Lahden kaupungin tervehdys päiväjuhlassa

Leena Mantere, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja

 

 

SOTIEMME VETERAANIEN YHTEINEN KIRKKOPÄIVÄ 5.5.2005 RISTINKIRKOSSA

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät päiväjuhlaan osallistujat.

 

Itsenäisyys on harvoin lahja.

 

Usein se on pitkällisen ponnistuksen, monien uhrausten ja taistelunkin tulos. Näin on Suomenkin laita. Itsenäisyytemme on taistellen saavutettu ja kahdessa sodassa verellä vahvistettu.

 

Puhun Lahden kaupungin ja koko maamme puolesta sanoessani, että arvostamme kunnioittaen veteraanien antamaa panosta, jonka ansiosta saamme kasvaa, kouluttautua ja tehdä työtä rauhallisessa ja turvallisessa kotimaassa.

 

Arvoisa juhlayleisö, ihmisen mitta on aina hänen suhteensa toiseen ihmiseen. Ojentaako hän kätensä tukeakseen toista vai saadakseen itse jotain. Yksi aikaamme kuvaava piirre on voimakas yksilöllisyyden korostus. Ihminen haluaa saada itselleen mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Tällä polulla toinen ihminen muodostuu helposti vain oman edun tavoittelun välikappaleeksi.

Kun te arvoisat veteraanit aikoinaan lähditte, ei kysytty ”eikö joku muu voisi mennä” ja te, jotka jäitte kotiin hoitamaan lapsia ja kotirintaman asioita, ette katkerina syytelleet muita vaan kannoitte oman osanne. Tuo aika ja asenne oli mitä suurimassa määrin yhteisöllisyyttä ja keskinäistä vastuuta korostavaa.

2000-luvun Suomi tarvitsee tuota samaa asenne- ja arvomaailmaa. Meidän edessämme ei ole samanlainen uhka kuin teillä reilut 6 vuosikymmentä sitten. Nyt on kyse siitä, kykenemmekö me yhdessä rakentamaan tätä rakasta isänmaatamme niin, että myös hän, joka kulkee kadun varjoista puolta, voi kokea sen isänmaakseen. Se uhka, joka tänään helposti piirtyy silmien eteen on se, että tämä kansakunta jakaantuu ja näky yhteisestä vastuusta unohtuu.

 

Toivon, että me nyt elävät olemme ja myös meitä seuraavat sukupolvet tulevat olemaan riittävän kyvykkäitä, jotta osaamme vaalia ja ylläpitää rakentamaanne perintöä. Sen suurempaa ja arvokkaampaa lahjaa kuin itsenäisyys ei juuri voisi perinnöksi jättää. Sen turvin voi luottavaisesti katsoa myös huomiseen ja rakentaa maatamme entistä tukevammalle pohjalle.

 

Kuluva vuosi on juhlavuosi monessa mielessä. Sodan päättymisestä on 60 vuotta ja oma kotikaupunkimme täyttää 100 vuotta. Moni teistä on jakanut siitä pitkän ajanjakson, olette siis tiivis osa kaupunkimme historiaa. Toivotan teidät mitä lämpimimmin tervetulleiksi osallistumaan juhlavuoden tapahtumiin, joita tullaan järjestämään kaupungissamme lukuisia. Tuokoon tapahtumat mieliinne rikkaita kokemuksia ja lämpöisiä tunnelmia menneiltä, yhteisiltä vuosiltamme.

 

Toivon, että teillä, arvostetut veteraanit, on hyvä ja turvattu elo kaupungissamme. Esitän teille kaupunkimme ja omasta puolestani nöyrän kiitoksen isänmaamme eteen tekemästänne työstä ja toivotan teille terveyttä ja siunausta elämänne vuosille eteenpäin.