Yhtiön korjausoikeus osakkaan tiloissa?



Yhtiön korjausoikeus osakkaan tiloissa?

Asunto-osakeyhtiöllä on laaja korjausvelvollisuus ja -oikeus myös korjaustavan suhteen. Tämä koskee myös askeläänieristystasoa, joka ei ollut riittävä ullakkorakentamisen johdosta ja tältä osin välipohjarakenne oli korjattava. Alakerran osakkeenomistajalla ja yhtiöllä oli eri näkemys miten korjaus olisi suoritettava. Oikeus päätyi siihen että osakkaat/kantajat eivät olleet esittäneet riittävää näyttöä omalle korjausehdotukselleen ja haitalle ja hylkäsi heidän kanteensa vaikka katto madaltuisi 17cm. Asunto-osakeyhtiö pääsi aloittamaan korjaamisensa näin oman suunnitelmansa perusteella.

In English:

Company repair right at shareholder's premises?

The housing company has an extensive obligation and right to make repairs, including also the manner in which the repairs are made. This also applies to the level of step sound insulation, which was not sufficient due to the attic construction and in this respect the floor structure had to be repaired. The downstairs shareholder and the company had different views on, how the repair should be done. The court concluded that the shareholders / plaintiffs had not provided sufficient evidence of their own remedy and of the damage and dismissed their action even though the ceiling lowered 17cm.. The housing company was thus able to begin its repair work on its own plan.


Helsingin hovioikeus Tuomio Nro 3354

Antamispäivä 11.11.2011

Diaarinumero
S 10/1731


Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Helsingin käräjäoikeus 2 os. 23.4.2010 nro 148x4 (liitteenä)


Asia Valittajat


Vastapuoli Valitus

Asunto-osakeyhtiön teettämisvelvollisuus

Hxxxxi Pxxxxxxxn Uxxa Pxxxxxxxn Exxxxxp Oy

Asunto Oy Lxxxi


Hxxxxi Pxxxxxxxn, Uxxa Pxxxxxxxn ja Exxxxxp Oy ovat yhteisessä valitukse saan toistaneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteensa ja vaatineet lisäksi, että Asunto Oy Lxxxi velvoitetaan korvaamaan niillä asiassa olleet yhteiset oikeudenkäyntikulut korkoineen,käräjäoikeuden osalta 37.709,27 eurolla ja hovioikeuden osalta 7.706,64 eurolla. Hxxxxi Pxxxxxxxn myötäpuolineen on lisäksi vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkä­sittelyn.

Asiassa oli riidatonta, että Pxxxxxxxnja Exxxxxp Oy:n hallinnassa olevan huoneiston C 16 ja sen yläpuolella olevan Uxxxxxxxxn M.R Oy:n rakentaman ullakkohuoneiston C 34 välisen välipohjarakenteen askel­äänieristystaso oli riittämätön. Riidatonta oli myös, että asunto-osakeyhtiö oli vastuussa siitä, että välipohjarakenne korjattiin rakentamismääräysten
mukaiseksi. Asunto-osakeyhtiöllä ei kuitenkaan ollut oikeutta vapaasti päättää korjaustöiden suorittamistavasta. Asiassa oli kysymys Uxxxxxxxxn M.R Oy:n hallitsemassaan ullakkotilassa suorittamasta lisärakentamisesta, johon tuli soveltaa asunto-osakeyhtiölain (809/1991) 77 §:n säännöstä. Osakkeenomistajan suorittamasta lisärakentamisesta ei saanut aiheutua vahinkoa toiselle osakkeenomistajalle. Lisärakennustyössä tapahtuneen virheen korjaamisesta ei myöskään saanut aiheutua vahinkoa toiselle osakkeenomistajalle. Äänieristyksen korjaustoimenpiteet tuli siten tehdä.


Ennakoitavissa oleva äänitekninen lopputulos puolsi korjaamista yläkautta. Nykyinen välipohjarakenne täytti paloneristysvaatimukset, minkä vuoksi palotekniset syyt eivät edellyttäneet alakautta suoritettavia korjaustoimenpi­ teitä. Ero ala- ja yläkautta suoritettavien korjausten kustannuksissa ja remontin kestossa ei ollut merkittävä. Korjaustavan valintaa ei saanut ratkaista pelkästään ajan ja rahan perusteella. Kustannusten määrää ja remontin kestoa suurempi merkitys oli alakautta suoritettavan korjauksen vaikutuk­sella huoneiston C 16 alkuperäisiin katto- ja muihin rakenteisiin sekä mitta­suhteisiin. Alakautta suoritettava korjaustyö myös alensi huoneiston arvoa kaksinkertaisesti korjausvaihtoehtojen hintaeroon verrattuna.

Asunto-osakeyhtiö oli kiistänyt korjausvelvoitteensa 27.11.2008 saakka. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ratkaistaessa tuli ottaa huo­mioon, että Pxxxxxxlle oli siihen mennessä aiheutunut kuluja asianajopalk­kioista 2.146,59 euroa sekä selvittelykuluja muun muassa arkkitehtitoimis­ton mittauksista ja lausunnosta yhteensä 2.214,50 euroa.

Vastaus

Asunto Oy Lxxxi on vaatinut, että valitus hylätään ja että Hxxxxi Pxxxxxxxn, Uxxa Pxxxxxxxnja Exxxxxp Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 6.443 eurolla korkoineen.

Asiassa oli kysymys asunto-osakeyhtiölain (809/1991) 78 §:n mukaisen kunnossapitovastuunjakamista koskevan säännöksen tulkinnasta. Käräjäoi­keuden ratkaisu siitä oli oikea. Vakiintuneen tulkinnan mukaan korjausvas­tuussa oleva taho saattoi suorittaa korjaukset tarkoituksenmukaisimmalla ja perustelluimmalla tavalla. Yhtiön tuli valita yhtiölle edullisin, rakennustek­nisesti toimivin ja vähiten osakkeenomistajia haittaava korjaustapa. Korjauksia tehtäessä yhtiön tuli kohdella osakkeenomistajia yhdenvertaisesti. Asunto-osakeyhtiö ei ollut velvollinen noudattamaan osakkeenomistajan vaatimuksia korjauksen suoritustavasta. Korjaukset saattoivat ulottua myös osakashallinnassa olevaan huoneistoon, mikäli se oli korjausten suorittami­seksi välttämätöntä.

Korjaustyö oli tarkoituksenmukaisinta toteuttaa alakautta. Nykyinen väli­pohjarakenne ei täyttänyt voimassaolevia rakentamismääräyksiä palokatkon osalta. Palokatko oli mahdollista toteuttaa ainoastaan alakautta. Korjausta­van valintaan vaikuttivat myös eri korjausvaihtoehtojen kustannukset ja osakkaille aiheutuva haitta, jotka molemmat olivat yläkautta toteutetussa korjauksessa noin kaksinkertaiset verrattuna alakautta korjaamiseen.

Huoneiston C 16 huonekorkeuden laskemisella noin 17 senttimetrillä ei ol­lut merkitystä korjaustavan valinnassa. Korjauksen yhteydessä purettava kattopanelointi oli mahdollista rakentaa uudelleen samannäköiseksi. Etei­sessä olevan kaapin lyhentäminen ei tärvellyt sitä kokonaan.

Pxxxxxxxnja Exxxxxp Oy:n tuli vastata itse tarpeettomista selvittely- ja asiantuntijakustannuksistaan. Korjaukset olisi suoritettu asunto-osakeyhtiön ja Uxxxxxxxxn M.R Oy:n tekemien mittausten ja suunnitelmien mukaisesti.

Lisäkirjelmät

Asianosaiset ovat hovioikeuden pyynnöstä toimittaneet hovioikeudelle oi­ keudenkäyntikululaskut, Hxxxxi Pxxxxxxxn myötäpuolineen 28.9.2011 ja Asunto Oy Lxxxi 5.10.2011. Hxxxxi Pxxxxxxxn ja hänen myötäpuolensa ovat 5.10.2011 ilmoittaneet, ettei niillä ollut huomauttamista vastapuolensa oikeudenkäyntikuluista. Asunto Oy Lxxxi on myös 5.10.2011 ilmoittanut, ettei sillä ollut huomauttamista valittajien oikeudenkäyntikuluista.

Hovioikeuteen on lisäksi saapunut lisäkirjelmä Hxxxxi Pxxxxxxxxxa 30.9.2011 ja 10.10.2011 sekä Hxxxxi Pxxxxxxxxxa ja hänen myötäpuoliltaan 30.9.2011.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Hovioikeus jättää valitukselle säädetyn määräajan päättymisen jälkeen ho­vioikeuteen oma-aloitteisesti toimitetut pääasiaa koskevat lausumat huo­mioon ottamatta.

Pääasiaratkaisu

Asiassa on riidatonta, että puheena olevien huoneistojen välisen välipohja­ rakenteen äänieristys on puutteellinen. Kysymys on asunto-osakeyhtiön omistamassa rakennuksessa olevasta viasta, jonka yhtiö on velvollinen kor­jaamaan kunnossapitovastuunsa perusteella.

Välipohjarakenteen korjauksesta aiheutuu kustannuksia asunto-osakeyhtiöl­le. Lisäksi siitä aiheutuu asumishaittaa ainakin korjaustoimenpiteen kohtee­na olevan huoneiston asukkaille riippumatta siitä, suoritetaanko korjaustoi­menpiteet huoneiston C 16 ulko- vai sisäpuolelta. Kysymyksessä olevien välttämättömien korjausten suorittaminen ei edellytä osakkeenomistajan suostumusta. Korjaustoimenpiteitä suorittaessaan yhtiöllä on näin ollen oi­keus valita yhtiölle ja sen osakkeenomistajille edullisin ja tarkoituksenmu­kaisin korjaustapa. Myös korjauksen suorittamisaika on yhtiön päätettävis­sä.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Edellä oleva huomioon ottaen henkilötodistelun vastaanottaminen korjauk­sen suorittamistavan valinnasta ja siten myös pääkäsittelyn toimittaminen asiassa on tarpeetonta, minkä vuoksi pääkäsittelyn toimittamista koskeva pyyntö hylätään oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 koh­dan (165/1998) nojalla.


Oikeudenkäyntikulut

Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen myöskään oikeudenkäynti­ kulujen korvausvelvollisuuden osalta ei ole.

Hxxxxi Pxxxxxxxnja hänen myötäpuolensa ovat valituksensa hävinneenä velvolliset korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Hxxxxi Pxxxxxxxn Uxxa Pxxxxxxxn ja Exxxxxp Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Asunto Oy Louhelle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 6.443 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4§:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeu­den tuomion antamispäivästä.


Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmaltaoikeudelta valitta­ malla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja vali­ tuksen tekemiseen päättyy 10.1.2012.

Helsingin hovioikeuden puolesta:

Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos S.K
hovioikeudenneuvos P.L
hovioikudenneuvos P.S


Esittelijä:

Ratkaisu on yksimielinen.

asessori L.L

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS
2. osasto

1

TUOMIO


23.4.2010 L 09/610x


Kantajat Hxxxxi Pxxxxxxxn Uxxa Pxxxxxxxn Exxxxxp Oy


Vastaaja Asia Vireille

Asunto Oy Lxxxi

Asunto-osakeyhtiön teettämisvelvollisuus, korvaus 23.2.2009

KANNE

Kantajat ovat vaatineet, että vastaaja velvoitetaan kuuden kuukauden kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta korjaamaan kantajien osakkeenomistajina hallitseman ja Hxxxxi Pxxxxxxxxxa ja Uxxa Pxxxxxxxn asuntonaan käyttämän asuinhuoneiston C 16 yläpohjarakenteet siten, että rakenteen äänieristysominaisuudet kaikilta osin täyttävät Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa C1 säädetyt määräykset.
Huoneisto sijaitsee vastustajan omistamassa talossa Helsingissä osoitteessa.

Kantajat ovat vaatineet, että käräjäoikeus vahvistaa, että korjaustyöt on tehtävä huoneiston C 16 ulkopuolelta puuttumatta huoneiston tiloihin, rakenteisiin ja pinnoitteisiin.

Kantajat ovat vaatineet, että vastaaja velvoitetaan maksamaan kantajien yhteiset oikeudenkäyntikulut, sisältäen selvitys- ja tutkimuskulut, laillisine korkoineen.

Perustelu

Tapahtumatiedot Kantajat ovat 30.3.2007 ostaneet Asunto-osakeyhtiö Lxxxi -nimisen yhtiön osakkeet numerot 12-15, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa 16 osoitteessa Kxxxxxxxxxxxxkatu C 16, 0xx60 Helsinki. Yhtiöjärjestyksen mukaan huoneistossa on 3 huonetta ja keittiö ja sen pinta-ala on 102 neliömetriä.

Huoneiston yläpuolelle rakennuksen ullakkotilaan oli Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirastolle 7.1.2000 jätetyn rakennuslupahakemuksen ja sen perusteella myönnetyn rakennusluvan mukaisesti rakennettu ullakkoasuntoja. Taloyhtiö oli korottanut osakepääomaa ja antanut uudet ullakkoasuntojen hallintaan oikeuttavat osakkeet Uxxxxxxxxn M.R Oy:n merkittäviksi, mikä yritys sittemmin rakennutti huoneistot ja myi ne edelleen.

Huoneiston C 16 yläpuolella olevista kahdesta ullakkoasunnosta suurempi oli myynnissä Pxxxxxxxn muuttaessa huoneistoon kesäkuussa 2007. Asuntoa ei käytetty säännölliseen asumiseen. Pienemmässä asunnossa asui yksi henkilö. Kun isomman huoneiston myyntiesittely alkoi, kävi ilmi, että askeläänet kantautuivat tavanomaista selvemmin Pxxxxxxxn huoneistoon. Uusien asukkaiden muutettua huoneistoon alkoivat aivan normaalit asumisen äänet yläpuolisesta asunnosta kuulua poikkeuksellisen häiritsevästi huoneistoon C 16. Tästä on aiheutunut ja aiheutuu jatkuvasti huoneiston C 16 asukkaille huomattavaa haittaa, sekä meluhaittana että terveydellisenä haittana. Tältä osin viitataan oikeuskäytäntöön, KHO 1990-A-51.

Syksyn 2007 kuluessa Hxxxxi Pxxxxxxxn kävi runsaasti sähköpostikirjeenvaihtoa ja muuta keskustelua yhtiön isännöitsijän ja hallituksen jäsenten kanssa. Esitetyt vaatimukset eivät johtaneet toivottuihin toimenpiteisiin ja Pxxxxxxxn ainoaksi mahdollisuudeksi jäi ryhtyä itse selvittämään tilannetta.

Hxxxxi Pxxxxxxxxxa tilauksesta arkkitehtitoimisto A.H Oy suoritti 16.1.2008 ilmaääneneristys- ja askeläänitasoniittauksen ullakkoasunnon C 34 ja alapuolisen asunnon C 16 välillä. Mittauksen mukaan ilmaääneneristysluku täytti sille Suomen rakentamismääräyskokoelmassa (RakMK C1, 1998), asetetut vaatimukset, mutta askeläänitasoluku ei vaatimuksia täyttänyt, vaan ylitti selvästi suurimman sallitun arvon. Mitattu askeläänitasoluku oli 57 desibeliä, kun suurin sallittu luku oli 53 desibeliä. Arkkitehtitoimisto A.H Oy on 22.8.2008 mitannut askeläänitason ullakkoasunnon C 35 ja asunnon C 16 välillä ja mittaustulokseksi eri huonetiloissa on saatu 57 desibeliä, 58 desibeliä ja 59 desibeliä.

Askeläänieristys huoneiston C 16 yläpuolisista asunnoista huoneistoon C 16 on siten olennaisesti määrättyä vähimmäistasoa huonompi.

Sovellettavat säännökset
Rakentamismääräyskokoelman voimassa olevat määräykset äänen eristyksestä ja melun torjunnasta rakennuksessa vuodelta 1998 ovat tulleet voimaan 1.10.1998 ja ovat korvanneet 18.10.1984 annetut määräykset. Aikaisempia säännöksiä saatiin soveltaa rakentamiseen, johon oli haettu lupa ennen 1.1.2000. Nyt puheena olevassa tapauksessa ullakkorakentamista koskeva lupahakemus on jätetty 7.1.2000, joten rakennustyöhön on tullut soveltaa kyseisiä määräyksiä ja ohjeita vuodelta 1998.

Määräysten kohdassa 1.1.1 on todettu, että määräykset ja ohjeet koskevat rakenteellista ääneneristystä ja melun torjuntaa uudisrakennuksessa. Selostuskohdassa on todettu, että muutos- ja korjaustoimenpiteisiin määräyksiä ja ohjeita sovelletaan rakennuslain 15 §:ssä säädetyllä tavalla. Rakentamismääräyskokoelman C 1 osan tullessa voimaan oli voimassa rakennuslaki, jonka 2 a luvun 15 §:n mukaan rakentamismääräyskokoelman määräyksiä sovelletaan sen mukaan kuin 2 momentissa säädetään, myös rakennuslupaa vaativiin muutos- ja korjaustoimenpiteisiin. Sama koskee rakennusasetuksessa luvanvaraisiksi tai muutoin rakennusvalvontaviranomaisen hyväksyttäväksi säädettyjä muutos- ja korjaustoimenpiteitä. Sanotun 2 momentin mukaan muutos- ja korjaustoimenpiteissä on, pitäen lähtökohtana rakennusta ja sen käyttöä ennen luvan hakemista, rakentamismääräyskokoelman määräyksiä sovellettava sen mukaan kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen aiottu käyttötapa vaativat. Kuitenkin on katsottava, että rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei vaarannu eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikenny.

Rakennuslain sijaan 1.1.2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 1 luvun 13 §:n mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista, ja rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen ja tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.

Kun vanhan rakennuksen ullakkotila, jossa alun perin on ollut tarkoitus oleskella vain tilapäisesti, muutetaan pysyvään asumiskäyttöön, toimenpiteen laatu ja laajuus ja rakennuksen osan käyttötavan muutos edellyttävät, että lisärakentamisen aikana voimassa olevia rakentamismääräyskokoelman määräyksiä noudatetaan. Jos näin ei tapahdu, muutostyö saattaa aiemman ylimmän kerroksen asukkaat selvästi aiempaa huonompaan asemaan. Sillä seikalla, että talon rakentamisaikaan vasTa normeja ei ole ollut voimassa, ei ole merkitystä, koska häiritsevää liikkumista aiemman ylimmän kerroksen huoneiston yläpuolella ei ole tapahtunut. Uuden asuinkerroksen rakentamisella muutetaan entisen ullakkotilan käyttötarkoitusta olennaisesti, ja rakentaminen muutoinkin on täysin verrattavissa uudisrakentamiseen.

Taloyhtiön korjausehdotus


Taloyhtiön hallitus ehdotti kirjeellä 27.11.2008 askelääniominaisuuden parantamista ja samalla välipohjan palonkesto-ominaisuuden varmistamista siten, että korjaustyö tehtäisiin huoneiston C 16 puolelta siten, että alkuperäinen panelikatto purettaisiin ja huonekorkeus madaltuisi. Yläpuolelta tehtävä korjaus olisi teknisesti ja kustannuksiltaan lähes mahdoton toteuttaa ja ullakkohuoneiston asukkaiden kannalta kohtuutonta, koska työ kestäisi kauan.

Taloyhtiö on vedonnut Uxxxxxxxan M.R Oy:n kirjeeseen, jonka mukaan asunnon C 16 kattorakenne poikkesi muista vanhan ylimmän kerroksen asunnoista siten, että kattoon oli asennettu panelointi ja katosta puuttui niin sanottu tikkurappaus. Uxxxxxxn
M.R Oy on pitänyt tikkurappauksen eli laastikerroksen puuttumista mahdollisena syynä äänieristysongelmaan. Taloyhtiö ehkä saman seikan perusteella on katsonut, että myöskään välipohjarakenteen palonkesto-ominaisuudet eivät ole riittävät ja että lisäeristys tästäkin syystä olisi tehtävä alapuolelta.

Edellä kerrotun vuoksi kantajat ovat joutuneet hankkimaan asiantuntijaselvitystä myös välipohjan rakenteista ja palonkestävyydestä . Sekä Arkkitehtitoimisto A.H Oy:n että Insinööritoimisto M.V Oy:n rakennustekniset asiantuntijat ovat todenneet, että välipohjassa on paksuudeltaan noin 15-20 mm kalkkilaastikerros eli tikkurappaus. M.Vsen lausunnon mukaan välipohjarakenne täyttää palonkestovaatimukset ja kattopanelointi jopa parantaa
palonkesto-ominaisuuksia. Korjaustyötä ei siten ole tarpeen tehdä huoneiston C 16 puolelta myöskään paloeristyken parantamiseksi.

Arkkitehti A.H:en lausunnon 1.6.2009 mukaan alkuperäisen suunnitelman tarkoittamalla rakenteella ei saavuteta riittävää askeläänieristystä. Yläpuolelta tehtävässä korjauksessa ei ole tarpeen uusia kylpyhuoneiden eikä märkätilojen lattiarakenteita. Tehokkaasti ääntä eristävä lattiarakenne on mahdollista rakentaa samaan tasoon kuin missä ylimmän kerroksen lattia on tällä hetkellä.

Arkkitehti A.H:en lausunnon 30.9.2009 mukaan suunniteltu alapuolinen korjaus ei välttämättä lainkaan paranna välipohjan askeläänieristystä, vaan saattaa huonontaa sitä. Suunniteltu rakenne sallii vain keveiden valaisinten ripustamisen kattoon, sillä rakenteeseen ehdotettu akustinen jousiranka AP-25 kestää valmistajalta saadun tiedon mukaan kuormitusta kahden kipsilevyn verran eli yhteensä noin 20 kiloa neliötä kohden. Ehdotettu paneelikatto koolauksineen ylittää painoltaan valmistajan suosituksen.

Alapuolelta tehtävä korjaus ei sovellu tähän huoneistoon, sillä alkuperäisten kiinteiden rakenteiden vuoksi huonekorkeutta ei voi madaltaa eikä alkuperäistä arvokasta paneelikattoa voi tuhota. Jos korjaus tehdään alapuolelta, huoneiston arvo laskee.

Hxxxxi Pxxxxxxxn on hankkinut Helsingin kaupunginmuseon lausunnon asunnon kiinteän sisustuksen arvosta. Museo ei ole puoltanut lisäeristyksen asentamista kantajien hallitseman huoneiston puolelta.


VASTAUS

Taloyhtiön vastuu

Taloyhtiö ja sen sopimuskumppanit ovat tehneet rakennustyöt, ja ovat laiminlyöneet huolehtia rakenteiden asianmukaisesta suunnittelusta ja toteutuksesta. Ullakkoasunnon alapuolella olevan asunnon asukkaat joutuvat kärsimään sallitun askeläänitason ylittävästä meluhaitasta.

Taloyhtiö on asunto-osakeyhtiölain 78 §:n nojalla velvollinen korjaamaan rakenteet haitan poistamiseksi. Korjaus tulee tehdä muualla kuin haittaa kärsivän osakkeenomistajan asunnossa.

Asiassa on kysymys enemmänkin asunto-osakeyhtiölain 77 § :n tarkoittamasta osakkeenomistajan suorittaman lisärakentamisen korjauksesta kuin sanotun lain 78 §:n mukaisesta taloyhtiön kunnossapitovastuun mukaisesta korjauksesta .

Osakkeenomistajalla on 77 § mukaan oikeus tehdä muutoksia ja rakentaa lisää tiloissa, joihin hänen omistamansa osakkeet tuottavat hallintaoikeuden. Osakkeenomistajan oikeus tehdä lisärakentamista rajoittuu siten osakashallinnassa olevan huoneiston seinä-, lattia- ja kattopintojen sisäpuolelle. Taloyhtiön luvalla rakennustoimenpiteet voivat ulottua yhtiön hallinnassa olevaan tilaan, mutta ei toisen osakkeenomistajan hallinnassa oleviin tiloihin.

Edellä kerrotun mukainen muutostyö taikka lisärakentaminen ei saa tuottaa haittaa toiselle osakkeenomistajalle, ellei tuomioistuin 77 § 3 momentin nojalla anna lupaa muutostyöhön. Lupa voidaan kuitenkin myöntää vain sellaiseen muutokseen tai lisärakentamiseen, joka osakkeenomistajan hallitsemassa tilassa tehtynä aiheuttaisi haittaa toiselle osakkeenomistajalle. Tuomioistuin ei voi oikeuttaa osakkeenomistajaa tekemään mitään muutostyötä toisen osakkeenomistajan hallitsemassa tilassa.

Nyt on tarkoitus korjata sellaista lisärakentamista, johon ullakkoasuntojen hallintaan oikeuttavien osakkeiden merkitsijä on ollut oikeutettu sovittuaan toimenpiteistä taloyhtiön kanssa.

Vaikka lähtökohtaisesti taloyhtiöllä on oikeus tehdä sille kuuluva korjaustyö valitsemallaan tavalla osakkeenomistajan voimatta vaikuttaa asiassa, 77 §:n oikeusohjeita ei voida kiertää niin, että taloyhtiö nimellisesti tekisi korjaustyön, joka selvästi kuuluu lisärakentamisesta vastuussa olevalle osakkeenomistajalle. Vaikka osakkeenomistajaa ei enää saataisi vastuuseen rakennustyöstä, taloyhtiö on 78 § nojalla vastuussa korjauksesta. Korjausta ei voida tehdä toisen osakkeenomistajan hallitsemassa huoneistossa eikä varsinkaan niin, että se tuottaa tälle pysyvää haittaa.

Korjaustyössä ei saa tuhota alapuolisen asunnon korvaamattomia erikoisominaisuuksia, jotka osaltaan ovat vaikuttaneet kantajien ostopäätökseen.

Vastaaja on vaatinut kanteen hylkäämistä ja kantajien velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelu
Asian tausta Taloyhtiö on suorituttanut kohteessa äänieristysmittauksia, jotka osoittavat jonkin verran alhaisempia askeläänitasoja kuin kantajan hankkimien mittausten tulokset, mutta kuitenkin ylittävät Suomen rakentamismääräyskokoelman edellyttämät äänitasoluvut. Uxxxxxxxxn M.R Oy osti taloyhtiöltä ullakkoasuntojen rakentamiseksi tanittavan rakennusoikeuden ja toteutti hankkeen kustannuksellaan ja riskillään, ja on vastuussa rakentamisessa noudatettavasta hyvästä rakennustavasta ja rakentamismääräyskokoelman määräyksien ja ohjeiden noudattamisesta. Taloyhtiö on vaatinut äänieristävyyden lisäämistä rakennuttajalta, joka on ilmoittanut olevansa valmis toteuttamaan korjaukset rakentamalla huoneiston C 16 kattoon lisärakenteen. Kantajat ovat nämä rakennustoimet kuitenkin kieltäneet.

Erilaisten korjaustoimien arviointi
Huoneiston C 16 yläpuolisten huoneistojen lattia on toteutettu niin sanotulla kelluvalla rakenteella, joka on teknisesti asianmukainen, yleisesti käytetty ja noudattaa hyvää rakennustapaa. Taloyhtiön ja sen asiantuntijoiden mukaan ainoa järkevä tapa korjata ongelma on toteuttaa parempi ääneneristävyys alakautta tehtävällä lisärakentamisella.
Samalla voidaan varmistaa, että rakenteissa on viranomaismääräysten edellyttämä palokatko, joka jo on yläpuolisessa rakenteessa. Jo alun perin välipohjarakenne olisi ollut asianmukaista toteuttaa alakautta kantajien hallitseman huoneiston paneelikaton yläpuolelle.

Yläkautta tehtävä korjaus olisi teknisesti huono yläpuolella olevan kelluvan rakenteen vuoksi. Ratkaisu olisi myös kallis ja merkitsisi kaikkien lattiapinnoitteiden, kiinteiden kalusteiden, ovien ja lämmitysjärjestelmien poistamista ja rakentamista uudelleen. Lattian korottaminen pienentäisi ullakkoasunnon pinta-alaa. Se tarkoittaisi myös noin kahden kuukauden työtä kahdessa eri huoneistossa. Taloyhtiöllä ei ole edes oikeutta vaatia ullakkohuoneistojen asukkaita muuttamaan pois korjausten ajaksi, koska korjaaminen alakautta olisi mahdollista tuottamatta haittaa asukkaille.

Alakautta tehty korjaus olisi suhteellisen yksinkertainen, joko rakentamalla nyt olemassa olevan katon alapuolelle uusi katto taikka purkamalla nykyiset kattopinnoitteet ja välipohjarakennetta ja toteuttamalla tähän tilaan uusi paremmin eristävä rakenne. Alakautta korjaaminen ei myöskään estä käyttämästä huoneistoa, työ kestää huomattavasti lyhyemmän ajan eikä sillä tuotettaisi kohtuutonta haittaa kantajille. Korjaus ei muuttaisi huoneiston ominaisuuksia eikä ulkoasua. Huonekorkeuden madaltuminen noin 10 - 15 cm olisi niin vähäistä, että sillä ei olisi merkitystä. Paneelikatto ei ole suojeltu eikä sillä ole säilytettävää rakennushistoriallista arvoa, ja se voitaisiin palauttaa entiseen ulkoasuunsa.

Oikeudelliset perusteet Riidatonta on, että taloyhtiöllä on asunto-osakeyhtiölain 78 §:n mukainen velvollisuus huolehtia siitä, että rakenteet täyttävät rakentamismääräyskokoelman vaatimukset myös ääneneristävyyden osalta. Taloyhtiöllä on velvollisuus korjata rakenteet vastaamaan vaadittuja normeja. Taloyhtiö ei tästä korjauksesta ole kieltäytynyt.
Taloyhtiöllä on oikeus vaatia korjausta ullakkorakennushankkeen toteuttaneelta rakentajalta, jolla puolestaan on oikeus korjata äänieristys tarkoituksenmukaisimmalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla.

Taloyhtiöllä on oikeus suorittaa korjaus teknisesti ja taloudellisesti järkevällä tavalla. Riidanalaista on, onko osakkeenomistajalla oikeus edellyttää, että korjaus tehdään hänen haluamallaan tavalla.

On huomattava, että huoneiston C 16 sisätiloja ei ole suojeltu. Kysymys on välttämättömästä korjaustyöstä ja sen tarkoituksenmukaisesta suorittamisesta. Huoneiston ominaisuudet eivät ole sellaisia etuuksia, joita osakkeenomistaja voi pitää pysyvinä ja muuttumattomina.
Osakkeenomistajan tulee hyväksyä, että tarvittaessa huoneiston sisätiloihin tehdään muutoksia. Korjauksesta ei aiheudu kantajille merkittävää haittaa. Korjauksen jälkeen huoneisto on yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen korjausta. Huonekorkeuden madaltuminen on merkityksetöntä

KANTAJAN KANNANOTTO
Taloyhtiö on päättänyt uudesta osakeannista ja on antanut uudet osakkeet, jotka oikeuttavat ullakkohuoneistojen hallintaan.
Osakepääomaa on korotettu ja uudet huoneistot on lisätty taloyhtiön yhtiöjärjestyksen huoneistoluetteloon.

Uxxxxxxxxn M.R Oy on merkinnyt osakkeet ja on taloyhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tullut oikeutetuksi ja velvoitetuksi rakentamaan kyseiset huoneistot. Se on siten ollut osakkeiden omistaja jo siinä vaiheessa kun rakennustyö on aloitettu.
Tällä perusteella sen on katsottava suorittaneen hallintaansa tulevissa tiloissa sellaista rakentamista, josta on säädetty asunto-osakeyhtiölain 77 § säännöksessä. Rakennustyö taloyhtiön ja Uxxxxxxxxn
M.R Oy:n välisen sopimuksen perusteella on ulottunut osakashallintaan tulevan huoneiston ulkopuolelle, rakennuksen vanhaan yläpohjaan.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on ollut kysymys siitä, että yhtiöjärjestyksessä osakepääoman korotuksen ja yhtiöjärjestyksen muutoksen jälkeen on ollut osakashallinnassa olleita "huoneistoja", joita ei vielä ollut rakennettu. Osakkeiden merkitsijä oli velvollinen rakennuttamaan ne kustannuksellaan. Kysymys on
asunto-osakeyhtiölain 77 § 1 ja 4 momenttien tarkoittamasta lisärakentamisesta.

Edellä lausutun perusteella ullakkorakentaminen on kerrotussa tilanteessa sanotun lain 77 § tarkoittamaa lisärakentamista, ja siten, tuottaessaan haittaa toiselle osakkeenomistajalle, se edellyttää haittaa kärsivän osakkeenomistajan suostumuksen. Tuomioistuimella, toisin kuin kantaja aiemmin on esittänyt, ei ole mahdollisuutta sanotun lain 77 § 3 momentin nojalla oikeuttaa osakkeenomistajaa tekemään kerrotun kaltaista haittaa tuottavaa muutosta.

Taloyhtiöllä on oikeus suorittaa rakennuksessa korjauksia, myös osakkeenomistajan hallitsemissa tiloissa, kun korjaukset ovat tarpeen rakennuksen saattamiseksi asianmukaiseen kuntoon. Nyt ei ole kysymys tällaisesta korjauksesta, vaan osakkeenomistajan lisärakentamisessaan tekemän virheen korjaamisesta: Kun lisärakentamista alun pitäen ei olisi saanut tehdä toisen osakkeenomistajan hallitsemassa huoneistossa ilman tämän suostumusta, ei korjaustakaan voida siellä tehdä ilman suostumusta. Merkitystä ei ole sillä seikalla, tekeekö korjaustyön taloyhtiö vai sen aiempi sopijakumppani.

Taloyhtiöllä on laaja oikeus valita korjaustapa rakennuksen rakenteiden kunnossapitotyössä silloin kun on kysymys alkuperäisten tai taloyhtiön myöhemmin teettämien rakenteiden taikka muutoin yhtiön kunnossapitovastuuseen kuuluvien rakenteiden korjaamisesta ja kunnossapidosta. Nyt ei ole tästä kysymys. Huoneiston C 16 ja sen yläpuolella olevien huoneistojen välisessä välipohjassa ei olisi mitään korjattavaa, jos osakkeenomistaja Uxxxxxxxxn M.R Oy olisi aikanaan rakennustyössä noudattanut rakentamismääräyksiä, rakennusluvan määräyksiä ja hyvää rakennustapaa.

VASTAAJAN LAUSUMA
Kysymys ei ole asunto-osakeyhtiölain 77 §:n tarkoittamasta muutostyöstä ja sen aiheuttamasta haitasta. Ullakkorakentaminen on ollut uudisrakentamista. Edellä mainitun 77 §:n tarkoittama lisärakentaminen on kokonaan eri asia, ja tarkoittaa rakentamista muutoksen toteuttamiseksi osakkeenomistajan jo hallitsemaan tilaan, esimerkiksi huoneistoon kuuluvaan ullakkoon tai kellariin.

Yhtiökokous on aiemmin tehnyt päätöksen osakepääoman korottamisesta ja hankkeen hyväksymisestä. Päätöstä ei ole moitittu. Päätöksellä on lopullisesti ratkaistu oikeus ullakkoasuntojen rakentamiseen. Kohteen valmistuttua kysymys on siitä, että kahden osakkeenomistajan hallitseman tilan välinen rakenne ei täytä rakenteelle asetettavia vaatimuksia. Taloyhtiöllä on velvollisuus korjata rakenne ja se on oikeutettu tekemään työn valitsemallaan tavalla. Kumpaakaan osakkeenomistajatahoa ei voi asettaa toista parempaan asemaan harkittaessa, minkä tilojen kautta korjaus tehdään.

Korjausvaihtoehtoja punnittaessa on otettava huomioon, että hankkeen alkuperäinen toteuttaja Uxxxxxxxxn M.R Oy on luvannut kustannuksellaan tehdä korjauksen, jos se tapahtuu alakautta. Tämä on taloyhtiön edun mukaista, ja sillä tulee olla oikeus asettaa mainittu korjaustapa etusijalle.





PERUSTELU
Riidattomat ja riidanalaiset seikat

Asiassa on riidatonta, että kantajien hallitseman huoneiston ja sen yläpuolella olevan ullakkoasunnon välisen katto- ja lattiarakenteen askeläänieristystaso ei ole riittävä ja edellyttää korjausta, että taloyhtiö sen ja osakkeenomistajan välisessä suhteessa on vastuussa siitä, että välipohjarakenne on rakentamismääräysten mukainen, että ullakkoasunnot on rakentanut Uxxxxxxxxn M.R Oy ostettuaan taloyhtiöltä rakennusoikeuden osakepääoman korottamisen yhteydessä, ja että virheen korjaaminen on taloyhtiön vastuulla.

Riitaa on siitä, onko osakkeenomistajalla, tässä tapauksessa kantajilla, oikeus edellyttää, että korjaus tehdään osakkeenomistajien hallitseman huoneiston ulkopuolelta. Riitaa on myös kysymyksistä, mikä on luotettavin ja oikea korjaustapa: kantajien hallitseman huoneiston C 16 katon kautta vai ullakkohuoneiston C 34 lattian kautta korjaaminen.
Riitaa on vielä siitä, onko rakentaminen ollut osakkeenomistajan suorittamaa lisärakentamista, jossa tapahtunutta virhettä on tarve korjata, (asunto-osakeyhtiölaki 77 §), vai onko kysymys taloyhtiön vastuuseen kuuluvan rakenteen korjaamisesta (asunto-osakeyhtiölaki 78 §).

Lainkohdat Asunto-osakeyhtiölain 77 §:n mukaan osakkeenomistajalla on oikeus tehdä muutoksia tiloissa, joihin hänen osakkeensa tuottavat hallintaoikeuden. Jos muutos voi vahingoittaa rakennusta tai tuottaa muuta haittaa yhtiölle tai toiselle osakkeenomistajalle, siihen on saatava hallituksen tai osakkeenomistajan suostumus. Muutostyöstä, joka voi vaikuttaa, paitsi muualle, kantaviin rakenteisiin ja talon eristyksiin, on ennen sen aloittamista ilmoitettava hallitukselle tai isännöitsijälle.
Hallituksella ja isännöitsijällä on oikeus valvoa, että muutostyö suoritetaan rakennusta vahingoittamatta ja hyvän rakennustavan mukaisesti. Lainkohdan 3 momentin mukaan, jollei hallitus tai osakkeenomistaja anna suostumusta muutokseen, tuomioistuin voi oikeuttaa osakkeenomistajan tekemään muutoksen, mikäli sen raukeaminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon toisaalta aiheutuvan haitan määrän ja toisaalta osakkeenomistajalle koituva hyöty. Jos tuomioistuin antaa suostumuksen muutokseen, sen on samalla velvoitettava osakkeenomistaja korvaamaan aiheutuva haitta täysimääräisesti sekä määrättävä muut tarpeelliset ehdot. Tuomioistuin voi myös oikeuttaa osakkeenomistajan hakemaan tarvittavan viranomaisen luvan. Lainkohdan 4 momentin mukaan, mitä edellä on säädetty muutosten tekemisestä, koskee myös lisärakentamista.

Asunto-osakeyhtiölain 78 § 1 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä yhtiön rakennuksen ja muiden tilojen kunnossapitovastuun jakamisesta osakkeenomistajien ja yhtiön kesken.

Yhtiöllä on kuitenkin aina oikeus suorittaa välttämätön korjaustyö. Lainkohdan 2 momentin mukaan osakkeenomistajan on pidettävä kunnossa hallitsemansa huoneiston sisäosat ja muut osakkeiden perusteella hallinnassaan olevat tilat. Yhtiö on kuitenkin velvollinen korjaamaan rakenteista johtuvat sisäpuoliset viat sekä pitämään kunnossa huoneistoon asennetut lainkohdassa tarkemmin yksilöidyt johdot ja kanavat, jotka on asennettu samantasoisina rakennuksen huoneistoihin.


Johtopäätökset

Oikeuskirjallisuudessa (Kxxxxxxxxo-Ixxxxa-Kxxxxxxxxo: Asunto- ja
kiinteistö-osakeyhtiö, 2003, ss. 669-691, 711-730) esitetyn kannanoton mukaan laissa ei ole suoranaista säännöstä siihen, minkälainen oikeus osakkaalla on määrätä osakashallinnassa olevan huoneiston tai muun tilan sisutuksesta. Välillisesti tämä ilmenee kuitenkin 77 §:stä. Säännös mahdollistaa sen, että osakkaan oikeutta muutoksen tekemiseen ja lisärakentamiseen voidaan laajentaa käsittämään muutakin kuin hänen hallussaan olevaa tilaa. Lainkohdan tarkoittamista muutoksista voi päättää vain osakas, yhtiö ei saa vastoin osakkaan tahtoa tehdä muutoksia eikä velvoittaa osakasta itse niitä tekemään. Poikkeuksen muodostavat sanotun lain 78 §:n tarkoittamat yhtiön tehtäväpiiriin kuuluvat korjaukset tai niihin verrattavat muutostyöt, jotka ovat tarpeellisia rakennuksen kunnon vuoksi tai sallittujen uudistusten toteuttamiseksi taikka jotka johtuvat viranomaisten yhtiötä velvoittavista päätöksistä. Tällaisia töitä ovat yleensä vesi'- ja lämpöjohtojen sekä viemäriputkien korjaus, uusiminen ja rakentaminen.

Asunto-osakeyhtiölain 77 § 1 momentin mukaan osakkeenomistajalla on oikeus tehdä muutoksia tiloissa, joihin hänen osakkeensa tuottavat hallintaoikeuden. Osakkeenomistajalla on tietyin edellytyksin mahdollisuus tehdä muutoksia hallitsemissaan tiloissa, vaikka muutokset saattaisivat vahingoittaa rakennusta tai tuottaa muuta haittaa yhtiölle taikka toiselle osakkeenomistajalle. Tämänkaltaisiin muutostöihin tulee saada yhtiön hallituksen taikka haittaa kärsivän toisen osakkeenomistajan suostumus. Jos tätä suostumusta ei saada, tuomioistuin tietyin edellytyksin voi oikeuttaa muutosta tekevän osakkeenomistajan toteuttamaan muutoksen. Kysymys on kuitenkin muutoksesta, jonka osakkeenomistaja on oikeutettu tekemään hallitsemissaan tiloissa. Tuomioistuin ei sanotun lainkohdan 3 momentin mukaisesti voi oikeuttaa muutosta tekevää osakkeenomistajaa toteuttamaan aiettaan muualla kuin niissä tiloissa, jotka ovat hänen hallinnassaan.

Asunto-osakeyhtiölain 78 §:n mukaan taloyhtiö on velvollinen korjaamaan rakenteista johtuvat sisäpuoliset viat ja huolehtimaan rakenteiden kunnossapidosta. Taloyhtiöllä on velvollisuus korjata viallinen, puutteellinen tai vahingoittunut rakenne, ja taloyhtiö on oikeutettu tekemään työn valitsemallaan tavalla.

Asiassa on riidatonta, että huoneistojen C 16 ja C 34 välinen askeläänieristystaso ei ole riittävä ja tältä osin välipohjarakenne on virheellinen. Riidatonta on myöskin, että taloyhtiö on suostunut tekemään korjauksen. Edelleen on riidatonta, että ullakkohuoneistot on rakennettu 7.1.2000 myönnetyn rakennusluvan perusteella ja kantajat ovat noin seitsemän vuoden kuluttua rakentamisesta 30.3.2007 ostaneet omistamansa huoneiston C 16 hallintaan oikeuttavat osakkeet. Kantajat ovat ostopäätöksen tehdessään tienneet huoneistonsa yläpuolisista ullakkohuoneistoista. Puute askeläänieristystasossa on todettu syksyllä 2007.

Uxxxxxxxxn M.R Oy on toteuttanut ullakkohuoneistojen rakentamisen ullakkokerrokseen ja muun muassa huoneiston C 16 katon yläpuolelle. Kysymys on tuolloin ollut edellä selostetun
asunto-osakeyhtiölain 77 § 1 momentin ja 4 momentin tarkoittamasta muutoksesta Uxxxxxxxxn M.R Oy:n hallitsemiin tiloihin ja tavallaan lisärakentamisesta, joiden tilojen hallintaan Uxxxxxxxxn M.R Oy on osakemerkinnän kautta saanut oikeutuksen.

Nyt käsillä olevan riidan kohteena on sanotussa rakentamisessa tapahtuneen virheen korjaaminen. Kantajina ovat huoneiston C 16 osakkeenomistajat ja vastaajana taloyhtiö. Ottaen huomioon, mitä edellä on lausuttu rakentamisen ajankohdasta ja kantajien osakashallinnan alkamisen ajankohdasta ja rakentamisessa tapahtuneen virheen toteamisen ajankohdasta, tapaukseen ei sovellu asunto-osakeyhtiölain 77 §:n säännös. Kysymys on 78 §:n tilanteesta.

Näyttö
Kantajan todistelu Kantajat ovat vaatineet virheen korjaamista yläkautta puuttumatta kantajien hallitseman huoneiston rakenteisiin. Huoneiston alkuperäisiä osia, paneelikattoa ja eteisen kaappia, ei saanut tuhota eikä vahingoittaa ja huonekorkeutta ei saanut madaltaa. Huoneiston arvoa ei saanut alentaa.

A.Hen mukaan oli useita korjaustapoja ja piirros (todiste 4) oli vain yksi esimerkki korjaustavoista. A.H on puoltanut korjaamista yläkautta; lattian korko ei muuttuisi, märkätiloja ei tarvitsisi korjata ja huonekorkeus säilyisi ennallaan, joskin lattiarakenne ja kevyet väliseinät tulisi purkaa ja rakentaa uudelleen. A.Hen mukaan yläkautta tehtävä korjaus olisi varmin tapa parantaa äänieristystasoa. A.H on esittänyt, että nyt rakennettu kelluva lattia oli suhteellisen kevyt ja se olisi toiminut raskaan betonirakenteisen välipohjan päällä, mutta ei kevyen puisen välipohjan päällä. Lattiarakenne tuli muuttaa myös ohuiden kivirakenteisten seinien kohdalla, joita pitkin ääni säteilisi alapuoliseen huoneistoon. A.Hen mukaan alakautta korjaaminen parantaisi välipohjan äänieristystä, mutta ei estäisi mahdollisesti seinien kautta kulkevaa ääntä, ei kevyiden väliseinien kohdalla eikä ulkoseinien kohdalla, missä rappaus saattoi olla pistemäisesti irti pohjastaan.
Alakautta korjaamisessa oli myös ongelmana katon riittävän kuormittavuuden saavuttaminen ja huonekorkeuden madaltuminen 17 cm, tosin rakenne oli mahdollista tehdä niin, että katto kesti tarvittavan kuormituksen.


A.H on vahvistanut oikeiksi kirjalliset lausuntonsa (todisteet 11 - 13), joiden sisältö asiallisesti on sama kuin mitä A.H todistajana on kertonut.

I.M on vahvistanut laatineensa piirroksen (todiste 4) A.Hen ohjeen mukaisesti, ja todenneensa alakaton rakenteen (todiste 8) ja siinä olevan tikkurappauksen. I.Mn mukaan piirroksen osoittamalla rakenteella askeläänitaso olisi korjaantunut.

J.R on kertonut välipohjarakenteesta samalla tavoin kuin A.H ja I.M. J.Rsen mukaan tikkurappauksella, joka normaalisti oli pintaverhous, ei ollut olennaista paloteknistä merkitystä; yksinkertaisinta olisi ollut kiinnittää pari kipsilevyä alakattoon.

J.P on vahvistanut Helsingin kaupungin museon muistion (todiste 3) oikeaksi, ja on kertonut, että huoneiston C 16 sisustus oli kulttuurihistoriallisesti arvokas, rakennus oli aina kokonaisuus, ja vaikka rakennuksen sisätiloja ei oliutkaan suojeltu, museo ei puoltanut lisäeristyksen asentamista huoneiston C 16 puolelta.

J.S on antamansa kirjallisen arvion (todiste 17) mukaisesti kertonut, että huoneiston C 16 käypä arvo oli noin 600.000 euroa ja arvon alennus huoneiston kautta tehtävistä korjauksista aiheutuvista haitoista olisi noin 15 prosenttia.

Kantajan Hxxxxi Pxxxxxxxxxa mukaan korjaaminen alakautta tekisi asumisen huoneistossa mahdottomaksi, haittaisi pahoin Exxxxxp Oy:n liiketoimintaa ja kantajan työtä, ja aiheuttaisi kantajalle Uxxa Pxxxxxselle terveydellisiä haittoja.


Vastaajan todistelu

Taloyhtiön isännöitsijän J.R mukaan korjaus tuli tehdä alakautta, jolloin se kestäisi pari-kolme viikkoa. Yläkautta tehtynä korjaus olisi yli kaksi kertaa kalliimpaa ja kestäisi joitakin kuukausia, kun lattiat, keittiön kaapistot ja kevyet väliseinät tuli purkaa ja rakentaa uudelleen.

T.A mukaan lattiarakennetta tuli arvioida kokonaisuutena, ja tuli ottaa huomioon huoneiston C 16 kattorakenne, askeläänieristys ja palokatko. T.Ami on painottanut rakenteessa paloturvallisuutta.
Välipohjassa ei ollut tikkurappausta, palokatko muodostui paneelikatosta. Rakenteellisesti edellytettiin kantavan runkorakenteen täyttä tiiveyttä. Kun näin ei ollut, palokatko tuli tehdä katon alapintaan ja ulottaa siten koko ullakon alueelle. Jos korjaus tehtäisiin yläkautta, palokatko ulottuisi vain ullakkohuoneistojen lattioiden kohdalle ja pitäisi erikseen tehdä ullakon puolelle.

T.Amen mukaan, tehtäessä korjaus alakautta (todiste 14) saataisiin usean desibelin laskennallinen lisäarvo, oikealla rakenteella ja suunnittelulla katon kantavuus saatiin riittäväksi ja askeläänien siirtyminen seinien kautta voitiin estää (todiste 19). Remontti kestäisi noin kolme viikkoa ja huoneistosta tulisi siksi aikaa muuttaa pois. Yläkautta korjattaessa lattia, väliseinät ja kalusteet eli koko huoneisto tulisi purkaa, ja palokatko tulisi rakentaa osaksi myös ullakon puolelle. Kustannus olisi arviolta 150.000 euroa ja remontti kestäisi noin neljä kuukautta.

T.Ami on muistioissaan ( todisteet 11 ja 12) esittänyt samat seikat kuin kertomuksessaan, ja on pitänyt taloyhtiön kannalta ehkä tärkeimpänä seikkana palokatkon rakentamista.

O.N on vahvistanut, että ullakkohuoneistojen valmistuttua mittaustulokseksi oli saatu 50 desibeliä. Myöhemmin, seitsemän vuoden kuluttua, tulokset olivat huonommat.

A.S on vahvistanut kustannuslaskelmat (todisteet 17 ja 18) oikeiksi. A.Si on kertonut remontin kestosta ja kustannuksista samansuuntaisesti kuin J.Rki ja T.Ami.

J.H käsitys on ollut, että ääniteknisesti varmempi tapa oli tehdä korjaus alakautta. Korjaus vaati tarkemman rakennesuunnitelman, mutta todennäköisesti äänieristysalakatolla saavutettaisiin vaadittava taso. Äänieristyskatosta oli tietoa ja kokemusta, ja sitä rakennetta käytettäessä oli helpompi arvioida vaimennusta. Katon kuormittavuuden turvaamisesta ja äänien siirtymisestä seinien kautta J.Ho on kertonut samansuuntaisesti kuin A.H ja T.Ami, joskin äänen siirtymistä seinien kautta oli hankala arvioida.

Muistiossaan (todiste 13) J.Ho on esittänyt, että välipohjan parannus äänieristysalakaton avulla todennäköisesti mahdollistaa vaaditun desibelitason saavuttamisen, ja että pelkästään ullakkohuoneistojen puolelle toteutettavien parannustoimenpiteiden vaikutusta on erittäin vaikea arvioida, ja että äänieristystason riittävä parantuminen on epävarmempaa kuin valittaessa alakattovaihtoehto.


Katselmus

Katselmuksessa 19.3.2010 tarkasteltiin huoneistoja C 16 ja C 34. Huoneiston C 16 osalta tilanne todettiin samaksi kuin valokuvissa (kantajan todiste 10). Huoneiston yleisilme muuttuisi huonekorkeuden osalta. Korjaus alakautta madaltaisi huonekorkeutta todistelussa ilmoitetut määrät. Eteisen kaapin ulkonäkö yläosasta muuttuisi, joskin kaapin ovi jäisi ennalleen ja toimintakuntoiseksi. Kaakeliuunien toimintaan huonekorkeuden madaltumisella ei olisi vaikutusta.


Johtopäätökset
1. Korjaustavan valinnan perusteet
Oikeuskirjallisuudessa (emt. s.727 ja 729-730) esitetyn mukaan taloyhtiön suorittaessa kunnossapitovastuun piiriin kuuluvia kunnostustöitä muun muassa osakkeenomistajien hallitsemissa tiloissa osakkeenomistajilla ei yleensä ole oikeutta antaa määräyksiä siitä, miten työt suoritetaan. Työt on suoritettava niin, että niiden tekemisestä ei aiheudu vahinkoa eikä yleensäkään tarpeetonta haittaa osakkeenomistajalle eikä yhtiölle eikä muille osakkeenomistajille. Samankaltainen kannanotto on esitetty myös sen tilanteen kohdalla, kun osakashallinnan ulkopuolisessa tilassa tapahtunutta virheellistä rakentamista korjataan.

Yleisesti tiedossa on, että taloyhtiössä esimerkiksi välttämättömän putkiremontin yhteydessä osakkeenomistajan tulee kärsiä väliaikaisesti haittaa. Osakkeenomistajan tulee myös hyväksyä, että tarvittaessa huoneiston sisätiloihin tehdään muutoksia. Huoneiston ominaisuudet eivät ole sellaisia etuuksia, joita osakkeenomistaja voi pitää pysyvinä ja muuttumattomina.


2. Näyttö

Käräjäoikeus on arvioinut asianosaisten esittämää näyttöä. Kantajan todistajat A.H ja I.M ovat äänitekniikan asiantuntijoita, ja A.Hella on erittäin arvostettava asiantuntemus ja kokemus alalla.

Vastaajan todistaja J.Ho on opiskellut pääaineena akustiikkaa ja hänellä on myös useamman vuoden kokemus alalta. Vastaajan todistaja T.Ami on ollut uudis- ja korjausrakentamisen asiantuntija, ja hän on selkeästi ja yksityiskohtaisesti kertomuksessaan ja muistioissaan selittänyt kummankin vaihtoehdon etuja ja haittoja. T.Ami on painottanut myös taloyhtiölle tärkeinä pitämiään paloteknisiä kysymyksiä.

Rakenteen korjaamista yläkautta puoltavat seuraavat seikat: alakerran huoneiston C 16 kulttuurihistoriallisesti arvokas sisustus säilyy ennallaan, ja kantajille eli huoneiston C 16 osakkeenomistajille yläkerrassa tehtävästä remontista aiheutuva haitta on vähäinen. Haittoina on pidettävä remontin kestoa, jolloin huoneiston haltijat joutuvat asumaan muualla, ja suuria kustannuksia, sekä paloteknisen rakenteen hankalaa toteuttamista.

Alakautta korjaamista puoltavat seuraavat seikat: remontin kesto on lyhyempi ja kustannukset vähäisemmät, ääniteknisesti lopputulos on varmempi ja rakenteen palotekninen korjaaminen on helpommin toteutettavissa. Haittoina ovat kantajien asumiselle remontista aiheutuva haitta, huoneiston C 16 huonekorkeuden madaltuminen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan sisustuksen osittainen tuhoutuminen.

Huoneiston käyvä arvo määrittyy kulloinkin arviointihetkellä usean osatekijän perusteella. Remontin vaikutus käyvään arvoon on väliaikaista, joskin huoneiston yleisilmeen muutos saattaa vaikuttaa käyvään arvoon.

Sekä kantajan että vastaajan todistajien, A.Hen, I.Mn, T.Amen ja J.Hon kertomusten mukaan vaadittava äänieristystaso voitiin todennäköisesti saavuttaa kummankin vaihtoehdon kautta. A.Hen mukaan yläkautta tehtävä korjaus olisi varmempi tapa parantaa äänieristystasoa, sillä alakautta tehtävä korjaus ei välttämättä estäisi seinien kautta heijastuvaa-ääntä. I.Mn kertomus on tukenut A.Hen kertomusta, mutta se ei ole sisältänyt enempää asiatietoa kuin mitä A.H on kertonut. T.Amen ja erityisesti J.Hon kertomukset tukivat käsitystä siitä, että alakautta korjaaminen olisi lopputuloksen kannalta ääniteknisesti varmempi ratkaisu.

Käräjäoikeus on arvioinut kummankin asianosaistahon esittämää näyttöä kokonaisuutena ja on punninnut korjaustapojen etuja ja haittoja sekä taloyhtiön että osakkeenomistajien kannalta. Käräjäoikeus on päätynyt siihen, että vastaajan esittämä näyttö korjauksen suorittamiseksi alakautta ja huoneiston C 16 puolelta tukee käsitystä siitä, että korjauksen suorittaminen alakautta on parempi ja luotettavampi korjaustapa vaaditun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Kantajat eivät ole näyttäneet perustetta vaatimuksilleen.

Oikeudenkäyntikulut Kantajat ovat hävinneet asian ja ovat velvolliset korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

Vastaaja on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista 26.263,50 euroa, minkä määrän osalta kantajilla ei ole ollut huomautettavaa.

TUOMIOLAUSELMA

Kanne hylätään.

Kantajat Hxxxxi Pxxxxxxxn, Uxxa Pxxxxxxxn ja Exxxxxp Oy yhteisvastuullisesti velvoitetaan korvaamaan vastaajan Asunto Oy. oikeudenkäyntikulut 26.263,50 euroa korkolain 4 § 1 momentin
viivästyskorkoineen 23.5.2010 lukien.


Kantajan henkilötodistelu
Kantaja Hxxxxi Pxxxxxxxn on kertonut, että Exxxxxp Oy oli painoalan tukkuliike, yrityksessä oli kaksi työntekijää, liikevaihto oli alle miljoona euroa. Kantajan työ oli konsultointia, myyntiä ja suunnittelua. Exxxxxp Oy:llä oli lukuisia suuria asiakkaita, muun muassa Nxxxa ja Vxxxxxs Oy. Toiminta arkaluontoisuutensa vuoksi vaati tarkkaa vartiointia. Yritys otti vastaan tilauksia turvamerkintätarroista, jotka tuotettiin erillisissä tuotantolaitoksissa muualla Suomessa ulkomaisiaasiakkaita oli noin 200 maassa ehkä 200 ja kotimaassa oli noin 400 asiakasta. Yrityksen toimistona oli kodin yksi huone, johon oli oma sisäänkäynti. Yrityksen toimistosta ja Pxxxxxxxn työhuoneesta oli suora yhteys tehtaisiin. Toiminta oli nopeata, toimitukset tapahtuivat tilausta seuraavana päivänä.

Pxxxxxset olivat ostaneet huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet maaliskuussa 2007 ja olivat muuttaneet asumaan syyskuun alussa 2007. Ullakkohuoneistoista pienemmässä asunnossa asui vain yksi asukas.
Yläkerrasta kuuluvat äänet alkoivat häiritä suunnittelutyössä. Pxxxxxnen oli toistuvasti sähköpostitse ottanut yhteyttä taloyhtiöön lokakuusta 2007 lukien (kantajan todiste 16), isännöitsijä oli vastannut ja välittänyt tiedot rakennuttajalle. Taloyhtiön toiminnan hitauden vuoksi Pxxxxxnen oli tilannut mittaukset ja lähettänyt tulokset isännöitsijälle ja taloyhtiön hallituksen jäsenille. Taloyhtiön korjausehdotus tuli vasta vuoden kuluttua ja ehdotuksen mukaan korjaus tuli tehdä alapuolisesta asunnosta, mitä Pxxxxxset eivät olleet hyväksyneet. Uxxa Pxxxxxxxn oli ollut noin kolmen vuoden ajan sairaseläkkeellä ja sairauksien vuoksi hänen elämänsä tuli olla todella tasaista. Hxxxxi Pxxxxxxxxxa oma työ vaati keskittymistä, askeläänien kuuluminen häiritsi työtä ja oli luonnotonta.
Asuntoon kuuluvat äänet aiheuttivat Uxxxa Pxxxxxselle stressiä.

Jos korjaus tehtäisiin Pxxxxxxxn asunnon kautta, asuminen olisi mahdotonta, Uxxa Pxxxxxxxn ei terveytensä vuoksi voinut altistua pölylle eikä Hxxxxi Pxxxxxxxn voinut tehdä työtä korjaustyöstä aiheutuvan häiriön vuoksi.

Arkkitehti I.M on kertonut työskennelleensä akustiikkaprofessori A.Hen toimistossa vuodesta 1998 lukien, ja toimisto tunnettiin Suomessa ainoana äxxxxxxxxn suunnittelutoimistona. Pxxxxxxxn pyynnöstä todistaja oli käynyt huoneistossa kolme eri kertaa suorittamassa mittaukset. Yhteenvedon 18.1.2008 (kantajan todiste 2) mukaan ilmaääneneristysluku täytti asetetut vaatimukset, mutta askeläänitasoluku ei täyttänyt vaatimuksia ja ääni olohuoneen kohdalla ylittyi 4 desibeliä. Mittaustulokset olivat yhteneviä ja varmoja, vaihteluväli oli +/- 1-2 desibeliä.

Todistaja oli laatinut piirroksen (kantajan todiste 4) rakenteesta, joka täyttäisi asetetut vaatimukset. Rakenne edellytti lattian yläpuolista purkamista ja korjaamista. Todistaja oli tehnyt piirroksen A.Hen ohjeen mukaan. Tällä rakenteella askeläänitaso olisi korjaantunut.



Muistiosta 15.12.2008 (kantajan todiste 8) ilmeni, että koeporauksella oli todettu asunnon C 16 alakaton rakenne ja paloeristekerroksena toimiva tikkurappaus rakenteessa. Koeporaus ei kuitenkaan kertonut rappauksen kunnosta kauttaaltaan.

Rakenteita korjattiin molemmin puolin vain sellaisessa tapauksessa, että rakennuksessa tehtiin täydellinen remontti, jolloin vain runko jäi jäljelle.
Yleensä korjaukset tehtiin yläkautta.

Rakenteissa oleva virhe aiheutui siitä, että jousto lattiassa ei ollut riittävä eikä paino ollut riittävä. Jos korjaus tehtiin yläkautta, koko rakenne piti purkaa, samoin kevyet väliseinät ja kaikki piti tehdä uudelleen.

Rakennuskonservaattori J.P on kertonut työskennelleensä Helsingin kaupungin museossa 1.6.1987 alkaen, ja olleensa 23.10.2008 (kantajan todiste 3) tutkimassa asunnon C 16 sisäkattoa. Huoneiston katot oli tehty ponttilaudasta, yksi katto oli maalattu valkoiseksi, katot olivat hyväkuntoisia ja oletuksen mukaan ne oli tehty 1900 -luvun alussa jugendin tai kansallisromantiikan tyylin mukaisesti. Oletus oli, että katot oli tehty 1902 rakennuksen valmistuessa, mutta olla vaikeata sanoa, olivatko katot peräisin 1920 -luvulta. Kattopaneeleissa ei ollut jatkokohtia, kattolistat olivat profiloituja, huoneistossa oli tulisijoja ja eteisessä kiinteä komero, lisäksi huoneistossa oli vanhoja väliovia, ikkunapenkit ja lautalattiat olivat kaikki alkuperäisiä.
Asemakaavamääräysten mukaan määräyksellä SR 2 oli suojeltu rakennuksen julkisivu ja vesikatto, sisätiloista ei ollut määräystä, ja asemakaavamuutoksessa arvioitiin tilanne uudelleen.

Museon käsityksen mukaan rakennus oli aina kokonaisuus, kiinteä sisustus oli kokonaisuus ja tulisi säilyttää, ja ongelma tulisi ratkaista siten, että sisäkattoon ei koskettaisi. Museon käsityksen mukaan sisustus oli kulttuurihistoriallisesti arvokas. Museo ei ollut puoltanut lisärakentamista viidennen kerroksen puolelta.

Paneelien ikä perustui arvioon. Rakennusvalvontavirasto pyysi useasti museolta lausuntoa vanhoista kohteista.

Rakennusinsinööri J.R on kertonut työskennelleensä Insinööritoimisto M.Vsella 19 vuoden ajan korjausrakentamisen alalla. Pxxxxxxxn otettua yhteyttä ja A.Hen tehtyä selvityksen oli keittiön kohdalta tutkittu välipohjarakennetta. Muistion 9.1.2009 (kantajan todiste
7) mukaan kantavana rakenteena olivat välipohjassa puupalkit, niiden välisen tilan täytteenä oli kuivaa turvetta, puupalkkien alapintaan oli asennettu umpilaudoitus, sen päälle kalkkilaastikerros, sen jälkeen umpilaudoitus, koolaus ja kattopanelointi. Tikkurappaus oli normaalisti pintaverhousrakenne, sillä ei paljon ollut paloteknistä merkitystä. Tikkurappauksella ei ollut olennaista merkitystä palo-osastoinnin kannalta. Paloteknisesti yksinkertainen ratkaisu olisi kiinnittää pari kipsilevyä alakattoon.



Arkkitehti A.H on kertonut työskennelleensä useita kymmeniä vuosia käytännön työssä äänitekniikkaan liittyvien ongelmien ja ratkaisujen kanssa, ja on kertonut suunnitelleensa useiden julkisten tilojen äänieristyksen sekä toimineensa akustiikan erityisopettajana.
Pxxxxxxxn otettua yhteyttä I.M oli käynyt tekemässä mittaukset. llmaääneneristyistaso, mikä tarkoitti puhetta, huutoa ja muita sellaisia ääniä, oli riittävä, mutta askeläänieristystaso ei ollut riittävä. Tämä taso oli 57-58 desibeliä kun sallittu määrä oli 53 desibeliä. Neljän desibelin ylitys oli huomattava, lukuja 53 ja 57-58 desibeliä ei voinut verrata keskenään kymmenjärjestelmän mukaisesti. Piirroksessa (kantajan todiste 4) oli kuvattu yläpohjarakenne, joka tulisi toteuttaa askeläänieristystason parantamiseksi. Rakenteen mukaan äänen ominaistaajuutta siirrettiin niin paljon alemmaksi, että korva ei enää kuullut ääntä. Piirros oli vain yksi esimerkki korjaustavasta. Tässä korjauksessa lattian korko ei muuttuisi eikä yläpuolella olevan huoneiston märkätilojen, wc:n ja kylpyhuoneen korjausta tarvittaisi.
Rakenne edellytti lattiarakenteen ja lattian päälle rakennettujen seinien, niin sanottujen kevyiden väliseinien, purkamista ja rakentamista uudelleen. Huonekorkeus säilyisi ennallaan ja ovet voitaisiin asentaa takaisin sellaisenaan.

Alakaton rakenne ilmeni muistiosta (kantajan todiste 8), ja sen mukaan paloeristeenä oli tikkurappaus, joka antoi rakenteelle painoa ja tiivisti rakennetta. Ensisijainen merkitys rakenteella oli ilmaääneneristyksessä.

Muistiossa 1.6.2009 (kantajan todiste 11) oli esitetty suunnitelma vanhan puurakenteisen välipohjan korjaamiseksi. Puurakenteinen välipohja edellytti tehokkaammin toimivaa kelluvaa lattiaa kuin mitä nyt oli rakennettu. Nyt rakennettu kelluva lattia oli suhteellisen kevyt ja se olisi toiminut raskaan betonirakenteisen välipohjan päällä, mutta ei kevyen välipohjarakenteen päällä. Rakenteen korjaamiseksi oli monta vaihtoehtoa. Koko lattiarakenne tuli muuttaa myös seinien kohdalla, sillä ohuita kivirakenteisia seiniä pitkin ääni kulkisi alas ja säteilisi alapuoliseen huoneistoon. 1920-30 -luvulla on rakennettu keveitä kivirakenneseiniä, mikä oli otettu huomioon muistiossa 3.9.2009 (kantajan todiste 12). Kelluvassa lattiassa tuli väliaineena olla joustava aine, esimerkiksi mineraalivilla kantavien palkkien yläpuolella ja rakenteen tuli olla koko kiinteän rakenteen yläpuolella ominaisuudeltaan joustava.

Taloyhtiön ehdottama korjaustapa parantaisi kyllä itse välipohjan askeläänieristystä, mutta ei pystynyt estämään mahdollisesti kevyiden väliseinien kautta kulkevaa ääntä. Vaikeutena oli lisäksi se, että kipsilevymateriaali ei kestänyt enempää kuin 5 kg:n kuormituksen (kantajan todiste 14). Rakenteessa olisi tullut olla jousirangat, joihin kiinnitettäisiin kaksi kipsilevyä ja näihin puolestaan saattoi kiinnittää enintään 5 kg:n painoisen tavaran. Jousirangat olivat teräslevystä muotoiltuja kiinnikkeitä, joiden varaan kipsilevyt voitiin kiinnittää siten, että rakenne oli joustava. Rakenne oli mahdollista tehdä myös niin, että se kesti tarvittavan kuormituksen. Jos rappaus oli irrallaan eli pistemäisesti kiinni ulkoseinissä tai tiilisissä kiviseinissä, mikä oli yleistä vanhoissa rakenteissa, nämä saattoivat johtaa ääntä.

Muistion 20.11.2009 (kantajan todiste 13) mukaan Uxxxxxxxxn M.R Oy:n ehdotus ei muuttanut asiaa, rakenne sinänsä oli parempi, mutta ongelmana oli levyrakenteen kuormitus ja kevyiden väliseinien mahdollinen äänenjohtavuus. Suositeltu rakenne alentaisi huonekorkeutta noin 17 cm.

Yläkautta tehty korjaus olisi varmin tapa parantaa äänieristystasoa.

Kiinteistönvälittäjä J.S on kertonut, että hän oli tullut alalle 1980 -luvun alussa, hänellä oli ollut oma yritys vuodesta 1990 lukien ja hän oli auktorisoitu arvioitsija, joita Suomessa oli 53 henkilöä. Todistaja vahvisti 4.12.2009 päivätyn arviokirjan tiedot oikeiksi. Asunnon hinta eli käypä arvo arviointihetkellä oli 600.000 euroa virhemarginaalin ollessa puoleen tai toiseen seitsemän prosenttia. Epätietoisuus remontista ja asian keskeneräisyys alensivat kohteen hintaa noin 15 prosenttia.

Vastaajan henkilötodistelu
Isännöitsijä J.Rki on kertonut, että hän oli tullut isännöitsijäksi taloyhtiöön vuonna 2005 eli ullakkorakentamisen jälkeen. Pxxxxxxxn ilmoitettua häiriöstä J.Rki oli välittänyt tiedon hallitukselle, asiasta oli neuvoteltu, rakennuttajalla Uxxxxxxxxn M.R Oy:llä oli kulumassa 10 -vuotinen vastuuaika ja asiasta neuvoteltiin toistuvasti. Taloyhtiö ei ollut viivytellyt asiassa, mutta ymmärrettävästi rakennuttaja oli vastahakoinen. Pxxxxxsella oli ollut kova kiire asian kanssa ja Pxxxxxnen oli itse tilannut äänitasomittaukset. Rakennuttaja tahtoi kuitenkin tehdä omat mittaukset ja tulokset olivat samansuuntaiset Pxxxxxxxn saamien mittaustulosten kanssa. Taloyhtiön kanta oli, että rakennus piti korjata ja myöhemmin rakennuttajakin taipui samalle kannalle ja oli tarjoutunut tekemään työn alakautta eli Pxxxxxxxn huoneiston kautta. Yläkautta tehtävä korjaus olisi yli kaksi kertaa kalliimpi. Yläkautta tehtynä työ kestäisi joitakin kuukausia, lattiat, keittiön kaapistot ja kevyet väliseinät piti purkaa ja rakentaa uudelleen. Alakautta tehtynä korjaus kestäisi pari-kolme viikkoa.

Huoneistojen alakatoissa oli tikkurappaus, joka oli toiminut paloeristeenä, ja edellisen omistajan tiedon mukaan paneelikatto oli 1920 -luvulta.

Rakennuttaja oli kirjeessä 18.4.2008 (kantajan todiste 6) aluksi kiistänyt vastuun, mutta loppuvuodesta 2008 oli suostunut korjaukseen alakautta. Tästä oli ilmoitettu vastapuolen asianajajalle kirjeellä 27.11.2008 (kantajan todiste 5).

Rakennusmestari T T.Ami on kertonut, että hän on vuodesta 1964 lukien toiminut käytännön työtehtävissä vastaavana mestarina ja kouluttautunut rakentamisen asiantuntijaksi uudis- ja korjausrakentamisen alalla vuonna 2005. Ullakkohuoneiston lattian toteutustapa (vastaajan todiste 7, liite 2) on rakennusluvan mukainen piirustus ja rakenteena se on oikeansuuntainen, mutta ei ihan oikea. Lattiarakennetta pitää arvioida kokonaisuutena ja toisaalta ottaa huomioon huoneiston C 16 kattorakenne, askeläänieristys ja palokatko. Jos rakenne olisi tiivis, askeläänen osalta saattaisi toteutua 53 desibelin arvo, joskaan sitä ei pystytä tarkasti määrittämään. Jos välipohja olisi täynnä materiaalia eikä puupalkkien välissä olisi onteloita, vaadittu desibeliarvo saattaisi toteutua. Todistajan kokemuksen mukaan puupalkkien ja teräspalkkien välissä oli onteloita, joiden olisi tullut olla täynnä materiaalia. Tilanteessa ongelmana oli, että työajalta ei ollut tarkastusasiakirjoja, joista olisi voitu todeta, miten rakentaminen oli tehty ja oliko rakentaminen toteutettu suunnitelman mukaisesti.
Rakennusluvassa edellytettiin, että määräyksiä askeläänten ja palokatkon osalta oli noudatettu, mutta seikkoja ei erikseen tarkastettu. Tikkurappaus antoi suojan noin 10 minuutin ajaksi, mutta kohteessa sitä ei ollut. Palokatko muodostui C 16 katossa olevassa puukatkossa, paneelikatosta, ja rakenteellisesti edellytettiin kantavan runkorakenteen täyttä tiiveyttä. Kysyttäessä todistajalta koeporauksessa esiin tulleesta valkoisesta aineesta, todistajan mielestä se ei ollut tikkurappaus, ja jos kohteesta puuttui palokatko, se tulisi sinne tehdä. Ainoa mahdollisuus oli tehdä se huoneiston C 16 katon alapintaan puupaneelien alle.
Piirroksesta (vastaajan todiste 19) saattoi todeta, että ullakkohuoneiston lattia ei ulottunut välipohjassa laidasta laitaan, minkä lisäksi yläkerran huoneiston seinien liitoskohdat muodostivat paloturvallisuuden kannalta ongelman. Alakerrassa mahdollisesti syttyvä tulipalo aiheutti savukaasuja, jotka pääsivät siirtymään yläkertaan palokatkon puuttumisen vuoksi.

Askeläänimittauksissa 58 desibeliä osoitti pahaa vuotaa, ja 55 desibelin tulosta voitiin pitää normin mukaisena.

Vastaajan todisteesta 6 ilmeni, että Uxxxxxxxxn M.R Oy olisi syksyllä 2008 suorittanut korjauksen.

Alakautta korjauttaessa nykyinen paneelikatto tulisi purkaa ja tilalle tuli tehdä samannäköinen katto uudesta materiaalista. Suunnitelma ilmeni vastaajan todisteesta 14. Paneelit poistettaisiin, sitten tuli näkyä yhtenäinen laudoitus, sitä vastaan noin 100 mm paksuinen kova villa, runkorakenne ja harvalaudoitus, akustinen jousiranka parantaisi askeläänieristystä kahden kipsilevyn kanssa. Reunoihin tulivat elastiset kittaukset ja sen päälle pintalaudoitus. Tällä tavoin saataisiin usean desibelin laskennallinen lisäarvo. Katon kantavuuden turvaamiseksi jousirankoja tuli asentaa enemmän ja lisäksi tuli käyttää valaisinpohjia. Rakenteessa rakennesuunnittelija suunnitteli kantavuuden ja akustinen suunnittelija äänen eristävyyden. Askeläänien siirtyminen seinien kautta oli estettävissä tekemällä suunnitelmat sellaiseksi, että ääni ei siirtynyt, kysymys oli kevyen seinän yläpään rakenteesta (vastaajan todiste 19). Lattiana olevan uivan laatan ja yläkerran huoneistojen välisten seinien kautta äänen siirtyminen oikealla rakenteella saatiin estetyksi.


Lopullisia suunnitelmia ei voitu tehdä, kun ei ollut sovittu toteutusta. Jos korjaus tehtäisiin alakautta (vastaajan todiste 17 ja 18), remontti kestäisi ehkä 3 viikkoa ja siksi ajaksi huoneistosta tulisi muuttaa pois. Jos korjaus tehtäisiin yläkautta, lattia jouduttaisiin purkamaan kokonaan, samoin väliseinät, ja palokatko tuli rakentaa ullakon puolelle koko alakerran katon osalle. Samoin tuli purkaa kevytrakenteiset väliseinät ja kalusteet eli käytännöllisesti katsoen koko huoneisto purettaisiin. Laskelmien puute oli, että ullakon palokatkon tekemistä ei ollut arvioitu. Kustannus olisi kokonaisuudessaan ehkä noin 150 000 euroa ja korjaus kestäisi noin 4 kuukauden ajan. Lisäksi oli otettava huomioon, että saattoi ilmetä arvaamattomia tekijöitä.

Uxxxxxxxxn M.R Oy:n toteutus oli oikean suuntainen, mutta ei oikea, suunnitelma oli asianmukainen, mutta jos se olisi oikein toteutettu, askeläänen eristävyys olisi parempi. Suunnitelma oli tehty ehkä ajatellen betonista välipohjaa (kantajan todiste 4).
Rakennesuunnittelussa edellytettiin, että akustinen toteutus varmistettaisiin.

Uxxxxxxxxn M.R Oy:n suunnitelmassa palokatkoa ei ollut huomioitu mitenkään ja se jäi rakentajan vastuulle. Savukaasujen vuoksi rakenteen tuli olla tiivis. Välipohjasta otetut porausnäytteet eivät kertoneet totuutta, ne antoivat viitteitä rakenteista.

Rakennusinsinööri O.N, Uxxxxxxxxn M.R Oy:n toimitusjohtaja, on kertonut, että yhtiö oli rakentanut noin 10 ullakkohuoneistoa, yhtiössä oli 35 toimihenkilöä ja 20 työntekijää sekä aliurakoitsijoita ja muita työntekijöitä ehkä noin 200 henkilöä.
Ullakkorakenne oli asianmukaisesti tehty, rakennesuunnittelija oli Insinööritoimisto P.S, ja akustisen suunnittelun oli tehnyt Insinööritoimisto Hxxxxxki. Kun rakenne oli valmis, mittaustulokseksi oli saatu 50 desibeliä. Mittauksia oli sen jälkeen tehty seitsemän vuoden kuluttua ja tulokset olivat huonompia. Oli otettava huomioon, että kysymys oli vanhoista rakenteista ja mittaustulokset vaihtelivat. Kolmen desibelin eroa ihmiskorva ei erottanut. Yhtiö oli antanut tarjouksen
ala autta korjaukseen (vastaajan todiste 14).

Txxxxxn Oy:n laskelmat olivat konsultin tekemiä, eivätkä ne vastanneet urakoitsijan kantaa. Vanhassa rakennuksessa normeja ei tullut rinnastaa uudisrakennuksen normeihin. Oy:n mittauksen tulos oli 53 desibeliä. Nykyisellä välipohjarakenteella palokatkovaatimukset teoriassa täyttyivät, tikkurappausta ei ilmeisesti ollut. Jos korjaus tehtäisi yläkautta hinta olisi viisin- tai kymmenkertainen. Axxxxxn Oy:n lausunnon mukaan tuloksesta ei voitu varmistua eikä estää sitä, että korjausta jouduttaisiin tekemään ehkä alapuoleltakin. Vanha välipohja kesti rajoitetusti rakenteita, tuli tehdä välituentoja ja ottaa huomioon kantavuus ja akustiset seikat.

Yleensä ullakkorakentaminen toteutettiin aina yläkautta ja useimmiten välipohja oli puuvälipohja. Tässä kohteessa vastaava mestari oli perehtynyt ullakkorakentamiseen. Todistaja vakuutti, että mittauspöytäkirja ullakkohuoneiston valmistumisen jälkeen osoitti, että askeläänen eristävyys oli 50 desibeliä ja mittauskirja oli olemassa.

Rakennusinsinööri A.S on kertonut työskennelleensä Txxxxxn Oy:ssä elokuusta 2008 lukien rakennusalan määrä- ja kustannuslaskennassa ja oli tehnyt laskelmat (vastaajan todisteet 17 ja 18) . Todistaja vahvisti laskelmat oikeiksi. Laskelmat perustuivat pohjakuviin ja leikkauskuviin sekä erilliseen kuvaukseen. Materiaal it ja työtunnit laskettiin hinnaston mukaan käyttämällä apuna kokemusta ja tilastoaineistoa. Laskelma tehtiin atk-ohjelmalla, jonka luotettavuus oli +/- 5 %. Perustana käytettiin rakennuttajan niin sanottua urakoitsijahintaa, urakoitsijoilla oli omat laskelmamallinsa.

Korjaus yläkautta (vastaaja todiste 8) merkitsi sitä, että kaikki lattiat ja kevytrakenteiset väliseinät tuli purkaa, korjaus rajoittui alapuolisen huoneiston alueelle, mutta se ei ulottunut ullakkopuolelle. Kustannus oli noin 110 000 euroa ja korjaus kestäisi kahden kuukauden ajan, jolloin huoneistossa ei voinut asua.

Alakautta tehtävä korjaus (vastaajan todiste 17) maksaisi noin 49 000 euroa ja kestäisi noin kuukauden, vanha paneelikatto purettaisiin ja rakennettaisiin piirustusten mukaisesti uudelleen. Märkätilojen purkaminen oli otettu laskelmaan mukaan. Yläkerrassa lattian korko säilyisi ennallaan.

Diplomi-insinööri Jxxxxe J.Ho on kertonut työskennelleensä akustiikkakonsulttina noin viiden vuoden ajan sekä opiskelleensa pääaineena akustiikkaa. Työnantajan oli Insinööritoimisto Axxxxxn Oy. Uxxxxxxxxn M.R Oy:n pyynnöstä oli elo-syyskuussa 2009 tehty askeläänitason mittauksia (vastaajan todiste 15) ja asiakirjat olivat oikeat ja vastasivat tuolloin vallinnutta tilannetta. Mittaustulokset vaihtelivat, kaikkia huonetiloja ei mitattu, yhdessä mittauskohteessa rakentamismääräyskokoelman vaatimukset toteutuivat eli askelääni oli 53 desibeliä, neljässä kohteessa se ylittyi 2-3 desibeliä ja yhdessä kohteessa 4 desibeliä. Mittausrajat olivat +/- 1 desibeliä.

Uxxxxxxxxn M.R Oy:n taholta oli kerrottu, että akustiikkaa koskevat määräykset olivat vaihtuneet juuri 2000 -luvun alussa ja tiukemmat määräykset tulivat voimaan 1.1.2000, ilmeisesti suunnitelmat oli tehty vanhojen määräysten mukaisesti, ja jos lupa olisi haettu vuoden 1999 puolella, jolloin askeläänitason piti olla 58 desibeliä, rakennus olisi täyttänyt vaatimukset. Ihmiskorva havaitsi juuri ja juuri 3 desibelin äänen eron.

Ääniteknisesti varmempi tapa korjata rakenne oli tehdä korjaus alakautta, mutta korjaus vaati tarkemman rakennesuunnitelman. Korjaus voitaisiin suorittaa myös yläkautta, korjaus oli todennäköisesti haastavampi ja oli kysymyksenalaista, oliko mahdollista tehdä riittävän painavia ja massiivisia rakenteita vaaditun tason saavuttamiseksi, kun otettiin huomioon, että kysymys oli puuvälipohjasta. Laskennallisesti rakenteen arviointi oli erittäin vaikeata. Äänieristyskatosta oli tietoa ja kokemusta ja sitä rakennetta käytettäessä oli helpompi arvioida vaimennusta. Katon kuormittavuuden turvaamiseksi tuli käyttää tiheämmin jousirankoja. Osa äänistä saattoi siirtyä seinien välityksellä, arviointi oli hankalaa. Todennäköisesti äänieristysalakatolla saavutettaisiin vaadi ttava taso. Mainittu epävarmuus oli otettu huomioon lausunnossa. Tarkka yksityiskohtainen suunnitelma oli vielä tekemättä.

Ullakkokerrosta rakennettaessa lattiasta poistetun tiilikerroksen tilalle voisi lisätä vastaavan kerroksen, lattia oli kelluva ja kerros toisi lisää massaa. Parissa kohteessa todistaja oli ollut mukana ullakkorakentamisessa, jolloin oli tehty niin sanottu alalaattapalkisto, yhden kerran puuvälipohja oli ääneneristävyyden osalta parannettu yläkautta, kun muusikolle tehtiin huoneistoa ullakolle. Yleensä työ pyrittiin tekemään yläkautta.