Lunastuslausekkeita eri ajoilta

Asunto-osakeyhtiöiden lunastuslauseke on määritelty AOYL 2:5§:ssä. Se on olettamasäännös eli jos ei muuta ole määritelty yhtiöjärjestyksessä, olettamaa sovelletaan. Säännös on menettelyn osalta (ilmoitus, maksu) pakottavaa oikeutta. Mutta esim. siirtymistilanteet ja lunastukseen oikeutetut voidaan määritellä yhtiöjärjestyksessä.
Useissa yhtiöissä on vanhoja lunastumääräyksiä, jotka ovat ristiriidassa uuden lain kanssa. Ne tulisi saattaa nykylain mukaisiksi riitatilanteiden välttämiseksi. Yhtiöjärjestyksen muuttamiseen riittää näiltä osin useinmiten 2/3 määräenemmistö.


Alla olevassa riidassa oli kysymys kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestyksen vanhasta lunastuslausekkeesta, joka oli aikoinaan muutettu siten että se katsottiin vanhan lain aikana mitättömäksi. Mutta koska lunastusvaatimus oli esitetty uuden, nykyisen lain aikana se pätevöityi ja lunastusaikaa tulkittiin nykylain mukaan ja lunastus katsottiin esitetyksi oikeassa ajassa.

Asunto-osakeyhitö, kiinteistöosakeyhtiö, yhtiöjärjestys, lunastuslauseke, lunastusaika,.

KKO 1984 II 170 ja KKO 1992:8 sekä julkaisematon ratkaisu 4729/19.12.1994.

KKO:2013:75
Osakeyhtiö - Osakkeen lunastaminen - Lunastuslauseke
Diaarinumero: S2012/467
Esittelypäivä: 23.5.2013
Antopäivä: 14.10.2013
Taltio: 2184

Kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestykseen sisältyvää lunastuslauseketta oli muutettu vuonna 1981 siten, ettei uusi lunastuslauseke vastannut tuolloin voimassa olleen vuoden 1978 osakeyhtiölain pakottavia säännöksiä lunastusvaatimuksen esittämiselle määrätyn ajan osalta. Tällaista lunastuslauseketta on sanotun lain nojalla pidetty tehottomana, mistä on katsottu seuraavan, ettei osakeyhtiössä ole ollut lunastusoikeutta (KKO:1984-II-170 KKO:1992:8).

Kiinteistöosakeyhtiön osakkeita koskeva lunastusvaatimus oli tehty vuonna 2009 eli uuden osakeyhtiölain (624/2006) ollessa voimassa. Huomioon ottaen osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (625/2006) 4 §:n 1 momentin ja osakeyhtiölain (624/2006) 3 luvun 7 §:n 2 momentin 5 kohdan säännökset lunastuslauseketta ei pidetty lunastusvaatimukseen nähden tehottomana. Kysymys ei myöskään ollut uuden lain taannehtivasta soveltamisesta.


OYL 3 luku 7 § 2 mom 5 kohta
L osakeyhtiölain voimaanpanosta 4 § 1 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Pohjois-Karjalan Osuuskauppa (jäljempänä PKO) on 27.4.2009 ostanut Kiinteistö Oy Hallahepe -nimiseltä kiinteistöyhtiöltä (jäljempänä Hallahepe) Kiinteistöosakeyhtiö Pankkitalon (jäljempänä Pankkitalo) osakkeet nro:t 3392 - 3687 ja 3688 - 3773. Pankkitalon yhtiöjärjestykseen on sisältynyt lunastuslauseke, jonka perusteella KJ ja TJ ovat tehneet 25.6.2009 lunastusvaatimuksen.

Kanne Pohjois-Savon käräjäoikeudessa

PKO vaati KJ:tä ja TJ:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että käräjäoikeus vahvistaa osakkeiden omistusoikeuden olevan PKO:lla ensisijaisesti sillä perusteella, että Pankkitalon yhtiöjärjestyksen 6 §:n mukainen lunastuslauseke on ollut lunastusvaatimuksen esittämisajan osalta tehoton ja mitätön, koska se on pakottavan lainsäädännön vastainen.

KJ ja TJ vaativat, että kanne hylätään. Vastakanteessaan he vaativat, että käräjäoikeus vahvistaa heidän omistavan kyseiset osakkeet.

Käräjäoikeuden tuomio 6.4.2011

Käräjäoikeus lausui PKO:n kanteen ensisijaisesta perusteesta lunastusajan osalta seuraavaa:

Pankkitalon yhtiöjärjestys oli uusittu kokonaisuudessaan yhtiökokouksen päätöksellä 17.3.1981. Muutos oli rekisteröity kaupparekisteriin 22.10.1981. Tuolloin yhtiöjärjestyksen 6 §:ksi otetulla lunastusta koskevilla määräyksillä oli korvattu alkuperäinen eli vuodelta 1949 olevan yhtiöjärjestyksen 8 §:ssä ollut lunastuslauseke. Nykyisin voimassa olevan, 19.6.1991 rekisteröidyn yhtiöjärjestyksen lunastusta koskevat määräykset olivat samanlaiset kuin vuoden 1981 yhtiöjärjestyksessä.

Pankkitalon yhtiöjärjestyksen 6 §:n mukaan osakkailla oli lunastusoikeus 60 päivän kuluessa hallitukselle tehdystä siirtoilmoituksesta lukien.

Vuonna 1981 voimassa olleen osakeyhtiölain (734/1978) 3 luvun 3 §:ssä oli säädetty oikeudesta lunastaa uudelle omistajalle siirtyvä osake. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan, kun yhtiöjärjestykseen otetaan lunastuslauseke, on samalla määrättävä yhtiölle esitettävän lunastusvaatimuksen aika, enintään kaksi kuukautta siitä, kun osakkeen siirtymisestä on hallitukselle ilmoitettu.

Jos osakkeen saannosta ilmoitettiin hallitukselle 31.12., lunastusvaatimuksen tekemisajan kahden kuukauden enimmäisaika päättyi 28.2. Vastaavasti, jos osakkeen saannosta ilmoitettiin hallitukselle 31.1., lunastusvaatimuksen tekemisajan kahden kuukauden enimmäisaika päättyi 31.3. Jos lunastusaika sen sijaan oli 60 päivää, lunastusaika päättyisi muina kuin karkausvuosina edellisessä tapauksessa 1.3. ja jälkimmäisessä tapauksessa 1.4. Lunastusvaatimuksen esittämisaika saattoi siten Pankkitalon yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeen mukaan muodostua vuonna 1981 voimassa olleen osakeyhtiölain säännöksessä määrättyä aikaa pitemmäksi.

Vuonna 1981 muutettu lunastuslauseke oli näin ollen ollut lunastusajan osalta vastoin voimassa olleen osakeyhtiölain pakottavaa säännöstä.

Käräjäoikeus totesi, että oikeuskäytännössä asiaa käsittelivät ainakin Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset KKO 1984 II 170 ja KKO 1992:8 sekä julkaisematon ratkaisu 4729/19.12.1994.

Oikeuskäytännössä oli katsottu, että jos yhtiöjärjestyksessä ollutta vuoden 1895 osakeyhtiölain voimassa ollessa otettua lunastuslauseketta oli osakeyhtiölain (734/1978) voimaan tultua muutettu siten, että uusi lunastuslauseke ei ollut osakeyhtiölain (734/1978) mukainen, niin sekä vanha että uusi lunastuslauseke olivat tehottomia. Tämä puolestaan merkitsi, ettei yhtiöllä ollut voimassa olevaa lunastuslauseketta.

Kysymyksessä olevassa tilanteessa yhtiöjärjestyksessä määrätty 60 päivän lunastusaika oli poikennut vain vähän laissa säädetystä kahdesta kuukaudesta. Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, ettei lunastuslauseketta saanut laatia sellaiseksi, että lunastusaika missään tilanteessa johti yli kahden kuukauden mittaiseen lunastusaikaan (Kyläkallio - Iirola - Kyläkallio: Osakeyhtiö, 2008, s. 435). Käräjäoikeus katsoi, ettei poikkeamisen vähäisyydelle voitu lähtökohtaisesti antaa merkitystä arvioitaessa lunastuslausekkeen tehokkuutta.

Käräjäoikeus katsoi, että Pankkitalon 22.10.1981 rekisteröity lunastuslauseke oli ollut tehoton, koska se ei esitettävän lunastusvaatimuksen ajan osalta ollut täyttänyt osakeyhtiölain (734/1978) 3 luvun 3 §:n 1 momentin 4 kohdan pakottavaa määräystä. Pankkitalossa ei ollut ollut 22.10.1981 alkaen voimassa olevaa lunastuslauseketta.

KJ ja TJ olivat vedonneet siihen, että lunastuslauseke oli joka tapauksessa pätevä, koska voimassa olevan lain mukaan pakottavan säännöksen vastainen yhtiöjärjestyksen määräys ei johtanut määräyksen tehottomuuteen, vaan sen sijasta oli noudatettava uuden lain säännöstä.

Nykyään voimassa olevan osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (625/2006) 5 §:n 3 momentin mukaan, ”jos osakkeen luovuttamista tai hankkimista rajoittava määräys on otettu yhtiöjärjestykseen ennen 1 päivää maaliskuuta 1979, määräykseen sovelletaan vanhan lain voimaan tullessa voimassa ollutta osakeyhtiölakia sen 32 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta”. 1.3.1979 - 31.8.2006 välisenä aikana yhtiöjärjestyksiin sisällytettyihin lunastuslausekkeisiin sovelletaan nykyisin voimassa olevaa osakeyhtiölakia (624/2006).

Voimassa olevassa osakeyhtiölaissa (624/2006) lunastuslausekkeesta säädetään 3 luvun 7 §:ssä. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan, ”jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin, … lunastusvaatimus on esitettävä yhtiölle … kahden kuukauden kuluttua siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle”. Pykälän 3 momentin mukaan tätä määräaikaa ei voida yhtiöjärjestyksessä pidentää.

Osakeyhtiölain (624/2006) voimaanpanosta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ”yhtiöjärjestykseen sisältyvän uuden lain vastaisen määräyksen sijasta noudatetaan uutta lakia, jollei tästä laista johdu muuta”.

Uuden osakeyhtiölain esitöiden (HE 109/2005 vp s. 54 - 55) mukaan ”lunastusoikeuden muuta sisältöä ja lunastusmenettelyä koskeva (3 luvun 7 §:n) 2 momentti poikkeaa sääntelytekniikaltaan voimassa olevan lain 3 luvun 3 §:n 1 momentista, jossa edellytetään lunastusoikeutta ja -menettelyä koskevien kattavien määräysten ottamista yhtiöjärjestykseen. Oikeuskäytännössä (KKO 1984 II 170 ja KKO 1992:8) on katsottu, että jos lunastuslauseke ei sisällä kaikkia lain edellyttämiä määräyksiä tai jos lunastuslausekkeen määräykset ovat lain pakottavien säännösten vastaisia, yhtiössä ei ole lainkaan lunastusoikeutta. Tällaista seuraamusta voidaan pitää osakkeenomistajien kannalta varsin yllättävänä. Sen vuoksi lakiin ehdotetaan otettavaksi lunastusoikeutta ja -menettelyä koskevat kattavat olettamasäännökset, jotka tulevat sovellettaviksi, jos yhtiöjärjestyksessä ei määrätä toisin tai jos yhtiöjärjestyksen määräykset ovat vastoin lain pakottavia säännöksiä.”

Esitöissä (HE 109/2005 vp s. 55) todetaan lisäksi, että 3 luvun 7 §:n ”3 momentin mukaan 2 momentin 4 - 6 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja ei voitaisi yhtiöjärjestyksessä pidentää vaan ainoastaan lyhentää. Tämä vastaa asiallisesti lunastusvaatimuksen esittämisen ja lunastushinnan maksamisen osalta voimassa olevan 3 luvun 3 §:n 1 momentin 4 - 5 kohtia muuten, mutta nykyisestä poiketen määräaikoja koskeva lainvastaisuus lunastuslausekkeen sisällössä ei johtaisi lausekkeen tehottomuuteen vaan laissa säädettyjen määräaikojen soveltamiseen.”

Osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 4 §:n osalta hallituksen esityksessä (HE 109/2005 vp s. 212 - 213) todetaan, että ”uuteen lakiin ei yleensä sisälly sellaisia yhtiöjärjestyksen sisältöä koskevia uusia pakottavia vaatimuksia, joiden vuoksi yhtiöiden olisi pakko muuttaa yhtiöjärjestystään uuden lain tullessa voimaan… Yhtiöjärjestys voi lisäksi olla uuden lain pakottavien säännösten vastainen esimerkiksi sen vuoksi, että sitä ei ole saatettu ajan tasalle aikaisemmissa osakeyhtiölain uudistuksissa edellytetyllä tavalla. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan säännöksiä uuden lain pakottavan säännöksen kanssa ristiriidassa olevan yhtiöjärjestysmääräyksen syrjäytymisestä sekä yhtiöjärjestyksen muuttamisesta uuden lain mukaiseksi.”

Käräjäoikeus viittasi edellä mainittuun oikeuskirjallisuuteen ja asiassa annettuun asiantuntijalausuntoon, joiden mukaan osakeyhtiölain (624/2006) voimaantulo ei ollut voinut tehdä osakeyhtiölain (734/1978) aikana tehottomista lunastuslausekkeista päteviä eli tehoisia.

Käräjäoikeus katsoi, ettei osakeyhtiölaki (624/2006) eikä osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (625/2006) 4 §:n säännös ollut voinut saattaa Pankkitalon tehotonta lunastuslauseketta tehokkaaksi. Myöskään osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (735/1978) 2 § ja osakeyhtiölain muuttamisesta annetun lain (145/1997) siirtymäsäännösten 6 - 8 -kohdan säännökset eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin.

Käräjäoikeus katsoi, että Pankkitalon yhtiöjärjestyksen 6 §:n mukainen lunastuslauseke oli ollut tehoton ja mitätön, koska se oli ollut pakottavan lainsäädännön vastainen. Asiassa ei ollut tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella lunastuslausekkeen tehottomuus olisi korjaantunut. KJ:llä ja TJ:llä ei ollut muullakaan perusteella lunastusoikeutta kaupan kohteena olleisiin osakkeisiin eivätkä he olleet muutoinkaan saaneet omistusoikeutta niihin.

Käräjäoikeus vahvisti, että PKO:n Hallahepeltä ostamien Pankkitalon osakkeiden omistusoikeus oli PKO:lla.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari SI, käräjätuomari HH ja notaari MB.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 21.6.2012

KJ ja TJ valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että PKO:n kanne hylätään, sekä uudistivat vastakanteessaan esittämänsä osakkeiden omistusoikeutta koskevan vaatimuksen.

Hovioikeus katsoi lunastusajan osalta käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla, että lunastusvaatimuksen esittämiselle asetetun ajan osalta yhtiökokouksen 17.3.1981 päätöksellä muutettu lunastuslauseke oli ollut tuolloin voimassa olleen osakeyhtiölain (734/1978) pakottavan säännöksen vastainen ja siten tehoton.

Uuden osakeyhtiölain (624/2006) soveltumisesta hovioikeus lausui, että Korkeimman oikeuden vanhemmassa ratkaisukäytännössä oli katsottu, että jos yhtiöjärjestyksessä ollutta vuoden 1895 osakeyhtiölain voimassa ollessa otettua lunastuslauseketta oli osakeyhtiölain (734/1978) voimaan tultua muutettu siten, että uusi lunastuslauseke ei ollut osakeyhtiölain (734/1978) pakottavien säännösten mukainen, niin sekä vanha että uusi lunastuslauseke olivat tehottomia. Tämä merkitsi sitä, ettei yhtiöllä ollut lainkaan voimassa olevaa lunastuslauseketta (KKO 1984 II 170 ja KKO 1992:8).

Asianosaiset olivat erimielisiä siitä, oliko edellä kuvattu tilanne uuden osakeyhtiölain (624/2006) ja osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (625/2006) myötä muuttunut ja voitiinko Pankkitalon vanhan osakeyhtiölain (734/1978) pakottavan säännöksen vastaisen lunastuslausekkeen määräyksen asemesta noudattaa uuden osakeyhtiölain säännöksiä.

Hovioikeus katsoi lain esitöistä ilmenevän, että lainmuutoksella oli nimenomaan pyritty korjaamaan edellä Korkeimman oikeuden ratkaisuissa kuvattu tilanne siten, etteivät lainvastaiset lunastuslausekkeen määräykset enää johtaneet koko lunastuslausekkeen tehottomuuteen vaan uuden osakeyhtiölain säännösten noudattamiseen näiden sijasta. Hallituksen esityksestä ei suoraan ilmennyt se, oliko uutta osakeyhtiölakia tarkoitus soveltaa taannehtivasti myös niihin vanhan osakeyhtiölain (734/1978) aikaisiin lunastuslausekkeisiin, jotka eivät olleet täyttäneet silloisen lain vaatimuksia. Hallituksen esityksessä todettiin, ettei uuteen lakiin yleensä sisältynyt sellaisia yhtiöjärjestyksen sisältöä koskevia uusia pakottavia vaatimuksia, joiden vuoksi yhtiöiden olisi pakko muuttaa yhtiöjärjestystään uuden lain tullessa voimaan. Jos yhtiöjärjestys oli vanhan lain mukainen, se täytti myös uuden lain vaatimukset. Yhtiöjärjestys voi lisäksi olla uuden lain pakottavien säännösten vastainen esimerkiksi sen vuoksi, että sitä ei ollut saatettu ajan tasalle aikaisemmissa osakeyhtiölain uudistuksissa edellytetyllä tavalla (HE 109/2005 vp s. 55 ja 213).

Oikeuskirjallisuudessa asiasta oli esitetty erilaisia näkemyksiä. Juhani Kyläkallion, Olli Iirolan ja Kalle Kyläkallion mukaan uuden osakeyhtiölain voimaantulo ei ollut voinut saattaa vanhan osakeyhtiölain aikana tehotonta lunastuslauseketta tehokkaaksi (Osakeyhtiö, 2008, s. 408). Manne Airaksinen, Pekka Pulkkinen ja Vesa Rasinaho sen sijaan katsoivat, että tällaisiin lunastuslausekkeisiin tuli soveltaa uutta osakeyhtiölakia (Osakeyhtiölaki II, 2010, s. 848).

Uuden osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain säännösten sanamuoto ja edellä lain esitöistä lausuttu huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että lainsäätäjän tarkoitus oli ollut ulottaa lainmuutos koskemaan myös vanhan osakeyhtiölain aikaisia tehottomia lunastuslausekkeita.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei Pankkitalon yhtiöjärjestykseen sisältynyt lunastuslauseke ollut tehoton vaan lunastusaikaa koskevan lainvastaisen määräyksen asemesta tuli soveltaa uuden osakeyhtiölain 3 luvun 7 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädettyä lunastusaikaa.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi PKO:n kanteen. Hovioikeus vahvisti, että PKO:n Hallahepeltä ostamien Pankkitalon osakkeiden omistusoikeus oli KJ:llä ja TJ:llä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti OS ja hovioikeudenneuvokset PP ja TS.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin PKO:lle siltä osin kuin asiassa on kysymys siitä, onko Pankkitalon yhtiöjärjestyksen vuonna 1981 muutettu, hovioikeuden vuoden 1978 osakeyhtiölain vastaiseksi toteama lunastuslauseke vielä uuden osakeyhtiölain voimaan tultua tehoton ja onko mahdolliseen tehottomuuteen vedottu kohtuullisessa ajassa.

PKO vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan.

KJ ja TJ vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Kiinteistöosakeyhtiö Pankkitalon (jäljempänä Pankkitalo) yhtiökokous on 17.3.1981 päättänyt muuttaa yhtiöjärjestykseensä sisältynyttä lunastuslauseketta. Muutoksen jälkeen lunastuslausekkeessa on seuraava määräys: ”Ellei siirtynyttä osaketta lunasteta yhtiölle, on osakkailla lunastusoikeus edellä mainitusta hinnasta kuudenkymmenen (60) päivän kuluessa hallitukselle tehdystä siirtoilmoituksesta lukien.” Yhtiöjärjestyksen muutos on rekisteröity 22.10.1981.

2. Pohjois-Karjalan Osuuskauppa (jäljempänä PKO) on ostanut Pankkitalon osakkeet numerot 3392 - 3687 ja 3688 - 3773 Kiinteistö Oy Hallahepeltä kaupalla, joka on tehty 27.4.2009. KJ ja TJ ovat tehneet 25.6.2009 kauppaa koskevan osakkeiden lunastusvaatimuksen. Pankkitalossa on tuolloin ollut voimassa 19.6.1991 rekisteröity yhtiöjärjestys, jonka lunastuslauseke on ollut lunastusvaatimuksen esittämisajan osalta samansisältöinen kuin 17.3.1981 muutetun yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke.

3. Hovioikeus on katsonut, että yhtiöjärjestyksen muutos 17.3.1981 on ollut pätevä ja muutoin tehokas lukuun ottamatta sitä, ettei lunastuslauseke ole täyttänyt lunastusvaatimuksen esittämiselle määrätyn ajan osalta vuonna 1981 voimassa olleen osakeyhtiölain (734/1981) 3 luvun 3 §:n 1 momentin 4 kohdan määräystä, minkä vuoksi lunastuslauseke on ollut sanotun lain pakottavien säännösten vastainen ja siten tehoton.

4. Voimassa oleva osakeyhtiölaki (624/2006) on tullut voimaan 1.9.2006. Lain 3 luvun 7 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin, lunastusvaatimus on esitettävä yhtiölle tai yhtiön käyttäessä lunastusoikeuttaan osakkeen saajalle kahden kuukauden kuluttua siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle. Pykälän 3 momentin mukaan kyseistä määräaikaa ei voida yhtiöjärjestyksessä pidentää. Sanotun osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (625/2006) 4 §:n 1 momentin mukaan yhtiöjärjestykseen sisältyvän uuden lain vastaisen määräajan sijasta noudatetaan uutta lakia, jollei tästä laista muuta johdu.

5. KJ ja TJ ovat tehneet lunastusvaatimuksensa nykyisen osakeyhtiölain ollessa voimassa.

6. Valituslupa asiassa on myönnetty oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla koskemaan kysymystä, onko mainittu 17.3.1981 muutettu yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke vielä uuden osakeyhtiölain voimaan tultua tehoton ja onko mahdolliseen tehottomuuteen vedottu kohtuullisessa ajassa. Pykälän 3 momentin nojalla Korkein oikeus perustaa ratkaisunsa muilta osin hovioikeuden tuomiossa todettuihin seikkoihin.

7. Korkeimmassa oikeudessa on asiassa siten kysymys siitä, onko lunastuslauseke myös voimassa olevan osakeyhtiölain ja sen voimaanpanolain edellä kohdassa 4 mainitut säännökset huomioon ottaen tehoton ja onko KJ:n ja TJ:n lunastusvaatimus sen vuoksi tehoton. Jos lunastuslauseke katsotaan tehottomaksi, kysymys on lisäksi siitä, onko tehottomuuteen vedottu kohtuullisessa ajassa.

Lunastuslausekkeen tehottomuudesta vuoden 1978 osakeyhtiölain aikana

8. Pankkitalon yhtiöjärjestykseen vuosina 1981 ja 1991 tehtyjen muutosten aikaan voimassa olleen osakeyhtiölain (734/1978) 3 luvun 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettiin, että kun yhtiöjärjestykseen otetaan lunastuslauseke, on samalla määrättävä yhtiölle esitettävän lunastusvaatimuksen aika, enintään kaksi kuukautta siitä, kun osakkeen siirtymisestä on hallitukselle ilmoitettu. Osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (735/1978) 2 §:n 1 momentissa puolestaan säädettiin, että jos ennen uuden lain voimaantuloa rekisteröidyn osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen sisältyy uuden lain vastaisia määräyksiä, on niiden sijasta noudatettava uuden lain säännöksiä.

9. Korkein oikeus on ratkaisussaan 1984 II 170 katsonut, että lunastuslauseke, joka oli vuoden 1978 osakeyhtiölain voimaantulon jälkeen kaupparekisteriin merkityssä uudessa yhtiöjärjestyksessä pyritty muuttamaan uuden lain mukaiseksi, mutta joka ei esitettävän lunastusvaatimuksen ajan ja esittämistavan osalta täyttänyt uuden lain 3 luvun 3 §:n 1 momentin 4 kohdan pakottavaa määräystä, oli ratkaisussa mainittujen puutteiden vuoksi tehoton. Samaan lopputulokseen on vastaavin perustein päädytty ratkaisussa KKO 1992:8, minkä vuoksi yhtiössä ei katsottu olevan lainkaan lunastusoikeutta.

Lunastusoikeuden sääntely voimassa olevassa osakeyhtiölaissa

10. Voimassa olevan osakeyhtiölain lunastusmenettelyä koskeva sääntely poikkeaa vuoden 1978 osakeyhtiölain mukaisesta sääntelystä. Kun vanhassa laissa edellytettiin, jos lunastuslauseke yhtiöjärjestykseen otettiin, lunastusoikeutta ja -menettelyä koskevien kattavien määräysten ottamista yhtiöjärjestykseen, voimassa olevassa laissa on säädetty toisaalta lunastuslausekkeen vähimmäissisällöstä (lunastusoikeuden olemassaolo ja lunastamiseen oikeutetut) ja toisaalta määräedellytyksin sovellettaviksi tulevista olettamista (lunastusoikeus ja -menettely). Voimassa olevan lain esitöiden (HE 109/2005 vp s. 55) mukaan sellaista seuraamusta, että yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke oli lain pakottavien säännösten vastaisena tehoton ja ettei yhtiössä siten ollut lainkaan lunastusoikeutta, voitiin pitää osakkeenomistajien kannalta varsin yllättävänä. Sen vuoksi lakiin ehdotettiin otettavaksi sanotut lunastusoikeutta ja -menettelyä koskevat kattavat olettamasäännökset, jotka tulevat sovellettaviksi, jos yhtiöjärjestyksessä ei määrätä toisin tai jos yhtiöjärjestyksen määräykset ovat vastoin lain pakottavia säännöksiä.

11. Osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain (625/2006) 1 §:n 2 momentin mukaan uutta lakia sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa perustettuun osakeyhtiöön, jollei voimaanpanolaista muuta johdu. Voimaanpanolain 5 §:n 3 momentin mukaan, jos osakkeen luovuttamista tai hankkimista rajoittava määräys on otettu yhtiöjärjestykseen ennen 1 päivänä maaliskuuta 1979, määräykseen sovelletaan vanhan lain voimaan tullessa voimassa ollutta osakeyhtiölakia sen 32 §:n 2 momenttia lukuun ottamatta. Edelleen voimaanpanolain 4 §:n 1 momentin mukaan yhtiöjärjestykseen sisältyvän uuden lain vastaisen määräyksen sijasta noudatetaan uutta lakia, jollei voimaanpanolaista muuta johdu.

12. Voimassa olevan osakeyhtiölain lunastusoikeutta koskeva sääntely merkitsee sitä, ettei yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke ole tehoton, vaikka sen lunastusoikeutta ja -menettelyä koskevat määräykset poikkeaisivat siitä, mitä osakeyhtiölain 3 luvun 7 §:n 2 momentissa on säädetty. Lain vastaisen määräyksen sijaan tulee sovellettavaksi se, mitä osakeyhtiölain sanotussa säännöksessä on säädetty.

Korkeimman oikeuden arviointi lunastuslausekkeesta tässä tapauksessa

13. Hovioikeus on päätynyt siihen johtopäätökseen, ettei Pankkitalon yhtiöjärjestyksen vuoden 1978 osakeyhtiölain voimassa ollessa rekisteröity lunastuslauseke täyttänyt sanotun lain 3 luvun 3 §:n 1 momentin 4 kohdan pakottavaa määräystä lunastusvaatimuksen esittämiselle määrätyn ajan osalta. Kohdassa 9 mainituista Korkeimman oikeuden ratkaisuista ilmenevän oikeusohjeen mukaan lunastusvaatimus olisi siten vuoden 1978 osakeyhtiölain voimassa ollessa ollut tehoton, mikäli tehottomuuteen olisi tuona aikana vedottu.

14. Voimassa olevan osakeyhtiölain voimaanpanolain säännösten mukaan nyt puheena olevien osakkeiden hankkimista rajoittavaa määräystä arvioidaan voimassa olevan osakeyhtiölain säännösten nojalla, koska Pankkitalon yhtiöjärjestys on rekisteröity 1.3.1979 jälkeen. Yhtiöjärjestyksen määräys lunastusvaatimuksen esittämiselle asetetusta ajasta poikkeaa laissa kielletyin tavoin myös siitä, mitä tästä määräajasta on voimassa olevan osakeyhtiölain 3 luvun 7 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädetty. Edellä lausutuin perustein lunastusvaatimuksen esittämiseen on tällaisessa tapauksessa sovellettava lain säännöstä. Sen mukaan lunastusvaatimus on esitettävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun osakkeen siirtymisestä on ilmoitettu hallitukselle.

15. PKO on katsonut, ettei vuoden 1978 osakeyhtiölain säännösten mukaan tehoton lunastuslauseke ole voinut uuden, vuonna 2006 voimaan tulleen osakeyhtiölain myötä muuttua tehokkaaksi. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että Pankkitalon yhtiöjärjestys sisältää siihen pätevästi otetut lunastusta koskevat määräykset, vaikka lunastusta ei olisi voitukaan niihin perustuen vuoden 1978 osakeyhtiölain nojalla toimittaa, jos lunastuslausekkeen tehottomuuteen olisi vedottu. Kun lunastuslausekkeen lainvastaisuudesta joltakin osin on vuoden 1978 osakeyhtiölain nojalla katsottu johtuvan, että määräys on kokonaisuudessaan tehoton ja ettei lunastusoikeutta siten ole, tulee vastaavassa tilanteessa vuonna 2006 voimaan tulleiden säännösten mukaan tällaisen määräyksen sijasta soveltaa lain säännöstä. Siten ei ole perusteltua katsoa, että vuoden 1978 osakeyhtiölaista johtunut tehottomuus vaikuttaisi vielä nyt voimassa olevan lain aikana. Lunastusoikeutta koskevan sääntelyn muututtua kerrotuin tavoin ei edellä kohdassa 9 mainituista ennakkopäätöksistä ilmenevää oikeusohjetta voida enää ottaa huomioon arvioitaessa puheena olevan lunastuslausekkeen tehokkuutta lunastusvaatimukseen nähden. Koska uutta lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tapahtuneeseen lunastamiseen, kysymys ei myöskään ole lain taannehtivasta soveltamisesta.

16. Näin ollen KJ ja TJ ovat voineet käyttää tehokkaasti Pankkitalon yhtiöjärjestyksen sisältämää lunastusoikeutta. He ovat esittäneet lunastusvaatimuksen osakeyhtiölain 3 luvun 7 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädetyssä ajassa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti ja Ari Kantor. Esittelijä Katariina Sorvari