LAPSI TARVITSEE VAPAUTTA JA RAJOJA

Lapsi on luonnostaan utelias ja innokas elämän salaisuuksien tutkija. Lapsi tarvitsee vapautta toteuttaakseen itseään ja säilyttääkseen omaleimaisuutensa. Toisaalta hän tarvitsee myös ohjausta.

Täydellinen vapauden vaatimus johtaa huonoihin tuloksiin. Lapsi tarvitsee vapautta ja rajoittamatonta rakkautta, mutta rakkaus edellyttää lapsen vapauden rajoittamista.

Sosiaalikasvattaja Leena Mantere pohtii, mihin lapsi oikeastaan tarvitsee vapautta.

"Jos lapsella on ikäkautensa mukaiset rajat, hänellä on vapaus elää lapsen elämää. Näin vapaus ja rajat eivät vastakkaisia käsitteitä, vaan rajat ovat vapautta. Tuntuu oudolta, että alle 16-vuotiaat lapset kieriskelevät humalaisina perjantai-illat Kariniemen nurmikolla. Mitä vapautta se on?"

Perjantai-illan vapaus

Perjantai-illoista on tullut lapsille menopäiviä. Alle 12-vuotiaatkin lähtevät kavereille tai kaupungille notkumaan. Mikä houkuttaa lapsen pois kotoa ja miksi vanhemmat sen sallivat. Vai onko niin päin, että vanhemmat haluavat pitkän työviikon jälkeen vapautta lapsistaan. Lapsille annetun vapauden osuvampi nimitys saattaakin olla vanhempien pako vastuustaan.

" Perjantai-illan varaamme ensisijaisesti perheelle. Silloin ei harrasteta, ei käydä kavereille ja myös vanhemmat ovat kotona Olen sanonut lapsille, että jos lähtevät luvatta kotoa jonnekin, niin haen poliisin kanssa takaisin kotiin", sanoo Mantere. Mantereilla on kaksi teini-ikäistä lasta.

Vallattomat vanhemmat

Rajat auttavat lasta erottamaan hyvän pahasta, oikean väärästä, sallitun kielletystä ja tavoittelemisen arvoisen turhasta. Vapautta ei voi olla ilman rajoja. Rajoista on pidettävä kiinni ja ikätason mukaista neuvottelua tulee olla, jotta lapsen saattaminen aikuiseksi voi tapahtua.

"Meillä on tiukat, vanhanaikaiset rajat, jotka koskeva käytöstä, kotiintuloaikoja, toisen huomioonottamista ja kodin yhteisistä asioista huolehtimista. Rajat ja rakkaus lapseen ei saa ohjautua saavutusten tai suoritusten mukaisesti. Lapsilla on omat rajansa, mutta myös vanhempien on asetettava itselleen rajoja. Vanhempien ja lasten välisessä suhteessa on kyse myös ihmisarvosta. Vanhempien oma raja on lupaus huolehtia lapsesta, puhua hänelle ystävällisesti ja kunnioittavasti, arvostaa lasta", sanoo Leena Mantere.

Koti on joukkuepeliä

Vanhemmilla on vastuu sekä rajojen asettamisesta että rajojen valvomisesta. Tämä on vanhemmuuden vaativimpia tehtäviä. Se on tehtävä, jota lapset vanhemmiltaan odottavat. Jos vanhemmat eivät aseta lapselleen rajoja, lapsi joutuu etsimään niitä turvattomana itse.

Urheiluperheen äitinä Leena Mantere vertaa kasvatusta pelikenttään. Joukkuepelissä kullakin on oma paikkansa: maalivahti ei ryhdy hyökkääjän hommiin, vaan kukin pelaaja tekee oman osuutensa. Kodin joukkuepelissä aikuinen olkoon aikuisen roolissa ja lapsi pysyköön omassaan. Yhteispeli kysyy kaikilta osapuolilta aikaa ja paljon toistoja. Liika kiireisyys johtaa usein nopeisiin ja helppoihin vaihtoehtoihin suostumiseen. Oikean ja väärän rajat saattavat huomaamatta hämärtyä.

Vanhemmuuden ilo

Kasvattamisen yhteydessä Leena Mantere puhuu ilosta. Vanhemmuus ei ole pakonomaista velvollisuuksien täyttämistä, marttyyrimaista luopumista omista menoista, vaan vanhemmuus on ilo.

"Kun kantaa vanhemmuuden vastuun ja auttaa lapsiaan kasvamaan vastuullisiksi aikuisiksi, on kumma, jos siitä ei seuraa iloa ja tyytyväisyyttä."

Mantere puhuu myös ilottomista nuorista ja lapsista. Hän kehottaa katsomaan kadulla vastaan tulevia nuoria: kuinka monen kasvoilla näkyy iloinen hymy tai koska viimeksi kuulit lapsen hersyvän naurun?

Jos ilo syntyisi rajattomasta vapaudesta, meillä pitäisi olla valtavasti iloisia nuoria ja lapsia.

"Ilo syntyy vanhempien ja lasten yhdessäolosta. Onneksi on luovuttu laatuajan käsitteestä, sillä mitä enemmän lapsi saa aikaa, sen parempi. Iloa on arkinen yhdessäolo, juttelu, murheiden ja ilojen jakaminen."

Rajoja ohjaavat arvot

Lapsen arvot syntyvät perheessä. Koulu ja kaveripiiri tuovat arvoihin oman lisänsä, mutta perusarvot lapsi saa kodistaan. Arvot eivät kuitenkaan välity lapselle itsestään.

"Jos perheessä arvostetaan vaikkapa hyviä käytöstapoja, se näkyy lapsen käyttäytymisenä. En usko autoritaariseen käskytykseen kasvattajana, vaan esimerkillisyyteen ja luottamuksellisuuteen", toteaa Mantere. Esimerkillisyys syntyy vanhempien omista käyttäytymistavoista, ja luottamuksellisuutta rakennetaan osoittamalla aitoa kiinnostusta lapseen ja toimimalla rehellisesti ja oikeudenmukaisesti.

Leena Mantere vastaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton iltapäivätoiminnasta Lahdessa ja on nähnyt, miten hukassa esimerkiksi lasten käytöstavat voivat olla.

"Jos lapsi iltapäivätoimintaan tullessaan hoilottaa laulun muodossa kaikki osaamansa ala-arvoiset sanat, voi syystä kysyä, millaisiin arvoihin hän on tottunut. Ei ammattikasvattajille ole taikasauvaa, jolla voitaisiin muuttaa riehuva ja kiroileva lapsi hyväkäytöksiseksi ja toiset huomioivaksi."

Vaikka kasvatus lähtee perheestä, eivät perheet kuitenkaan ole yksin.

"Koti, koulu ja vapaa-ajan toiminnot muodostavat pienten koululaisten elämänpiirin. Koulu ja iltapäivähoito tukevat perheitä arvojen etsinnässä ja yhteisten pelisääntöjen luomisessa", toteaa Mantere.