Klassiset
seitsemän kuolemansyntiä olivat ahneus, kateus, ylpeys, irstailu, mässäily,
laiskuus ja viha. Jostain syystä ne ovat nousseet kuluneen kevään aikana
useasti mieleeni. Olen pohtinut, miten nykypäivänä paheet ilmenevät, ja mitkä
voisivat olla seitsemän hyvettä. Miten hyveet saisivat suuremman painoarvon
yhteiskunnassamme.
Pahe on
terminä täsmällisempi kuin synti. Paheet ja hyveet ovat ihmisen ominaisuuksia.
Hyveet tekevät hyväksi siinä, mitä varten olemme olemassa. Paheet tuhoavat
hyvän elämän edellytyksiä.
Paheissa
on aina kysymys vallasta. Terve ominaisuus muuttuu liioiteltuna tai
vääristeltynä pahaksi. Viha voi olla hyvä asia, mutta vihamielisyys paha. Terve
ylpeys on hyvästä.
Ahneus on
mammonanpalvontaa, rajattoman taloudellisen kasvun tavoittelua. Se on ajan
henki ja markkinatalouden yhä näkyvämpi käsi. Ylellisyyttä ja tavaranpalvontaa
on vaikea vastustaa. Ahneudesta on tullut salakavalasti tavoiteltava
ominaisuus. Yksilön oikeudet ja vapaudet ovat lähes rajattomat, ilman
velvollisuuksia. Ahneuden sijaa tarvitsemme aimo annoksen itsehillintää.
Kateuden
pahe näyttäytyy elintasokilpailuna, toisten paremmuuden tai menestyksen
aiheuttamana vihan tai harmistuksen sekaisena tunteena. Kulutus perustuu
paljolti kateuden herättämään omistamisenhaluun. Eikä materia helpota kuin
hetkeksi - kaipuun ja tarpeiden määrä on loputon. Todellista aikuisuutta on
kateudesta vapautuminen. Anteliaisuutta kannattaa harjoittaa, se on
huolenpitoa, korjaamista ja jakamista - eikä siinä ole kateudella sijaa.
Ylpeyttä
on länsimaisen ihmisen korottaminen luomakunnan kruunuksi, jolla on rajaton
oikeus alistaa, kurittaa ja riistää muita. Kuinka usein tuleekaan käyttäydyttyä
itsetietoisen moittivasti paheksuvassa mielessä – koppavasti, pöyhkeästi.
Alistamisen sijasta meidän tulisi opetella aitoa kumppanuutta muiden kanssa.
Kumppanuudessa on paljon nöyryyttä, oppimishalua ja löytämisen iloa, mutta
vähän uhoa, ylimielisyyttä ja näyttämisenhalua.
Irstailun
pahe ilmenee monenlaisina himoina. Kaupallinen seksi ja kieroutunut erotiikka
on mielestäni pyhäinhäväistystä. Vain ihminen pystyy tekemään pyhän irstaaksi
ja valkoisen mustaksi. Irstaus näyttäytyy myös aistillisten viettien viidakon
lisäksi piittaamattomuutena ja kyynisyytenä maailman hädän ja epätasa-arvon
edessä. Samaan aikaan, kun me mietimme, mihin osakkeisiin tänään sijoittaisimme
ylijäämämme, maapallolla kuolee miljoonia lapsia puhtaan veden puutteeseen ja
ripuliin.
Mässäily
on tänäänkin mässäilyä – ruokaa ja juomaa ylen määrin. Kun puolet länsimaiden
asukkaista on ylipainoisia, saman verran ihmisiä kehitysmaissa kärsii
aliravitsemuksesta. Pohjoinen tuottaa liikaa elintarvikkeita, jalostaa niitä
liikaa ja syö niitä liikaa, etelässä kaikki on toisin päin. Mässäileminen on
meissä aivan luissa ja ytimissä. Mässäily on mielestäni kollektiivinen synti,
johon tarvitaan kipeästi avuksi kohtuullisuutta. Eikä mässäilyn kohteet –
riippuvuudet – ruokailuun lopu. Päihteet, huumeet, seksi, kauneusleikkaukset,
kuntointoilu, pokeri….kohteita riittää.
Sanotaan, että laiskuuden
joutuminen seitsemän kuolemansynnin joukkoon on tulkintavirhe. Laiskuuden
paikalla voisikin olla hengen velttous. Se on samaa kuin hapannaamaisuus,
tympääntyneisyys ja "ei huvita" -asenne. Asenteissa ja puheissa
olemme heikkojen ja sorrettujen puolella, mutta tekoihin emme yllä.
Toivottavasti ihminen ei koskaan tule niin henkisesti laiskaksi, ettei viitsi
enää elääkään.
Vihan kuolemansynti on sotaa,
väkivaltaa ja terrorismia. Viha näkyy arkielämässä myös pahansuopuutena,
asiattoman ankarana arvosteluna ja kostonhaluna. Miten helposti pieni suuttumus
kasvaakaan hallitsemattomaksi vihaksi. Valitettavasti vihasta on tullut
yhteiskunnassamme lähes nautinto. Viha vie mennessään ja tekee sokeaksi.
Seitsemän
hyveen myötä: nöyryys, anteliaisuus, rakkaus, kiltteys, itsehillintä,
kohtuullisuus ja ahkeruus – toivotan kaikille lukijoille hyvää kesää.
Kaupunginhallituksen
II
varapuheenjohtaja