Uusi Lahti 2.1.2008/ Suora yhteys kaupungintalolta

Kukonaskelin kevääseen

Päättyneen vuoden viimeiset talvilomapäivät alkavat olla takanapäin ja kaupunginhallitus aloittaa kevätkautensa ensi viikon maanantaina. Ajatukset viivyttelevät kuin varkain vielä hetken joulun ja vuoden vaihteen tunnelmissa. Joulun pimeyttä surkuteltiin monen suulla. Silti joulu tuli, ja juuri niin rauhallisena ja levollisena kuin sen antoi tulla. Itse kuvailen leutoa, lumetonta joulua paremminkin vihreäksi kuin mustaksi jouluksi. Vihreä on positiivisempi väri kuin musta.

Julkaistun tutkimuksen mukaan vain 13 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että joulun aika on kristillisen hiljentymisen juhla. Siitä huolimatta kirkot täyttyivät joulujumalanpalveluksissa. Joulunpyhinä sadattuhannet suomalaiset kokoontuivat kirkkoihin kokemaan joulun tunnelmaa. Joulukirkosta haettiin rauhaa ja hiljaisuutta, mutta myös yhteisöllisyyttä. Tämä kaikki viittaa siihen, että hyvin monet ihmiset haluavat kiireen ja kaupallisuuden keskellä löytää tilaisuuden pysähtymiseen, ja omien elämänarvojensa pohtimiseen.

Monesta asiasta saamme olla kiitollisia ja tyytyväisiä. Hyvä taloudellinen kehitys on tuonut yleisen vaurastumisen. Sen ovat saaneet aikaan ahkeruutemme, osaamisemme, tehokkuutemme ja suorituskykymme.

Kaikella on myös varjopuolensa, joiden seurauksia olemme kokeneet ja nähneet järkyttävälläkin tavalla. Monet ovat jääneet ilman hyvän kehityksen hedelmiä. Jos ihmisen arvo on hänen ostovoimansa tai kilpailukykynsä ja hänen kulttuurinsa nimi kulutus, ei hyvän elämän perustekijöille jää juuri huomiota. Rauhaa ei voi ostaa, ei edes euroilla.

Masennus, mielenterveyden ongelmat ovat jo nousseet sairaustilastojen kärkeen. Pako päihteisiin on ennätysmäistä. Liian monet ovat keskuudessamme jääneet yksin. Yksinäisiä on vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa, mutta myös lähituntumassa, työpaikalla, koulussa, jopa lastentarhassa ja perheessä. Seuraukset ovat usein murheellisia. Poliittisen järjestelmän tehtävä on myös osaltaan vastata näihin haasteisiin.

Havaitsemmeko riittävän ajoissa, kuka on jäämässä jälkeen, syrjään, yksin? Kuinka järjestäisimme entistä enemmän yhteistä aikaa perheille ja sukulaisille muulloinkin kuin vain jouluna? Miten muistaisimme, että hyvä ja rikas elämä ei synny vain tuloksia vaatimalla ja suorittamalla, ei aineellisella rikkaudella vaan läheisyydellä, ystävyydellä ja rakkaudella?

Lehtien nettisivuilla kerrottiin paavin perinteisestä joulumessupuheesta. Puheen pääsanoma oli se, että rikastumista seuraa kasvava itsekkyys. Paavi kehotti meitä luopumaan itsekkyydestä ja ajattelemaan enemmän miten voisimme helpottaa heikossa asemassa olevien ihmisten asemaa.

Sanotaan, ettei maailma ei ole luonnostaan reilu ja oikeudenmukainen, vaan meidän ihmisten on tehtävä se sellaiseksi. Mutta miten, kykenemmekö luopumaan itsekkyydestä? Historia opettaa, ettemme historiasta ole juuri mitään oppineet. Joulukuussa 1990 eduskunnan budjettimietinnön puheenvuorot ennustivat positiivista talouskäännettä. Valitettavasti päinvastaiseen suuntaan kehitys meni.

Olemmeko oppineet, miten seitsemää lihavaa vuotta seuraa seitsemän laihaa vuotta? Talouselämän suhdanteiden vaihteluväli on toki vaihdellut, mutta nousu on aina ennemmin tai myöhemmin kääntynyt laskuksi ja lasku nousuksi.

Talvipäivän seisaus, vuoden pimein päivä, on ohi. Tämä merkitsee, että valon määrä alkaa lisääntyä kukonaskel kerrallaan, kuinka pitkä tuo askel sitten lieneekin. Kiihtyvää vauhtia pimeys kuitenkin alkaa väistyä.

Mitä tämä kaikki merkitsee? Ainakin sitä, että kevät on jo alkanut ja kuusi viedään pihalle loppiaisena. Tämän jälkeen tulee kesä ja sitten taas ylen synkeä syksy ja uusi joulu pukkaa päälle. Mutta sitä ennen Päijät-Hämeessä vähintään kuusi kuntaa etsii yhteistä tulevaisuuden näkyä, talouden kehykset vuodelle 2009 valmistuvat, suvivirsi soi ja juhannussauna lämpiää.

Kaikkea hyvää vuodelle 2008.

Leena Mantere

Kaupunginhallituksen

II varapuheenjohtaja