KKO:1998:28

Vahingonkorvaus - Kiinteistön omistajan vastuu - Kadun kunnossapitäjän vastuu
Diaarinumero:S97/1001
Esittelypäivä:20.1.1998
Antopäivä:10.3.1998
Taltio:768

Kysymys siitä, oliko liukastumisvahingon tapahtumispaikkaa pidettävä kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuna jalkakäytävänä ja siten asuntoosakeyhtiön kunnossapitovastuuseen kuuluvana alueena. Ään.

L kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta 4_§_1_mom

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.3.1998

Kanne Turun käräjäoikeudessa

A kertoi Asunto Oy Turun Kupittaankatu 110:tä (jäljempänä asunto-osakeyhtiö) vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 1.1.1996 kello 17.30 -18.00 aikoihin liukastunut jalkakäytävällä asunto-osakeyhtiön omistaman talon edessä Vuorityömiehenkadulla ja kaatunut saaden lääkärintodistuksen mukaan oikeaan nilkkaansa murtuman. Asunto-osakeyhtiö oli laiminlyönyt pitää jalankulkijoille varatun katuosuuden hiekoitettuna, minkä vuoksi se oli velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneen vahingon.

A vaati vahingonkorvausta sairaanhoitokuluista, kivusta ja särystä ja opintojen keskeyttämisestä aiheutuvan viivästyksen vuoksi tarpeellisesta opintolainasta.

Vastaus

Asunto-osakeyhtiö vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. Asunto-osakeyhtiö lausui, että kaatuminen oli tapahtunut alueella, jossa asunto-osakeyhtiöllä ei ollut kunnossapitovelvollisuutta, koska alueella ei ollut jalkakäytävää. Asunto-osakeyhtiö myönsi määrältään sairaanhoitokuluista vaaditun korvauksen, mutta kiisti muut korvausvaatimukset myös määriltään.

Käräjäoikeuden tuomio 18.10.1996

Käräjäoikeus totesi, että tieliikennelain 2 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan tieliikennelainsäädännössä jalkakäytävällä tarkoitettiin jalankulkijoille tarkoitettua tietä tai sen osaa. Saman lain 2 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan tiellä tarkoitettiin yleisnimitystä paitsi muuta kadusta. Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annettuun lakiin ei sisältynyt säännöstä siitä, mitä jalkakäytävällä tarkoitettiin.

A oli näyttänyt kaatuneensa Asunto Oy Kupittaankatu 110 omistaman tontin kohdalla Vuorityömiehenkadulla 1.1.1996 alueella, jota jalankulkijat yleisesti käyttivät. Viimeksi mainitun lain 4 §:n mukaan tontinomistajan velvollisuutena oli pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena. Yhtiö oli kiistänyt tarkoitetun alueen kunnossapidon kuuluneen sille. Yhtiön todistajana kuuleman X:n kertomuksesta ilmeni, että yhtiö oli tehnyt hänen kanssaan huoltosopimuksen, johon sisältyi myös tuon jalankulkijoiden käyttämän katuosuuden kunnossapito. Edellä olevan kokonaisuudessaan huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi A:n kaatuneen jalkakäytäväksi katsottavalla alueella.

A oli näyttänyt kaatumisen johtuneen siitä, että kadun pinta oli ollut liukas ja hiekoittamaton. A:n todistelutarkoituksessa antama kertomus ja Y:n todistajankertomus olivat tältä osin yhteneväiset. Todistelusta ei myöskään voitu tehdä sitä johtopäätöstä, että A:n kaatuminen olisi osaksikaan johtunut muusta syystä kuin hiekoituksen puuttumisesta. Yhtiön vastanäyttönä kuuleman X:n kertomuksesta ei ollut saatavissa tukea muuhun johtopäätökseen. X:n kertomuksesta ilmeni ainoastaan, että tapahtuma-aikana oli ollut pakkassää, jolloin lunta ei ollut satanut, ja että hän oli ennen uutta vuotta hiekoittanut alueen. Alueen kunnosta uudenvuoden jälkeisellä viikolla todistajalla ei ollut ollut mielikuvaa.

Näillä ja muilla käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti Asunto Oy Kupittaankatu 110:n suorittamaan A:lle korvausta sairaanhoitokuluista, opintojen keskeytyksestä aiheutuvan viivästyksen vuoksi tarpeellisesta opintolainasta sekä kivusta ja särystä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Laine.

Turun hovioikeuden tuomio 19.3.1997

Asianosaiset valittivat Turun hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Impivaara, Nikula ja Suvanto (eri mieltä). Esittelijä Matti Jalava (mietintö).

Esittelijä, viskaali Jalavan mietintö, jonka hovioikeudenneuvos Suvanto hyväksyi:

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (669/1978) esitöistä (HE 34/1975) ilmenee, että asemakaava-alueella olevien katujen kunnossa- ja puhtaanapitovelvollisuuden on katsottu kuuluvan toisaalta kunnalle ja toisaalta tontin tai muun alueen omistajalle. Tontinomistajan tehtäväksi on jätetty kiinteistön kohdalla olevan rakennetun tai muutoin osoitetun jalkakäytävän kunnossapitäminen samalla kun kunnan kunnossapitovelvollisuuden on katsottu kohdistuvan muuhun katualueeseen. Erityisesti kadun talvihoidon on katsottu kuuluvan kunnossapitoon. Kunnossapitovelvollisuus koskee siis vain niitä tontinomistajia, joiden kiinteistön kohdalla on jalkakäytävä. Tämä ilmenee myös lain muutoksen esitöistä (HE 83/1982).

Oikeudelle esitetyistä tonttikartasta ja valokuvista tapahtumapaikalta ilmenee, ettei A:n kaatumispaikalla Vuorityömiehenkadulla ole ollut rakennettua jalkakäytävää eikä katua ole miltään osin muutoinkaan osoitettu jalkakäytäväksi. Näin ollen yhtiö ei ole ollut velvollinen tontinomistajaan verrattavana vuokralaisena huolehtimaan liukkauden torjunnasta kaatumispaikalla kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossaja puhtaanapidosta annetun lain edellyttämällä tavalla. Yhtiö ei tästä johtuen ole myöskään velvollinen suorittamaan A:lle korvausta kaatumisesta aiheutuneista vahingoista.

Näillä perusteilla esittelijä esitti käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin 9.10.1997. Valituksessaan Asunto Oy Turun Kupittaankatu 110 (asunto-osakeyhtiö) vaati kanteen hylkäämistä kaikilta osin siihen kohdistettuna ja toissijaisesti jutun osoittamista takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi asunto-osakeyhtiö vaati sen vapauttamista korvaamasta valtiolle A:n saaman maksuttoman oikeudenkäynnin nojalla valtion varoista suoritettuja määriä ja A:n velvoittamista korvaamaan asunto-osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa laillisine viivästyskorkoineen.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.3.1998
Perustelut

Riidatonta on, että A on 1.1.1996 kaatunut asuntoosakeyhtiön Turun kaupungilta vuokraaman tontin kohdalla Vuorityömiehenkadulla. Asianosaisten välinen erimielisyys asiassa koskee sitä, onko A:n kaatumispaikkaa pidettävä kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuna jalkakäytävänä ja siten asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuuseen kuuluvana alueena.

Mainitun lainkohdan mukaan, sellaisena kuin se on 23.7.1982 annetussa laissa (569/1982), kadun kunnossapito kuuluu kunnalle. Tontinomistajan velvollisuutena kuitenkin on pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjunnasta jalkakäytävällä. Lain 1 §:n 3 momentissa tontin vuokramies rinnastetaan omistajaan.

Sitä, mitä puheena olevassa laissa on jalkakäytävällä tarkoitettu, ei ole määritelty, eikä se yksiselitteisesti ilmene myöskään lain esitöistä. Lain esitöissä on todettu ainoastaan se, että tontinomistajan tehtäväksi jäisi kiinteistön kohdalla olevan rakennetun tai muutoin osoitetun jalkakäytävän kunnossapitäminen ja siten muun muassa hiekoittaminen liukkauden estämiseksi (HE 34/1975 II vp) ja että jalankulkuliikenteelle varattuun erilliseen kadun osaan on sovellettava jalkakäytäviä koskevia säännöksiä (HE 83/1982). Lain esitöiden valossa jalkakäytävää koskevan tontinomistajan kunnossapitovastuun syntymisen kannalta riittävää on siis, että osa tontin edustalla olevasta kadusta on osoitettu jalankulkuliikenteelle joko rakentamalla erillinen jalkakäytävä tai muutoin. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa seuraavan.

A:n liukastuminen on tapahtunut asunto-osakeyhtiön hallitseman tontin kohdalla alueella, jota jalankulkijat yleisesti käyttävät. Asiakirjoihin liitetyistä tonttikartasta ja liukastumispaikkaa kuvaavista valokuvista voidaan tosin havaita, että sille katuosuudelle Vuorityömiehenkadulla, jolla A on liukastunut, ei ole rakennettu muusta kadusta korokkeella erotettua jalkakäytävää, jollainen on päättynyt edelliseen, Kupittaankadun ja Vuorityömiehenkadun kulmaan. Valokuvien ja tonttikartan perusteella voidaan kuitenkin todeta, että myös kyseessä olevalla katuosuudella on erilliseksi rakennetun jalkakäytävän jatkeena tuota jalkakäytävää vastaavan levyinen ja varsinaisesta ajoradasta erilliseksi hahmottuva alue jalankulkuliikenteen käytössä. Siten A:n liukastumisen on katsottava tapahtuneen kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossaja puhtaanapidosta annetussa laissa tarkoitetulla jalkakäytävällä. Tämän vuoksi asunto-osakeyhtiö on ollut lain 4 §:n 1 momentin nojalla velvollinen huolehtimaan liukkauden torjunnasta tuolla alueella. Syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei siten ole.
Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Krook, Suhonen (eri mieltä) ja Hidén. Esittelijä Jukka Sippo.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Suhonen: Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain voimassa olevan 4 §:n 1 momentin (569/1982) mukaan kadun kunnossapito kuuluu kunnalle. Tontinomistajan velvollisuutena on kuitenkin pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjunnasta jalkakäytävällä.

Laissa ei ole määritelty, mitä jalkakäytävällä tarkoitetaan. Lain esitöissä on ainoastaan todettu se, että tontinomistajan tehtäväksi jäisi kiinteistön kohdalla olevan rakennetun tai muutoin osoitetun jalkakäytävän kunnossapitäminen (HE 34/1975 II vp s. 3) sekä että jalankulkuliikenteelle varattuun erilliseen kadun osaan on sovellettava jalkakäytäviä koskevia säännöksiä (HE 83/1982 s. 4). Lain esitöiden valossa tontinomistajalla on jalkakäytävää koskeva kunnossapitovastuu, kun osa tontin edustalla olevasta kadusta on osoitettu jalankulkuliikenteelle joko rakentamalla erillinen jalkakäytävä tai muutoin.

Tonttikartasta ja liukastumispaikkaa kuvaavista valokuvista ilmenee, että sille katuosuudelle Vuorityömiehenkadulla, jolla A on liukastunut, ei ole rakennettu muusta kadusta korokkeella erotettua jalkakäytävää, jollainen päättyy edelliseen, Kupittaankadun ja Vuorityömiehenkadun kulmaan. Viimeksi mainitun rakennetun jalkakäytävän jatkeena voidaan tosin havaita myös kyseessä olevalla katuosuudella olevan vastaavan levyinen alue, jonka voi päätellä olevan yleisesti jalankulkuliikenteen käytössä. Lain sanamuoto tai esityöt eivät kuitenkaan tue sellaista tulkintaa, että lakiin perustuva kunnossapitovelvollisuus siihen liittyvine korvausvastuineen määräytyisi kunnan sijasta tontinomistajalle tällaisten tapauskohtaisten seikkojen ja niiden arvioinnin perusteella. Kun kysymyksessä olevaa aluetta ei ole millään nimenomaisella tavalla osoitettu jalankulkuliikenteen käyttöön, katson, ettei asunto-osakeyhtiö ole ollut kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain nojalla velvollinen huolehtimaan liukkauden torjunnasta A:n kaatumispaikalla eikä näin ollen myöskään korvaamaan hänelle kaatumisesta aiheutunutta vahinkoa.

Näillä perusteilla hylkään A:n kanteen ja vapautan asunto-osakeyhtiön velvollisuudesta suorittaa A:lle maksettavaksi tuomittuja korvauksia sekä valtiolle sen varoista suoritettuja maksuja.