Ikäihmiset

Vanhuus ei ole ikävamma, vaan arvokas kokemuskertymä! Me kristillisdemokraatit haluamme korostaa, että ikääntyneet ovat lähiyhteisöjensä ja koko kansalaisyhteiskunnan tärkeä voimavara. Heidän kokemuksensa ja taitonsa ovat tärkeitä jaettavaksi nuoremmille sukupolville. Seniorikansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan, muun muassa vapaaehtoistyöhön, on rohkaistava.

Väestön keskimääräinen elinikä on ennusteiden mukaan edelleen nousussa niin, että vuoteen 2009 mennessä yli 65-vuotiaita on enemmän kuin alle 15-vuotiaita. Vuoteen 2030 mennessä ikääntyneiden osuuden ennustetaan jopa kaksinkertaistuvan. Eliniän pidentyminen kertoo väestön parantuneista elinoloista, terveydestä ja vireydestä. Se ei ole ongelma, vaan mahdollisuus.

Ikäihmisille on turvattava riittävä toimeentulo ja oikein mitoitettu apu vanhuuden eri vaiheissa toimintakyvyn ja elämäntilanteen mukaisesti. Laatusuositusten sijaan tarvitaan lakisääteisiä määräyksiä riittävästä henkilöstömitoituksesta vanhusten hoidossa sekä vanhuksen toimintakykyyn nähden riittävistä tukipalveluista ja hoivan tasosta.

Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo, vaikka hän olisi vanhuuden ja heikkouden takia vuodehoidon tarpeessa. Yksi yhteiskunnan sivistyksen mittareista on se, miten heikoimpia ja haavoittuvimpia ihmisiä kohdellaan.

Me kristillisdemokraatit toimimme sen puolesta, että

• Ikääntyvät ymmärretään yhteiskunnan voimavaraksi, heidän kokemuksensa ja taitonsa ovat arvokasta jaettavaa myös nuoremmille sukupolville.
• Ikäihmisiä kohdellaan arvostavasti ja arvokkaasti ainutlaatuisina yksilöinä heidän yksilöllisiä tarpeitaan ja päätöksiään kunnioittaen.
• Entistä enemmän huomiota kiinnitetään vanhusten itsenäisen elämänhallinnan ja omien toiveiden mukaisen elämän toteuttamiseen. Palvelutarve on arvioitava 75 vuoden iässä nykyisen 80 vuoden ikärajan sijasta. Säännölliset ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat välttämättömiä palvelutarpeiden selvittämiseksi ja esimerkiksi tarpeellisten apuvälineiden hankkimiseksi.
• Ikääntyvien taloudellisesta toimeentulosta huolehditaan ja sairauden aiheuttama taloudellinen taakka jaetaan yhteisvastuullisesti.
• Vanhusten avo- ja laitoshoidon laatua parannetaan lisäämällä merkittävästi koulutettua henkilökuntaa, jolle työn arvostus ja asianmukainen palkkaus antavat voimia vaativaan vanhustyöhön.
• Omaishoitoa ja perhehoitoa on kehitettävä julkisia terveys- ja sosiaalipalveluja tärkeällä tavalla täydentävinä hoidon ja hoivan muotoina.
• Pysyvään palveluasumiseen tai laitoshoitoon siirtyvällä vanhuksella on oltava mahdollisuus saada tarvittaessa hoitopaikka lasten tai muiden lähisukulaisten asuinpaikkakunnalta.
• Ihmiselämää vaalitaan kaikissa tilanteissa ja kuolevalle tarjotaan hyvä saattohoito ja oikeus luonnolliseen kuolemaan hoitopaikasta riippumatta.