertomus nro 2/2016

K3. CCCC Oy: n tarkastusraportti 6.5.2016

K4. Kantajan selostus korjaustyöstä ja sen kustannusmuodostuksesta

K5. PPPn reklamaatio 29.6.2016 M DDDlle

K6. Hallinnanjakosopimus

Henkilötodistelu

1.WWW todistelutarkoituksessa

2. V SSS c/o CCC Oy

3. R HHH

4. J LLL

5. O SSS

Vastaaja

Kirjalliset todisteet

V1. Tavarantarkastuskertomus (K2)

V2. CCC6.5.2016 laadittu tarkastusraportti K3)

V3. Vahvistettu sovinto PPPn ja DDDn välillä 15.12.2017

Henkilötodistelu

- M DDD todistelutarkoituksessa

- R HHH

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU PERUSTELUT

Asiassa on riidatonta, että vastaaja DDD on vuonna 2009 teettänyt CCC Oy:llä pesuhuoneremontin omistamassaan paritalon puoliosuudessa. Remontin yhteydessä pesuhuoneen laatoitus ja vedeneristys uusittiin, lattiakaivo uusittiin ja suihkusekoittajaan lisättiin pesukoneen tuloveden liitosmahdollisuus. Ennen korjausta pesukoneen paikkana oli ollut takkahuone, jossa sijaitseva pesukoneen poistoveden poistoputki jätettiin paikalleen. Viimeksi mainittua poistoputkea ei kuitenkaan korjauksessa kytketty pesuhoneen viemäriin, vaan putki päättyi pesuhuoneen lattiarakenteisiin lattiakaivon vieressä. Riidatonta on lisäksi, että pesuhuoneessa ollut toinen pesukoneen poistoveden poistoputkea ei oltu tiiviisti liitetty pesuhuoneen viemäriin sillä seurauksella, että myös siitä tullut vesi olisi mennyt pesuhuoneen lattiarakenteisiin. Remontin jälkeen DDD sijoitti pesukoneensa pesuhuoneeseen, mutta ei käyttänyt pesuhuoneen kiinteän poistoputkea, vaan johti pesukoneen poistovedet letkun kautta viemäriin. DDD on 19.9.2014 myynyt paritalon osuutensa PPPlle.

PPPt ovat sijoittaneet pesukoneensa takkahuoneeseen ja liittäneet koneen siellä sijaitsevaan poistoputkeen. Poistoputken virheellisen asennuksen seurauksena poistovedet ovat menneet pesuhuoneen lattiarakenteisiin sillä seurauksella, että paritalon molempien huoneistojen alapohjaan on tullut laaja kosteusvaurio. Myös paritalon toisen puoliosuuden omistajan kantaja WWWn asunnon lattiat ja seinärakenteiden alaosat on jouduttu purkamaan. Riidatonta on, että PPPt eivät tienneet poistoputken virheellisestä asennuksesta.

Tuottamukseen perustuva vastuu

Erimielisyys vallitsee siitä onko DDDn syyksi luettavissa sellaista tuottamusta, että hän on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisessa vahingonkorvausvastuussa WWWn asunnolle aiheutuneista vahingoista. Keskeinen riitakysymys on, onko DDD tiennyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta ja laiminlyönyt kertoa tästä PPPlle.

WWW on kertonut, että pesuhuoneremontin aikaan vuonna 2009 DDD oli ollut asunnollaan ja oli keskustellut WWWn kanssa remontista. DDD oli kertonut teettävänsä pesuhuoneremontin ja asentavansa vedeneristeet. WWW oli siinä käsityksessä, että DDDn asunnon takkahuoneesta tehdään DDDn tyttären huone ja sen vuoksi sieltä poistetaan pesukoneen poistoputki. Erikseen kysyttäessä WWW on kuitenkin todennut, että DDD ei ollut maininnut hänelle mitään takkahuoneen poistoputkesta.

DDD on kertonut, että hän oli tammikuussa 2009 ostanut paritalon puoliosuuden. Kosteuskartoituksessa selvisi, että pesuhuoneen laattoja oli irti ja lattiakaivon tiivistykset olivat huonot, minkä vuoksi hän oli päättänyt remontoida pesuhuoneen. DDD oli havainnut CCC Oy:n tekevän samalla kadulla remonttia eräässä talossa. DDD oli käynyt kysymässä CCC Oy:n O SSSlta haluaisiko tämä remontoida DDDn kylpyhuoneen. Remontista tehtiin suullinen sopimus ja urakkahinnaksi sovittiin 10.000 euroa. Remontin aikana kuljetusalalla työskennellyt DDD oli lähtenyt töihin kello 04.00 ja oli palannut kotiin noin kello 16.00 - 18.00, joten hän ei ollut pystynyt valvomaan remontin tekemistä. DDDlla ei ollut mitään tietoa SSSn tekemistä takkahuoneen ja pesuhuoneen poistoputkien virheellisistä asennuksista eikä muista rakennusvirheistä.

Kosteusvaurioiden paljastuttua kävi ilmi, että CCC Oy:n toiminta oli lakannut eikä sillä ollut ollut vastuuvakuutusta, minkä vuoksi osakeyhtiötä ei ollut mahdollista saattaa vastuuseen tekemistään virheistä. DDD oli PPPn kanssa vuonna 2017 tekemänsä sovintosopimuksen myötä suostunut asuntokaupan purkuun.

Todistaja O SSS oli ollut CCC Oy:n vastuuhenkilö ja yrittäjä. SSS oli DDDn kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti laatoittanut DDDn asunnon pesuhuoneen ja korjannut sen lattiakaivon. DDD ei ollut halunnut sijoittaa pesukonetta takkahuoneeseen, minkä vuoksi takkahuoneen poistoputki oli ollut tarpeeton. SSSn mukaan hänellä ja DDDlla ei ollut ollut puhetta siitä, mitä takkahuoneen poistoputkelle olisi tehtävä. SSS ei ollut liittänyt takkahuoneen poistoputkea lattiakaivoon, koska pesuhuoneessa oli pesukoneelle oma poistoputki. SSS ei muista oliko DDD sanonut, että takkahuoneen poistoputkea ei liitetä lattiakaivoon, mutta näin SSS oli ymmärtänyt DDD tarkoittaneen. SSS oli ollut pesuhuoneessa viimeistelemässä valua, kun DDD oli tullut paikalle. SSS oli tällöin sanonut DDDlle, että takkahuoneen poistoputkea ei ole yhdistetty lattiakaivoon. SSS ei kuitenkaan ole varma oliko DDD ymmärtänyt, että takkahuoneen poistoputkea ei oltu yhdistetty lattiakaivoon. Poistoputken takkahuoneen puoleisen pään SSS oli tukkinut messinkitulpalla. Tulppa oli näkyvissä ja se oli irrotettavissa ruuvimeisselillä. SSS ei osaa sanoa oliko DDD tietoinen siitä, että SSS ei ollut liittänyt pesuhuoneessa olevaa pesukoneen poistoputkea tiiviisti lattiakaivoon. SSS ei muista onko hän koskaan aikaisemmin tehnyt sellaista asennusta, jossa pesukoneen poistoputkea ei liitetä viemäriin, vaan se johdetaan lattiarakenteisiin. SSSn mukaan hänellä ei ole LVI-alan koulutusta eikä juuri työkokemusta putkitöistä. SSS on tehnyt laatoitustöitä ja niiden yhteydessä myös korjannut lattiakaivoja.

Todistaja tavarantarkastaja R HHH on tehnyt tavarantarkastuksen kanteessa tarkoitetussa paritalossa ja on laatinut kirjallisena todisteena vedotun tavarantarkastuskertomuksen. HHH ei tarkasti muista, mitä hän oli keskustellut tavarantarkastuksen yhteydessä, mutta tavaratarkastuskertomukseen oli kirjattu, että DDD ja SSS olivat erimielisiä siitä kumpi päättänyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta. Todistaja ei osaa sanoa tiesikö DDD poistoputken virheellisestä asennuksesta. Tavarantarkastuksessa otetaan kantaa vain teknisiin kysymyksiin, joten todistaja ei ota kantaa siihen kuka on vastuussa vahingosta. HHHn mukaan urakoitsijan on kuitenkin tiedettävä mitä hän tekee. HHHn mukaan on hämmästyttävää, että pitkään toiminut urakoitsija SSS on tehnyt rakenteen, jossa kahden poistoputken vesi ei mene viemäriin, vaan lattiarakenteisiin. Sanottu työ on todistajan mukaan laadultaan erittäin surkeaa.

Todistajien LLL ja SSSa kertomukset ovat koskeneet WWWn asunnon vaurioita ja hänelle aiheutuneen vahingon määrää. LLLlla ja SSSlla ei ole tietoa siitä onko DDD tiennyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennuksesta.

Johtopäätöksinä edellä selostetusta näytöstä käräjäoikeus toteaa ensinnä, että DDD on kiistänyt tienneensä, että SSS ei ollut yhdistänyt takkahuoneen pesukoneen poistoputkea viemäriin. WWW on kertonut keskustelleensa remontista DDDkanssa, mutta WWWn mukaan DDD ei ollut sanonut mitään takkahuoneen pesukoneen poistoputkesta tai sen asentamisesta. DDD on kertonut olleensa remontin aikaan työssä arkisin noin 10-12 tuntia. Tähän nähden on selvää, että hän ei ole pystynyt valvomaan remontin jokaista työvaihetta eikä hänellä ole ollut siihen erityistä syytä tai velvollisuuttakaan, sillä työn tilaajana DDDlla on ollut oikeus olettaa, että urakoitsija noudattaa rakennusmääräyksiä ja hyvää rakennustapaa. Tavarantarkastaja HHH on kirjannut tavarantarkastuskertomukseen, että DDD ja SSS olivat erimielisiä siitä onko DDD ollut tietoinen takkahuoneen pesukoneen poistoputken asennustavasta eli siitä, että sitä ei ole kytketty viemäriin. HHH on pääkäsittelyssä ilmoittanut, että hän ei osaa sanoa tiesikö DDD sanotusta seikasta. WWWn ja HHHn kertomukset eivät osoita DDDn tienneen siitä, että takkahuoneen pesukoneen poistoputkea ei ole yhdistetty viemäriin.

Asennustyön tehnyt todistaja SSS on keskeinen todistaja, kun arvioidaan sitä onko DDD tiennyt, että takkahuoneen pesukoneen poistoputkea ei oltu yhdistetty viemäriin. SSS on ensin kertonut, että hänellä ja DDDlla ei ollut puhetta siitä, mitä takkahuoneen poistoputkelle oli tehtävä. Seuraavaksi SSS on kertonut, että hän ei muista oliko DDD sanonut, että takkahuoneen poistoputkea ei yhdistetä viemäriin, mutta näin SSS oli ymmärtänyt DDDn tarkoittaneen. Myöhemmin SSS on tarkentanut, että hän oli sanonut DDDlle, että ei ollut yhdistänyt takkahuoneen pesukoneen poistoputkea viemäriin, mutta SSS ei ollut varma oliko DDD ymmärtänyt tätä. Käräjäoikeus toteaa SSSn kertomuksen vaihdelleen ja olleen tältä osin myös ristiriitainen, mikä vähentää kertomuksen uskottavuutta. SSSn kertomuksen uskottavuutta rasittaa jossakin määrin myös se seikka, että SSSn rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan vastainen asennustyö on juurisyy niille vahingoille, joiden korvaamisesta tässä asiassa on kysymys. Tähän nähden on ymmärrettävää, että SSS pyrkii siirtämään vastuuta virheellisestä asennuksesta toiselle. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen SSSn kertomusta ei voida pitää niin luotettavana, että se otettaisiin tuomion perustaksi. Toisaalta vaikka SSSn kertomusta pidettäisiinkin luotettavana ei siitä selvästi ilmene, että DDD olisi tiennyt takkahuoneen poistoputken asennustavasta. SSSn mukaan asiasta ei joko ole puhuttu tai jos on puhuttu ei DDDole välttämättä asiaa ymmärtänyt.

Käräjäoikeus pitää edellä selostetun näytön perusteella ilmeisenä, että DDD on ilmoittanut SSSlle, että hän ei aio käyttää pesukonetta takkahuoneessa vaan pesuhuoneessa. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että DDD olisi nimenomaisesti käskenyt SSSeä olemaan liittämättä takkahuoneen pesukoneen poistoputkea viemäriin, vaan asentamaan sen siten, että vesi valuu alapohjan rakenteisiin. SSS on siis tiennyt, että takkahuoneen poistoputki on tarpeeton, mutta DDD ei ole antanut yksityiskohtaisia ohjeita siitä kuinka putki on asennettava pesuhuonetta valettaessa. DDDon pitänyt SSSeä ammattitaitoisena urakoitsijana, joten hän on olettanut tämän tuntevan rakennusmääräykset ja oikean asennustavan. SSSllä ei ole koulutusta eikä juuri työkokemusta putkitöistä.

Puutteellisesta ammattitaidosta johtuen hän on asentanut takkahuoneen poistoputken virheellisesti. Puutteellinen ammattitaito ilmenee myös siitä, tavarantarkastuskertomuksesta ja HHHn kertomuksesta ilmenevästä seikasta, että SSS ei ole liittänyt pesuhuoneenkaan poistoputkea lattiakaivoon tiiviillä tavalla.

Myöskään se seikka, että DDD ei ole remontin jälkeen asentanut pesukonetta takkahuoneeseen, ei osoita DDDn tienneen poistoputken asennustavasta. Merkitystä ei ole silläkään seikalla, että SSS on tukkinut poistoputken takkahuoneen puoleisen pään irrotettavalla tulpalla, jonka PPPt ilmeisesti ovat poistaneet, kun ovat asentaneet pesukoneen takkahuoneeseen.

Näyttämättä on siis jäänyt, että DDD olisi tiennyt takkahuoneen poistoputken virheellisestä asennustavasta eikä näin ollen ole laiminlyönyt kertoa siitä PPPlle. DDDn syyksi ei ole siis luettava vahingonkorvausvastuun edellyttämää tuottamusta, joten kanne on tällä perusteella ajettuna hylättävä.

Ankara vastuu

Kantaja on toissijaisesti katsonut DDD olevan työn tilaajana ja asunnon omistajana tuottamuksesta riippumattomassa niin sanotussa ankarassa vastuussa aiheutuneesta vahingosta.

Suomen vahingonkorvausoikeudessa tuottamuksesta riippumaton ankara vastuu voi perustua joko lainsäädäntöön tai oikeuskäytäntöön. Lainsäädäntö pitää sisällään useita lakeja joissa tietyn toiminnan harjoittajalle on säädetty ankara vastuu toiminnan ulkopuoliselle aiheuttamasta vahingosta. Kantaja ei ole tässä tapauksessa yksilöinyt mihin lakiin DDDn ankara vastuu perustuisi. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan mikään ankaran vastuun asettavista laeista ei sovellu tähän tapaukseen, jossa kyse on paritalon toisessa asunnossa tehdyn remontin virheellisestä toteutuksesta naapuri asunnolle aiheutuneesta vahingosta. Kyse ei ole ympäristövahinkolain tarkoittamasta ympäristövahingosta eikä naapuruussuhdelakia voida soveltaa paritalon huoneistoihin.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on asetettu ankara vastuu ilman lain säännöstä tietyn vaarallisen toiminnan harjoittajalle. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:48 todennut, että toiminnan ei tarvitse sinänsä olla vaarallista, vaan ankaran vastuun asettamiseen riittää, että toimintaan liittyy sellainen vaaramomentti, joka yleisen kokemuksen mukaan ei ole täysin hallittavissa, vaan joka tietyissä olosuhteissa saa aikaan vahinkoa. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä voidaan löytää tiettyjä näkökohtia, jotka vaikuttavat ankaran vastuun asettamiseen. Tällaisia näkökohtia ovat ainakin seuraavat: 1) vahingon liittyminen vastuuvelvollisen elinkeinotoimintaan, 2) taloudellisen edun tavoittelu, 3) vahingonvaaran tyypillisyys kyseisessä toimintamuodossa, 4) vahingonkärsijän ja vastuuvelvollisen mahdollisuudet estää vahinkoja sekä rajoittaa ja kanavoida niiden seurauksia ja 5) harjoitettavan toiminnan samankaltaisuus sellaisten toimintamuotojen kanssa, jotka säädetyn lain perusteella ovat ankaran vastuun piirissä. (Mika Hemmo: Suomen vahingonkorvausoikeuden oppikirja 2002 s. 77)

Kantaja ei ole vedonnut ennakkoratkaisuun, joka tukisi kantajan käsitystä siitä, että DDD on työn tilaajana ja asunnon omistajana ankarassa vastuussa tapahtuneesta vahingosta. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan korkein oikeus ei ole antanut ennakkoratkaisua, jossa asunnon omistajalle ja pesuhuoneremontin teettäjälle olisi asetettu ankara vastuu urakoitsijan ulkopuoliselle aiheuttamasta vahingosta. Kun arvioidaan aiemmassa kappaleessa mainittujen korkeimman oikeuden ratkaisuissaan käyttämien näkökohtien soveltumista tähän tapaukseen voidaan ensinnäkin todeta, että vahinkoa ei ole aiheutettu DDDn elinkeinotoiminnassa eikä kyse ole DDDn taloudellisen edun tavoittelusta. Vahingon syntytapa on erikoinen ja sen juurisyy on urakoitsijan tekemä täysin poikkeuksellinen sekä rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan vastainen rakenne. Tehtyä rakennetta ja sen aiheuttamaa vahinkoa ei voida pitää pesuhuoneremontteihin liittyvänä tyypillisenä vahingonvaarana. DDD ei ole myöskään voinut omalla toiminnallaan estää vahinkoa. DDD ei ole tiennyt virheellisestä asennuksesta, joten hän ei ole voinut kertoa siitä PPPlle.

DDDlla ei ole ollut mahdollisuutta kaiken aikaa valvoa urakoitsijan työtä eikä hänellä ole ollut siihen erityistä perustettakaan. Työn tilaajana DDD on voinut olettaa urkoitsijan tuntevan rakennusmääräykset. Pesuhuoneremontin teettämistä tai paritalon huoneiston omistamista ei myöskään voida rinnastaa sellaiseen toimintaan, jonka harjoittajalle on säädetyssä laissa asetettu ankara vastuu.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus päätyy siihen, että DDD asunnon omistajana ja pesuhuoneremontin teettäjänä ei ole ankarassa vastuussa urakoitsijan kolmannelle henkilölle aiheuttamasta vahingosta. Näin ollen WWWn kanne DDDia vastaan on tälläkin perusteella hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut WWWn DDDia vastaan nostaman kanteen osalta

WWWn DDDiin kohdistama kanne on hylätty ja hän on siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan DDDn oikeudenkäyntikulut. WWW on vaatinut, että mikäli kanne hylätään ei häntä velvoiteta korvaamaan DDDn oikeudenkäyntikuluja, koska korvausvelvollisuus olisi kohtuutonta.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää.

Käräjäoikeus toteaa, että WWWn asunnolle aiheutuneen vahingon syntytapa on poikkeuksellinen ja WWW itse on täysin syytön vahingon syntymiseen. Toisaalta myös DDDn on edellä todettu olleen syytön vahingon syntymiseen. WWW ja DDD ovat kärsineet tapahtuneen johdosta tuntuvaa taloudellista vahinkoa ja asialla on suuri merkitys heille molemmille. Asianosaisten samankaltainen asema ei siten puolla oikeudenkäyntikulujen sovittelua.

Vahingon syntytavan poikkeuksellisuus ja sen kantajalle aiheuttaman vahingon suuruus ovat sellaisia oikeudenkäyntiin johtaneita seikkoja, minkä vuoksi WWWn toimenpiteitä oikeuksiensa valvomiseksi voidaan pitää perusteltuina. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kantajan pitää ennen kanteen nostamista arvioida kannevaatimustensa oikeudellista perustetta ja menestymisen mahdollisuutta. WWW on perustellut DDDiin kohdistuvaa vahingonkorvausvaatimustaan DDDn tuottamuksella ja sillä seikalla, että DDD on joka tapauksessa tuottamuksesta riippumattomassa ankarassa vastuussa vahingosta. Ankaran vastuun osalta vaatimus on edellä todettu lakiin perustumattomaksi. Kanteessa ei ole juuri lainkaan esitetty oikeudellisia perusteita sille, miksi DDDn katsotaan olevan ankarassa vastuussa vahingosta. Tuottamukseen perustuvan kanneperusteen menestyminen on taas riippunut näytöstä.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että näyttökysymys ei tee juttua oikeudellisesti epäselväksi. Toisaalta on totta, että korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä, jossa olisi ratkaista nyt kyseessä olevan kaltainen tapaus.

Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioidessaan käräjäoikeus päätyy siihen, että tässä tapauksessa on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla kohtuullista velvoittaa WWW korvaamaan puolet DDDn oikeudenkäyntikulujen määrästä. WWW on paljoksunut DDDn avustajan käyttämää tuntiveloitusta siltä osin kuin se ylittää hänen oman avustajansa tuntiveloituksen 245 euroa. Käräjäoikeus pitää DDDn avustajan asianajaja NNNn 260 euron tuntiveloitusta kohtuullisena. Todettakoon, että osa NNNn laskusta ilmenevistä toimenpiteistä on tehty tätä alemmalla tuntiveloituksella.

Oikeudenkäyntikulut WWWn PPPiä vastaan nostaman kanteen osalta

WWW on alunperin vaatinut vahingonkorvausta yhteisvastuullisesti DDDlta ja PPPltä. PPPt ovat vastanneet kanteeseen ja vaatineet WWWta korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa.

PPPt ovat 7.7.2017 nostaneet DDDia vastaan kanteen, jossa ovat vaatineet purettavaksi 19.9.2014 tehtyä kiinteistökauppaa, jolla PPPt ovat ostaneet DDDlta puolet nyt kyseessä olevasta paritalokiinteistöstä osoitteessa M***tie ** B P***. Sanottu kiinteistökauppa on purettu Satakunnan käräjäoikeuden 15.12.2017 vahvistamalla sovinnolla. WWW on tämän jälkeen luopunut kanteestaan PPPn osalta, mutta on kiistänyt näiden WWWeen kohdistaman oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Käräjäoikeuden on siten ratkaistava onko WWW velvollinen korvaamaan PPPn kanteeseen vastaamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

PPPt ovat vaatineet WWWn velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa arvonlisäveroineen 3.162 eurolla laillisine viivästyskorkoineen. PPPn avustajan ajankäyttö on ollut 12 tuntia 45 minuuttia. PPPt ovat jo vuonna 2016 kiistäneet WWWn reklamaatiossaan esittämät vahingonkorvausvaatimukset perusteettomina ja lakiin perustumattomina. WWWlla on siten jo tuolloin ollut tiedossa PPPn kanta WWWn vaatimuksen perusteisiin. PPPt ovat myös 11.8.2016 informoineet WWWta DDDiin kohdistamistaan kaupanpurkuaikeistaan. PPPn DDDia vastaan nostamassa kanteessa oli muitakin vaatimuksia kuin kaupan purku. Tästä huolimatta WWW on vaatimustensa oikeudellisen perusteettomuuden ja oikeudenkäyntikuluriskin tiedostaen nostanut kanteen PPPiä vastaan. Näin ollen ei ole mitään perusteita vapauttaa WWWrta velvollisuudesta korvata PPPien oikeudenkäyntikuluja, joita voidaan pitää kaikkien tehtyjen toimenpiteiden osalta perusteltuina.

WWW on kiistänyt PPPien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, koska on katsonut heidän aiheuttaneen oikeudenkäyntikuluja itselleen viivyttelemällä kaupanpurkukanteen nostamista DDDia vastaan. WWW oli luopunut kanteestaan heti saatuaan tiedon kaupan purusta, koska kanne PPPiä vastaan perustui yksinomaan heidän asemaansa paritalon toisen puoliskon omistajina ja haltijoina. Lisäksi PPPt ovat WWWn mukaan viivytelleet omistamansa huoneiston alapohjan kuivattamista, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan WWWlle lisäkustannuksia lisääntyneiden kuivatuskustannusten muodossa sekä riskin siitä, että WWWn syksyllä 2016 suorittamat korjaustoimenpiteet vaarantuvat. WWW on vielä katsonut, että PPPien oikeudenkäyntikulut ovat joka tapauksessa määrällisesti liialliset siltä osin, kuin avustajan ajankäyttö on ylittänyt kuusi tuntia.

Käräjäoikeus toteaa, että koska WWW on luopunut kanteestaan PPPen osalta, hän on asian hävinneenä osapuolena lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan PPPen oikeudenkäyntikulut. Kulujen kohtuullistamisen mahdollistavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 ja 8 b §:ien säännökset on tarkoitettu poikkeuksiksi pääsäännöstä, jolloin niiden soveltamisen kynnys on suhteellisen korkea. Erityisen korkea niiden soveltamiskynnys on tilanteessa, jossa kantaja on luopunut kanteestaan. PPPien ei voida katso viivytelleen kaupan purkua koskevan kanteen nostamista. PPPt ovat nostaneet kaupan purkua koskevan kanteen DDDia vastaan 7.7.2017 eli lähes samaan aikaan kuin WWW on 8.7.2017 nostanut kanteen DDDia ja PPPiä vastaan.

WWW ei ole PPPiä vastaan ajamassaan kanteessa vedonnut siihen seikkaan, että PPPen viivyttely oman huoneistonsa kuivattamisessa olisi aiheuttanut lisäkustannuksia WWWlle eikä tällaisten mahdollisten lisäkustannusten syntymisestä ole esitetty mitään näyttöä. Käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole perusteita kohtuullistaa WWWn velvollisuutta korvata PPPien oikeudenkäyntikuluja. PPPen avustajan asianajaja LLLin laskusta ilmenevää 12 tunnin 45 minuutin ajankäyttöä on pidettävä perusteltuna, joten PPPen oikeudenkäyntikulut ovat määrältään kohtuulliset ja perustellut. WWW on siten velvollinen korvaamaan PPPien oikeudenkäyntikulut 3.162 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

TUOMIOLAUSELMA

Kanne hylätään.

WWW velvoitetaan maksamaan DDDlle 6.425,09 euroa korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta lukien.

WWW velvoitetaan maksamaan H ja M PPPlle 3.162 euroa korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta lukien.

MUUTOKSENHAKU

Tähän tuomioon saa hakea muutosta oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa kerrotulla tavalla. Tyytymättömyyttä on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa.

Hyväksytty tyytymättömyyden ilmoitus

Keskiviikko 5.9.2018, A WWW

Perjantai 7.9.2018, M DDD

Määräaika valituksen tekemiselle 5.10.2018

Määräaika vastavalituksen tekemiselle 19.10.2018

Käräjätuomari

M L***T